”Havaittakoon Jumala totuudelliseksi”

”Mutta havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi.” – Room. 3:4, Um.

 1. Mikä on Raamatun suurin omistaja, mutta mitkä kysymykset heräävät sen suhtautumisesta Raamattuun?

JUMALAN kirjoitetun sanan, Pyhän Raamatun, suurin omistaja on kristikunta. Hyväksyykö se sen ”totuuden sanana”? Toisin sanoen: Uskooko se siihen? Teoillaan, jotka puhuvat äänekkäämmin kuin sanat, se paljastaa, ettei se usko Pyhään Raamattuun eikä pidä kiinni Raamatusta ja että se hylkää sen valiten sijaan maailmallisen tieteen, filosofian ja politiikan. Mitä niiden yli kahden miljardin ihmisen, jotka eivät kuulu kristikuntaan, on ajateltava tai pääteltävä tästä? Johdonmukaisesti he ovat taipuvaiset tekemään seuraavan kysymyksen: Koska kristikunta ei usko pyhintä uskonnonkirjaansa eikä noudata sen opetuksia, niin eikö se todista, että Pyhä Raamattu ei sisällä totuutta? Eikö tämä todista, ettei Raamatun Jumalaa ole olemassa, ettei hän ole tosi Jumala ja ettei hän ole totuudellinen, vaan todellisuudessa valehtelija? Asiaan perehtyneet Raamatun tutkijat, jotka eivät kuulu kristikuntaan, vastaavat: ei!

2, 3. Miten apostoli Paavalin edessä oli samanlainen tilanne, mikä meillä nyt on Jumalan kirjoitettuun sanaan nähden?

² Pyytäkäämme erästä huomattavaa raamatunkirjoittajaa todistamaan asia. Hän on tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten elänyt apostoli Paavali. Hänen aikanaan oli Raamatun lukijain edessä samanlainen tilanne. Paavali oli ympärileikattu juutalainen, jonka oli asetuttava väittelemään oman kansansa kanssa, koska se oli aiheuttanut sen, että silloisesta heprealaisesta Raamatusta oli kehittynyt suuria väärinkäsityksiä. Ympärileikatuille juutalaisille oli yksinomaisesti uskottu huolehdinta pyhien kirjoitusten kokoamisesta 15. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua eläneestä profeetta Mooseksesta 5. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua eläneeseen profeetta Malakiaan asti. Näitä kirjoja oli 24 juutalaisten laskutavan mukaan eli 39 kristikunnan laskutavan mukaan. Noiden pyhien kirjoitusten, jotka ovat täynnä Jumalan nimessä esitettyjä ennustuksia, olisi pitänyt johtaa juutalaiset Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi, hänen, joka tuli ja puhui, eli ja työskenteli, kuoli ja herätettiin kuolleista juutalaisten omassa maassa.

³ Vaikka Raamatussa olevat Jumalan ennustukset täyttyivät aivan juutalaisten keskuudessa todistukseksi siitä, että kuningas Daavidin jälkeläinen Jeesus oli Kristus, suuri enemmistö heistä kieltäytyi hyväksymästä häntä Kristukseksi. He eivät uskoneet ja olivat siten tottelemattomia Jumalalleen Jehovalle. Mikä johtopäätös meidän on nyt tehtävä kaikesta tästä?

 4. Mitä kysymyksiä Jumalan ja hänen kirjoitetun Sanansa suhteen juutalaisten menettely herättää, mutta miten Paavali vastasi niihin?

⁴ Me emme sivuuta sitä tosiasiaa, että sen ajan ympärileikattujen juutalaisten suuri enemmistö ei hyväksynyt omien pyhien ennustuskirjoitustensa todistusta. Mutta todistiko tämä, että nuo Jumalan pyhät lausunnot olivat vääriä? Osoittiko se, ettei Jumala, Pyhän Raamatun Henkeyttäjä, ollut uskollinen omaa osuuttaan kohtaan liitossa, jonka hän oli tehnyt juutalaisten kanssa Mooseksen välityksellä? Havaittiinko Jumala epäluotettavaksi, niin ettei meidän kannattaisi uskoa häneen? Tulisiko meidän sen tähden hylätä Raamattu valheellisena tai vain tavallisten ihmiskirjoittajien aikaansaannoksena, jotka tekevät erehdyksiä ja valehtelevat. Olisiko meidän noudatettava juutalaisten menettelyä ja pidettävä kiinni mieluummin ihmisten perimätiedoista kuin Pyhästä Raamatusta? Jos meidän pitäisi antaa uskottomien, tottelemattomien, omavanhurskaitten ihmisten esimerkin vaikuttaa itseemme, niin vastaisimme myöntävästi jokaiseen näistä kysymyksistä. Monet 13 016 000 ympärileikatusta juutalaisesta vastaavat nyt siten. Mutta kristitty apostoli Paavali, joka myös oli syntyperältään juutalainen ja ”ympärileikattu kahdeksanpäiväisenä”, sanoo: ei! Hän ei antanut niiden vaikuttaa itseensä, jotka väittivät olevansa juutalaisia, mutta eivät todellisuudessa olleet tosi juutalaisia.

 5. Miten Paavali todistelee Room. 2:28–3:4:ssä, että meidän ei tule arvostella Jumalaa hänen nimellisen kansansa, juutalaisten, perusteella?

⁵ Paavali käy puolustamaan Jumalaa. Hän todistelee, että meidän ei tule arvostella Jumalaa hänen nimellisen kansansa perusteella, ja sanoo: ”Ei se ole juutalainen, joka vain ulkonaisesti on juutalainen, eikä ympärileikkaus se, joka ulkonaisesti lihassa tapahtuu; vaan se on juutalainen, joka sisällisesti on juutalainen, ja oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa; ja hän saa kiitoksensa, ei ihmisiltä, vaan Jumalalta. Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut. Mutta kuinka? Jos jotkut ovat olleet epäuskoisia, ei kaiketi heidän epäuskonsa ole Jumalan uskollisuutta tyhjäksi tekevä? Pois se! Olkoon Jumala totinen, mutta jokainen ihminen valhettelija [havaittakoon Jumala totuudelliseksi, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi, Um], niinkuin kirjoitettu on [Ps. 51:6:ssa]: ’Että sinut havaittaisiin vanhurskaaksi sanoissasi ja että voittaisit, kun sinun kanssasi oikeutta käydään’.” – Room. 2:28–3:4.

 6. Minkä ratkaisun me Paavalin tavoin teemme, kun sovellamme tätä samaa tuomintasääntöä nykyiseen uskottomaan kristikuntaan?

⁶ Sama tuomintasääntö soveltuu kristikuntaankin nykyään, joka on osoittautunut uskottomaksi Jumalan pyhää sanaa Raamattua kohtaan, sillä apostoli Paavali sanoo: ”Jos me olemme uskottomat, pysyy kuitenkin hän uskollisena; sillä itseänsä kieltää hän ei saata.” (2. Tim. 2:13) Toisin sanoen Jumala toteuttaa, mitä hän sanoo kirjoitetussa Sanassaan, siitä huolimatta että sadat miljoonat kristityiksi tunnustautuvat eivät elä Raamatun mukaan eivätkä kannata Raamatun Jumalaa. Se, mitä ihmiset tekevät, ei koskaan voi tehdä Jumalasta petollista eikä todistaa Jumalaa vääräksi.

7, 8. Miksi apostoli Paavali lainasi Daavidin sanat Ps. 51:6:sta todistaessaan Jumalan totuudellisuuden puolesta?

⁷ Todistaessaan Jumalan uskollisuutta ja totuudellisuutta apostoli Paavali lainasi Ps. 51:6:ssa olevat kuningas Daavidin sanat. Miksi? Koska Daavid ei yrittänyt puolustautua eikä julistautua vanhurskaaksi ja siten tuottaa häpeää Jumalalle. Daavid myöntää väärintekonsa ja hairahduksensa ja tunnustaa, että Jumala on totuudellinen ja vanhurskas.

⁸ Daavid sanoo: ”Jumala, ole minulle armollinen hyvyytesi tähden; pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani, puhdista minut synnistäni. Sillä minä tunnen rikokseni, ja minun syntini on aina minun edessäni. Sinua ainoata vastaan minä olen syntiä tehnyt, tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi; mutta sinä olet oikea puheessasi ja puhdas tuomitessasi. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt. Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Puhdista minut isopilla, että minä puhdistuisin, pese minut, että minä lunta valkeammaksi tulisin.” – Ps. 51:3–9; Room. 3:4.

 9. Jos kristikuntaan kuuluvat ja juutalaiset olisivat katuvan Daavidin kaltaisia, niin minkä tunnustuksen he tekisivät ja minkä asenteen ottaisivat Jumalan kirjoitettuun sanaan nähden?

⁹ Jos ihmiset erityisesti kristikunnassa ja juutalaisten keskuudessa olisivat Jerusalemin katuvan kuninkaan Daavidin kaltaisia, niin he tunnustaisivat olevansa syntisiä syntymästään asti ja taipuvaisia hairahtumaan siitä hetkestä lähtien, jolloin he sikisivät äitinsä kohdussa. Silloin he ottaisivat nöyrän asenteen Jumalan edessä eivätkä väittelisi Jumalaa vastaan inhimillisen tieteen ja ihmistekoisten moraalimittapuitten puolesta. He todistaisivat olevansa syntisiä, Jumalan lain oikeudenmukaisesti tuomitsemia. He myöntäisivät Jumalan olevan totuudellinen puhuessaan ja tuomitessaan, vaikka tämä merkitsisikin sen myöntämistä, että he itse ovat valehtelijoita. Näin tekemällä he osoittaisivat tosi viisautta ja omaksuisivat oikean näkökannan Jumalan kirjoitettuun sanaan nähden sekä hyväksyisivät sen, uskoisivat sen, ymmärtäisivät sitä ja eläisivät sen mukaisesti. Tämä menettely suosittelisi Raamattua ihmisille, joille he sitä tarjoavat.

10. Miten Jumala saa ihmisten todistelun mukaan hyötyä heidän epävanhurskaudestaan, ja miksi he sen tähden katsovat hänen kohtelevan heitä epäoikeudenmukaisesti?

¹⁰ Ihmisten harhaan ja epävanhurskauteen joutuminen ei vahingoita Jumalaa itseään, vaan saa pikemminkin Jumalan totuudenmukaisuuden, pyhyyden ja vanhurskauden esiintymään jyrkkänä vastakohtana, mikä kaikki koituu Jumalan kunniaksi. Voidaanpa siis päätellä, että kun ihmiset tekevät väärin, he todellisuudessa tuottavat hyötyä Jumalalle ainakin epäsuorasti. Jos Jumala siis saa epäsuorasti hyötyä heidän epävanhurskaasta menettelystään, niin onko Jumalalla syytä tuomita epäsuotuisasti syntisiä ihmisiä? Eikö Jumala menettele epäoikeudenmukaisesti määrätessään heille langettavan tuomion tulevassa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”? (Ilm. 16:14, 16, Um) Ovatko jumalattomuus ja sopimattomat menettelyt tuomittavia ja rangaistavia, jos niistä koituu hyvää? Vääryydessä ja synnissä syntyneet ihmiset päättelevät tällä tavalla. He päättelevät Jumalan menettelevän epäoikeudenmukaisesti, epävanhurskaasti, jos hän on uskollinen totuudensanalleen ja langettaa tuhotuomion heille heidän epävanhurskautensa tähden.

11. a) Millaista järkeilytapaa käyttäen ihmiset päättelevät, ettei Jumalan langettavaa tuomiota toimeenpanna heille? b) Miksi heidän järkeilynsä on väärää?

¹¹ Järkeillessään tällä maailmallisesti viisaalla tavalla ihmiset, jotka ovat osoittautuneet valehtelijoiksi, menevät vain yhä pitemmälle harhaan. He sanovat, ettei syntisten pidä koskaan pelätä, että Jumalan langettavaa tuomiota toimeenpantaisiin heille. He jättävät huomioon ottamatta sen seikan, että synti, erhe ja lain rikkominen ovat jo itsessään vääriä. Uskonnollinen filosofia on väärässä väittäessään, että jos tekemämme väärä tai paha vahingoittaa ainoastaan meitä itseämme, se ei ole synti. Tai jos meidän suorittamastamme väärästä teosta joku muu saa tarkoittamatonta hyötyä tai etua, se ei ole synti eikä ansaitse rangaistusta. Riippumatta siitä, miten uskonnollinen filosofia päättelee, väärä on väärää, eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä väärin eikä vahinkoa itselleenkään. Miksi ei? Koska kukin meistä on Jumalan luoma, eikä meillä ole oikeutta vahingoittaa Jumalan luomaa. Jokainen väärä menettely on synti, koska se rikkoo sitä tapaa koskevan Jumalan lain, miten luomusten tulee elää. Jumala ei halua meidän tekevän syntiä siksi, että se saa hänen vanhurskautensa selvästi ilmenemään.

12, 13. a) Onko Jumalan tuomio oikeudenmukainen niitä kohtaan jotka päättelevät, että heidän pahan tekemisestään koituu hyvää? b) Miksei meidän pidä pettää itseämme tässä asiassa?

¹² Näin päättelee henkeytetty apostoli Paavali. Neuvottuaan meitä antamaan Jumalan olla totuudellinen, vaikka jokainen ihminen havaittaisiin valehtelijaksi, Paavali jatkaa sanoen: ”Mutta jos meidän vääryytemme tuo ilmi Jumalan vanhurskauden, mitä me siihen sanomme? Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman? Sillä jos Jumalan totuus tulee minun valheeni kautta selvemmin julki hänen kirkkaudekseen, miksi sitten minutkin vielä syntisenä tuomitaan? Ja miksi emme tekisi, niinkuin herjaten syyttävät meidän tekevän ja niinkuin muutamat väittävät meidän sanovan: ’Tehkäämme pahaa, että siitä hyvää tulisi’? Niiden tuomio on oikea.” – Room. 3:5–8.

¹³ Älkäämme siis nyt pettäkö itseämme! Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Jos teemme pahaa vain siksi, että pidämme pahasta, ja jos sitten yritämme puolustautua sanoen, että ajan mittaan siitä pahasta koituu hyvää, niin me emme selviä sillä. Jumalan vanhurskas tuomio pannaan täytäntöön meitä vastaan siitä huolimatta.

”HAVAITTAKOON JUMALA TOTUUDELLISEKSI” – MITEN?

14. Jos me rakastamme Luoja-Jumalaa, niin kenen me annamme osoittautua totuudelliseksi, ja miten me sen teemme?

¹⁴ Jos me haluamme rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa Luojaamme Jumalaa, niin mitä me teemme? Me haluamme silloin, että ’Jumala havaitaan totuudelliseksi’ kaikissa tapauksissa, joissa Jumalan ja ihmisten välillä on kiistaa tai ristiriitaa. Me teemme tämän kääntymällä Jumalan kirjoitetun sanan Raamatun puoleen. Me annamme sen, mitä se sanoo, olla totuutena ihmisen historiasta, oikeasta uskonnollisesta opista ja ratkaisuista, mitkä meidän tulee tehdä, kun maailman ihmiset ja poliittiset laitokset asettavat meille kohtuuttomia vaatimuksia. Me annamme koko sydämestämme Jumalan sanan, Pyhän Raamatun, olla totuuden ja vanhurskauden koetinkivenä eli mittapuuna.

15. a) Jos väitämme olevamme kristittyjä, niin mitä meidän täytyy tunnustaa Jumalan sanan olevan? b) Mitä totuutta Heprealaisten kirjoitusten lisäksi oli Jeesuksen aikana?

¹⁵ Entä jos väitämme olevamme kristittyjä? Silloin väitteemme mittaisena oleminen vaatii meitä sanomaan samoin kuin Jeesus sanoi rukoillessaan Jumalaa: ”Sinun sanasi on totuus.” (Joh. 17:17) Jeesuksen aikana olivat kaikki Heprealaisten kirjoitusten 39 kirjaa valmiiksi kirjoitetut ja luettavissa. Mutta nuo henkeytetyt Heprealaiset kirjoitukset eivät olleet koko totuus. Se, mitä Jeesus opetti maanpäällisen palveluksensa aikana, oli lisätotuutta. Näin täytyy olla siitä päätellen, mitä hän sanoi tuossa samassa Jumalalle esittämässään rukouksessa: ”Minä . . . puhun tätä maailmassa, että heillä olisi minun iloni täydellisenä heissä itsessään. Minä olen antanut heille sinun sanasi.” (Joh. 17:13, 14) Mitä Jeesus Kristus oli antanut opetuslapsilleen, oli siis todella hänen Isänsä Jumalan sanaa eikä hänen oma-aloitteisia sanojaan. Sekin oli totuutta.

16. Miksi voitiin Jeesuksen opetuslasten kreikkalaiset kirjoitukset lisätä Heprealaisiin kirjoituksiin, ja miten monta kirjaa Jumalan kirjoitettu Sana nyt sisältää?

¹⁶ Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että he saavat apua niiden totuuksien muistamiseksi, mitkä hän oli paljastanut heille. Ennen edellä mainitun rukouksen esittämistä Jumalalle hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minä pyydän Isältä, ja hän antaa teille toisen auttajan olemaan kanssanne iankaikkisesti, totuuden hengen, mitä maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe sitä eikä tunne sitä. Te tunnette sen, koska se pysyy teidän luonanne ja on teissä. . . . auttaja pyhä henki, jonka Isä lähettää minun nimessäni, tämä opettaa teille kaikki ja palauttaa mieleenne kaikki, minkä minä olen sanonut teille.” (Joh. 14:16, 17, 26, Um) Seurauksena oli, että helluntaijuhlan päivänä Jeesuksen uskollisille opetuslapsille tapahtuneen pyhän hengen vuodatuksen jälkeen heidän Jumalan hengen vaikutuksesta kirjoittamansa asiat olivat samaten osa Jumalan sanaa ja tulivat osaksi Pyhistä kirjoituksista. Nämä 27 kirjan muotoon yleiskreikaksi laaditut henkeytetyt kirjoitukset tulivat valmiiksi ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan lopulla. Ne lisättiin henkeytettyihin Heprealaisiin kirjoituksiin, ja tuloksena oli 66 kirjasta koostunut Raamattu. Koko tämä kirjoitettu sana on Jumalan totuutta.

17. Miksei Jeesuksen Pilatuksen edessä tarvinnut vannoa puhuvansa totuutta, ja miksi meidän tulee hyväksyä hänen opetuksensa?

¹⁷ Jehova Jumala on kokonaan omistautunut totuudelle ja vain totuudelle. Sama pitää paikkansa hänen uskollisesta Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. On tosiasia, että kun Jeesus seisoi roomalaisen maaherran Pontius Pilatuksen edessä, niin häntä ei pantu vannomaan juhlallista valaa siitä, että hän sanoisi totuuden ja vain totuuden, niin totta kuin Jumala häntä auttakoon. Vaikka Jeesuksen henki oli vaakalaudalla, niin hän ei kieltänyt sitä, kuka ja mikä hän oli. (Joh. 18:37) Hänen halukkuutensa kuolla totuuden puolesta herättää meissä enemmän luottamusta siihen, että se, mitä hän opetti, saarnasi ja käski, oli puhdasta totuutta. Siksi meidän tulisi hyväksyä se sellaisena.

18. Miksi Jeesuksen oli sopivaa lainata Daavidin sanat Ps. 31:6:sta, kun hän kuoli paalussa, ja kenen luo Jeesuksen henki näin ollen palasi?

¹⁸ Kun Jeesus kohta kuolemantuomion saatuaan riippui teloituspaalussa, päänsä yläpuolella kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas”, niin hän lainasi kuolemaisillaan ollessaan Ps. 31:6:n sanat ja lausui: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” (Luuk. 23:38, 46) Tämän psalmin oli kirjoittanut kuningas Daavid, joka esikuvasi Jeesusta Kristusta. Se takasi siis Jeesukselle, että hän saattoi turvallisesti uskoa henkensä Jehova Jumalan huomaan siinä varmassa toivossa, että hänet vapautetaan tuonelasta, kuolleen ihmiskunnan yhteisestä haudasta. Jeesus tiesi, että psalmista Daavid vetosi Jumalan totuudellisuuteen sanoen: ”Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni virittäneet, sillä sinä olet minun turvani. Sinun käteesi minä annan henkeni, sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskollinen [totuuden, Um] Jumala. Minä vihaan niitä, jotka seuraavat turhia epäjumalia, mutta minä turvaan Herraan. Herra, älä salli minun tulla häpeään, sillä sinua minä huudan avukseni. Jumalattomat tulkoot häpeään, vaietkoot ja vaipukoot tuonelaan.” (Ps. 31:5–7, 18) Kun Jeesus uskoi täten elämänhenkensä Jehovalle kuollessaan, niin hänen henkensä palasi totuuden Jumalan luo, joka oli antanutkin sen hänelle. – Saarn. 12:7.

19. a) Miksei Jumalan Pojan sallittu pysyä vaienneena tuonelassa? b) Miten Jehova ei siis osoittautunut yhdeksi ”turhista epäjumalista”?

¹⁹ Kolmantena päivänä tämän jälkeen Jehova antoi elämänhengen takaisin Pojalleen ja herätti hänet siten kuolleista. Hän oli pitänyt varmassa tallessa sen, minkä hänen Poikansa oli uskonut hänelle. Hän ei sallinut Poikansa pysyä vaienneena tuonelassa, sillä hänen Poikansa ei ollut jumalaton. Kysymyksessä oli vain Jes. 53:9:n ennustuksen täyttymys, kun Jeesukselle ”annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa”. Koska Jehova korotti kolmantena päivänä Poikansa elämään henkenä taivaassa, niin se todisti, ettei Jehova ollut yksi noista vihatuista ”turhista epäjumalista”, vaan todella ”totuuden Jumala”. Sellaisena hän kykeni täyttämään sanansa, toteuttamaan ennustuksensa, jotka esitettiin hänen omassa nimessään. – 1. Piet. 3:18, 19; Ps. 16:10; Apt. 2:22–36.

20. Mitä se, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista, todistaa Hänen kyvystään?

²⁰ Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen herättäminen uudistettuun kuolemattomaan elämään taivaaseen oli ymmärrettävästi Jehova Jumalan totuudellisuuden ankarin koetus. (Ef. 1:18–22) Koska hän kesti näin tavattoman ankaran totuudellisuutensa koetuksen, niin herää kysymys, voiko hänen lupauksistaan yksikään olla sellainen, mitä hän ei voisi täyttää. Ei voi! – 1. Kor. 6:14; 2. Kor. 4:13, 14.

21. a) Millaisen luottamuksen pitäisi näin ollen sen seikan herättää meissä, että tällainen Jumala on henkeyttänyt Pyhät kirjoitukset? b) Mistä lähtien Jumalan kirjoitettu sana on totuutta?

²¹ Tällainen Jumala on henkeyttänyt Pyhien kirjoitusten kirjoittamisen. Kuinka meidän pitäisikään luottaa sen tähden siihen, että nämä Kirjoitukset ovat yksinomaista totuutta, erilaisia kuin kaikki muut uskonnolliset kirjat, joita on kirjoitettu ja jotka kuuluvat tämän maailman, muinaisen ja nykyisen, uskonnollisille järjestelmille! Jumalan kirjoitetun sanan sisin olemus eli ydin on totuus, sillä hänen Sanansa on täysin sopusoinnussa tosiasioitten kanssa eikä poikkea koskaan tosiseikoista eikä Jumalan loistoisan päätöksen menestyksellisestä toteuttamisesta. Alustaan lähtien Jumalan kirjoitettu sana on totuutta, ja tämä totuus jatkuu läpi Raamatun 66 kirjan totuuden suureen huipentumaan, joka koskee ihmiskunnan ikuiseksi siunaukseksi perustettua Jumalan valtakuntaa.

22. Miten on totta, että Jumalan sanan ydin eli summa on totuus?

²² Raamatun 66 kirjaa muodostavat yhdessä kokonaisen, täydellisen totuuden esityksen ja ilmauksen. Siitä syystähän totuuden etsijät rakastavat Raamattua. Psalmista ilmaisi kauniisti asian kirjoittaessaan henkeytettynä Jumalaa kunnioittaen: ”Huomaa, että minä olen rakastanut sinun määräyksiäsi. Oi Jehova, laupeutesi mukaan varjele minut elossa. Sinun sanasi ydin [tai: summa] on totuus, ja sinun jokainen vanhurskas oikeudenpäätöksesi pysyy määräämättömään aikaan asti.” – Ps. 119:159, 160, Um; v:n 1957 painoksen reunamuist.

23. Miksi psalmista saattoi sanoa, että Jumalan käskyt ovat totuutta?

²³ Kaikki Jumalan kirjoitetussa sanassa kerrotut käskyt ovat totuuden toteuttamista varten. Ne on annettu siksi, että tottelevaiset pysyisivät sopusoinnussa totuuden kanssa. Hänen käskynsä on annettu, jotta ihmiset ja tapahtumat saataisiin toteuttamaan Jumalan ennustukset, jotta ne siten täyttyisivät. Toisinaan ihmiset, jotka ovat loitonneet etäälle Jumalan laista irstaassa käytöksessä, tulevat lähellemme tehdäkseen meille vahinkoa, mutta Jumalakin on lähellämme, jos rakkaudellisesti ja uskollisesti pidämme hänen käskynsä. Psalmista esitti asian kiitollisena seuraavasti: ”Lähellä olet sinä, Herra, ja kaikki sinun käskysi ovat todet [totuutta, Um]. Jo aikoja minä olen tiennyt sinun todistuksistasi, että sinä olet ne perustanut iäti pysyviksi.” (Ps. 119:150–152) On ihmeellistä, että nuo todistukset, jotka Jumala sääti niin kauan sitten, ovat pysyneet tähän päivään asti kaikista niistä yrityksistä huolimatta, joita totuuden vihamiehet ovat tehneet niiden kukistamiseksi ja hävittämiseksi tuhoamalla Raamattuja ja Raamattuun uskovia. Mutta Ps. 117:2 sanoo: ”Herran uskollisuus [totuudellisuus, Um] pysyy iankaikkisesti.”

24. Mihin Raamatun totuutta vastaan taisteleminen varmasti johtaa, ja miten on parempi suhtautua siihen?

²⁴ Raamatun totuutta vastaan taisteleminen merkitsee ”totuuden Jumalaa” vastaan taistelemista. Me emme voi koskaan voittaa siinä taistelussa, vaan joudumme varmasti häviölle ja kuolemaan valehtelijoina. Jumalan totuus on aina voittanut ja tulee aina voittamaan. Apostoli Paavali antaa meille viisaan muistuttimen kirjoittaessaan: ”Me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta.” (2. Kor. 13:8) Siitä syystä meidän ei tule Jumalan sanan vastaisella menettelyllä saattaa Jumalan totuutta ilmenemään meidät voittaneena. Saadaksemme Hänen siunauksensa meidän tulee ryhtyä selvään toimintaan Jumalan totuuden edistämiseksi ja tukemiseksi ja julistaa sitä laajalti Hänen kunniakseen ja ylistyksekseen.