ja rakastakaa hyvää” tullen sellaisiksi, ”jotka vihaavat hyvää ja rakastavat pahaa”. Heidän puolestaan ei tule rukoilla. ”Sinä älä rukoile tämän kansan puolesta, älä kohota heidän puolestaan huutoa ja rukousta äläkä niillä minua ahdista, sillä en minä sinua kuule”, sanoo Jehova. Jumala itse ”kostaa sille, joka häntä vihaa, ja hukuttaa hänet. Hän ei vitkastele, vaan kostaa sille, joka häntä vihaa.” Jotkut saavuttavat sellaisen kohdan, missä ankarakaan kuri ei irroita sitä pahaa, mikä on tullut osaksi heistä. Pahan hävittäminen ja henkilöitten varjeleminen ei ole enää mahdollinen. Kummatkin täytyy hävittää yhdessä, koska heitä ei voida erottaa. Pahat teot ilmaisevat ja heijastavat tosiaan korjaantumatonta pahaa sydäntä. Sellaiset henkilöt ovat pahan personoitumia niin kuin Jumala on rakkauden personoituma. Jeesus sanoi sellaisille: ”Te olette isästänne Perkeleestä, ja te tahdotte noudattaa isänne haluja.” Hän arvosteli heitä purevasti Matteuksen 23. luvussa ja kysyi: ”Käärmeet, kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte Gehennan tuomiota pakoon?” – Aam. 5:15; Miika 3:2; Jer. 7:16; 5. Moos. 7:10; Joh. 8:44; Matt. 23:33, Um.

Kun Jehovan jumalaton vihaaja ei erottaudu jumalattomuudestaan ja vihastaan, niin kuinka me voisimme tehdä sen vihatessamme oikeutetusti hänen syntisyyttään? ”Oliko sinun autettava jumalatonta, ja rakastatko sinä niitä, jotka vihaavat Herraa [Jehovaa]? Sen tähden on sinun päälläsi Herran [Jehovan] viha.” Kun viha on kiivas ja juurtunut ja kun sitä on mahdoton erottaa henkilöstä, niin tapaus ylittää sen vihollisuuden, mikä johtuu perisynnistä tai tietämättömyydestä ja mihin voidaan suhtautua kärsivällisesti rakkaudessa: ”Enkö minä vihaa niitä, jotka vihaavat kiivaasti sinua, Jehova, ja enkö minä tunne inhoa niitä kohtaan, jotka nousevat sinua vastaan? Täydellisellä vihalla minä vihaan heitä. Heistä on tullut minulle tosi vihollisia.” – 2. Aikak. 19:2; Ps. 139:21, 22, Um.

Mutta nämä korjaantumattomat, jotka ovat vihattavan pahan personoitumia, ilmaisevat itsensä. Me voimme ja meidän tulisi yleensä katsella ihmismassoja Jumalasta vieraantuneina niin kuin Jeesuskin teki: ”Nähdessään kansanjoukot [etsimässä häntä] hän tunsi hellää kiintymystä heitä kohtaan, koska heitä nyljettiin ja sysittiin sinne tänne niin kuin paimenettomia lampaita.” Me voimme saarnata heille rakkaudessa, vaikka vihaammekin heidän syntejään. Kun meitä käsketään vihaamaan pahaa eikä oikaistavissa olevaa synnin tekijää, niin se saattaa näyttää vaikealta toteuttaa. Mutta kun sinä pysähdyt ja harkitset asiaa, niin sinä näet, että olet tehnyt siten koko elämäsi ajan itseesi nähden. Tee niin myöskin toisten ollessa kysymyksessä. – Matt. 9:36, Um.

Eivät ole kauniin sään kristittyjä

Apostoli Paavali ei ollut kauniin sään kristitty. Hän sanoi: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room. 8:38) Seuraavista kokemuksista, mitkä on otettu Jehovan todistajain vuoden 1958 vuosikirjasta, voidaan nähdä, että nykyäänkin on kristittyjä, joilla on sama luja vakaumus kuin Paavalilla.

Luja aviomiehen vastustuksesta huolimatta

Ranskan Guadeloupe-saarella asuva mies lyö toistamiseen vaimoaan, koska – vaikka ”aviorikos ja juoppous ovat asioita, joita voidaan sietää” – hän ei voinut sietää sitä, että vaimo oli kiinnostunut Jehovan todistajista. Mies tuli eräänä yönä niin väkivaltaiseksi, että vaimo pakeni henkensä edestä kulkien kuusitoista kilometriä todistajien kotiin. Hän halusi tulla heti kastetuksi sanoen: ”Jos minun on kohdattava kuolema, niin minä ainakin tiedän, että minut on laskettu uuden maailman yhteiskunnan jäsenten joukkoon.” Kuukauden kuluttua teki kaksi todistajaa sopimuksen hänen miehensä kanssa hänen paluustaan tämän luo. Mies vastustaa jatkuvasti, mutta vaimo pysyy lujana. – Sivut 171, 172.

Ja eräässä Hollannin kylässä pani muuan mies vaimonsa mielisairaalaan, koska hän oli kiinnostunut Jehovan todistajista. Vaimo vapautettiin ankarien ponnistelujen jälkeen kuuden viikon kuluttua. Hän etsi heti todistajat, alkoi tutkia heidän kanssaan kotinsa ulkopuolella, osallistui pian saarnaamistyöhön ja toivoo nyt tulevansa kastetuksi ensimmäisessä tilaisuudessa. – Sivu 214.

Jehovan todistajat eivät ole totisesti kauniin sään kristittyjä!