Vahvista itseäsi jotta säilyttäisit nuhteettomuutesi
”Mutta minä vaellan nuhteettomasti.” – Ps. 26:11.
1. Mitä ajatuksia sisältyy sanaan ”nuhteettomuus”?
”MINÄ olen vaeltanut nuhteettomasti”, sanoi Daavid, Israelin kansan kuningas. Haluaisitko sinä kyetä sanomaan näin elämänvaelluksestasi? Haluaisitko kyetä kuvailemaan elämänvaelluksesi moraalisesti terveeksi, rehelliseksi, vapaaksi turmelevista tavoista? Nämä ovat eräitä sanaan ”nuhteettomuus” sisältyviä ajatuksia, jotka olivat epäilemättä Daavidin mielessä, kun hän esitti tuon lausunnon. Näiden ominaisuuksien pitäisi tulla meidänkin mieleemme, kun ajattelemme nuhteettomuutta.
2. a) Miten tiedämme Daavidin puhuneen jumalallisesta ominaisuudesta? b) Mitä meidän tulee kyetä tunnollisesti pyytämään Jehovalta?
2 Tämä nuhteettomuus, josta Daavid puhui, oli jumalallinen ominaisuus, sillä hän esitti selityksensä ”minä olen vaeltanut nuhteettomasti” edellä sanat: ”Tuomitse minut, Jehova.” Daavid oli todella huolissaan rehtiydestään Jumalan silmissä. Oletko sinä? Haluatko sinä kyetä tunnollisesti pyytämään Jehovaa tuomitsemaan itsesi, tutkimaan sinua, panemaan sinut koetukselle tuntien, että Jumala havaitsee sinun olevan nuhteeton henkilö? Miten suurenmoista olisikaan olla tällaisessa asemassa! – Ps. 26:1; 26:2, Um.
NUHTEETTOMUUDEN TARVE
3. a) Miksi tätä nuhteettomuuden ominaisuutta tarvitaan? b) Kuvaile nykyinen maailma nuhteettomuuden ollessa kysymyksessä. c) Mistä tiedämme, miten Jumala haluaa meidän vaeltavan tällaisessa maailmassa?
3 Mutta miksi tätä ominaisuutta tarvitaan? Jehovan hyväksymyksen saamiseksi; niin yksinkertainen asia se on. Pane merkille ominaisuudet, joiden apostoli Paavali sanoi olevan tämän pahan asiainjärjestelmän tunnus: ”Ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” (2. Tim. 3:1–5) Maailmalle ovat nykyään tunnusomaisia ominaisuudet, jotka ovat nuhteettomuuden vastakohta. Mutta lueteltuaan nämä moraalisesti epäterveet, epärehelliset, turmeltuneet luonteenominaisuudet Paavali jatkoi sanoen: ”Senkaltaisia karta.” Jumalan henkeytetty sana Raamattu käskee meitä siis karttamaan tällaisia ihmisiä. Jumala ei halua meidän olevan heidän kaltaisiaan. Hän tahtoo ihmisten säilyttävän nuhteettomuutensa, olevan täysin uskollisia hänelle.
4. Mainitse esimerkkejä nuhteettomuuden puuttumisesta a) maallisessa työssä ja b) jokapäiväisessä perhe-elämässä.
4 Me kaikki elämme maailmassa, joka on kuitenkin täynnä tuollaisia huonoja ominaisuuksia. Me näemme niiden ilmenevän alituisesti. Me kuulemme työmiesten puhuvan. ”Minä nukuin liikaa tänä aamuna, mutta sanon työnjohtajalle, että autoni rengas puhkesi matkallani työhön”, sanoo yksi. Toinen vastaa: ”Mutta sehän olisi valehtelemista. Miksi et sano suoraan totuutta?” Myöhään nukkuja vastaa terävästi: ”Enhän minä voi niin tehdä. Jos sanon työnjohtajalle jotain sellaista, saan potkut. Olin väsynyt ja päätin nukkua hiukan kauemmin, kun herätyskelloni soi tänä aamuna. Mutta hänen ei tarvitse tietää sitä.” Onko tämä mies nuhteeton? Onko hän rehellinen? Eikö olisi ollut parempi, että hän olisi noussut silloin, kun hänen piti, ja tullut töihin aikanaan? Hänen ei olisi tarvinnut pelätä työpaikkansa menetystä, eikä hänen olisi tarvinnut selitellä myöhästymistään. (Sananl. 30:8; 14:5) Tai mitä on sanottava teini-ikäisestä pojasta, joka uhkaa lähteä kotoa, jos vanhemmat panevat hänet tekemään työtä puutarhassa sen sijaan että antaisivat hänen pelata palloa? Eikö tämä ole kuin kiristystä, epärehellistä menettelyä? Entä mitä voidaan sanoa hänen vanhemmistaan, jotka lupaavat ostaa hänelle jonkin kalliin lahjan, ettei hän toteuttaisi uhkaustaan? Edistävätkö he rehtiyttä ja nuhteettomuutta alistumalla hänen toiveisiinsa, sallimalla hänen pitää päänsä? Eivätkö he itse asiassa palkitse hänen kapinallista menettelyään antamalla hänelle lahjan siitä? Eivätkö he lahjo häntä? (Sananl. 17:23; Miika 3:11) Me näemme maallisessa työssä ja jokapäiväisessä perhe-elämässä hyvin vähän jos lainkaan nuhteettomuuden ilmenemistä.
5. a) Millä aloilla tässä pahassa järjestelmässä puuttuu nuhteettomuutta? b) Miksi nuhteettomuuden säilyttäminen vaatii huomiotamme?
5 Poliittisten johtajien ja maailman hallitustenkin keskuudessa me kuulemme tavan takaa valehdeltavan ja noudatettavan petollisia menetelmiä. Kauppamaailmassa esitetään mainoksissa väitteitä, jotka ovat pettäviä, harhaan johtavia ja usein vääriä. Sitten ovat tietysti väärän uskonnon johtajat, jotka saarnaavat toisinaan Raamatusta ja kuitenkin elävät vastoin sen opetuksia tai esittävät sellaisia filosofioita kuin että ”Jumala on kuollut” tai että Jeesuksen neitseellinen syntymä on taru tai että 1. Mooseksen kirjan luomiskertomus on satu. Tässä pahassa järjestelmässä on nuhteettomuuden puute sääntönä johtajista alas asti. (Joh. 8:44; 1. Joh. 5:19) Ja vaikka kristittyjen ei tule olla osa tästä pahasta järjestelmästä, niin meidän täytyy elää jatkuvasti siinä, kunnes Jehova tekee siitä lopun. (Joh. 17:15, 16) Eikö siis nuhteettomuuden säilyttäminen vaadikin huomiomme kiinnittämistä siihen?
HEIKKENEEKÖ VAI VAHVISTUUKO NUHTEETTOMUUS?
6. Mikä maailman nuorten asenne on tarttunut joihinkin nuoriin kristittyihin? Mainitse esimerkki.
6 Surullista kyllä, on olemassa esimerkkejä yksilöistä, jotka ovat noudattaneet kristillistä vaellusta johonkin asti mutta ovat heikentäneet nuhteettomuuttaan antamalla perään Saatanan järjestelmän menettelytavoille. Kapinallisia nuoria on kaikkialla maailmassa, sellaisissakin maissa, joissa nuorisorikollisuus oli käytännöllisesti katsoen tuntematonta menneinä aikoina. Ja tällainen koulutovereiden kapinallinen asenne tarttuu nuoriin, jotka saattavat tuntea Raamatun totuutta mutta jotka seurustelevat sellaisten yksilöitten kanssa. Monet maailman nuoret pitävät kotoa karkaamista pulmien ratkaisukeinona. Mutta onko kristityn nuoren viisasta noudattaa sellaista menettelyä? Osoittaako kotoa karkaaminen arvostusta Jehovan järjestämää vanhempien huolenpitoa kohtaan? (Ef. 6:1–3) Osoittaako se halua säilyttää nuhteettomuutensa? Kerran nuori teini-ikää lähestyvä tyttö karkasi kotoa, koska hänen vanhempansa olivat havainneet hänen jääneen pois koulutunneilta. Hän pelkäsi puhua heille pulmista, joita hänellä oli koulussa, ja niin hän lähti kotoa. Hänet tavattiin myöhemmin pimeän tultua huonomaineisesta paikasta jonkin matkan päästä kotoa. Onneksi tytön löytäjä oli kunnon henkilö, joka sai hänet puhumaan, eikä hänelle tapahtunut mitään vahinkoa. Mutta joku moraaliton olisi saattanut lähestyä häntä. Olisiko hänellä ollut mitään puolustusta Jehovan edessä, jos hänelle olisi koitunut vahinkoa? Toimiko hän sopusoinnussa Jeesuksen opettaman mallirukouksen sanojen kanssa: ”Äläkä saata meitä kiusaukseen”? – Matt. 6:13.
7. a) Millaista väärää menettelyä eräs poika noudatti, ja mihin se johti hänet? b) Mitä Raamatun periaatetta hän ei pitänyt mielessään?
7 Tai mitä on sanottava siitä pojasta, jota kehotettiin jäämään iltapäivällä pois koulusta ja menemään kutsuihin erään luokkatoverin kotiin, koska tämän vanhemmat olivat poissa? Hän oli ensin tuota ajatusta vastaan, mutta sen sijaan, että hän olisi ehdottomasti kieltäytynyt kutsusta ja pitänyt kiinni nuhteettomuudestaan, hän kyseli mitä tulisi tapahtumaan. Hän heikentyi ja päätti mennä kutsuihin. Se, mitä tälle nuorelle miehelle tapahtui, voi olla varoituksena toisille. Kutsujen jatkuessa saapui poliisi ja löysi talosta kätkettyä marihuanaa. Kaikki siellä olleet nuoret pidätettiin, ja myös tuon nuoren nimi on nyt poliisin kirjoissa. Saattaa olla, ettei hän todennäköisesti edes tiennyt siellä olleen marihuanaa, mutta hän ei noudattanut Sananl. 13:20:n neuvoa: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” Hänellä on nyt huonon maineensa vuoksi ankarampi taistelu nuhteettomuutensa säilyttämisessä kuin koskaan. Joka kerta kun hänen kotinsa lähistöllä tapahtuu jotain väärää, poliisi saattaa kuulustella häntä.
8. Mikä voi olla seurauksena, jollei noudateta neuvoa olla ”tekemättä treffejä” varhaisessa iässä?
8 Sitten on nuoria teini-ikäisiä, jotka ajattelevat, että heidän täytyy ”tehdä treffejä” ja seurustella vakituisesti niin kuin monet lapset nykyään tekevät. Vastoin Jehovan todistajain järjestön, kristillisen seurakunnan virkaan asetettujen palvelijoitten ja vanhempiensakin neuvoa jotkut nuoret haluavat jo varhain antautua romanttisiin suhteisiin jonkun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa. Fyysinen vetovoima kasvaa jatkuvasti. He ovat liian nuoria avioituakseen, mutta he haluavat tyydyttää haluja, jotka kehittyvät heidän sisässään. Niin he alkavat leikkiä moraalittomuudella, ja jotkut menevät niinkin pitkälle, että harjoittavat haureutta. Sellaiset eivät osoita olevansa viisaita, koska he eivät ’kuule ja saa oppia lisää’, niin kuin Sananl. 1:5 sanoo viisaitten tekevän. He eivät myöskään kuuntele saman luvun 8. jakeen neuvoa, joka kuuluu: ”Kuule, poikani, isäsi kuritusta äläkä hylkää äitisi opetusta.” He eivät kuuntele vanhempiaan eivätkä kuuntele taivaallista Isäänsä Jehovaa eivätkä ”äitiään”, Jehovan vaimonkaltaista järjestöä. Ja tämän tähden he eivät säilytä nuhteettomuuttaan, eivät pysy uskollisina niissä moraalirajoissa, jotka Jumalan sana asettaa heille.
9. a) Miten meidän tulee suhtautua rahan lainaamiseen ylellisyystavaroitten hankkimiseksi? b) Miten meidän tulee suhtautua rahan lainaamiseen jollekulle tällaiseen tarkoitukseen?
9 Aikuisetkaan eivät toisinaan menettele siten, että säilyttäisivät nuhteettomuutensa. Room. 13:8 sanoo, ettei meidän tule olla kenellekään mitään muuta velkaa kuin rakkautta. Mutta mitä on sanottava tilanteesta, missä veljellä on hoidettavia laskuja ja hän on aiemmin lainannut rahaa joltakulta toiselta ostaakseen joitakin haluamiaan tavaroita. Menetteleekö hän käytännöllisesti, jos hän ottaa lisälainaa joidenkin ylellisyystavaroiden ostoon, joita hän haluaa? Onko hänen ehdottoman välttämättömästi saatava ne? Olisiko välttämätöntä, että hän ottaa velkaa ostaakseen ehkä stereolaitteet, astiainpesukoneen tai pianon? Kun hän ottaa itselleen niin monia rahallisia velvoitteita, niin ottaako hän huomioon Raamatun ajatuksen: ”Jumalaton ottaa lainan eikä maksa”? (Ps. 37:21) Auttaisiko sitä paitsi rahan lainaaminen ylellisyystavaroiden ostamista varten sellaiselle ihmiselle häntä vaeltamaan nuhteettomasti? Sananl. 22:7 sanoo: ”Velallinen joutuu velkojan orjaksi [palvelijaksi, Um].” Haluammeko olla jonkun palvelija lainaamalla häneltä tai jonkun tulevan palvelijaksemme lainaamalla hänelle? Eikö olisi parempi välttää sellaista ja olla vain yhden isännän, Jumalan, palvelija? – Luuk. 16:13.
10. a) Miten nuhteettomuus voi heikentyä, jos omaa väärän asenteen niihin, joita Jehova käyttää ohjaamassa työtään maan päällä? b) Millainen asenne meillä tulee olla kristillisen seurakunnan palvelijoihin?
10 Me voimme epäonnistua nuhteettomuuden säilyttämisessä, jos alamme arvostella niitä, joita Jehova Jumala siunaa. Jotkut alkavat katsella niiden inhimillisiä epätäydellisyyksiä, joilla on valvontavastuu Jumalan kansan seurakunnissa. Toisinaan kun vanhimmat antavat viisaita, käytännöllisiä, Raamattuun perustuvia neuvoja, toiset nousevat mielessään ja joskus suullisestikin heitä vastaan, koska he pitävät jatkuvasti mielessään ne epätäydellisyydet tai erehdykset, joihin nuo samat yksilöt ovat saattaneet hairahtua menneinä vuosina, vaikka he nyt ovat muuttuneet ja pukeutuneet uuteen persoonallisuuteen. Hepr. 13:17 ilmaisee oikean asenteen, jota meidän kaikkien tulee ilmaista kristillisessä vaelluksessamme: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä.”
11. a) Mitä voimme kysyä niistä, jotka ovat heikentäneet nuhteettomuutensa? b) Mitä seikkoja olemme tähän mennessä oppineet avuksemme nuhteettomuuden säilyttämisessä?
11 Voimmeko sanoa näiden tässä käsittelemiemme yksilöiden menettelytavallaan vahvistaneen nuhteettomuuttaan? Emme, pikemminkin kävi päinvastoin. He heikensivät sitä ja yrittivät heikentää toistenkin nuhteettomuutta. Mitä tapahtuu, kun heitä kohtaa vaino tai ankara vastustus? Kykenevätkö nämä ihmiset silloin kestämään? Pysyvätkö he uskollisina Jumalalle, lähellä kristittyjä veljiään? Entä miten on meidän laitamme? Voimmeko me hyötyä heidän esimerkkiensä tarkastelusta? Nuoret, ettekö voi nähdä tarpeelliseksi alistua Jumalan teitä varten tekemään järjestelyyn: vanhempienne ohjaukseen? Ettekö voi nähdä tarpeelliseksi karttaa huonoa seuraa, välttää koulutunneilta ”skraappaamista” eli ”pinnaamista”? Ymmärrättekö te, miten tärkeätä on kuunnella moraalia koskevia Jehovan sanan viisaita neuvoja? Ja me aikuiset, emmekö voi nähdä, miten käytännöllistä on välttää tarpeetonta velkaantumista, sellaisten taloudellisten velvoitteiden ottamista, jotka saattavat johtaa siihen, että Jehova luokittelee meidät ”jumalattomiksi”? Olemmeko myös tietoiset siitä, ettei meidän tule arvostella veljiämme ja että meidän tulee ymmärtää Jehovan järjestön järjestelyjen koituvan hyvinvoinniksemme ja suojelukseksemme? Meidän on todella työskenneltävä itsemme vahvistamiseksi, jotta säilyttäisimme nuhteettomuutemme. (Sananl. 11:3) Mutta miten?
MITEN MEIDÄN TULEE VAHVISTAA ITSEÄMME?
12. Mitä meidän tulee etsiä nuhteettomuuden ollessa kysymyksessä?
12 Kuten alussa mainitsimme, Israelin kuningas Daavid etsi Jehovan tuomiota nuhteettomuutensa suhteen. Meidänkin tulee tehdä samoin. Saadaksemme tietää Jehovan näkemyksen siitä, miten meidän tulee vahvistaa nuhteettomuuttamme, voimme tutkia Psalmia 26, jossa Daavid puhuu tästä asiasta rukouksessa Jehovalle.
13. Miten henkilökohtainen tutkiminen liittyy nuhteettomuuteen?
13 Daavid sanoo Jumalalle (3. jae): ”Sillä sinun armosi on minun silmäini edessä, ja minä olen vaeltanut sinun totuudessasi.” Jotta tämä pitäisi paikkansa meistä, niin meidän on tunnettava Jehova ja hänen totuutensa. Se merkitsee sitä, että meidän tulee olla Raamatun tutkijoita. Yksi tapa vahvistaa itseämme on siis henkilökohtainen tutkiminen. Päivittäinen Raamatun lukeminen on hyvää harjaannusta tässä yhteydessä. Lisäksi meillä on Jehovan järjestön välityksellä varattua kirjallisuutta, josta voimme saada hyötyä. Monet sanovat, että heillä on enemmän luettavaa kuin he mitenkään voivat lukea. Mutta jätämmekö me lukematta Seuran julkaisut siksi, ettei meillä tosiaan ole aikaa? Vai johtuuko se siitä, että käytämme huomattavasti aikaa sanomalehtien, maailmallisten aikakauslehtien ja romaanien lukemiseen? Kannustavatko nämä julkaisut meitä noudattamaan Jehova Jumalaa kohtaan osoitettavaa uskollista menettelyä? Saattavathan pelkät sanoma- ja aikakauslehtien mainoksetkin nykyään herättää moraalittomia ajatuksia ja haluja. Kuinka paljon parempi onkaan käyttää kaikki mahdollinen aika sellaisen tiedon lukemiseen, joka on omiaan vahvistamaan meitä ja rakentamaan meitä hengellisesti. (1. Kor. 15:58) Henkilökohtaisen tutkimisemme avulla, johon kuuluu myös valmistautuminen seurakunnan kokouksiin, voimme saada enemmän hyötyä Jehovan kansan kokouksista ja antaa enemmän auttaaksemme toisia, jotka ovat niissä kanssamme.
14. a) Millaista seuraa on kartettava? b) Mikä auttaa meitä karttamaan huonoa seuraa? Mainitse esimerkki.
14 ”En minä istu valheen miesten seurassa enkä kulje salakavalain kanssa. Minä vihaan pahojen seuraa enkä istu jumalattomien parissa”, sanoi Daavid edelleen 4. ja 5. jakeessa mainiten toisen näkökohdan itsemme vahvistamisessa: huonon seuran karttamisen. Sen, millaisista ihmisistä Daavid puhui, hän mainitsee edelleen jakeissa 9 ja 10, missä hän sanoo heitä ”veren vuodattajiksi”, ”joiden käsiä ilkityö tahraa, joiden oikea käsi on lahjuksia täynnä”. Pysyäksemme uskollisina Jehovalle meidän täytyy välttää olemasta tällaisten ihmisten ystäviä, karttaa tarpeetonta seurustelua sellaisten kanssa, paitsi että tietysti saarnaamme heille Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Saarnaaminen heille auttaa itse asiassa usein karttamaan heidän huonoa seuraansa. Harkitsehan tämän seikan valaisemiseksi seuraavaa kokemusta: Eräs henkilö, joka tutki Raamattua vain muutamia kuukausia ja joka oli viettänyt ”hippi”-elämää muutamia vuosia ennen tätä tutkistelua, sanoi: ”Joskus ihmiset, joiden kanssa olimme ennen ystävällisissä väleissä, pistäytyvät meitä katsomassa tai kirjoittavat meille. He ovat yleensä hyvin hämmästyneitä meistä, koska me hyvin pian alamme kertoa heille [Valtakunnan] hyvää uutista. On hyödytöntä sanoa, että se ei ole hyvä uutinen heille, ja hämmästys muuttuu vastenmielisyydeksi, ja he lähtevät pikaisesti perävaunustamme, emmekä sen jälkeen kuule heistä enää. Mutta toisinaan siemenet putoavat myös hyvään maahan ja herää jonkin verran kiinnostusta.” Niin, uskollinen puhuminen Jumalastamme ja hänen valtakunnastaan auttaa meitä välttämään huonoa seuraa.
15. a) Miksi sanomme, että kokouksissa käynti vahvistaa meitä? b) Mitä tapahtui henkilöille, jotka myöhästyivät kokouksesta Afrikassa?
15 Kokouksissa käyminen toisten kanssa, jotka ovat halukkaita tekemään Jumalan tahdon, on jälleen yksi toimenpide siinä vahvistusohjelmassa, josta Daavid puhuu. Hän sanoo: ”Minä pesen käteni viattomuudessa, ja astun kulkueessa sinun alttarisi ympäri, Herra. Herra, minä rakastan sinun huonettasi, sinun asuinsijaasi, sitä paikkaa, jossa sinun kirkkautesi asuu.” (Jakeet 6 ja 8) Meidänkin tulee rakastaa Jehovan huonetta. Me voisimme pitää nykyään Jehovan huoneena sitä paikkaa, jossa annetaan tietoa hänestä. Kokoontuminen samanlaisen kalliin uskon omaavien kristittyjen kanssa kannustaa ”rakkauteen ja hyviin tekoihin”, ja se auttaa meitä säilyttämään nuhteettomuuden. (Hepr. 10:24) Me rakennumme hyvässä seurassa ja niistä oivallisista hengellisistä keskusteluista, joita kuulemme ja joihin voimme osallistua. On myös tärkeätä tulla näihin kokouksiin ajoissa, jotta saisi ohjelmasta täyden hyödyn. Tässä yhteydessä kiinnostaa eräs kokemus, joka kerrotaan eräästä Afrikan maasta: Kahden heimoryhmän välillä syntyi mellakka juuri veljien aloitettua kokouksensa. Kaksi myöhästynyttä veljeä näki tappelun kaupungissa ja palasi kotiinsa. Toinen seisoi kotinsa oviaukossa suojanaan kädessään oleva keihäs, koska hän pelkäsi taistelun ulottuvan hänen kotiinsa asti. Kun sotilaat tulivat hänen luokseen, he erehtyivät pitämään häntä yhtenä taisteluun osallistuvista ja kieltäytyivät vapauttamasta häntä. He sanoivatkin: ”Ei hän ole yksi Jehovan todistajista; kaikki Jehovan todistajat olivat kokouksessaan tutkimassa Raamattua, mutta hän ei ollut siellä.” Entä miten toiselle myöhästyneelle veljelle kävi? Hänet kaapattiin ja surmattiin.
16. Minkä meidän ei tule antaa häiritä kokouksissa käyntiämme?
16 Meillä ei ole varaa sallia minkään tarpeettomasti häiritä kokouksissa käyntiämme. Miksi ottaisit maallista työtä ansaitaksesi lisää rahaa ylellisyystavaroita varten, kun työtunnit estävät sinua pääsemästä kokouksiin tai kun ylityö tekee sinut niin väsyneeksi, ettet jaksa lähteä kokouksiin? Tai miksi järjestäisit sukulaisia vierailulle luoksesi tai järjestäisit vierailun heidän luokseen sellaisina aikoina, jolloin kristillinen seurakunta kokoontuu? Mehän emme halua menettää yhtään näistä Jumalan varaamista tilaisuuksista vahvistaa itseämme, jotta säilyttäisimme nuhteettomuutemme. – Hepr. 10:25.
17. Mikä työ vahvistaa nuhteettomuuttamme?
17 Nuhteettomuutemme vahvistaminen tapahtuu myös osallistumalla Jumalan tarkoitusten julistamiseen toisille, Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen. Daavid ilmaisi 7. jakeessa halunsa: ”Antaakseni kuulua kiitokseni äänen ja julistaakseni kaikkia sinun ihmeitäsi.” Meidän tulee tuntea samalla tavalla. Meidän tulee käyttää jokainen mahdollinen tilaisuus kertoaksemme toisille siitä, mitä tiedämme Jehovasta ja hänen tarkoituksistaan, saarnaten totuuden sanomaa ja sitten palata opettamaan niitä, joita kiinnostaa oppia lisää, ja yrittää tehdä heistä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia. – Matt. 24:14; 28:19, 20.
18. a) Mitä meidän tulee rukoilla ja kuinka usein? b) Jos rukoileminen on tottumus, niin mitä me teemme, kun tulee pulmia, ja mikä on tuloksena?
18 Edelleen yksi piirre itsemme vahvistamisessa on rukous. Daavid oli hyvin tietoinen tästä. Vaikka Psalmi 26 kokonaisuudessaan on itse asiassa rukousta, niin panehan merkille 11. jae: ”Mutta minä vaellan nuhteettomasti; vapahda minut ja ole minulle armollinen [osoita minulle suosiota, Um].” Meidänkin tulee luvata Jehovalle, että me tahdomme vaeltaa nuhteettomasti, käyttää hyväksemme sitä järjestelyä, jonka hän on tehnyt lunastamiseksemme, ja osoittaa arvostustamme tätä kohtaan kiittämällä Jehovaa ja toimintatavallamme, ilmaisemalla hänelle arvostuksemme teoillamme. Meidän tulee pitää tiedotusyhteydet Jehovaan avoinna. Meidän tulee puhua hänelle säännöllisesti, monta kertaa joka päivä, ja kertoa hänelle rakkaudestamme häntä kohtaan ja halustamme tehdä hänen tahtonsa, puhua hänelle pulmistamme ja haluistamme etsien hänen ohjaustaan kaikissa elämämme piirteissä. Mitä enemmän rukous tulee tavaksi, sitä helpompi meidän on säilyttää nuhteettomuutemme. Kun meille esitetään jokin houkutus tai väärä menettely, niin me otamme automaattisesti Jehovan huomioon. (Sananl. 2:7) Me huomaamme tosiaan usein, että puhuessamme Jehovalle rukouksessa jostain asiasta tai ratkaisusta, joka meidän täytyy tehdä, mieleen tulee raamatunkohtia, jotka koskevat sitä asiaa ja jotka siten auttavat meitä ymmärtämään Jehovan mielipiteen asiasta.
19. Kun teemme yhteenvedon nuhteettomuuden säilyttämisestä, niin millä viidellä tavalla voimme vahvistaa itseämme?
19 Mitä me lyhyesti sanoen voimme mm. tehdä vahvistaaksemme itseämme säilyttämään nuhteettomuutemme? Meidän tulee henkilökohtaisesti lukea ja tutkia Raamattua ja Raamatun tutkimisen apuvälineitä, joita Jehova varaa järjestönsä välityksellä. Meidän tulee karttaa huonoa seuraa. Meidän tulee käydä niiden kokouksissa, jotka ovat kiinnostuneita Jehovan tahdosta ja tarkoituksista. Meidän tulee osallistua siihen saarnaamis- ja opetustyöhön, joka on ennustettu näiksi pahoiksi ajoiksi, joissa elämme. Ja meidän tulee rukoilla säännöllisesti Jehovaa ylläpitääksemme läheistä suhdetta häneen ja riippuvaisuutta hänestä. Mutta mikä on tuloksena nuhteettomuuden säilyttämisestä? Jätämme vastauksen seuraavan kirjoituksen esitettäväksi.
[Kuva s. 511]
Onko teini-ikäisten, jotka ovat liian nuoria avioituakseen, viisasta antautua romanttisiin suhteisiin? Fyysinen vetovoima voi saada heidät syyllistymään irstaaseen käytökseen
[Kuva s. 513]
Jos kristityllä on niin kiire, ettei hän ehdi vahvistamaan itseään raamatullisen kirjallisuuden lukemisella, niin johtuuko se siitä, että hän käyttää liian paljon aikaa television katselemiseen, sanomalehtien ja maailmallisten julkaisujen lukemiseen?