Ylösnousseet – ”kukin omaan oikeaan paikkaansa”
”Kristuksessa kaikki saatetaan elämään; mutta kukin omaan oikeaan paikkaansa.” – 1. Kor. 15:22, 23, ”The New English Bible”.
1. Miten Martta osoitti uskovansa, että Jeesus olisi voinut parantaa hänen veljensä Lasaruksen kohtalokkaasta sairaudesta?
OLI murheellinen talvipäivä Betaniassa, kun kivi vieritettiin useimpien tunteman Lasaruksen muistohaudan sisäänkäynnin eteen. Hänen jälkeen jääneet sisarensa Martta ja Maria ja perheen ystävät ajattelivat, etteivät he tämän jälkeen enää näkisi Lasarusta tämän asiainjärjestelmän aikana. Ilmeisesti liian myöhään, neljäntenä päivänä Lasaruksen kuolemasta, saapui hänen hyvä ystävänsä Jeesus Kristus. Martta meni ulos Jeesusta vastaan ja sanoi hänelle: ”Herra, jos olisit ollut täällä, niin veljeni ei olisi kuollut.”
2, 3. a) Minä päivänä Martta odotti haudatun veljensä ylösnousemuksen tapahtuvan? b) Kenen esi-isänsä uskoa Martta, ilmaisi ylösnousemuksen ollessa kysymyksessä?
2 Jeesus sanoi Martalle: ”Veljesi on nouseva ylös.” Ilmaisten uskovansa ylösnousemukseen Martta sanoi Jeesukselle: ”Tiedän, että hän nousee ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä.” – Joh. 11:1–24.
3 Martta ajatteli kaikkien kuolleitten ihmisten ylösnousemusta takaisin elämään tänne maan päälle Jumalan valtakunnan alaisuudessa, jota hallitsee hänen Messiaansa eli Kristuksensa. Hän uskoi, että tämä Messias oli Jeesus itse, joka oli herättänyt muita ihmisiä eloon aivan samoin kuin profeetat Elia ja Elisa olivat herättäneet satoja vuosia aikaisemmin. (Joh. 11:27) Martan usko ylösnousemukseen oli samanlainen kuin hänen esi-isänsä Aabrahamin, jota oli ruvettu kutsumaan ”Jehovan ystäväksi”. (Jaak. 2:21–23) Martan veli Lasarus oli jo kuollut ja haudattu, mutta Aabrahamin uhratessa hänen poikansa Iisak oli vielä elossa, sillä hänet juuri aiottiin uhrata ihmisuhriksi. Iisak oli kuitenkin ikään kuin kuollut, sillä Aabraham oli päättänyt totella Jehovan käskyä ja uhrata hänet. Aabrahamin uskosta tässä koettelevassa tilanteessa Paavali, Aabrahamin jälkeläinen, kirjoittaa:
4. Miten Aabraham sai poikansa Iisakin takaisin kuolemasta ”kuvaannollisella tavalla”?
4 ”Uskon vaikutuksesta Aabraham, kun hänet koeteltiin, ikään kuin uhrasi Iisakin, niin, hän, joka oli ottanut lupaukset iloiten vastaan, yritti uhrata ainosyntyisen poikansa, vaikka hänelle oli sanottu: ’Se, mitä kutsutaan ”sinun siemeneksesi”, tulee Iisakin kautta.’ Mutta hän laski, että Jumala kykenisi herättämään hänet kuolleistakin, ja sieltä hän saikin hänet kuvaannollisella tavalla.” – Hepr. 11:17–19; 1. Moos. 22:1–18; Jes. 41:8; 2. Aikak. 20:7.
5, 6. a) Minä aikana Aabraham odotti kuolleitten ihmisten ylösnousemuksen tapahtuvan? b) Menettivätkö Aabraham, Iisak ja Jaakob uskonsa Jumalan messiaaniseen hallitukseen, koska he eivät saavuttaneet kuolemaansa mennessä sitä mitä oli luvattu?
5 Aabraham siis uskoi kuolleitten ihmisten saavan ylösnousemuksen Kristuksen valtakunnan alaisuudessa. Jeesus Kristus, jonka omaa ylösnousemusta Iisakin kuvaannollinen ylösnousemus esikuvasi, sanoi kerran Aabrahamin juutalaisille jälkeläisille: ”Aabraham, teidän isänne, riemuitsi odottaessaan näkevänsä minun päiväni, ja hän näki sen ja iloitsi.” (Joh. 8:56) Yhtäpitävästi sen kanssa, mitä Jeesus sanoi Aabrahamista, Iisakin isästä ja Jaakobin isoisästä, me luemme:
6 ”Uskossa nämä kaikki kuolivat, vaikkakaan he eivät saaneet lupauksia koskevaa täyttymystä, mutta he näkivät ne kaukaa ja toivottivat ne tervetulleiksi ja julistivat julkisesti, että he olivat vieraita ja tilapäisasukkaita siinä maassa. Sillä ne, jotka sellaisia sanovat, osoittavat selvästi, että he ovat hartaasti etsimässä omaa paikkaansa. . . . Mutta nyt he tavoittelevat parempaa paikkaa, se on taivaalle kuuluvaa [taivasten valtakuntaa, jonka valtaistuimella Kristus on]. Siksi Jumala ei häpeä heitä, tulla kutsutuksi heidän Jumalakseen, sillä hän on valmistanut heille kaupungin.” – Hepr. 11:13–16.
7, 8. a) Miten se, mitä Jeesus sanoi saddukeuksille Aabrahamista, Iisakista ja Jaakobista, osoitti näiden saavan varmasti ylösnousemuksen? b) Mitä messiaaninen Hallitsija taivaallisessa hallituksessa tekee Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin hyväksi Psalmin 45:17:n mukaisesti?
7 Koska Jumala on tehnyt valmisteluja kauan kuolleina olleita Aabrahamia, Iisakia ja Jaakobia varten, nämä muinaiset uskon miehet saavat varmasti ylösnousemuksen kuolleista tämän ”kaupungin” eli hallituksen alaisuudessa, jossa kirkastettu Messias eli Kristus hallitsee. Jeesus Kristus itse osoitti tämän seikan keskustellessaan juutalaisten saddukeusten kanssa, jotka eivät uskoneet Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin ylösnousemukseen. Hän sanoi: ”Ylösnousemuksessa eivät miehet mene naimisiin eikä naisia naiteta, vaan he ovat niin kuin enkelit [ei: ovat enkeleitä] taivaassa. Mutta ettekö ole lukeneet kuolleiden ylösnousemuksesta, mitä Jumala on puhunut teille sanoen: ’Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala’? Ei hän ole kuolleiden, vaan elävien Jumala.” – Matt. 22:30–32.
8 Jehova oli Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, ennen kuin he kuolivat. Hän voi olla elävän Aabrahamin, elävän Iisakin ja elävän Jaakobin Jumala vain siten, että hän herättää heidät kuolleista. He tulevat olemaan ihmisiä jotka elävät maan päällä sen ”kaupungin” eli taivaallisen hallituksen alaisuudessa, jonka Jehova heidän Jumalansa on valmistanut heitä varten. Tuossa ”kaupungissa” olevana hallitsijana kirkastettu Messias Jeesus nimittää silloin heidät ”ruhtinaiksi kaikkeen maahan” Psalmin 45:17:n täyttymykseksi. Taivaallinen Messias täyttää heidän suhteensa jokaisen arvonimistään, kuten ennustetaan Jesajan 9:5:ssä, jopa senkin, että hän on Iankaikkinen isä.
9. Mitä profeetta Jesaja kirjoitti kuolleitten ihmisten ylösnousemuksesta, ja mitä kohtaavan Jumalan ”tuomion” jälkeen se tapahtuu?
9 Aabraham, Iisak ja Jaakob ja muut muinaiset uskon miehet ja naiset herätetään kuolleista sinä ”viimeisenä päivänä”, josta Martta puhui Jeesukselle juuri ennen kuin Jeesus herätti hänen veljensä Lasaruksen takaisin maanpäälliseen elämään. (Joh. 11:24–44) Ihmiset, jotka on määrä herättää kuolleista, lunastettiin Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrilla, ja näistä profeetta Jesaja henkeytettiin kirjoittamaan seuraavasti: ”Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: . . . sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien [malvojen, UM] kaste [ruumiiden kuivuuden vastakohtana], ja maa tuo vainajat ilmoille.” (Jes. 26:1, 19) Näin ollen tulee siis tapahtumaan maallisten kuolleitten uudelleen syntyminen. Tämä sattuu sen jälkeen, kun Jehova ilmaisee tuomionsa verivelkaiselle maailmalle kaikkien niiden viattomien ihmisten vuoksi, jotka se on ennenaikaisesti saattanut Šeoliin, hautaan. Se tapahtuu siis ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” jälkeen, joka käydään Raamatun Har-Magedoniksi nimittämässä maailmantilanteessa. – Ilm. 16:14, 16; 19:11–21.
10. Miksi siis maapallo ei ole enää maailmanlaajuinen hautausmaa tuona ”viimeisenä päivänä”?
10 Niinpä sinä ”viimeisenä päivänä”, josta Martta puhui, kuolleitten ihmisten nähdään nousevan eloon jälleen sen sijaan että he lepäisivät peitossa maan povessa. (Jes. 26:20, 21) Millaista uudistetun ihmiselämän kasteen raikkautta tuo ”viimeinen päivä” merkitseekään ihmiskunnan lunastetuille kuolleille! Maapallo ei ole enää maailmanlaajuinen hautausmaa.
11, 12. Miksi kuningas Herodes Suuri epäonnistui julmassa yrityksessään tappaa vastikään syntynyt ”juutalaisten kuningas”?
11 Jopa kuolleille pikkulapsille ja nuorille, jotka eivät vielä ole olleet vastuuiässä, luodaan paluu ja uusi tilaisuus kasvaa ikuiseen nuoruuteen paratiisimaassa. Tällä tavalla kuningas Herodes Suuren aiheuttama kuolemantuottamus kumoutuu. Hän lähetti tiedustelevat tähdistäennustajat idästä Betlehemiin etsimään hänelle vastasyntynyttä ”juutalaisten kuningasta”. Hän suunnitteli Jeesuksen, juutalaisen neitsyen Marian pojan, tappamista. Kun Herodeksen ovelat yritykset tulevan ”juutalaisten kuninkaan” olinpaikan selville saamiseksi eivät onnistuneet, hän lähetti sotilaansa tappamaan kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat lapset. Lapsensa menettäneiden äitien murhe Betlehemissä ja sen ympäristössä ennustettiin Raamatun profetiassa, jossa oli myös ylösnousemusta koskevat lohdun sanat.
12 Evankeliuminkirjoittaja Matteus sanoo: ”Silloin täyttyi se, mikä oli puhuttu profeetta Jeremian välityksellä, joka sanoi: ’Ääni kuului Raamasta, itku ja suuri vaikerointi; Raakel itki lapsiaan eikä tahtonut ottaa vastaan lohdutusta, koska heitä ei enää ole.’” (Matt. 2:1–18) Mutta Maria ei ollut itkevien ja vaikeroivien äitien joukossa, koska hän oli paennut Jeesus-pojan kanssa Egyptiin viipyäkseen siellä Herodeksen kuolemaan saakka.
13. Mikä oli ”vihollisen maa”, josta tapetut viattomat lapset palaavat, sen mukaan miten Matteus sovelsi Jeremian ennustusta?
13 Noiden lapsiaan surevien äitien tila ei kuitenkaan ollut täysin toivoton. Profeetta Jeremia, jota Matteus lainasi, sanoi edelleen: ”Näin sanoo Herra: Pidätä äänesi itkusta, silmäsi kyyneleistä, sillä sinun työstäsi on tuleva palkka, sanoo Herra, ja he palajavat vihollisen maasta.” (Jer. 31:15, 16) Sen mukaan, miten Matteus henkeytettynä sovelsi Jeremian ennustusta, ”vihollisen maa” ei ollut Jeremian ajan muinainen Babylon. Se oli maa, johon vihollinen Herodes Suuri oli ennenaikaisesti lähettänyt viattomat uhrinsa, kuoleman maa. Myös kuolemaa sanotaan ”viholliseksi”, sillä 1. Korinttolaiskirjeen 15:26 kuuluu: ”Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi kuolema.”
14. a) Miten Babylonian maa osoittautui kuoleman paikaksi israelilaisille Jeremian aikana? b) Miten Betlehemin viattomat lapset ”palajavat” ja minä päivänä?
14 Esikristillinen Babylonian maa osoittautui maaksi, jossa karkotettujen juutalaisten vangitsijat tekivät heistä ”kuoleman lapsia”. Monet karkotetuista kuolivat siellä muukalaisina. (Ps. 79:11; 102:21; Jes. 14:17) Vuonna 537 eaa. ja sen jälkeen tuhannet juutalaiset ”vangit” ’palasivat’ vihollisen, Babylonin, maasta. Viattomien Betlehemin lasten paluu on vielä tulevaisuudessa. Se tapahtuu ylösnousemuksen välityksellä ”viimeisenä päivänä”, jonka Betaniasta kotoisin oleva Martta mainitsi ja joka ”viimeinen päivä” alkaa Har-Magedonissa käytävän ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” jälkeen ja Saatana Panettelijan ja hänen demonienkeleittensä sitomisen ja syvyyteen heittämisen jälkeen. – Ilm. 20:1–3, 11–15.
TUOMIOPÄIVÄ
15. Miten Jeesus ilmaisi, että ”viimeinen päivä” on oleva kuolleista herätettyjen ihmisten tuomiopäivä?
15 Sama ”viimeinen päivä” on oleva kuolleista herätetyn ihmiskunnan tuomiopäivä, niidenkin jotka hylkäsivät Jeesuksen eivätkä ottaneet vastaan hänen sanojaan. Jeesus ilmaisi tämän, kun hän sanoi: ”Joka hylkää minut eikä ota minun sanojani vastaan, sillä on tuomitsijansa. Se sana, jonka olen puhunut, tuomitsee hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 12:48) Jeesus yhdisti ihmismaailman tuomitsemisen ajan ylösnousemukseen, kun hän sanoi: ”[Jumala] on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. Älkää ihmetelkö tätä, koska tulee hetki, jolloin kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, hyvää tehneet elämän ylösnousemukseen, inhottavuuksia harjoittaneet tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5:27–29; ks. Vartiotornia 1.1.1979 otsikon ”Elämän ja tuomion ylösnousemus” alla, s. 20–24.) ”Viimeinen päivä” ei tietenkään ole 24-tuntinen päivä. Se on oleva tuhannen vuoden pituinen ajanjakso. Se on samanaikainen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden kanssa. – 2. Piet. 3:8; Ilm. 20:4, 6.
16. Mistä syystä tuleva ’tuomiopäivä’ on oleva loistoisa, kuten ilmaistaan 1. Korinttolaiskirjeen 15:25, 26:ssa?
16 Se ”päivä” on oleva loistoisa päivä, sillä se merkitsee kaikkien kuoleman vaikutusten pois pyyhkäisemistä, kuoleman jonka me kaikki olemme perineet Aadamilta ja Eevalta heille lausutun kuolemantuomion takia. Meidän kaikkien pitäisi siis odottaa iloiten Kristuksen tuhatvuotista hallituskautta, koska 1. Korinttolaiskirjeen 15:25, 26:een on kirjoitettu: ”Sillä hänen täytyy hallita kuninkaana, kunnes Jumala on pannut kaikki viholliset hänen jalkojensa alle. Viimeisenä vihollisena tehdään tyhjäksi [Aadamilta perimämme] kuolema.”
17. Jos joku kuolee tuon ’tuomiopäivän’ jälkeen, niin miksi se tapahtuu ja millainen kuolema se on oleva?
17 Kuoliniskun antamista Aadamilta perimällemme kuolemalle kuvataan sillä, mitä Jeesus pani apostoli Johanneksen kirjoittamaan muistiin. Kuvaillessaan ”viimeistä päivää”, jolloin ihmiskunnan ylösnousemus tapahtuu, Ilmestyksen 20:13, 14 sanoo: ”Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin kukin tekojensa mukaan. Ja kuolema ja Haades heitettiin tulijärveen. Tämä tarkoittaa toista kuolemaa, tulijärvi.” Niinpä kukaan, joka maan päällä kuolee sen jälkeen, ei kuole siksi, että hän on perinyt kuoleman Aadamilta. Hän kuolee Jumalan lain tahallisen rikkomisen ja synnin tekemisen vuoksi. Hänen kuolemansa tulee silloin olemaan ”toinen kuolema”, josta ei ole ylösnousemusta.
18. Mistä kuolemasta ja mistä vaikutuksista Jeesus Kristus vapauttaa ihmiskunnan, ja mitä hän siis on ihmisille?
18 Jeesus Kristus vapauttaa ihmiskunnan vain Aadamilta peritystä kuolemasta ja yhteisestä haudastamme, Haadeksesta. Hän antoi meille vakuuden siitä, kun hän sanoi: ”Minä olen Ensimmäinen ja Viimeinen ja elävä, . . . ja minulla on kuoleman ja Haadeksen avaimet.” (Ilm. 1:17, 18) Täysin aiheellisesti Jeesus sanoi Martalle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä.” – Joh. 11:25.
19. Kuka kärsivällisyydestään kuuluisa mies on oleva kuolleista herätettyjen joukossa, ja mihin asti hän halusi olla haudattuna Šeolissa?
19 Niiden joukossa, joiden hyväksi hallitseva Kuningas Jeesus Kristus käyttää Haadeksen (eli Šeolin, hepreaksi) avainta, on eräs kärsivällisyydestään kuuluisa mies. Hän on Job Uusin maasta vanhan ajan Lähi-idästä. Niiden kärsimysten vuoksi, joita vyöryy päällemme nykyään, jotkut meistä voivat tuntea Jobin tavoin ja toivoa, että olisimme kuolleita ja haudattuina Haadekseen eli Šeoliin. Mutta meillä pitäisi olla niin kuin Jobillakin oli usko ylösnousemukseen. Hän tiesi, että kun se tapahtuisi ”viimeisenä päivänä”, hän olisi vapaa kaikista ihmiskunnan nykyisistä vaikeuksista. Jos hän nukkuisi kuolemaan ja hänet haudattaisiin, hän lepäisi siihen saakka, kun nykyisin ihmiskuntaa hallitsevat ”taivaat” eli yli-inhimilliset voimat olisivat menneet. Niiden poistuminen tekee mahdolliseksi suurenmoisen muutoksen aloittamisen täällä vallitseviin maallisiin olosuhteisiin. Niinpä Job rukoili Jehova Jumalaa:
20. Mitä Job rukoili Jumalalta Jobin 14:12–15:n mukaan?
20 ”Ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. . . . eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. Oi, jospa kätkisit minut tuonelaan [Šeoliin, UM], piilottaisit minut, kunnes vihasi on asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua! Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin kaikki sotapalvelukseni [pakollisen palvelukseni, UM] päivät [Jumalan pahuudensallinnan takia], kunnes pääsyvuoroni joutuisi. Sinä kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöisit kättesi tekoa.” – Job 14:12–15.
21. Minkä muutoksen kasvonilmeissä Job halusi nähdä, ja mitä hän odotti ’lunastajansa’ tekevän hänen hyväkseen?
21 Job ei ahdinkonsa aikana nähnyt Jumalan kasvojen olevan suosiolliset hänelle. Tuntuuko meistäkin joskus nykyään niiden vaikeuksien takia, jotka Jumala sallii meidän kohdata, ettei hän hyväksy meitä, ja haluaisimmeko nähdä hänen kasvonilmeittensä meitä kohtaan muuttuvan? Edessä olevana ”viimeisenä päivänä” on tapahtuva kuolleitten ihmisten herääminen Šeolista eli Haadeksesta, ja juuri tämä ilmaisee, että Jehova Jumala suhtautuu lunastettuun ihmiskuntaan suosiollisesti. Job uskoi, että häntä ja muita ihmisiä odottaisi ylösnousemus, koska oli oleva ”lunastaja”, joku joka maksaisi ostohinnan hänen ostamisekseen pois ”pakollisesta palveluksesta”, johon hänet oli myyty.
22, 23. a) Minkä luottamuksen vuoksi Job uskoi, että olisi joku, joka hankkisi perustan hänen ylösnousemukselleen? b) Milloin Job odotti tämän ”lunastajan” tulevan, ja kenen suosion katseen Job odotti näkevänsä?
22 Job pani luottamuksensa henkilökohtaiseen nuhteettomuuteensa Jehovaa kohtaan välittämättä niistä miehistä, jotka syyttivät häntä väärin. Niinpä hän oli varma, että häntä varten olisi ”lunastaja”. Tämä ”lunastaja” tulisi esiin Jobin kuoleman jälkeen, mutta Job jättäisi jälkeensä hyvän maineen ’lunastajansa’ huomioon otettavaksi. Luottaen siihen, että tuleva ”lunastaja” hankkisi perustan ylösnousemukselle, Job huudahti:
23 ”Ja itse tiedän hyvin lunastajani elävän, ja että hän jälkeeni tultuaan kohoaa tomun ylle. Ja nahkani jälkeen, jonka he ovat nylkeneet, – tämä! Mutta lihassani kuihtuneena [nylkemisen takia] saan nähdä Jumalan, jota minäkin katson yksikseni ja jonka omat silmäni varmasti näkevät, mutta eivät ketään vierasta. Munuaiseni ovat riutuneet sisuksissani” odotuksen aiheuttaman valtavan tunteen takia. – Job 19:25–27, UM.
24. Miten Jumalan tuottamasta, ”lunastajasta” tuli ihmiskunnan sukulainen, ja mitä tämä, antoi ”lunnaina monien korvaukseksi”?
24 Parjatkoon siis Saatana Panettelija edelleen ihmiskuntaa väittäen, ettei se ole sopiva saamaan ylösnousemusta, koska se ei kykene tuottamaan miehiä ja naisia, jotka pysyisivät nuhteettomina Jumalalle. Kuolleitten ihmisten ylösnousemus tapahtuu ”viimeisenä päivänä”, jonka Betaniasta oleva Martta mainitsi. Kuinka niin? Koska Jumala, jolle mikään ei ole mahdotonta, on tuottanut ”lunastajan”, ainosyntyisen Poikansa, josta tuli ihmiskunnan sukulainen, kun hän syntyi täydelliseksi ihmiseksi. Hän tuli tilapäisesti maan päälle, ei palveltavaksi, ”vaan palvelemaan ja antamaan [ihmis]sielunsa lunnaina monien korvaukseksi”. (Matt. 20:28; Mark. 10:45) Tämä johti siihen, että Jumala sallii niin monen ylösnousemuksen kuin Jeesuksen Kristuksen uhrikuolema lunasti.
25. Miksi ”viimeinen päivä” ei ole ihmiskunnan olemassaolon viimeinen päivä, ja mitä Jumala tulee tekemään ihmiskunnan hyväksi sinä ”päivänä”?
25 ”Viimeinen päivä” ei niin muodoin tarkoita ihmiskunnan olemassaolon viimeistä päivää, koska lunastetun ihmiskunnan ylösnousemus tapahtuu sinä ”päivänä” Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana. Se tulee olemaan ”viimeinen päivä” kaikkien niiden edellisten päivien jälkeen, joiden aikana Jumala on antanut synnin ja kuoleman hallita ihmiskuntaa ja lukemattomat miljoonat ovat joutuneet Šeoliin eli Haadekseen. Sinä ”päivänä” Jumala pitää lunastettua ihmiskuntaa vapautettuna kaikista entisistä synneistä ja opettaa sille vanhurskaat vaatimuksensa, jotta ihmiset saisivat ikuisen elämän ennallistetussa paratiisissa maan päällä. – Jes. 26:9; Room. 6:7.
26. a) Mikä oli Kristuksen ”oma oikea paikka” ylösnousemuksen ollessa kysymyksessä? b) Miten 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16 osoittaa, että on oleva muidenkin ylösnousemus luokka- eli paikka- eli tärkeysjärjestyksessä?
26 ”Lunastajan” kuoleman ja ylösnousemuksen täytyi siis tapahtua, ennen kuin voitiin herättää kuolleista ihmiskuntaa, joka tarvitsi lunastusta. Siksi Lunastajan Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus oli kuuluva ensimmäiseen luokkaan. Hänet herätettiin ”omaan oikeaan paikkaansa”, sikäli kuin oli kysymys paikan tärkeydestä. Lisäksi tulee tapahtumaan muiden ylösnousemus luokka- eli paikka- eli tärkeysjärjestyksessä ennen Jobin, Betlehemissä surmattujen lasten ja muiden kuolleitten ihmisten ylösnousemusta. 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16:een kirjoitetut henkeytetyt sanat kiinnittävät huomiomme tähän, kun siinä sanotaan: ”Ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin.” (Kirkkoraamattu) Ketkä osallistuvat ensiksi ylösnousemukseen, ja milloin ja miten se tapahtuu?
[Kuva s. 17]
Kuvittele, kuinka riemullista on lausua tervetulleiksi kuolleista uskollisia vanhan ajan miehiä ja kuinka onnellisia ovat äidit saadessaan takaisin Herodeksen surmauttamat pienokaisensa!