Hyvän tekeminen uskonveljille
”Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille.” – Gal. 6:10.
1. Onko hyvän tekeminen rajoitettu perhepiiriin?
EDELLINEN kirjoitus käsittelee erityisesti aviomiehiä, heidän perheenpäänvastuitaan sekä sitä paljoa hyvää, mitä he voivat tehdä vaimolleen, lapsilleen ja myös itselleen noudattamalla Jumalan sanan ohjausta perheensä asioissa. Vain se, mikä on hyvää, on sopivaa kristitylle. Henkilöt, jotka tunnustautuvat Kristuksen Jeesuksen, kristillisyyden Päämiehen ja Perustajan, seuraajiksi, voivat ulottaa hyväntekemisensä perhepiirin ulkopuolelle. On paljon asioita, jotka ulottuvat välittömän perhepiirin ulkopuolelle ja jotka Jehovan todistajien täytyy ottaa huomioon ja jotka näiden kristittyjen ansaitsee panna täytäntöön.
2. a) Miten laaja on hyväntekemistilaisuus Gal. 6. luvun osoituksen mukaan? b) Mikä on kristityille sopivaa ja välttämätöntä?
2 Erityisesti Galatalaiskirjeen 6. luku Raamatussa osoittaa rajattoman tilaisuuden tehdä hyvää yleensä toisille ja varsinkin niille, joilla on sama usko, jotka ovat kristittyjä lähimmäisiä, Jehovan todistajia ja heidän tovereitaan. Tämä Galatalaiskirjeen luku käsittelee huomattavasti sitä auttavaa, rakkaudellista suhdetta, mikä vallitsee kristittyjen kesken, ja niitä tilaisuuksia, mitkä tämä tuo sen ilmaisemiseksi, mikä on hyvää. ”Hyvä” on sen tähden sellaista, mikä on kristilliseen uskoon sopivaa ja itse asiassa välttämätöntä, koska se on todistus ihmisen tosiasiallisesta mukautumisesta Jumalan sanan vaatimuksiin ja Kristuksen Jeesuksen esimerkkiin.
3. a) Minkä tärkeän seikan takia Jehovan palvelijoilla on nyt erikoisvastuu? b) Millä tavalla vaikutin sisältyy siihen?
3 Galatalaiskirjeen 6. luvun kuusi ensimmäistä jaetta puhuvat toisten auttamisesta lempeydessä, nöyryydessä ja epäitsekkäästi osaa ottaen. Seitsemännestä jakeesta alkaa sitten seuraava: ”Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa [lihaansa silmällä pitäen, Um] kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen [henkeä silmällä pitäen, Um] kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.” (Gal. 6:7, 8) Kristityillä on siis ehdottomasti tilaisuus ”kylvää” suorittamalla hyviä töitä. Nämä tilaisuudet laajenevat ja lisääntyvät alituisesti nykyään, koska suuri joukko ihmisiä saa Jumalan hyvän tahdon ja saatetaan kristillisen seurakunnan yhteyteen. Tämä tuo Jehovan palvelijoille paljon vastuuta, mm. vastuun kylvää hyvin, koska, kuten olemme lukeneet, ”mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää”. Jotta työt olisivat todella hyviä, ne täytyy tehdä oikeista vaikuttimista, koska, niin kuin 8. jakeessa sanotaan, voidaan ’kylvää lihaa silmällä pitäen’ tai ’kylvää henkeä silmällä pitäen’. Kylväminen hyvässä, raamatullisessa tarkoituksessa, oikeista vaikuttimista, tekee kristitylle mahdolliseksi ’iankaikkisen elämän niittämisen Hengestä’.
4. a) Miten aikamme on suotuisa hyvän tekemiselle ”kaikille”? b) Mihin ’hyvän tekeminen’ vielä ulottuu?
4 Nykyisen uskonnollisen maailman tapahtumat ja kehitys suovat nyt kaikkien aikojen otollisimman tilaisuuden hyvien töiden kylvämiselle. Nyt on suotuisa aika, kun olemme monien kristittyjen tovereitten yhteydessä. Meillä on tilaisuuksia saarnata, ’tehdä hyvää kaikille’; mutta erityisesti nyt, kun meitä ei ole erotettu veljistämme, vaan me olemme heidän kanssaan, meillä on tilaisuus auttaa kristittyjä tovereitamme. Siis ”kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille”. (Gal. 6:10) Kristityillä on siis tilaisuuksia kylvää hyvää saarnaamalla, mutta ’hyvän tekeminen’ menee vielä pitemmälle, niin kuin edellä oleva Galatalaiskirjeen kohta sanoo painottaessaan hyvän tekemistä ’uskonveljille’.
5. Miksi mainitsemme eräitä nimenomaisia tapoja, joilla voimme tehdä hyvää?
5 Pankaamme nyt merkille eräitä erikoistapoja, joilla voimme tehdä hyvää uskonveljille. Emme suinkaan yritä tässä mainita kaikkia keinoja, joilla se voidaan tehdä. Luettelo ei ole varmastikaan täydellinen, mutta joidenkin näiden hyvien töiden mainitseminen sikäli kuin tila sallii, voi auttaa meitä kaikkia näkemään, että Gal. 6:10:ssä oleva vaatimus ”uskonveljiin” nähden voidaan toteuttaa monin tavoin.
6. Selitä Jehovan todistajien yhteinen tarkoitus.
6 Jehovan todistajina me palvelemme niiden kanssa, jotka ovat uskonveljiämme, työskentelemme yhdessä heidän kanssaan evankeliuminpalveluksessa kristillisen seurakunnan tähden ja niiden toisten ihmisten tähden, joille me kristittyjen toveriemme kanssa viemme Jumalan sanan sanomaa. Meillä kaikilla on sama päämäärä, nimittäin kylvää henkeä silmällä pitäen ja palvella ja palvoa uskollisesti Jumalaamme Jehovaa ja varmistaa toivomme elämän saamisesta hänen vanhurskaassa uudessa asiainjärjestelmässään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi me autamme toisiamme, ja suuri osa tästä avusta on neuvoja tai ehdotuksia, joita saamme ja joita annamme ja jotka kaikki perustuvat Jumalan sanaan ja ovat sopusoinnussa hänen teokraattisen järjestönsä ponnistelujen kanssa.
MILLOIN NEUVO ON HYÖDYLLINEN?
7. a) Milloin neuvo on hyödyllinen? b) Esitä ilmeisiä esimerkkejä. c) Mihin päätelmään tämä johtaa neuvojen suhteen, joita saatamme antaa?
7 Sinä olet saanut elinaikanasi neuvoja ja ehdotuksia. Milloin hyödyit niistä? Etkö silloin, kun otit neuvon vastaan ja noudatit sitä seuraten ehdotuksia, jotka tehtiin hyväksesi ja edistymiseksesi? Jollet suhtautunut tällä tavalla, niin ilmeisesti neuvot ja kehotukset eivät hyödyttäneet sinua. Sillä tavalla vaikuttavat myös teokraattiset ehdotukset ja neuvot. Tästä voimme siis nähdä, miten tärkeätä on palvella uskonveljiemme kanssa alttiisti ja tahdikkaasti, niin että hyödymme neuvoista ja ehdotuksista ja että toisetkin hyötyvät niistä ehdotuksista, joita he saavat meiltä. Ehdotukset ja neuvot ovat hyödyllisiä ainoastaan, jos ne otetaan vastaan, mutta niistä ei ole hyötyä, kun ne hylätään. Eikö tämä ole ilmeistä niiden neuvojen suhteen, joita annetaan teokraattisessa palveluskoulussa, missä esitetään ystävällisiä, rakkaudellisia ehdotuksia niiden hyväksi, jotka puhuvat lavalta ja valmistautuvat päteviksi pitämään raamatullisia esitelmiä? Ehdotukset tehdään, ja edistyminen seuraa, kun ehdotukset otetaan vastaan ja niitä noudatetaan. Valtakunnan Palveluksemme sisältää ehdotuksia ja neuvoja. Seurakuntien valvojat antavat tällaisia neuvoja ja ehdotuksia. Jumalan sanassa on yltäkylläisesti hyviä neuvoja. Kun me palvelemme uskonveljiemme kanssa, niin tahdikkuus auttaa siis meitä olemaan palveluskelpoisia ja hyödyllisiä neuvoinemme.
8. Minkä sopivan neuvon 1. Tim. 5:1, 2 antaa meille?
8 Ole tahdikas neuvoessasi tai antaessasi ehdotuksia, vaikka henkilö, jolle näitä neuvoja annat, saattaa olla kypsä kristitty, jolle ei siitä syystä pitäisi tarvita niitä esittää. Vaikka näyttäisikin siltä, että ”hänen pitäisi ymmärtää paremmin”, niin meidän huomaavaisuutemme, kohteliaisuutemme ja tahdikkuutemme vaativat meitä suhtautumaan rakkaudellisesti veljiimme seurakunnassa, samoin kuin me kohtelisimme rakkaudellisesti perheen jäseniä. ”Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää, nuorempia niinkuin veljiä, vanhoja naisia niinkuin äitejä, nuorempia niinkuin sisaria, kaikessa puhtaudessa.” (1. Tim. 5:1, 2) Tämä on raamatullinen neuvo meille, jotta meillä olisi kunnioitusta veljiemme tunteita kohtaan. Meidän tulee noudattaa tahdikkuutta ollessamme tekemisissä heidän kanssaan, jottemme tekisi tyhjäksi tarkoitustamme, mikä on hyvän tekeminen heille, heidän hyödyttämisensä ja neuvoja ja ehdotuksia annettaessa se, että saisimme heidät ottamaan neuvomme vastaan ja noudattamaan niitä. Kaikki tämä koituu heidän hyvinvoinnikseen ja Jehovan palvonnan edistymiseksi.
9. a) Miksi rohkaisua tarvitaan usein? b) Mainitse esimerkki ’lohduttamisesta ja rakentamisesta’.
9 Pitäisikö meidän tähyillä tilaisuuksia esittää tahdikasta rohkaisua veljillemme? Kyllä pitäisi. Kristityillä on etu rohkaista ja lohduttaa toisiaan. Rohkaisua tarvitaan usein, koska masentuminen ei ole epätavallista niidenkään keskuudessa, jotka ovat Jehova Jumalan palvelijoita. Meidän keskinäiset etumme tässä suhteessa on osoitettu 1. Tess. 5:11:ssä: ”Sentähden kehoittakaa [lohduttakaa, Um] toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin.” Tämän neuvon noudattamisesta on seurauksena ilo ja vireämpi toiminta kummallekin osapuolelle, sille, joka antaa, ja sille, joka saa lohtua ja rakentavaa apua. Tätä kehotetaan tekemään jatkuvasti. Valvoja tai joku toinen kristitty saattaa huomata, että joku veli on masentunut, ja hän voi käyttää tilaisuutta hyväkseen puhuakseen tämän kanssa siitä. Yksityinen keskustelu masentuneen kristityn ja veljen välillä, joka yrittää rohkaista häntä, voisi käydä seuraavaan tapaan:
”Veli, toivon koko perheesi voivan hyvin ja erinomaisesti joka tavalla. Miten on ollut itsesi laita?”
”En tiedä, mikä minua vaivaa, veli. Olen aivan lopussa, en voi innostua mistään. En tiedä, mitä olen tehnyt. Minulla on vain mieli maassa. Olen aivan masentunut.”
”Ei ole epätavallista tuntea olevansa poissa tolaltaan toisinaan, ja pidän arvossa sitä, että mainitset sen minulle. Ei ole tavatonta tuntea olonsa huonoksi. Olen itse tuntenut alakuloisuutta ja epätoivoa, ja jos katsomme Raamattua, niin löydämme sieltäkin esimerkkejä, Pietarin ja Paavalin, pari mainitakseni, jotka tunsivat toisinaan masentuneisuutta, kuten muistat.”
”Kyllä muistan.”
”Kun me siis tunnemme olevamme tuolla lailla masentuneita, niin se osoittaa tavallisesti, että on jokin pulma, ja missä on pulma, siellä on ratkaisukin. Oletko siis tarkastanut nähdäksesi, mikä pulmasi olisi?”
”Enpä luule, että olisin sen syvällisemmin tutkinut tilannetta.”
”Saanko auttaa sinua tutkimaan sitä?”
”Kyllä, olisin kiitollinen siitä.”
”No sitten ensiksikin, meneekö kaikki hyvin täällä kotona?”
”Mitä tarkoitat?”
”Miten sinä ja vaimosi tulette toimeen?”
”Mainiosti, hyvin.”
”Tiedän sen olevan siunaus sinulle. Mutta lapset – onko kaikki hyvin heidän kohdallaan?”
”On, erittäin hyvin.”
”Koko perheesi voi siis hyvin ja on hyvässä terveydessä?”
”Terveytemme on hyvä.”
”Tuottaako maallinen työsi sinulle vaikeuksia?”
”Ei sen enempää kuin tavallisesti.”
”Hm? Mitä ’ei enempää kuin tavallisesti’ merkitsee?”
”Kuten ehkä tiedät, minulla on kausiluonteista maallista työtä, ja juuri nyt on erittäin vaikea kausi ja minä teen ylityötä. En saa lainkaan aikaa mihinkään muuhun, teen vain työtä, työtä, työtä! Siinä kaikki.”
”Monet meistä ovat enemmän tai vähemmän tässä tilassa. Jos sinä siis tunnet olevasi uupunut pitkistä työpäivistä, niin se voi luonnollisesti olla pulma. Se saattaa näännyttää sinut, niin että tunnet olevasi masentunut, alakuloinen, poissa tolaltasi ja lamassa. Mutta olkoonpa pulma mikä hyvänsä, niin aina on siihen ratkaisukin, kuten mainitsin aikaisemmin. Muistanet raamatunpaikan, joka on erittäin rohkaiseva meille, kun olemme alakuloisia ja poissa tasapainostamme. Se on Ps. 55:23, missä neuvotaan: ’Heitä murheesi Herran [Jehovan, Um] huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.’ Miten tämä raamatunkohta auttaisi nyt sinua, veli, kun tunnet olevasi vähän synkkä ja masentunut?”
”Se käskee heittämään murheeni Jehovan huomaan, niin hän pitää minusta huolen.”
”Aivan niin, ja miten sinä voisit heittää murheesi Hänen huomaansa?”
”Rukouksessa.”
”Oikein. Ja hän sanoi, ettei hän sallisi ’vanhurskaan ikinä horjua’. Mitä ’horjuminen’ sitten merkitsee?”
”Lankeamista, luulisin, tai sellaiseen mielentilaan joutumista, missä minä näytän olevan.”
”Mikä tämä mielentila sinun tapauksessasi on?”
”Arvelen sen olevan vain masennusta eli lannistuneisuutta.”
”Aivan oikein.”
”Veli, haluan sinun tietävän, että minä pidän arvossa tätä. Ymmärrän, että tämä raamatunpaikka soveltuu tosiaan minun tapaukseeni, ja arvostan todella sitä, että kiinnitit huomioni siihen.”
”Tuo teksti hyödyttää minuakin aina erittäin suuresti. Koska siinä kehotetaan heittämään taakat hänelle ja, kuten havaitsit, se voidaan tehdä rukouksessa, niin miksi emme pyytäisi Jehovalta apua ja ilmaisisi arvostustamme ja kiitollisuuttamme Jehovalle nyt rukouksessa?”
”Sehän olisi erinomaista.”
He yhtyvät rukoukseen, ja vieraileva veli rukoilee Jehovaa kummankin puolesta. Hänen rukouksensa mukaisesti sen, jolla on tuo raskas pulma, minkä hän nyt näkee, täytyy myös ponnistella toden teolla korjatakseen asiansa ja muuttaakseen henkilökohtaisen aikataulunsa helpotuksen saamiseksi. Sinä voit ehkä menetellä samalla tavalla tilaisuuden tullen.
10. Kerro tosi kokemus, joka osoittaa rohkaisusta koituvan suurenmoisen tuloksen.
10 Erään yhdysvaltalaisen seurakunnan tosi kokemus vuodelta 1966 kerrotaan erään voidellun jäännöksen jäsenen sanoin:
”Seurakuntamme on saanut iloita 30 prosentin kasvusta. Tämä on johtunut pääasiassa niistä uudelleen elvytetyistä, jotka ovat alkaneet osallistua jälleen elonkorjuutyöhön. On otettu käytäntöön rohkaisevat, rakentavat hengellismieliset vierailut. Eräs lyhyt kokemus: Muuan kolme vuotta toimettomana ollut sisar kertoi valvojalle, että ’alkaa olla vaikea palata totuuteen. Olen ollut poissa niin kauan. Kuinka voin edes ajatellakaan lähteä palvelukseen tai kokouksiin?’ Hän oli hoitanut vaikeasti sairasta äitiään niin kauan hänen kuolemaansa asti, että hän itse oli tullut hengellisesti heikoksi ja toimettomaksi. Häntä rohkaistiin ajattelemaan, ettei hän ollut koskaan ollut todella pois totuudesta vaan oli täyttänyt erään puolen palveluksestaan, mikä on niin tärkeä hyvälle kristilliselle käytökselle ja rakkaudelle, ja että Jehova ei ollut unohtanut hänen rakkaudentöitään. Hänelle sanottiin, etteivät vankilassakaan olevat veljet voi tulla kokouksiin eikä kenttäpalvelukseen, mutta että he eivät ole poissa totuudesta. Tämä näkemys asioista auttoi häntä suunnattomasti. Hän on nyt säännöllinen palveluksessa ja käy kokouksissa. Toiset tämänkaltaiset ilahduttavat kokemukset rohkaisevat meitä osoittamaan jatkuvasti ystävällisyyttä veljillemme.”
AINEELLISET LAHJAT
11. Onko olemassa aineellisia koskevia hyviä töitä?
11 Aineellisia koskevat hyvät työt johtavat myös hengelliseen siunaukseen ja hyötyyn. Tämän osoittaa Gal. 6:10, ja se merkitsee aulista aineellisten varojen antamista veljillemme. Se, mitä osoitetaan auliilla aineellisella antamisella, on todella Jumalan rakkautta, mistä ei voi olla epäilystä sen mukaan, mitä 1. Joh. 3:13–18 esittää, missä 17. jae sanoo: ”Jos nyt jollakin on tämän maailman hyvyyttä ja hän näkee veljensä olevan puutteessa, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus saattaa pysyä hänessä?” Tukien tätä edelleen ja tutkien vaikuttimia 18. jae sanoo: ”Lapsukaiset, älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.” Tekojen asettaminen sanojen vastakohdaksi osoittaa, että aulis antaminen on kristillisyyttä käytännössä eikä vain teoriassa.
12. a) Keille voidaan osoittaa aineellista anteliaisuutta? b) Minä ”päivinä” kristityt voivat antaa aineellisista varoistaan? c) Mitä varten arvostuksen ilmaisut ovat soveliaita?
12 Kenelle tätä aineellista anteliaisuutta voidaan osoittaa? Kaikille veljille. Eivät ainoastaan puutteessa olevat kuulu veljiensä anteliaan rakkauden saajiin vaan kaikki, ja heidän pitäisi olla. Ihmisten keskuudessa yleensä annetaan paljon muodollisesti, kuten esimerkiksi maailmallisina pyhäpäivinä. Mutta tällöin vallitsee usein kilpailuhenki, lahjojen kateellinen vertailu. Tosi kristittyjen harjoittama anteliaisuus ei odota muodollisia tilaisuuksia. Lahjoja voidaan antaa osoituksena uskollisesta palveluksesta minä aikana hyvänsä ja keille ansaitseville tahansa, esimerkiksi vanhemmille henkilöille. Niiden ei tarvitse rajoittua aviomiehen ja -vaimon välisiksi rakkauden ilmauksiksi, vaan ne voidaan ulottaa rakkauden ilmaisuiksi myös lapsille ja lasten ilmaisuiksi vanhemmilleen, jotka opettavat ja kasvattavat heitä elämään jumalallisten periaatteitten mukaan. Tämä voidaan ulottaa myös veljeen, jota kiitämme ehkä siitä, että hän on kenties tehnyt jotain hyväksemme, teokraattisista kohteliaisuuksista tai suosionosoituksista tai avustuksista. Tosi kristityt eivät tarvitse ”äitien päivää”, ”isän päivää”, ”joulupäivää”, ”pääsiäispäivää” eikä muitakaan juhlapäiviä, jotka ovat maailman määräämiä, koska vaikka jotkut voisivatkin täysin vilpittömästi antaa tällaisissa tilaisuuksissa rakkaudesta, he kristityiksi tultuaan eivät anna minkäänlaisen yhteyden pakanallista alkuperää oleviin juhlapäiviin pilata antejaan. Rakkauden lahjat voivat olla arvostuksen ilmaisuja monista eri asioista, kuten esimerkiksi tienraivaajien uskollisesta palveluksesta. Vastaanottaja on onnellinen, ja antaja on onnellisempi. Kaikki hyötyvät, rakentuvat uskossa, ja kaikki saavat siitä etua, vanhemmat niin kuin nuoremmatkin. ”Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.” (Ps. 71:18) Aulis anteliaisuus rakkaita veljiämme kohtaan auttaa kaikkien vetäytymistä yhteen rakkauden voimakkain sitein.
HENKILÖKOHTAISET VIERAILUT
13. Miten henkilökohtaiset vierailut voivat tehdä hyvää?
13 Edellisissä kappaleissa esitettiin todennäköinen keskustelu, jonka ehkä toisen luona vieraileva kävi sen kanssa, jonka luona vierailtiin, rohkaisun merkeissä. Tosiaankin vierailu uskonveljiemme luona on yksi keino, mitä voimme käyttää tehdäksemme hyvää kristityille veljille. Meitä kehotetaan käymään toisten luona ja osoittamaan siten eloisaa kiinnostusta heitä kohtaan. Tämä pitää erityisesti paikkansa, kun erikoisesti tarvitaan huomionosoitustamme, kuten esimerkiksi jonkun perheen jäsenen ollessa sairas tai, niin kuin edellä on esitetty, ehkä masentunut. Matt. 25:35–40 kertoo Jeesuksen käyttäneen tätä periaatetta puhuessaan kuvaannollisista lampaista ja kuvaannollisista vuohista, kun hän sanoi: ”Minä olin vankeudessa, ja te tulitte minun tyköni.” Käyntimme uskonveljiemme luona voivat auttaa pelkästään siten, että olemme läsnä, että siten ilmaisemme rakkaudellisen kiinnostuksemme ja myös annamme rohkaisua, ehkä käytännöllisesti auttaen lasten huoltamisessa, taloustöiden suorittamisessa, joidenkin ruokatarpeiden varaamisessa ja lukemattomilla tavoilla antamalla tosi avustusta olemalla henkilökohtaisesti läsnä. Tämän veljien luona vierailun tulee olla keskinäisen rakkauden itsestään aiheutuva ilmaus eikä tapahtua vain silloin, kun sitä pidetään aivan välttämättömänä vastuun täyttämiseksi. Tältä pohjalta lähtien me emme ajattele, että meidän täytyy käydä veljen luona vain silloin, kun hän ei ole kokouksissa tai palveluksessa. Kristillistä seurusteluamme on sen sijaan vaalittava ja se on varmasti hengellisesti mitä hyödyllisintä sekä sille, jonka luona käydään, että kävijälle. ”Sillä minä ikävöitsen teitä nähdä, voidakseni antaa teille jonkun hengellisen lahjan, että te vahvistuisitte, se on, että me yhdessä ollessamme virkistyisimme yhteisestä uskostamme, teidän ja minun.” – Room. 1:11, 12.
14. Tee yhteenveto edellä tarkastelluista kristillisen elämän piirteistä.
14 Olemme maininneet joitakin seikkoja esimerkiksi siitä, miten voimme tehdä hyvää uskonveljillemme, kuten tahdikkaan palvelemisen heidän kanssaan, heidän rohkaisemisensa jatkamaan hyviä töitä, aineellisen avun antamisen veljillemme ja heidän luonaan käymisen keskinäiseksi hengelliseksi hyödyksi. Tässä me saamme suuren siunauksen Jumalalta. Se johtuu siitä, että tällaiset hyvät työt rakentavat ja vahvistavat seurakuntaa. Vallitsee voimakkaampi ykseyden ja rakkauden side, kun veljet ovat tahdikkaita, rohkaisevia ja anteliaita ja kun he käyttävät aikaa toisten luona käymiseen. Kaikki nämä ovat osa elämästä, ja ne ovat erityisesti osa kristillisestä elämästä, Jumalaa ja lähimmäistä rakastavasta elämästä.
15. Tee yhteenveto näiden elämän hyvyyksien tuloksista.
15 Seurauksena on ihmeellinen tulos Jehovan siunatessa tällaiset hyvät työt. Se on rauhan, väkevyyden ja lohdun siunaus, mikä on varmasti Apt. 9:31:n ydin: ”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.” Rauha rakentuu vanhurskaudelle ja tuo tämän Jehovan siunauksen. Sen johdosta seurakunta ja kaikki yksilöt siinä kykenevät paremmin tekemään hyvää kaikille, ulkopuolisille. Miten suurenmoiset tulokset koituvatkaan hyvän tekemisestä uskonveljillemme!