Sodan mielettömyys

IHMISELLÄ ei ole ollut milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa voimaa turmella maata ja tuhota ihmisrotua. Ei ole näin ollen ihme, että Albert Einstein sanoi kerran: ”Neljännen maailmansodan aseina ovat kivinuijat.” Se oli eräs tapa ilmaista sodan mielettömyys.

Viime vuosina on lausuttu monta muutakin samanlaista ajatusta. Englantilainen historioitsija Arnold Toynbee lausui sen näin: ”Kolmas maailmansota merkitsee joukkoitsemurhaa atomikaudella.” Ja erään maailman johtavan fysiologin, englantilaisen toht. Edgar Douglas Adrianin, mukaan ei merkitse paljon, osuvatko pommit kohteisiinsa vai eivät. Hän varoitti, että ihmiselämä ei voi varjeltua useamman kuin muutaman tuhannen atomiaseen räjäytyksessä, osukootpa ne mihin tahansa. Kun tällainen pelottava kohtalo valottaa sodan mielettömyyttä, niin näyttääkö luultavalta, että atomiaseet syrjäytettäisiin kolmannen maailmansodan sattuessa?

Ei lainkaan, sanoo Neuvostoliiton ent. puolustusministeri Georgi K. Zhukov. ”Sellaisia aseita”, hän sanoo, ”käytetään varmasti pääasiallisena iskuvoimana suurehkon sotakiistan syttyessä.” Marsalkka Zhukov lisäsi, että mikä tuleva sota tahansa ”ei käsitä ainoastaan sotatoimien näyttämöä, vaan ulottuu syvälle sotivien selkäpuolelle. . . . Nykyään ei maailmassa ole sitä paikkaa, mistä hyökkääjä voisi löytää suojaa. Neuvostoliiton ilmavoimat kykenevät antamaan murskaavia iskuja mille viholliselle hyvänsä siitä huolimatta, missä hän on tai mihin hän kätkeytyy.” On erehdys, selitti tämä Neuvostoliiton ent. puolustusministeri, otaksua, että vastapuolen voimat pidättyisivät tulevassa sodassa käyttämästä atomi- ja vetypommeja, koska nämä aseet ”voivat tuhota molemmat puolet”. – New Yorkin Times, maalisk. 20. 1957.

Oliko Zhukov murskannut sen teorian, että atomiaseet säilyttäisivät tasapainon maailmassa? Mielipiteet olivat ristiriitaisia. Mutta monet Lännen havainnoitsijat ovat jo kauan ilmaisseet vain vähän uskoa tällaiseen teoriaan. Senaattori Stuart Symington, Yhdysvaltain entinen ilmavoimien ministeri, lausui sen täten: ”Yksi niistä unelmista, mitkä tuudittavat meidät tähän toiveikkaaseen uskotteluun, on teoria atomiaseitten aiheuttamasta tasapainosta. Tämän mukaan väitetään, että kun sekä meillä että kommunisteilla on runsaasti atomiaseita, niin kumpikaan meistä ei käytä niitä. Tällaisella ihmeellä pelaaminen on samaa kuin löisi vetoa, että kaksi ladatuin pistoolein aseistettua miestä vain painiskelee, kunnes toinen heistä on heitetty maahan ja potkittu kuoliaaksi. . . . Kansat samoin kuin ihmisetkin tietävät, että kauheat aseet voivat merkitä äkillistä kuolemaa, mutta eivät kansat eivätkä ihmisetkään ole koskaan pidättyneet käyttämästä ratkaisevia aseitaan taisteltaessa elämästä tai kuolemasta.” – U.S. News & World Report, heinäk. 30. 1954.

Sota on sellaista mielettömyyttä kuin ei milloinkaan aikaisemmin, eikä kuitenkaan ole mitään takeita siitä, että johtajat eivät syöksisi maitaan sotaan. Miten oudossa ajassa me elämmekään! Se on tosiaan ainoalaatuinen. Mutta tämä ainoalaatuisuus ulottuu taaksepäin ennen atomipommin keksimistä olleeseen aikaan. Historian ja politiikan huomioitsija Elmer Davis kirjoittaa kirjassaan Two Minutes Till Midnight ja osoittaa, että tämä ainoalaatuinen aika ulottuu taaksepäin vuoteen 1914:

”Joku Rip van Winkle, joka olisi mennyt nukkumaan varhaiskesällä v. 1914 ja heräisi nyt, ajattelisi tulleensa raakalaisuuden maailmaan – viisastelevan ja virtaviivaisuuden, korkean teknillisen kyvykkyyden, mutta siitä huolimatta raakalaisuuden maailmaan verrattaessa siihen maailmaan, minkä hän oli tuntenut. Silloin oli sortohallituksia, mutta hyvin heikkoja ja tehottomia nykyisten sortohallitusten rinnalla. Ja jo ennen kuin fissio- ja fuusiopommit (atomien jakautumiseen ja yhteensulautumiseen perustuvat pommit) keksittiin, oli vapaa maailma antanut anteeksi sodankäyntitapoja, mitkä olivat näyttäneet vuoteen 1914 asti olleen iäksi hylättyjä arvottomina sivistyneelle ihmiselle. Mutta silloisen vallitsevan säännön murskasivat saksalaiset – eivät nihilistiset natsit, vaan keisarin valtakunnan kunnioitetut kristityt saksalaiset, ja kun he kerran olivat tehneet sellaista, minkä he luulivat auttavan heitä voittamaan, niin heidän vastustajansa jäljittelivät heitä – niin kuin he aina tekevät.”

Me astuimme tähän ”raakalaisuuden maailmaan” vuonna 1914. Tuo vuosi merkitsi tosiaankin käännekohtaa ihmisten asioissa. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen tuona vuonna oli itsessään merkityksellinen, sillä Kristus Jeesus, tuo suuri Profeetta, ennusti maailmansodan ilmaisevan ”viimeisten päivien” alun. ”Kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan”, hän sanoi kauaskantoisessa ennustuksessaan, ”ja on oleva ruoan puutetta ja maanjäristyksiä paikassa toisensa jälkeen. Kaikki nämä ovat ahdistuspuuskien alkua.” – Matt. 24:7, 8, Um.

Ne ”ahdistuspuuskat”, mitkä ovat kouristaneet tätä maailmaa vuodesta 1914 lähtien, merkitsevät hyvää uutista kaikille niille, jotka tuntevat niiden merkityksen. Ne merkitsevät, että Jumalan taivaallinen valtakunta hävittää kohta tämän jumalattoman, sotivan maailman ja tuo pysyvän rauhan maan päälle. Tilanne näyttää tosin inhimilliseltä kannalta katsoen toivottomalta. Jeesuksen sanojen mukaan piti varmasti ollakin ”maan päällä kansojen ahdistus, kun ne eivät tunne pääsytietä meren ärjynnän ja sen kuohunnan vuoksi, samalla kun ihmiset tulevat voimattomiksi pelosta ja niiden asioitten odotuksesta, mitkä ovat kohtaamassa asuttua maata”. – Luuk. 21:25, 26, Um.

Ihmiset eivät tunne pääsytietä nytkään, kun olemme tulleet tähän aikaan, jolloin sota on niin tuhoisaa mielettömyyttä. He ovat kaikkea muuta kuin varmoja siitä, että atomisodan uskomaton mielettömyys ehkäisisi uuden maailmansodan. Miten tärkeätä onkaan sen vuoksi tosi kristityille turvata Jumalaan eikä ihmisiin! Hän on Se, joka on luvannut saattaa turmioon tänä ainoalaatuisena historian aikana ne, jotka turmelevat maan: ”Me kiitämme sinua, Jehova Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, koska sinä olet ottanut suuren valtasi ja alkanut hallita kuninkaana. Mutta kansat tulivat vihaisiksi, ja sinun oma vihasi tuli ja määräaika . . . saattaa turmioon ne, jotka turmelevat maan.” – Ilm. 11:17, 18, Um.

Sota on mielettömyyttä. On myöskin mieletöntä luottaa siihen, että ihminen tuo pysyvän rauhan. Jumala itse tuo sen. Harmagedonin vanhurskaan sodan jälkeen ei ole enää sotia, ei edes kivinuijilla käytyjä sotia. Jehovan lupaus kuuluu: ”Tulkaa, katsokaa Jehovan töitä, millaista autioitusta hän on suorittanut maassa. Hän panee sodat lakkaamaan maan ääreen asti.” – Ps. 46:8, 9, As.