Jehovan jumaluuden puolustaminen huolimatta babylonilaisesta vihamielisyydestä

”Niin Herra sanoi [Saatanalle]: ’Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa.’” – Job 1:8.

 1, 2. a) Mikä kiistakysymys on ollut olemassa, ja mitä se sisältää? b) Mitä todistuksia esitetään tässä tutkistelussa ja miksi?

AADAMIN ajasta meidän päiviimme asti on ollut kiistanalaisena kysymys, kuka on oikeudenmukaisesti suvereeni Jumala kaikkeudessa, taivaassa ja maassa. Jos se on kaikkivaltias Jumala, Jehova, niin voiko hän valita luotettavia todistajia maan päältä puolustamaan suvereenia jumaluuttaan nuhteettomuudessa? Ja pystyvätkö nämä valitut todistajat puolustamaan hänen suvereenia jumaluuttaan kestävinä pilkkaa ja vihamielisyyttä vastaan? Muista, että on kirjoitettu: ”’Te olette minun todistajiani’, sanoo Jehova, ’ja minä olen Jumala.’” – Jes. 43:12, Um.

² Saatana alkoi Nimrodin päivinä, jonkin aikaa vedenpaisumuksen jälkeen, luoda luopumuksen tyyssijaa muinaiseen Babylonin kaupunkiin. Siellä kehittyi babylonilainen väärä uskonnollinen ajattelutapa ja levisi maan neljälle kulmalle. Tästä babylonilaisesta kehityksestä Raamattu kertoo Jobin dramaattisen historian 17. ja 16. vuosisadalta eaa. taivaallisine ja maanpäällisine kuvaelmineen. Siinä on säilytetty meille valaisevia todistuksia babylonilaisesta väärästä uskonnollisesta ajattelusta, joka on yllyttänyt ihmiset osoittamaan vihaa Jehova Jumalan tosi palvojia kohtaan. Tuosta muinaisesta lähteestä Saatana on pannut alulle ovelan luopiovirtauksen pitääkseen voimassa iänikuista ristiriitaa niiden välillä, joita babylonilainen väärä uskonnollinen viisaus johtaa, ja niiden, joita opastaa puhdas viisaus, joka virtaa tosi Jumalan Jehovan luota. (Jaak. 3:17) Huomiomme kohdistetaan nyt näihin välähdyksiin babylonilaisuskonnollisesta toiminnasta, jota Saatana on käyttänyt läpi historian pilkatakseen Jehova Jumalaa pitämällä kyseenalaisena, onko olemassa suvereenia Jumalaa, joka vaikuttaa ihmisten asioihin, vai ei.

JOBIN KIRJA

 3. Voidaanko sanoa, että Jobin kirja on luotettava, ja miksi?

³ Nyt kun ”meidän Jumalamme kostonpäivä” (Jes. 61:2) lähestyy tämän suvereenia Jumalaa koskevan kiistakysymyksen ratkaisemiseksi suurenmoisella tavalla, niin nykyiset raamatunkriitikot yrittävät jatkuvasti saada kertomuksen Jobista epäilyksen alaiseksi sokaistakseen ihmiset näkemästä sen sovellutusta ja edistyvää täyttymystä. ’Mooses ei ollut sen henkeytetty kirjoittaja’, he sanovat, ’eikä Job ollut historiallinen henkilö’, vaan, he vakuuttavat, ’Jobin kirja on pelkästään vuosien 600 ja 400 eKr. välillä sepitetyn viisauskirjallisuuden kaunis runoelma.’a Raamatunkriitikot jättävät huomioon ottamatta ylen runsaat sisäiset todistukset, joihin kuuluvat erittäin varakas paimentolaisyhteiskunta, mikä voi sopia ainoastaan 17. vuosisadan patriarkkojen aikakauteen eaa. eikä 5. vuosisadan aikakauteen eaa., jolloin kansallisvaltioitten kaupunkilaiselämä kovine komentoineen ei todennäköisesti olisi voinut antaa aihetta kertomukseen niin rikkaasta Jobista eikä sellaisista karjankasvatusoperaatioista kuin Raamattu kuvailee. Jobin kirjan ikä ja luotettavuus ovat hyvin perustellut.b Job Pyhän Raamatun osana sopii hyvin luotettavaksi perusteeksi tutkittaessa Jumalaa koskevaa haastetta näinä viimeisinä päivinä.

MUINAINEN JOB

 4. Kuka Job oli? Millaisessa sukulaisuussuhteessa hän oli Aabrahamiin, ja miten hän menetteli samalla lailla kuin Aabraham?

⁴ Kohdistakaamme nyt huomiomme Jobin kirjan sisältöön nähdäksemme, miten se esittää selvästi jumaluutta koskevan kiistan Jehovaa kannattavan Jobin elämänvaiheitten avulla. Job, erittäin varakas mies, jota oli siunattu seitsemällä pojalla ja kolmella tyttärellä, asui Uusin jälkeläisenä Uusin sedälle Aabrahamille luvatusta maasta itään. (1. Moos. 22:20, 21; Job 1:1) Job oli saman Jumalan Jehovan palvelija, jota Aabrahamkin palvoi, ja tuli huomatuksi jonkin aikaa ennen kuin hänen etäisestä serkustaan Mooseksesta tuli Jehovan profeetta israelilaisille heidän ollessaan vankeudessa Egyptissä 16. vuosisadalla eaa. Jehova voi näin ollen sopivasti viitata todistajaansa Jobiin ”kaikista Idän miehistä mahtavimpana” ja sanoa myös, että ”ei ole maan päällä hänen vertaistansa”, ts. silloin elävien joukossa. (Job 1:3; 2:3) Kauan ennen Jobin aikaa oli hänen etäinen sukulaisensa Aabraham lähtenyt pois Kaldean Uurin babylonilaisen uskonnon valtaamalta alueelta. (1. Moos. 11:28, 31) Aabraham oli jättänyt taakseen Babylonin pakanallisen epäjumalanpalveluksen ja luopiouskonnolliset menot, jotka olivat kyllästäneet Aabrahamin kotikaupungin Uurin. (1. Moos. 15:7) Sanat ’kaldealaiset’ ja ’babylonialaiset’ tulivatkin myöhempinä aikoina samaa merkitseviksi. (Hes. 23:15) Aabraham ei ollut ainoastaan kieltäytynyt omaksumasta babylonilaista uskontoa nuoruudessaan, vaan oli myös hylännyt sen ajattelutavan ja hengen lumouksen. Jottei Aabraham olisi tullut osalliseksi Babylonin synteihin ja siitä johtuviin vitsauksiin, hän oli viisaasti lähtenyt pois Babylonin vaikutuspiiristä ja asettunut Kanaaniin, lupauksen maahan, Jehovan, tosi Jumalan, ohjauksessa. (Ilm. 18:4) Vaikka Jobkin asui idässä, missä babylonilainen uskonto oli vallalla, niin hänkin kieltäytyi etäisen sukulaisensa Aabrahamin tavoin babylonilaistumasta uskonnollisessa ajattelussa. Nuhteettomana hän kannatti sydämestään tosi Jumalan Jehovan suvereenia jumaluutta.

SAATANAN SALLITTIIN KOETELLA

 5. Osoita, että sana ”Saatana” ilmaisee nimenomaan yksilön. Kenet?

⁵ Tarkastelumme kääntyy nyt Jobin kirjan alkukuvaelmaan, missä paljastetaan majesteettinen oikeudenistunto taivaassa. Enkelit saapuvat tosi Jumalan Jehovan eteen. Jumaluutta koskeva kiistakysymys dramatisoidaan huomiota herättävästi sallimalla ”Saatanaksi” (Um) kutsutunkin olla läsnä. On merkille pantavaa, että Jehovan suuri vastustaja ja myös ihmisen suurin vihollinen ilmaistaan Jobin 1:6:ssa ja sen jälkeen persoonana ja lisäksi arvonimellä. Heprealainen verbi satán merkitsee ’vastustaa’, ja sitä käyttää ensiksi Mooses 4. Moos. 22:22, 32:ssa.c Mutta Jobin 1:6:ssa heprean kieli käyttää substantiivia satán ja määräävää artikkelia ha, joten sana kuuluu has-satan eli Saatana.d Määräävä artikkeli erottaa Saatanan persoonaksi ja tekee mahdottomaksi monien käsityksen, että Saatana on abstraktista pahaa tai vastustusta. Täten Saatana vahvistetaan Raamatussa ehdottomasti persoonaksi sanalla ”Saatana” [ei ”saatana”], joka on yksi niistä sopivista arvonimistä, joita voidaan käyttää hänen tunnistamisekseen – Ks. myös Sak. 3:1, 2.

 6. Mikä jumalallinen kyky Jehovalla on, ja miten tämä nähdään?

⁶ Jehova, jalokiven kaltaisten palvelijoittensa koettelija, voi lukea enkelien ja ihmisten sydämet. ”Minä, Herra, tutkin sydämen . . . ja annan jokaiselle hänen vaelluksensa mukaan, hänen töittensä hedelmän mukaan.” (Jer. 17:10) ”Herra tutkii sydämet.” (Sananl. 21:2) Ottaen huomioon tämän jumalallisen kyvyn me huomaamme Jehovan lukevan Saatanan sydämen sisimmät ajatukset. ”Niin Herra sanoi [Saatanalle]: ’Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on [1] nuhteeton ja [2] rehellinen mies, [3] pelkää Jumalaa ja [4] karttaa pahaa.’” (Job 1:8) Tästä ilmenee myös, että Jehova luki täsmälleen Jobin sydämen, koska kaikki neljä Jehovan mainitsemaa Jobissa olevaa kiitettävää ominaisuutta ovat puhtaan sydämen aarteistosta peräisin olevia hedelmiä. ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvän runsaudesta esiin hyvää, ja paha tuo pahastansa esiin pahaa; sillä sydämen kyllyydestä suu puhuu.” – Luuk. 6:45.

 7. a) Mitä Saatana syyttää väärin Jobista? b) Mitä tämä epäsuora todiste osoittaa?

⁷ Tämä esinäytös taivaassa jatkuu. Saatana syyttää sitten, että Job palvoo Jehovaa sen takia, mitä hän itsekkäästi saa siitä hyvästä, rikkauden takia, eikä nuhteettoman sydämensä eikä Jumalaan kohdistuvan rakkautensa tähden. ”Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ’Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on;e olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.’ Niin Herra sanoi [Saatanalle]: ’Katso, kaikki, mitä hänellä on, olkoon sinun käsissäsi; älä vain koske kädelläsi häneen itseensä’. Ja [Saatana] meni pois Herran edestä.” – Job 1:9–12.

SAATANAN KÄDEN ALAISUUDESSA

 8. a) Selitä Raamatun sanojen käsivarsi ja käsi kuvaannollinen käyttö. b) Mikä valta Saatanalle luvataan?

⁸ Ihmisen kättä ja käsivartta käytetään yleisesti Raamatun kuvakielessä ilmaisemassa tiettyjä merkityksiä. Käsivarsi kuvaa kykyä synnyttää, kehittää tai kerätä voimaa. Esimerkiksi ihmisen käsivarressa piilee kyky kehittää suuri voima, väkevyys eli energia sellaisen esineen kuin pallon heittämiseksi. Mutta käsi kuvaa sovellettua väkevyyttä eli voimaa. Käsi soveltaa käsivarren synnyttämää voimaa tiettyihin erikoistarkoituksiin. Pallon heitossa juuri käsi määrää, millaisen radan tai kierteen käsivarren synnyttämä voima saa aikaan. Jehovan voimaa kehittävä käsivarsi kuvaillaan Jes. 51:9–11:ssä, jota vastoin hänen käteensä, joka kuvaa järjestelyihin sovellettua voimaa, viitataan 1. Piet. 5:6:ssa. Jobin ollessa kysymyksessä Saatana ehdottaa, että Jehova soveltaisi uudelleen voimansa kättä vainon muodossa. Jehova suostuu ainoastaan sillä kertaa siirtämään kättään salliakseen Jobin joutua Saatanan soveltaman voiman vastustavan käden alaisuuteen onnettomuuksien aiheuttamiseksi.

 9. a) Miten Saatana alkaa käyttää kättään? b) Mitkä babylonilaiset todisteet tästä ilmenevät?

⁹ Toinen kuvaelma alkaa maallisilla tapahtumilla. Saatana aiheuttaa nyt näkymättömästä olotilasta suunnattomia vastoinkäymisiä Jobille. Saatanan sovelletun voiman käsi on nyt toiminnassa. Hänellä oli jonkin aikaa maan päällä babylonilaisen hengen mukaan valmennettuja asiamiesjoukkoja valmiina vihollisuustekoihin. Ensiksi hänen narrinsa, sabalaisrosvot, alkavat ryöstää Jobin varallisuutta varastaen Jobin suuren karjalauman. Ohimennen sanoen sabalaiset olivat taivaankappaleitten, auringon, kuun ja tähtien, luopiopalvojia, minkä palvonnan he olivat saaneet babylonilaisilta.f (Jes. 47:1, 13) Job itse oli avoimesti sellaista auringon ja kuun palvontaa vastaan. (Job 31:26, 27) Jobin rikkauksia hävitetään jatkuvasti tuhoavalla tulella, joka tulee ilmakehästä ja hävittää Jobin suuret lammaslaumat. (Ef. 2:2) Jobin lopun omaisuuden pyyhkäisee pois kaldealaisten kolme joukkoa, jotka ryöstävät Jobilta hänen suuren kamelilaumansa. Pane merkille, että myös kaldealaiset, jotka olivat babylonilainen, uskonnollisesti hallittu kansa, olivat Saatanan käyttämiä välikappaleita Jehovan uskollista todistajaa Jobia vastaan käytävässä sodassa. Koska joukkoja oli ”kolme”, niin se jo oli varhainen todistus siitä, että babylonilaisen uskonnon edustajat olivat ehdottomasti Jehovaa vastaan, sillä luku kolme on painokkuuden tunnus. – Job 1:13–17.

10, 11. a) Miten Job suhtautuu Saatanan lisäiskuihin? b) Mistä lähteestä vainot tulevat, ja miksi ne sallitaan?

¹⁰ Tämä ei riitä – Saatanan vihamielinen käsi toimii jatkuvasti. Jobin kymmenen lasta täytyy tuhota Saatanan käsivarren synnyttämällä suurella myrskytuulella ja sitten tappaa Saatanan sovelletun voiman kädellä. (Hepr. 2:14) Millaiset hävittävien iskujen uutiset! (Job 1:18–20) Vaikkei Job tiennytkään, miksi kaikki tämä vastoinkäyminen kohtasi häntä, niin hän piti koko sydämestään kiinni Jehovan jumaluuden uskollisesta kannattamisesta. Kun Job painettiin hyvin alas, niin hän sanoi: ”Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” – Job 1:21, 22.

¹¹ Tässä on kertakaikkisesti osoitettu, etteivät Jehovan uskollisiin todistajiin kohdistuvat vainot ja vastoinkäymiset tule koskaan suoraan Jehovan kädestä. Ne tulevat päinvastoin aina Saatanan ja hänen vastustajatovereittensa, demonien ja erityisesti babylonilaisen uskonnon omaksuneitten ihmisten, kädestä. Kun jalokivet pannaan kokeeseen, niin niiden laatu käy ilmi. Sama pitää paikkansa Jehovan uskollisten todistajien koetellusta sydämestä. (Jaak. 1:2, 3) Jehova tietää, miten hän varaa hengellistä rohkaisua ja ravintoa, jota tarvitaan sydämen vahvistamiseen. Jehova tietää, miten antaa oikeaa sydämen valmennusta, joka antaa kestävyyden yliluonnollisten saatanallisten ahdistusten sietämiseksi, jotka Job kantoi. – 1. Kor. 10:13.

USKOLLINEN JEHOVAN SUVEREENIA JUMALUUTTA KOHTAAN

12. Mikä muu onnettomuus aiheutetaan Jobille ja miksi?

¹² Kun Saatana ei kyennyt osoittamaan Jobia materialistiseksi antaumuksessaan ja Jehovan palveluksessaan, niin kolmas kuvaelma siirtää meidät takaisin taivaaseen, missä Saatana sitten syyttää: ”’Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä.g Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.’ Herra sanoi [Saatanalle]: ’Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä’.” (Job 2:4–6) Saatana tuottaa kädellään eli sovelletun voimansa keinoilla tällä kertaa kärsimystä aiheuttaakseen kidutusta henkilökohtaisesti Jobille. ”Niin [Saatana] meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti. Ja tämä otti saviastian sirun, sillä kaapiakseen itseänsä, ja istui tuhkaläjään.” (Job 2:7, 8) Täten alkaa neljäs kuvaelma, kauan kestävä tulikoe maan päällä, missä Saatana yrittää todistaa Jehovan jumaluutta koskevan haasteensa koettelemalla Jehovan palvojaa Jobia äärimmilleen.

13. Miten Jobin koettelemukset vaikuttivat Jobin vaimoon? Selitä.

¹³ Koetusnäytelmä jatkuu. Jobilla ja hänen vaimollaan ei ollut sellaista hengellistä televisiojärjestelmää, jollainen meillä nyt on Jobia koskevassa täydellisessä henkeytetyssä Raamatun kertomuksessa, nähdäkseen ’sydämen silmin’, mitä hänen ahdistustensa takana oli. (Ef. 1:18) Vaikka oli paljon asioita, joita Job ei voinut ymmärtää koetuksessaan, niin hänen uskonsa oli silti vahva ja piti hänet uskollisena Jehovan jumaluuden puolesta taistelijana koko ajan. Vielä uusi isku: Jobin lähimmän ja rakkaimman, hänen vaimonsa, usko heikkenee. Tämä sanoo hänelle: ”’Vieläkö pysyt hurskaudessasi? Kiroa Jumala ja kuole.’h Mutta [Job] vastasi hänelle: ’Sinä puhut niinkuin mikäkin houkka nainen. Otammehan vastaan Jumalalta hyvää, emmekö ottaisi vastaan pahaakin?’ Kaikessa tässä Job ei tehnyt syntiä huulillansa.” – Job 2:9, 10.

KOLME BABYLONILAISTUNUTTA YSTÄVÄÄ

14. a) Keitä Saatana sitten käytti koetellakseen Jobia? b) Mikä babylonilainen tausta Jobin kolmella ”ystävällä” näyttää olevan?

¹⁴ Babylonilaisen uskonnon ajattelu oli 17. vuosisadalle mennessä ennen ajanlaskumme alkua vaikuttanut kaikkiin Palestiinassa ja sen ympärillä oleviin kansoihin. On olemassa todisteita, jotka osoittavat, että ns. Jobin ystävät olivat liittyneet babylonilaiseen luopumukseen. Tällaiset valheystävät olivat nyt valmiit Saatanan Jobiin kohdistamaan erityiseen painostukseen. Saadakseen Jobin kärsimykset ulottumaan syvälle hänen sydämeensä Saatana ohjaili nämä kolme babylonilaistunutta asiamiestä käyttämään filosofista viisautta uuvuttaakseen Jobin henkisesti hänen uskollisuudessaan Jehovaa kohtaan. Se, että tällaisia teeskenteleviä lohduttajia oli kolme, korostaa Saatanan käyttäneen tässä kavalassa menetelmässä kaikki keinonsa. Ensimmäinen teeskentelijä oli teemanilainen Elifas, mikä osoittaa hänen olleen Aabrahamin jälkeläinen hänen luopiopojanpoikansa Eesaun suvusta. (1. Moos. 36:2, 10, 11) Teemanilaiset tulivat kuuluisiksi luopioviisaudestaan, koska he eivät olleet pitäneet kiinni Aabrahamin oikeasta uskonnosta. (Jer. 49:7) Suuhilainen Bildad oli toinen valheystävä, ja hänkin oli Aabrahamin jälkeläinen hänen toisen vaimonsa Keturan kuudennen pojan Suuahin kautta. (1. Moos. 25:2) Bildadistakin oli tullut Aabrahamin oikeasta uskonnosta eronnut luopio. Hänen nimensä Bildad merkitsee joko ’riidan poika’ tai ’Beel on rakastanut’, mikä jälkimmäinen merkitys voisi ilmaista hänen vanhempiensa kasvatuksen voimakkaan babylonilaisen taustan, koska Beel oli Mardukin, babylonilaisten pääjumalan, arvonimi. (Jer. 50:2)i Kolmas tässä koettelevien ”lohduttajien” kolmikossa oli naemalainen Soofar, jonka hänen puheensakin paljastavat Aabrahamin oikeasta uskonnosta eronneeksi luopioksi. Septuaginta sanoo häntä ”miinalaisten kuninkaaksi Soofariksi”. Miinalaiset olivat arabialainen kansa, ja arabialaisia pidetään yleensä Aabrahamin jälkeläisinä.

15. Mitä seitsemän vuorokauden vaitiolo näyttää ilmaisevan ja miksi?

¹⁵ Kun nämä kolme ”ystävää” saapuivat, niin he aloittivat ’lohdutusohjelmansa’ istuen seitsemän päivää ja seitsemän yötä vaiti Jobin luona. (Job 2:13) Vaikka Aabrahamin jälkeläiset Jaakobin hautajaisissa viettivät surujuhlaa juhlallisin valittajaisin seitsemän päivää (1. Moos. 50:10), niin mikään ei todista, että israelilaisten keskuudessa olisi ollut tapana olla seitsemän vuorokautta vaiti. Tuo seitsenpäiväinen vaitiolo näyttää vastaavan babylonilaista tapaa rukoilla Saatanan ja demonien näkymättömiltä voimilta neuvoja sen suhteen, mitä olosuhteet ilmaisivat.j Ainakin niiden seitsemän päivän päätyttyä nämä kolme osoittivat olevansa mukana Saatanan juonessa, jonka tarkoitus oli heikentää Jobin Jehovan suvereenille jumaluudelle antamaa kannatusta.

JUMALUUDEN SISÄLTÄVIÄ ARVONIMIÄ

16. Mitkä olivat Jumalaa merkitsevien heprealaisten sanojen alkulähteet a) pakanoilla, b) Jehovan tosi palvojilla?

¹⁶ Tutkikaamme nyt lisätodisteita siitä, että Jobin kolme väärää lohduttajaa lausuivat babylonilaista viisautta käyttäen luopiosibboletia eivätkä lohduttaneet Jobia puhtaalla viisaudella käyttäen tosi uskonnon šibboletia. (Tuom. 12:6) Toisin sanoen heidän babylonilaistunut viisautensa kuulosti miellyttävältä ja hyvin samanlaiselta kuin jumalallinen viisaus, mutta siinä ei ollut oikein sen aitouden sävyä. Koska peruskysymys on suvereeni jumaluus, niin kaikkien noiden kolmen havaitaan väittäneen olevansa monoteistejä eli uskovansa yhteen jumalaan. Nuo kolme harhaantunutta Aabrahamin jälkeläistä käyttivät sanoja ”Kaikkivaltias” (šaddái) ja ”Jumala” (el; tai elóah, yksikkö, tai elohím, ylhäisyyden monikkomuoto), samoin kuin heidän esi-isänsä Aabraham oli käyttänyt ja niin kuin Jobkin käytti. (1. Moos. 17:1; Job 4:17; 6:4; 8:3; 11:7) Mutta nyt tulee koetus! Siitä ajasta lähtien, jolloin epäjumalanpalvelus alkoi Enoksen päivinä, ihmiset alkoivat kutsua epäjumaliaan jumalaksi (el tai elohim). Palestiinan targum selittää 1. Moos. 4:26:n seuraavasti: ”Tuon sukupolven aikana he alkoivat mennä harhaan ja tehdä itselleen epäjumalia, ja he antoivat epäjumalilleen Herran sanan lisänimen.”k Nooan ajan vedenpaisumuksen jälkeen babylonilaistuneet pakanat tekivät samoin viittaamalla luopiojumaliinsa myös ylhäisyyden monikkomuodolla elohim, jumala. (Huomaa tämä Daagon-jumalasta Tuom. 16:23, 24:ssä ja Kemos- ja Milkom-jumalasta 1. Kun. 11:33:ssa sekä Baal-Sebub-jumalasta 2. Kun. 1:2, 3, 16:ssa.) Pane merkille, että Enoksen päivistä kertovassa Nooan historiassa sen jälkeen, kun oli alettu harjoittaa epäjumalanpalvelusta, tosi palvojat usein panivat määräävän artikkelin ha sanan el tai elohim eteen ilmaisemaan ”tosi Jumalan” Jehovan erotukseksi vääristä jumalista, jotka myös mainittiin sanoilla el tai elohim, mutta ei sanoilla ha-el tai ha-elohim.l – 1. Moos. 5:22; 2. Kun. 1:6, 9.

17, 18. Vertaa, millä eri tavoilla sanoja Jumala ja Jehova käyttivät a) Aabraham ja Job, b) Jobin kolme ystävää. Miten tämä vaikuttaa jumaluutta koskevaan kysymykseen?

¹⁷ Myös Aabraham noudatti tätä Enoksen ajoilta periytyvää tapaa viittaamalla Jehovaan tällä yksikäsitteisellä muodolla ha-elohim (kuten 1. Moos. 17:18:ssa; 20:6, 17:ssä ja 22:9:ssä). Pyhän Raamatun tarkkoja tutkijoita varten Uuden maailman käännös (engl.) säilyttää kaikki kohdat, joissa ha-el ja ha-elohim esiintyvät Heprealaisissa kirjoituksissa, kääntämällä ne täsmällisesti sanoilla ”tosi Jumala” (the [true] God). Job noudattaa puheissaan Aabrahamin tapaa puolustaen myös Jehovan jumaluutta erossa pakanajumalista käyttämällä toisinaan sanoja ha-el ja ha-elohim. (Ks. Job 2:10; 13:8; 21:14; 31:28.) Mutta Bildad ja Soofar noudattivat puheissaan babylonilaisen uskonnon kannattajien tapaa käyttämällä vain yleistä muotoa el tai elohim Jumalasta. Elifaskin, puhdasoppisuuden vaatija (Job 15:10), käyttää muotoa ha-el, ”tosi Jumala”, ainoastaan kerran, Jobin 22:17:ssä, ja silloinkin halveksivasti viitaten niihin, jotka pitävät Jehovaa tosi Jumalana. – Job 22:15.

¹⁸ Noudattaen toista babylonilaista tapaa Jumalan persoonanimen kätkemiseksi nuo kolme väärää lohduttajaa eivät käytä Jumalan nimeä Jehova kertaakaan monissa puheissaan, jota vastoin Job käyttää nimeä Jehova viisi kertaa. (Job 1:21; 12:9; 28:28, Um) Kertomuksessa heidän esi-isästään Aabrahamista nimeä Jehova on käytetty noin 70 kertaa 1. Moos. luvuissa 12–24 (Um). Job on myös ainoa, joka antaumuksellisesti viittaa Jehovaan ”Pyhänä”. – Job 6:10.

SPIRITISTINEN KOKEMUS

19. Selitä, mitä Elifaan spiritistinen kokemus osoittaa.

¹⁹ Eräs toinen babylonilaisen uskonnon luonteenomainen tunnus on yhteys henkiin eli demoneihin. Nuo henget eli demonit eivät kyenneet aineellistumaan niin kuin uskolliset enkelit asettuessaan yhteyteen Aabrahamin kanssa. (1. Moos. 18:1–8) Tämä merkitsi sitä, että demonien oli turvauduttava välillisesti ennusteluun ja oraakkeleihin. ”Inspiraatiosta aiheutuvassa tai luonnollisessa ennustelussa välikappale on ilmeisesti jonkun sellaisen hengen tai jumalan välittömän vaikutuksen alainen, joka auttaa ennustelijaa näkemään tulevaisuuteen ja lausumaan näkemäänsä ilmentäviä oraakkeleita. . . . Voidaan todistaa, että muinaisten babylonialaisten ja egyptiläisten keskuudessa oli vallalla sellainen näkemys, että jumalat antavat ihmisille sekä oraakkeleita että myös kaikenlaisia enteitä, jotka ilmaisevat näiden jumalien mielipiteet.”a Huomaa, että Elifas ensimmäisessä puheessaan vetoaa erääseen babylonilaiseen spiritistiseen kokemukseensa todistelunsa tueksi. (Job 4:15–17) Aabrahamilla tai Jobilla ei ollut koskaan sellaisia demonistisia kokemuksia heitä suoranaisesti johtaneen Jehovan jumaluuden kieltämiseksi.

KUOLEVAINEN IHMINEN – YLÖSNOUSEMUSTOIVO

20. Osoita, miten Jobilla oli täsmällinen tieto siitä, mikä ihminen on. Miten Job ilmaisee tulevaisuudentoivonsa?

²⁰ Job käyttää vastatodisteluissaan sanoja ”kuolevainen ihminen” (Um) (hepr. enóš) monta kertaa. Hän ymmärsi ihmisen olevan elävä sielu. Hän hylkäsi babylonilaisen näkökannan, että ihmisellä on kuolematon sielu. Job uskoi, että ihminen on kuolevainen ja että kun ihminen kuolee, niin hän on kuollut. (Job 7:1, 17; 9:2; 10:4, 5; 13:9; 14:1, 2; 28:13) Job osoittaa edelleen, että ihminen kuoltuaan on heittänyt henkensä. (Job 10:18; 14:10; 27:5; 29:18, Um) Koska Jobilla on oikea näkemys tästä perusasiasta, niin se auttoi häntä viittaamaan ylösnousemustoivoonsa, elämän saamiseen jälleen yksilönä maan päällä. (Job 14:13, 14) On merkille pantavaa, että hänen kolme väärää ystäväänsä olivat vaiti ylösnousemusasiasta.

BABYLONILAISTA FILOSOFIAA

21. Esitä joitakin vihamielisiä tunteita, joita nuo kolme väärää ystävää ilmaisivat Jobia kohtaan.

²¹ Tuo ”ystävien” kolmikko esittää uskonnollisin muunnelmin materialistista babylonilaista filosofiaa, että ainoastaan viisaat menestyvät ja syylliset kärsivät vastoinkäymistä. (Job 4:7, 8) Valehdellen he väittävät, ettei Jehova ’luota palvelijoihinsakaan’. (Job 4:18) He esittävät puhdasoppisen vetoomuksen aikaisempien sukupolvien perimätietojen noudattamiseksi. (Job 8:8, 9) He puoltavat uskonnon pitämistä yksinkertaisena, ettei mentäisi liian syvälle Jumalan tuntemiseen. (Job 11:7, tutkimattomuuden = syvyydet, Um) He valittavat, että Job (yksi Jehovan todistajista) väittää itserakkaasti tietävänsä enemmän kuin muinaiset uskonnolliset viisaat. (Job 15:9, 10) Jobin ottaessa horjumattoman nuhteettomuusasenteen tosi Jumalan puolella hänen ”ystävänsä” ovat loukkaantuneita, kun heidät vastakohtana esitetään epäpuhtaina. (Job 18:3) He sanovat: ’Job, sinä otat uskontosi liian vakavasti yrittäessäsi säilyttää vanhurskaan aseman Jumalan edessä.’ (Job 22:2–4) Ulkonaisista seikoista päätellen Jobin täytyy olla ”paha mies”, joten Jumalan täytyy tuomita hänet epäsuotuisasti. (Job 22:5–10) Nämä babylonilaistuneet viisaat väittävät lopulta töykeästi, että Job, joka sanoo olevansa ”kuolevainen ihminen” (Job 7:1, 17, Um), ei voi saavuttaa vanhurskasta, puhdasta asemaa Jumalan edessä. – Job 25:4.

JOB KATSOO ITSEENSÄ

22. Miten Job pakotettiin katselemaan itseään, ja mitä hän sanoi?

²² Tämä epäpyhä kolmikko pakottaa siis näillä materialistisen filosofian kolmella pitkähköllä todistelukierroksella Jobin puolustautumaan henkilökohtaisesti ja katsomaan itseensä julistaakseen jatkuvasti oman sielunsa vanhurskaaksi, sen sijaan että ylistäisi tosi Jumalan oikeutta ohjata tämä asia kunniakseen suvereenina Jumalana. Tämä lävistävä, koetteleva oikeudenkäynti tapahtui syvällä Jobin sydämessä kysymysten ja vastausten tulviessa häneltä: ”Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni [sinulle, Um] taakaksi?” (Job 7:20) ”Minä tiedän lunastajani elävän.” (Job 19:25) ”Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini! Kaikkivaltias vastatkoon minulle!” (Job 31:35) Jobia koeteltiin todella sydänjuuriin saakka tässä pitkässä kaksintaistelussa Saatanan käden alaisuudessa, jota tämän sallittiin käyttää maanpäällisten tyhmyreittensä välityksellä, ja kuitenkin hänen sydämensä osoittautui totiseksi, puhtaaksi, toivon täyttämäksi ja Jumalaan luottavaksi.

ELIHUN ARVIOINTI

23. a) Millainen oli Elihun arviointi tuosta pitkähköstä uskonnollisesta kiistasta? b) Miten Jehova tarttui asiaan, ja miten Job suhtautui siihen?

²³ Lopuksi puhui puolueeton tarkkailija Elihu ja esitti oikean arvion viisauden oikeista ja vääristä koulukunnista, jotka olivat lopettaneet todistelunsa. ”Jobia kohtaan hänen vihansa leimahti, koska tämä julisti oman sielunsa vanhurskaaksi mieluummin kuin Jumalan. Hänen vihansa leimahti myös hänen kolmea toveriaan kohtaan, koska he eivät olleet löytäneet vastausta, vaan ryhtyivät julistamaan Jumalaa pahaksi.” (Job 32:2, 3, Um) Jumaluutta koskevassa kysymyksessä nuo kolme väärää lohduttajaa osoittivat siis tyystin epäonnistuneensa, jota vastoin Jobin huomio oli harhaannutettu häneen itseensä, vaikkei hän koskaan rikkonut nuhteettomuuttaan tosi Jumalaa kohtaan. Näytelmä päättyy sitten tosi Jumalan valtavaan viisauden näytteeseen, kun hän puhuu tuulispäästä. Jehova osoitti siinä ylivoimaisen jumaluutensa viittaamalla luomisen ihmeisiin ja maata koskeviin luonnollisiin asioihin, jotka ovat aivan liian ihmeellisiä kuolevaisen ihmisen mielen käsitettäviksi. (Job, luvut 38–41) Tähän hämmästyttävään taivaallisen viisauden ryöppyyn Jobin puhdas sydän vastaa nopeasti: ”Minä tiedän, että sinä voit kaikki ja ettei mikään päätöksesi ole sinulle mahdoton toteuttaa. Sentähden minä peruutan puheeni ja kadun tomussa ja tuhassa.” – Job 42:2, 6.

24, 25. a) Millaisen tuomion Jehova antoi noille kahdelle osapuolelle tässä jumaluuskiistassa? b) Miten Jobia koskeva näytelmä päättyy? c) Mikä kysymys herää, ja miten sitä käsitellään?

²⁴ Sitten Jehova vahvistaa Elihun nuhteet kolmelle väärälle toverille sanoen: ”Minun vihani on syttynyt sinua ja sinun kahta ystävääsi kohtaan, koska ette ole puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job. Ottakaa siis seitsemän mullikkaa ja seitsemän oinasta, käykää minun palvelijani Jobin luo ja uhratkaa puolestanne polttouhri, ja minun palvelijani Job rukoilkoon teidän puolestanne. Tehdäkseni hänelle mieliksi en saata teitä häpeälliseen rangaistukseen siitä, ettette puhuneet minusta oikein niinkuin minun palvelijani Job.” (Job 42:7, 8) Täten Jehova itse paljasti näiden babylonilaistuneiden viisaitten luopiouskonnon julistaen kahdesti, että he eivät olleet ’puhuneet oikein’. Heidän niin sanottu viisautensa osoittautui hulluudeksi. Saatana joutui surkeasti häviölle tästä hänen haasteestaan johtuneessa kiistassa. Noiden kolmen ”ystävän” oli laskeuduttava alas, tehtävä parannus ja alistettava elämänsä Jobin pappispalvelusten armoille omaksumalla oikean uskonnon. Mitä Jobiin itseensä tulee, niin ’Herra käänsi Jobin kohtalon’ ja siunasi hänelle kaksinkertaisesti hänen alussa menettämänsä aineellisen rikkauden. Perheeseensä hän sai seitsemän poikaa ja kolme kaunista tytärtä, vaikka hän ja hänen vaimonsa olivat jo iäkkäitä. – Job 42:10–15.

²⁵ Jehova osoittautui totisesti tosi Jumalaksi, joka voi valita luotettavia todistajia puolustamaan suvereenia jumaluuttaan maan päällä. Job oli siten sen kunniaan saatettu puolustaja aikanaan. Onko tällä näytelmällä profeetallinen täyttymys tai sovellutus, joka kiinnostaa tosi viisauden ihmisiä myöhempinä aikoina? Seuraavissa kirjoituksissa esitetään todistuksia, jotka osoittavat asian olevan siten.

[Alaviitteet]