”Hyvä vointi” ja kristillinen järkevyys

APOSTOLI Paavali kirjoitti muinaisen Filippin kristityille: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille.” Hän kannusti siten heitä ja kaikkia sen jälkeen eläneitä kristittyjä ilmaisemaan kohtuullisuutta ja mielen tasapainoa. – Filippiläisille 4:5.

Meidän täytyy olla järkeviä terveytemme suhteen. Meidän täytyy esimerkiksi välttää ylensyömistä ja äärimmäisyyksiä siinä, mitä syömme, ja meidän täytyisi saada riittävästi liikuntaa ja lepoa. Suhtautumisemme hoitotapoihin pitäisi samoin perustua järkeen ja sen tulisi ilmaista, ettemme intoile minkään terveydenhoitoon liittyvän muotihullutuksen puolesta. Järkevyyttä tarvitaan myös hengellisen terveytemme ja ruumiillisen terveytemme saamisessa tasapainoon; meidän täytyy ’varmistautua tärkeämmistä asioista’, jotteivät terveyshuolemme syrjäyttäisi Jumalan valtakuntaa. – Filippiläisille 1:10.

Valikoivuus hoitokeinojen suhteen

Tehtäessä päätöksiä lääkärinhoitoa tai terveyttä koskevissa asioissa on hyvä ymmärtää, että yleinen suosio tai muotihullutukset voivat vaikuttaa näihinkin seikkoihin. Saatat muistaa hoitokeinoja, jotka ovat joskus olleet suosittuja mutta joihin suhtaudutaan nyt aivan eri tavalla. Muistatko, että ennen lääkärit käyttivät röntgensäteitä akne-ihon hoitoon, poistivat lapsilta kitarisat vähäisistä syistä ja määräsivät uusia sulfa- ja penisilliinilääkkeitä melkein kaikkiin tulehduksiin? Tilanne on muuttunut. Vaikka nämä hoitokeinot saattavat sopia joissakin tapauksissa, niin kokemus ja tutkimukset ovat paljastaneet joitakin epämieluisia sivuvaikutuksia tai osoittaneet, että niitä pitäisi käyttää melko valikoivasti.

Jos yleinen mielipide vaikuttaa lääkäreihin, jotka ovat saaneet lääketieteellisen koulutuksen ja joita on valmennettu suhtautumaan varovaisesti uusiin lääkkeisiin ja hoitokeinoihin, niin miten paljon helpompaa maallikon onkaan suhtautua terveydenhoitoon liittyviin muotihullutuksiin tasapainottomasti. Miljoonat ihmiset ovat suhtautuneet niin. He ovat usein suostuneet hoitoon, josta on vähän hyötyä mutta jota epäpätevät henkilöt ovat antaneet täysin väärällä tavalla. Jotkin ”hoitotavat”, joista on tullut suosittuja, ovat todellisuudessa olleet täysin tehottomia, koska ne ovat olleet petosta.a Niitä ovat edistäneet ihmiset, jotka ovat halunneet vain saada sairaiden ihmisten rahat. Kristityille on myös hyvin huomionarvoista, että joihinkin suosittuihin hoitokeinoihin näyttää liittyvän ’yliluonnollisia voimia’ tai spiritismiä, jotka Raamattu tuomitsee. – Jesaja 1:13, UM; 5. Mooseksen kirja 18:10–12.

Joku saattaa kysyä: ’Mistä sitten voin tietää, onko jokin hoitokeino ehkä petosta?’ Se voi olla vaikeaa, sillä monilla aikaisemmin käytetyillä hoitokeinoilla, joiden lähes jokainen tietää nykyään olleen arvottomia, on ollut tieteelliseltä kuulostavat nimet. Niitä käsittelevässä kirjallisuudessa on ollut selityksiä, jotka ovat joidenkuiden mielestä olleet vakuuttavia. Mistä voimme sitten saada apua?b

Järkevyyden osoittaminen

Opetuslapsi Jaakob kirjoitti, että ”ylhäältä tuleva viisaus on . . . järkevä”. (Jaakob 3:17) Vaikka kristitty ei olekaan terveysalan asiantuntija, niin jos hän pyrkii olemaan järkevä, se voi auttaa häntä arvioimaan eri taudinmääritysmenetelmiä (tai tutkimusmenetelmiä) ja hoitokeinoja.

Meidän täytyy tietystikin ymmärtää, että monia terveysongelmia voidaan hoitaa eri tavoilla; toimelias kristitty ei voi perehtyä niihin kaikkiin. Mutta kun hän tarvitsee hoitoa ja kun hänelle suositellaan jotakin hoitokeinoa, hän voi kysyä: ’Vaikuttaako ehdotettu hoitomenetelmä järkevältä ja vastaako se ihmisruumiista ja sairaudesta saatuja tietoja? Vai tuntuuko se oudolta ja jopa dramaattiselta väitteissään? Yrittävätkö tietämättömät tai taloudellista hyötyä tavoittelevat ihmiset saada minut hyväksymään tämän hoitokeinon? Jos se epäilyttää minua, pitäisikö minun odottaa kunnes saadaan selville lisää tosiasioita?’

Nämä kysymykset saattavat kuulostaa yksinkertaisilta, mutta se, että jotkin eriskummalliset hoitokeinot ovat joskus tulleet suosituiksi, osoittaa kysymysten harkitsemisen arvon. Tätä voitaisiin myös valaista äskettäin sattuneella kokemuksella: Eräs tavanomaisen koulutuksen saanut konttoristi meni parantajalle, joka korosti äärimmäisen ruokavaliohoidon tärkeyttä. Tämä nainen kertoi myöhemmin ystävilleen, että hänelle oli näytetty ”pulloissa olevia kasvaimia, joita potilaista oli poistunut”, ja yksi näistä oli ”aivokasvain”. Järkevyys saisi sinut ehkä ajattelemaan: Tietääkö tavallinen ihminen, miltä oikea kasvain näyttää? Miten hän niin ollen voi tuntea todellisen kasvaimen riippumatta siitä, miten sen oletetaan ”poistuneen”? Koska aivot taas ovat umpinaisessa tilassa, miten joltakulta voisi ”poistua” aivokasvain suoliston kautta tai jollain muulla tavalla?

Lopuksi moniin ennen käytetyistä tutkimusmenetelmistä tai hoitokeinoista, jotka ovat osoittautuneet arvottomiksi, väitettiin liittyvän ”ihmeaineita”, epätavallisia ”elimistön voimavirtauksia” tai outoja menettelytapoja, joiden avulla parantaja tulkitsi ’merkkejä’, mahdollisesti heilurin tai sellaisen ruumiinosan avulla, joka ei näyttänyt liittyvän taudinmäärityksen kohteeseen. Pyrittiin tekemään vaikutus tunteiden, salaperäisyyden tai jopa spiritististen voimien avulla eikä vetoamalla järkevyyteen. – Vrt. 3. Mooseksen kirja 19:26.

Entä suositukset?

Seuraava neuvo auttaa meitä edelleen: ”Yksinkertainen uskoo joka sanan, mutta mielevä ottaa askeleistansa vaarin.” – Sananlaskut 14:15.

Tämä on hyvä neuvo, sillä useimmat meistä ovat kuulleet hoitokeinoista, joita on suositeltu esimerkiksi näin: ’Lääkärit sanoivat Virtasella olevan neljä kuukautta elinaikaa, mutta hän alkoi käyttää –:aa ja nyt hän on kunnossa.’ Olipa ”Virtasella” todellisuudessa tuota sairautta tai ei, saatat tietää, että monia menneisyydessä paljastuneita terveydenhoitoon liittyneitä petoksia tuettiin suositusten avulla. Tämä ei tietystikään merkitse, että meidän täytyy suhtautua kriittisesti, jos meidän tuttavamme kertoo oman kokemuksensa. Kun teemme suuria terveydenhoitoon liittyviä päätöksiä, meidän pitäisi kuitenkin tehdä jotakin muuta kuin ’uskoa joka suositus’.

Esimerkiksi jos ”Virtasella” oli sairaus ja jos hän parani, niin mistä se johtui? Hoitomenetelmissä, myös tavanomaisen lääketieteen käyttämissä menetelmissä, on ”näennäishoidolla” voimakas vaikutus. Tutkimukset ovat osoittaneet, että keskimäärin 30–40 prosenttia potilaista parani, kun heitä oli hoidettu tehottomilla pillereillä tai vesiruiskeilla. Science Digest (syyskuu 1981) kertoo: ”Usko, toivo, luottamus, jotka ovat kaikki näennäishoidon tärkeitä piirteitä, voivat joskus parantaa haavoja, muuttaa elimistön kemiaa ja jopa muuttaa hellittämättömimpienkin sairauksien kulkua.” Kun näin ollen päätät, miten paljon voit ’uskoa joka sanaan’, muista ”näennäishoidon” vaikutus ja kysy: onko itse hoito todistettu tehokkaaksi luotettavien tutkimusten ja laajojen kokeiden avulla?

Vaikka selostus olisikin enemmän kuin vain pelkkä suositus, on hyvä harkita, onko hoitokeino moraalisesti tai uskonnollisesti hyväksyttävä. The Journal of the American Medical Association kertoi 28-vuotiaasta naisesta, joka sairastui vastustuskykyyn liittyvään lupus erythematosus -nimiseen vakavaan sairauteen, joka voidaan havaita useiden kliinisten kokeiden avulla. Hän kieltäytyi lääkehoidosta ja meni poppamiehen luokse, joka ”poisti hänelle aiheutetun kirouksen”. Oireet katosivat ja hän oli ilmeisesti parantunut. Edellä mainitussa lääkärilehdessä olleessa selostuksessa kysyttiin, miten aasialainen poppamies voi ’karkottaa pahan hengen’ ja parantaa naisen. Hoito oli ilmeisen tehokasta, mutta kristityt kieltäytyisivät siitä tai muista hoitokeinoista, joiden he ajattelevat liittyvän johonkin spiritismin muotoon. – Vrt. Matteus 7:22, 23.

Etsi pätevää apua

Me ilmeisesti tarvitsemme useasti asiantuntijoiden neuvoja hoitokeinojen ja terveysongelmien suhteen. Keihin voimme luottaa? Raamattu esittää seuraavan viisaan ajatuksen: ”Oletko nähnyt työssään taitavan miehen? Kuninkaitten eteen hän asettuu.” – Sananlaskut 22:29, UM.

Ihminen, joka tutkii jotakin asiaa ja kehittää taitojaan, tulee tunnetuksi pätevänä, jopa asiantuntijana alallaan. Tämä pitää paikkansa myös terveydenhoidossa. Kun siis arvioit lääkäriltä tai terveydenhoidollisia neuvoja antavalta henkilöltä saamaasi suositusta, voit kysyä itseltäsi: miksi häneen on syytä luottaa? Vastaus ei riipu yksinomaan hänen arvonimistään tai hänen nimensä edellä olevista lyhenteistä. Monet ihmiset ovat ruvenneet käyttämään joitakin arvonimiä vaikuttaakseen tärkeiltä. (Vrt. Matteus 23:6, 7.) Jotkut jotka haluavat tulla kutsutuksi ”tohtoriksi”, saattavat tehdä taudinmäärityksiä tai antaa hoitoa (ilmaiseksi tai rahastac), vaikka ovat vain lukeneet muutamia kirjoja tai olleet muutaman tunnin ”kursseilla”.

Saatat myös ajatella: Miten paljon ja minkä laatuista opetusta hän on saanut? Arvostavatko asioista perillä olevat ihmiset häntä ja pitävätkö he häntä pätevänä? Opetuslapsi Luukas oli ilmeisesti opiskellut ja saanut riittävästi kokemusta, niin että kun apostoli Paavali sanoi hänestä ”Luukas, rakas lääkäri”, häntä pidettiin pätevänä. – Kolossalaisille 4:14.

Tietysti myös jotkut hyvän terveydenhoitokoulutuksen saaneet henkilöt ovat antaneet huonoja neuvoja tai huonoa hoitoa. Mistä se johtuu? Joskus se johtuu siitä, että he eivät ole aidosti kiinnostuneita potilaistaan. He ovat saattaneet kehitellä jonkin erityisen terveysteorian. Jotkut eivät ole pysytelleet edistyvän lääketieteen tasalla, ja siksi heillä ei ole tarvittavia erikoistietoja. Raamattu voi auttaa meitä tässäkin.

Se sanoo: ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” (Sananlaskut 15:22) Tämä korostaa sitä, miten tärkeää on kysyä yhden tai kahden muun lääkärin mielipidettä. Monet potilaat alkavat luottaa lääkäriinsä eivätkä siten kaipaa toisen lääkärin mielipidettä mistään hänen suosituksistaan. On kuitenkin järkevää kysyä toisen lääkärin mielipidettä vakavissa kysymyksissä tai silloin, kun saamasi neuvo ei tunnu sinusta hyvältä. Varmistaudu kuitenkin siitä, että saat neuvon sellaiselta henkilöltä, jonka tiedät varmasti antavan sinulle ennakkoluulottoman neuvon. Vaikka pyytäisitkin neuvoa joltakulta, joka suhtautuu ongelmaan eri tavalla, niin neuvojan tulisi olla asiantuntija. Siten ’neuvonantajien runsaus’ auttaa sinua vahvistamaan terveyttäsi.

Hengellisen terveyden ja ruumiillisen terveyden saattaminen tasapainoon

Keskusteltaessa terveydestä ja terveydenhoidosta antaumuksellisten kristittyjen tulisi muistaa tämä: ruumiillinen terveys on tosin tärkeä, mutta hengellinen terveys on paljon tärkeämpi!

Jeesus esitti neuvon: ”Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne.” Meidän pitää siis varoa olemasta liian huolissamme ruumiimme ravitsemisesta, vaatettamisesta tai edes sen lääkitsemisestä. Olisi todella hyvin surullista, jos kristitty huolestuisi siinä määrin ruumiillisesta terveydestään, että hän laiminlöisi hengellisen terveytensä! Hän saattaisi langeta samaan ansaan kuin Jeesuksen kuvauksen rikas mies, jolle Jumala sanoi: ”Tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi. Kuka sitten saa sen, [muun muassa terveyden] minkä olet varastoinut?” Jeesus lisäsi: ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” – Luukas 12:20–22.

Me haluamme tosin pitää huolta terveydestämme, niin että voimme käyttää elämämme Jumalan palvelemiseen. Eri paikoista tulleet raportit osoittavat kuitenkin, että jotkut kristityt ovat keskittyneet liikaa ruumiilliseen terveyteen. Eräs Yhdysvaltain keskilännessä asuva todistaja esimerkiksi kirjoitti: ”Hyvin monet näyttävät olevan liian huolissaan terveydestä. He ajattelevat sitä jatkuvasti [ja se heijastuu heidän puheestaan].” Kirjeessä selitettiin, että monet näyttävät huolestuneen tästä liikaa, kun jotkut amatöörit, jotka ajattelevat näkevänsä milloin joku sairastaa syöpää ja jotka määräävät sitten ruokavalioita ja lisäravintoaineita, ovat sanoneet heidän sairastavan syöpää. Tämä todistaja kuuli erään Kaliforniasta tulleen vieraan sanovan: ”Me [jotka hoidamme terveyttämme tällä tavalla] emme seurustele niiden seurakuntaamme kuuluvien kanssa, jotka haluavat pysyä tietämättöminä ja käydä omilla lääkäreillään.”

Tämä on vahingollista monestakin eri syystä. Kristilliset kokoukset ja konventit eivät ole tilaisuuksia, joissa keskustellaan laajasti terveydestä tai yritetään määritellä toisten sairastamia tauteja tai suositella joitakin hoitokeinoja. Näissä kokouksissa on sen sijaan tarkoitus nauttia sydämellisestä, hengellisestä seurasta. Vanhinten pitäisi huolehtia siitä, ettei valtakunnansalista tule paikkaa, jossa puhutaan erilaisia terveydenhoitoon liittyviä menetelmiä tai näkemyksiä koskevaa propagandaa, vaan että se pysyy ykseyden ja tosi palvonnan paikkana. – Vrt. Johannes 2:16, 17.

Nykyisessä asiainjärjestelmässä on mahdotonta saavuttaa täydellistä terveyttä. Sellainen terveys on mahdollista saavuttaa vasta sitten, kun uusi asiainjärjestelmä alkaa. Silloin ei ”yksikään asukas sano: ’Minä olen vaivanalainen’”. Se johtuu siitä, että heidän erehdyksensä ja syntinsä on annettu anteeksi. (Jesaja 33:24) Meidän ei tule siis olla kohtuuttoman huolissamme nykyisestä terveydestämme, ikään kuin pyrkisimme saavuttamaan ruumiillisen täydellisyyden jo nykyään. Me voimme sen sijaan ilmaista viisautta ja järkevyyttä keskittymällä hengelliseen terveyteemme.

Jeesus osoitti, mihin meidän pitäisi keskittää huomiomme: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.” (Matteus 24:14) Me emme saa luopua tästä jumalallisesta tehtävästä; terveysasiat eivät saa johtaa siihen, että me lakkaamme tukemasta kokosydämisesti Valtakuntaa. On viisasta ja järkevää ’etsiä ensin Valtakuntaa’. Se tuo ”Jumalan rauhan” ja saattaa siten jopa parantaa nykyistä terveyttämme. Mikä vielä tärkeämpää, se johtaa Jumalan kallisarvoiseen hyväksyntään, johon liittyvät kaikki ne suurenmoiset odotteet, jotka toteutuvat vasta sitten, kun Kristuksen lunastusuhria sovelletaan ihmiskuntaan. – Filippiläisille 3:8–11; 4:6, 7; Matteus 6:33.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 28]

Sadan vuoden iän saavuttaminen

Pitemmän eliniän mahdollisuuksia tutkivan komitean tekemään tutkimukseen kuului 1 000 ihmistä, jotka olivat saavuttaneet sadan vuoden iän. Mitä yhteistä monilla heistä oli? Eräässä sanomalehdessä esitettiin seuraavanlainen yhteenveto:

”Älä koskaan juhli liikaa minkään kunniaksi. Nouse varhain. Vietä hengellistä elämää. Pysy toimeliaana. Ole tyytyväinen.”

Muita yleisiä havaintoja olivat: He menivät tavallisesti aikaisin nukkumaan. Harvat olivat lihavia. Useimmat olivat toimeliaita eivätkä haaveilijoita.

[Tekstiruutu s. 29]

Yleistyvää terveydestä huolestumista

New Yorkissa toimivan Memorial Sloan-Kettering -syöpäsairaalan johtaja tri Lewis Thomas sanoi äskettäin ilmestyneessä menekkiteoksessaan näin:

”Terveydestä on tullut meidän kansallemme pakkomielle. Tässä kaikessa on jotakin perusteellisen epätervettä. Me emme näytä tavoittelevan suurempaa elämäniloa vaan pikemminkin pyrimme välttelemään heikkenemistä, lykkäämään kuolemaa. Olemme menettäneet kaiken luottamuksemme ihmisruumiiseen. Uusi yleinen mielipide on, että me olemme huonosti suunniteltuja, olennaisesti viallisia, alttiita useille sisällämme ja ympärillämme oleville vaarallisille vaikutuksille ja että henkemme on heikoissa kantimissa. Me olemme vaarassa hajota millä hetkellä tahansa . . .

”Ongelma on siinä, että me annamme propagandan hämmentää itseämme . . . Me olemme todellisuudessa melko terve kansa. Me emme ole suinkaan taitamattomasti rakennettuja vaan hämmästyttävän sitkeitä, kestäviä kokonaisuuksia, jotka pursuavat terveyttä ja ovat valmiit useimpien sattumien varalta. Hyvinvointiamme uhkaa se uusi vaara, että jos kuuntelemme jatkuvasti kaikkea tätä puhetta, niin meistä tulee sellaisten terveiden luulotautisten kansa, jotka elävät äärimmäisen varovaisesti ja huolehtivat itsensä puolikuoliaiksi.

”Meillä ei ole enää aikaa tällaiseen eikä meillä ole varaa antaa tällaisen häiritsevän seikan siirtää huomiotamme muista, huomattavasti kiireellisemmistä ongelmistamme. Meidän pitäisi tosiaankin olla huolissamme siitä, että liiallinen syventymisemme omaan terveyteemme saattaa olla osoitus vastuusta vetäytymisestä, . . . kun ympärillämme oleva yhteiskunta jää täysin vaille huomiota.” – The Medusa and the Snail (1979), s. 36–40.

[Kuva s. 26]

MIKROMITTARI, jonka väitettiin ’pystyvän määrittämään melkein kaikki tunnetut sairaudet’

[Kuva s. 27]

Sveitsiläinen ”pappi” Mermet käytti heiluria sairauksien määrittämiseen ja kadonneiden ihmisten löytämiseen