Lapsemme ovat nauttineet monista sellaisista toiminnoista, joita ei ole muilla, esimerkiksi raamatullisten puheitten valmistamisesta ja pitämisestä. Kun Cindy oli noin 10-vuotias, hän piti harjoituspuheen suuren kuulijakunnan edessä kierroskonventissamme. Vaimoni valmisti Cindylle puvun, ja hän piti esityksen ikään kuin hän olisi ollut ensimmäisellä vuosisadalla elänyt pikkutyttö, joka selitti raamatunkohtaa toiselle samana aikana eläneelle pikkutytölle. Molemmilla lapsilla on ollut myös sykähdyttävä etu osallistua suuren piirikonventin ohjelmiin.

Meistä tuntuu siltä, että olemme nauttineet tyydyttävää, täyteläistä elämää. Olemme saaneet nähdä lastemme kehittyvän ja iloinneet heidän kykyjensä lisääntymisestä erinomaisina nuorina Raamatun totuuksien opettajina, jotka totuudet ovat meille niin rakkaita. Nyt kun perheessämme on kaksi kyvykästä aikuista lisää palvelemassa Jehovaa, me odotamme lisää iloja ja etuja Jumalamme palveluksessa.

Miksi osoittaa luottamusta toisiin?

LUOTTAMUKSEN osoittaminen toisia kohtaan on todellisuudessa rakkauden ilmaus. Raamattu sanoo rakkaudesta, että ”kaikki se uskoo”. (1. Kor. 13:7) Se ei merkitse sitä, että rakkaus olisi herkkäuskoinen, mutta rakkaus kristittyjä veljiämme kohtaan estää meitä olemasta asiattoman epäluuloisia ja olettamasta pahinta. Ellei siis ole selvää todistusta päinvastaisesta, niin rakkaus saa meidät luottamaan toisiin. Vaikka toiset uskovat aiheuttaisivat meille jollakin tavalla pettymyksenkin, me emme otaksu hätäisesti, että heillä on huonot vaikuttimet.

Mutta eikö Jumalakin ole toisinaan luottamatta palvelijoihinsa? Me havaitsemme, että teemanilainen Elifas osoitti Luojan ilmaisevan epäluottamusta, kun hän sanoi: ”Katso, palvelijoihinsakaan hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja.” (Job 4:18) Elifas ilmoitti tämän lausunnon olevan lähtöisin ”hengestä”. (Job 4:15, Saarisalo) Se, että Jehova Jumala myöhemmin ojensi Elifasta ja hänen tovereitaan valheen puhumisesta, osoittaa, että tämä ”henki” oli paha, demoninen. Elifas siis toisti vain demonin henkeyttämää valhetta. – Job 42:7.

Todellisuudessa Jehova rakkauden Jumalana on paras esimerkki luottamuksen osoittamisesta älyllisiä luomuksiaan kohtaan. (1. Joh. 4:8) Hän antaa ilmeisesti melko paljon vapautta henkipojilleen, kun nämä suorittavat tehtäviään. Joskus hän antaa heidän ilmaista ajatuksensa jonkin tietyn tehtävän käsittelemisestä ja hyväksyy sitten sen, että he menettelevät sen mukaisesti. Yhden esimerkin tällaisesta kertoo 1. Kuningasten kirjan 22:20–22, mistä luemme: ”Herra sanoi: ’Kuka viekoittelisi Ahabin lähtemään sotaan, että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?’ Mikä vastasi niin, mikä näin. Silloin tuli henki [Jumalan poika] ja asettui Herran eteen ja sanoi: ’Minä viekoittelen hänet’. Herra kysyi häneltä: ’Miten?’ Hän vastasi: ’Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettainsa suuhun’. Silloin Herra sanoi: ’Saat viekoitella, siihen sinä pystyt; mene ja tee niin’.” Henki eli enkeli käytti sitten voimaansa Ahabin profeettoihin niin, että he puhuivat sitä, mitä oli heidän sydämessään,