’Kokoontuen taistelurintamaan’

”Kaikki nämä olivat sotilaita, jotka kokoontuivat taistelurintamaan; ehytsydämisesti he tulivat Hebroniin tehdäkseen Daavidista koko Israelin kuninkaan.” – 1. AIKAKIRJA 12:38, UM.

 1. Mikä kiireellisen tärkeä tilanne vaatii nykyään valppautta?

KAIUTTAKAA voimakas taisteluhuuto! Kokoontukoot kaikki urhoolliset Jehovan todistajat palvelukseen! Vihollista vastaan käytävä sota on saavuttamassa ratkaisevan vaiheen. Päivät ovat kiireellisiä. Meillä ei ole varaa luisua huolettomuuteen eikä tuudittautua ajattelemaan, että sodankäynti on laantunut. Juuri niin vihollinen haluaisi meidän ajattelevan, sillä hän tietää aikansa olevan lyhyt. Voimme sen tähden odottaa, että vihollinen ryhtyy äkkiä ankaraan hyökkäykseen toivoessaan yllättäen pääsevänsä totuuden puolesta taistelevien kimppuun. – 1. Tessalonikalaisille 5:1–6.

 2. Miksi Jehovan todistajien ei tarvitse pelätä vihollisiaan? (Psalmit 24:8)

² Jehova pitää nykyisiä uskollisia todistajiaan taistelijoina, jotka käyvät nopeasti huippukohtaansa lähestyvää hengellistä sotaa. Jehovasta tulee tilanteen vaatiessa ”sotasankari”, jonka oikea käsi voi murskata ja kukistaa hänen vastustajansa. (2. Mooseksen kirja 15:3, 6, 7) Hänen lupauksensa, jonka hän antoi muinaiselle Israelille, jota hänen enkelinsä oli määrä johdattaa, on edelleen voimassa: ”Jos sinä kuulet häntä ja teet kaikki, mitä minä käsken, niin minä olen sinun vihollistesi vihollinen ja vastustajaisi vastustaja.” – 2. Mooseksen kirja 23:20–22.

 3. a) Kuvaile, millainen asema Jeesuksella on ollut vuodesta 1914 lähtien. b) Mitä sotaa hän on käynyt? c) Miksi Jeesuksen voidellut seuraajat ovat nykyään hyökkäyksen kohteina?

³ Profeetallisen totuuden valossa voimme uskon silmillämme nähdä, että kirkastettu Jeesus Kristus on vuoden 1914 syksystä lähtien ollut Jehovan nimittämä taivaallisten enkelisotajoukkojen ylipäällikkö. (Psalmit 110:1, 2; Matteus 25:31) Hän on nopeasti johtanut nuo joukot Panettelijaa ja hänen enkeleitään vastaan, puhdistanut taivaat näiden saastuttavasta vaikutuksesta ja ajanut nämä Maa-planeetan läheisyyteen. Ja nyt odottaessaan Jehovalta lopullista merkkiä vihollisen tuhoamiseksi Kristus Jeesus johtaa näkyvää maailmanlaajuista toimintaa, johon liittyy myös sodankäyntiä. (Ilmestys 12:7–9) Koska Saatana ja hänen demonijoukkonsa tajuavat, että heidän aikansa on lyhyt, he käyvät raivoissaan sotaa niitä vastaan, jotka ovat jäljellä Jeesuksen voidelluista seuraajista. Miksi? Koska nämä julistavat tottelevaisesti Jumalansa ja hänen Kristuksensa valtakuntaa. – Ilmestys 12:17.

’Kristuksen Jeesuksen sotilaita’

 4. Selitä, millainen on ”hyvä Kristuksen Jeesuksen sotilas”.

⁴ Sen vuoksi kaikki, jotka ovat Jumalan voidellun kansan jäännöksen yhteydessä ja tukevat sitä, joutuvat myös tämän ilkeän sodan kohteiksi. Niinpä jokaista, joka palvelee tällä tavalla yhtenä Jehovan todistajana nykyään, koskee Paavalin kannustava kehotus: ”Ota osaa pahan kärsimiseen hyvänä Kristuksen Jeesuksen sotilaana. Ei kukaan sotilaana palveleva sekaannu elämän kaupallisiin toimiin, jotta hän saisi sen hyväksynnän, joka pestasi hänet sotilaaksi.” (2. Timoteukselle 2:3, 4) Kaikkien muiden elämämme toimintojen täytyy jäädä toiselle tilalle Jehovan suurelle Sotamarsalkalle suorittamamme palveluksen rinnalla.

 5. a) Miten Paavali kuvailee kristityn hengellistä sodankäyntiä? b) Mitä kristityt sotilaat ovat päättäneet, ja mikä kannustaa heitä taistelussa?

⁵ Voimme tajuta tämän hengellisen sodankäynnin todellisen laadun ja luonteen harkitessamme seuraavia apostoli Paavalin muistuttimiksi esittämiä ajatuksia: ”Sillä vaikka vaellammekin lihassa, me emme sodi lihan mukaan. Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan linnoituksia. Sillä me kukistamme järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan, – – ja me pidämme itsemme valmiina määräämään rangaistuksen jokaisesta tottelemattomuudesta, heti kun teidän oma tottelevaisuutenne on täysin pantu täytäntöön.” (2. Korinttolaisille 10:3–6; ks. myös Efesolaisille 6:12.) Kristuksen Jeesuksen sotilaina me haluamme osoittaa kaikille, että me tottelemme hänen taistelukäskyjään ja olemme aina valmiita noudattamaan hänen valitsemaansa strategiaa. Saadaksemme siis rohkaisua hengellisessä taistelussa tarkastelkaamme Jumalan sanan sivuilta erästä muinaisessa Israelissa sattunutta historiallista tapahtumaa. Voimme nähdä siinä merkittäviä profeetallisia esikuvia nykyajan tapahtumista. – Roomalaisille 15:4; 1. Korinttolaisille 10:11.

Kuninkuutta koskeva valinta – menneisyydessä ja nyt

 6. Kuvaile, mitkä tapahtumat johtivat siihen, että Daavid tunnustettiin kuninkaaksi, ja kuinka se vaikutti yksilöihin.

⁶ Ajattelehan tilannetta kuningas Daavidin päivinä, hänen jonka Jumala oli valinnut koko Israelin kuninkaaksi. Saulin kuoleman jälkeen Juudan miehet ensimmäisinä tunnustivat Jumalan valitseman Daavidin kuninkaakseen. Muut sukukunnat valitsivat kuninkaaksi Saulin pojan Iisbosetin, mikä johti jatkuvaan taisteluun. (2. Samuelin kirja 2:1–11; 3:1) Kun Iisboset salamurhattiin noin kaksi vuotta myöhemmin, muille sukukunnille avautui mahdollisuus liittyä Juudaan. Aikanaan Daavid voideltiin asianmukaisesti koko Israelin kuninkaaksi. (2. Samuelin kirja 4:5–12; 5:1–3) Mutta sillä välin monien yksilöitten täytyi päättää, ketä he palvelisivat. Heidän täytyi harkita tuon nuoren miehen, Daavidin, suosituksia. Oliko hän todella Jumalan voideltu? Jumala oli hylännyt Saulin, mutta olisiko Daavidilla sen sijaan Jehovan siunaus? Kykenisikö Daavid johtamaan Israelin sotajoukkoja menestyksellisesti niiden taistellessa ympärillä asuvia vihollisia vastaan?

 7. Mitä Daavidin kuninkuuden tunnustamiseen liittyi?

⁷ Ilmeisesti jotkut israelilaiset asettuivat Saulin tuomitun kuningashuoneen puolelle. Jotkut tekivät päätöksensä saadakseen hyötyä itselleen. Jotkut taas olivat edelleen epäröiviä. Mutta ennemmin tai myöhemmin valinta oli tehtävä, ja onnellisia olivat ne, jotka kokosydämisesti päättivät kannattaa Daavidin kuninkuutta! He eivät olleet itsekkäitä eivätkä valinneet vähimmän vastuksen tietä. He eivät epäröineet, vaan se, että he kannattivat Jehovan kuningasta, sai heidät ryhtymään Daavidin toimeliaiksi alamaisiksi ja sotilaiksi. 1. Aikakirjan 12:22:ssa kerrotaankin: ”Joka päivä tuli väkeä Daavidin luo auttamaan häntä, kunnes joukko oli suuri kuin Jumalan joukko.”

 8. Millaisia 1. Aikakirjan 12:32, 38 sanoo niiden olleen, jotka tunnustivat Daavidin kuninkuuden?

⁸ Kertomuksen yksityiskohdista huomaamme, että tuohon joukkoon kuului niitä, jotka ”ymmärsivät ajan ja käsittivät, mitä Israelin oli tehtävä”. (1. Aikakirja 12:32) Nämä eivät olleet laimeita uskollisuudessaan kuningasta kohtaan. He olivat hyvin aseistautuneita ollakseen valmiita seuraamaan Daavidin johtoa sodankäynnissä. He eivät odottaneet helppoa elämää. He ”ymmärsivät ajan” ja tiesivät, että valtakunnan ympärillä oli vihollisia, jotka olivat valmiit nielemään Israelin ja hävittämään Jehovan palvonnan. Nuo Jordanin itäpuolelta tulleet olivat ”sotilaita, jotka kokoontuivat taistelurintamaan”, valmiina palvelemaan Daavidin johdolla ”ehytsydämisesti”. – 1. Aikakirja 12:38, UM.

 9. a) Havaitsemmeko Daavidin aikaiselle tilanteelle nykyisen vastineen? b) Mikä kiistakysymys on kaikkien edessä nykyään?

⁹ Kuinka sykähdyttävää onkaan nähdä nyt tuon tilanteen nykyisen vastakuvan paljastuvan silmiemme edessä! Jehova on valinnut Suuremman Daavidin, Kristuksen Jeesuksen, joka nyt hallitsee taivaallisena Kuninkaana. Maailmalliset kansakunnat vastustavat hänen kuninkuuttaan. Ne uhkaavat pyyhkäistä Kuninkaan alamaiset pois maan päältä. (Psalmit 2:1–3) Sen tähden ihmisiä kehotetaan kautta maailman asettumaan jommallekummalle puolelle tässä kiistakysymyksessä. Kiistakysymyshän kuuluu: ovatko he Jehovan Pojan valtakunnan puolella vai sitä vastaan? Hyvin monet epäröivät. Toiset valitsevat kantansa pelkästään oman etunsa perusteella ja ottavat itsekkäästi huomioon vain oman henkilökohtaisen turvallisuutensa ja hyötynsä. – Sefanja 2:2, 3; Jooel 3:14.

10. a) Miksi monet epäröivät tunnustaa Kristuksen kuninkuutta? b) Mikä vastuu Jehovan todistajilla nyt on?

¹⁰ Kun Jumalan kuninkaallisen edustajan maine leviää maan päällä laajalti, niin yhä useammat ihmiset pystyvät tekemään tietoon perustuvan valinnan. (Miika 4:1–3; Sakarja 8:23) Monet epäröivät vain sen vuoksi, etteivät tiedä tosiasioita; he eivät ymmärrä nykyisten aikojen merkitystä eivätkä sitä, miten kiireellisen tärkeää heidän on asennoitua lujasti Jumalan valtakunnan puolelle. Suuret ihmisjoukot ovat siksi edelleen Saatanan propagandan vaikutuksen alaisia ja vaarassa syöksyä tuhoon Saatanan ja hänen joukkonsa kanssa. Niinpä kaikkia Jehovan todistajia kehotetaan kiireellisesti rientämään Suuremman Daavidin, Kristuksen Jeesuksen, puolelle aseistautuneina ja varustautuneina taistelemaan vihollista vastaan. – Vrt. Matteus 12:30.

Ketkä ovat kelvollisia taisteluun?

11. Selitä, miten tottelevaisuutemme Kristusta kohtaan voidaan ’panna täysin täytäntöön’ sen mukaan, mitä Jeesus osoitti.

¹¹ Kaikkien Kristuksen sotilaitten täytyy hengellisessä sodankäynnissään täyttää joitakin hyvin tärkeitä vaatimuksia. Paavali osoitti esimerkiksi, että heidän oma tottelevaisuutensa Kristusta kohtaan täytyy olla ”täysin pantu täytäntöön”. (2. Korinttolaisille 10:5, 6) Miten voimme saada selville, ilmeneekö se nyt omassa elämäntavassamme ja asenteessamme? Seuraavien kysymysten pitäisi auttaa meitä saamaan se selville omalla kohdallamme:

Olemmeko todella panneet Jumalan ja Kristuksen palvelemisen paljon kaikkien ihmissuhteitten edelle? (Matteus 10:37)

Olemmeko päässeet eroon voimakkaasta halusta saada aineellisia rikkauksia tai maailmallisten piirien hyväksyntä? (Luukas 6:20–26)

Olemmeko huolissamme siitä, että miellyttäisimme Johtajaamme ja Sotapäällikköämme, sen sijaan että olisimme huolissamme siitä, mitä Jehova on luvannut antaa meille: ruoasta, vaatteista ja suojasta? (Matteus 6:25–32)

Olemmeko lakanneet tuomitsemasta ja arvostelemasta sotilastovereitamme, jotka kuuluvat Kristukselle, jottemme aiheuttaisi hajaannusta ja eripuraisuutta pyhissä joukoissa? (Luukas 6:37; Psalmit 133:1–3)

Rakastammeko todella veljiämme ja pyrimmekö kaikkien niiden hyvinvointiin, jotka ovat pestautuneet tähän hengelliseen sodankäyntiin Jumalan vihollisia vastaan? (Johannes 13:35; 1. Pietari 4:8)

Nämä ovat tutkivia kysymyksiä, joihin kaikkien Kristuksen seuraajien täytyy vastata henkilökohtaisesti.

12. Mistä voidaan tietää, ketkä ovat Jumalan valtakunnan ystäviä ja ketkä sen vihollisia? (Matteus 25:31–46)

¹² Yksi tärkeä huomiota vaativa seikka kristillisessä sodankäynnissämme on se, että meillä on selvä näkemys siitä kuilusta, joka erottaa Jumalan puhtaan järjestön tämän maailman sallivaisista ja moraalittomista järjestöistä. (1. Mooseksen kirja 3:15; Psalmit 97:10) Sodassa keskenään taistelevien armeijoiden täytyy pystyä erottamaan selvästi, kuka on ystävä ja kuka vihollinen. Se on mahdollista heidän selvästi toisistaan erottuvan vaatetuksensa ja tunnusmerkkiensä perusteella. Meille on opetettu Jumalan hengen hedelmät. Me olemme saaneet tietoa lihan teoista, jotka ovat hedelmien tavoin ilmeisiä. (Galatalaisille 5:19–24) Jumalan järjestön ja Saatanan järjestön välissä ei siis itse asiassa ole mitään harmaata aluetta.

13. Mikä tarkoitus säännöllisillä kokouksilla on hengellisessä sodankäynnissämme?

¹³ Osoitammeko edelleen toimintatavallamme, että olemme jatkuvasti ”tietoisia hengellisestä tarpeestamme”? (Matteus 5:3; Heprealaisille 10:25) Lihallisessa sodankäynnissä on hyvin tärkeää, että upseerit ja muu henkilökunta pitävät tilaisuuksia tilanneselostusta varten, jotta he olisivat perillä taistelukentällä tapahtuneista liikkeistä ja vihollisen viimeksi käyttämästä strategiasta. Valtakunnansalissa tai muualla pidettävät kokouksemme ovat samoin hyvin tärkeitä, jotta voisimme säännöllisesti vahvistua Jumalan sanan ja hänen pyhän henkensä avulla sekä pysyä valppaina vihollisen liikkeitten suhteen. – 1. Pietari 5:8.

14. Miten Luukkaan 1:74, 75:ssä olevat Sakarjan sanat voivat ilmaista hyvin tunteemme?

¹⁴ Kuinka kiitollisia meidän kaikkien pitäisikään olla Jehovalle ja hänen Pojalleen siitä, että he ovat varustaneet meidät niin hyvin hengellistä sodankäyntiä varten! Samoin kuin Johannes Kastajan isä Sakarja, mekin tunnemme sisäistä pakkoa ylistää Jehovaa sen johdosta, että hän on suonut meille, ”sen jälkeen kun meidät on pelastettu vihollisten kädestä, edun pelottomasti suorittaa hänelle pyhää palvelusta uskollisesti ja vanhurskaasti hänen edessään kaikki päivämme”. (Luukas 1:74, 75) Meidät on pelastettu Suuresta Babylonista. Ja nyt, täytettyämme Johtajamme ja Sotapäällikkömme vaatimukset, me voimme järjestäytyä taistelurintamaan ryhtyäksemme taisteluun Jumalan ja Kristuksen vihollisia vastaan.

15, 16. a) Mitä ”järkeilyjä” ja ”linnoituksia” Saatana on pystyttänyt ihmisten mieleen? b) Ainoastaan millä tavalla nämä voidaan ’kukistaa’, ja missä määrin niin on tapahtunut?

¹⁵ Kaikki tämän maailman aseet ja sotavoimat ovat pelkkiä lasten leluja verrattuina Saatanan ja hänen demonijoukkojensa henkeyttämiin vääriin filosofioihin ja ihmisten perinteisiin. Pyrkiessään olemaan majesteettiudessa ja voimassa Jumalan kaltainen Saatana on levittänyt valheellisia oppejaan laajalti. Hän sotii tosi Jumalaa vastaan ja väittää petollisesti itse olevansa tiedon lähde. Hän opettaa, ettei ihminen tarvitse Jehovaa, vaan voi omin neuvoin edistyä Jumalan kaltaisuuteen. Panettelija kieltää Jumalalle luojana kuuluvat oikeudet ja uskottelee ihmisille, että ihminen on kehityksen tulos. Hän on saanut lukuisat ihmiset uskomaan, ettei todellista kuolemaa ole olemassa, vaan että se, mikä näyttää kuolemalta, merkitsee itse asiassa siirtymistä johonkin toiseen elämänmuotoon. Hän on antanut tukensa erilaisille hallitusmuodoille, jotka kaikki perustuvat pohjimmiltaan itsekkyyteen. Tämä ja monet muut seikat ovat niitä ”järkeilyjä ja kaikkea korkeaa, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan”. – 2. Korinttolaisille 10:5.

¹⁶ Tuollaiset linnoituksen kaltaiseksi vahvistuneet ajatukset täytyy kukistaa, paljastaa, jotta petoksen uhrit voisivat vapautua henkisesti ja hengellisesti. (2. Korinttolaisille 10:4) Meillä on tarpeelliset aseet ja sota-asu: usko on kilpemme, totuus vahvistava vyö, vanhurskaus suojaa sydämen, pelastuksen toivo on kypärä, Jumalan sana on miekka, ja meillä on rauhan hyvä uutinen niiden auttamiseksi, jotka haluavat alistua Jehovan valitseman Kuninkaan valtaan. (Efesolaisille 6:14–17) Tällaisia hengellisiä aseita käyttämällä Jehovan kristityt todistajat vapauttavat lukemattomia vankeja!

Voitto on varma

17. Minkä Psalmi 45:4, 5 osoittaa lopputulokseksi, kun Kristus hyökkää vihollista vastaan lopullisessa sodassa?

¹⁷ Aika, jolloin Jehova antaa valitsemalleen Kuninkaalle merkin hyökätä vihollista vastaan lopullisessa sodassa, lähestyy lähestymistään. Jehova puhuu tuolle taivaallisten sotajoukkojen Johtajalle ja kehottaa häntä Psalmin 45:4, 5:n sanoin: ”Vyötä miekka vyöllesi, sinä sankari, vyöttäydy kunniaasi ja korkeuteesi. Ole onnekas korkeudessasi. Nouse sotavaunuihisi totuuden, nöyryyden ja vanhurskauden puolesta, ja oikea kätesi opettakoon sinulle peljättäviä tekoja.” Tämän toiminnan tulos on varma. Saatanan koko järjestö, sekä sen näkyvä että näkymätön osa, poistetaan ja maapallo vapautetaan kaikesta pahasta ja sortavasta hallitusvallasta. Mikä onnellinen päivä se tuleekaan olemaan elossa säilyville, kun kaikki sortajat, valehtelijat, haureuden harjoittajat ja maan turmelijat ovat iäksi menneet! – Ilmestys 11:16–18; 19:11–21.

18. Miten vuodesta 1914 lähtien on ’kokoonnuttu taistelurintamaan’?

¹⁸ Kuinka hämmästyttävää onkaan nähdä Raamatussa kerrottujen dramaattisten tilanteitten toteutuvan nykyään! Meidän aikanamme Kristuksen Jeesuksen voidellut hengelliset veljet tunnustivat ensimmäisenä hänet Kuninkaakseen sen jälkeen, kun hän oli noussut valtaistuimelle vuonna 1914. He kaikki ovat ’kokoontuneet taistelurintamaan’. Sitten, varsinkin vuodesta 1935 lähtien, jolloin saatiin valoa Ilmestyksen 7:9–17:ään, ”suuri joukko” on tunnustanut menestyksen ja siunauksen tosi lähteen ja on ’kokoontunut’ yhteen. Siihen kuuluvat ovat liittyneet nykyajan hengellisiin israelilaisiin, ja he ovat kaikki tulleet taistelurintamaan valmiina saamaan osansa niistä kärsimyksistä ja vaikeuksista, joita kohdataan Saatanan koko järjestöä vastaan käytävässä hengellisessä sodassa, joka koituu Jehovan kunniaksi ja kirkkaudeksi. – Sakarja 2:11.

19. Mikä päätös pitäisi siis jokaisen urhoollisen Jehovan todistajan tehdä?

¹⁹ Elämme siis selvästi kiireellisen tärkeitä päiviä. Nyt ei ole aika ajatella, että hengellinen sodankäynti on ohi. Älköön vihollinen pääskö yllättämään meitä, kun pyhä palveluksemme nyt lähestyy ratkaisevaa vaihetta. Kuulummepa siis hengellisten israelilaisten jäännökseen tai heidän tovereittensa ”suureen joukkoon”, niin ’kokoontukaamme kaikki ehytsydämisesti taistelurintamaan’. Jatkakaamme rohkeasti taisteluhuudon kaiuttamista, sillä Jehova takaa meille voiton! – 2. Aikakirja 20:15.

Lyhyesti:

◻ Miksi nyt on kiireellisen tärkeää ’kokoontua taistelurintamaan’?

◻ Millaiseen sodankäyntiin Jehovan todistajat osallistuvat?

◻ Minkä tärkeän kiistakysymyksen kaikki ihmiset kohtaavat nykyään?

◻ Kuka on kelvollinen ”Kristuksen Jeesuksen sotilaaksi”?

◻ Mikä voitto on nyt varma?

[Kuva s. 19]

Säännöllinen kokouksissa käyminen valtakunnansalissa 1) vahvistaa meitä hengelliseen sodankäyntiin, 2) auttaa meitä ’ymmärtämään ajan’ ja 3) auttaa meitä palvelemaan ”ehytsydämisesti”

Miten meidän tulisi suhtautua totuutta vastustaviin?

”Omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” – APOSTOLIEN TEOT 20:30.

 1, 2. a) Mitä hyötyä Raamatun historiassa kerrotuista menneistä tapahtumista on nykyään? b) Varsinkin mitkä Israelin ja varhaiskristillisen seurakunnan historiaan liittyvät tapahtumat kiinnostavat meitä nyt ja miksi?

KUN apostoli Paavali kirjoitti Korinton seurakunnalle, hän sanoi uskonveljilleen, että menneinä aikoina kirjoitetut asiat oli tarkoitettu varoittaviksi esimerkeiksi heille. Tämä periaate on pitänyt paikkansa kauan, aina meidän aikaamme asti. Monilla raamatunhistorian menneillä tapahtumilla voi olla ja todella on nykyiset vastineensa, jotka ovat hyödyllisiä meille ja antavat elämällemme oikealaatuista ohjausta. – 1. Korinttolaisille 10:11; Roomalaisille 15:4.

² Meidän on siksi hyödyllistä tarkastella joitakin näitä menneisyydessä sattuneita Israelin ja myös varhaiskristillisen seurakunnan historian tapahtumia. Olemme erityisesti