Luther taistelee ja sitten sovittelee

MARTTI LUTHER ei ole muistettava ainoastaan miehenä, joka käänsi ensiksi Raamatun saksaksi, vaan myöskin sinä menestyksellisenä syyttäjänä, joka uhmasi rohkeasti Rooman paavien kaikkivoipaa valtaa. Luther sytytti tietämättään sen tulitikun, mikä räjähdytti lopulta katolisuuteen kohdistuvan kasvavan vastustuksen ruutitynnyrin.

Martti Luther syntyi v. 1483 Eislebenissä Preussin Saksissa. Luther kuoli luonnollisen kuoleman helmikuun 18. pnä 1546 myrskyisen uskonnollisen elämäntyön jälkeen Rooman asiamiesten murhanhimoisten käsien saavuttamatta häntä. Koska hän syntyi kaivosmiehen poikana, niin hän sai ankaran kasvatuksen. Lutherin isä kykeni taloudellisesti lähettämään hänet hyvin tunnettuun Erfurtin yliopistoon v. 1501; 1505 hän suoritti maisterin tutkinnon. Luther meni jossain määrin kirkkoa vastustavan isänsä toivomuksesta Erfurtin lakikouluun v. 1505. Kaksi kuukautta myöhemmin hän hylkäsi äkkiä maailman ja meni Erfurtin augustinolaisluostariin.

Luther vihittiin v. 1507 roomalaiskatoliseksi papiksi, ja hän liittyi myöhemmin Wittenbergin yliopiston opettajakuntaan. Hän teki augustinolaisena munkkina ja pappina pyhiinvaellusmatkan Roomaan v. 1510. Lutherin Roomassa pappien keskuudessa näkemä turmelus, uskonnottomuus ja pahe järkytti häntä suuresti. Hän sanoi vuosia myöhemmin, että hän ei olisi halunnut jättää ”näkemättä Roomaa sadastatuhannesta floriinista, sillä minulla olisi voinut olla joitakin epäilyksiä siitä, että olin tehnyt väärin paavia kohtaan; mutta niinkuin me näemme, niin me puhumme.”¹

Palattuaan Roomasta Saksaan hän jatkoi sen latinalaisen Raamatun tutkisteluaan, mikä hänellä oli saatavissa, ja opetti edelleen jumaluusoppia Wittenbergin yliopistossa. Hänen omantuntonsa sisäinen taistelu tuli talvella 1512–1513 sellaiseksi, että hän alkoi tutkia itsenäisesti katolisia perusoppeja. Lopulta Luther naulasi kuuluisiksi tulleet 95 vastalausettaan Wittenbergin kirkon oveen lokakuun 31. pnä 1517 raivostuneena katolisen kirkon anekaupparynnistyksestä, mikä näytti hänestä Jumalan lahjomiselta, kun myytiin syntejä anteeksi. Tämä ainoa teko pani alulle liikkeen, mikä myöhemmin tunnettiin protestanttisena uskonpuhdistuksena. Lutherin monet ihastuneet ystävät, jotka käyttivät silloin aivan uutta painamistaitoa, monistivat ja levittivät nopeasti tämän herättävän vastalauseen, niin että koko Saksa sai siitä tiedon kahdessa viikossa, ja vanhurskaat kuohahtivat harmista ja nousivat vastarintaan. Joku oli lopultakin tullut rohkeasti ”panemaan kellon kissan kaulaan”, so. paljastamaan julkisesti hiiviskelevän, vaarallisen, kissamaisen paavillisen pappisvallan.²

Rooman paavi julkaisi lopulta tämän Saksassa syttyneen kapinan järkyttämänä pannabullan Lutheria vastaan v. 1520 karkoittaen hänet katolisesta kirkosta. Jättäen tämän paavin teon huomioonottamatta Luther saarnasi ja opetti pappina jatkuvasti. Luther heitti joulukuun 10. pnä 1520 julkisesti tämän paavin kirjallisen määräyksen liekkeihin. Hän päästi myöskin laajalle levitettäväksi suuret uudistustutkielmansa: Puhe Saksan aatelille, Kirkon babylonilainen vankeus ja Kristityn ihmisen vapaus.³

Rooman keisari Kaarle V kutsui seuraavana vuonna, 1521, Wormsin kaupunkiin korkeat kirkon arvohenkilöt ja Saksan ruhtinaat kuulemaan Lutherin puolustusta paavin määräyksiä vastaan. Pidettyään kahden tunnin puolustuspuheen saksaksi, mikä toistettiin kahden tunnin aikana latinaksi, Luther lopetti: ”Jollei minua saada Raamatun todistuksella tai ilmeisellä järkisyyllä – sillä minä en luota yksin paaviin enkä kirkolliskokoukseen, koska on varmaa, että nämä ovat usein erehtyneet ja olleet ristiriitaisia – saada vakuuttuneeksi, niin minun esiintuomani raamatunpaikat sitovat minua, ja Jumalan Sana on ottanut minut vangiksi, enkä minä voi enkä tahdo peruuttaa mitään, koska minä näen, että ei ole turvallista eikä oikein toimia vastoin omaatuntoa. Jumala minua auttakoon. Amen.”⁴

Ohimennen sanoen pakeni huhtikuussa 1523 yhdeksän nunnaa lähellä Grimmaa olevasta Imptschin luostarista Wittenbergiin ja pyysi Lutherilta suojelusta. Heidän joukossaan oli Catharina von Bora, jonka Luther nai vuonna 1525 uhmaten jälleen katolista kirkkoa. He saivat aikanaan kuusi lasta, kolme poikaa ja kolme tyttöä.⁵

LUTHERIN ALKUPERÄISET OPPIKÄSITYKSET

Luther teki sitä seuraavina vuosina ensimmäisen käännöksen koko Raamatusta saksaksi. Hän edistyi myöskin suuresti Raamatun tutkimuksissa nähden eräitä hyvin täsmällisiä totuuden välähdyksiä Raamatusta. Pane merkille seuraavat lainaukset Lutherin varhaisista teoksista, joita painettiin ja joita levitettiin laajalti.

JEHOVA: Luther sanoo eräässä Jeremian 23:1–8 käsittelevässä selityksessä: ”. . . mutta tämä nimi Jehova kuuluu yksinomaan tosi Jumalalle.” – Ein Epistel aus dem Propheten Jeremia, von Christus reich und Christlichen freyheit, gepredigt durch Mar. Luther, Wittenberg, 1527.

SIELU KUOLEVAINEN: ”Minä sallin paavin tehdä uskonkappaleita itselleen ja uskollisilleen – sellaisia kuin että ’sielu on ihmisruumiin oleellinen muoto’, ’että sielu on kuolematon’, kaikkine hirveine mielipiteineen, mitkä löytyvät paavin käskykirjeitten roomalaisesta tunkiosta.” – Assertio Omnium Articulorum M. Lutheri, per Bullam Leonis X (Lutherin teokset, 2. osa, sivu 107, Wittenberg, 1562), julkaistu ensiksi v. 1520. Myös Zion’s Watch Tower, 1905, s. 228.

KUOLEMA MÄÄRITELTYNÄ: ”Raamattu sanoo siitä syystä kuolemaa uneksi. Sillä niinkuin ihminen vaipuu uneen, niin hän ei aamulla herätessään tiedä mitään siitä, kuinka hänen uneenvaipumisensa tapahtui, eikä itsestään unesta enempää kuin heräämisestäkään, niin mekin nousemme viimeisenä päivänä nopeasti emmekä tiedä, kuinka tulimme kuolemaan tai kuoleman läpi.” – Kyrkopost, 1. nide, n:o 29, kappale 9, sivu 259.⁶ Katso myös Watch Towerin uusittua painosta, 1. osan sivua 408.

YLÖSNOUSEMUS: ”Tästä täytyy seurata, että ne, jotka makaavat hautausmaalla ja nukkuvat maan alla, eivät nuku niin sikeästi kuin me vuoteillamme. Sillä saattaa tapahtua, että sinun unesi on niin syvä, että sinua täytyy kutsua kymmenen kertaa, ennenkuin sinä kerran kuulet. Mutta kuolleet kuulevat Kristuksen ensimmäisen kerran kutsuessa ja heräävät, kuten näemme tässä tästä nuoresta miehestä sekä Lasaruksesta.” – Evang. Luk. 7. 11–17, kappale 8.⁶

KUOLEMAN JA YLÖSNOUSEMUKSEN VÄLINEN TILA: ”Olkoon tämä sinulle oivallista alkemiaa ja mestarinäyte, mikä ei muuta sinulle kuparia tai lyijyä kullaksi, vaan muuttaa kuoleman uneksi ja hautasi suloiseksi leposijaksi ja koko ajan, mikä on kulunut Aabelin kuolemasta viimeiseen päivään asti, lyhyeksi hetkeksi. Raamattu antaa tämän lohdutuksen kaikkialla.” – Kyrkopost, 1. nide, n:o 109, kappaleet 39–47, sivut 434–436.⁶

TOTUUS UHRATAAN SOVITTELUN VUOKSI

Ei Luther eivätkä hänen nykyiset ihailijansa ole pitäneet kiinni näistä enempää kuin monista muistakaan Lutherin puolustamista alkuperäisistä raamatullisista opetuksista. Nuo hänen ihailijansa ovat valitettavasti menetelleet lieventävästi ja sovittelevasti.

Esim. Lutherin ystävä Melanchthon, joka oli kreikankielen tuntija, oli taivuttanut hänet osallistumaan ehdotukseen, mikä tunnetaan Augsburgin uskontunnustuksena. Melanchthon kirjoitti tämän uskontunnustuksen kaltaisen asiakirjan ja esitti sen Augsburgin kokouksessa keisari Kaarle V:lle sekä hänen ruhtinaallisille ja pappisvaltaa edustaville hallitsijatovereilleen sovituksen aikaansaamiseksi Lutherin seuraajien suuren joukon ja roomalaiskatolisen kirkon välille. Melanchthon ja Luther toivoivat tällä tavalla aikaansaavansa sisäisen puhdistuksen paavinkirkossa suostuttelemalla sen puhdistamaan joitakin tapojaan. Mutta kokous hylkäsi muitta mutkitta tämän ehdotuksen. Lutherin kannattajat jätettiin kantamaan sovittelusäkkiä, mikä oli täynnä puolitotuuksia ja eräitten Lutherin aikaisempien oikeitten näkemysten peruutuksia.

Augsburgin uskontunnustus sanoo mm. kolminaisuudesta ja jumalattomien iankaikkisesti kärsivistä sieluista: ”Meidän kirkkomme opettavat yhteisestä sopimuksesta, että Nikean kirkolliskokouksen säädös Jumalan Olemuksen ykseydestä ja Kolmesta Persoonasta pitää paikkansa . . . samaa olemusta ja voimaa, jotka ovat myös yhtä iankaikkiset, Isä, Poika ja Pyhä Henki . . . että Kristus ilmestyy maailman lopussa tuomitsemaan ja herättää kaikki kuolleet; Hän antaa jumalisille ja valituille iankaikkisen elämän ja iankaikkiset ilot, mutta jumalattomat ihmiset ja perkeleet Hän tuomitsee loputtomasti kidutettaviksi.” – I ja XVII artikla.⁷

Monet nykyisistä luterilaisista eri lahkoista perustettiin tämän sovittelu-uhrauksen jälkeen. Lutherin suuri taistelu totuuden puolesta joutui täten suuressa määrin epäraamatullisten sovittelujen pilaamaksi.

[Lähdemerkintä]

 ¹ ”History of the Christian Church”, kirj. Schaff, VI osa, ss. 105, 109, 111, 112, 125, 126, 130.

 ² Sama, ss. 135, 156.

 ³ Sama, ss. 206, 213, 220, 227, 247.

 ⁴ Sama, ss. 287, 305.

 ⁵ Sama, ss. 456, 462.

 ⁶ ”Luther and The Final Reformation”, kirj. J. Lee, ss. 30, 331.

 ⁷ ”The Making and Meaning of the Augsburg Confession”, kirj. C. Bergendoff, 1930, ss. 33, 76.