ja tulvimaan niin, että Siiseran sotavarusteet eivät voineet liikkua. Tämä auttoi israelilaisia saamaan ratkaisevan voiton. Siisera pakeni jalkaisin Kedekseen, missä keeniläinen Heber oli leiriytyneenä. Koska Heberin ja kuningas Jaabinin välillä ei vallinnut sotatilaa, Siisera etsi sieltä turvaa. – Tuom. 4:10–17.

Noihin aikoihin ei ollut tapana, että mies astuisi naimisissa olevan naisen telttaan. Mutta kun Heberin vaimo Jaael ilmaisi haluavansa ottaa Siiseran vastaan, tämä ei epäröinyt käyttää turvapaikkaa hyväkseen. Koska hän oli lopen uupunut, hän asettui makuulle ja Jaael peitti hänet huovalla. Kun Siisera myöhemmin pyysi vettä juodakseen, Jaael antoi hänelle maitoa. Maito oli epäilemättä hapatettu ravistamalla sitä pesemättömässä nahkapullossa, jolloin siihen sekoittui pullon sisään tarttunutta hapanta maitoa. Kun Siisera oli juonut maidon, Jaael peitteli hänet jälleen. (Tuom. 4:18, 19; 5:25) Sitten Siisera neuvoi häntä: ”Asetu teltan ovelle; ja jos joku tulee ja kysyy sinulta ja sanoo: ’Onko täällä ketään?’ niin vastaa: ’Ei ole’”. – Tuom. 4:20.

Jaaelin vieraanvaraisuuden vuoksi Siiseran on täytynyt tuntea olevansa turvassa, ja hän vaipui pian sikeään uneen. Näin tämä sotapäällikkö oli asettunut Jaaelin armoille. Mutta asettuisiko Jaael hänen puolelleen Jumalan kansaa vastaan? Vai toimisiko hän Siiseraa vastaan?

Jaael toimi rohkeasti ja käytti hyväkseen tilaisuutta asettua israelilaisten puolelle. Koska hän asui teltassa, hän oli tottunut iskemään telttavaarnoja maahan vasaralla. Niinpä Jaael telttavaarna toisessa kädessä ja vasara toisessa kädessä lähestyi vaivihkaa Siiseraa, joka puolestaan oli sikeässä unessa. Hän valitsi heikoimman kohdan hänen pääkallostaan ja iski siitä telttavaarnan hänen päänsä läpi. Kun Baarak myöhemmin tuli paikalle, Jaael näytti hänelle, mitä hän oli tehnyt. Siinä hänen edessään makasi Siisera kuolleena vaarna iskettynä hänen ohimonsa lävitse. Rohkea Jaael oli osallistunut Deboran kautta lausutun Jehovan sanan toteutumiseen. Kun voittoa myöhemmin muisteltiin musiikkiesityksenä, Debora ja Baarak lauloivat: ”Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael, keeniläisen Heberin vaimo, siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat.” – Tuom. 4:21, 22; 5:24–27.

Jaaelin nimi on säilytetty Raamatun kertomuksessa siksi, että hän toimi rohkeasti Jumalan kansan katkeraa vihollista vastaan. Vaikka ”suureen joukkoon” kuuluvia Jumalan palvelijoita ei nykyään vaaditakaan osallistumaan sellaiseen fyysiseen sodankäyntiin, heitä vaaditaan kuitenkin osoittamaan samanlaista rohkeutta, kun he ryhtyvät myönteiseen toimintaan kristillisen ”Jumalan Israelin” rinnalla tämän hengellisessä taistelussa Jehovan vihollisia vastaan. (Ef. 6:11–13; Gal. 6:16) Myös luottamus Jehovaan ja siihen, että on oikein tukea sitä, minkä hän hyväksyy, auttaa uskollisia naisia samoin kuin miehiäkin nykyään olemaan rohkeita kuin Jaael.

Viisas sananlasku

”Ystävääsi ja isäsi ystävää älä hylkää, äläkä hätäpäivänäsi mene veljesi taloon: parempi läheinen naapuri kuin kaukainen veli.” – Sananl. 27:10.

Tämä Raamatun sananlasku tähdentää, miten tärkeätä on omistaa tosi ystävä ja olla itse sellainen varsinkin ahdingon aikana. Ensiksi se käsittelee sellaisena ystävänä olemista. Sinun ei pitäisi onnettomuuden tai hädän päivänä ’hylätä’ niitä, jotka ovat olleet ystäviäsi tai perheesi ystäviä. Sinun ei pitäisi olla vain ”hyvien päivien ystävä”, joka on poissa silloin, kun häntä todella tarvitaan. Harkitse sitten toista puolta. Sen sijaan että sinun täytyisi matkustaa pitkä matka lihallisen veljesi taloon nähdäksesi, voisiko hän auttaa, on parempi, että sinulla on hädän aikana lähellä ystävä, joka on valmis ja halukas auttamaan sinua. Toinen sananlasku sanoo sen näin: ”On myös ystäviä, veljiäkin uskollisempia.” – Sananl. 18:24.