Oikean palvontamuodon valitseminen
”Oi tulkaa, palvokaamme ja kumartukaamme, polvistukaamme Jehovan, Tekijämme, edessä. Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme hänen laitumensa kansaa ja hänen kätensä lampaita.” – Ps. 95:6, 7, Um.
1. Mitkä tekijät hallitsevat usein henkilön uskonnon valintaa, mutta minkä harkitsemisen on tärkeämpää?
MIKSI sinä palvot nykyisellä tavallasi? Suurin osa niistä, jotka harjoittavat jotain uskontoa, pitää kiinni luultavasti vanhempiensa uskosta. Monissa tapauksissa henkilön ystävät ja lähimmäiset vaikuttavat suoranaisesti hänen valintaansa. Toiset ovat etsineet sen kirkon, mikä heistä parhaiten vastaa heidän tarpeitaan yksilöinä. Kuitenkin pitäisi harkita paljon huolellisemmin sitä, että löytäisi sen palvontamuodon, millä on Jumalan hyväksymys, ja pysyisi siinä.
2. Mikä on tosi palvontaa, ja miten oikea palvontamuoto voidaan siis löytää?
2 Meidän palvontamme on meidän Jumalalle suorittamaamme palvelusta. Hän on Korkeimpana viisaudessa ja voimassa paljon koko luomakunnan yläpuolella. ”Hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’” (Dan. 4:32) Miten typerää olisikaan jättää hänen tahtonsa huomioon ottamatta! Kuinka epäviisasta harjoittaa sellaista palvontamuotoa, mikä ei ole hänen hyvän mielisuosionsa mukainen! Viisas menettelytapa sen sijaan on tutkia Raamattua voidaksemme todeta, mikä on Jumalan hyvä ja otollinen ja täydellinen tahto. Siten ohjattuina me tiedämme, miten meidän tulee vaeltaa miellyttääksemme Jumalaa. Se merkitsee sitä, että me palvomme totuudessa Jehova Jumalaa palvellen häntä, tehden hänen tahtonsa eikä vain noudattaen menettelyä, mikä voi miellyttää meitä inhimilliseltä kannalta katsoen. – Room. 12:2; 1. Tess. 4:1.
3. Miksi kristityt eivät voi omaksua sellaista katsantokantaa, että kaikki uskonto on hyvää?
3 Koska Raamattu puhuu palvontamuodosta, ”mikä on puhdas ja saastuttamaton Jumalamme ja Isämme näkökannalta katsoen”, niin luonnollinen johtopäätös on se, että on olemassa palvontaa, mikä ei ole puhdasta eikä saastuttamatonta Jumalan kannalta katsoen. Jollei se saa Jumalan suosiota, niin se on turhaa. Oikea palvontamuoto on se, minkä Jumala hyväksyy. – Jaak. 1:26, 27, Um.
VANHEMPIEN USKONTO
4. Onko viisasta pitää kiinni vanhempiensa uskonnosta?
4 Ne, jotka pitävät kiinni vanhempiensa uskonnosta, saattavat olla viisaita tai tyhmiä. Jos heidän vanhempansa ovat istuttaneet heihin Jumalan Sanan tuntemusta ja ovat auttaneet heitä muovaamaan elämänsä sopusointuun sen kanssa, niin olisi viisasta kulkea jatkuvasti sitä tietä. Mutta paljon useammissa tapauksissa vanhemmat eivät ole asettaneet tätä suuntaa lastensa eteen. Raamatun opetus ns. kristillisissäkin kodeissa rajoittuu usein muutamiin sivuihin, joita vanhemmat suosivat. Niitä saatetaan lukea yhdessä ja kenties painaa mieleenkin, mutta harvoin harkitaan vakavasti niiden merkitystä. Uskonto merkitsee useille perheille yksinkertaisesti kirkossa käymistä tiettyinä aikoina, mutta sillä on vähän suoranaista vaikutusta elämän muihin toimiin. Jumalan Sana sanoo sellaisesta uskonnosta, mikä aikaansaa palvelusta huulilla, mutta ei tunkeudu sydämeen eikä vaikuta syvästi jokapäiväiseen elämään: ”Turhaan he palvelevat minua.” (Matt. 15:8, 9) Joku on saattanut kasvaa kirkossa käyvässä perheessä, mutta jos hänelle ei ole opetettu Jumalan sanaa tai jos kirkon opit pyrkivät tekemään tyhjäksi Raamatun totuudet tai jos sen jäsenten käyttäytymisessä ilmenevät kirkon hedelmät eivät ole jumalisia hedelmiä, niin kuinka tyhmää olisikaan jatkuvasti hyväksyä sellaista uskontoa!
5. a) Miksi on usein hyvin vaikeata vaihtaa uskontoa, ja miten Jeesus varoitti tästä? b) Kun perheen vastustus tuo pulman, niin mikä ratkaisu sen on tehtävä, joka oppii tuntemaan totuuden, ja miten Jehova siunaa niitä, jotka osoittavat uskollisuutta tällaisissa olosuhteissa?
5 Vaikka joku olisi vakuuttunutkin siitä, että hänen aikaisemmin uskomansa uskonnolliset opit eivät olleet raamatullisia eikä hänen elintapansa ollut tosi kristillinen, niin kun tulee kysymykseen tällaisen uskonnon hylkääminen, varsinkin jos se on hänen vanhempiensa uskonto, se saattaa olla hyvin vaikeata. Tietysti jos hänen perheensä toiset jäsenet rakastavat Jumalan Sanaa, niin he haluavat mielellään saada häneltä kuulla, mitä se opettaa, mutta ellei näin ole, niin he saattavat vastustaa häntä katkerasti. Kun he eivät pysty kumoamaan Raamatun totuutta, niin he voivat vaatia tuota vastakiinnostunutta lakkaamaan olemasta Jehovan kansan yhteydessä. Saattavatpa he hävittää hänen Raamatun tutkistelussa käyttämänsä kirjallisuudenkin estääkseen häntä tutkimasta edelleen. Hän yrittää kärsivällisyydellään, tahdikkaasti puhumalla Raamatusta sopivassa tilaisuudessa ja oikealla käytöksellään rakkaudellisesti auttaa sukulaisiaan näkemään totuuden. Mutta joissakin tapauksissa ovat sukulaiset hylänneet sellaiset henkilöt, jotka ovat ilmaisseet vilpittömän halunsa palvella Jehova Jumalaa. Herra Jeesus tiesi näin käyvän, ja hän sanoi: ”Ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.” On täysin luonnollista, että ihminen tuntee voimakkaitten siteitten yhdistävän itsensä perheeseensä ja että hän tekee kaikkensa säilyttääkseen nämä siteet, mutta tässä tapauksessa on tehtävä ratkaisu: pitäisikö hänen palvoa jatkuvasti sillä tavalla kuin Jumala käskee ja saada siten sukulaistensa epäsuosio, vai olisiko hänen jätettävä se, minkä hän tietää olevan oikein, säilyttääkseen hyvät suhteet lihallisiin sukulaisiinsa? Jeesus vastasi: ”Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias.” (Matt. 10:36, 37) Meillä on suurempi velvollisuus Jumalaa, taivaallista Isäämme, ja hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan. Jos tällaiseen koettelevaan tilanteeseen joutuva pitää kiinni nuhteettomuudestaan Jumalan edessä, niin Jehova palkitsee hänet kodeilla ja sukulaisilla satakertaisesti nyt uuden maailman yhteiskunnassa ja iankaikkisella elämällä uudessa maailmassa. – Mark. 10:29, 30.
6. Miksi sellaiset lapset, joiden vanhemmat ovat Jehovan todistajia, ovat erittäin suositussa asemassa, mutta miten heidän on yksilöinä tehtävä ja miksi?
6 Lapsilla, joiden vanhemmat ovat Jumalan antautuneita palvelijoita, on paljon sellaista, mistä heidän tulee olla kiitollisia. Heitä autetaan elämänsä varhaisvuosina laskemaan luja perustus teokraattisen palveluksen elämälle. He voivat iloita parhaasta nykyään maan päällä olevasta seurasta, Jumalan uuden maailman yhteiskunnasta. He voivat kuulla joka päivä luettavan Raamattua ja voivat osallistua siitä käytäviin keskusteluihin. Kun heille on opetettu Jumalan vanhurskaita periaatteita, niin he pystyvät välttämään ne salahaudat, mitkä turmelevat niin monen elämän pysyvällä mielipahalla. Kun perhe noudattaa jumalallista palvontaa, niin se tekee voimakkaan vaikutuksen hyvään suuntaan lasten elämässä. Mutta se ei riitä, että on ”kasvanut totuudessa” eli kodissa, missä vanhemmat ovat Jehovan todistajia. Jokaiselta yksilöltä vaaditaan, että hän rakastaa Jehova Jumalaa koko mielestään ja koko sydämestään ja koko elinvoimastaan. Jokaisessa tapauksessa on siis lasten tehtävä uskonto omakseen, oltava henkilökohtaisesti kiinnostuneita tutkimaan Raamattua ja oppimaan, mitä se opettaa, kehittämään rakkautta siihen, niin että se täyttää heidän sydämensä, ja sitten heidän on harjaannuttava osallistumaan oikeaan palvontaan. ”Muista Luojaasi nuoruudessasi”, neuvoo Salomo. Jos sinun vanhempasi suosittelevat sinulle tällaista tietä, niin noudata toki heidän hyvää neuvoaan. – Saarn. 12:1.
SEURAN VAIKUTUS
7. Miten uskonnosta on tullut pelkkä seuraelämän mukavuus muutamille, ja miksi sellainen menettelytapa on vaarallista?
7 Mikäli jonkin yhdyskunnan seuratoiminta keskittyy suuressa määrin kirkkojen ympärille, niin ollaan hyvin taipuvaisia käymään samassa kirkossa, missä ystävät ja naapuritkin käyvät. Ilmoitukset suosittelevat useasti, että sinä kävisit ”valitsemassasi kirkossa”. Tällaisen menettelyn puolesta esitetty todistelu perustuu siihen harhakäsitykseen, että mikä uskonto tahansa on hyvä, että tärkeätä on se, että on jokin uskonto. Mutta, kuten on jo osoitettu Raamatusta, on palvontaa, mikä on turhaa Jumalan silmissä; on niitä, joista Jumala sanoo, että he kunnioittavat häntä turhaan. Sellainen uskonto ei ole suinkaan hyvä. Tämä pitää paikkansa myöskin kristityiksi tunnustautuvista eikä ainoastaan epäjumalia palvovista, taikauskoisista pakanoista. Se, että väittää olevansa kristitty, tunnustaa Kristuksen Mestarikseen eli Herrakseen, ei riitä. Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:21–23) On vaarallista antaa uskontonsa tulla seuraelämän mukavuudeksi. Me petämme itsemme, jos me koetamme väittää, että kaikkien noiden ryhmien yhteydessä on hyviä ihmisiä ja että he tekevät kaikki hyvää yhteiskunnassa. Meidän pitäisi tehdä seuraava kysymys: Tekevätkö ne taivaassa olevan Isän tahdon?
8. Millä tavalla kristitty voi käyttää inhimillistä toisiin mukautumisen taipumusta hyvin edukseen, mutta mitä on varottava?
8 Ihmiset ovat yleensä taipuvaisia mukautumaan toisiinsa. He menevät joukon mukana. Mitä muut tekevät, sitä hekin. He omaksuvat ympärillään olevien ihmisten menettelytavat. Jotta joku voisi palvella omaksi edukseen, niin hänen täytyy tuon inhimillisen piirteen takia valvoa seuraansa. Jos ne ihmiset, joiden kanssa hän seurustelee, palvelevat Jumalaa ja rakastavat vanhurskautta, niin se elintapa, mihin hän on taipuvainen mukautumaan, on rakentava ja koituu hänen pysyväksi hyvinvoinnikseen. Jos taas joku pitää seuraa maailmallisten ihmisten kanssa, niin heidän ajattelutapansa alkaa tunkeutua hänen mieleensä, ja heidän menettelytapansa alkavat syöpyä häneen.
9. Mitä Raamattu tarkoittaa ”huonolla seuralla”?
9 Meidän ei tule luulla koskaan olevamme niin voimakkaita, että meidän olisi mahdoton luopua uskosta. ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.”’ (1. Kor. 15:33) Mitä huonolla seuralla tarkoitetaan? Onko se vain seurustelua sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyttävät rumaa kieltä, ovat moraalittomia tai juopottelevia? Sellaiset ihmiset olisivat totisesti huonoa seuraa. Mutta Raamattu sovelluttaa vielä laajemmin tämän ajatuksen, koska se sanoo: ”Mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” (2. Kor. 6:15) Huonoa seuraa ovat ihmiset, jotka ovat epäuskoisia. Me emme tosin voi välttää kaikkea kosketusta heihin, sillä muutenhan meidän olisi lähdettävä pois maailmasta. Mutta me voimme välttää heidän valitsemistaan niiksi, joiden kanssa seurustelemme.
10. Miten maailmallinen seura saattaa johtaa epäviisaaseen avioliittoon, mutta mikä on kypsän kristityn ajatus uskonnon osuudesta aviopuolisoa valittaessa?
10 Erityisesti silloin kun joku valitsee aviopuolison, on tärkeätä muistaa neuvo: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa.” (2. Kor. 6:14) Se saattaa alkaa yhdestä huvitteluillasta maailmallisten tuttavien seurassa. Mutta sukupuolien välinen vetovoima on vahva, tunteet voivat helposti kiihtyä, ja ne saattavat alistaa erittäin tehokkaasti järjen voiman toimimaan niiden hyväksi ja puolustelemaan niiden ihastumisia niiden oikaisemisen sijasta. Kun ystävyys johtaa avioliittoon, niin uskova voi itse mielessään olla varma, että aviopuoliso on hyväntahtoinen ja autetaan siten totuuteen. Jumala ei käske meitä ajattelemaan asiasta siten. Hänen liittokansalleen Israelille antamansa käsky kuului: ”Älä lankoudu [maan epäuskoisten kanssa]; älä anna tyttäriäsi heidän pojillensa äläkä ota heidän tyttäriänsä pojillesi vaimoksi. Sillä he viettelevät sinun poikasi luopumaan minusta ja palvelemaan muita jumalia; ja silloin Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja hän hävittää sinut nopeasti.” (5. Moos. 7:3, 4) Kristittyjä on käsketty menemään naimisiin ”vain . . . Herrassa”, so. ainoastaan sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat jo todistaneet olevansa Herran Jumalan yhteydessä antautumalla palvelemaan häntä. Raamattu osoittaa täten, että seurustelu maailmallisten ihmisten kanssa on askel pois tosi palvonnasta. – 1. Kor. 7:39.
SUHTAUTUMINEN MAALLISEEN TYÖHÖN
11. Miten Perkele käyttää maallista tointa estääkseen vastakiinnostuneita omaksumasta oikeata palvontamuotoa?
11 Liikeharrastuksilla on myös voimakas ote ihmisten elämästä. Joissakin paikoissa, joissa pappien valvonta on voimaperäistä, voidaan henkilöä, joka haluaa lähteä kirkosta ja tulla Jehovan todistajaksi, uhata hänen maallisen toimensa menetyksellä. Toisinaan on jonkun henkilön sukulaisia uhattu taloudellisilla kostotoimenpiteillä vain siksi, että hän on tutkinut Raamattua Jehovan todistajain kanssa. Perkele väittää täten näkyvien asiamiestensä välityksellä yhä samaa, mitä Jobinkin tapauksessa. Hän väittää, että ihmiset palvelevat Jumalaa ainoastaan niin kauan kuin he menestyvät aineellisesti, mutta että jos heidän taloudellinen turvallisuutensa on vaarassa, niin he hylkäävät Jehovan palvonnan. Kuitenkin on paljon niitä ihmisiä, jotka kieltäytyvät tekemästä palvontaansa riippuvaiseksi taloudellisista seikoista. He uskovat, että Jumala, joka huolehtii ilman linnuista ja kedon eläimistä, pitää huolen siitä, että hekin saavat jokapäiväisen leipänsä, jos he panevat hänen palvontansa ensi sijalle. – Job 1:9–12; Matt. 6:25–34.
12. Mikä sopiva asema maallisella työllä saattaa olla ihmisen elämässä, mutta mitä vaaroja täytyy karttaa?
12 Kun joku on ryhtynyt Jumalan palvontaan hengessä ja totuudessa, niin hänen täytyy olla jatkuvasti varuillaan materialististen vaikutusten suhteen, mitkä voivat saada hänet kompastumaan. Jeesus varoitti: ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa.” (Matt. 6:24) Jos me palvelemme tosiaan Jumalaa, niin meidän täytyy totella hänen käskyjään. Jos mammona on herramme, niin meidän maallinen toimemme hallitsee elämäämme. Rikkaan ihmisen ei tarvitse välttämättä olla rikkauden orja, vaan usein se, jonka on taisteltava päivästä toiseen saadakseen riittävästi rahaa perheensä ylläpidoksi, havaitsee joutuneensa orjaksi taloudellisessa yksitoikkoisessa raadannassa. Me olemme sen palvelijoita, jota me tottelemme. Meidän täytyy viisaasti pitää maallinen toimi omassa asemassaan, keinona, minkä avulla me ylläpidämme itseämme ja hankimme sitä, mitä perheemme tarvitsee, mutta me emme saa milloinkaan sallia sekaantumisen ”elatuksen toimiin” viedä vapauttamme Jumalan tahdon tekemiseen. – 2. Tim. 2:4.
JUMALAN OHJAUS
13, 14. a) Miksi me tarvitsemme täsmällistä tietoa palvoaksemme Jumalaa otollisesti? b) Mitkä ovat eräitä yleisiä uskonnollisia oppeja, mitkä eivät ole raamatullisia, mutta mikä järjestö harjoittaa nykyään Jumalan hyväksymää palvontamuotoa? Miksi vastaat näin?
13 Kaikissa näissä olosuhteissa, mitkä tulevat eteemme ja mitkä jollain tavalla vaikuttavat palvontaamme, Raamattu tarjoaa meille Jumalan ohjausta, mitä me tarvitsemme niin suuresti. Me emme uskalla olla niiden kaltaisia, joista apostoli Paavali puhuu Rooman kristityille lähettämässään kirjeessä sanoen: ”Minä todistan heistä, että heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.” (Room. 10:2, 3) He luulivat palvelevansa Jumalaa, mutta koska heiltä puuttui täsmällistä tietoa, niin he noudattivatkin yksinkertaisesti omia inhimillisiä taipumuksiaan ja palvelivat niin ollen itseään.
14 Vain silloin kun ihmisellä on täsmällinen tieto Jumalan Sanasta, hän voi tietää, miten Häntä on palvottava. Siihen asti hän voi nojata ainoastaan omaan epätäydelliseen ja mahdollisesti erheelliseen mielipiteeseensä tai toisten ihmisten mielipiteisiin. Mutta kun hän antaa Raamatun olla mittasauvansa totuuden suhteen, niin käy ilmi, että sellaiset opit kuin kolminaisuus, ihmissielun kuolemattomuus ja helvetin tuli, kuvien käyttö palvonnassa, uskontojen yhteysliike jne. eivät kuulu niihin asioihin, mitkä Jumala hyväksyy. Raamattu oppaanaan hän voi helposti nähdä, ketkä ovat niitä, jotka tekevät Jumalan tahdon nykyään, koska he pysyttelevät erillään maailman asioista, seuraavat Jeesuksen esimerkkiä tekemällä tunnetuksi Jehova Jumalan nimeä, osoittautuvat Kristuksen opetuslapsiksi, koska he rakastavat toisiaan eivätkä ole rodun, ei kansallisen taustan eikä taloudellisen aseman pirstomia, ja käyttävät kieltään oikealla tavalla saarnaamalla perustetun valtakunnan hyvää uutista totellen Herran Jeesuksen käskyä ja sillä tavalla, minkä hän osoitti – julkisesti ja talosta taloon. Raamatun tuntemus tekee hyväntahtoisille ihmisille mahdolliseksi erottaa, että Jehovan todistajain uuden maailman yhteiskunta on monista maailman uskontojärjestöistä ainoa ryhmä, mikä noudattaa sellaista palvontamuotoa, joka on puhdas ja saastuttamaton Jumalan kannalta katsoen.
15. Kun on omaksuttu oikea palvontamuoto, niin mitä muuta tietoa meidän tulee pyrkiä saamaan ja miksi?
15 Kun olemme omaksuneet tosi palvonnan, niin meidän tulee pitää mielessämme neuvo, että tulee ”ymmärtää, mikä Herran tahto on”. (Ef. 5:17) Me tarvitsemme täsmällistä tietoa ei ainoastaan perustotuuksista, vaan kaikista niistä hyvistä asioista, mitkä kirjoitettiin muinoin ”opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo”. (Room. 15:4) Tämä vaatii meitä edistymään tutkimisessamme, kehittämään arvostusta enemmän kuin Sanan maitoa kohtaan, kaipaamaan vahvaa ruokaa. Meidän täytyy ponnistella kohti kypsyyttä. – Hepr. 5:14–6:3.
16. Miksi meidän tulee lukea säännöllisesti Raamattua, mutta miksi meidän ei pidä tyytyä vain sen lukemiseen?
16 Sen lisäksi että me tutkimme yksityisesti ja seurakunnassa Vartiotorni-Seuran julkaisuja, meidän tulee varata säännöllisesti aikaa itse Raamatun lukemiseen. Jokaisen kristityn evankeliuminpalvelijan tulisi ottaa omantunnonasiaksi koko Raamatun läpilukeminen, ja hänen tulee tehdä se usein, mikäli mahdollista. Mutta kun Raamattu on luettu, olisi epäviisasta jatkaa vain aineiston lukemista, mitä ei oikein ymmärrä, pysähtymättä harkitsemaan sen merkitystä. Se vaatii kiinnostusta meidän puoleltamme, sen alituista oivaltamista, että lukemamme on todellisuudessa Jumalan Sanaa. (1. Tess. 2:13) Jumala ei ole tuhlari. Hän ei kerrotuttanut Raamatussa aineistoa, mikä ei ole välttämätöntä. Se, mitä siinä on, on varattu meidän opetukseksemme, opastamaan meitä niissä ratkaisuissa, mitkä tulevat eteemme elämässä, niin että me voimme kulkea tietä, mikä on sopusoinnussa Jumalan hyväksymän palvontamuodon kanssa, ja varustamaan meidät tehokkaaseen työhön hänen palvelijoinaan. (2. Tim. 3:16, 17) Jos asia on näin meidän hyödyksemme, niin meidän täytyy etsiä enemmän kuin vain tietoa siitä, mitä se sanoo. Me tarvitsemme sen merkityksen ymmärtämistä ja sen käsittämistä, miten sitä tulee käyttää. ”Hanki viisautta”, sanoo henkeytetty sananlasku, ”ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.” – Sananl. 4:7.
17. Mitkä seikat meidän pitäisi ottaa hyvin huomioon lukiessamme Kirjoituksia?
17 Ajattele tehokkaasti lukiessasi Raamattua. Jos aineisto on profeetallista, niin pane huolellisesti merkille sen täyttymys sekä pienoiskoossa että lopullisella tavalla. Ota huomioon Raamatun perustotuudet, joita kosketellaan kertomuksessa, sekä johtavat periaatteet, mitkä sisältyvät siihen. Olkoonpa tieto profeetallista tai muuta, niin pidä lukiessasi sitä mielessäsi seuraavanlaiset kysymykset: Miten tämä vaikuttaa minun elämääni? Vaatiiko se minua tekemään joitakin tarkistuksia saattaakseni asenteeni tai tekoni sopusointuun tämän Jumalan tahdon ilmaisun kanssa? Mikä suhde sillä on muihin oppimiini Raamatun opetuksiin? Miten ne tukevat sitä, tai miten tämä vahvistaa niitä? Miten minä voin käyttää sitä palveluksessani? Jos sinä et ymmärrä jotakin tiettyä raamatunkohtaa, niin älä sivuuta sitä kevyesti. Ponnistele saadaksesi selville, mitä se merkitsee.
18. Miten me voimme hankkia ymmärrystä sen suhteen, mitä luemme Raamatusta?
18 Jehova Jumala, Raamatun Tekijä, on myöskin suuri Opettaja, joka auttaa meitä ymmärtämään sitä. Meidän on osoitettava tunnustusta ja arvostusta niitä varauksia kohtaan, mitä Jehova on tehnyt auttaakseen meitä käsittämään hänen Sanaansa. Jos me olemme tarkoin selvillä siitä, että hän on meidän Opettajamme, niin me etsimme häntä rukouksessa aina kun istuudumme lukemaan Raamattua, pyytäen hänen henkeään avuksemme. (Jaak. 1:5) Me käytämme myöskin hyväksemme seurakunnan kokouksia. Näiden lisäksi on Jumala varannut ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” välityksellä tutkistelun apuvälineitä auttaakseen meitä saamaan ymmärrystä. Kaikki nämä tulee lukea ja tutkia silloin kun me saamme ne ja kun ne aikanaan käsitellään seurakunnassa, mutta niitä voidaan käyttää myös hakuteoksina. Kun sinä luet kohtia Raamatusta, mutta et käsitä yksin niiden sovellutusta, niin etsi ne Seuran kirjojen ja Vartiotornin joulukuun 15. päivän numeroiden raamatunpaikkahakemistoista ja lue ne selitykset, joihin ne viittaavat. Näin tekemällä sinä osoitat vilpittömän halusi totuuden ymmärtämiseen ja arvostuksesi niitä välineitä kohtaan, mitkä Jehova on varannut avuksesi. Sitä paitsi seurakunnassa on veljiä, jotka on määrätty palvelijoiksi, henkilöitä, jotka ovat ”taitavia opettamaan”. Heidätkin on varustettu auttamaan sinua. Jos olet yrittänyt löytää vastauksen kysymykseesi onnistumatta, niin kysy joltakulta näistä kypsistä veljistä. Hän antaa iloiten sinulle sen tiedon, minkä hän on hankkinut tutkimalla, tai etsii sen mielellään sinun kanssasi. – 1. Tim. 3:2.
19. Miten Sananlaskujen 2:1–6 osoittaa meidän pitävän suhtautua Jumalan Sanan tutkimiseen?
19 Kuinka hyvin henkeytetty sananlasku kuvaileekaan sen suunnan, johon meidän täytyy kääntyä saadaksemme ymmärrystä: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito.” (Sananl. 2:1–6) Ymmärrys on verraton aarre. Meidän on kaivettava löytääksemme sen ja ponnisteltava etsiäksemme apua sen löytämiseksi. Jos me uurastamme, niin Jehova siunaa aherruksemme menestyksellä.
20. Mitä meiltä vaaditaan, jotta löytäisimme oikean palvontamuodon ja voisimme pysyä siinä?
20 On ilmeistä, että oikean palvontamuodon valitseminen vaatii sekä arvostusta että ponnistusta meidän puoleltamme. Meidän täytyy käsittää, että meidän suhteemme Jumalaan on paljon tärkeämpi kuin mikään inhimillinen side. Meidän täytyy ymmärtää kyllin hyvin Jumalan Sanan arvo antautuaksemme tutkimaan sitä. Kun olet löytänyt sen palvontamuodon, mikä saa Jumalan hyväksynnän, niin pidä arvostuksesi vireillä, edisty jatkuvasti tiedossa ja sovelluta tunnollisesti Jumalan Sanaa kaikkiin toimiisi elämässä!