Lukijain kysymyksiä

● Miten tulee ymmärtää ’pakota’-sanan merkitys Luukkaan 14:23:nnessa, missä sanotaan: ”Mene teille ja aitovierille ja pakota heitä tulemaan sisälle, että minun taloni täyttyisi”? – P. F., USA.

Luukkaan 14:23:nnessa esiintyvän ’pakota’-sanan merkitys voidaan ymmärtää parhaiten sitä taustaa vasten, minkä vertaus ”suurista illallisista” esittää ja mistä tämä raamatunkohta on osa. Tätä vertausta voidaan verrata Matteuksen 22:1–14:ssä kerrottuun hääjuhlaan. Siitä käy ilmi, että ”eräs mies”, joka laittoi suuret illalliset ja kutsui niihin monia, oli kuningas, joka oli valmistanut häät pojalleen. Hän lähetti kutsuja, mutta kun kutsutut kieltäytyivät saapumasta häihin esittäen monenlaisia tekosyitä, kuningas ryhtyi muihin toimenpiteisiin saadakseen vieraita häihin. Koska hän oli kuningas ja kaikki valtakunnan asukkaat olivat hänen alamaisiaan, hänellä oli oikeus lähettää käsky palvelijoilleen ja nyt, sen sijaan että hän olisi vain pyytänyt halveksittuja ihmisiä kaupungin kaduilta ja kujilta, köyhiä, raajarikkoja, sokeita ja rampoja, tulemaan juhliin, hän pakotti heidät tulemaan heidän yksinvaltaisena hallitsijanaan. Hän pakotti heidät epäilemättä siksi, että koska he olivat vain tavallisia kadun ihmisiä, he eivät olisi tohtineet hyväksyä kutsua, vaan olisivat pitäneet itseään liian vähäarvoisina olemaan läsnä niin suuressa juhlassa, mihin alunperin oli kutsuttu maan ylhäisö. Sen tähden heidät täytyi pakottaa tulemaan.

Näin on tapahtunut myöskin esikuvan täyttymyksessä. Vaikka jokainen toimii oman vapaan tahtonsa mukaan, niin valtakunnan hyvän uutisen julistajien on täytynyt pakottaa heidät käyttäen paljon voimiansa niiden kutsumiseen, joilla on kuuleva korva, tulemaan suurille hengellisille juhlille, mitkä Jehova on järjestänyt valtakunnassaan. Tämä tärkeä toiminta niitä kohtaan, jotka vastaavat kutsuun, on verrattavissa niiden enkelien toimenpiteisiin, jotka vierailivat Lootin luona Sodomassa ja joiden kaupungin hävityspäivänä täytyi tarttua Lootin ja hänen vitkastelevan perheensä käteen ja viedä heidät ulos kaupungista, sijoittaa heidät sen ulkopuolelle ja kehottaa heitä pakenemaan vuorille, etteivät he olisi joutuneet tuhon omiksi. – 1. Moos. 19:15–17.

Nykyään suuri Kuningas, Jeesus Kristus, esittää yhtä tärkeän sanoman voidellun jäännöksen välityksellä muille lampaille, jotka puolestaan liittyvät heihin viemään tätä sanomaa vielä toisille. Käsittäessään, että on kysymys Jehovan nimen kirkastamisesta ja kuulijoittensa iankaikkisesta elämästä, ne, jotka vievät tätä sanomaa, tekevät sen mahdollisimman voimakkaasti kannustaen ja niin sanoaksemme pakottaen kuulijoitaan toimimaan ja asennoitumaan Jehovan ja hänen valtakuntansa puolelle. Vaikka he näin korostavatkin sanomansa kiireellisyyttä ja tärkeyttä, niin tietenkin niille ihmisille, joille he esittävät pelastussanomaa, jää vapaa valinnan mahdollisuus. Tätä voitaisiin verrata Lyydian vieraanvaraisuuteen Paavalia ja hänen tovereitaan kohtaan, mistä Luukas kirjoitti: ”Hän pani meidät tulemaan.” (Um) Hän ei olisi voinut pakottaa Paavalia ja hänen tovereitaan, jos he olisivat päättäneet, etteivät he hyväksyisi hänen vieraanvaraisuuttaan. Siten kristitytkin ”pakottavat” tai ”panevat” ihmiset tulemaan elämän veden luo, kun he eivät masennu helposti todistamistyössään. – Apt. 16:15; Ilm. 22:17.

● Miksi Jehova salli israelilaisten kärsiä tappion kaksi kertaa Benjaminin sukukunnan edessä, ennen kuin hän antoi heidän toimeenpanna rangaistuksen tälle sukukunnalle sen Gibeassa suorittamasta rikoksesta? (Tuomarien 20. luku) – P. G., Skotlanti.

Tuomarien kirjan 19. luku kertoo Gibean kelvottomista miehistä, jotka pahoinpitelivät erästä naista koko yön, niin että hän aamuun mennessä oli kuollut. Gibean asukkaat tekivät siten suuren rikoksen, kun he antoivat anteeksi tämän kaupunkinsa asukkaitten tekemän synnin. Tässä mielessä myös Benjaminin sukukunta oli syyllinen; se ei ottanut huomioon muiden sukukuntien vaatimuksia, että pahantekijät olisi pitänyt surmata. Tämä epämoraalinen tila asetti haasteen Jumalan valitun kansan muiden sukukuntien uskollisuudelle.

Se, että aluksi surmattiin niin monia uskollisista sukukunnista, asetti heidät koetukselle, varsinkin heidän toimintansa oikeudenmukaisuuden suhteen. Kun Jehova salli uskollisten sukukuntien kärsiä suuria tappioita, neljäkymmentätuhatta miestä kahdessa päivässä, hän koetteli heitä nähdäkseen, pysyisivätkö he järkähtämättöminä päätöksessään poistaa tällainen törkeä pahuus Israelista, kun siitä oli seurauksena suuria tappioita heille itselleen.

Tuhannet, jotka kuolivat tämän rangaistustaistelun aikana, kuolivat vanhurskauden tähden. Voiton saaneet eloonjääneet todistivat olevansa syyttömiä Jehova Jumalan ja kaikkien hänen sanansa lukijoitten edessä. Tämä syyttömäksi osoittautuminen oli menetysten arvoinen, ja Israelin kansa puhdistettiin hyvin häpeällisestä moraalisesta pahuudesta.

● Miten antautuneen kristityn tulisi suhtautua Raamatun mukaan ammattiliittoihin ja niiden toimintaan? – S. B., USA.

Raamattu neuvoo kristittyjä. ”ahkeroimaan sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä”. ”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” Nämä kohdat osoittavat, miten tulee suhtautua ammattiliittoihin, koska näiden käskyjen noudattaminen saattaa tehdä välttämättömäksi ammattiliittoon liittymisen. Ammattiliiton jäsenen velvollisuuksia voitaisiin verrata jonkin maan kansalaisen velvollisuuksiin. Kristitty maksaa veroja niistä eduista, mitä hän saa hallitukselta; samalla tavalla hän voisi maksaa jäsenmaksut, koska sellainen olisi todellisuudessa verrattavissa työvakuutukseen. Mikään ei siksi estä kristittyä pelkästään kuulumasta ammattiliittoon, maksamasta jäsenmaksuja ja noudattamasta työnlopettamiskäskyä lakon sattuessa. – Room. 12:17; 1. Tim. 5:8.

Mutta kristityn ei pitäisi sekaantua liiton toimintaan niin suuressa määrin, että hänellä olisi jokin virka-asema liitossa. Hänen ei lakon aikana tule liioin osallistua lakkovartioihin tai johonkin muunlaiseen kiihotukseen lakon puolesta. Ennen kaikkea hänen ei tule ryhtyä väkivaltaisiin tekoihin työriidoissa, sillä ”Herran palvelijan ei sovi riidellä”. ”Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Aivan samoin kuin kristitty on puolueeton maansa politiikan ja sodan suhteen, niin ammattiliiton jäsenenä oleva kristittykään ei sekaannu liiton hallinnollisiin toimintoihin eikä taloudelliseen taisteluun, vaan hänen täytyy pysyä puolueettomana. – 2. Tim. 2:24; Room. 12:18.