Jumalan palvelemisen oikea vaikutin
1. Millainen on kristillinen palvelusvaikutin verrattuna maailman vaikuttimiin?
SEN ystävät, joka valitsee evankeliuminpalveluksen elämäntyökseen, kysyvät varmasti: Miksi olla evankeliuminpalvelija? Siksikö, että hän tuntee todella sen olevan, mitä Jumala tahtoo, vai mikä on syy siihen, että hän tekee tämän valinnan? Se, joka antautuu laki- tai lääketieteen alalle, saattaa ajatella, että hänellä on erityinen kyky siihen työhön, tai että se antaa hänelle hyvät tulot tai hyvän aseman yhteiskunnassa. Toisesta voi tulla opettaja sen tilaisuuden takia, minkä se tarjoaa hänelle oppilastensa elämän muokkaamiseksi. Mutta sellainen ihminen, joka antautuu elämäntehtäväänsä todella epäitsekkäistä syistä, on harvinainen. Näin oli kuitenkin Jeesuksen varhaisten opetuslasten laita samoin kuin tosi kristittyjen nykyäänkin.
2. Miten opetuslapset suhtautuivat evankeliuminpalvelukseen?
2 Miksi Jeesus jätti puusepäntyön, sen sijaan että olisi käyttänyt lahjojaan siinä ja tullut kuuluisaksi ammattimieheksi? Miksi lääkäri Luukas lopetti tuottavan ammattinsa omistaakseen elämänsä evankeliuminpalvelukseen? Miksi apostolit luopuivat kaupallisesta kalastustoiminnastaan? Nämä miehet eivät suinkaan tähyilleet omia etujaan eikä korkeaa asemaa yhteiskunnassa, kun he liittyivät sellaisen seuraan, joka kuvattiin ’ylenkatsotuksi ja ihmisten hylkimäksi’. (Jes. 53:3) He työskentelivät Jeesuksen kanssa evankeliuminpalveluksessa, koska tiesivät, että hänellä oli totuus. Kun joukko opetuslapsia kompastui erään vaikean opin takia, niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: ”Tahdotteko tekin mennä pois?” Silloin Pietari vastasi: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat.” He tiesivät, että totuuden oppiminen ja sitten Jumalan palveleminen tuottaisi heille iankaikkisen elämän, ja siksi he vaihtoivat halukkaasti koko elämänvaelluksensa osallistuakseen evankeliuminpalvelukseen. – Joh. 6:67, 68.
3. Miksi eräs pappi luopui asemastaan?
3 Samoin kuin oli suuri ero pöyhkeilevien, omaansa etsivien Jeesuksen ajan pappien ja niiden apostolien välillä, jotka liittyivät häneen rakkaudesta totuuteen, samoin nytkin on olemassa suuri ero kristikunnan palkatun papiston ja niiden välillä, jotka opettavat vapaaehtoisesti ja saarnaavat Jehovan todistajina. (Matt. 23:5–8; Miika 3:11) Tätä valaisee erään entisen papin selitys, mikä oli lehdessä Saturday Evening Post 17.11.1962: ”Meitä ei vaivannut juuri tämä tapaus eikä juuri meidän kirkkommekaan, vaan se, mitä pappispalvelus oli yleensä alkanut merkitä. Me ajattelimme minun pappistovereitani meidän alueellamme. Kaikki pitivät itseään kristittyinä. Kuitenkin me näytimme olevan kilpailijoita – me kilpailimme suurimmasta jäsenten lisäyksestä, vaikuttavimmasta rakennuksesta, huomattavimmista mahdollisista jäsenistä . . . Jotkut politikoivat häpeämättömästi saadakseen sellaisten ystävyyden, jotka voisivat auttaa heitä pääsemään huomattavampiin kirkkoihin. Me emme suinkaan keskustelleet koskaan jumaluusopillisista kysymyksistä emmekä siitä, miten voisimme paremmin tyydyttää yhdyskuntiemme hengelliset tarpeet. Pappeinkokouksissa puhe koski enimmäkseen rakennuksia, palkkoja tai jäsentenkeräyskeinoja . . . Tämä ei ollut sitä palvelusta, mihin minä olin tuntenut kutsumusta.” Vaikka hän uskoi yhä Jeesukseen Kristukseen, hän luopui papintehtävästä, koska hänestä tuntui, että hänen elämänsä menee hukkaan huvitusten ohjaajana tai sellaiseen, mikä ei näyttänyt hänestä paljon paremmalta kuin sunnuntaiaamun seuroilta, missä kaikki vain ihailivat toisiaan.
4. Mistä Jeesus oli kiinnostunut? Mitä Paavali sanoi oikeasta palvelusvaikuttimesta?
4 Varmastikaan ei jäsenmäärän suuri kasvu eikä taloudellisesti varakas seurakunta eikä suurin kirkko kiinnostanut Kristusta eikä niitä, jotka palvelivat hänen kanssaan. Jeesusta kiinnosti niiden löytäminen, jotka palvovat Jumalaa hengessä ja totuudessa, eikä se, että suuret joukot tulisivat kuuntelemaan hänen pitävän tyynnyttäviä saarnoja. Hän osoitti todella, että tuhoon johtava tie on leveä, mutta elämään vievä tie on kaita ja suora ja vaikea kulkea. Niinpä Paavali käsitti, että oli eräitä, jotka palvelivat Jumalaa vääristä vaikuttimista. Hän sanoi: ”Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta.” Näin näyttää olevan nyt, kun nykyiset papit kilpailevat suurista rakennuksista tai paljosta kirkossa käynnistä. Mutta Paavali jatkoi sanoen: ”Mutta toiset hyvässä tarkoituksessa: nämä tekevät sitä rakkaudesta, . . . nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä.” – Fil. 1:15–17.
5. Miten tulee osoittaa todellista kiinnostusta tosi palvontaan?
5 Jehova ei katsele ainoastaan jonkun suorittamaa palvelusta tai hänen asemaansa, vaan hän katsoo myös sydäntä saadakseen selville häntä palvelevien vaikuttimet. Jokaisen kristityn tulee siis tarkistaa henkilökohtaisesti, mistä vaikuttimista hän palvelee Jumalaa, henkilökohtaisista syistäkö vai kateudesta vai kilpailun vuoksi vai rakkaudestako ja hyvästä tahdosta ja puhtaista vaikuttimista. Älä anna jumalanpalveluksesi olla sellaisen muodollisen palvojan palvelusta, joka on tyytyväinen niin kauan kuin häneltä ei vaadita mitään. Sellaiset eivät edes varaa aikaa uskostaan keskustelemiseen, niin kuin aikaisemmin mainitsemamme pappi valitti: ”Ihmiset haluaisivat mieluummin kuulla omasta kristillisyyden ajatuksestaan kuin Kristuksen . . . He eivät olleet haluttomia ainoastaan kuulemaan siitä vaan myös puhumaan siitä.” Hän havaitsi, että pyhäkoululuokkien opettajat kieltäytyivät lisäopetuksesta, ja kun hän yritti laatia koko kirkkoa käsittävän ohjelman jäsenten kodeissa pidettäville pienille keskusteluryhmille heidän hengelliseksi kehityksekseen, ei läsnä ollut koskaan kymmentä henkeä enempää, ja kahden kuukauden päästä ohjelma oli kuivunut kokoon. Tämä on totisesti kaukana siitä kristillisyydestä, mitä Jeesus opetti sanoessaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi.” Jeesus teki aloitteen osoittamalla, että tosi palvonta näytetään palvelemalla. – Matt. 22:37.
JEHOVAN HALUKAS PALVELEMINEN
6. Millaisen asenteen tuhannet kristityt ilmaisevat nykyään?
6 Niin kuin psalminkirjoittaja kauan sitten ennusti, maan päällä on nykyään ihmisiä, jotka haluavat palvella Jehovaa kokosieluisesti. Daavid ennusti: ”Altis on sinun kansasi sinun sotaanlähtösi päivänä.” (Ps. 110:3) Tähän kansaan kuuluvat osoittavat syvää kiinnostusta Jumalan sanan oppimiseen ja tutkimiseen. He ovat onnellisia saadessaan puhua Kirjoituksista, ja heissä vaikuttaa sydämellinen halu palvella Jehovaa. Seurauksena on, että he antautuvat Jehovalle ja vertauskuvaavat sen julkisella kasteella. Tämä oli yksinkertainen varhaiskristillinen tapa tulla opetuslapseksi, ja Jehovan todistajat noudattavat samaa menetelmää nykyäänkin. On erinomaista nähdä tuhansien ottavan tämän askeleen joka vuosi. Vuonna 1963 kastettiin tosiaan 62 798 henkeä koko maailmassa kuvaukseksi siitä, että he omistivat elämänsä Jehovalle osallistuakseen evankeliuminpalvelukseen. He eivät palvele taloudellisen hyödyn vuoksi enempää kuin apostolitkaan muinoin. Eikä heitä estä sekään kiinnostuksen puute, mitä ihmiset yleensä ilmaisevat, vaan he palvelevat ilosta saada edustaa Jehovaa ja edistää Valtakunnan etuja. He palvelevat rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja rakkaudesta lähimmäistään kohtaan. He käsittävät todeksi Jeesuksen sanat: ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa”, ja siksi he panevat Valtakunnan edut ja evankeliuminpalveluksen ensimmäiseksi elämässään. – Matt. 6:24; 1. Kor. 9:18.
7. Miksi Saatanan syytös oli väärä?
7 Saatana on väittänyt Jobin ajasta lähtien, että ihmiset palvelevat Jumalaa itsekkäistä syistä: ”Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, . . . Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” (Job 1:9–11) Mutta Job ei palvellut Jumalaa sen takia, mitä hän saattoi saada aineellisena mukavuutena tai menestyksellisenä elämäntienä. Silloinkin, kun Job menetti kaiken omaisuutensa, poikansa ja tyttärensäkin, onnettomuuksien sarjassa, hän sanoi yksinkertaisesti: ”Herra antoi, ja Herra otti; kiitetty olkoon Herran nimi.” (Job 1:21) Job ei palvellut siis Jehovaa aineellisen hyödyn takia, eivätkä Jehovan kansaan kuuluvat tee niin tänäkään aikana. He ajattelevat samalla tavalla kuin apostoli Paavali jumalanpalveluksestaan, kun hän sanoi: ”Me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.” – 2. Kor. 2:17.
8. Miten Jehovan todistajat noudattavat Paavalin esimerkkiä?
8 Voi olla suorastaan hätkähdyttävää monille, että Jehovan todistajain 22 761 seurakunnassa ympäri maailman ei johtava evankeliuminpalvelija eivätkä hänen apulaispalvelijansa palvele siksi, että he saisivat palkkaa tai kodin seurakunnalta tai eläke-etuja tai mitään senkaltaista. He päinvastoin ylläpitävät itseään samoin kuin varhaiskristityt tekivät ja ottavat evankeliuminpalveluksen vastaan luottamusantina Jumalalta. Tässä he noudattavat apostoli Paavalin esimerkkiä. Jottei hän olisi ollut taakkana kristityille, hän palveli, teki työtä ammatissaan teltantekijänä. Siksi hän saattoikin sanoa: ”En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.” Paavali korosti myös evankeliuminpalvelukseen osallistumisen oikeaa vaikutinta lausuessaan: ”Näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka hän itse sanoi: ’Autuaampi on antaa kuin ottaa’.” Paavali ei ollut siis palveluksessa minkään henkilökohtaisen hyödyn vuoksi, vaan sen ilon takia, mitä hän sai auttaessaan toisia ja jaellessaan heille totuutta. – Apt. 18:3; 20:33–35.
PALVELUKSEN PALKINNOT JA KOETTELEMUKSET
9. Mitä uskoomme tulee sisältyä? Mainitse esimerkkejä uskon miehistä ja siitä, mihin he katsoivat eteenpäin.
9 Raamattu osoittaa kuitenkin, että Jehova tarjoaa monia hengellisiä siunauksia ja myös palkaksi iankaikkisen elämän niille, jotka palvelevat häntä. Tämä ei ole itsekäs syy palvelukseen, vaan päinvastoin kannustus uskoon ja kestävyyteen sekä todistus Jehovan rakkaudesta. Raamattu sanoo, miten muinaisaikain uskon miehillä oli luottamus Jehovan antamiin lupauksiin ja miten he rohkaistuivat kiivaasta vastustuksesta huolimatta. Siten sanookin Heprealaiskirjeen 11:6: ”Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.” Meille kerrotaan, että Aabraham katsoi kohti Jumalan valtakuntajärjestelyä ja ”odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala”. Mooseksesta sanotaan: Hän katsoi ”’Kristuksen pilkan’ suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.” – Hepr. 11:10, 26.
10. Miten me tiedämme, ettei ole väärin odottaa luvattua palkintoa?
10 Paavali mainitsi myös kristityn tulevaisuudentoivon syynä palvelemiseen, kun hän kirjoitti kolossalaisille: ”Me olemme saaneet kuulla teidän uskostanne Kristuksessa Jeesuksessa ja rakkaudesta, mikä teillä on kaikkia pyhiä kohtaan; . . . sen toivon tähden, joka teille on talletettuna taivaissa ja josta jo ennen olette kuulleet . . . evankeliumin totuuden sanassa.” Jeesuksestakin sanottiin: ”Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun halveksien häpeää ja on istuutunut Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” Ei ole siis itsekästä eikä väärin uskoa, että Jumalasta tulee niiden palkitsija, jotka vakavasti etsivät häntä, eikä voida myöskään sanoa, että meidän palvelusvaikuttimemme olisi väärä siksi, että meillä on tämä toivo. – Kol. 1:4, 5; Hepr. 12:2, Um; Room. 12:12.
11. Miten tulevien siunausten toive on avuksi?
11 Tämä toive saada elämä uudessa asiainjärjestelmässä kaikkine ihmeellisine siunauksineen saa usein uudet Raamatun tutkijat jakelemaan totuutta toisille, ja kun he edistyvät kypsyyteen, niin varmuus siitä, mitä he ovat oppineet, pitää heidät uskollisina vuosien palveluksen jälkeenkin. Se antaa heille lujan päättäväisyyden täyttää Jumalan elämälle asettamat ehdot, ja he luottavat siihen, että Jumala palkitsee ne, jotka uskollisesti palvelevat häntä, vaikka heitä uhkaisi kuolemakin heidän uskollisen palvontansa takia, niin kuin Jeesustakin. Jeesus tiesi etukäteen, että siinä lopun ajassa, missä me nyt elämme, oli oleva paljon miehiä ja naisia, jotka palvelevat vilpittömästi Jumalaa, ja siksi hän ennustikin: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.
12. Miksi meidän tulee jatkaa talosta-taloon-palvelusta kohtaamastamme vastustuksesta huolimatta?
12 Hyvän uutisen talosta-taloon-saarnaaminen on ehkä vaikein kaikista tehtävistä. Sen tuloksena ei ole kansansuosiota eikä imartelevia arvonimiä eikä mukavia tuloja eikä vaikuttavia suhteita hallitukseen sen enempää kuin Jeesuksellekaan. Se, että kristikunnan papeilla on tavallisesti yleinen arvonanto ja kunnioitettu yhteiskunnallinen asema, palkkahoukutukset jne., panee luokittelemaan heidät maailman ystäviksi Jeesuksen ajan kirjanoppineitten ja fariseusten tavoin, jotka eivät olleet hyvän uutisen tosi julistajia, vaan todellisuudessa sen vastustajia. Ne, jotka toimivat saadakseen nykyisen maailmanjärjestelmän hyväksynnän, saavat nyt palkkansa, mutta ne, jotka palvelevat Valtakunnan etujen edistämiseksi, odottavat vanhurskaassa uudessa järjestyksessä saatavan elämän palkintoa. He ymmärtävät, että Jumalan sanan tuntemuksen mukana tulee velvollisuus käyttää sitä, ja he ovat onnellisia saadessaan sen edun. Jokainen kristitty on todellisuudessa velvollinen palvelemaan Jumalan palvelijana. Muuten hän ei voi vilpittömästi sanoa olevansa kristitty eikä Kristuksen seuraaja. Vaikeuksista huolimatta evankeliuminpalvelus on suurin etu, mistä ihminen voi iloita, tilaisuus, mitä ei voida ostaa rahalla, koska sen suo Jumala. – Matt. 23:8–10; Jaak. 4:4; Joh. 17:14.
13. Miten ja miksi kristityt ovat osoittaneet antaumuksensa Jehovalle vainosta välittämättä?
13 Jehovan todistajat odottavat palvelukseen osallistumisen aiheuttavan jopa niidenkin vastustuksen, jotka myös väittävät olevansa kristittyjä. Heitä on usein väärin syytetty siitä, että he ovat vakoilijoita, sionisteja ja kapinoitsijoita, kuten Paavaliakin syytettiin aikanaan, että hän ”on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies”. Sotavuosina annettiin todistajille valittavaksi joko uskostaan luopuminen tai kuolema. Joissakin maissa he kärsivät monet vuodet vankilassa, koska he kieltäytyivät jättämästä puolueettomuusasennettaan Jehovan palvelijoina, ja jotkut kärsivät yhäti vankeutta. Miksi he pitävät Jumalan palvelemista niin tärkeänä, että antavat henkensäkin sen takia? Koska he uskovat Jumalan sanan totuuden ja toivovat saavansa iankaikkisen elämän palkinnon. Paavali selitti: ”Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija.” Paavali oli siinä määrin vakuuttunut Jumalan uskollisuudesta, että selitti: ”Ei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, . . . voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta.” Paavali osoitti palveluksellaan arvostavansa Jumalan rakkautta. – Apt. 24:5; Gal. 1:10; Room. 8:38, 39.
14. Mitä tekemistä rakkaudella on palveluksessa?
14 Samaten Jeesus, vaikka tiesi itselleen varatun osan, pysyi uskollisessa Jehovan-palveluksessaan. Hän oli tullut tekemään Isänsä tahdon ja päätti suorittaa sen, vaikka se merkitsi hänen kuolemaansa. Hänen horjumaton vaelluksensa ja halunsa olla uskollinen kaikissa olosuhteissa perustui niin ikään rakkauteen, kuten hän sanoi: ”Että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää.” Tällainen rakkaus auttaa meitä nyt todistamaan kaikille kohtaamillemme henkilöille täysin vapaasti, empimättä selittää totuutta toisille. Apostoli Johannes sanoi: ”Pelkoa ei rakkaudessa ole.” Ja miksi kristityillä on tämä järkkymätön rakkaus? ’Koska Jumala rakasti ensin meitä.’ – Joh. 14:31; 1. Joh. 4:17–19.
PALVELEMINEN RAKKAUDESTA JUMALAAN
15. Miksi Jeesus ja apostolit palvelivat Jumalaa?
15 Jos joku kysyisi sinulta, miksi kristityn tulee palvella Jumalaa, niin miten sinä vastaisit? Eräältä nuorelta hyvän uutisen julistajalta, joka tarjosi raamatullista kirjallisuutta ovenavaajalle, kysyttiin, mitä hän saa työstään. Sisar vastasi: ”Iankaikkisen elämän!” Hän uskoi Jehovan lupaukseen. Minkä syyn sinä esittäisit Jumalan palvelemiseen, syyn, mikä voisi kannustaa jotakuta toistakin palvelemaan? Voisimme kysyä: Miksi Jeesus palveli Jehovaa? Siksi, että hänen rakkautensa Isää kohtaan pani hänet tekemään Isänsä tahdon ja todistamaan totuudesta. (Joh. 18:37) Miksi Paavali palveli Jumalaa? Siksi, että hän tiesi sen merkitsevän elämää hänelle ja niille, jotka kuuntelivat sanomaa. Siitä syystä hän palveli hyvän uutisen lähettiläänä jatkaen Kristuksen aloittamaa työtä. – 2. Kor. 5:20.
16. Mainitse joitakin voimakkaita syitä palvelemiseen?
16 Me voimme näin ollen sanoa, että palveluksemme perustuu Jumalaan ja lähimmäiseemme kohdistuvaan rakkauteen, että se on Jeesuksen omien ohjeitten mukaista ja että sen suorittaminen merkitsee pelastusta. (Matt. 22:37–39; 28:19; 1. Tim. 4:16) Jumalan palveleminen muodostaa tosi syyn elämälle, ei ainoastaan henkilökohtaisen varjeltumisen hyväksi, vaan myös jonkin rakentavan lahjoittamiseksi toisille, elämän toivon antamiseksi Jumalan päätöksen mukaisesti. – Room. 8:28.
17. Mihin palveluksemme tulee perustua ja miksi?
17 Saattaa olla, että jotkut aloittavat talosta-taloon-palvelemisen, varsinkin lapset, perheen jäsenten tai ystävien vaikutuksesta. He liittyvät paikalliseen seurakuntaan ja osallistuvat palvelukseen panematta sydäntään siihen. Toiset voivat ajatella, että tämä on paras uskonto, minkä he ovat löytäneet, mutta he eivät ole kuitenkaan koskaan tutkineet kyllin syvällisesti saadakseen pakottavan halun jaella sitä, mitä ovat oppineet. Jotkut saattavat iloita hyvästä seurasta vilpittömien ihmisten kanssa ja ajatella, että ystävyyttä kannattaa kehittää, kun taas toiset voivat seurustella itsekkäistäkin syistä turmellakseen tai tuhotakseenkin tapaamiensa henkilöiden uskon. Mikä syy lieneekin, niin Jehova tuntee sydämen, eivätkä ne, jotka palvelevat vääristä vaikuttimista, saa koskaan hänen siunaustaan eikä elämän palkintoa. Palveluksemme ei tule siis perustua sen pelkäämiseen, mitä tapahtuisi, jos emme palvele, eikä henkilökohtaisiin itsekkäisiin syihin, vaan sen sijaan Luojaamme kohdistuvaan todelliseen ja sydämestä lähtevään rakkauteen. – 2. Kor. 6:1, 2; Jer. 20:9.
18. Miten meidän tulee suhtautua niihin, joita palvelemme?
18 Jokaisen on rakennettava ja vahvistettava uskoaan, rakkauttaan ja totuudenarvostustaan ja sitten noudatettava ahkerasti Jumalan vanhurskautta, mikä tekee palveluksemme otolliseksi hänelle. Palvelukseen osallistuvan tulee olla syvästi kiinnostunut niistä, joita hän palvelee, ja suunnata kaikki ponnistelunsa parantaakseen esitystään ja tehokkuuttaan voidakseen kyetä auttamaan heitä. Jehova itse ilmaisee tällaisen asenteen Hesekielin 33:11:nnessä: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkä tähden te kuolisitte, Israelin heimo!” Nykyinen palveluksemme voi hyvinkin merkitä elämää itsellemme sekä muille.
19. Mitä tapahtuu niille, jotka palvelevat itsekkäistä vaikuttimista?
19 Jos jotkut palvelevat miellyttääkseen sukulaisiaan tai rakkaitaan, niin mitä tapahtuu, kun tämä vanha järjestelmä lähenee loppuaan ja Maagogin Goog hyökkää Jehovan kansan kimppuun? Jos syymme, miksi palvelemme Jumalaa, on tosiaan ihmisten miellyttäminen, niin me emme miellytä Jumalaa emmekä kestä tämän kaikenkäsittävän hyökkäyksen kuumuudessa. (Hes. 38:11, 16) Vääristä syistä tai henkilökohtaisten etujen takia palvelevat kitketään pois hetken kuluttua. He eivät ainoastaan saa vastustusta maailmallisilta ystäviltään tai oman perheensäkin puolelta, kuten Jobin tapauksessa kävi, vaan he kuihtuvat niiden väärien syytösten johdosta, joita usein kohdistetaan kristittyihin. Jos ne, jotka palvelevat vääristä vaikuttimista, eivät putoa pois aikanaan itsestään uskon puutteen takia, niin Jehova itse lajittelee pois enkeleittensä välityksellä ne, jotka eivät ansaitse elämää, ja jättää heidät hävitettäviksi tulevassa Harmagedonin taistelussa. (Matt. 24:12; 13:20, 21, 38–41) On selvää, että ne, jotka voivat palvella tilapäisesti itsekkäistä syistä, vain pettävät itseään. Jeesus tähdensi tätä sanoessaan: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.” – Matt. 7:21–23.
20. Miten voimme vahvistaa asemaamme Jehovan suosiossa?
20 Jos haluamme olla niiden Jehovan tosi ylistäjien joukossa, jotka saavat elämän kruunun, niin mikään meihin kohdistuva vastustus ei saa horjuttaa meitä. Me rakennamme sen sijaan, niin kuin Jeesuksen vertauksen ymmärtäväinen mies teki, huoneemme Kristusta Jeesusta kohtaan osoitetun tottelevaisuuden kalliolle pohjaten uskomme häneen ja työskennellen syventääksemme, laajentaaksemme ja lujittaaksemme totuuden tuntemustamme, eläen sen mukaisesti ja auttaen toisiakin saamaan samanlaisen kiinteän tottelevaisuuden perustuksen, mikä merkitsee elämää. Kun sitten Raamatun ennustamat vastustuksen myrskyt syöksähtävät Jehovan kansan ylle sellaisessa ahdistuksessa, jollaista ei koskaan sen jälkeen nähdä, ei uskollinen tottelevaisuutemme huuhtoudu pois, vaan kestää kaiken pommittavan vastustuksen keskellä ja auttaa meitä seisomaan lujina oikean palvonnan puolesta. (Matt. 7:24–27) Ei ole mitään muuta, mitä voimme antaa Jumalalle osoittaaksemme rakkautemme häntä kohtaan ja arvostuksemme elämää ja niitä tulevia siunauksia kohtaan, mitkä hän tarjoaa meille, kuin palvontamme ja palveluksemme, joten meidän tulee antaa se kokosydämisesti. – Hepr. 13:15.
21. Mitä siunauksia Jehova antaa nyt palvelijoilleen, ja mitä meiltä vaaditaan?
21 Jehovan tunteminen ja palveleminen tuo siunauksia jo nyt. Meillä ei ole syytä ärtyä maailman epävakaisten olosuhteitten tähden, vaan päinvastoin omata mielenrauha ja luottamus Kirjoitusten tuntemuksemme tähden. Vaikka saatammekin menettää maailmallisten tuttavien tai omaistemmekin ystävyyden, niin me saamme veljiä ja sisaria, isiä ja äitejä ja koteja satakertaisesti Jehovan perheeltä sekä lisäksi iankaikkisen elämän lupauksen. Voimme luottaa tähän, ”sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan”. Tämän saamiseksi Paavali neuvoo: ”Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti, ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.” – Hepr. 6:10–12; Room. 8:6; Mark. 10:30.
22. Mikä on seurauksena oikeasta asenteesta Jehovan edessä? Mikä on Jumalaa palvelevan etu?
22 Vaikka siis enemmistö valitsisi elämäntehtävän henkilökohtaisesta vaikutusvallan tai hyvän taloudellisen korvauksen halusta, niin nämä syyt eivät saa Jumalan suosiota. Mutta jos palvelee raamatullisista Jumalaan ja lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden vaikuttimista sekä arvostaen niitä siunauksia ja sitä toivoa, mitkä Jehova tarjoaa, niin se johtaa oikeaan asemaan Jumalan edessä. Samoin kuin nyt on paljon tehtävää Jehovan työssä ja totuuden jakelemisessa Jumalaa etsiville ihmisille, niin on paljon suoritettavaa maan kaunistamisessa ja kansoittamisessa Kristuksen hallituksen tuhatvuotiskautena. Palvelusvaikuttimena silloin on edelleen rakkautemme Jehovaa kohtaan. Jos haluat elää sinä onnellisena aikana, niin näytä se uskollisella palveluksellasi. Muista, että Jehovan muistokirjaa kirjoitetaan nyt. Hänen sanansa kertovat näin: ”Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” – Mal. 3:17, 18.