Onko vilpittömyys riittävä?
MONET ihmiset sanovat, että jos on vilpitön uskossaan, niin se riittää. He todistelevat, että Jumalan tuomio riippuu pikemminkin vilpittömyydestä kuin moitteettomuudesta. Kysymys ei ole niinkään paljon oikeasta uskosta kuin vilpittömästä uskosta. Vilpittömyys on välttämätön, mutta riittääkö se?
”On tie, mikä näyttää miehestä oikealta, mutta sen loppu on kuolemaan johtava tie.” Väärä tie ei johda oikeaan päämäärään vain siksi, että harhaantunut on vilpitön. – Sananl. 14:12, Ts.
Jeesus sanoi seuraajilleen: ”On tulossa hetki, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, kuvittelee suorittaneensa pyhän palveluksen Jumalalle.” Hyväksyykö Jumala kristittyjen tapon vilpittömyyden perusteella? – Joh. 16:2, Um.
Apostoli Paavali sanoi niistä, jotka olivat vilpittömiä, mutta eivät moitteettomia: ”Minä todistan heistä, että heillä on intoa Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon mukaisesti, sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta, vaan yrittivät perustaa omansa, niin he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen.” – Room. 10:2, 3, Um.
Nuo ihmiset olivat vilpittömiä, mutta he olivat myöskin uppiniskaisia. He olivat niin halukkaita todistamaan olevansa oikeassa, että heillä ei ollut aikaa saada tietää, minkä Jumala sanoi olevan oikein. He eivät olleet vilpittömästi nöyriä, vaan olivat vilpittömästi uppiniskaisia, epäjumaloivat omaa tahtoaan ja tietään ja kieltäytyivät alistumasta Jumalan tahtoon ja tiehen.
Vilpittömyys on välttämätön, mutta se ei riitä. Ne, jotka ovat todellisesti vilpittömiä, tekevät muutoksen saadessaan tietää olevansa väärässä. Jehova osoittaa heille armoa heidän vilpittömyytensä takia. Niin kävi apostoli Paavalinkin tapauksessa: ”Minä olin aikaisemmin herjaaja ja vainooja ja röyhkeä mies. Mutta minulle osoitettiin kuitenkin armoa, koska minä olin tietämätön ja toimin uskon puutteen tähden.” – 1. Tim. 1:13, Um.
Jehova vaatii enemmän kuin vilpittömyyttä: ”Mitä Jehova vaatii sinulta, kuin että teet oikein ja rakastat hyvyyttä ja vaellat nöyrästi Jumalasi kanssa?” Miten on mahdollista tehdä oikein ja harjoittaa hyvyyttä tietämättä, mitä Jehova pitää oikeana ja hyvänä? Miten joku voi vaeltaa nöyrästi Jumalan kanssa, jollei hän tunne Jumalan tietä eli polkua? Hän ei voi vaeltaa uppiniskaisesti omaa tietään ja samalla nöyrästi Jumalan tietä. – Miika 6:8, Da.
Henkilö, joka on tosiaan vilpitön, tekee muutoksen, kun hänen todistetaan olevan väärässä. Miten vilpitön on todellisuudessa sellainen henkilö, jolle osoitetaan hänen omasta Raamatustaan, että ”se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava”, ja joka kuitenkin uskoo edelleen, että sielu on kuolematon? Miten vilpitön on se, joka uskoo, että Jumala ja Kristus ovat tasavertaiset kolminaisuudessa, vaikka hän on lukenut omasta Raamatustaan Jeesuksen sanat: ”Isä on minua suurempi”? Miten vilpitön on se, jolle osoitetaan hänen omasta Raamatustaan, että ”synnin palkka on kuolema”, mutta joka väittää edelleen, että synnin rangaistus on iankaikkinen vaiva? – Hes. 18:4; Joh. 14:28; Room. 6:23.
Eikö ole mahdollista, että monet, jotka sanovat vilpittömyyden riittävän, haluavat vain kulkea omaa tietään antaen sille Jumalan hyväksymyksen leiman? On kovin helppoa kulkea omaa tietään tyytyväisenä ja väittää itseään vilpittömäksi. Uppiniskaisuus väijyy usein vilpittömyyden vaipan takana. Kun näin ei ole, kun vilpittömyys on läpeensä aito, silloin sen omistaja muuttuu, kun tiet osoitetaan vääriksi. Jollei yritetä oppia tietämään, mikä on oikein, jollei muutosta tapahdu, kun usko osoitetaan vääräksi, silloin ei aitoa vilpittömyyttä ole ollutkaan.