Oikea näkemys kurista
”MIKÄÄN kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” – Hepr. 12:11.
Kun kaikkeuden suuri Yksinvaltias, Jehova, kurittaa jotakuta, niin tämä henkilö haluaa ponnistella ankarasti ryhtyäkseen oikaisutoimenpiteisiin Jehovan vaatimusten mukaan. Hänen ei tule suhtautua keveästi Jumalalta tulevaan oikaisuun. Kristitty apostoli Paavali sanoi: ”Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Hepr. 12:5, 6) Jumala kurittaa vanhurskaudessa palvelijoihinsa kohdistuvan suuren rakkauden takia ja koska ”hän ei tahdo, että kukaan hukkuu”. – 2. Piet. 3:9.
Jotkut kuritustavat ovat ankarampia kuin toiset. Seuraukset ovat vastaavasti vakavampia, kuten olemme huomanneet kirjoituksista ”Mitä erottaminen merkitsee” ja ”Perheen vastuu Jehovan palvonnan puhtaana pitämisessä”, mitkä ovat Vartiotorni-lehden syyskuun 1. ja 15. päivän numeroissa 1963.
Jos joku ottaa oikaisun oikeassa mielentilassa, niin hyöty ja siunaukset ovat monet. Sananlaskut 6:23 sanoo: ”Kurittava nuhde on elämän tie.” Niin, iankaikkinen elämä riippuu siitä tavasta, millä henkilö ottaa vastaan Jehovalta tulevan kurin.
Tätä oikeaa suhtautumista kuriin tarvitaan erityisesti, kun joku on erotettu Jehovan näkyvästä järjestöstä. Se, joka on tehnyt syntejä Jumalaa ja ihmistä kohtaan siinä määrin, että hänet täytyy erottaa kristillisestä seurakunnasta, on kadottanut Jehovan suosion. Hänen on välttämättä saatava se takaisin, mikäli hän haluaa elämää Jumalan vanhurskaassa uudessa maailmassa. Mutta miten se, joka on erotettu, voidaan ottaa takaisin Jehovan järjestöön ja saattaa oikeaan suhteeseen Jehovan kanssa?
MITEN TAKAISIN OTTAMINEN ON MAHDOLLINEN
Takaisin ottaminen merkitsee entiseen asemaan saattamista. Sille, joka on erotettu Jumalan näkyvästä järjestöstä, merkitsee takaisin ottaminen uudelleen seurakunnan jäseneksi asettamista.
Jotta asianomainen voisi tulla ennallistetuksi, hänen tulee tehdä niin kuin Jehova käskee Jesajan 1:18:nnessa (Um): ”Tulkaa nyt ja oikaiskaamme asiat välillämme.” Seuraukset tämän tekemisestä tai tekemättömyydestä on ilmoitettu: ”Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät.” – Jes. 1:19, 20.
Takaisin ottaminen ei merkitse vain määrätyn ajan kulumista ja asianmukaisen anomuksen tekemistä kirjallisesti seurakunnalle. Ei, vaan väärintekijän sydämentilan, hänen pohjimmaisen asenteensa täytyy kokea erottamisen kuluessa perinpohjainen muutos. Tämän syntisen täytyy täysin ymmärtää pahan menettelynsä vakavuus ja se suuri häpeä, mitä hän on tuottanut Jehovalle ja hänen järjestölleen. Hänen täytyy tuntea olevansa haavoittunut sydämeltään. Mutta hänen täytyy tehdä vielä enemmän. Hänen täytyy mennä pitemmälle kuin vain vääryyden tunnustamiseen ja sen murehtimiseen. Hänen täytyy katua, mikä merkitsee sellaisen surun tuntemista synnin tai hairahduksen johdosta, että hän on halukas muuttamaan elämänsä paremmaksi. Täytyy tapahtua koko hänen toimintansa muuttuminen. Niin, hänen täytyy ”oikaista asiat” Jumalan vanhurskasten vaatimusten mukaisesti. Sitten hän voi lähestyä seurakunnan komiteaa, tunnustaa vääryytensä ja todistaa elävänsä puhdasta elämää ja haluavansa jatkuvasti tehdä niin. Tällä tavalla hän todistaa olevansa arvollinen saamaan Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden ja tulemaan otetuksi takaisin.
Jos nämä välttämättömät murheen ja muutoksen todistukset ovat nähtävissä, niin seurakunnan komitea voi harkita hänen takaisin ottamistaan, kun riittävän pitkä aika on kulunut, mikä useimmissa tapauksissa on ainakin vuosi.
MIKSI TUNNUSTUS?
Kun kristitty tarkastelee erottamisen raamatullisia näkökantoja, niin sen tulee saada hänet selvästi tietoiseksi siitä tyytymättömyydestä, mitä Jumala ilmaisee itsepintaista väärintekoa kohtaan. Sen tulee saada hänet käsittämään, miten vakava asia synnin harjoittaminen on. Sen tulee saada hänet uudelleen lujittamaan päätöksensä, ettei hän koskaan kulje väärinteon tietä. Miten kohtalokasta erottaminen onkaan! Miten suurta häpeää aiheutetaankaan Jumalalle, Jumalan järjestölle, asianosaiselle henkilölle ja hänen perheensä jäsenille!
Kun näin suuret seuraukset ovat kysymyksessä, niin joillekuille, jotka ovat langenneet syntiin, saattaa tulla kiusaus järkeillä tällä tavalla: ’Minä kyllä tiedän tehneeni väärin, mutta minä tiedän myös, että jos kerron siitä jollekulle, niin voin tulla erotetuksi. Olen saanut tietää, miten kauheaa se voi olla, enkä minä halua kokea sitä. Minun on parempi olla kertomatta kenellekään tästä. Kukaan ei saa koskaan tietää, ja koko häpeä on vältetty.’
Tällainen ajattelu jättää monta seikkaa huomioon ottamatta. Yksi niistä on Jumalan armon ominaisuus. Toinen on se hyöty, mikä johtuu Jehovan kurittamisesta. Tällaisen henkilön sydämentila on väärä. Hänen järkeilynsä on erheellinen ja vaarallinen hänelle itselleen. Hän ei ensiksikään käsitä sitä, että tämä paaduttaa hänen omaatuntoaan ja avaa tien uusille väärinteoille. Koska hän ”pääsi” siitä kerran, niin se on helpompi tehdä uudelleen. Erehdys on siinä, että hän ei ole tehnyt syntiä ainoastaan jotain toista henkilöä tai Jumalan seurakuntaa kohtaan. Hän on tehnyt syntiä Jehovaa kohtaan! Vaikka saattaisikin olla mahdollista kätkeä jumalaton menettelymme toisilta ihmisiltä jonkin aikaa, niin sitä ei voida salata Jehovalta!
Jehova huomioi, mitä ihmiset tekevät. ”Herra pyhässä temppelissänsä, Herra, jonka istuin on taivaassa – hänen silmänsä näkevät, hänen katseensa tutkii ihmislapset; Herra tutkii vanhurskaat [sekä jumalattomat, Um].” (Ps. 11:4, 5) ”Herran silmät ovat joka paikassa; ne vartioitsevat hyviä ja pahoja.” (Sananl. 15:3) ”Sillä minun silmäni tarkkaavat kaikkia heidän teitänsä, ne eivät ole minulta salassa, eikä heidän rikoksensa ole kätketty minun silmäini edestä.” (Jer. 16:17) ”Herra näkee sydämen.” – 1. Sam. 16:7.
Tästä käy ilmi, että henkilön, joka sortuu Jehovan lakien vakaviin rikkomuksiin, ei pidä yrittää ”selvitä” synteineen ja luulla olevansa vapaa Jehovan kurista. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” (Jaak. 4:6) Jehova on jokaista sellaista vastaan, joka tekee raskasta syntiä ja yrittää pysyä hänen puhtaassa järjestössään tunnustamatta erehdystään kristillisen seurakunnan näkyville vallanpitäjille. Henkilön, joka lankeaa syntiin, mutta joka haluaa tehdä sitä, mikä on oikein, tulee mennä seurakunnan valvojan luo ja tunnustaa hänelle avoimesti rikkomuksensa. Raamatun kirjoittaja Jaakob sanoi: ”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte.” – Jaak. 5:16.
Ellei henkilö ilmaise tällaista avomielisyyttä, nöyryyttä ja tunnustushalua, niin häntä vaivaa syyllinen omatunto, kun hän kuulee tai lukee neuvoja näistä asioista tulevaisuudessa. Jos hän paaduttaa itsensä, niin enkelit poistavat hänet lopulta Jumalan seurakunnasta. Jeesus varoitti: ”Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta.” (Matt. 13:41) Jehova ottaa henkensä pois sellaiselta henkilöltä niin kuin kuningas Saulilta. (1. Sam. 16:14) Kun tämä voimakas suojakeino on mennyt, niin paholaisvoimat voivat johtaa tuon henkilön täydelliseen irstailuun ja valvontaansa. – 1. Kor. 5:5.
Vilpitönsydämisen ihmisen ei pidä olla näkemättä Jehovan ihmeellistä armon ominaisuutta, kun hän harkitsee valvojan etsimistä tunnustuksen ja oikaisun tähden. Jos joku lankeaa kiusaukseen ja rikkoo Jumalan lakia vastaan, mutta tunnustaa nopeasti, niin saattaa olla, että häntä ei eroteta seurakunnasta Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Sen sijaan voidaan ryhtyä toisiin kuritoimenpiteisiin. Mutta se on seurakunnan komitean ratkaistava Jehovan vanhurskaitten vaatimusten mukaan Hänen armonsa ja anteeksiantavaisuutensa tasapainottamana.
Entä jos kristitty tietää ehdottomasti jonkin raskaan synnin, minkä joku toinen seurakunnassa on tehnyt? Onko hänen velvollisuutensa saattaa se seurakunnan huomioon? Jos synti on sen kaltainen, että se tuottaisi häpeää Jumalalle ja hänen seurakunnalleen, varsinkin jos se saattaisi johtaa erottamiseen, niin kristityn velvollisuus on mennä seurakunnan komitean luo ja kertoa, mitä hän tietää tästä. Se, joka ei tee näin, ei osoita rakkautta Jumalaa eikä seurakuntaa kohtaan, koska hän antaa saastan jäädä sinne.
MITEN VOIDAAN VÄLTTÄÄ VÄÄRÄÄ KÄYTTÄYTYMISTÄ
Välttääkseen menettelyä, mikä saattaisi johtaa erottamiseen, jokainen kristitty haluaa pysyä lähellä Jumalaa. Tämä voidaan tehdä aterioimalla alituisesti Jehovan hengellisessä pöydässä. Tutki hänen Sanaansa, Raamattua, jatkuvasti. Ole toisten kristittyjen yhteydessä, jotka vahvistavat sinua ja palvelevat hyödyllisinä tovereina tässä pahuuden täyttämässä maailmassa. Täytä aikasi osallistumalla siihen työhön, minkä Jehova on antanut palvelijolleen tehtäväksi tänä aikana.
Yritä alinomaa parantaa palvontasi laatua. Harjaannuta havaintokykyäsi käyttämällä oppimaasi jokapäiväisessä elämässäsi. Se auttaa sinua edistymään kohti kristillistä kypsyyttä, sillä apostoli Paavali sanoi, että kypsiä ovat ne, ”joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta”. (Hepr. 5:14) Tämä ei merkitse sitä, että kypsä henkilö voisi olla huoleton synnin suhteen. Kaikkien täytyy pitää ”tarkoin silmällä, [etteivät] vaella niin kuin epäviisaat, vaan niin kuin viisaat, ostaen sopivaa aikaa [itselleen], koska päivät ovat pahat. . . . [havaiten] jatkuvasti, mikä on Jehovan tahto.” (Ef. 5:15–17, Um) Niin, ”koska te . . . tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne”. – 2. Piet. 3:17.
Synti alkaa mielestä. Väärä halu kasvaa, jollei sitä tukahduteta. Se synnyttää lopulta synnin. Jaakobin 1:14, 15 sanoo: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin.” Väärä halu on kuin lentohiekka ja voi vetää ihmisen syntiin, jollei heti toimita sitä vastaan.
Jos herää sopimattomia haluja – eikä se ole vaikeata epätäydellisille ihmisille – niin ota selvää niiden halujen lähteestä ja yritä pysytellä siitä erossa. Jos joku on altis liialliselle juomiselle, niin hänen ei tule ostaa alkoholijuomia eikä ottaa niitä, jos toiset tarjoilevat. Jos joku huomaa olevansa vaarallisissa tilanteissa toiseen sukupuoleen kuuluvien henkilöitten kanssa, niin hänen tulee rajoittaa sellainen seuransa tilaisuuksiin, joissa hän ei ole yksin vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvan kanssa. Älä yliarvioi tämän kaltaisten kiusausten vastustamiskykyäsi. ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:12) Nuoret ihmiset tekevät viisaasti halutessaan kokoontua toisten seuraan jonkun kypsän aikuisen tai kristityn pariskunnan valvonnassa. Kristityt vanhemmat ohjaavat huolellisesti lapsiaan pysymään poissa moraalittomuuden tieltä siten, etteivät salli heidän ”sopia kohtauksista” liian nuorina. Älä anna tämän kuolevan maailman turmeltuneitten mittapuitten olla ohjeena, jonka mukaan opastat lapsiasi. Koska avioliitto on sopiva syy vastakkaista sukupuolta olevien henkilöiden seuranpidolle, niin heidän tulee ilmeisesti olla vastuukykyisempiä iältään, ennen kuin menevät ulos yhdessä. Mutta aikuistenkin täytyy huolellisesti valvoa käytöstään vastakkaiseen sukupuoleen nähden. Eivät yksin nuoret voi joutua vaikeuksiin.
Älä ota ensi askelta kohti syntiä, olkoonpa kysymyksessä alkoholi, sukupuolimoraali tai minkälainen kiusa tahansa. Pikkuseikat johtavat suuriin asioihin. Pikku varkaudet tylsyttävät omantunnon ja suvaitsevat suuria varkauksia. Pikku valheet harjaannuttavat mieltä suuriin valheisiin. Jos ei sanota ”ei” ylimääräiselle juomalle, niin se heikentää päättäväisyyttä ja tasoittaa tietä juoppoudelle. Hyväileminen voi johtaa haureuteen. Epäsäännöllisyys kristillisten velvollisuuksien täyttämisessä heikentää Jumalalle suoritettavan palvonnan täyttämistä.
Käytä hyödyksesi toisille annettua kuritusta. Kun kuritusta annetaan kristillisten julkaisujen välityksellä tai lavalta kristillisissä kokouksissa, niin paina neuvo sydämeesi. Katso, miten se voisi soveltua sinuun. Anna sen olla varoitus itsellesi, niin että pysyt vartiossasi etkä herpaannuta valppauttasi Jumalan tahdon täyttämisen ollessa kysymyksessä. – 1. Tim. 5:20.
Kun tutkit tarkasti Jumalan sanaa ja hänen järjestöään ja rukoilet hänen henkeään opastamaan itseäsi, niin rakkautesi Jumalaan kasvaa. Tämä Jumalan rakkaus toimii mahtavana turvana synnin tunkeutumisia vastaan, koska se auttaa sinua kasvamaan rakkaudessasi sitä kohtaan, mikä on oikein, sekä vihassasi sitä kohtaan, mikä on väärin.
Oikea näkemys kurista auttaa kaikkia Jehovan kansan seurakuntiin kuuluvia. Se laajentaa käsitystämme siitä, millä tavalla Jumala toimii kansansa kanssa. Se saa meidät ymmärtämään, että koska tuhansia on erotettu, niin se voi tapahtua meillekin, jollemme vaella huolellisesti niitä teitä, mitkä Jehova on viitoittanut Sanassaan. Se kannustaa meitä myös palvelemaan Jehova Jumalaa, joka huolehtii niin tarkoin kansastaan, kun ymmärrämme syyt kuriin sekä siitä johtuvan hyödyn.
Voimme sen tähden katsoa luottavaisesti eteenpäin kohti Jumalan uutta maailmaa, missä kaikki elossa olevat ovat valistettuja ja valmennettuja niin, että he palvovat Jehovaa oikein ja nauttivat rakkaudellisesta, puhtaasta seurasta lähimmäisensä kanssa.