’Valtakunta on käsillä’ – milloin?
1. a) Mikä on kristityille ensisijaisen tärkeä ja miksi? b) Mitkä kysymykset Valtakunnasta heräävät?
JUMALAN valtakunta on aina ollut ensisijaisen tärkeä kristityille. Esikristillisetkin Jumalan palvelijat odottivat Valtakuntaa. Valtakunta on tosiaan koko Raamatun teema, sillä Jumalan valtakunta juuri pyhittää Jehovan nimen ja tuo rauhan ja siunaukset ihmiskunnalle. Jeesus puhui usein Valtakunnasta, hän asetti sen etualalle ja esitti useita vertauksia Valtakunnasta. Sana ”Valtakunta” esiintyy neljässä evankeliumissa yli 110 kertaa. Valtakunnan tulo on sen tähden ylivoimaisen tärkeä. Se tuo esiin kysymykset: Milloin Valtakunta on käsillä? Mitä ilmoitus ’Valtakunta on käsillä’ merkitsee meille?
2. Milloin kuultiin ensi kerran julistus: ’Valtakunta on käsillä’?
2 Tämän julistuksen kuuli ensi kerran joukko juutalaisia Jordanin virran läheisyydessä vuonna 29. Monet olivat tulleet kuulemaan tämän uutisen voimakasta saarnaajaa. Hän oli Johannes, pappi Sakarjan poika, joka tuli Jes. 40:3:n ennustuksen täyttymyksenä: ”Huutavan ääni kuuluu: ’Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme.’” Johanneksen sanoman teema oli: ”Katukaa, sillä taivaan valtakunta on käsillä.” – Matt. 3:2, KJ; Luuk. 1:5, 13.
3. a) Rajoittuiko julistus: ”Taivaan valtakunta on käsillä” Johannes Kastajaan ja hänen opetuslapsiinsa? Selitä. b) Miten Jeesuksen voitelu oli parempi kuin hänen Daavidin sukuun kuuluvien kuningastovereittensa? c) Miten Valtakunnan voitiin silloin sanoa olevan käsillä?
3 Oliko tämä julistus rajoittuva Johanneksen ja hänen opetuslastensa palvelukseen? Ei, sillä katso, noin kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Johanneksen palvelus alkoi, hänen kastettavakseen tuli kuninkaallinen henkilö, josta enkeli Gabriel oli sanonut ennen hänen syntymäänsä: ”Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:32, 33) Kun Johannes kastoi hänet, tapahtui jotain ihmeellistä. Kertomus sanoo: ”Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä ruumiillisessa muodossa, niinkuin kyyhkynen, ja taivaasta tuli ääni: ’Sinä olet minun rakas Poikani; sinuun minä olen mielistynyt’.” (Luuk. 3:22) Maalliset lihaa ja verta olevat papit olivat voidelleet hänen aikaisemmat Daavidin sukuun kuuluvat kuningastoverinsa varta vasten sekoitetulla öljyllä, mutta Jehova itse taivaista voiteli Tämän, jolla oli maallinen nimi Jeesus. (Hepr. 1:9) Ja se tapahtui sellaisella, mikä antoi hänelle äärettömän paljon suuremman vallan ja valtuuden – Jumalan pyhällä hengellä. Tällöin Jeesuksesta tuli kauan odotettu Messias eli Kristus, Jumalan Voideltu. Hänestä tuli Jumalan valtakunnan virkaan määrätty kuningas. Hän oli Jehovan kuningas heidän keskuudessaan. Hän oli Kuninkaana läsnä, taivaan valtakunta heidän keskellään! Jumalan Pojalla kuninkaallisessa majesteettiudessaan Jehovan kuninkaana ja edustajana oli täysi oikeus nimeen Immanuel, mikä merkitsee ’kanssamme on Jumala’. Ihmiset saattoivat todella keskustella Jumalan kuninkaan kanssa ja oppia Valtakunnan periaatteita ja vaatimuksia.
JEHOVAN TODISTAJAIN PÄÄMIES
4. Mikä tärkeä velvollisuus Jeesuksella oli syntymänsä ja voitelunsakin perusteella ja miksi?
4 Jeesusta ei voideltu ainoastaan Kuninkaaksi vaan myös saarnaamaan. Koska Valtakunnan päätarkoitus on Jehovan nimen pyhittäminen, sen kuninkaan täytyy olla Jehovan todistaja. Kuninkaaksi määrättynä Jeesuksen täytyi läpikäydä nuhteettomuuskoetus osoittautuakseen päteväksi taivaalliseen kuninkuuteen. Jeesus oli syntynyt Israelin eli Jaakobin kansaan, josta profeetta Jesaja oli sanonut: ”Näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: . . . Te olette minun todistajani, sanoo Herra, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, . . . Te olette minun todistajani, sanoo Herra, ja minä olen Jumala.” (Jes. 43:1, 10–12) Jeesus tiesi, että hän oli syntynyt todistajaksi ja että hänet oli voideltu Jumalan hengellä julistamaan Jehovan hyvän tahdon vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää. – Jes. 61:1, 2; Luuk. 4:19.
5. Minkä esimerkin Jeesus antoi meille Jehovan todistajina?
5 Jeesus osoittautui Jehovan suurimmaksi todistajaksi, ja hän oli erittäin pätevä kuninkaaksi. Pontius Pilatuksen edessä hän esitti erinomaisen julkisen julistuksen: ”Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta.” (Joh. 18:37; 1. Tim. 6:13) Apostoli Johannes, joka seisoi lähellä Jeesusta hänen kuollessaan paalussa, kirjoittaa hänen olevan ”Jeesus Kristus, uskollinen todistaja, hän, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija”. Hän oli joka tavalla esimerkki seuraajilleen, nykyisille Jehovan todistajille. – Ilm. 1:5; 3:14.
6. a) Mitä julistaen Jeesus aloitti palveluksensa? b) Minkä muun palkinnon kuin kuolemattoman elämän Jeesuksen Isä tarjosi hänelle? c) Miten Jeesus suoritti Valtakunnan työtä maan päällä ollessaan? d) Kuvaile luonnollisen Israelin ja hengellisen Israelin rakenteen samanlaisuuksia.
6 Kestettyään tutkivan nuhteettomuuskoetuksen erämaassa Jeesus palasi Kapernaumiin ja aloitti evankeliuminpalveluksensa samoin sanoin kuin Johannes oli aloittanut omansa, nimittäin: ”Katukaa, sillä taivasten valtakunta on lähestynyt.” (Tai: ”on käsillä”, KJ; Matt. 4:17, Um) Palkaksi uskollisesta vaelluksesta todistajana aina kuolemaan asti Jehova oli luvannut Jeesukselle Kristukselle palkinnon. Tämä palkinto oli oleva morsian, ei maallinen nainen vaimona, vaan hengellinen morsian, sellaisten seuraajien valiojoukko, jotka hänen tavallaan olisivat uskollisia todistajia uhrikuolemaan, Jeesuksen kuoleman kaltaiseen kuolemaan, asti. (Joh. 3:29; Room. 6:3) Kaikista, jotka tulivat hänen luokseen ja seurasivat häntä ollakseen morsiamen tulevia jäseniä, Jeesus valitsi kaksitoista apostoleiksi. Nämä hän perusteellisesti valmensi ja lähetti saarnaamaan: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle.” (Matt. 10:1–7; Mark. 3:14–19; Luuk. 6:13–16) Sen ohella, että Jeesus todisti Jehovan nimestä, hän suoritti myös Valtakunnan työtä, Valtakunnan kehittämistyötä, sillä hän opetti ja valmensi niitä, joista oli tuleva hänen seuralaisiaan hänen valtakunnassaan. Hänen kaksitoista apostoliaan vastasivat patriarkka Jaakobin poikia, joista Israelin kaksitoista sukukuntaa polveutuivat. (1. Moos. 49:28) Samaten uusi kristillinen seurakunta, joka tunnetaan hengellisenä Israelina ja joka oli lopulta oleva Valtakunta-järjestö, oli lepäävä Karitsan kahdentoista apostolin muodostamien peruskivien varassa, mutta kaikki kaksitoista apostolista peruskiveä lepäsivät Pääperuskiven, Messiaan, Jeesuksen Kristuksen, muodostamalla pohjalla. – Ef. 2:20; Ilm. 21:2, 9, 10, 14.
SIIONIN KUNINGAS ESITETÄÄN MORSIAMELLE
7. a) Minä Jeesus piti esitettämän Israelille? b) Miten ennustus oli edeltä ilmoittanut Jeesuksen maallisen palveluksen päättymisajan, ja mitä piti silloin tapahtua?
7 Paitsi että Jeesus Kristus oli Valtakunnan todistaja, hänet piti virallisesti esittää Siionille sen Kuninkaana. Sak. 9:9:n ennustuksen oli täytyttävä. Siinä sanottiin: ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.” Jeesus toimi Jehovan suurimpana todistajana maan päällä kolme ja puoli vuotta, ja kun hänen palveluksensa loppu läheni, saapui 70. vuosiviikon puoliväli, kuten oli ennustettu Dan. 9:26, 27:ssä. Tämä profetia oli ennustanut, että hänet temmattaisiin pois ihmisuhrina Jumalalle, mikä panisi eläinuhrit ja uhrilahjat Jerusalemin temppelissä menettämään tosi arvon. Jeesuksesta oli tuleva, kuten Johannes sanoi, ”Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”, ei Jerusalemin alttarilla vaan Jumalan suurella alttarijärjestelmällä lepäävä uhri. – Hepr. 13:10; 1. Piet. 1:19.
8. Mikä oli erityisen tärkeätä vuoden 33 pääsiäisenä?
8 Danielin ennustuksen 70. viikon keskivaihe tuli pääsiäisenä vuonna 33. Jeesuksen piti uskollisena juutalaisena miehenä olla pääsiäisen vietossa Jerusalemissa. Jeesus oli ollut Jerusalemissa monta kertaa ennenkin. Hänen ollessaan 40 päivän ikäinen hänet vietiin lain mukaan temppeliin äitinsä Marian virallisen puhdistuksen aikaan. (Luuk. 2:21–38; 3. Moos. 12:1–4) Sen jälkeen hän oli käynyt monesti Jerusalemissa. Eräs huomattava käynti tapahtui vuonna 32 tabernaakkelijuhlan vietossa, ei julkisesti vaan salaa, sillä silloinkin juutalaiset etsivät häntä tappaakseen, kun hänen kuolinaikansa ei vielä ollut tullut. (Joh. 7:1–13) Tämä aika ei voinut olla, ennen kuin hän oli tarjoutunut Kuninkaaksi. Tämä pääsiäinen, niisanin 14:s vuonna 33, oli hänen uhrinsa esitysaika.
9. Millä tavalla Salomo oli esitetty Siionille kuninkaana?
9 Kun kuningas Salomo esitettiin tuhat vuotta aikaisemmin Siionille sen kuninkaana, niin hän ratsasti isänsä kuningas Daavidin muulitammalla, ja kansa otti hänet suuresti iloiten vastaan. Apostoli Matteus ja hänen apostolitoverinsa Johannes kuvailevat Jeesuksen Kristuksen, Suuremman Salomon, esittämistä Siionin kuninkaana:
10. Minkä valmistelutyön Jeesuksen opetuslapset suorittivat hänen Kuninkaana saapumistaan varten?
10 ”Kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: ’Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: ”Herra tarvitsee niitä”; ja kohta hän lähettää ne.’ Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ’Sanokaa tytär Siionille: ”Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeen alaisen aasin varsalla”.’ Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle.
11. Miten kansanjoukot ottivat Jeesuksen vastaan Matteuksen kertomuksen mukaan?
11 ”Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: ’Hoosianna Daavidin pojalle! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!’ Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: ’Kuka tämä on?’ Niin kansa sanoi: ’Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista’.” – Matt. 21:1–11.
12. Mitä apostoli Johannes sanoo Jeesuksen esittäytymisestä Kuninkaana ja sen hänen opetuslapsiinsa tekemästä vaikutuksesta?
12 ”Kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: ’Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!’ Ja saatuansa nuoren aasin Jeesus istui sen selkään niinkuin kirjoitettu on: ’Älä pelkää, tytär Siion; katso, sinun kuninkaasi tulee istuen aasin varsan selässä’. Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet.” – Joh. 12:12–16.
13. Miten juutalaiset uskonnolliset johtajat ottivat Jeesuksen vastaan?
13 Mark. 11:11 lisää: ”Ja hän kulki sisälle Jerusalemiin ja meni pyhäkköön; ja katseltuaan kaikkea hän lähti niiden kahdentoista kanssa Betaniaan.” Siion sai tällöin virallisen ilmoituksen, että Valtakunta oli käsillä, mutta se kieltäytyi tunnustamasta Kuningasta ja hylkäsi hänet uskonnollisten johtajiensa vaikutuksesta, jotka johtajat olivat babylonilaisia ja Jumalan valtakuntaa vastaan. Matt. 21:15, 16 ilmoittaa meille: ”Kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: ’Hoosianna Daavidin pojalle’ [siis Daavidin valtaistuimen perilliselle], niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: ’Kuuletko, mitä nämä sanovat?’ Niin Jeesus sanoi heille: ’Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen”?’” (Ps. 8:3) Mutta uskonnolliset johtajat olivat kuitenkin jo päättäneet tappaa Jeesuksen peläten, kuten he sanoivat, että ”roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä maan että kansan”. – Joh. 11:47–57.
MAALLINEN SIION HYLKÄÄ KUNINKAANSA
14. Mitä Jeesus teki seuraavana päivänä, ja mitä hänen menettelynsä ennakoi?
14 Tässä oli Siionin kuningas, Hän, joka oli istuva ”Jehovan valtaistuimella” heidän keskellään. Taivasten valtakunta oli tosiaan lähestynyt, mutta johtajiensa vaikutuksen alaisuudessa olevat ihmiset eivät halunneet ottaa häntä Kuninkaana vastaan. Seuraavana päivänä hän palasi Jerusalemiin. ”Ja hän meni pyhäkköön ja rupesi ajamaan ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet, eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta. Ja hän opetti ja sanoi heille: ’Eikö ole kirjoitettu: ”Minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi”? Mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan.’ Ja ylipapit ja kirjanoppineet kuulivat sen ja miettivät, kuinka saisivat hänet surmatuksi; sillä he pelkäsivät häntä, koska kaikki kansa oli hämmästyksissään hänen opetuksestansa.” (Mark. 11:15–18) Näin hän puhdisti voimalla ja valtuudella temppelin siellä harjoitetusta uskonnollisesta kaupankäynnistä. Mikä enne meidän aikamme babylonilaisuskonnollisille kaupanharjoittajille, kun hän palaa Valtakunnan vallassa!
15. Mitä tapahtui pääsiäisyönä?
15 Pääsiäisyönä Juudas Iskariot johti Jeesuksen vihamiehiä ja petti hänet Getsemanen puutarhassa. Sitten Jeesus tuomittiin kuolemaan juutalaisen sanhedrinin eli Jerusalemin korkeimman oikeuden yöistunnossa. Koska juutalaiset itse eivät voineet Rooman ylivallan takia panna kuolemanrangaistusta täytäntöön, sanhedrin luovutti hänet aamulla Pontius Pilatuksen, roomalaisen maaherran, käsiin. – Matt. 26:47–27:14.
16. a) Miten juutalaiset uskonnolliset johtajat ilmaisivat vihaavansa Jeesusta? b) Minkä syytöksen he esittivät Jeesusta vastaan Pilatuksen edessä?
16 Tutkittuaan Jeesusta Pilatus ei löytänyt hänestä mitään syytä, mikä ansaitsisi kuoleman, ja tarjoutui vapauttamaan hänet, koska oli tapana vapauttaa yksi henkilö kuolemantuomiosta pääsiäisen aikaan. Hellittämättä juutalaiset uskonnolliset vallanpitäjät huusivat, ei Jeesuksen, vaan murhaajan ja ryövärin Barabbaan vapauttamista. (Apt. 3:13–15; 13:28) He vaativat, että Jeesus oli ripustettava paaluun ja – toisin kuin Pilatus, joka halusi vapautua viattomasta verestä, – huusivat: ”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” (Matt. 27:15–26) He esittivät Jeesusta vastaan syytöksen, että hän kapinoi Rooman keisaria Tiberiusta vastaan. Yrittäessään viimeisen kerran pelastaa Jeesuksen Pilatus sanoi: ”Katso, teidän kuninkaanne!” ja: ”Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?” ajatellen vetoavansa heidän juutalaiseen kansallismielisyyteensä. ”Ylipapit vastasivat: ’Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari’.” – Joh. 19:14, 15.
17. Miten uskonnolliset johtajat osoittivat olevansa kapinallisia Jumalaa vastaan?
17 Kun juutalaisten uskonnolliset johtajat omaksuivat tämän menettelytavan, he olivat todella moitittavia. Ensinnäkin he tahallaan kieltäytyivät tunnustamasta kuningasta, jonka Jehova oli lähettänyt, ja auttamasta Juudan kansaa näkemään, että heidän Kuninkaansa oli todella läsnä. Vaikka he itse väittivät olevansa Jumalan pappeja, niin he sen lisäksi esiintyivät kapinallisesti Jumalaa vastaan ja häpäisivät papinvirkansa hyväksymällä kuninkaaksi pakanauskonnon ylipapin. Jeesuksen kuolemassakaan he eivät halunneet tunnustettavan häntä Kuninkaaksi, sillä he vastustivat sitä kilpeä, minkä maaherra Pilatus vaati kiinnittämään Jeesuksen pään yläpuolelle kidutuspaaluun ja missä luki: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” – Joh. 19:12–22.
18. Mihin varotoimiin juutalaiset ryhtyivät Jeesuksen haudan suhteen, mutta mitä kuitenkin tapahtui?
18 Vaikka juutalaiset johtajat ryhtyivät mitättömiin varotoimiinsa pyytämällä Pilatusta sinetöimään muistohaudan, mikä voi saada heidät rauhallisemmin viettämään pääsiäisjuhlaansa, niin he eivät hävittäneet Israelin Kuningasta, sillä niisanin 16:ntena, päivänä, jona ohran uutislyhde esitetään Jehovalle hänen temppelissään, Jumala itse toi esiin paljon suurenmoisemman uutisesikoisen herättämällä Poikansa Jeesuksen Kristuksen kuolleista.
19. a) Minkä ennustuksen uskonnolliset johtajat olivat jättäneet huomioon ottamatta? b) Kenen Jeesuksen haudalla olevat vartijat näkivät, ja ketä he eivät nähneet ja miksi eivät?
19 Nämä ylipapit ja muut uskonnolliset johtajat jättivät huomioon ottamatta sen seikan, että kuningas Daavid itse oli kirjoittanut Ps. 16:10:ssä: ”Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.” Tänä 16. päivänä niisankuuta Jeesus herätettiin kuolemasta, muttei enää liharuumiissa, jota ihmiset voivat vahingoittaa ja jonka he voivat tappaakin. Ollessaan lihassa juutalaisten keskuudessa – mikä läsnäolo merkitsi, että taivasten valtakunta oli lähestynyt Siionia – Jeesus todisti uskollisuutensa ja kelpoisuutensa tullakseen herätetyksi kuolemattomana loistavana henkipersoonana. Siitä syystä ne vartijat, jotka Pilatus salli ylipappien ja fariseusten asettaa haudalle, eivät voineet nähdä Jeesuksen ylösnousemusta, sillä he eivät saattaneet nähdä henkipersoonaa. Mutta he näkivät sen ruumiillistuneen enkelin, joka mursi sinetöidyn haudan auki. Apostoli Pietari kirjoitti myöhemmin: ”Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä.” – 1. Piet. 3:18; Matt. 27:57–28:4, 11–15.
KUN VALTAKUNNAN LÄHEISYYTTÄ EI SAARNATTU
20. a) Miten Jeesus antoi todistuksen ylösnousemuksestaan? b) Ottiko Jeesus silloin käsiinsä taivaallisen hallituksen?
20 Jeesus antoi yltäkylläisen todistuksen ylösnousemuksestaan uskollisille opetuslapsilleen ilmestymällä monissa tilaisuuksissa muodostamalla yliluonnollisesti ihmisruumiin. Sitten hän meni taivaisiin istumaan Isänsä oikealle puolelle ja odottamaan aikaa, jolloin hän oli ottava valtansa taivaallisena kuninkaana. (Ps. 110:1, 2; Hepr. 10:12, 13) Helluntaijuhlan päivänä, 50. päivänä Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, apostoli Pietari nousi ja otti lainauksen Ps. 16:10:stä sekä sanoi: ”[Daavid] edeltä nähden puhui Kristuksen ylösnousemuksesta, sanoen, ettei Kristus ollut jäävä hyljätyksi tuonelaan eikä hänen ruumiinsa näkevä katoavaisuutta. Tämän Jeesuksen on Jumala herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme.” – Apt. 2:29–33.
21. a) Julistettiinko: ”Taivasten valtakunta on lähestynyt” tai ”on käsillä” Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen? Miksi niin? b) Miksi Valtakunta oli tulevaisuudessa? c) Miten Paavali kirjoittaessaan Korinton seurakunnalle osoitti, ettei Valtakunta hallinnut hänen aikanaan?
21 Jeesuksen taivaaseen kohoamisen jälkeen Kuningas ei ollut enää läsnä, joten taivasten valtakuntakaan ei ollut enää käsillä. Jeesus ei todellakaan nyt käyttänyt kuninkaanvaltaansa paitsi niihin nähden, jotka olivat kristillisen seurakunnan jäseniä. Tästä syystä eivät Jeesuksen opetuslapset julistaneet hänen kuolemansa jälkeen: ”Taivasten valtakunta on käsillä.” Jeesus oli sanonut heille menevänsä pois ja tulevansa takaisin loistoisassa valtakunnanvallassa, ja hän esitti opetuslapsille tätä merkitseviä vertauksia ollessaan maan päällä. (Joh. 14:3; Matt. 25:31; Luuk. 19:11–27) Kuninkaan ei pitänyt enää ilmestyä lihassa maalliseen Siioniin. Valtakunta oli nyt tulevaisuudessa. Se oli aikanaan hoitava koko maan asioita taivaasta, taivaallisesta Siionista, käsin. ”Jehovan valtaistuimella” ei ollut nyt kuningasta eikä pitänyt ollakaan, ennen kuin pakanain ”seitsemän aikaa” olisivat päättyneet, mikä ajankohta oli tuleva vuonna 1914. (Dan. 4:22; Ps. 2:6, 8; 110:2; Ilm. 12:5, 10) Sen, ettei valtakunta hallinnut ja että Jeesuksen opetuslapset eivät voineet pitää itseään kuninkaina, vaikka olivatkin ehdolla taivaalliseen valtakuntaan hallitsemaan lopulta kuninkaina, osoitti selvästi apostoli Paavali nuhdellessaan Korinton kristittyjä sanoen: ”Te olette jo ravitut, teistä on tullut jo rikkaita, ilman meitä teistä on tullut kuninkaita! Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkaiksi teidän kanssanne!” – 1. Kor. 4:8; 2:2.
’VALTAKUNTA KÄSILLÄ’ NYT
22. a) Mitä sanomaa nyt voidaan julistaa ja miksi? b) Mikä liittyy Valtakunnan sanoman julistamiseen?
22 Kaikki todistukset osoittavat nyt kumminkin, että Kuningas on ottanut valtansa taivaassa ja alkanut hallita, minkä vuoksi me jälleen julistamme maailmanlaajuisesti sanomaa: ”Taivasten valtakunta on lähestynyt.” Samoin kuin silloin, kun Jeesus saarnasi taivaan valtakunnan ollessa läsnä varhaisen Siionin eli Jerusalemin päivinä, nytkin liittyy julistukseen ”taivaan valtakunta on käsillä” tuomiojulistus babylonilaisille uskonnollisille johtajille. Se paljastaa erityisesti ne, jotka väittävät uskovansa Jumalan valtakuntaan ja saarnaavansa sitä, mutta jotka eivät halua sen hallintoa ja jotka yrittävät ehkäistä ’perustetun Valtakunnan’ uutista tavoittamasta ihmisiä siten estäen toisia pääsemästä selville Valtakunnasta. – Jes. 61:2.
23. a) Mitä Jeesuksen maallisen palveluksensa aikana suorittamilla parantamistöillä kuvattiin? b) Minkä on tultava ensin, ennen kuin Aabrahamin liiton siunaukset virtaavat täysin maan sukukunnille?
23 Samoin kuin Jeesus suoritti useita parannusihmeitä sekä toisia voimatöitä puhdistaen temppelin ja pelastaen ihmisiä ollessaan silloin läsnä, hän tekee samoin täydellisessä ja maailmanlaajuisessa mitassa Valtakunnan hallitessa. Ennen kuin tämä parannus voi kuitenkaan tulla, ne, jotka ovat vastustaneet Valtakuntaa, täytyy raivata pois, ennen kaikkea Suuri Babylon, väärän uskonnon maailmanmahti, minkä jälkeen voidaan julistaa: ”Ylistäkää Jahia, te ihmiset, koska meidän Jumalamme Jehova, Kaikkivaltias, on alkanut hallita kuninkaana.” (Ilm. 19:6, Um) Hän on todella hallitseva vielä laajakantoisemmin kuin nykyään, sillä silloin ei tosi palvonnalla ole mitään uskonnollista kilpailijaa. Sitten hän on hallitseva täysimmässä mitassa, kun maailman poliittisetkin hallitukset, jotka nyt vastustavat hänen valtakuntaansa, on pyyhkäisty pois ja kun Kristuksen loistoisa tuhatvuotishallitus alkaa, missä ne 144 000, jotka hän on valinnut, hallitsevat hänen kanssaan ja voivat jaella kaikille maan sukukunnille Aabrahamin kanssa tehdyn liiton kautta luvattuja siunauksia. – 1. Moos. 22:18; Gal. 3:29.