Lohdutusta masentuneille

”OLEN niin masentunut. Miksi minulle tapahtuu tällaista? Mitä olen tehnyt? Minun pitäisi lohduttaa toisia, mutta en voi lohduttaa itseänikään. Olenko tehnyt anteeksiantamattoman synnin? Luulen Jumalan hylänneen minut!” Voit tuntea tämän odottamatta masentuneeksi itsensä havaitsevan kristityn vaikerrukseksi.

Masennus on surkea tunne, mutta ei epätavallinen. Esimerkiksi kypsä valvoja, joka lähestyy ahkeran tutkimisjakson loppua, joutuu äkisti masentavien ajatusten valtaan. Keski-ikäinen nainen, joka työskentelee ankarasti täyttääkseen velvollisuutensa, on surullisen näköinen ja lannistunut. Innokas palvelija jossain seurakunnassa tuntee olevansa surkean masentunut, vaikka hänellä onkin monta elävää suosituskirjettä. Nuori äiti, jolla on ansionaan useita raamatuntutkisteluja, on tuskallisen alakuloinen ja valittaa, että Jumala ei näytä olevan niin lähellä kuin hän oli toivonut hänen olevan. Nuori kokoajan palvelija, joka on kasvatettu ”Herran pelossa ja nuhteessa”, tulee äkkiä musertaviin epäilyksiin. Vanhahko kristitty, jolla on takanaan monen monta kokoajan palveluksen vuotta, pelkää, että hän on jotenkin menettänyt juoksun taivaallisen elämän kruunun saavuttamiseksi.

YLEINEN KOKEMUS

Nämä tosi kokemukset eivät ole uusia Raamatun tutkijoille. Apostoli Paavali kehotti vuonna 50 jKr. Tessalonikan kristittyjä: ”Rohkaiskaa alakuloisia.” (1. Tess. 5:14) Kun Pietari oli kieltänyt Kristuksen kolmannen kerran, hän ”meni ulos ja itki katkerasti”, epäilemättä hyvin masentuneena henkilökohtaisesta epäonnistumisestaan. Matkalla Emmaukseen Kleopas ja eräs toinen opetuslapsi ”seisahtuivat murheellisena muodoltansa” ja päästivät valloilleen pettymyksensä Jeesuksen kuoleman johdosta, koska he olivat toivoneet hänen olevan määrätty Israelin vapauttamiseen. (Luuk. 22:62; 24:13–21) Paavali kirjoitti toisessa Korinton kristityille kirjoittamassaan kirjeessä: ”Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.” ”Ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä Tiituksen tulolla.” – 2. Kor. 4:8, 9; 7:5, 6.

Jehovan uskolliset palvelijat kärsivät myös masennuksentunteista kauan ennen kristillistä ajanlaskua. Nuhteettomuutensa säilyttäneellä Jobilla oli niin monta taakkaa, että hän puhui kuin Jumala ei olisi enää ollut hänen kanssaan: ”Niinkuin niinä päivinä, joina Jumala minua varjeli, . . . jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä, jolloin Kaikkivaltias oli vielä minun kanssani.” (Job 29:2, 4, 5) Israelilaiset työskentelivät niin ankarasti Egyptin orjuudessa, että silloinkaan, kun Jehova lähetti toivon sanoman Mooseksen välityksellä, masentunut kansa ei uskonut. (2. Moos. 6:6–9) Elkanan rakas vaimo Hanna oli masentunut hedelmättömyydestään ja kilpailevan vaimon kiusaama, niin että ”hän itki eikä syönyt mitään”. (1. Sam. 1:5–7) Kiusaantunut psalmista, joka oli murheellinen ja tunsi olevansa hylätty, kirjoitti: ”Minä sanon Jumalalle, kalliolleni: ’Miksi olet minut unhottanut? Miksi minun täytyy käydä murhepuvussa vihollisen ahdistamana?’” (Ps. 42:10) Tällaiset masennuksen tunteet, jotka tekevät ihmisen ilottomaksi ja kyvyttömäksi hymyilemään helposti, ovat ilmeisesti yleinen kokemus, mikä on kohdannut Jumalan palvelijoita muinaisista ajoista meidän päiviimme asti. Ja syyt ovat yhä pohjimmaltaan samat.

SYYT

Masennus on tilapäistä optimismin, rohkeuden ja toivon menetystä, mitä sanotaan usein alakuloisuudeksi. Kuten olemme nähneet, sen voivat aiheuttaa henkilökohtaiset koettelemukset, henkilökohtainen epäonnistumisen tunne, katkera pettymys, Jumalan päätöksen selvän ymmärtämisen puute ja painostus. Mutta useinkaan ei syytä voida helposti osoittaa, koska kysymyksessä on olosuhteiden yhdistelmä. Kotoa poissa oleva tyttö voi olla työtön, yksinäinen ja koti-ikävän vaivaama. Ruumiillinen ja henkinen uupumus on myös omiaan aiheuttamaan masentumista. Toisinaan voi syynä olla yksinkertaisesti heikko terveys tai huoli. Ajoittaisia ruumiin kemiallisia muutoksia voi seurata alakuloisuus. Naiset kokevat useasti masentuneisuutta vaihdevuosien aikana. Vanhahkot ihmiset saattavat olla masentuneita, koska ruumiin voimat vähenevät tai koska he epäilevät, etteivät he ole tarpeellisia. Jos joku on uupunut alituisesta ankarasta työstä ja jos ahkera tutkiminen ja puuttuva lepo on väsyttänyt hänen mielensä, niin hän voi alkaa katsella elämää pessimistisesti, kielteisesti. Nämä ovat eräitä yleisiä syitä surkuteltavaan masennuksen tilaan. Joskus masentuminen saattaa kallistua enemmän hengelliseen sairauteen päin, mihin liittyy heikentynyt usko ja vastaavasti kyvyttömyys saamaan lohtua Raamatusta. Hengellisesti sairas kuvittelee, että Jumala on jostakin syystä kääntänyt selkänsä hänelle, ja hän epäilee Jumalan antamia toivon ja myötätunnon lupauksia. Olkoonpa syy kulloinkin mikä hyvänsä, masennuksen tunteet eivät ole koskaan mieluisia.

PARANNE

Samoin kuin masennuksen syynä saattaa olla yksi tai useampia tekijöitä, parannekin voi vaatia yhtä tai useampaa lääkettä. Koska masentunut mieli ei useinkaan ajattele oikein asioita, niin sitä täytyy virkistää. Pulmat voidaan nähdä silloin kirkkaammassa valossa. Suo ensinnäkin ruumiillesi riittävä lepo ja huolehdi sen muista tarpeista siinä määrin kuin on mahdollista. Jos olet asettanut kohtuuttomia vaatimuksia fyysiselle kestävyydellesi, niin tee joitakin oikaisuja ohjelmassasi. Huolehdi, että myöhäinen television katseleminen ei riistä sinulta tarpeellista lepoa. Masentuneisuus häviää hyvin usein yksinkertaisin parannuskeinoin, koska terve, levännyt ihminen kykenee lähestymään pulmiaan optimistisesti. Hän kykenee punnitsemaan syyt masentumiseen toivon syiden taustaa vasten ja hallitsemaan siten ajattelunsa.

Kaikissa masennustiloissa ja varsinkin, jos syy ei ole helposti poistettavissa, kristitty huutaa vakavasti avukseen Jehovaa Jeesuksen nimessä. Henkeytetty psalminkirjoittaja kehottaa meitä: ”Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.” ”Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa.” (Ps. 55:23; 145:14) Jumalan hartaan myötätunnon vakuutus tulee profeetta Jesajan kautta: ”Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.” – Jes. 57:15.

Kun olet heittänyt taakkasi Jehovalle, niin omista niin paljon aikaa kuin voit lähestyäksesi Jumalaa lukemalla Raamattua. Sananlasku sanoo: ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.” (Sananl. 12:25) Psalmi 19:8, 9 osoittaa, että Jumalan hyvä sana voi tuoda ilon takaisin sydämeen ja valon surullisiin silmiin: ”Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät.”

Jos murheellinen tilasi johtuu katkerasta pettymyksestä itseesi tai toisiin tai ahdistuksesta, niin muista, että koetus aikaansaa paljon hyvää, kun se kestetään. Pietari selittää, että ”joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä”, jottei hän ”enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan”. (1. Piet. 4:1, 2) Niin, ahdistus panee meidät näkemään, että meidän varma toivomme on Jumalan tahdon tekemisessä, ja me läpäisemme koetuksen arvostaen paremmin tätä seikkaa. Paitsi kuria kristitty odottaa erilaisia uskonsa koetuksia: ”Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljon kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.” (1. Piet. 1:6, 7) Jehova ei tietenkään tuota sinulle koettelemuksia eikä masennusta. Hän on kaiken lohdutuksen Jumala, eikä hän toivo, ”että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen”. – Matt. 18:14.

EPÄILYKSET

Mutta entä jos masennus ja epäilykset jättävät sinut lohduttomaksi tutkittuasi Raamattua? Älä otaksu, että Jehovasta on tullut vihollisesi siksi, että uskosi on heikko. Epäilykset eivät olleet tuntemattomia hänen uskollisten palvelijoittensa keskuudessa raamatullisina aikoina. Hän ei hylännyt israelilaisia siksi, että he eivät uskoneet alussa, vaan pelasti heidät. (2. Moos. 12:50) Sen sijaan että Jeesus olisi erottanut apostoli Tuomaan siksi, että tämä epäili silminnäkijäin kertomuksia ylösnousseesta Herrasta, hän rakkaudellisesti auttoi Tuomasta pääsemään epäuskostaan. (Joh. 20:24–29) Jeesuksen lihalliset veljet Jaakob ja Juudas eivät uskoneet häneen ennen kuin hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen, mutta heidän varhaisemmat epäilyksensä eivät ehkäisseet heitä tulemasta myöhemmin hänen antautuneiksi ja hyödyllisiksi palvelijoikseen. Jaakob saattoi siksi ymmärtäen verrata epäilevää miestä ”meren aaltoon”, ”jota tuuli ajaa ja heittelee”. (Jaak. 1:6) Juudas voi myötätuntoisesti opettaa kristittyjä henkeytetyllä kirjeellään ”armahtamaan toisia, niitä, jotka epäilevät, [pelastaen] heidät, tulesta temmaten”. (Juud. 22, 23) Paavali osoittaa, että tuollainen tulinen koetus voidaan kestää, kun hän kirjoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 3:10–15:ssä: ”Katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.”

Tottele siinä epäterveessä hengellisessä tilassa, missä omat rukouksesi näyttävät tehottomilta, Jaakobin neuvoa ja ’kutsu tykösi seurakunnan vanhimmat, ja he rukoilkoot edestäsi, voidellen sinua öljyllä Herran nimessä. Ja uskon rukous pelastaa sinut, ja Herra antaa sinun nousta jälleen’. (Jaak. 5:14, 15) Jehovan kypsät valvojat ymmärtävät tilasi. He hierovat sinuun Jehovan sanan tyynnyttävää lohdutuksen ”öljyä” ja määräävät Raamatun tutkimisen sekä palveluksen ohjelman ynnä yhdessäoloa innokkaiden kristittyjen kanssa, mikä kaikki vie sinut aikanaan lamaannuttavien epäilyksiesi ylitse.

Koska kristillisessä antamisessa on aina onnea, niin eräs varmimmista vastalääkkeistä masentuneeseen, ilottomaan mielentilaan on sellaisten etsiminen, jotka ”huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä . . . tehdään” tänä Harmagedonia edeltävänä aikana. Kun lohdutat heitä, niin tuotat lohtua itsellesi. (Hes. 9:4; 2. Kor. 1:3–7) Monet kypsät kristityt voivat todistaa tämän todenpitävyyden palauttaen mieleen Psalmin 126:5, 6: ”Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. He menevät itkien, kun kylvösiemenen vievät; he palajavat riemuiten, kun lyhteensä tuovat.” Kylvä Valtakunnan siementä, olkoonpa suotuisa tai koetuksen ja masennuksen aika, ja korjaa onnellinen palkka! – Mark. 4:14, 20.

Olemme nähneet, että Jehovan uskolliset palvelijat ovat kestäneet masennusaikoja esikristillisinä, kristillisinä ja nykyisinä aikoina. Koska se on tila, joka korjaantuu Jehovalta, hänen Sanastaan ja järjestöltään tulevalla avulla sekä ruumiin oikealla huolenpidolla, niin masentuneilla sieluilla on täysi syy olla lohdutettuja ja rohkeita. Muista, ettei Jehova hylännyt todellisuudessa uskollista Jobia; Hannan pettymys ja kiusa menivät Samuelin ja viiden muun lapsen syntyessä; se, että Pietari kielsi Herran, ei ollut anteeksiantamaton rikos; Paavalin alakuloiset tunteet väistyivät ilon tieltä, eivätkä Tuomaan epäilyt tehneet hänestä sopimatonta kilvoittelemaan iankaikkisesta elämästä. Ei masennuksen eikä minkään muunkaan koetuksen tule sallia tehdä sinusta kelpaamatonta. Päinvastoin, kuten Paavali sanoi, ”teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää”. (1. Kor. 10:13) Tämä pitää yhtä hyvin paikkansa masennuksen suhteen. Älä hellitä sen tähden sen tekemisestä, mikä on oikein. Ja ”toivon Jumala täyttäköön teidät ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta”. – Room. 15:13.