Lukijain kysymyksiä
● Mikä olisi mahtanut olla se valtakunta, minkä Jumala olisi vahvistanut Saulin kautta, koska Jaakobin ennustus ilmaisi, että hallitusvalta annettaisiin Juudan sukukunnalle? Miksei ennustettua hallitusvaltaa (1. Moos. 49:10) annettu alun perin Juudalle? – G. S., USA.
1. Sam. 13:13:n kertomus sanoo: ”Samuel sanoi Saulille: ’Sinä olet tehnyt tyhmästi. Et ole noudattanut Herran, Jumalasi, käskyä, jonka hän antoi sinulle; muutoin olisi Herra vahvistanut sinun kuninkuutesi Israelissa ikuisiksi ajoiksi [määräämättömiksi ajoiksi, Um].’” Tämä merkitsee sitä, että kuninkuus eli valtakunta olisi pysynyt määräämättömään tulevaisuuteen. Se ei merkitse koko iankaikkisuudeksi, loputtomaksi ajaksi, koska me tiedämme, että Jumalan aikataulussa oli tuleva aika, jolloin maallisen näkyvän valtakunnan piti antaa sija Jumalan rakkaan Pojan hengelliselle valtakunnalle. Jumala ei sanonut Saulille Samuelin kautta, milloin aikaraja tulisi, jos hän olisi uskollinen.
Ei ole mahdotonta ajatella, että valtakunta olisi jatkunut Saulin jälkeläisten alaisuudessa ja ”valtikka” olisi samalla pysynyt Juudan suvussa. Esimerkiksi myöhemmin, Salomon kuoltua, Jumala jakoi israelilaisten valtakunnan ja antoi ainoastaan kaksi sukukuntaa Daavidin huoneelle, Juudan ja Benjaminin, jota vastoin Jumala antoi Jerobeamille, jonka Jumala määräsi kuninkaaksi, Israelin kymmenen sukukuntaa. Hän sanoi Jerobeamille, että jos hän palvelisi jatkuvasti Jehova Jumalaa, niin hänen valtakuntansa jatkuisi: ”Mutta sinut minä otan, ja sinä saat hallittavaksesi kaikki, joita haluat; sinusta tulee Israelin kuningas. Jos sinä olet kuuliainen kaikessa, mitä minä käsken sinun tehdä, ja vaellat minun tietäni ja teet sitä, mikä on oikein minun silmissäni, ja noudatat minun säädöksiäni ja käskyjäni, niinkuin minun palvelijani Daavid teki, niin minä olen sinun kanssasi ja rakennan sinulle pysyväisen huoneen, niinkuin minä Daavidille rakensin, ja annan Israelin sinulle.” (1. Kun. 11:37, 38) Jos Jerobeam ja hänen jälkeläisensä olisivat siis pysyneet uskollisina, niin tuo erillinen Israelin valtakunta olisi jatkunut Juudan valtakunnan rinnalla, kunnes olisi tullut ”hän, jonka se on”, ts. Jeesus Kristus. (Hes. 21:27) Koko Jumalan kansa piti silloin yhdistää hänen alaisuudessaan.
Niin Jumala sanoi myös kuningas Saulille profeettansa Samuelin kautta, että jos hän olisi pysynyt uskollisena, niin hänen valtakuntansa olisi pysynyt määräämättömään tulevaisuuteen. Mutta Jumala ei ilmaissut sillä lausunnolla, että hän olisi tehnyt samat järjestelyt Saulin perheessä kuin hän myöhemmin teki Daavidille, nimittäin että vaikka Saulin perhe poikkeaisi pois Jumalan palvelemisesta, niin Jumala ei siitä huolimatta ottaisi valtakuntaansa pois siltä, vaan vain rankaisisi Saulin suvun tottelemattomia hallitsijoita. Nyt tapahtui niin, että Saul meni harhaan, ja hänen poikansa Iisboset seurasi häntä valtaistuimelle ainoastaan kahdeksi vuodeksi, ja koko Israelin valtakunnan hallitus luovutettiin myöhemmin Juudan sukukunnalle beetlehemiläisen paimenen Daavidin kautta.
Hallitusvaltaa ei annettu alun perin Juudan sukukunnalle sen saman profeetan puhumien sanojen takia, joka ennusti Juudan lopullisen hallituksen Israelissa, nimittäin Jaakobin. Tämä 1. Moos. 49:27, 9:ssä kerrottu ennustus ilmaisi, että Benjaminilla oli oleva ensimmäinen tilaisuus tulla kuninkaaksi Israelin kuninkaallisena kansana olon aamuna ja johtaa Israelia sen vihollisia, varsinkin filistealaisia, vastaan, jona aikana Juuda oli oleva kuin ”nuori leijona”. Juudan ei täten pitänyt alun perin olla täysikasvuinen leijona, eläinten kuningas, vaan kuin ”nuori leijona”, mikä osoittaa, että sillä oli oleva toisarvoinen asema sen vielä saadessa valmennusta ennen täysi-ikäiseksi tuloa. On kiinnostavaa havaita, että kun kansa vaati, että Israelilla pitäisi olla kuningas, niin Daavid ei ollut vielä syntynytkään. Daavid syntyi kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun kuningas Saul oli tullut uskottomaksi, niin että Jehova Jumala itsekin odotti ottaakseen miehen, joka oli hänen oman sydämensä mukainen. Mutta tämä odotusaika oli erinomaista valmennuskautta Juudan sukukunnalle, ja kun profeetta Samuel oli voidellut Daavidin, niin tämä koki vainoa, mikä koetteli hänen jumalisia ominaisuuksiaan. Juudan sukukunta sai näin ollen Jumalan määräaikana valtakunnan, niin kuin profeetta Jaakob oli ennustanut.
● Miksi Daavid, Jehovan uskollinen palvelija, suvaitsi sitä, että hänen vaimollaan Miikalilla oli kotijumalankuva hallussaan, kuten osoitetaan 1. Sam. 19:12, 13:ssa?
1. Sam. 19:12, 13 kertoo näin: ”Ja Miikal laski Daavidin alas ikkunasta; ja hän lähti pakoon ja pelastui. Sitten Miikal otti kotijumalan ja asetti sen vuoteeseen, ja levitettyään vuohenkarvoista tehdyn kärpäsverkon sen pään yli hän peitti sen vaatteella.”
Arkeologien Mesopotamiassa ja siihen liittyvillä alueilla tekemien löytöjen mukaan kotijumalankuvat olivat yhtä tärkeitä sukuperintöjä kuin saantokirjat ja kirjalliset testamentit meidän aikanamme. Muinaisen tavan mukaan saattoi vävy, jonka hallussa perheen kuvat olivat, esiintyä oikeudessa ja vaatia appensa omaisuutta. Näin on saattanut olla senkin kotijumalan laita, minkä Raakel otti mukaansa, kun Jaakob ja hän huonekuntansa pakeni salaa Laabanin luota, niin kuin on mainittukin Vartiotornissa 15.3.1954, s. 98.
Mutta ei ole todennäköistä, että tätä tapaa olisi hyväksytty Israelin tultua järjestetyksi kansaksi ja saatua kymmenet käskyt, joista toinen nimenomaan kieltää kotijumalankuvien teon ottaen huomioon niiden käytön epäjumalanpalvonnassa sekä perintötarkoituksessa. Jos niiden käyttö olisi ollut oikeutettu, ei Samuel olisi sanonut kuningas Saulille: ”Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta.” – 1. Sam. 15:22, 23.
Soncinon heprealaisen Raamatun mukaan olivat vanhemmat juutalaiset selittäjät harjaantuneita yrittäessään selittää kotijumalien pidon Daavidin huonekunnassa. Daavidista itsestään tiedämme, ettei hän puolestaan palvonut kotijumalia, sillä hän oli antautunut yksinomaisesti Jehovalle. Muuten emme lukisi yhä uudelleen, että hänen sydämensä oli ”ehyesti” eli täydellisesti antautunut Jehovalle. (1. Kun. 11:4; 15:3) Voimme sen tähden päätellä vain, että hänen vaimonsa sydän ei ollut täysin antautunut Jehovalle ja että joko Daavid ei tiennyt hänellä olevan kotijumalaa, tai sitten hän suvaitsi sitä, koska Miikal oli Saulin tytär.
Daavidin kokosieluista Jehovan-palvontaa edustaa hänen ilmauksensa laulussa: ”Sillä Herra [Jehova, Um] on suuri ja sangen ylistettävä, hän on peljättävä yli kaikkien jumalain. Sillä kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia, mutta Herra [Jehova, Um] on tehnyt taivaat.” – 1. Aikak. 16:25, 26.
● 1. Kun. 7:23:ssa ja 2. Aikak. 4:2:ssa sanotaan, että pyöreä valettu meri Salomon temppelin esipihassa oli kymmenen kyynärää reunasta reunaan ja että ”kolmenkymmenen kyynärän pituinen mittanuora ulottui sen ympäri”. Eikö tämä ole väärin, koska näistä kahdesta suureesta on mahdotonta saada ympyrää? – H. S., USA.
Ei ole mitään syytä päätellä kirjoittajien olleen syypäitä vakavaan erehdykseen. Jeremia, joka kirjoitti 1. Kuningasten kirjan, ja Esra, joka kirjoitti 2. Aikakirjan, olivat luotettavia miehiä, jotka kirjoittivat nämä kertomukset Jumalan henkeytyksestä.
Nykyään on matemaattisissa laskuissa tapana käyttää piitä, mikä merkitsee ympyrän kehän ja sen halkaisijan suhdetta. Yleisen käytännön mukaan sen arvo on 3,1416. Mutta muinaisaikoina ei desimaaleja merkitty viimeiseen murto-osaan asti. Eikä pii sitä paitsi olekaan tarkalleen 3,1416. Niiden, jotka vaativat pikkutarkkaa täsmällisyyttä ja ajattelevat Raamatun olevan väärässä esittäessään valetun meren mitat, olisi hyvä muistaa, että ollakseen itse täsmällisempiä heidän pitäisi laskea pii ainakin kahdeksan desimaalin tarkkuudella, jolloin se olisi 3,141 592 65, joskin voitaisiin käyttää vieläkin tarkempaa lukua 3,141 592 653 5.
Raamatunselittäjä Christopher Wordsworth lainaa erästä Rennietä, joka teki seuraavan kiinnostavan havainnon valetun meren mitoista: ”Arkhimedeen aikaan [3. vuosisadalle eaa.] asti mitattiin ympyrän kehä aina suorin viivoin säteellä, ja Hiiram kuvaili luonnollisesti meren ympärysmitan kolmeksikymmeneksi kyynäräksi mitaten sen, kuten silloin poikkeuksetta tapa oli, sen säteellä eli halkaisijan puolikkaalla, mikä oli viisi kyynärää. Sillä mitattiin kuusi kertaa sen piirin eli reunan ympäri, joten saatiin mainittu kolmekymmentä kyynärää. Tässä ei ollut ilmeisesti muuta tarkoitusta kuin esittää meren ulottuvuudet tavallisella kielellä, mitä jokainen ymmärsi, mitaten ympäryksen sillä tavalla, millä kaikki taitavat työntekijät, kuten Hiiram, mittasivat ympyröitä siihen aikaan. Hänen on kuitenkin tietysti täytynyt tietää aivan hyvin, että koska täten säteellä mitattu kuusikulmio oli kolmekymmentä kyynärää, niin todellinen käyristetty ympärysmitta oli hiukan enemmän.”
1. Kun. 7:23:n ja 2. Aikak. 4:2:n mukaan valettu meri oli kymmenen kyynärää eli 4,5 metriä läpimitaten, ja sen ympärysmitta oli kolmekymmentä kyynärää eli 13,5 metriä. Suhde oli 1:3, mikä käytännöllisistä syistä oli täysin riittävä muistiinmerkintää varten. Jeremia ja Esra ilmoittivat sen tähden lähimaiset mitat, mitkä luonnollisesti tyydyttävät ajattelevia Raamatun tutkijoita.
● Mitä Matt. 10:41 merkitsee? Onko tässä mainituilla palkoilla jotain eroa? – R. D., USA.
Jeesus Kristus sanoi, niin kuin on kerrottu Matt. 10:40–42:ssa: ”Joka ottaa tykönsä teidät, se ottaa tykönsä minut; ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä hänet, joka on minut lähettänyt. Joka profeetan ottaa tykönsä profeetan nimen tähden [koska hän on profeetta, Um], saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan. Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille.”
Jeesuksen lähetti hänen Isänsä Jehova Jumala. Näin ollen se, joka otti suosiollisesti vastaan Kristuksen opetuslapset, otti Kristuksen ja myös Jumalan vastaan, joka lähetti Kristuksen. Varmasti sellainen henkilö oli siunattu, hän ei jäänyt palkitsematta.
Samaten henkilö, joka otti suosiollisesti vastaan Jumalan profeetan, koska hän oli profeetta, tuli palkituksi. Hän sai ”profeetan palkan”. Miten? Katsokaamme palkkaa, jonka sai vieraanvarainen leskivaimo, joka antoi Elialle ruokaa ja vettä. Koska hän ’otti tykönsä profeetan’, hän sai suuren siunauksen. Hänen jauho- ja öljyvarastonsa lisääntyi yliluonnollisesti tämän profeetan toimesta, joka toimi Jumalan hengen vaikutuksesta. Toimitettiinhan hänen poikansakin hänelle takaisin ihmeen avulla sen jälkeen, kun tätä oli kohdannut ennenaikainen kuolema! (1. Kun., 17. luku) Jehova teki nämä ihmetyöt profeettansa Elian välityksellä. Leskivaimo otti ilmeisesti Elian vastaan ”profeetan nimen tähden” eli siksi, että hän oli profeetta. Hän sai näin ollen ”profeetan palkan”.
Eikä tule sivuuttaa sitä seikkaa, että Jeesus Kristus, joka lausui Matt. 10:40–42:ssa kerrotut sanat, oli suurin kaikista profeetoista. (5. Moos. 18:15–19; Apt. 3:19–23) Ne, jotka ottivat hänet vastaan siksi, että hän oli profeetta, saivat hengellisen siunauksen siitä, mitä hän sanoi heille. Jotkut heistä parannettiin myös yliluonnollisesti ja herätettiin kuolleistakin. (Matt. 4:23; Luuk. 8:40–42, 49–56; Joh. 11:38–44) Sen jälkeen Jeesus Kristus antoi lahjoina kristilliselle seurakunnalle ’toisia profeetoiksi’. Heidän joukossaan oli Agabus. Ne, jotka ottivat heidät vastaan suosiollisesti ja olivat heidän yhteydessään kristillisessä seurakunnassa, saivat varmasti hengellistä hyötyä. Näitä miehiä käytettiin lausumaan uusia ennustuksia. (Ef. 4:11, 12; Apt. 11:27, 28; 21:10, 11) Mutta Jooelin 2:28, 29:n sanojen täyttymyksenä Jumalan henki eli toimiva voima auttaa nytkin Jehovan antautuneita palvelijoita, vaikkeivät he olekaan henkeytettyjä, selittämään Raamatun ennustuksia niille, jotka ottavat heidät suosiollisesti ja arvostaen vastaan. Nämä henkilöt palkitaan täten hengellisesti. – 1. Kor. 2:10.
Jeesus Kristus mainitsi myös vanhurskaan vastaanottamisen ja ”vanhurskaan palkan” saamisen. Vanhurskaan henkilön vieraanvarainen vastaanottaja voi vuorostaan odottaa ystävällistä kohtelua, ei epävanhurskaalla tavalla, vaan sopusoinnussa Jumalan vanhurskauden kanssa. Sellainen vanhurskas, jota Jeesus tarkoitti, ei ollut henkilö, joka vain asettaa omat mittapuunsa ja elää siten, että sitä voitaisiin vain pitää ”hyvänä elämänä”. Hän puhui miehestä, joka pysyy Jehovan vanhurskaissa ilmaisuissa ja käskyissä. (Matt. 4:4; Saarn. 12:13, 14) Niistä, jotka todella täyttivät Jumalan vaatimukset Jeesuksen aikana, tuli hänen seuraajiaan. Jos joku sai edun kestitä sellaista uskovaa kodissaan, niin hän voi saada hengellistä hyötyä, ”vanhurskaan palkan”. Vierailija tarjosi epäilemättä uskoa vahvistavia totuuksia Jumalan sanasta kestitsijälleen niin kuin Jeesuskin teki. (Luuk. 10:5–7; 19:1–10) Sama pitää paikkansa nytkin.
On ihmisiä, jotka ottavat ystävällisesti ja hyvää tehden vastaan vanhurskaita ”pieniä”, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen voideltuja opetuslapsia eli hengellisiä veljiä. (Ilm. 14:1–4; Luuk. 12:32) Osoittamalla tätä ystävällisyyttä he ikään kuin antavat Jeesuksen seuraajille ”maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa”. He tekevät hyvää Kristuksen hengellisille veljille, mutta eivät vain siksi, että he osoittavat ihmisystävällistä hyvyyttä kaikkia ihmisiä kohtaan, vaan koska nämä ovat Kristuksen opetuslapsia. Siksi nämä hyvän tekijät palkitaan, he eivät suinkaan ”jää palkkaansa vaille”. Vaikkeivät he saakaan heti paikalla mitään ihmeellistä hyötyä, niin heillä on etu kuulla Jeesuksen Kristuksen voideltujen opetuslasten selittävän Raamattua. Tällaiset kuulijat hyötyvät melkoisesti hengellisellä tavalla. Ne heistä, jotka osoittavat rakkautta vanhurskauteen ja tekevät hyvää Kristuksen veljille sen tosiseikan arvostuksesta, että he ovat hänen hengellisiä veljiään eli voideltuja opetuslapsiaan, osoittavat todellisuudessa suotuisaa mielenlaatua itseään kuningasta Jeesusta Kristusta kohtaan ja kannattavat häntä. (Matt. 25:34–40) Jos nämä henkilöt jatkavat tällaista menettelytapaa, he saavat pysyvää hyötyä, sillä he voivat toivoa iankaikkista elämää Jehovan lupaamassa uudessa asiainjärjestyksessä. – 2. Piet. 3:13; Sef. 2:2, 3.
● Puhuessaan Jehova Jumalasta Ps. 104:3 (Um) sanoo: ”Hän, joka rakentaa ylähuoneensa hirsineen vesiin tehden pilvet vaunuikseen.” Miten Jumalan voidaan sanoa rakentavan ”vesiin”?
Ps. 104:3 tekstiyhteyksineen tarkoittaa ylhäällä olevia asioita, ts. asioita, jotka ovat maata korkeampia ja taivaassa. Tämä jae puhuu sen tähden Jehovasta rakentamassa ylähuonettaan hirsineen. Niiden voidaan sanoa olevan vesissä, koska vettä kantavat pilvet leijailevat yläilmoissa eli Jehovan ylähuoneissa verrattuna ihmiseen alhaalla maan päällä. Siksi lisätään runollisella kielellä, että Jehova tekee pilvet vaunuikseen, joissa ajaa.