(Gal. 6:7, 8) Ihmiskunnan esi-isä Aadam asetti lihalliset halut hengellisten etujen edelle, samoin kuin nykyäänkin maailmanlaajuinen materialismin aalto on käytännöllisesti katsoen hukuttanut ihmisten kiinnostuksen hengellisiin asioihin ja Jumalan ohjaukseen. Aadam niitti epätäydellisyyttä ja turmelusta eikä voinut olla siirtämättä niitä jälkeläisilleen perinnöksi. Jumalan henkeytetty sana esittää Room. 5:12:ssa: ”Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.”

Mies, joka nykyään tahallisesti käyttäytyy moraalittomasti ja saa sukupuolitaudin tai joka saa kromosomivaurioita huumeitten orjuuteen vaipumisesta, siittää vioittuneita lapsia. Jumalaa ei voida aiheellisesti syyttää siitä, että tuo mies ei välittänyt kärsimyksistä, joita hänen käytöksensä toisi hänen jälkeläisilleen. Myöskään meidän ensimmäisen esi-isämme välinpitämättömyydestä ja sen seurauksista ei voida syyttää Jumalaa. Henkeytetty kirjoittaja osoittaa, kenen on syy: ”Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” – Saarn. 7:30.

Mutta vaikka Jumala onkin vapaa ihmisten kärsimysten alulle panemisen vastuusta, niin miksi hän ei ole lopettanut niitä aikaisemmin? Syy, miksi hän on odottanut meidän aikaamme asti, ei paljasta välinpitämätöntä asennetta vaan todellista huolehdintaa ihmiskunnan ikuisesta hyvästä. Mikä tuo syy on?

Pitkä aika, mutta ei pitempi kuin välttämätöntä

LÄHES 6000 vuotta on kulunut siitä, kun ihmiskunta kääntyi Jumalasta riippumattomalle tielle. Sitä, miten paljon miljoonat ihmiset ovat noiden tuhansien vuosien aikana yhteensä kärsineet – sotien, nälänhädän, rikollisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tähden – on vaikeata käsittää.

Vaikka hyväksymmekin sen tosiasian, että ihmiskunta on menetellyt vastoin Raamatussa esitettyä Jumalan tahtoa, niin jää jäljelle kysymys: Miksi Jumala on sallinut tilanteen jatkua tällaisena näin kauan? Miksi hän ei ole puuttunut asioihin aikaisemmin lopettaakseen ihmisten kärsimykset? Miksi hän on sallinut sellaistenkin, jotka yrittävät tehdä hänen tahtonsa, kärsiä muiden mukana? On olemassa syy, ja se on vakava.

Ratkaisua vaativa kiistakysymys

Syy on se, että oli herännyt kiistakysymys, joka vaati ratkaisua. Jehova Jumalan kaikkeudenperheen keskuudessa syntynyt kapina asetti kyseenalaiseksi Jumalan hallinnon oikeudellisuuden ja oikeudenmukaisuuden. Voisivatko ihmiskunnan jäsenet tai edes Jumalan henkipojat olla onnellisia ja menestyviä toimiessaan sillä tavoin riippumattomasti? Parantuisiko heidän asemansa siten? Vai osoittaisiko aika, että sellainen menettely on tuhoisa, surkea epäonnistuma ja että Jumalan tie on oikea, paras ja ainoa tie elämään rauhassa, turvallisuudessa ja onnessa?

Sellaiseen kysymykseen vastaaminen ei veisi päiviä tai vuosia vaan monien sukupolvien ajan, jotta ratkaisun suhteen ei jäisi mitään aiheellisia epäilyjä, Mutta kysymyksen ratkaiseminen olisi vaatimansa ajan arvoinen, sillä kysymys koski koko kaikkeutta ja sen tulevaa rauhaa ja hyvää järjestystä.

Jumalan tämän kysymyksen ratkaisemiseen myöntämä aika antaisi myös kaikille hänen älyllisille luomuksilleen tilaisuuden osoittaa selvästi, mille puolelle he asennoituisivat kiistakysymyksessä. Niillä, jotka asennoituisivat Jumalan puolelle, olisi tilaisuus osoittaa, miten murtumattoman antautuneita ja uskollisia hänen luomuksensa voivat olla hänen hallinnolleen kaikenlaisissa olosuhteissa, jopa epäoikeudenmukaisissa vainoissa ja kuolemanvaarassa. Hän sallisi heidän osoittaa, että rakkaus Häneen ja vanhurskauteen on paljon suurempi voima kuin itsekkyys, kuten osoitettiin hänen uskollisen palvelijansa Jobin tapauksessa. – Job 1:7–12; Room. 5:3–5.

Tällä tavalla ratkaisua ei jätettäisi puolitiehen, vaan kysymys saisi täyden, täydellisen ratkaisun, jota ei tarvitsisi uudistaa koskaan tulevaisuudessa.