Varo antamasta ilmi vikoja

JUMALAN sana, Raamattu, kehottaa meitä olemaan anteliaita ja hyvästä syystä, sillä se aiheuttaa onnellisuutta ympäristössä. Mutta on eräänlaista antamista, mitä se ei suosi. Mitä se on? Veljen, toverin tai läheisen tuttavan vian ilmianto. – Ps. 50:20; Apt. 20:35.

Sinä voit varoa hyvin huolellisesti väärien tietojen levittämistä, ja ilkeämieliseen herjaukseen tai väärään valaan syyllistymisen ajatuskin saattaa näyttää sinusta vastenmieliseltä, ja se on hyvä. Mutta tiedätkö, että Jumala vaatii kielen käytön yhteydessä vielä enemmän lähimmäisenrakkauden todistukseksi? – 2. Moos. 20:16.

Me luemme tästä Psalmista 15:1–3 (Um): ”Oi Jehova, kuka on oleva vieraana sinun teltassasi? Kuka on asustava sinun pyhällä vuorellasi? Se, . . . joka ei ole panetellut kielellään. Tovereilleen hän ei ole tehnyt mitään pahaa, eikä hän ole ryhtynyt soimaamaan läheistä tuttavaansa.” Niin, jos haluat säilyttää Jumalan ystävyyden, niin älä ryhdy soimaamaan läheistä tuttavaasi, olkoonpa moitteesi totta tai ei.

Voimme nähdä eräästä toisesta psalmista, että Jumala pitää loukkaavaan puheeseen sekaantumista vakavana: ”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: ’Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse! Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa.’” – Ps. 50:16, 17, 20.

Kun jumalaton antaa ilmi vian, niin hän tekee sen ilmeisesti kateudesta tai ilkeämielisyydestä. Mutta useimmin vikojen ilmiantajat eivät ole vihamiehiä, vaan niitä, jotka ovat rakastavinaan toisiaan. Aviomiehet ja vaimot ilmaisevat useasti toistensa vikoja antaen ulkopuolisten tietää asioita, joiden pitäisi pysyä salassa. Vanhemmat taas selittävät toisille lastensa puutteita tehden siten toisinaan lastensa läsnä ollessakin näiden vahingoksi. Eikä tämä vikojen ilmi antaminen ole tuntematonta eikä olematonta kristillisten seurakuntien jäsenilläkään.

Jumala tuomitsee hyvällä syyllä tällaisen vikojen ilmi antamisen. Ensinnäkin siihen sisältyy luottamuksen pettäminen, sillä erityisen tuomittua on veljen vian ilmi antaminen, läheisen tuttavan soimaaminen. Oltaessa läheisissä suhteissa perheessä, työ- tai palvontapaikassa tullaan tuntemaan toiset likeisesti, ja niin voidaan huomioida heidän vajavaisuuksiaan. Uskollisuus vaatii olemaan levittämättä soimausta. Mutta ensimmäinen ihminen Aadam osoitti räikeästi uskollisuuden puutteen vaimoaan kohtaan, kun hän vapaaehtoisesti ilmoitti tämän rikkoneen ensin, eikä hänen vaikuttimenaan tällöin ollut mitään Jumalaa kohtaan osoitettua aikaisempaa uskollisuutta. – 1. Moos. 3:3, 12.

Lisäksi vikojen ilmi antaminen on rakkaudetonta. Se on seuraavan neuvon uhmaamista: ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’.” Todella yksistään oikeudenmukaisuus estää meitä ilmaisemasta vikoja, sillä eikö se vaadi meitä tekemään toisille niin kuin me tahtoisimme heidän tekevän itsellemme? Kuka haluaa vikojansa annettavan ilmi? – 1. Piet. 4:8; Matt. 7:12.

Vikojen ilmi antaminen voi aiheuttaa muutakin vahinkoa. Se saattaa erottaa hyvät ystävykset: ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.” Miksi heikentää tai katkaista ystävyyssiteitä halventavalla puheella? Tai miksi vähentää tai hävittää sitä hyvää vaikutusta, mikä toisella saattaa olla, tekemällä tunnetuksi hänen vajavaisuuksiaan? Eikö olisi parempi mainita niitä edullisia asioita, joita toiset tekevät, kuin ilmoitella heidän virheitään? – Sananl. 17:9.

Voidaan sen tähden hyvin kysyä: mikä saa ihmiset antamaan vikoja ilmi? Johtuuko se vain puhumistarpeesta katsomatta siihen, mikä vaikutus sillä saattaa olla? Vai aiheutuuko se empatian puutteesta, siitä, ettei pysty asettumaan toisen asemaan? Tämä pitää paikkansa yleensä juoruamisesta, sillä vaikka se olisi täysin viatontakin, se on tavallisesti pientä jutustelua, minkä sanomatta jättämistä juorun kohde olisi pitänyt parempana.

Edelleen saattaa ylpeys, ehkäpä alitajuinen itsekorostushalu, panna ilmaisemaan toisen vikoja. Tai voi olla, että joku kantaa kaunaa ja odottaa myötätuntoa toisilta, sen sijaan että noudattaisi Raamatun neuvoa ja menisi sen luo, jonka tekemä virhe on loukannut, ja korjaisi asiat. (Matt. 18:15–17) Eräänä vaikuttimena voi olla omavanhurskautus. Niinpä Aadamkaan ei ilmaissut ainoastaan uskollisuuden puutetta, vaan myös halua puolustaa omaa rikostaan kiinnittämällä huomion Eevan rikokseen. Kun vian ilmi antaminen on kysymyksessä, niin ihmissydämen on helppo pettää itsensä. (Jer. 17:9) Ainoastaan Jehova Jumala voi täysin tuntea sen, mutta hänen Sanansa voi auttaa sinua tuntemaan paremmin omaa sydäntäsi, sillä se ”on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija”. – Hepr. 4:12.

On kuitenkin poikkeuksia vikojen ilmi antamisessa, kuten silloin kun tehdään kysymyksiä oikeudellisissa asioissa. Uskollisuus Jumalaa, periaatetta, omaa asiaa ja rakkaita kohtaan saattaa vaatia virheen ilmi antamista. Tällaisista hyvistä syistä Jeesus antoi ilmi oman aikansa uskonnollisten johtajien vian, ulkokultaisuuden. Niin saattaa nytkin olla välttämätöntä ilmaista jonkun veljen tai läheisen tuttavan vika toisten etujen suojelemiseksi ja varsinkin kristillisen seurakunnan etujen varjelemiseksi. – 1. Kor. 1:11; 5:1.

Mutta näitä poikkeuksia lukuun ottamatta ei ole oikeutta antaa ilmi veljen tai läheisen tuttavan vikaa. Kuten kerran toisensa jälkeen on hyvin huomautettu, niin kun on kiusausta sanoa jotain henkilökohtaista, on hyvä kysyä: Onko se ystävällistä? Onko se totta? Onko se välttämätöntä? Tässä pätee apostoli Paavalin neuvo: ”Tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Älä . . . turmele Jumalan työtä.” – Room. 14:19, 20.