Jumalan pitkämielisyys on ikuinen siunaus ihmiskunnalle
”Rakkaus on pitkämielinen.” – 1. Kor. 13:4.
1. a) Miten Jehova on kuvattu Raamatussa? b) Miksi Jehova on pitkämielinen?
LÄPI koko Pyhän Raamatun puhutaan Jumalan pitkämielisyydestä. Jehova on kuvattu Raamatussa lempeämieliseksi Jumalaksi, joka mieluummin haluaisi siunata kuin rangaista. Hänen kärsivällisyytensä pidättää ansaitunkin lyönnin, kun tehty synti huutaa kostoa. Jehovan pitkämielisyys kestää ihmisten ja enkelten uudistuvat ärsytykset. Psalmista sanoo häntä Jumalaksi, joka on ”hidas vihaan”. (Ps. 103:8, Um) Jehova kärsii kauan, koska hän on Jumala ja koska hän on rakkaus, sillä ”Jumala on rakkaus”. – 1. Joh. 4:16.
2. a) Määrittele pitkämielisyys. b) Miten pitkämielisyys on käännetty monissa Heprealaisten kirjoitusten kohdissa?
2 Pitkämielisyys on huonon kohtelun kestämistä ärtymättä tai kostamatta. Se merkitsee sellaisen hengen omaamista, joka suvaitsee niitä, joiden käytös tai puhe suututtaa ja ärsyttää vihaan tai närkästykseen. Sen kreikkalaisen sanan kirjaimellinen merkitys, josta ”pitkämielisyys” on käännetty, on ’pitkämalttinen’, meille tutun ’äkkipikainen’-sanan vastakohta. Kolmessa Heprealaisten kirjoitusten kohdassa (2. Moos. 34:6; 4. Moos. 14:18; Ps. 86:15) Uuden maailman käännös (engl.) sanoo sen sijasta ”hidas vihaan”, mikä on heprealaisen sanontatavan ”kasvojen tai sierainten pituus, missä viha leimahtaa”, kirjaimellisempi tulkinta suomalaisen käännöksen käyttämän ”pitkämielisyyden” asemesta. Useissa kohdin kuitenkin, kuten Neh. 9:17, Ps. 103:8, Ps. 145:8, Jer. 15:15, Jooel 2:13, Joona 4:2 ja Naah. 1:3, nämä kaksi käännöstä siinä vaihtelevat. Näiden kahden ilmaisun, ”pitkämielinen” ja ”hidas vihaan”, katsotaan näin ollen olevan synonyymejä eli samaa merkitseviä.
3. Mitä sana ’kärsiä’ mm. merkitsee, ja miten tämä on sopusoinnussa sanan raamatullisen määritelmän kanssa?
3 Uuden maailman käännöksen (engl.) ”pitkämielistä” vastaava sana on tarkasti kääntäen ’pitkään kärsivä’, ja ’kärsiä’-sanalla on puolestaan eri merkityksiä, kuten sallia, suvaita; pitkittää tai viivyttää; esimerkiksi pitkittää tai viivyttää tuomion toimeenpanoa. ’Kärsiä’-sanan raamatullinen merkitys on usein sama. Se merkitsee sitä, että on hidas ilmaisemaan vihaa, sietävä, taipuvainen lykkäämään tuonnemmaksi, ts. sallimaan jumalattoman mennä omaa tietään, kunnes tulee Jumalan aika toimia.
4. Mitä pitkämielisyys ei merkitse ja miksi?
4 Pitkämielisyys ei merkitse oikeuden mittapuun madaltamista oikean ja väärän suhteen. Profeetta Mooses vakuuttaa meille tämän, kun hän kirjoitti Jehovasta: ”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Moos. 32:4) Ne, jotka halveksivat Jumalan suvaitsevaisuutta, eivät tunne tarkoitusta, mitä varten sitä osoitetaan. Ne, jotka erehtyvät pitämään sitä heikkoutena tai epäoikeudenmukaisuutena tai välinpitämättömyytenä, ovat vain moraalisesti sokeita.
5. Miksei pitkämielisyys ole pasifismia?
5 Jumalan pitkämielisyys ei ole myöskään pasifismia. Sitä saattaa seurata ja sitä seuraa sota kuolemaan asti pahaa ja väärintekoa vastaan. Henkeytetyt Sananlaskut sanovat: ”Älä kadehdi väkivallan miestä äläkä hänen teitänsä omiksesi valitse; sillä väärämielinen on Herralle kauhistus, mutta oikeamielisille hän on tuttava. Herran kirous on jumalattoman huoneessa, mutta vanhurskasten asuinsijaa hän siunaa.” (Sananl. 3:31–33; 2. Moos. 20:5, 6) Jehova ei sovittele jumalattomien kanssa, mutta on kärsivällinen heitä kohtaan, ”sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” ja elävät. – 2. Piet. 3:9; 1. Tim. 2:4; Hes. 3:17–21.
6. Millä tavalla pitkämielisyys on enemmän kuin kärsivällisyyttä, ja miten se käy ilmi Israelin tapauksessa?
6 Pitkämielisyys on sen tähden enemmän kuin kärsivällisyyttä. Tämä sana ei merkitse ainoastaan kärsivällistä kestävyyttä ärsytettäessä, vaan myös kieltäytymistä hellittämästä siitä toivosta, että häiriintynyt suhde paranee. Tämä pitkämielisyyden puoli kävi ilmi, kun Jehova sanoi profeetta Jesajan kautta muinaiselle Israelille: ”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa.” Jumala ei kuitenkaan hylkää eikä hävitä sitä. Miksi ei? Profeetta jatkaa: ”Näin sanoo Herra: Niinkuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: ’Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus’, niin teen minä palvelijaini tähden, etten kaikkea hävittäisi. Minä tuotan Jaakobista siemenen ja Juudasta vuorteni perillisen; ja minun valittuni saavat periä maan, ja minun palvelijani saavat siinä asua. . . . Mutta te, jotka hylkäätte Herran ja unhotatte minun pyhän vuoreni, . . . teidät minä määrään miekan omiksi ja kaikki te kumarrutte teurastettaviksi, sentähden ettette vastanneet, kun minä kutsuin, ettekä kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista.’” (Jes. 65:2–12) Jehova osoitti siis erikoista pitkämielisyyttä niiden hyväksi, jotka osoittautuisivat uskollisiksi hänelle. Näitä hän lupaa siunata kallisarvoisilla omaisuuksilla, jota vastoin hän vihkii jumalattomat lopulta tuhoon.
PITKÄMIELISYYS IHMISKUNTAA KOHTAAN
7. Miksi ihmiskunnalle on hyvä, että Jehova on pitkämielinen, ja mikä tarkoitus Jehovan pitkämielisyydellä on?
7 On onnellista ihmiskunnalle, että Jehova on pitkämielinen, vihaan hidas Jumala. Missä muuten jokainen meistä olisi, jos hän toimisi kanssamme ainoastaan ansioittemme ja hyveittemme mukaan? Jos Jehova olisi menetellyt ensimmäisen ihmisparin kanssa jyrkästi oikeutensa kannalta katsoen, kun se ei totellut häntä, niin ihmissuku olisi päättynyt silloin siihen. (1. Moos. 2:17) Vain Jumalan rakkaus ja sen hedelmä ”pitkämielisyys” ehkäisi perusteellisen tuhon sillä hetkellä. Jumalan pitkämielisyyden silmämääränä oli hänen kunniansa suurentaminen hänen lupaamansa Siemenen kautta. – 1. Moos. 3:15; Joh. 3:16; Gal. 5:22.
8. a) Miten ja miksi Jehovan oli osoitettava pitkämielisyyttään ennen vedenpaisumusta? b) Minkä tärkeän tarkoituksen hänen pitkämielisyytensä täytti?
8 Kohta sen jälkeen, kun ihminen karkotettiin Eedenistä, Jehovan oli osoitettava jatkuvasti pitkämielisyyttään ihmiskuntaa kohtaan. Enoksen päivinä ihmiset ryhtyivät ”avuksi huutamaan Herran [Jehovan, Um] nimeä” häpeällisellä tavalla. (1. Moos. 4:26) Jumalattomuus lisääntyi väestön kasvaessa. Ihmiset ja enkelit uhmasivat Jumalaa. Saavutettiin huippu, jolloin ”kaikki heidän [ihmisten] sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. Jumalallinen kertomus sanoo: ”Mutta maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” (1. Moos. 6:5–12) Maan ja siinä olevien muutamien soveliasten sielujen takia (joita oli kaikkiaan kahdeksan) Jumala pysähdytti jumalattomuuden hävittämällä jumalattomat vedenpaisumuksessa. (1. Piet. 3:20; 1. Moos. 7:17–23) Hänen kärsivällisyytensä oli saavuttanut rajansa. Mutta hänen pitkämielisyydellään oli tärkeä tarkoitus. Se oikeutti päätöksen pyyhkiä maa puhtaaksi. Yksikään vedenpaisumuksessa säilynyt ei hetkeksikään asettanut kyseenalaiseksi Jehovan mahtavan teon viisautta. Jumalan pitkämielisyys ei jättänyt sijaa epäillä sen oikeutusta.
9. Miten Jehovan pitkämielisyys oli siunaus ihmiskunnalle vedenpaisumuksen jälkeen, ja miten siihen suhtauduttiin?
9 Jehovan pitkämielisyys varasi ihmiskunnalle vereksen, uuden alun maan päällä. Se salli ihmisrodun jatkua. Vedenpaisumuksen olisi pitänyt lähtemättömästi painaa ihmisten mieleen pelko ja kunnioitus heidän Pelastajaansa Jehovaa kohtaan, mutta niin ei käynyt. Vedenpaisumuksessa varjeltuneitten jälkeläiset käsittivät pian Jumalan pitkämielisyyden välinpitämättömyydeksi. Psalmistan sanoin he sanoivat sydämessään: ”Jumala on unohtanut. Hän on kätkenyt kasvonsa. Hän ei varmasti koskaan näe sitä. Miksi jumalaton on halveksinut Jumalaa? Hän on sanonut sydämessään: ’Sinä et vaadi tilille.’” (Ps. 10:11, 13, Um; Saarn. 8:11–13) Jumalattomuus saavutti jälleen huippunsa Aabrahamin aikana.
10, 11. a) Miten Jehovan pitkämielisyys ilmeni Sodoman ja Gomorran kaupunkien yhteydessä? b) Mikä varoittava esimerkki tässä on meille?
10 Mamressa Aabraham, Jehovan uskollinen palvelija, pyysi Jehovalta hartaasti, ettei hän hävittäisi Sodomaa ja Gomorraa, mutta Jehova osoitti, että nuo kaupungit olivat tyystin turmeltuneet. ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat”, Jehova sanoi Aabrahamille. (1. Moos. 18:20) Aabraham anoi siitä huolimatta näiden kaupunkien säilyttämistä. Näyttää siltä, ettei hän voinut uskoa niiden olevan niin turmeltuneita, ettei niitä voitaisi pelastaa. Siksi hän anoi: ”Aiotko siis hukuttaa vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa?” (1. Moos. 18:23) Aabraham ajatteli, että Sodomassa oli vielä jäljellä joitakin hyviä ihmisiä, niin että sen hävittäminen olisi epäoikeudenmukaista siellä olevia vanhurskaita kohtaan. Niinpä hän pyysi Jumalalta: ”Entä jos kaupungissa on viisikymmentä vanhurskasta; aiotko hukuttaa heidät etkä säästä paikkaa siellä olevain viidenkymmenen vanhurskaan tähden? Pois se, että sinä näin tekisit: surmaisit vanhurskaan yhdessä jumalattoman kanssa, niin että vanhurskaan kävisi samoin kuin jumalattoman! Pois se sinusta! Eikö kaiken maan tuomari tekisi oikeutta?” – 1. Moos. 18:24, 25.
11 Silloin Jehova vastasi Aabrahamille: ”Jos löydän Sodoman kaupungista viisikymmentä vanhurskasta, niin minä heidän tähtensä säästän koko paikan.” Mutta Aabraham tiukkasi edelleen: Otaksutaan, että löydät 45 tai vain 40 tai 30 tai ainoastaan 20 tai ehkä 10, entä silloin? Aabrahamista ilmeisesti tuntui, että jos Sodomassa olisi vähemmän kuin kymmenen kunnon ihmistä jäljellä, niin se ei ansainnut jäädä olemaan. Mutta kymmentä vanhurskasta ei voitu löytää vaan ainoastaan neljä. Monet ajattelevat nykyään, ettei maailma ole moraalisesti ja hengellisesti niin paha kuin Jehovan todistajat sanovat. He puhuvat toiveikkaasti maailmasta. Pyhä Raamattu vertaa kuitenkin sitä Sodomaan ja Gomorraan, jotka eivät voineet tarjota kymmentäkään vanhurskasta sielua tuomiopäivänään. Nuo kaupungit hävisivät tulessa ja tulikivessä, minkä seikan Jeesus Kristus ja arkeologia ovat vahvistaneet. Tämä maailma saavuttaa Jumalan sanan mukaan myös loppunsa. – 1. Moos. 18:26–33; 19:1–29; Luuk. 17:29, 30; 2. Piet. 3:7.
12. Minkä hyvän tarkoituksen Jehovan pitkämielisyys täytti näiden kaupunkien yhteydessä?
12 Aabraham ei valittanut Jumalalle, kun Sodoma ja Gomorra tuhoutuivat liekkeihin. Hän ei itkenyt siellä menetettyä omaisuutta eikä säälinyt ihmishenkien tuhoa. Jumalattomat saivat asianmukaisen palkkansa. Jumalan pitkämielisyyden osoittaminen velvoittaa, jopa pakottaa Jumalan palvelijan tyytymään täydelleen Jumalan oikeuteen, kun se toimeenpannaan. Se ei jätä heidän mieleensä epäilystäkään siitä, että jumalattomia kohdeltiin oikeudenmukaisesti ja että Jehova on todella hidas vihaan ja täynnä laupeutta ja totuutta. Se auttaa lisäksi heitä ymmärtämään, että ”vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana. Herra auttaa heitä ja vapahtaa heidät, vapahtaa jumalattomista ja pelastaa heidät; sillä he turvaavat häneen.” – Ps. 37:39, 40.
JUMALAN PITKÄMIELISYYS JA ISRAEL
13. Miten Jehova ilmaisi pitkämielisyytensä muinaiselle Israelille, mutta miten siihen suhtauduttiin?
13 Jumalan pitkämielisyys ei ole missään kohdassa Raamattua niin ilmeinen kuin hänen menettelyissään muinaisen Israelin kansan kanssa. Tässä oli kansa, jonka Jehova oli pelastanut Egyptin orjuudesta ja tehnyt mahtavaksi. Hän sekä suosi sitä ennen kaikkia muita kansoja että erotti sen niistä. Hän vuodatti sille maallisia ja hengellisiä etuja monien vuosisatojen ajan. Lopulta hän jopa lähetti ainosyntyisen Poikansa sen keskuuteen. Vaikka israelilaiset surmasivat hänen Poikansa kidutuspaalussa, niin Jehova oli äärettömässä armossaan määrännyt tarjoamaan hyvää uutistaan ensiksi heille. Hän pyysi heitä profeettojensa, apostoliensa ja evankeliuminpalvelijoittensa välityksellä ottamaan vastaan hänen pelastuksensa Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Sittenkään suuri enemmistö ei halunnut siitä mitään. He merkillisesti ymmärsivät väärin Jumalan hyvyyden aikeet. Sen olisi pitänyt johtaa heidät katumukseen, niin kuin se johti jäännöksen, mutta sen sijaan valtavan suuri enemmistö suuttui Jumalan ystävällisyyteen ja oli halpamainen kiittämättömyydessään. He tekivät jotenkin sellaisen johtopäätöksen, että Jumalan yltäkylläinen armo ja pitkämielisyys heitä kohtaan merkitsi sitä, että hän suosisi heitä aina, kuinka kiittämättömästi he kapinoisivatkin häntä vastaan. Historia osoittaa heidän erehtyneen pahasti johtopäätöksissään. – Ks. Neh. 9:4–35 ja Apt. 2:14–47; 7:51–53.
14, 15. a) Oliko Jehovan pitkämielisyys tuhlausta? b) Mitä muuta me opimme Jumalan pitkämielisyydestä?
14 Jumalan pitkämielisyyttä ei tuhlattu juutalaisille. Se täytti tarkoituksensa. Se antoi jäännökselle tilaisuuden katua. Havainnot Jumalan armosta antoivat heille vaikuttimen ja kannustuksen kääntyä pois jumalattomasta menneisyydestään ja tehdä sitä, mikä oikein oli. Niin heistä tuli Jumalan suosion vastaanottajia, jotta heistä olisi tullut hänen hengellisiä lapsiaan taivaalliseen valtakuntaan Kristuksen ollessa sen päänä.
15 Mutta ne juutalaiset, jotka hylkäsivät Jumalan pitkämielisyyden, joutuivat todellisuudessa häviölle. Heidän menetyksensä merkitsi voittoa pakanoille, joille oli tarjottu tilaisuus tulla taivaan valtakunnan jäseniksi juutalaisten epäuskon tähden. Näiden jatkuva uppiniskaisuus johti Jehovan suosion menetykseen ja sen tähden hänen suojeluksensa ja siunauksensa menetykseen, mikä näkyi hyvin vuonna 70 ya., jolloin Rooman legioonat hävittivät Jerusalemin kaupungin. Kevytmielinen suhtautuminen Jumalan pitkämielisyyteen ei hyödytä juutalaisia eikä pakanoita. – Room. 11. luku.
MITÄ ON JUMALAN PITKÄMIELISYYDEN TAKANA
16. Miksi Jehova on pitkämielinen apostoli Paavalin mukaan?
16 Mutta miksi Jumala on pitkämielinen? Pelkästäänkö ihmisten pelastumisen tähden hän on kärsinyt heidän halpamaisuuksiaan? Jeesuksen Kristuksen apostoli Paavali vastaa puolestamme: ”Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltävalmistanut kirkkauteen? Ja sellaisiksi hän myös on kutsunut meidät, ei ainoastaan juutalaisista, vaan myös pakanoista niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: ’Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani. Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: ”Te ette ole minun kansani”, siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi.’” (Room. 9:22–26) Toisin sanoen Jumala ottaa pitkämielisyydellään kansan nimelleen. Ja sen kautta hän tekee itsensä suureksi kaikessa maassa. – 1. Kor. 3:9, 16, 17; 2. Kor. 6:16; Apt. 15:14.
17. Mitkä siunaukset ihmiskunnalle ovat olleet seurauksena Jumalan pitkämielisyydestä?
17 Näistä tulee Jehovan todistajia, jotka on määrätty julistamaan laajalti heidän Jumalansa Jehovan jaloja tekoja. Apostoli Pietari kirjoitti heistä: ”Te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen ’ette olleet kansa’, mutta nyt olette ’Jumalan kansa’, jotka ennen ’ette olleet armahdetut’, mutta nyt ’olette armahdetut’.” (1. Piet. 2:9, 10) Jumalan armo ja pitkämielisyys on auttanut nämä hänen pojikseen, lapsikseen eli kansakseen. ”Jos olemme lapsia”, Paavali kirjoitti, ”niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.” (Room. 8:3, 4, 14–18; 2. Kor. 5:17; Gal. 6:15) Miten sykähdyttävä odote, sillä nämä muodostavat taivaallisen valtakunnan Kristuksen kanssa! Ja he tulevat hallitsemaan maata hänen kanssaan tuhat vuotta tuoden iankaikkisia siunauksia ihmiskunnalle. Heidän välityksellään Jehova saattaa kunniaan jalkainsa sijan kirjoitetun lupauksensa mukaan. (Jes. 60:13) Täten näemme, että Jumalan pitkämielisyyden takana on hänen nimensä ja Sanansa kunniaan saattaminen Kristuksen ja hänen valtakuntansa välityksellä.
ESIMERKKI PITKÄMIELISYYDESTÄ JEESUKSESSA KRISTUKSESSA
18. Kenessä Jehovan pitkämielisyys ilmeni esimerkkinä ja miten?
18 Jehovan pitkämielisyydestä oli maan päällä esimerkki Jeesuksen Kristuksen elämässä. Apostoli Paavali kirjoitti: ”Silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta [tähden, Um] kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.” (Hepr. 12:2) Kuinka pitkämielisesti Jeesus suhtautuikaan sairaisiin ja köyhiin! Miten pitkämielinen hän oli Pilatusta ja Herodesta kohtaan! Miten pitkämielinen hän oli niiden suhteen, jotka paaluunnaulitsivat hänet, kun hän sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”! (Luuk. 23:34) Profeetta Jesaja kirjoitti Jeesuksesta Kristuksesta: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.” (Jes. 53:7) Hän ei valittanut eikä nurissut, vaan iloitsi kärsiessään, sillä hän oli tietoinen edessään olevasta ilosta.
19. Millä tavalla Jeesuksen Kristuksen pitkämielisyys on esimerkki meille?
19 Jeesus opetti ihmisille, miten voi kärsiä pitkään ja todella arvokkaasti. Esimerkillään hän näytti seuraajilleen, miten voi sietää tovereittensa heikkouksia. Muista, kuinka Jeesus sieti Pietaria, Tuomasta ja toisia apostoleita ja kuinka hän vahvisti heitä noustuaan kuolleista. (Joh. 20:24–29; 21:15–17) Hän näytti, miten voi sietää juoppojen, spitaalisten ja prostituoitujen hairahduksia ja epätäydellisyyksiä. Hän sieti tietämättömien kyselijöiden solvaukset ja ilkeämielisten ihmisten pahanilkisyyden, ja hän teki siten nurkumatta, ärtymättä tai kostamatta, ja tämä esimerkki suosittelee meille itseään seurattavaksi.
20. Mitkä läksyt pitkämielisyydestä ovat opittavissa?
20 On opittava läksyt kärsimisessä, läksyt, jotka täydellinen ihminen Jeesuskin pantiin oppimaan. Raamattu sanoo: ”Lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. Ja niin hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka olivat hänelle kuuliaiset.” (Hepr. 5:7–9) Kuuliaisuusläksy täytyy oppia kaikkien, jotka haluavat saada pelastuksen. – 1. Sam. 15:22, 23.
JUMALAN PITKÄMIELISYYDEN NYKYINEN TARVE
21. Miten Jehovan pitkämielisyys on ilmennyt nykyaikana?
21 Jeesus Kristus valotti Jumalan pitkämielisyyden tarvetta nykyisenä aikanamme sanoessaan: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk. 18:7, 8) Kun Jehova Jumala tuli temppeliinsä tuomitsemaan valtaistuimelle nousseen Kuningas-Poikansa kanssa, niin hän havaitsi tarvittavan paljon pitkämielisyyttä niitä kohtaan, jotka tunnustivat kristillisyyttä maan päällä. Hänelle antautuneet olivat uponneet babylonilaiseen uskontoon. Heidän vaatteensa olivat uskonnollisen ulkokultaisuuden ja poliittisten sovittelujen tahrimat. Jumala kärsi pitkään heidän heikkouksiaan. Aikanaan vilpitönsydämiset ymmärsivät Jumalan pitkämielisyyden ja katuivat syntejään sekä järjestivät elämänsä oikein. Jehova siunasi sitten heitä antaen heille edun tulla hänen todistajikseen kaikessa maassa. Heille suotiin palveluksen loistava aarre julistaa Jumalan perustettua valtakuntaa ja Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän nopeasti lähestyvää sotaa, jonka paikkaa kutsutaan Harmagedoniksi. – Matt. 24:14; Ilm. 16:16.
22. Millä tavalla Jehovan pitkämielisyys oli antoisa ihmiskunnalle?
22 Jumalan pitkämielisyys on todella ollut antoisa. Se on koitunut Jumalan lisääntyneeksi kunniaksi. Ihmiskunnalle se on merkinnyt Lunastajaa ja iankaikkisen elämän uudistunutta toivoa. (Tiit. 1:1, 2; 1. Joh. 2:25) Jehovan pitkämielisyys on tehnyt mahdolliseksi Valtakunnan hallituksen monine hengellisine lapsineen ihmiskunnan siunaamiseksi. Näinä viimeisinä päivinä ei hänen pitkämielisyytensä ole tehnyt mahdolliseksi ainoastaan Valtakunnan jäsenten luvun täydentymistä, vaan se on myös avannut tien suurelle joukolle vastata Jumalan armoon ja saada hänen pelastuksensa. Lisäksi se on johtanut siihen, että tosi palvonta on ennallistettu maan päällä ja täällä on Jumalan päätökselle antautuneen hengellisesti puhtaan kansan yhteiskunta. Tämä on ihmeellistä silmissämme, sillä jollei Jehova olisi ollut pitkämielinen, ei mikään liha olisi pelastunut. (Matt. 24:22) Mutta nyt me näemme Jumalan pitkämielisyyden kallisarvoisen hedelmän hyvän joukon yli miljoonan ihmisen ylistäessä häntä. Totisesti Jehova on lisännyt kunniaansa pitkämielisyydellään!
23. a) Mikä varoitus annetaan Jumalan pitkämielisyyden yhteydessä? b) Mikä kristittyjen tulee aina pitää mielessään, jottei Jumalan pitkämielisyyden tarkoitus jäisi toteutumatta heihin nähden?
23 Tämän hyvän uutisen mukana tulee kumminkin varoituksen sana, jottei Jumalan pitkämielisyyden tarkoitus jäisi toteutumatta meihin nähden. Apostoli Pietari viisaasti varoittaa meitä painokkaasti sanoen: ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä, niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” Sitten apostoli lisää: ”Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas.” Jumalattomat hävitetään. Me haluamme aina olla vakuuttuneita näistä seikoista, nimittäin siitä, että Jehovan päivä tulee ja että jumalattomat hävitetään, ja haluamme niiden tekevän vaikutuksensa meihin. Koska näin on, niin lukekaamme ”meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi”. Käytä sitä sen tähden hyväksesi. Niitä, jotka näin tekevät, odottavat iankaikkiset siunaukset Jumalan uudessa järjestyksessä Kristuksen alaisuudessa, Jumalan pitkämielisyydestä johtuvat siunaukset. – 2. Piet. 3:9–18; Gal. 6:9.