Onko Jumala unohtanut ihmisen?

HUOLIMATTA ihmisen ponnisteluista maailman vaikeuksien ratkaisemiseksi olosuhteet tulevat jatkuvasti huonommiksi. On siksi ymmärrettävää, että ihmiset saattavat kysyä: ’Onko Jumala unohtanut ihmisen?’ Aprikoitko sinä sitä koskaan?

Monet ihmiset uskovat nykyään, että Jumala on unohtanut. He ilmeisesti ajattelevat, että Jumala antoi ihmiselle alun maan päällä ja sitten hylkäsi hänet, samaan tapaan kuin mies, joka siittää aviottomia lapsia ja sitten hylkää heidät. On ymmärrettävää, että ihminen ei tunne tarvitsevansa sellaista Jumalaa!

Mutta onko Luojamme todellakin tehnyt näin? Oletko vilpittömän kiinnostunut tietämään, miten asia on?

Jotkut vain teeskentelevät haluavansa tietää. He saattavat kyllä kysyä: ’Jos Jumala on olemassa, niin miksi hän sallii ihmisen kärsiä niin paljon?’ Mutta sen sijaan että he etsisivät vastausta, he uskovat mieluummin, ettei Jumalaa ole, tai että jos hän onkin olemassa, hän on unohtanut ihmisen. Sellaiset ihmiset ovat usein liian ylpeitä edes harkitakseen todisteita.

Muinoinkin oli samankaltaisia ihmisiä. Heillä oli henkilökohtaiset käsityksensä Jumalasta, mutta he kieltäytyivät ylpeästi tarkistamasta, olivatko ne oikeita. Israelin kuningas Daavid sanoi sellaisista: ”Paha ei ylimielisyytensä mukaisesti etsi lainkaan; kaikki hänen ajatuksensa ovat: ’Ei ole Jumalaa.’ Hän on sanonut sydämessään: ’Jumala on unohtanut.’” – Ps. 10:4, 11, Um.

Koska jotkut tekevät nykyään tämän saman syytöksen Jumalaa vastaan, on sopivaa, että tutkimme sitä.

Onko Jumala todellakin unohtanut?

Eikö tapa, jolla elimistömme toimii ilman ihmisen valvontaa tai ohjausta, ole osoitus siitä, että Jumala yhä ylläpitää elintoimintojamme? Jos satumme haavoittamaan itseämme, me hyödymme yhä siitä ihmeellisen monimutkaisesta paranemisilmiöstä, joka korjaa pian vahingon. Entäpä se ihmeellinen tapahtumasarja, joka muuttaa syömämme monenlaiset ruoat lihaksi, luiksi, hiuksiksi, kynsiksi ja muiksi rakennusaineiksi? Osoittavatko nämä ilmiöt, jotka toimivat jatkuvasti hyödyksemme, että Jumala todellakin on unohtanut ihmisen?

Jatkahan tutkimista: Ajattele, miten me nautimme maapallon erinomaisesta kauneudesta – loistavista auringonlaskuista, lumihuippuisista vuorista, hiekkarannoista, vihreistä laaksoista, kohisevista koskista ja värikkäistä, tuoksuvista kukista. Huomaa myös, miten pienen pienet siemenet kasvavat ja tuottavat hämmästyttävän vaihtelevia ja herkullisia ravintoaineita. Eikö Jumala yhä pidä yllä lakeja, jotka tekevät auringonlaskut ja rantaan iskeytyvät tyrskyt samoin kuin kasvien ravinnonvalmistustoiminnan mahdollisiksi? Etkö sanoisi, että tämä kaikki on todistus siitä, että Jumala muistaa ihmistä?

Lisätutkimus paljastaa, että Jumala on huolehtinut ihmisestä muillakin kuin aineellisilla tavoilla. Hän on varannut ihmisille myös moraalisia ohjeita ja neuvoja Sanassaan Raamatussa. Niin erinomainen on Jumalan Raamatussa oleva laki, että kuuluisa englantilainen tuomari Blackstone sanoi kerran: ”Millään ihmisten laeilla ei ole arvoa, jos ne ovat sen vastaisia; ja ne, joilla on arvoa, ovat saaneet kaiken voiman ja kaiken arvovaltaisuutensa joko suoraan tai epäsuorasti tuosta alkuperäisestä lähteestä.”

Kokemus on osoittanut, että kun ihmiset elävät sopusoinnussa Jumalan lain kanssa, heidän elämänsä paranee ja tuo heille enemmän tyydytystä. Thomas Jefferson, joka oli Yhdysvaltain ensimmäisiä presidenttejä, kirjoitti: ”Pyhän Kirjan ahkera tutkiminen aikaansaa parempia kansalaisia, parempia isiä, parempia aviomiehiä. . . . Raamattu aikaansaa maailman parhaat ihmiset.” Tämäkin Jumalan varaus, hänen Sanansa Raamattu, on selvä todiste siitä, että Jumala ei ole unohtanut ihmistä!

Ihmisen kärsimistä koskeva kysymys

Inhimillinen kärsimys on kuitenkin ollut niin yleistä, että se pani erään vanhurskaankin miehen kerran kysymään: ”Onko Jumala unhottanut olla armollinen?” Tämä mies ei kuitenkaan tehnyt hätäisiä johtopäätöksiä vaan huolellisen tutkimuksen, joka sai hänet huudahtamaan: ”Jumala, sinun tiesi on pyhä. . . . Sinä olet Jumala, joka teet ihmeitä. . . . Sinä kuljetit kansasi niinkuin lammaslauman.” – Ps. 77:10–15, 21.

Mutta koska maan päällä on pahuutta ja inhimillistä kärsimystä, jotkut ihmiset saattavat ihmetellä, miten kukaan voi tulla sellaiseen johtopäätökseen. ’Miten hyvä Jumala, joka on Kaikkivaltias, voi sallia tällaisia kärsimyksiä?’ he kysyvät.

Ajattelehan sitä hetkinen. Jos Jumala on todella vastuuttomasti hylännyt maalliset lapsensa, niin hän ei ole enää hyvä, vai kuinka? Kuitenkin on ilmeistä, kuten olemme nähneet, että Jumala on tehnyt ja jatkuvasti tekee suunnattomasti hyvää ihmiselle! Eikö tämä näin ollen osoita, että Jumalalla on erittäin hyvät syyt ihmisten kärsimisen tilapäiselle sallimiselle?

Joku ajattelee ehkä ensin, että mikään ei voisi oikeuttaa sallimaan niitä kärsimyksiä, joita ihmiskunta on kokenut vuosisatoja. Mutta onko oikein tehdä hätäisesti sellainen johtopäätös? Eikö olekin totta, että saattaa tulla tilanne, jolloin hyvä isä voi sallia rakkaan lapsensa kokea kärsimystä tilapäisesti. Hän voi esimerkiksi sallia tuskallisen leikkauksen, koska pitää sitä välttämättömänä.

Kärsimysten sallimisen syyt

Ensiksi meidän on otettava selville, miten ihmisten vaikeudet todellisuudessa alkoivat. Johtuiko se jostakin Jumalan laiminlyönnistä tai hänen huonosta asiainhoidostaan?

Päinvastoin, Jumalan sana osoittaa, että ihmiskunnan vaikeudet alkoivat siitä, kun ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, hylkäsi Jumalan. Nämä kaksi, jotka oli luotu moraalisen toimintavapauden omaaviksi, jättivät Jumalan lait tahallaan huomioon ottamatta kapinallisen enkelin Saatanan yllyttäessä heitä tekemään niin. Siten herätettiin joukko erittäin tärkeitä kiistakysymyksiä. Näitä olivat:

Tehtiinkö ihminen sellaiseksi, että hän kykeni ohjaamaan asiansa menestyksellisesti Jumalasta riippumattomana? Lyhyesti sanoen, tarvitseeko hän todella Jumalan ohjausta ja johtoa? Tähän liittyi myös kysymys siitä, olisivatko ketkään ensimmäisen ihmisparin jälkeläisistä kuuliaisia ja uskollisia Luojalleen.

Kiistakysymykset olivat siis moraalisia, ja niihin liittyi Jumalan hallitsemistavan oikeudenmukaisuus ja se, riippuuko ihmisen menestys ja onnellisuus todella Jumalan hallitusvaltaan alistumisesta. Kiistakysymykset eivät koskeneet sitä, oliko Jumalalla suurempi voima ja valta. Ne eivät myöskään olleet pelkästään paikallisia kiistakysymyksiä, jotka koskivat ainoastaan ihmisiä, vaan sellaisia, joista taivaan enkelitkin ovat kiinnostuneita.

Jumala olisi tietysti voinut hävittää heti Aadamin ja Eevan samoin kuin Saatanankin. Se olisi pyyhkäissyt pois kaiken vastustuksen Häntä kohtaan; se olisi myös tehnyt lopun ihmisperheestä, jonka jäsen sinä olet. Mutta se ei olisi todellisuudessa ratkaissut kiistakysymyksiä.

Ei esimerkiksi olisi saatu vastausta kysymykseen, päättäisivätkö ketkään Aadamin ja Eevan jälkeläisistä pysyä uskollisina Jumalan hallitusvallalle. Ei myöskään olisi saatu vastausta kysymykseen, kykenisivätkö ketkään näistä jälkeläisistä pysymään uskollisina Jumalalle, jos Saatana asettaisi heille koetuksia. Vastustuksen välitön poispyyhkiminen olisi sen tähden saattanut jättää huomioitsijoiden mieleen epäilyksiä sen suhteen, oliko Saatanan syytöksissä perää.

Koska nämä niin tärkeät kiistakysymykset asettivat siis kyseenalaiseksi Jumalan hallitsemistavan ja vaikuttivat hänen luomustensa luottamukseen häntä kohtaan, Jumala päätti, että ne piti ratkaista kerta kaikkiaan.

Mikä on ollut tulos? Ovatko Saatanan syytökset Jumalaa vastaan pitäneet paikkansa vai osoittautuneet vääriksi?

Kiistakysymysten ratkaiseminen

Mitä siis sanoisit? Ovatko ihmisen historian menneet 6000 vuotta osoittaneet, että ihminen on menestynyt ohjatessaan itse asioitaan riippumattomana Jumalasta? Onko ihminen varannut hyvän hallinnon kaikkien siunaukseksi ja onnellisuudeksi? Vai osoittaako historian kertomus, että ihminen tarvitsee Jumalan ohjausta, niin kuin Jumala sanoi hänen tarvitsevan? – Jer. 10:23.

Todisteiden pitäisi olla selvät kaikille. Ihmisen Jumalasta riippumaton itsehallinto on osoittautunut masentavaksi epäonnistumaksi! Se on johtanut ihmiset sanoin kuvaamattomiin kärsimyksiin. ”Ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen”, sanoo Raamattu. – Saarn. 8:9.

Miten vastakkaisia ihmisten ponnistelut ovatkaan olleet sille järjestykselle ja täsmällisyydelle, joka havaitaan Jumalan lakien ohjaamassa maailmankaikkeudessa! Ihminen selvästikin tarvitsee Jumalan ohjausta asioittensa hoidossa, koska Jumalan lakien huomioon ottamatta jättäminen on johtanut sekasortoon. Niin, ihminen luotiin sellaiseksi, että hänen tarvitsi olla riippuvainen Jumalan laeista, aivan yhtä varmasti kuin kalat tehtiin tarvitsemaan vettä ja muut luomukset tarvitsemaan ilmaa hengittääkseen.

Mitä on sitten sanottava Saatanan syytöksestä, että jos hänelle annettaisiin tilaisuus, hän voisi onnistua kääntämään kaikki ihmisluomukset pois Jumalasta? Tämäkin väite on todistettu valheeksi, sillä kautta historian on aina ollut joitakuita, jotka ovat pysyneet uskollisina Jumalalle olosuhteista riippumatta. – Job, luvut 1 ja 2.

Miksi niin kauan?

Joku voisi kuitenkin kysyä: ’Miksi Jumala on antanut näiden kiistakysymysten ratkaisemiseen niin paljon aikaa, nyt jo lähes 6000 vuotta? Eikö niitä olisi voitu ratkaista tyydyttävästi kauan sitten?’

Jos Jumala olisi puuttunut asiaan kauan sitten, olisi voitu esittää syytös, että ihmiselle ei annettu kylliksi aikaa kehittää käyttökelpoista hallitusta ja välttämätöntä teknologiaa hyvinvoinnin ulottamiseksi kaikkiin. Mutta nyt ihmisellä on ollut aikaa kokeilla jokaista kuviteltavissa olevaa ihmishallinnon muotoa ja edistyä valtavasti teknologian alalla, niin että hän on kyennyt valjastamaan atomin ja matkustamaan kuuhun. Mikä on ollut tuloksena? Loistava uusi järjestelmäkö ihmiskunnan siunaukseksi?

Kaukana siitä! Sen sijaan maan päällä on enemmän onnellisuuden puutetta ja vaikeuksia kuin koskaan aikaisemmin. Itse asiassa rikollisuus, saastuminen, sota, perheiden hajoaminen ja muut ongelmat ovat saavuttaneet sellaisen kriisivaiheen, että tiedemiehet uskovat ihmisen koko olemassaolon olevan uhanalaisena! Science-aikakauslehti huomautti 28.11.1969:

”Koska parempia tapoja torjua nämä moninkertaistuvat kriisit ei ole tähänkään mennessä löydetty, jäljellä oleva keskimääräinen elinaikamme ei ehkä ole enää 10 tai 20 vuotta vaan pikemminkin 5–10 vuotta tai vähemmän. Meillä saattaa olla jopa vähemmän kuin 50 prosentin todennäköisyys elää vuoteen 1980.

”Tämä toteamus saattaa vaikuttaa epävarmalta ja liioitellun dramaattiselta. Mutta onko ketään tiedemiestä, joka tekisi paljonkaan optimistisemman arvion harkittuaan kaikkia eri vaaran mahdollisuuksia ja niiden kasvamista? Ajan lyhyys johtuu pulmiemme moninkertaistuvasta luonteesta ja niiden toisiaan pahentavasta vuorovaikutuksesta.”

Niin, ihmiskunta on nyt, kun on saatu lähes 6000 vuoden kokemus itsehallinnossa ja ylletty tieteellisen ”edistyksen” äärille, katastrofin partaalla! Kuinka selvää onkaan, että ihminen ei voi hallita itseään menestyksellisesti riippumattomana Jumalasta! Kukaan ei voi myöskään nyt valittaa, että Jumala ei antanut kylliksi aikaa näiden kiistakysymysten ratkaisemiseen.

Mutta mitä Jumala on tehnyt kuluneina 6000 vuotena ihmisten vaikeuksien lopettamiseksi? Onko hän vain pysynyt toimettomana katsellen ihmiskunnan kompastelua ja kärsimistä? On totta, että Jumala on pitänyt suurenmoisesti yllä lakeja ja tapahtumainkulkuja, jotka tekevät elämän mahdolliseksi maan päällä. Mutta tekeekö hän mitään tyydyttääkseen ihmisen rauhan, terveyden ja onnellisuuden tarpeen?

[Kuva s. 10]

Jumalan varaama Sana Raamattu on selvä todiste siitä, että hän ei ole unohtanut ihmistä. Raamattu antaa viisasta ohjausta, joka tuo tyydytystä ja edistystä sekä nuorten että vanhojen ihmisten elämään

[Kuva s. 11]

Isä sallii, milloin siihen on hyvät syyt, rakkaan lapsen läpikäydä leikkauksen kärsimyksistä huolimatta; Jumalallakin on hyvät syyt sallia kärsimistä tilapäisesti

[Kuva s. 12]

Samoin kuin kalat luotiin tarvitsemaan vettä ja maaeläimet tarvitsemaan ilmaa, ihminen luotiin tarvitsemaan Jumalan ohjausta