Kestävyys – kuin Jobilla – lopun aikana

”Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman seurauksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen.” – Jaak. 5:11, Um.

 1. Ketä tuomaria kristikunta kieltäytyy tunnustamasta, ja mikä suhde ei ratkaise, tuleeko joku säästää Harmagedonissa?

SE OSA maailmasta, mikä tunnetaan kristikuntana, kieltäytyy yhä enemmän tunnustamasta sitä Jumalaa, ”jonka ainoan nimi on JEHOVA” ja joka on Korkein koko maassa. (Ps. 83:18, Ak) Onko ihme, että hänen tuomionsa toimeenpannaan kristikunnassa, jonka pitäisi enemmän kuin maailman kaikkien muiden uskonnollisten yhdyskuntien tunnustaa Jeesuksen Kristuksen taivaallinen Isä? Hän panee lyhyesti sanoen ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodassa” miekkansa käymään läpi kristikunnan maan niiden hävittämiseksi, jotka kieltäytyvät itsepäisesti palvomasta häntä hengessä ja totuudessa. (Ilm. 16:14, 16, Um; Joh. 4:24) Tuossa Jehova Jumalan ja Perkeleen maailman välisessä yleissodassa eivät perhesuhteet ratkaise sitä, säästetäänkö joku elämään vanhan maailman lopun läpi Jumalan uuteen vanhurskaaseen ja nuhteettomaan maailmaan. Esittäen sen säännön, minkä mukaan hän toimeenpanee vanhurskaat tuomionsa, hän sanoi kauan sitten profeetalleen Hesekielille (vähää ennen Jerusalemin kaupungin hävitystä ja juutalaisen provinssin autioitusta, mikä tapahtui v. 607 ennen kristillistä ajanlaskua):

 2. Mikä Jehovaa hänen tuomioittensa toimeenpanossa ohjaava sääntö esitetään Hesekielin 14:12–20?

² ”Vaikka nämä kolme miestä, Nooa, Daniel ja Job, olisivat siellä, niin he pelastaisivat vain oman sielunsa vanhurskaudellaan, sanoo Herra Jehova. . . . vaikka nämä kolme miestä olisivat siellä, niin niin totta kuin minä elän, he eivät pelastaisi poikia eivätkä tyttäriä, he pelastuisivat, mutta maa olisi autio. . . . vaikka nämä kolme miestä olisivat siellä, niin niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Jehova, he eivät pelastaisi poikia eivätkä tyttäriä, vaan he pelastuisivat ainoastaan itse. . . . vaikka Nooa, Daniel ja Job olisivat siellä, niin niin totta kuin minä elän, sanoo Herra Jehova, he eivät pelastaisi poikaa eivätkä tytärtä, he pelastaisivat vain oman sielunsa vanhurskaudellaan.” – Hes. 14:12–20, As.

 3. Mikä suhde toisiinsa oli Nooalla, Danielilla ja Jobilla ja mitkä varjeltumiset palkitsivat heidän vanhurskautensa?

³ Kun Jumala henkeytti Hesekielin kirjoittamaan nuo ankarat tuomiojulistukset, niin profeetta Daniel eli vielä Hesekielin kanssa Babylonian maassa. Job ei elänyt enää. Uskollinen mies Aabraham, joka kuoli v. 1844 ennen kristillistä ajanlaskua, oli Jobin isoisän setä, joten Job oli ollut Hesekielin aikaan kuollut noin 900 vuotta. Nooa, joka varjeltui suuressa vedenpaisumuksessa ja oli Aabrahamin ja Jobin yhteinen esi-isä, oli myöskin silloin kuollut, sillä hän kuoli 350 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen eli vuonna 2020 ennen kristillistä ajanlaskua. Kaikki nämä kolme miestä, Nooa, Daniel ja Job, olivat olleet nuhteettomia elämäntavoiltaan. Kaikki kolme olivat yhden Jumalan, Jehovan, palvojia. Pyhän Raamatun kertomus osoittaa tosiaankin heidän kaikkien olleen Jehovan todistajia. Heidän Hänen edessään omaamansa nuhteettomuuden takia Nooa varjeltui hengissä sen vanhan maailman lopussa, mikä tuhoutui vedenpaisumuksessa; Daniel ei varjeltunut ainoastaan Jerusalemin hävityksessä, vaan myöskin suuren maailmanvallan Babylonian kukistumisessa; ja Job varjeltui siinä tuomioajassa, missä hän oli Saatana Perkeleen, ”tämän maailman jumalan”, vanki, ja eli 140 vuotta sen jälkeen. Kaikki nämä kolme pelastuivat vanhurskautensa takia, minkä vuoksi Jehova Jumala käytti heitä esimerkkeinä siitä vanhurskaudesta, mikä johtaa meidän omaan pelastumiseemme Jumalan voiman avulla.

 4. Koska Nooa, Daniel ja Job eivät olleet Jerusalemissa v. 607 eKr., niin eikö kukaan pelastunut sen hävityksestä? Miten jäännös palautettiin sinne seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin?

⁴ Nooa, Daniel ja Job eivät olleet Jerusalemissa, kun se hävitettiin v. 607 eKr. Merkitseekö se, ettei kukaan pelastunut tuon kerran niin pyhän kaupungin tuhossa? Ei, vaan jäännös juutalaisista, mm. Jeremia ja Gedalja – puhumattakaan sellaisista ei-juutalaisista kuin reekabilaisista ja Ebed-Melekistä – pelastui Jerusalemin hävityksestä. Jehova oli sanonut Hesekielille tässä yhteydessä: ”Kuitenkin katso, sinne jää jäännös, joka viedään edelleen, sekä poikia että tyttäriä. Katso, he tulevat sinun luoksesi, ja te näette heidän tiensä ja tekonsa, ja te tulette lohdutetuiksi sen pahan suhteen, minkä minä olen tuottanut Jerusalemille, . . . ja te tulette tietämään, että minä en ole tehnyt syyttä kaikkea sitä, mitä minä olen tehnyt siinä, sanoo Herra Jehova.” (Hes. 14:22, 23, As) Tästä jäännöksestä tuli monia juutalaisia takaisin karkoitusmaastaan seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin ja uudelleenrakensi Jerusalemin ja temppelin Jehovan nimelle hänen palvontansa uudelleenelvyttämiseksi.

 5. Miksi meidän omana aikanammekin on oleva varjeltuvien jäännös?

⁵ Onko meidän aikanamme oleva varjeltuvien jäännös? Nooa, Daniel ja Job eivät ole vielä nousseet kuolleista ollakseen täällä Harmagedonin maailmantuhossa ja ollakseen ainoat, jotka varjeltuvat kristikunnasta ja koko muusta maailmasta. Mutta nyt on Nooan, Danielin ja Jobin kaltaisia tosi vanhurskaita ihmisiä, ja nämä Jehovan vanhurskaat todistajat säästyvät hänen oman profeetallisen ennustuksensa mukaan ja varjeltuvat hengissä vanhan maailman tuhossa vanhurskaaseen uuteen maailmaan. Jäännös varjeltuu. Jeesus Kristus sanoi maailman loppua koskevassa ennustuksessaan: ”Valittujen tähden nuo päivät lyhennetään. Sillä sellaiset kuin Nooan päivät olivat, sellainen on ihmisen Pojan läsnäolo oleva.” (Matt. 24:22, 37, Um) Meidän pitäisi haluta olla näiden varjeltuvien joukossa.

 6. Millaisen me toivomme Jehovan olevan itseämme kohtaan tulevassa tuomiossa Jaakobin 5:9–11 mukaan?

⁶ Jeesuksen opetuslapsi, jonka nimi oli Jaakob, kirjoitti tätä jumalatonta maailmaa kohtaavasta tulevasta tuomiosta ja sanoi: ”Katso, tuomari seisoo ovien edessä. Veljet, ottakaa pahan kärsimisen ja kärsivällisyyden harjoittamisen esikuvaksi profeetat, jotka puhuivat Jehovan nimessä. Katso, me julistamme onnellisiksi ne, jotka ovat kestäneet. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja olette nähneet Jehovan antaman seurauksen, että Jehova on hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen.” (Jaak. 5:9–11, Um) Mekin haluamme olla julistettuja onnellisiksi Jaakobin meille antaman kehotuksen mukaisesti. Mekin haluamme Jehova Jumalan olevan hyvin hellä kiintymyksessään ja sääliväinen meitä kohtaan emmekä toivo hänen tuhoavan itseämme, kun hän toteuttaa tuomionsa Harmagedonin sodassa.

 7. Keiden miesten tavalla meidän täytyy nyt kestää ja miksi?

⁷ Mutta asiaan sisältyy enemmän kuin pelkästään tämän haluaminen. Meidän on kestettävä, meidän on kärsittävä pahaa ja harjoitettava siinä kaikessa Jehovan profeettojen kärsivällisyyttä. Eikä meidän kärsimämme paha saa johtua omista tahallisista synneistämme Jehova Jumalaa vastaan. Hänen profeettansa eivät kärsineet kaikkea sitä, mitä he kärsivät, siksi että he olisivat tehneet väärin ja syntiä Jumalaa vastaan. Ei, he kärsivät pahaa epäoikeudenmukaisesti, ja siinä tuli heille heidän kestävyytensä koetus. He kärsivät, koska he uskoivat Jumalaan ja palvoivat häntä hellittämättä ja antoivat todistusta hänestä. Heidän kärsimyksensä eivät kohdanneet siis heitä Jumalan kädestä, vaan Jumala salli kärsimysten kohdata heitä epäoikeutetusti, heidän koettelemisekseen, jotta olisi nähty, saako heidän ansaitsematon kärsimisensä heidät kääntymään pois hänen palvonnastaan ja palveluksestaan ja kieltämään hänet hänen silmiensä edessä. Kestämällä uskollisuuskoetuksensa loppuun asti he voivat kunniaansaattaa Jehovan Jumalana ja kaikkeuden Yksinvaltiaana, ja hän voi palkita heidät onnellisella lopputuloksella, suurella hellyydellä kiintymyksessään ja sääliväisyydellä. Siten hän voi todistaa kaikille syyttäjille, että hän oli oikeassa salliessaan heidän kärsiä tätä tarkoitusta varten ja että hän voi tuoda esiin syntisestä ihmiskunnasta ihmisiä, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa hänen edessään. Jaakob mainitsee erityisesti Jobin tapauksen sattuvana esimerkkinä siitä, miten Jumala menettelee. Niinpä me teemmekin hyvin tutustuessamme Jobin kirjaan rohkaisuna itsellemme kestää onnellinen tulos edessämme.

KESTÄVYYSKYSYMYS PAKOTTUU ESIIN

 8. Missä Job asui, ja minä aikana hän oli Jehovan todistaja, jolla ei ollut vertaista maan päällä?

⁸ Job asui Uusin maassa, nykyisessä Arabiassa, ei kovin kaukana Akaban lahdesta. Jumala itse sanoi siihen aikaan Jobista: ”Maan päällä ei ole ketään hänen kaltaistaan, nuhteetonta ja vilpitöntä miestä, joka pelkää Jumalaa ja kääntyy pois pahasta.” (Job 1:8, Um) Tämä ja toiset olosuhteet sijoittavat Jobin Uusiin niihin aikoihin, jolloin hänen etäiset serkkunsa, Israelin kaksitoista sukukuntaa, olivat orjuudessa etelässä Egyptin maassa. Joosef, Israelin poika, oli silloin jo kuollut kestettyään paljon epäoikeutettuja kärsimyksiä, mutta hän oli säilyttänyt moitteettomuutensa Jehova Jumalan edessä. Mooses, Jobin etäinen serkku, ei ollut vielä noussut Jehovan profeettana johtamaan Israelin kahtatoista sukukuntaa pois Egyptin orjuudesta. Oli sen tähden sopivaa, että Jehova Jumala kiinnitti huomion Jobiin todistajanaan, jolla ei ollut silloin vertaistaan maan päällä. Miten tämä tapahtui?

 9. Mitä tapahtui Jehova Jumalan edessä pidetyssä ensimmäisessä kokouksessa, mihin Saatana määrättiin tulemaan?

⁹ Jumalan voima vetää syrjään näkymättömyyden verhon, ja me katsahdamme henkimaailmaan nähdäksemme enkelien tulevan kokoukseen Korkeimman Jumalan eteen, mihin kokoukseen Jehova Jumala oli määrännyt Saatanankin tulemaan. Mitä tapahtui tuossa kokouksessa? Tässä on kertomus Jobin kirjasta: ”Niin tuli päivä, jona [tosi] Jumalan pojat tulivat asettumaan paikoilleen Jehovan eteen, ja Saatanakin ryhtyi tulemaan suoraan heidän joukkoonsa. Jehova sanoi silloin Saatanalle: ’Mistä sinä tulet?’ Saatana vastasi siihen Jehovalle ja sanoi: ’Kiertelemästä ympäri maan päällä ja vaeltelemasta sinne tänne siellä.’ Ja Jehova sanoi sitten Saatanalle: ’Oletko sinä kiinnittänyt huomiotasi minun palvelijaani Jobiin, että maan päällä ei ole ketään hänen kaltaistaan, nuhteetonta ja vilpitöntä miestä, joka pelkää Jumalaa ja kääntyy pois pahasta?’ Saatana vastasi siihen Jehovalle ja sanoi: ’Turhaanko Job on pelännyt Jumalaa? Etkö sinä itse ole pannut aitaa hänen ympärilleen ja hänen talonsa ympärille ja kaiken ympärille, mitä hänellä on kaikkialla? Hänen kättensä työn sinä olet siunannut, ja hänen karjansakin on levinnyt laajalle maan päällä. Mutta ojennapa vaihteen vuoksi kätesi, ole hyvä, ja kosketa kaikkea, mitä hänellä on, [ja katso] eikö hän kiroa sinua vasten kasvojasi.’ Jehova sanoi sen tähden Saatanalle: ’Katso, kaikki, mitä hänellä on, on sinun kädessäsi. Älä vain ojenna kättäsi häntä itseään vastaan!’ Niin Saatana lähti pois Jehovan persoonan luota.” – Job 1:6–12, Um.

10. Mistä Job oli tietämätön siihen aikaan, ja miksi ei kukaan toinen ollut pätevämpi antamaan herätettyyn kysymyksen vastausta?

¹⁰ Job ei tiennyt tästä taivaassa pidetystä kokouksesta eikä siitä suuresta kysymyksestä, mikä esitettiin, enempää kuin siitäkään, mitä piti tehdä oikean vastauksen saamiseksi kysymykseen. Tämä aiheutti Jobille vaikeuden. Hän ei tiennyt kysymystä, mikä hänet otettiin todistamaan, nimittäin että Jumala voi herättää oikealaatuisia ihmisiä todistajikseen maan päällä ja että he pysyvät nuhteettomuudessaan hänen edessään kaikesta siitä epäoikeutetusta kärsimyksestä huolimatta, minkä hän saattaa sallia heidän häneen kohdistuvan epäitsekkään palvontansa koettelemiseksi. Koska Job oli silloin vertaansa vailla oleva Jehovan todistaja maan päällä, niin ei kukaan muu kuin Job olisi ollut paremmin pätevä todistamaan tätä seikkaa Jehovan hyväksi.

11. Missä virassa Jumalaan nähden Job toimi perheensä hyväksi ja miksi?

¹¹ Job toimi Jehova Jumalan pappina perheelleen. Hänen vaimonsa eli, ja hänellä oli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä. Sen lisäksi hänellä oli seitsemäntuhatta lammasta ja kolmetuhatta kamelia, mikä teki yhteensä kymmenentuhatta, ja myöskin viisisataa aasintammaa sekä hyvin suuri palvelijoitten joukko. Job ei ollut materialistinen mies kaikista näistä omaisuuksistaan huolimatta. Hän ei hautautunut niin syvälle aineelliseen omaisuuteensa, että hän olisi unohtanut Jumalan, joka oli kaiken hänen rikkautensa todellinen lähde. Hän ei yrittänyt lisätä aineellista varallisuuttaan menettelemällä kierosti ja rikkomalla Jumalan lakeja ollen osoittamatta lainkaan pelkoa Jumalaa kohtaan. Job halusi kymmenen lapsensa pelkäävän Jumalaa ja pysyvän Jumalan suosiossa. Ja kun hänen seitsemän poikaansa olivat valmistaneet pidot kolmelle sisarelleen seitsemässä talossaan, niin Job toimi aina välittäjänä heidän puolestaan Jehovan edessä. ”Jobin tapana oli haettaa ja pyhittää heidät, ja hän nousi varhain aamulla ja uhrasi polttouhreja kaikkien heidän lukumääränsä mukaan, sillä, Job sanoi, ’kenties poikani ovat tehneet syntiä ja ovat kironneet Jumalaa sydämessään’. Täten oli Jobilla tapana tehdä aina.” (Job 1:1–5, Um) Jehova Jumala ei ollut vielä siihen aikaan asettanut yksinomaista papistoaan Leevin sukukunnasta, profeetta Mooseksen suvusta.

12. Millä tavalla Jehova siunasi Jobia ja miksi tällä tavalla?

¹² Jehova Jumala siunasi aivan oikein Jobia hänen uskollisen palvontansa tähden Jehovan todistajana, ja Jumala siunasi aivan oikein siihen aikaan Jobia aineellisella omaisuudella oikeaa käyttöä varten. Jobille voitiin uskoa sitä. Jumala oli siunannut kauan ennen tätä Jobin isoisän setää Aabrahamia tällä tavalla ja myöskin Aabrahamin poikaa Iisakia ja pojanpoikaa Jaakobia. Ei ollut siis mitään uutta, että Jumala lisäsi palvelijansa Jobin aineellista omaisuutta ja suojeli sitä vihollisen hyökkäyksiltä. Jumala ei siunannut suinkaan palvelijoitaan aineellisella omaisuudella vain rikastuttaakseen varastelevaa vihollista. Jumala piti tästä syystä tuon omaisuuden loitolla itsekkäitten, ahneitten pahantekijöitten käsistä. Ei Job enempää kuin Aabraham ja Iisak ja Jaakobkaan odottanut menevänsä taivaaseen ja saavansa palkan vasta kuoleman jälkeen siellä ylhäällä. Jumala toimi siis sopusoinnussa heidän maallisten toiveittensa kanssa siunatessaan heitä maan päällä. Kenellä oli näin ollen oikeus panna vastaan sitä, että Jobilla oli kaikki aineellinen rikkautensa? Ei kenelläkään.

13. Minkä koetuksen Job oli kestänyt tähän mennessä, ja mitä koetusta Saatana ehdotti sen tähden ja miksi?

¹³ Mutta Saatana Perkele ei halunnut Jumalan saavan mitään mielihyvää Jobista. Hän syytti sen tähden Jobia. Huomattakoon, että Saatana ei syyttänyt – niinkuin hän ei voinutkaan syyttää – Jobia siitä, että hän olisi menetellyt materialistisesti ja väärinkäyttänyt kaikkia aineellisia omaisuuksiaan, joilla Jehova oli siunannut häntä. Ei, Job oli kestänyt tähän asti materialismin asettaman koetuksen. Saatana ei voinut näin ollen tehdä mitään muuta kuin syyttää Jobin sydämentilaa. Hän oli sydämeltään materialistinen, hän palveli Jehovaa vain sen aineellisen hyvän takia, mitä hän voi saada siitä, väitti Saatana Perkele. Jotta Jobin sydämentila ja hänen nuhteettomuutensa heikkous kävisi ilmi, niin Saatana ehdotti, että Jehova ottaisi pois kaikki nuo aineelliset omaisuudet. Jehova ei tehnyt sitä tietystikään itse, mutta salliakseen kysymyksen saada vastauksen hän antoi Saatana Perkeleen ja hänen maanpäällisen joukkonsa ottaa pois nuo aineelliset asiat. Saatanalla ei ollut luottamusta Jobiin, mutta Jumalalla oli, ja hän oli halukas todistamaan tämän.

14. Miten Saatanan havaittiin olevan valehtelija tässä Jobin koetuksen ensimmäisessä osassa?

¹⁴ Mikä oli tulos Jobin koetuksen ensimmäisestä osasta? Hän pysyi lujana. Kun Jobilta oli riistetty kaikki muu paitsi hänen vaimonsa, niin hänen oli nyt ratkaistava, riistäisikö hän itsensä Jumalaltaan. Job kieltäytyi eroamasta Jumalastaan. Hän kävi suremaan lapsiaan ja ryhtyi ”kumartamaan maahan ja sanomaan: ’Alastomana minä tulin äitini kohdusta, ja alastomana minä palaan sinne. Jehova itse on antanut, ja Jehova itse on ottanut pois. Olkoon Jehovan nimi jatkuvasti siunattu.’ Kaikessa tässä ei Job tehnyt syntiä eikä pitänyt sopimattomuutta Jumalalle kuuluvana.” (Job 1:20–22, Um) Saatanan havaittiin olevan valehtelija.

15. Mitä Jobin nimi merkitsee, ja ketä hän esikuvasi sen tähden pääasiallisesti?

¹⁵ Me voimme nähdä tässä Jobin profeetallisen näytelmän ensimmäisessä osassa esikuvan siitä koetuksesta, mikä kohtasi Jeesusta Kristusta tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Jobin nimi merkitsee ”vihollisuuden kohdetta”. Jeesus Kristus oli maan päällä Saatanan vihollisuuden pääkohde. Hän oli Jumalan vaimon luvattu siemen, josta Jehova oli sanonut Saatana Perkeleelle Eedenin puutarhassa: ”Minä panen vihollisuuden sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille. Hän murskaa sinun pääsi, ja sinä haavoitat häntä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15, Um) Saatana tiesi tästä, että Kaikkivaltias Jumala sallisi hänen ja hänen jumalattoman siemenensä ainakin haavoittaa Jeesusta Kristusta ”kantapäähän”.

16. Miten Jeesus Kristus oli maan päällä Jobin kaltainen tämän aineellisen omaisuuden ja lapset huomioonottaen?

¹⁶ Saatana Perkele herjasi Jeesusta kysymällä Jeesukselta vasten kasvoja, oliko hän se Jumalan Poika, joka oli luopunut taivaallisesta kirkkaudesta ja tullut pelastamaan ihmiskuntaa Saatanan kuolemantuottavasta hallinnosta. (Matt. 4:3, 6) Koska Jeesus oli syntynyt täydelliseksi ihmiseksi, niin hän ansaitsi kaiken, mitä Jehova Jumala oli lahjoittanut täydelliselle ihmiselle Aadamille Eedenin puutarhassa. Kun Jeesus voideltiin Jumalan hengellä Jumalan uuden maailman valituksi Kuninkaaksi, niin hänellä oli omistusoikeus maahan ja kaikkiin sen rikkauksiin ja eläviin luomuksiin. Jumala ei antanut hänelle maallista ihmisvaimoa, mutta antoi hänelle sellaista, mikä vastasi lapsia. Hän antoi hänelle ”lapsia” uskollisten opetuslasten, tottelevaisten askeleissa seuraajien muodossa, joita hän voi opettaa ja huoltaa niin kuin maallinen isä lapsiaan. Profeetta Jesaja oli ennustanut nämä Jeesuksen hengelliset lapset sanoessaan: ”Sido yhteen todistus, sinetöi laki minun opetuslasteni keskuuteen. Katso, minä ja ne lapset, jotka Jehova on antanut minulle, olemme merkeiksi ja ihmeiksi Israelissa sotajoukkojen Jehovalta, joka asuu Siionin vuorella.” (Jes. 8:16, 18, As; Hepr. 2:5–8, 13) Kaksitoista näistä hengellisistä lapsista oli Jeesuksen Kristuksen apostoleita.

17. Miten Jeesukselta riistettiin nämä niin kuin Jobiltakin, ilman että hän rikkoi nuhteettomuuttaan?

¹⁷ Saatana Perkele yritti riistää Jeesukselta ainiaaksi nämä niinkuin Jobin tapauksessakin. Hän huomasi, ettei hän voinut tehdä sitä kiusaamalla Jeesusta materialismiin tai väärään palvontaan tai pelkäämään ihmisiä tai perkeleitä. Saatana käänsi yhden Jeesuksen apostolisista lapsista materialismiin. Tämä petturi, Juudas, kavalsi Jeesuksen hänen vihollistensa käsiin kolmestakymmenestä hopearahasta vain tehdäkseen itsemurhan hirttäytymällä muutamia tunteja myöhemmin. Kun Jeesus antautui Juudaan johtamalle kansanjoukolle, niin ne yksitoista muuta apostolia pelästyivät ja pakenivat jättäen Jeesuksen yksin hänen verenhimoisten vihollistensa käsiin. Vähän myöhemmin yksi näistä yhdestätoista kielsi Jeesuksen kolme kertaa. Jeesus ei päässyt kaikkien näiden yhdentoista apostolin ja toisten opetuslasten yhteyteen, ennen kuin hän oli noussut kuolleista kolmantena päivänä. Jeesukselta oli sinä aikana, minkä hän lepäsi kuolleena toisen haudassa, tosiaan riistetty kaikki – lapset ja omaisuus – Saatanan, hänen kantapäänsä haavoittajan, toimesta. Mutta Jeesus – enempää kuin Jobkaan – ”ei tehnyt syntiä eikä pitänyt sopimattomuutta Jumalalle kuuluvana” siihen hetkeen asti, jolloin hän kuoli kidutuspaalussa ulkopuolella Jerusalemin. Hänen huulensa ja sydämensä olivat synnittömät, kun hän sanoi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni”, ja sitten: ”Se on täytetty” ja heitti lopuksi henkensä. – Luuk. 23:46; Joh. 19:30.

18. Miten Jehova teki sitten Jeesuksen mitä onnellisimmaksi, ja minkä Jehova sai hänessä Saatanan syytöstä silmällä pitäen?

¹⁸ Jehova ei ollut luottanut turhaan tärkeimpään Poikaansa, ylimmäiseen pappiinsa ja välittäjäänsä. Jeesus Kristus oli pitänyt uskollisesti voimassa Jehovan Jumaluutta ja kaikkeudenyksinvaltiutta viimeiseen asti ollen täysin nuhteeton mitä tuskallisimmassa ja nöyryyttävimmässä koetuksessa. Saatana osoittautui jälleen herjaavaksi valehtelijaksi. Jeesus Kristus oli osoittanut Jehova Jumalan olevan totinen, ainoa, joka on meidän kokosydämisen rakkautemme ja täydellisen tottelevaisuutemme arvoinen. Ollen hyvin hellästi kiintynyt tähän velvollisuudentuntoiseen Poikaan Jehova paransi sen haavan, minkä Saatana oli tehnyt Jeesuksen kantapäähän, herättämällä hänet kuolemasta kuolemattomuuteen taivaisiin ja määräämällä hänet ”kaiken perilliseksi”. (Hepr. 1:2) Jehova voi nyt sanoa Saatanalle ja kaikille luomuksille taivaassa ja maan päällä olevasta koko Jumalan perheestä, ettei koko kaikkeudessa ole ketään Jeesuksen Kristuksen kaltaista. Jehova Jumalalla on jo yksistään Jeesuksessa täydellinen ja ikuinen vastaus Saatanan väärään syytökseen, että Jumala ei voi panna maan päälle ihmistä, joka pysyy uskollisena hänelle kaikkein suurimmassa koetuksessa. Jumala teki siis Jeesuksen onnelliseksi. Me julistamme hänet onnelliseksi.

VAINON, VÄÄRINESITYKSEN KESTÄMINEN

19. Keihin on Saatana keskittänyt hyökkäyksensä tänä ”lopun aikana”, ja mitä näiden on välttämättä tehtävä ja miksi?

¹⁹ Saatana Perkeleen ei onnistunut todistaa Jumalan tärkeintä Poikaa vastaan esittämäänsä väärää syytöstä. Haluten vielä lisää vastauksia hän on syyttänyt jatkuvasti tähän päivään asti Jeesuksen voideltuja askeleissa seuraajia, Jeesuksen Kristuksen hengellisiä veljiä. Kun valtakunta syntyi taivaassa v. 1914 ja sota puhkesi taivaassa ja voittoisa Kuningas Jeesus Kristus sinkosi Saatanan alas taivaasta meidän maamme seutuville, niin voimakas ääni sanoi siitä syystä taivaassa: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos.” (Ilm. 12:7–10) Tämä Kristuksen veljien syyttäjä on siitä saakka keskittänyt hyökkäyksensä näiden hengellisten veljien maan päällä olevaan jäännökseen, jotka veljet muodostavat Kristuksen tavoin osan Jumalan vaimon siemenestä. (Ilm. 12:13, 17) Sen tähden on Kristuksen voidelluilla perijätovereilla etu osoittaa tänä Saatanan maailman ”lopun aikana” kestävyyttä Jobin tavalla ja todistaa nuhteettomuutensa Jumalan edessä. Heidän täytyy Jobin ja Jeesuksen tavoin varata Jumalalle vastaus annettavaksi Saatanalle, ettei hänellä olisi mitään perusteita herjata Jumalaa heidän ollessa kysymyksessä. Heidän taivaallinen Isänsä Jehova sanoo nyt heille: ”Ole viisas, poikani, ja saata minun sydämeni iloitsemaan, jotta minä voisin antaa vastauksen hänelle, joka pilkkaa minua.” – Sananl. 27:11, Um.

20. Keiden on erityisesti ymmärrettävä Jobin kirja, ja miten se on avautunut heidän ymmärrykselleen avuksi?

²⁰ Jobin profeetallisen näytelmän täyttymys siirtyy nyt Jeesuksen päivästä meidän päiväämme. Keiden tarvitsee näin ollen ymmärtää Jobin kirja? Jeesuksen kärsijä- ja perijätovereitten jäännöksen! Siksi esitettiin meille kymmenen vuotta sen jälkeen, kun jäännös oli tullut toimeliaaksi, mutta ei sitä ennen, ”nuhteettomuus”-kysymys jonain upo uutena meille suorastaan Jumalan johdatuksesta. Se tapahtui vuonna 1929. The Watch Towerin heinä- ja elokuun numeroissa (Vartiotornin syys- ja lokakuun numeroissa) ilmestyi kolme kirjoitusta Jobin kirjasta. Nämä kirjoitukset julkaistiin sitten uudelleen Elämä-kirjassa, mikä laskettiin julkisuuteen elokuun 25. pnä 1929 [suomeksi vuonna 1931]. Kaksi vuotta tämän jälkeen alkoi Jobin profeetallisen näytelmän eräs hämmästyttävä piirre täyttyä. Myöhemmin, keskellä toisen maailmansodan kuolontuskia, julkaistiin koko Jobin kirjan selitys luku luvulta kirjassa The New World, luvuissa 4–12, ja se päästettiin julkisuuteen Jehovan todistajain Uuden maailman teokraattisessa konventissa Clevelandissa, Ohiossa (U.S.A.), syyskuussa 1942. Ja nyt, vuonna 1957, käy mahdolliseksi tutkia Jobin kirjaa käyttäen Heprealaisten Kirjoitusten Uuden maailman käännöstä. Jäännöksen tänä ”lopun aikana” kokeman suuren kestävyys- ja nuhteettomuuskoetuksen takia on Jobin kirja avautunut avuksi sille, ja se huomaa omat kokemuksensa kuvattuina siinä eloisasti. Miten?

21. Mitä koetusta Saatana ehdotti taivaassa pidetyssä toisessa kokouksessa, ja mitä Jehova osoitti Saatanalle antamallaan vastauksella?

²¹ Kun Job oli ottanut vastaan kaiken aineellisen omaisuutensa ja kymmenen lapsensa menetyksen kiroamatta Jumalaa vasten kasvoja siksi, että Hän salli Saatanan aiheuttaa tämän kauhean vahingon, niin taivaaseen kutsuttiin Jumalan eteen toinen Jumalan henkipoikien kokous. Saatana määrättiin jälleen olemaan läsnä. Jobin vainooja tunsi uhmaa, kun Jehova huomautti Jobin murtumattomasta nuhteettomuudesta sanoen: ”Kuitenkin hän pitää kiinni nuhteettomuudestaan, vaikka sinä yllytät minua häntä vastaan tuhoamaan hänet syyttä.” Halveksien Jobia ja ollen vielä myöntämättä häviötään uskoton Saatana vastasi: ”Nahan nahasta ja kaiken, mitä ihmisellä on, hän antaa sielunsa puolesta. Ojenna vaihteeksi kätesi, ole hyvä, ja kosketa aina hänen luuhunsa ja lihaansa asti [ja katso], eikö hän kiroa sinua vasten kasvojasi.” Jehova oli varma siitä, että tämäkään Saatanan vainoamiskeino ei murskaisi Jobin nuhteettomuutta. Kaikkeudenyksinvaltiutensa ilmaisemiseksi ja osoittaakseen, että Saatana itse ei voisi tehdä mitään Jehovan todistajia vastaan ilman Yksinvaltiaan Jumalan sallimista, Jehova luovutti Jobin edelleen Saatanan pahoinpideltäväksi sanoen: ”Hän on sinun kädessäsi! Varo vain itse hänen sieluaan!”

22. Miten Saatana löi nyt Jobia ja millaisin seurauksin, mutta miten Job leimasi Saatanan valehtelijaksi?

²² Mutta Saatana löi Jobia sairaudella, mikä näytti merkitsevän varmaa kuolemaa, niin että Job itse sanoi: ”Hautausmaa on minua varten.” Se näytti myöskin kuin tosi Jumalalta tulleena rangaistuksena Keski-idän ihmisten silmissä. Hänen omat veljensä pysyttelivät etäällä hänestä; hänen tuttavansa kääntyivät pois hänestä; ne, jotka hän tunsi hyvin, unohtivat hänet kuin kuolleena; hänestä tuli kuin muukalainen hänen omassa talossaan oleville matkustaville ja orjille, jotka kieltäytyivät tottelemasta häntä. Hänen hengityksensä kävi inhottavaksi hänen vaimolleen; hänen ruumiinsa tuli pahalta haisevaksi hänen omille veljilleen; nuoret miehet eivät osoittaneet hänelle enää kunnioitusta sanoillaan eikä käytöksellään; läheiset seuralaiset kammosivat häntä, ja ne, joita hän oli rakastanut, tulivat kylmiksi häntä kohtaan. Hänen ruumiinsa riutui luiseksi, ja selittääkseen, miten hän vielä eli, hän sanoi: ”Minä hädin tuskin pelastun.” (Job 17:1; 19:13–20, Um) Vakuuttuneena nyt siitä, että Jehova oli julkisesti hylännyt Jobin, hänen oma vaimonsa lausui hänelle kohteliaisuuden ja sanoi kuitenkin, että tilanne oli toivoton. ”Pidätkö sinä yhä kiinni nuhteettomuudestasi?” hän sanoi. ”Kiroa Jumala ja kuole!” Uskoen sittenkin omaan nuhteettomuuteensa Job kesti tämän rakastamansa vaimon julman iskun ja antoi hänelle tällaisen ansaitun oikaisun: ”Sinäkin puhut samalla tavalla kuin joku mieletön nainen puhuu. Onko meidän otettava [tosi] Jumalalta vastaan ainoastaan sitä, mikä on hyvää, eikä otettava vastaan myöskin sitä, mikä on pahaa?” Tämä Jobin asiaan suhtautuminen leimasi Saatanan herjaavaksi valehtelijaksi Jumalan edessä, sillä Jumalan kertomus sanoo: ”Kaikessa tässä ei Job tehnyt syntiä huulillaan.” – Job 2:1–10, Um.

23. Miten jäännös kärsi samanlaisen kokemuksen kuin Job vaimonsa suhteen?

²³ Kuinka hyvin Jobin nuhteettomuuskoetuksen tämä osa näyttikään profeetallisesti sen, mikä on kohdannut Kristuksen voideltujen seuraajien jäännöstä! Jokainen heistä voi sanoa apostoli Paavalin kanssa: ”Mikä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä puolestani täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta.” (Kol. 1:24, Um) Heillä oli ensimmäisen maailmansodan aikana monta hengellistä seuralaista, jotka oli heidän tavallaan kihlattu avioon taivaallisen Yljän kanssa ”ensimmäisessä ylösnousemuksessa” kuolleista, mutta nämä seuralaiset kapinoivat sitä vastaan, että heidän piti kärsiä uskollisen jäännöksen kanssa niissä ankarissa vainoissa, mitkä kansat kuormasivat Jehovan todistajien kannettavaksi. He sanoivat, että Jumala oli hylännyt jäännöksen järjestön, ja he katkaisivat siteensä jäännökseen ja perustivat oman uskonnollisen järjestönsä. Tämä oli hyvin tuskallinen kokemus uskolliselle jäännökselle samoin kuin sekin, kun Jobin vaimo kääntyi häntä vastaan pitäen häntä kuin Jumalan hylkäämänä miehenä. Mutta tämä Jobin kaltainen jäännös osoitti Raamatusta noiden kapinallisten, omaansa etsivien luopioitten mielettömän menettelyn ja selitti, että se oli päättänyt kestää sen vainon, minkä Kaikkivaltias Jumala salli kohdata sitä koetellakseen sen rakkautta ja antaumusta Häntä kohtaan. Niiden kristikunnan uskonnollisten lahkojen silmissä, mitkä yhtyivät vainoamaan Jehovan todistajia, jäännös oli hengellisesti aivan yhtä sairas ja Jumalan lyömä kuin Job, ja ne hylkäsivät sen tuhoutumaan Saatanan poliittisten hallitusten ja niiden sotilaskoneiston käsissä. Mutta uskollinen jäännös kesti kaiken tämän Jobin profeetallisen näytelmän mukaisesti, vaikka se ihmettelikin, mitä se kaikki merkitsi.

24. Mitä Jehova oli ehkäissyt vihollista tekemästä Jobin kaltaiselle jäännökselle, ja miksi heidän koettelemuksensa maan päällä eivät olleet kuitenkaan päättyneet?

²⁴ Ensimmäinen maailmansota päättyi lokakuussa v. 1918, mutta Jumala oli estänyt Saatanan poliittisten ja uskonnollisten asiamiesten väkivaltaisia käsiä ottamasta pois uskollisen jäännöksen sielua. Hän elvytti jäännökseen (kuuluvat keväällä v. 1919 heidän kuolemankaltaisesta hengellisestä tilastaan. Hän asetti heidät työskentelemään sen Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistamisessa, mikä oli syntynyt taivaissa ”kansain määräaikojen” lopussa syksyllä 1914. Mutta heidän koettelemuksensa maan päällä eivät olleet päättyneet, kuten Saatanan Jobiin kohdistama jatkuva pahoinpitely profeetallisesti kuvaili. Piti tulla vielä jatkuva uskonnollisen vastustuksen kausi sekä aika, jolloin heitä väärinarvosteltiin ja -esitettiin ja tuomittiin, mikä Jumalalta tulevan valistuksen piti korvata.

JOBIN KOLME VÄÄRÄÄ YSTÄVÄÄ

25. Minkä menettelyn Saatana sai nyt Jobin kolme ystävää omaksumaan, ja mitkä väittelysarjat siitä kehittyivät?

²⁵ Harhaan johdetut ystävät voivat osoittautua väärään suuntaan ohjaavassa houkuttelussaan nuhteettomuutemme koettelevaksi koetukseksi Jehova Jumalan edessä. Tietäen tämän Saatana ohjasi kolme Jobin toveria tulemaan yhteen sopimuksesta ja tekemään yhteisen kolmoishyökkäyksen Jobin nuhteettomuuden kimppuun sen musertamiseksi, mikäli mahdollista. Elifas Teemanin maasta, Bildad, Suuhin jälkeläinen, ja Soofar Naemasta eivät tunteneet ensi silmäyksellä sairauden runtelemaa Jobia. He toimeenpanivat suorastaan vaikuttavan, mielenosoituksellisen valitusnäytelmän hänen edessään. He istuivat äänettöminä tarkkaillen häntä seitsemän päivää avaten mielensä Saatanalle, niin että hän voi johtaa sinne ajatuksia siitä, mitä Jobin tila ilmaisi. Job rikkoi lopulta äänettömyyden toivottaen pahaa syntymäpäivälleen ja lausuen ihmetyksensä, miksi Jumala piti häntä elossa. (Job 2:11–3:26) Tämä johti kolmen väittelyn sarjaan. Kahdessa ensimmäisessä väittelyssä esittivät kaikki kolme miestä voimakkaasti, mitä he olivat ajatelleet, ja Job puolustautui vuoron perään kutakin vastaan. Kolmanteen väittelyyn ei Soofar Naemalainen ottanut osaa, ajatellen luultavasti sen olevan hyödytöntä, tai hänellä ei ollut mitään sanottavaa, kun hänet oli vaiennettu kahden toverinsa kera.

26. Mihin päätökseen Jobin kolme toveria tuli hänen suhteensa ja millä perusteella?

²⁶ Nuo kolme miestä teeskentelivät saapuessaan tulleensa ilmaisemaan myötätuntoaan Jobille ja lohduttamaan häntä. Miten kauas he menivätkään aikomustensa toteuttamisesta, jos heillä olikaan niitä todellisuudessa! He ottivat niiden asenteen, jotka profeetta Jesaja ennusti Jeesuksen Kristuksen moittijoiksi: ”Me pidimme häntä lyötynä, Jumalan kurittamana ja vaivattuna.” (Jes. 53:4, As) He selittivät väärin Jumalan menettelyn Jobin kanssa. He ymmärsivät Jumalan menettelyä yhtä vähän kuin Job. Job selitti Jumalan menettelyn osoittavan, että Jumala aiheuttaa kärsimystä vanhurskaalle yhtä hyvin kuin epävanhurskaallekin ja että hänellä on oikeus tehdä siten. Jobin kolme toverusta päättelivät asioita näennäisyyden perusteella ja oman vääristyneen ajattelukykynsä perusteella. He selittivät näin ollen Jumalan menettelyn osoittavan julkisesti Jobin olevan ulkokullattu ja nuhteen alainen sekä Hänen rankaisevan häntä avoimesti hänen syntiensä johdosta, mitkä hän oli pitänyt pitkän ajan salassa pahaa aavistamattomilta seuralaisiltaan. Jobin osoitettiin täten olevan paha sydämeltään, mutta he itse, niin, he eivät kärsineet niin kuin Job, mikä todisti heille, että he olivat vanhurskaita Jumalan silmissä, mutta Job ei ollut. He eivät tarvinneet katumusta eikä uhria syntien edestä, mutta Jobin piti katua ja kääntyä ja palautua Jumalan suosioon. He tunsivat omavanhurskautta ja ylvästelivät siitä.

27. Mitä Job voi hyvin sanoa heille paljastaen heidän kykenemättömyytensä lohduttaa häntä?

²⁷ Job saattoi hyvin sanoa noille kolmelle Saatanan asiamiehelle: ”Te, miehet, ette ole nyt päässeet mihinkään; . . . Kuinka tehokkaiksi ovatkaan osoittautuneet suoruuden sanat! Mutta mitä teidän puoleltanne tuleva moite nuhtelee?” (Job 6:21, 25, Um) ”Te, miehet, olette vääryydentahrijoita, te kaikki olette arvottomia lääkäreitä. Jospa te vain pysyisitte ehdottoman hiljaa, jotta se osoittautuisi viisaudeksi puoleltanne!” (Job 13:4, 5, Um) ”Te kaikki olette kiusallisia lohduttajia! Onko joutavilla sanoilla loppua? Vai mikä sinua sapettaa, että sinä vastaat? Minäkin voisin hyvin puhua niin kuin te, miehet, puhutte. Jospa vain teidän sielunne olisi minun sieluni asemessa, niin enkö minä loistelisi sanoillani teitä vastaan, ja enkö minä heiluttaisi päätäni teitä vastaan?” (Job 16:2–4, Um) ”Miten kauan te, miehet, jatkatte minun sieluni ärsyttämistä ja minun murskaamistani sanoilla? Kymmenen kertaa te ryhdyitte nuhtelemaan minua. Te ette häpeä [että] te kohtelette niin ankarasti minua. Ja edellyttäen, että minä olen tehnyt erehdyksen, tämä erehdys viettää minun kanssani yötä. Jos te, miehet, pöyhistelette tosiaan kovasti minua vastaan ja osoitatte minun soimaamiseni olevan sopiva minua vastaan, niin tietäkää silloin, että Jumala itse on johtanut minut harhaan, ja pyydysverkkonsa hän on kietonut ympärilleni. Osoittakaa minulle suosiota, osoittakaa minulle suosiota, toverini, sillä Jumalan oma käsi on koskettanut minua. Miksi te, miehet, vainoatte minua jatkuvasti niinkuin Jumalakin, ettekä saa kylläänne minun omasta lihastani?” (Job 19:2–6, 21, 22, Um) ”Kuinka turhaan te, miehet, yritättekään sen tähden lohduttaa minua, ja teidän vastauksennekin jäävät uskottomuudeksi!” (Job 21:34, Um) Jobin kolme valelohduttajaa osoittivat, että heitä ei ollut voideltu Jehovan hengellä ”lohduttamaan kaikkia murehtivia”. – Jes. 61:1–3, As.

28. Millä sanoilla Job kuvaili olevansa kuin oikeusistuimessa Jumalan ollessa hänen kantajansa?

²⁸ Job kuvasi olevansa kuin oikeusistuimessa vakuuttamassa viattomuuttaan Jumalan ollessa hänen kantajansa. ”Sillä”, Job sanoi, ”hän ei ole ihminen niin kuin minä [että] minä vastaisin hänelle, että me tulisimme yhteen tuomiolla. Ei ole ketään persoonaa ratkaisemaan meidän välillämme, että hän panisi kätensä meidän molempien päälle.” Job ei voinut odottaa voittavansa Jumalan ollessa kantaja: ”Jolle minä en vastaisi, vaikka minä olisin todellisesti oikeassakin. Minä anoisin suosiota kantajaltani.” (Job 9:15, 32, 33, Um) Job puolustautui kuitenkin jatkuvasti hänen edessään, sillä Job oli varma, että syyttäjä Jumala ei voisi havaita hänen olevan uskoton, vaikka Jumalan olisi tapettava Job sen todistamiseksi, että Job ei ollut luopio: ”Vaikka hän tappaisi minut, niin enkö minä odottaisi? Minä vain perustelisin omia teitäni hänen kasvojensa edessä. Hän olisi myös minun pelastukseni, sillä kukaan luopio ei tule hänen eteensä.” (Job 13:15, 16, Um) ”Nytkin, katso, todistaa taivaassa yksi minusta, ja minun todistajani on korkeuksissa. Minun toverini ovat minua vastaan olevia puhemiehiä. Minun silmäni on katsonut Jumalaan nukkumatta. Ja yksi ratkaisee voimakkaan ihmisen ja Jumalan välillä niin kuin ihmisen pojan ja hänen toverinsa välillä.” – Job 16:19–21, Um.

29. Millä lausunnoilla Job osoitti päättäneensä pitää kiinni siitä, että hän on nuhteeton mies, ja miten hän ilmaisi arvostavansa viisautta?

²⁹ Job on päättänyt loppuun asti pitää järkähtämättä kiinni siitä, että hän on nuhteeton mies, ja käyttäytyä väitteensä mukaisesti. Hän sanoo väärin päätteleville tovereilleen: ”Minun puoleltani ei ole ajateltavissakaan, että minä julistaisin teidät syyttömiksi, miehet! Henkeni heittämiseen asti minä en luovuta nuhteettomuuttani itseltäni. Minä olen tarttunut oikeudenmukaisuuteeni, enkä minä hellitä siitä. Minun sydämeni ei pilkkaa [minua] mistään päivästäni.” Job tuli siitä syystä tähän johtopäätökseen: ”On yksi seikka, ja siksi minä sanon: ’Nuhteettoman ja myös jumalattoman [Jumala] saattaa heidän loppuunsa.’” Ja: ”Hän punnitsee minut tarkalla vaa’alla, ja Jumala tulee tietämään minun nuhteettomuuteni.” (Job 27:5, 6; 9:22; 31:6, Um) Job tunsi parhaiten oman yksityiselämänsä, ja kun Job katseli itseään sen valossa, niin se vahvisti hänestä varmasti hänen nuhteettomuuteensa. Job ilmaisee, miten korkealle hän on aina arvioinut viisauden ja miten Jumala on sanonut ihmiselle: ”Katso, Jehovan pelko – se on viisautta, ja pahasta poiskääntyminen on ymmärrystä.” – Job 28:28, Um.

30. Mitä osoittaakseen Job kertoi yksityiselämästään, ja minkä kehotuksen hän antoi kantajalleen alistaen asiansa ratkaistavaksi loppusanoissaan?

³⁰ Job kertoo avoimesti kolmen toverinsa ja myös nuoren miehen Elihun edessä, miten hän on elänyt elämänsä pyrkien elämään tosi viisauden mukaan rakastamatta rahaa tai luottamatta siihen tai palvomatta taivaitten näkyviä luomuksia: ”Sillä minä olisin kieltänyt ylhäällä olevan [tosi] Jumalan.” Hän kehottaa kantajaansa nostamaan syytteen hänen itsensä allekirjoittamaa elämäkertaa vastaan: ”Oi, että saisin jonkun kuuntelemaan itseäni, että Kaikkivaltias itse vastaisi minulle minun oman allekirjoitukseni mukaan! Tai että minun kanssani oikeusjutussa oleva yksilö olisi kirjoittanut itse asiakirjan! Minä kantaisin sitä totisesti olkapäälläni, minä sitoisin sen ympärilleni kuin suuren kruunun. Minä ilmaisisin hänelle askelteni luvun, lähestyisin häntä kuin johtaja.” Jos Jobia vastaan voitaisiin todistaa jotain väärää, niin hän olisi halukas kärsimään asiaankuuluvan rangaistuksen. Hän alistaa sen tähden nyt asiansa Jumalan tuomioistuimeen ja odottaa sen tuomiota. ”Jobin sanat ovat päättyneet.” – Job 31:28, 35–40.

31. Miten kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat erityisesti näytelleet Elifaan, Bildadin ja Soofarin vastineita?

³¹ Kristikunnan uskonnolliset johtajat ovat erityisesti näytelleet Elifaan, Bildadin ja Soofarin vastineita erittäin hyvin – Jobin profeetallisen näytelmän täyttymyksessä tänä ”lopun aikana”. Syyttäen ilkeämielisesti Kristuksen ruumiin jäännöstä, jopa rukoillen Jumalaa sitä vastaan, he käyttivät epäoikeudenmukaisesti hyväkseen ensimmäistä maailmansotaa, jolla tämän maailman lopun aika alkoi, ja aiheuttivat jäännökselle häpeää, vainoa ja poliittista sortoa. Ensimmäisen maailmansodan loputtua he jatkoivat Jobin asemassa olevan jäännöksen ilmiantamista ja tuomitsemista väittäen, että se ei ole hyvässä maineessa Jumalan silmissä ja että siihen kuuluvat eivät ole Jehovan todistajia, vaan että he ovat vaarana tämän maailman hallitusten turvallisuudelle, koska he antavat ensiksi Jehova Jumalalle, mikä hänelle kuuluu, ja sitten poliittiselle keisarille, mikä hänelle kuuluu. He ovat koettaneet käyttää eri keinoja sitä vastaan, että nämä todistavat talosta taloon ’saarnatessaan tätä Jumalan perustetun valtakunnan hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ennen kuin tämän maailman loppu tulee Harmagedonissa’. – Apt. 20:20; Matt. 24:14.

32. Missä on jäännöksen sen tähden ollut kerrottava elämäntavastaan, mutta kenen edessä se on erityisesti koettanut säilyttää nuhteettomuutensa, minkä se väittää omaavansa?

³² Jäännöksen jäsenten on täytynyt siitä syystä esittää avoimesti viattomuutensa ja nuhteettomuutensa ja todistaa tuhansissa maailman oikeusistuimissa. Erityisesti vuodesta 1922 lähtien he ovat julistaneet, että tuomio Jehovan hengellisestä temppelistä on alkanut jäännökselle, ja he ovat koettaneet pitää menettelynsä puhtaana Jumalan oikeusistuimessa Korkeimman Tuomarin edessä siitä huolimatta, mitä lailliset ja kirkolliset tuomioistuimet päättävätkin heidän suhteensa. He ovat yrittäneet säilyttää nuhteettomuutensa Jumalan edessä tietäen, että Hänen tuomionsa on lopullinen heistä, tuomio, millä on merkitystä ja mikä täytyy lopulta panna täytäntöön. Heille on merkinnyt suurta taistelua, kun he ovat pitäneet kiinni väitteestään, että he ovat kristittyjä, jotka säilyttävät nuhteettomuutensa Jumalan edessä, jolle he alistavat viimeiksi asiansa. Jeesusta Kristusta, heidän Johtajaansa, väärinesitettiin ja vainottiin myöskin kuolemaan asti, mutta se ei merkinnyt suinkaan sitä, että hän ei olisi ollut nuhteeton Jumalan edessä.

ELIHU, JEHOVAN TODISTAJA

33. Kuka alkoi nyt puhua, ja miksi hän oli vihainen, mutta miksi hänen sanansa eivät olleet nenäkkään pojan sanoja?

³³ Kun nyt Job sekä hänen kolme väärää ystäväänsä, jotka olivat asettuneet Saatanan puolelle Jobin syyttämisessä, olivat levänneet todistelustaan, niin Elihu, Jobin etäinen sukulainen, alkoi puhua. Kunnioittaen itseään vanhempia miehiä Elihu oli pidättynyt ilmaisemasta ajatuksiaan, kunnes asiaan sekaantuneet osapuolet olivat keskustelleet loppuun. Elihu oli nyt tullut vihaiseksi. Miksi? ”Hänen vihansa leimahti Jobia kohtaan siksi, että hän vanhurskautti oman sielunsa suuremmassa määrin kuin Jumalan. Hänen vihansa leimahti myöskin hänen kolmea toveriaan kohtaan sen takia, että he eivät olleet löytäneet vastausta, vaan ryhtyivät julistamaan Jumalan syylliseksi.” (Job 32:1–3, Um) Nykyiset kriitikot sanovat Elihua ”kieleväksi”, koska hän puhui niin laajaperäisesti esittäen aineiston, mikä sisältyy Jobin kirjan lukuihin 32–37. Mutta Elihu näki, että Jehova Jumalan kunniaansaattaminen oli tärkeämpi kuin kenenkään ihmisen kunniaansaattaminen. Esittääkseen ymmärrystä antavia sanoja hän luotti enemmän Jumalan henkeen kuin viisauteen, minkä odotettiin johtuvan siitä, että ihminen vanhenee iältään ja saa paljon kokemusta. Hän vastusti kunnioittavan arvonimen antamista kenellekään ihmiselle. Hänen sanansa eivät olleet nenäkkään pojan sanoja.

34. Mitä Elihu kuvaili täysin oikein Jobille etukäteen, ja mitä hän ennusti myöskin siten ja keille vuoden 1919 jälkeisestä ajasta?

³⁴ Elihu kuvaili oikein Jobille etukäteen, mikä Jobissa täyttyi, kun hänet ennalleensaatettiin sellaisen miehen asemaan, jonka tunnustettiin yleisesti olevan Jumalan suosiossa, koska hän todisti nuhteettomuutensa ja antoi viisaasti vastauksen Jumalalle Saatanaa vastaan, joka on pilkannut Jumalaa, ikään kuin Jumala ostaisi niiden rakkauden, jotka palvelevat häntä. Koska Job kuvasi tässä kristillistä jäännöstä, niin Elihu ennusti myöskin, mikä on kohdannut voideltua jäännöstä vuodesta 1919 lähtien, sanoen:

35. Mitä Elihu sanoi tuossa kuvauksessa Jobille?

³⁵ ”Hänen sielunsa lähestyy kuilua ja hänen elämänsä niitä, jotka tuottavat kuoleman. Jos hänelle on olemassa sanansaattaja, puhemies, yksi tuhannesta ilmoittamassa ihmiselle hänen nuoruutensa, niin hän suosii häntä ja sanoo: ’Päästä hänet menemästä kuiluun! Minä olen löytänyt lunnaat. Tulkoon hänen lihansa vereksemmäksi kuin nuoruudessa, palatkoon hän nuorekkaan tarmonsa päiviin.’ Hän esittää hartaita anomuksia Jumalalle, että hän mielistyisi häneen, ja hän näkee hänen kasvonsa riemukkain huudoin, ja Hän ennallistaa Vanhurskautensa kuolevaiselle ihmiselle. Hän laulaa ihmisille ja sanoo: ’Minä olen tehnyt syntiä, ja mikä on suoraa, sen minä olen vääristänyt, eikä se suinkaan ollut sopivaa minulle. Hän on lunastanut minun sieluni menemästä kuiluun, ja itse minun elämäni näkee valon.’ Katso, kaikkea tätä Jumala toteuttaa kahdesti, kolmesti, voimakkaan ihmisen suhteen kääntääkseen hänen sielunsa takaisin kuilusta, jotta hän valistuisi elävien valolla.” – Job 33:22–30, Um.

36. Miten Jumala säästi jäännöksen kuilusta ja kuolemasta?

³⁶ Jehova Jumala säästi vuonna 1918 jäännöksen menemästä kuoleman kuiluun sen väkivaltaisten vihollisten käsissä. Vuonna 1919 hän säästi sen menemästä hengelliseen kuolemaan. Millä tavalla? Panemalla siihen henkensä elvyttämään sen jäsenet uudelleen hänen palvelukseensa, hänen Valtakuntansa todistajiksi tänä ”lopun aikana”.

37. Miten Elihu lopetti kunniaansaattamiseksi esittämänsä sanat, ja mikä osoittaa nyt, keitä Elihu esikuvasi Jobin näytelmässä?

³⁷ Näin vahvistuvat Elihun sanat, kun hän lopetti Jehovan kunniaansaattamispuheensa sanoen: ”Mitä Kaikkivaltiaaseen tulee, niin me emme ole saaneet hänestä selvyyttä. Hän on korotettu voimassa, eikä hän vähäksy oikeutta eikä vanhurskauden yltäkylläisyyttä. Pelätkööt ihmiset sen tähden häntä. Hän ei ota huomioon keitään, jotka ovat viisaita [omassa] sydämessään.” (Job 37:23, 24, Um) Elihu näyttää tämän tähden ennaltakuvaavan Jobin profeetallisen näytelmän henkilönä hyvin Kristuksen ruumiin voidellun jäännöksen hengellistä hallitsevaa elintä. Tämä ”uskollisen ja ymmärtäväisen orja” -luokan hallitseva elin toi vuoden 1919 jälkeen jäännökselle kokonaisuudessaan valistavan tiedon meidän nuhteettomuutemme välttämättömästä tarpeesta sekä tärkeimmästä kysymyksestä, nimittäin Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuden kunniaansaattamisesta hänen Jeesuksen Kristuksen käsissä olevan valtakuntansa kautta.

JEHOVAN VASTAUS

38. Miten Jehova vastasi, ja miten se vaikutti Jobiin?

³⁸ Job oli anonut, että Jumala, jota hän oli palvonut nuhteettomuudessa, puhuisi. Hän puhui. ”Ja Jehova ryhtyi vastaamaan Jobille myrskytuulesta ja sanomaan: ’Kuka tämä on, joka himmentää neuvon tietoa vailla olevin sanoin?”’ Hän todisti sillä, mitä hän nyt sanoi ja teki Jobille, että nykyiset kriitikot ovat väärässä ja että hän on sama Jehova kuin Israelin kahdentoista sukukunnan Jehova Jumala sekä sama Jehova, jonka todistajina meillä on etu olla koko ihmiskunnan edessä tänä kiistakysymystä koskevana ”lopun aikana”. Jehova osoitti nyt ylevin sanoin, mitkä ovat sopusoinnussa Raamatun ensimmäisen kirjan, Ensimmäisen Mooseksen Kirjan, luomiskertomuksen kanssa, että hän oli kaikkien epäuskoisten kysymysten ja väärien syytösten yläpuolella, sillä hän oli luonut taivaan ja maan, joihin syvällisiin ihmeisiin Job – pelkkä äskeinen tulokas maan päällä – ei ollut tunkeutunut eikä ollut voinutkaan tunkeutua täydellisesti. Job ei voinut valvoa luomista, ja Kaikkivaltias Jumala voi pitää huolen luomakunnastaan ilman Jobin apua. Jehova sanoi: ”Pitäisikö moittijan riidellä lainkaan Kaikkivaltiaan kanssa? Vastatkoon siihen Jumalan nuhtelija itse.” Job tunnusti syvästi nöyryytettynä, ettei hänellä ollut mitään sanottavaa omaksi vanhurskautuksekseen. Jehova kuvaili sitten mahtavan behemotin ja notkean leviatanin ihmiselle hyvin tunnettuina luomisihmeinä. – Job 38:1, 2; 40:2, 15–41:34, Um, reunam.

39. Mikä Jehovan luomistöitten tutkimisen pitäisi painaa meidän mieleemme, ja mikä Job johdatettiin näin ollen nyt tunnustamaan?

³⁹ Tällaisten luomistöitten tutkimisen pitäisi painaa mieleemme Jehova Jumalan viisaus ja voima ja saada meidät harkitsemaan ankarasti, ennen kuin me annamme olosuhteitten ulkonaisen näennäisyyden johtaa itsemme ajattelemaan, että hän on epäoikeudenmukainen ja rakkaudeton. Pannen viisaasti opetuksen sydämelleen Job tunnusti, että hän oli todistellut tapaustaan ymmärtämättä. Hän sanoi Jehovalle: ”Kuulopuheena olen vain kuullut sinusta, mutta nyt minun oma silmäni näkee sinut. Siksi minä teen peruutuksen, ja minä kadun tomussa ja tuhkassa.” – Job 42:1–6, Um.

40. Mistä Jehova on vastannut Jobin kaltaiselle jäännökselle ja mistä lähtien ja millaisin tuloksin?

⁴⁰ Onko Jehova vastannut myöskin Jobin kaltaiselle jäännökselle myrskytuulesta? On. Myrskytuuli on se suuri ahdistus, minkä hän antaa kohdata Saatanan järjestöä aloittaakseen ja lopettaakseen tämän Saatanan maailman ”lopun ajan”. Tämä ahdistus iski Saatanan järjestön näkymättömään osaan v. 1914 ja sinkosi hänet ja hänen paholaisensa taivaasta maan seutuville. Tämän ahdistuksen päivät on lyhennetty sallimalla Saatanalle ”vähän aikaa” toimia maan seuduilla jäännöksen koettelemiseksi, samalla kun jäännös ja sen hyvää tahtovat seuralaiset suorittavat Jumalan perustetun valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuista saarnaamista. Ahdistus alkaa uudelleen Harmagedonin taistelussa ja tuhoaa Saatanan näkyvän järjestön sekä lopettaa toiminnasta hänen näkymättömän järjestönsä. Jehova on vastannut Jobin kaltaiselle jäännökselle erityisesti vuoden 1919 jälkeen tänä välikautena, millä ahdistuksen päivät on lyhennetty, ikään kuin myrskytuulen tyynestä silmästä, ennen kuin myrskyn loppuosa puhkeaa. Hengelliselle jäännökselle on siitä lähtien selvinnyt monta Raamatun oppia. Sen jäsenet ovat saaneet tutustua siihen syytökseen, minkä Saatana on tehnyt heidän nuhteettomuudestaan, ja myöskin tärkeimpään kysymykseen, Jehovan kaikkeudenyksinvaltiuteen, mikä hänen perustetun valtakuntansa täytyy kunniaansaattaa. Meistä on siis tullut hänen todistajiaan niin kuin ei koskaan ennen.

41. Miten Jehova kohteli Elifasta, Bildadia ja Soofaria, ja mitä heidän piti tehdä?

⁴¹ Puhuttuaan Jobille myrskytuulesta Jehova nuhteli ankarasti Elifasta, Bildadia ja Soofaria. Heidän piti ottaa uhreja, uhrata ne ja saada Job rukoilemaan heidän puolestaan. He tarvitsivat kääntymystä, eikä Job, sillä Jehova sanoi: ”Vain hänen luonteenpiirteensä minä hyväksyn, niin että en tee teille häpeällistä mielettömyyttä, sillä te ette ole puhuneet minusta sitä, mikä on totta, niin kuin minun palvelijani Job on puhunut.” – Job 42:8, Um.

42. Mitä Jehova teki nyt Jobille, ja mistä hän oli esimerkki kuollessaan korkeassa iässä?

⁴² Jehova vapautti nyt Jobin Saatanan kädestä ja paransi hänet. On kirjoitettu: ”Jehova ryhtyi hyväksymään Jobin luonteenpiirteet. Ja Jehova itse käänsi päinvastaiseksi Jobin vankeustilan, kun hän rukoili tovereittensa puolesta, ja Jehova alkoi antaa sen ohessa kaikkea, mikä oli ollut Jobin, kaksinkertaisessa määrässä.” Hänen veljensä ja sisarensa ja entiset tuttavansa tulivat ja söivät ja joivat sekä seurustelivat hänen kanssaan niin kuin ennenkin ja antoivat hänelle lahjoja. Hänen vaimonsa lahjoitti hänelle jälleen seitsemän poikaa ja kolme tytärtä, kauneimmat tyttäret koko maassa, ja heille annettiin perintöosa heidän seitsemän veljensä kanssa. Jobin elämää pidennettiin ihmeen kautta vielä 140 vuotta, ja hän näki jälkeläistensä neljännen polven. Lopulta hän kuoli nuhteettomuudessaan esimerkkinä siitä, miten hellästi kiintynyt ja sääliväinen Jehova on niitä kohtaan, jotka säilyttävät nuhteettomuuden hänen edessään, ja miten onnellisiksi tulevat Jumalassa hänen palvelijansa, kun he kestävät kaikenlaista Saatanan vihollisuutta Hänen kunniaansaattamisekseen. – Job 42:7–17, Um.

43. Miten jäännös tehtiin onnelliseksi vuosien 1919 ja 1931 välillä?

⁴³ Kuinka onnelliseksi Jobin kaltainen jäännös onkaan tullut vuoden 1919 jälkeen ja varsinkin vuoden 1931 jälkeen! Sen jäsenet vapautettiin ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Saatanan maailman hengellisestä orjuudesta, ja heidän suhteensa Jehova Jumalaan parannettiin. Hän siunasi heitä nuorekkaalla tarmolla Valtakunnan sanoman saarnaamiseksi kaikkialla ja suosi heitä suurenmoisella kasvulla, niin suurilukuisella, että se korvasi kaikki heidän toverinsa, jotka olivat tulleet uskottomiksi ja jääneet pois aikaisemmassa koetuksessa, ja se saattoi myöskin jäännöksen jäsenmäärän täydelliseksi, niin että Kristuksen hengellinen ruumis voi siten saada edeltämäärätyt 144 000 jäsentä.

44. Miten on vuoden 1931 jälkeen täyttynyt se, että Job sai toiset kymmenen lasta?

⁴⁴ Mutta miten on ollut vuodesta 1931 lähtien? Jehova Jumalan Oikea Paimen, Jeesus Kristus, alkoi silloin koota Jobin kaltaisen jäännöksen yhteyteen ”muita lampaita”, joille hänestä tulee ”iankaikkinen Isä” siunatun hallituksensa tuhantena vuotena. Hän on käyttänyt ruumiinjäsentensä jäännöstä näiden ”muiden lampaitten” kokoamisessa. Näistä lampaista tulee siten kuin jäännöksen hengellisiä lapsia, jotka jäännöksen saarnaama hyvä uutinen on liittänyt sen lapsiksi. Nämä ”muut lampaat” vastaavat siis Jobin toista kymmenen lapsen sarjaa, minkä Job sai sen jälkeen kun Jehova oli kääntänyt hänen vankeutensa päinvastaiseksi. – 1. Kor. 4:15.

45. Miten nämä ovat kauniita kuin Jobin lapset, ja millä tavalla heillä on yhtäläinen perintöomaisuus?

⁴⁵ Kuten täydellisyyden luku kymmenen ennalta esitti, niin nämä ”muut lampaat” ovat jo kasvaneet ”suureksi joukoksi”, mutta heitä kootaan yhä tänä Harmagedonia edeltävänä lyhyenä aikana. He ovat kauniita hengellisesti, sillä he ovat kaikkien kansojen haluttavia, kaikkien kansojen kallisarvoisia, jotka ovat tulleet Jehovan hengelliseen temppeliin ylistämään häntä. Samoin kuin Jobin kolme tytärtä sai perintöomaisuuden häneltä seitsemän veljensä kanssa, niin nyt ”muihin lampaisiin” kuuluvat naiset niin kuin miehetkin ovat osallisia edusta olla Jehovan todistajia ja saarnata Valtakunnan hyvää uutista. He auttavat siten vielä useampien ”muiden lampaitten” kokoamista. Monet sellaisetkin, joihin Saatanan jäännöksen kohdistama vaimo vaikutti väärin, kuten Jobin sukulaisiin ja tuttaviin, ovat saaneet oikaisun ja tulleet jäännöksen teokraattisiksi tovereiksi.

46. Mihin asti jäännöksen ja ”muiden lampaitten” täytyy kestää, ja kuinka onnellisiksi heidät tehdään, kun he kestävät?

⁴⁶ Jäännöksen täytyy kestää vielä Harmagedoniin asti. Kaikkien koottujen ”muiden lampaitten” täytyy säilyttää samalla tavalla nuhteettomuutensa Jumalan edessä ja kestää yhdessä jäännöksen kanssa, kunnes Saatanan maailman vainoojat ja vastustajat on hävitetty Harmagedonissa. Kuinka onnellisia me olemmekaan kaikki kestettyämme nuhteettomina tähän asti! Miten sanomattoman onnellisia me tulemmekaan olemaan kestettyämme, kunnes Jehova kunniaansaattaa kaikkeudenyksinvaltiutensa Harmagedonissa ja vapauttaa meidät vanhurskaaseen uuteen maailmaansa! Siellä hän kirkastaa koetellun nuhteettoman jäännöksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen taivaallisessa valtakunnassa ja siunaa myöskin ”muiden lampaitten” suuren joukon kohottamalla sen jumalankaltaisen ihmisyyden täydellisyyteen paratiisissa, mikä kaunistaa koko maan.