Ketkä osallistuvat lopulliseen todistamiseen?
1. Mikä historia toistuu? Havaitseeko meidän sukukuntamme olevan niin?
IHMISET sanovat historian toistuvan. Jumalan menneitten varoitusten ja toteutettujen tuomioitten historia toistuukin, sillä Jumalan Sana sanoo, että ”tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”. (1. Kor. 10:11) Kuka voi kieltää Nooan ja Lootin päivinä sattuneitten vesi-, tuli- ja tulikivisateitten ja niihin liittyneitten varoitusten esikuvallisuuden, mitkä varoitukset ne ihmiset ottivat välinpitämättöminä vastaan, jotka huolettomina jatkoivat päivittäistä elintapaansa, ikään kuin heidän maailmansa olisi kestänyt muuttumattomana loputtomiin? Eikö Jeesus sanonut juuri näin puhuessaan toisesta läsnäolostaan näinä ”viimeisinä päivinä”? – ”Niinkuin oli Nooan aikana, niin on oleva myös Ihmisen Pojan aikana. Ihmiset söivät ja joivat, ottivat vaimoja ja antoivat vaimoja, aina siihen päivään asti, jona Nooa astui arkkiin ja vedenpaisumus tuli ja tuhosi heidät kaikki. Niinkuin oli myöskin Lootin aikana; he söivät ja joivat, ostivat ja myivät, istuttivat ja rakensivat; mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta ja tuhosi heidät kaikki. Täsmälleen niin on oleva sinäkin päivänä, jona verho nostetaan Ihmisen Pojan edestä.” (Luuk. 17:26–30, Weymouth) Kristus Jeesus on ollut läsnä vuodesta 1914 lähtien, ja todistusta on annettu niistä merkeistä, jotka todistavat sen, mutta verho ei nouse ihmiskunnan enemmistön sokeitten ”ymmärryksen silmien” edestä, ennen kuin hänen voimansa paljastuu Harmagedonin raivossa.
2. Mitä Egypti ja Babylonia esikuvasivat? Miksi?
2 Ilmestyskirjan 11:8 osoittaa sen Egyptin esikuvalliseksi ja kuvaannolliseksi, jota Mooses varoitti ja jonka mahti murtui, kun Jehova vapautti kansansa. Siinä sanotaan: ”Heidän ruumiinsa viruvat sen suuren kaupungin kadulla, jota [kuvaannollisesti] puhuen kutsutaan Sodomaksi ja Egyptiksi ja jossa myös heidän Herransa ristiinnaulittiin.” Nuo murhatut ”ruumiit” kuvaavat Jumalan todistamistyön määrätyn vaiheen lopettamista ensimmäisen maailmansodan loppupuolella. Kuitenkin Jeesusta vainottiin ja hänet surmattiin tuhat yhdeksän sataa vuotta takaperin juuri tässä samassa kahdennenkymmenennen vuosisadan Egyptissä. Egypti, ensimmäinen maailmanvalta, edustaa kuvaannollisesti maailmanjärjestöä, ”nykyistä pahaa maailmaa”, joka on kautta vuosisatojen sortanut Jehovan kansaa. Ilmestyskirja osoittaa myöskin, että Babylonia, jota Jesaja ja muut varoittivat, esikuvasi tulevaa suurempaa Babyloniaa, sillä 18. luku ennustaa kauan kirjaimellisen Babylonian kukistumisen jälkeen ”suuren Babylonin” kukistumisen.
3. Mitä esikuvattiin Jerusalemilla ja Juudalla? Miten se oli hyvin sopivaa?
3 Kuinka osuvasti Jerusalem ja Juuda, jotka ottivat Jumalan nimen, mutta olivat niin perin kykenemättömiä elämään sen mukaisesti, esikuvasivatkaan nykyistä kristikuntaa! Kristikuntakin ottaa Jumalan ja Kristuksen valtakunnan nimen, mutta on Jeremian aikaisen Jerusalemin tavalla hylännyt tosi palvonnan väärien jumalien vuoksi; se palvelee itseään, epäjumaloi rahaa, valtaa, luomuksia, muistopatsaita ja kuvia, uhraa lapsiaan sodan jumalalle ja pilkkaa ja vangitsee ja toisinaan surmaakin Jehovan todistajia, jotka varoittavat sitä sen laiminlyönneistä. Sillä on Jeesuksen ajan uskottoman Jerusalemin tavalla jumalisuuden muoto, mutta se kieltää Jumalan voiman, sen papit ja saarnaajat matkivat fariseuksia puvuillaan ja arvonimillään, filosofiallaan ja perimätiedoillaan, muotomenoillaan ja uskontunnustuksillaan, ulkokultaisuudellaan ja hurskaalla ulkomuodollaan, sanoillaan ja teoillaan, jotka he lausuvat ja tekevät saadakseen kuuluisuutta. Juuri samanlaisissa rinnakkaisolosuhteissa voivat Kristuksen seuraajat kulkea hänen askeleissaan tehden samanlaista työtä samanlaisin keinoin, läväisten samanlaiset koetukset ja saaden samanlaisen vastauksen samanlaiseen sanomaan ja varoitukseen. Kuitenkin on olemassa seuraava erotus: nykyinen todistus on maailman lopputodistus. ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” – Matt. 24:14.
Ketkä osallistuvat tähän työhön?
4, 5. Ketkä eivät osallistu lopputodistuksen antamiseen? Miksi eivät?
4 Ketkä osallistuvat lopputodistuksen antamiseen Jehovan valtakunnasta ja tämän maailman Harmagedonissa tapahtuvasta tuhosta? Eivät tämän maailman korkeasti kunnioitetut, koska he ovat kauhistus Jumalan silmissä. Eivät maailman viisaat eikä vaikutusvallan omaajat, eivät ylhäiset eikä kansayhteisöön kuuluvat, eivät myöskään ns. realistit ja käytännölliset ihmiset, jotka pilkkaavat sitä, mitä he pitävät epätodellisena ja typeränä evankeliumin saarnaamisena. Jeesus sanoi: ”Mikä ihmisten kesken on korkeata, se on Jumalan edessä kauhistus,” Paavali kirjoitti: ”Sillä katsokaahan, veljet, mitä tapahtui, kun Jumala kutsui teidät. Monet teistä eivät olleet niitä, joita ihmiset sanovat viisaiksi, monet teistä eivät olleet vaikutusvaltaisia, monet eivät olleet jalosyntyisiä. Mutta sen, mitä maailma nimittää tyhmäksi, valitsi Jumala saattaakseen viisaat sillä häpeään, ja mitä maailma sanoo heikoksi, sen Jumala valitsi häväistäkseen sillä sen voiman, ja mitä maailma sanoo alhaiseksi ja merkityksettömäksi ja epätodelliseksi, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen todellisuudet, jotta hänen edessään yhdelläkään ihmisoliolla ei olisi mitään kerskattavaa.” – Luuk. 16:15; 1. Kor. 1:26–29, Amer. käänn.
5 Yksikään, joka toimii kaupallisilla tai poliittisilla tai uskonnollisilla aloilla ja tukee ja puolustaa tätä maailmaa sekä koettaa pysyttää sen olemassaolon siitä huolimatta, että Jumala on varoittanut sen pikaisen lopun tulosta, ei halua eikä voi osallistua lopputodistuksen antamiseen. Ne, jotka tahtovat miellyttää Jehova Jumalaa, ottavat vaarin hänen tätä maailmanjärjestöä koskevasta varoituksestaan: ’Kristus ei ole tästä maailmasta; hänen valtakuntansa ei ole tästä maailmasta; älkää rukoilko tämän maailman puolesta; minä olen valinnut teidät kristityt pois tästä maailmasta; älkää rakastako maailmaa älkääkä maailmassa olevia asioita; älkää mukautuko tähän maailmaan, vaan kiinnittäkää mieltymyksenne ylhäällä oleviin asioihin; Saatana on tämän maailman ruhtinas, tämän maailman jumala, ja koko maailma on tuon paholaisen vallassa; lopuksi, ne, jotka sotivat Jumalan asian puolesta, eivät sekaannu tämän maailman asioihin, ja maailman ystävät ovat Jumalan vihollisia.’ (Joh. 17:9, 14, 16; 18:36; 14:30; 15:18, 19; Room. 12:2; Kol. 3:2; 2. Kor. 4:4; 1. Joh. 2:15–17; 5:19, Am. stand.–käänn.; 2. Tim. 2:4; Jaak. 4:4) Eikö tämä jumalallisten julistusten sulkutuli pyyhkäise kristikunnan vaikutusvaltaisen, kunnioitetun ja itseään puhdasoppisena pitävän papistonkin pois tosi kristittyjen evankeliumin palvelijain riveistä?
6. Ketkä kuitenkin osoittautuvat Jumalan palvelijoiksi ja mitä todistaakseen?
6 Eikö edelläoleva osoita toisaalta, että ne halveksitut, heikot, alhaiset, merkityksettömät, vaikutusvaltaa vailla olevat, epämaailmalliset ihmiset, jotka tunnetaan Jehovan todistajina, ovat Jumalan evankeliuminpalvelijoita? Tämä hieno maailma pitää heitä epätodenmukaisina ja tietämättöminä ja typerinä. He ovat lisäksi ainoita, jotka saarnaavat Kristuksen perustetun valtakunnan hyviä uutisia ja varoittavat siitä, että Harmagedon yllättää tämän sukupolven. Sadoillamiljoonilla kirjoilla ja kirjasilla, jotka ovat ilmestyneet noin 88 kielellä, ynnä miljoonilla lehdillä ja traktaateilla ja tuhansilla joka viikko pidetyillä yleisillä esitelmillä ovat Jehovan todistajat antaneet todistusta siitä, että sodat, nälänhädät, rutot, maanjäristykset, riidat ja vainot, levottomuus ja pelko, lisääntynyt maailman rikollisuus ja siveettömyys, kansain hallitusten ja maailman hallituksen epäonnistuminen – kaikki nämä ovat vain luonnollisia tosiasioita, jotka soveltuvat niihin merkkeihin, joiden Jeesus ennusti liittyvän hänen toiseen läsnäoloonsa ja joiden kantapäillä seuraa Harmagedon. Aivan niinkuin lukuisissa Heprealaisissa Kirjoituksissa olevien ennustusten täyttymys todisti Jeesuksen ensimmäisessä läsnäolossaan olleen Messias, samoin nykyään ennustusten täyttymystapahtumat ilmaisevat hänen toisen läsnäolonsa. Mutta juuri samoin kuin vaikutusvaltaiset uskonnolliset ja poliittiset johtajat hylkäsivät hänet tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten, nämä samat luokat hylkäävät hänet nytkin ja kääntyvät tämän maailman ja sen suunnitelmien puoleen, joilla se yrittää säilyttää olemassaolonsa. – Matt. 24; Mark. 13; Luuk. 21; 2. Tim. 3:1–5; Ps. 118:22; Matt. 21:42; 1. Piet. 2:4–8.
7. Ketkä omaksuvat saarnaamisvelvoituksen? Miten menetellen?
7 Jumalan tahdon tekemiseen vihkiytyneet kristityt omaksuvat velvollisuudekseen osallistumisen lopputodistuksen antamiseen, kuten Kristus Jeesus on käskenyt. (Matt. 24:14) Heidän vihkiytymisvalansa ei ole monisanaisten tyhmyreitten nopeasti unohtuvaa höpinää: ”Hullun ääni tunnetaan sanojen paljoudesta. Kun sinä vannot valan Jumalalle, niin älä vitkastele sen täyttämisessä, sillä hän ei ole mielistynyt hulluihin: maksa minkä olet vannonutkin. On parempi, että et lupaakaan, kuin että lupaisit etkä maksaisi.” (Saarn. 5:3–5, engl. hyv. käänn.) Eivätkä he ole myöskään tyhjien pilvien ja puhaltavien tuulien kaltaisia (Sananl. 25:14, Moffatt): ”Pilvet ja tuuli, jotka eivät tuo sadetta, muistuttavat sitä, joka lupaa mitä hän ei koskaan anna!” Kristityt eivät kokoonnu ainoastaan muutamiksi minuuteiksi yhtenä viikon päivänä tornein varustettuun rakennukseen eivätkä palkkaa jotakuta arvonimen omaavaa pappia saarnaamaan heille. Joka ainoa kristitty on evankeliumin palvelija ja velvollinen saarnaamaan toisille. – Jaak. 1:22–25.
Miten todistusta annetaan
8. Mitä äänettömiä keinoja on käytetty saarnaamisessa?
8 Kristityt käyttävät vaikuttavalla tavalla painettuja Raamattuja ja raamatullisia apuneuvoja. Tämä ei ole suinkaan uutta. Mooses esitti kivitauluihin kirjoitettuja käskyjä. Joosua kirjoitti kivialttareihin. Jeremia kirjoitti todistuksen Babylonian vangeille, ja Baaruk merkitsi eräitä Jeremian ennustuksia kääröön, mikä annettiin kuningas Joojakimille. Jumalan lähettämä käsi kirjoitti tuomiosanoman kuningas Belsassarin palatsin seinään. Apostolit ja muut varhaiskristityt kirjoittivat kirjeitä, ja Paavali oli erittäin huolekas eräitten pergamenttien suhteen. (2. Moos. 31:18; Joos. 8:32; Jer. 29:1; 36:1–32; Dan. 5:5, 25–28; 2. Tim. 4:13) Nämä ovat vain muutamia monista esimerkeistä, joissa käytettiin pergamenttiin kirjoittamista niiden kirjoitettujen kääröjen lisäksi, jotka muodostivat lopulta 66 Raamatun kirjaa.
9. Ovatko ne olleet vaiva lihalle tai muuten? Miksi?
9 Nopeat painokoneet syytävät loputonta virtaa luettavaksi, mikä tekee ajankohtaisemmaksi kuin koskaan ennen Salomon varoituksen sellaisten kirjojen loputtomasta tekemisestä, joiden tutkiminen on lihalle vaivaksi. Mutta kuningas Salomo erotti eräät aiheet tästä varoituksesta sanoen: ”Viisaitten sanat ovat kuin tutkaimet, ja yhden opettajan antamat kokoelmat ovat kuin moukarilla isketyt naulat.” (Saarn. 12:12, 11, Amer. käänn.) Muinaisina aikoina käytettiin tutkaimia, rautakärkisiä pitkiä keppejä, härkien pitämiseksi liikkeessä oikeaan suuntaan. Raamatusta otetut tai Raamattuun perustuvat viisaat sanat pitävät tosi kristityt kulkemassa eteenpäin Valtakunnan palveluksessa eivätkä salli heidän vitkastella tai jäädä jälkeen tai harhailla väärille poluille pistämättä syyllisiin omiintuntoihin. (Apt. 26:14) Raamatun kehoitus on sattuva ja terävä. Kaikki Raamatun 66 kirjaa, jotka ovat yhden Opettajan Jehova Jumalan henkeyttämiä ja kootut hänen henkensä opastuksella, sisältävät sattuvia totuuksia, jotka täytyy ajaa syvälle mieleen. Ollen kuin nuijalla lankkuun lyödyt naulat ne eivät lähde pois, vaan voidaan säilyttää varmasti ja varjelevat varmana ankkurina meitä tulemasta maailman propagandan puhaltavien tuulien lyömiksi ja heittelemiksi ja ruhjomiksi. (Jaak. 1:6–8) Siksi Raamattu ja raamatulliset apuneuvot, joita Jehovan todistajat levittävät, eivät ole väsyttäviä. Sen sijaan että niiden neuvot uuvuttaisivat lihaa, ne palauttavat vaarinotettuina lihan lapsuuden verevyyteen! – Job 33:25.
10. Miten tämä levitys tapahtuu? Miksi se on sopivaa?
10 Jehovan todistajia auttaa nykyään todistuksen antamisessa suunnaton määrä kirjallisuutta, paljon enemmän kuin niitä muinaisia uskollisia miehiä ja varhaiskristittyjä, jotka kaiuttivat Raamatun aikojen menneitä varoituksia. Ja koska meille on nyt annettu enemmän, niin meiltä vaaditaankin enemmän: maailmanlaajuista todistamista kaikille yli koko maapallon levinneille kansoille. (Luuk. 12:48; Mark. 13:10) He levittävät Raamattuja ja raamatullista kirjallisuutta kulkien talosta taloon. Jeesuskin saarnasi tällä tavalla ja harjaannutti seuraajansa käyttäytymään sopivasti ihmisten ovilla. (Matt. 10:7–15) Sanotaan myös: ”Eivätkä he lakanneet, vaan opettivat joka päivä . . . kodeissa ja julistivat evankeliumia Kristuksesta Jeesuksesta.” ”Minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille sitä, mikä hyödyllistä on, ja opettamasta teitä sekä julkisesti että huone huoneelta.” Pidettiinpä jo Babyloniassa vuosisatoja ennen Kristuksen tuloa oviaukkoja Jumalan sanoman sopivina pohtimispaikkoina. – Apt. 5:42; 20:20; Hes. 33:30.
11. Miten he toimivat levittäessään kirjallisuutta? Keiden esimerkin mukaan?
11 ”Minä en ole mikään Jumalan sanoman kaupustelija.” (2. Kor. 2:17, Amer. käänn.) Jehovan todistajat voivat sanoa nyt Paavalin lailla näin, koska he eivät pysähdy kirjallisuuden jättämiseen ihmisten koteihin. Kirjankaupustelijat ovat suorittaneet työnsä levitettyään tavaransa, mutta ei sellainen evankeliuminpalvelija, joka levittää raamatullisia apuneuvoja. Heiluttaessaan ”hengen miekkaa” hän ei tee yhtään pistoa vain saadakseen jättää kirjallisuutta ja pannakseen sitten totuudenmiekkansa tuppeen, vaan hän jää seuraamaan asiainkulkua käyttämällä sitä edelleen Raamatun kotitutkistelun aikaansaamiseksi. Hän on innokas käymään uudelleen niiden luona, jotka ovat halukkaita kuulemaan häneltä jälleen näitä elinkysymyksiä. (Apt. 15:36; 17:32) Ja hän johtaa tällaisilla uudelleenkäynneillä Raamatun tutkisteluja ilmaiseksi. Jeesus opetti kodeissa ja kävi uudelleen niissä, joissa osoitettiin erikoista kiinnostusta. (Luuk. 10:38–42; Joh. 12:1–3) Hän tekee niin yhä tänäkin päivänä, ei tosin henkilökohtaisesti, vaan askeleissaan seuraavien edustamana: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.” – Ilm. 3:20.
12. Millä julkisilla paikoilla he tarjoavat myös oikeutetusti sanomaa?
12 Vilkasliikenteisillä kaduilla kristityt asettuvat strategisiin asemiin ja tarjoavat elämänsanaa ohikulkijoille. Katuja ja yleisiä paikkoja käytettiin jo kauan sitten Jumalan viisauden julistamispaikkoina: ”Viisaus huutaa kadulla, antaa äänensä kuulua toreilla; meluisten katujen kulmissa se kutsuu, porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo.” Ja: ”Eikö viisaus kutsu, eikö taito anna äänensä kuulua? Ylös kummuille, tien viereen, polkujen risteyksiin hän on asettunut. Porttien pielissä, kaupungin portilla, oviaukoissa hän huutaa.” (Sananl. 1:20, 21; 8:1–3) Ihmiset sanoivat Kristuksesta Jeesuksesta: ”Meidän kaduillamme sinä opetit.” (Luuk. 13:26) Paavali saarnasi läsnäolleille julkisilla aukioilla eli markkinapaikoilla. – Apt. 17:17.
13. Miten me todistamme Raamatulla saarnaamispaikkamme oikeiksi?
13 Kun siis ihmiset, jotka ovat tottuneet sunnuntaisaarnojen puhdasoppiseen uskonnolliseen laatuun kirkkorakennuksessa, tahtovat tietää, miksi me emme mukaudu sellaiseen tapaan, me voimme viitata edellälainattuihin raamatunkohtiin osoittaaksemme, että me mukaudumme Esimerkkimme, Kristuksen Jeesuksen, menettelytapoihin. Voimme lisätä: ”Korkein ei kuitenkaan asu käsillä tehdyissä huoneissa.” (Apt. 7:48) Kumminkin voimme näyttää, että samoin kuin Jeesus ja hänen apostolinsa käyttivät temppeliä ja synagoogia, niin Jehovan todistajatkin käyttävät Valtakunnansaleja seurakunnan kokouksien ja yleisten esitelmien pitoon. He pitävät myös ulkoilmakokouksia puistoissa ja muualla, niinkuin Kristus Jeesuskin teki tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin.
Tekevätkö ketkään poikkeusta?
14. Miten ja missä määrin jotkut saarnaavat vaihtelevissa olosuhteissa?
14 ”Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla.” (2. Tim. 4:2) Näin tekevät kaikki uskolliset Jehovan todistajat. Jotkut voivat omistaa kaiken aikansa saarnaamistyölle, toiset saattavat käyttää siihen vain osan ajastaan, koska heidän täytyy suorittaa maallista työtä ansaitakseen elatuksensa. On olosuhteita, mitkä rajoittavat eräiden toimintaa, mutta kaikki voivat löytää tilaisuuksia osallistua lopputodistuksen antamiseen. Kehonviat saattavat tehdä muutamat kyvyttömiksi, mutta nämäkin voivat saarnata suusanallisesti lähimmäisilleen, ystävilleen, luonaan kävijöille ovilla tai puhelimessa tai kirjoittamalla kirjeitä ja lähettämällä kirjallisuutta postissa. Niin, mitkäpäs olosuhteet voisivat työntää uskollisen todistajan kokonaan pois Jehovan palveluksesta?
15, 16. Ovatko ketkään liian vanhoja tai liian nuoria saarnatakseen? Mikä tämän osoittaa?
15 Ovatko ketkään liian nuoria palvellakseen? Paavali kirjoitti 1. Tessalonikalaiskirjeensä v. 50 jKr. ja viittasi siinä Timoteukseen ”Jumalan palvelijana”. Timoteuksen on täytynyt olla toisella kymmenellä oleva nuorukainen, koska hän oli vielä yli kymmenen vuotta myöhemmin nuori, ja Paavali neuvoi: ”Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen.” (1. Tess. 3:2; 1. Tim. 4:12) Jeesus saarnasi kaksitoistavuotiaana ja hämmästytti kuulijansa viisaudellaan. (Luuk. 2:42, 46, 47) Jeremiakin oli vain lapsi, kun hän alkoi varoittaa Jerusalemia sen kukistumisesta. (Jer. 1:5, 6) Ja tiedätkö, että Samuel palveli Jehovaa tabernaakkelissa sekä ennusti kohta vieroituksensa jälkeen! (1. Sam. 2:11, 18; 3:1–21) Oletko sinä sen nuorempi?
16 Jotkut voivat vedota vanhuuteensa syrjäänvetäytymisensä syynä. Aaron määrättiin papiksi 83 vuoden vanhana, ja Mooses oli 80-vuotias, kun hänet pantiin palvelemaan välittäjänä Jehovan ja Israelin välillä, missä ominaisuudessa hän esikuvasi Kristusta Jeesusta ja palveli kuolemaansa saakka, mikä kohtasi hänet 120 ikäisenä. (2. Moos. 7:7; 28:1–4; 5. Moos. 34:7) Ollessaan ensi kerran vankina Roomassa uskollisuutensa tähden Jumalalle Paavali puhui itsestään ”vanhana Paavalina”, mutta vapauduttuaan hän saarnasi vielä eräitä vuosia. (Filem. 9) Ja apostoli Johannes oli noin satavuotias, kun hän kirjoitti sen, mikä täydensi Raamatun kaanonin. Oletko sinä toisella sadalla?
17. Pitäisikö kehon puutteiden pysähdyttää saarnaaminen kokonaan? Miksi?
17 Huono terveys rajoittaa palvelustoimintaa, mutta pitäisikö sen pysähdyttää saarnaaminen kokonaan? Muistahan Jobin tapausta. Kärsittyään lastensa ja aineellisen rikkautensa menetyksen hänet lyötiin inhottavalla sairaudella. Elefanttitaudilla eli mustallaspitaalilla! Tämä mätähaavasairaus peittää ihon tummilla suomuilla ja paisuttaa sääret kaksi tai kolme kertaa tavallista kokoa paksummiksi, kunnes ne näyttävät laahustavilta elefantin jaloilta, mistä johtuvatkin nimitykset mustaspitaali ja elefanttitauti. Jobin kehontoiminta rajoittui hyvin vähäiseksi, ja kärsimykset olivat suunnattomat, mutta kun häntä kävi katsomassa kolme miestä, niin hän todisti innokkaasti heille ja säilytti nuhteettomuutensa. (Job 2:7, 8, 11; 3:1) Nuorella Timoteuksellakin oli vatsakipuja ja ”usein uudistuvia vaivoja”, ja Paavali palveli huolimatta ”katkerasta kehollisesta kärsimyksestään”. (1. Tim. 5:23; 2. Kor. 12:7, Amer. käänn.) Nyt on todistajia, jotka saarnaavat, vaikka heillä onkin tällaisia suunnattomia kehollisia vaikeuksia, kuten halvautumista, sokeutta ja kuulo- tai puhekyvyttömyyttä.
18. Onko kenelläkään liian kiire saarnatakseen? Miksi vastaat näin?
18 Eikö sinulla ole aikaa saarnata? Eivätkö toiset puolustaudu niinkuin Jeesuksen aikana sillä, että heillä on maatila tai karjaa tai vaimo, jotka vievät heidän aikansa, niin ettei sitä jää uuden maailman asialle? (Luuk. 14:17–20) Sallivatko he tämän maailman orjantappurain ja maailmallisten huolten tukahduttaa evankeliumin saarnaamisen? (Matt. 13:7, 22) Eikö useimmilla ihmisillä ole jonkin verran aikaa vähäpätöisempiin asioihin, kuten maalliseen työhön, ruoan ostoon, sanomalehtien lukuun, radion kuuntelemiseen, ystävien luona käymiseen, rentoutumiseen huvittelemalla jollakin tavalla tai ehkäpä nukkumiseen joinakin sunnuntaiaamuina? Viimeinen kysymys muistuttaa seuraavasta – liian laiska? Sananlaskujen 6:6–11 (Moffatt) sanoo: ”Sinä laiskuri, miten kauan sinä oikein makaat? Milloin nouset unestasi? ’Anna minun nukkua vähän, vähän vain! Anna minun ristiä käteni vähäksi aikaa levätäkseni!’ Nuku siis, kunnes köyhyys iskee sinuun, puute valtaa sinut.” Mutta ehkä sellaiset ovatkin liian väsyneitä elääkseen ikuisesti ja pitävät parempana nukkua ainaiseen uneen kuolemassa, kilisevien herätyskellojen tai ylösnousemuksen häiritsemättä heidän lepoaan!
19. Pitäisikö ihmispelon tai kyvyttömyyden pysähdyttää ketään? Miksi?
19 Toiset voivat olla syrjässä arkuuden tai pelon vuoksi. Jeremia voitti sen esteen. (Jer. 1:6–9, 17–19) Täydellinen rakkaus Jumalaan ajaa pois ihmisten pelkäämisen, mikä on paula. (1. Joh. 4:18; Sananl. 29:25) Tunnetko olevasi kykenemätön puhumaan Valtakunnan palveluksessa? Sekä Jeremia että Mooses tunsivat samoin alussa, mutta katsohan, miten innoittavan suullisen todistuksen he antoivat voitettuaan tämän väärän pelon. (2. Moos. 4:10–12) Eikä senkään pelon, että tehdään vaikeasti vastattavia kysymyksiä, tarvitse ehkäistä ketään osallistumasta lopputodistuksen antamiseen. Jumaluusopillinen kasvatus jossakin uskonnollisessa seminaarissa ei varusta ketään Jehovan palvelukseen nykyään enempää kuin Jeesuksen päivinäkään, jolloin hän ja apostolit saattoivat sellaiset opetetut ymmälle. Raamatun yksityinen ja toisten todistajain kanssa yhdessä tutkiminen ynnä Jehovan henki tekee kyvykkääksi vastaamaan kenelle tahansa! ”Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi; minä en ole koskaan ilman niitä. Minulla on enemmän asiantuntemusta kuin kaikilla näillä tietomiehillä, sillä minä mietiskelen sinun määräyksiäsi. Minä tiedän enemmän kuin nämä viisaat, sillä minä täytän sinun käskysi.” (Ps. 119:98–100, Moffatt) Huomaa, miten nuori Elihu ylistää Jehovan henkeä tärkeänä tekijänä viisaudessa: ”Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat; sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. Minä ajattelin: ’Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta’. Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille ymmärrystä. Eivät iäkkäät ole viisaimmat.” – Job 32:6–9.
Tutki ja saarnaa järjestön mukana
20, 21. (a) Miten paljon uskoa me tarvitsemme saarnataksemme? (b) Miten me kehitämme lannistumattoman saarnaamispakon? Mitkä esimerkit osoittavat tämän?
20 Saarnaaminen vaatii uskoa, vaikkei paljon. Sinapinsiemenellinenkin uskoa voi siirtää vuoren, mutta paljon pienemmän määrän pitäisi saada meidät kenttäpalvelukseen, koska me olemme niin paljon pienempiä kuin vuoret! Kenenkään ei pitäisi tarvita toisten eikä itsensäkään hoputtamista ollakseen toimelias todistamisessa. Mutta jollei joku tunne saarnaamistarvetta? Tutki. Harkitse Jumalan lakia päivät ja yöt. Puhu Raamatusta seurakunnan kokouksissa, kuuntele toisten selityksiä. Ahmi totuutta silmin ja korvin, kunnes se täyttää mielen ja sydämen, kunnes se paisuu sisälläsi ja kuohuu ylitse suusta kenttäpalveluksessa. Se tekee sen aivan itsestään. Me puhumme siitä, mitä on mielessämme ja sydämessämme. ”Sydämen kyllyydestä suu puhuu.” (Luuk. 6:45) Jotkut juoruavat, vievät juttuja, lietsovat perhevaikeuksia, kertovat seikkaperäisesti kipujaan ja kuvailevat toimintaansa tai nalkuttavat tai valittavat tai riitelevät. Sellainen täyttää heidän mielensä. Mitä mielessämme on, sitä me haluamme purkaa. Kokoa siis totuutta mieleesi ja pura sitten sitä mielestäsi todistamisalueellasi!
21 Jos me ravitsemme mieltämme Jumalan totuudella ja täytämme sydämemme sillä, niin me kerromme sitä tai pakahdumme, meidän täytyy antaa sen virrata huuliltamme saadaksemme helpotusta! Elihu koki juuri sellaisia tunteita seisoessaan kärsimättömänä vieressä ja kuunnellessaan Jobin kolmen ”lohduttajan” vääriä ja herjaavia pauhauksia. Heidän sanojensa vaiettua Elihu puhui: ”Vastaanpa minäkin osaltani, minäkin ilmoitan, mitä tiedän. Sillä minä olen sanoja täynnä, henki rinnassani ahdistaa minua. Katso, minun rintani on kuin viini, jolle ei reikää avata, se on pakahtumaisillaan niinkuin nuorella viinillä täytetyt leilit. Tahdon puhua, saadakseni helpotusta, avata huuleni ja vastata.” (Job 32:17–20) Äänettömänä pysyminen on kiduttavampaa kuin se vaino, minkä julkinen todistaminen saattaa aiheuttaa, niinkuin Jeremia havaitsi: ”Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua. Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää. Mutta kun minä sanoin: ’En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään’, niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.” – Jer. 20:7–9.
22. Miten evankeliumin saarnaamista on ohjattava? Mistä syystä?
22 Älköön kukaan kuluttako itseään pidättämällä totuutta, vaan poistakoon tyhjät syyt ja puolustelut, jotka supistavat Valtakunnan palvelusta ja joiden mukana laahaaminen ja omaatuntoa vastaan taisteleminen väsyttää enemmän kuin todistamistyö. Auttakoot toiset järjestön ystävät sinua käyttämään oikein intoasi, kun tieto on sen sytyttänyt nyt palavaksi pieksi. Ohjaa se tahdikkaaseen ja järjestelmälliseen evankeliumin saarnaamiseen. Jehovan näkyvä järjestö voi käyttää sinua, mutta voi selviytyä myöskin ilman sinua. Mutta sinä et voi tulla toimeen ilman sitä. Hedelmättömät karsitaan lopulta pois eikä heitä kaivata koskaan, sillä uusia oksastetaan tilalle. Poiskarsitut oksat kuihtuvat ja kuolevat pian, koska ne on eristetty kiertävästä elämääantavasta mehusta. Samoin käy, jos käsi tai jalka leikataan ihmiskehosta pois: tuo erotettu jäsen tuhoutuu, tai jos sitä pidetään toimettomana ja puristetussa asennossa, niin se kangistuu, tulee tunnottomaksi ja menettää liikkumiskykynsä. Veri, jossa elämä on, ei kierrä sellaisiin osiin, ei tuo uutta ravintoa eikä poista jäteaineita. Niin on Jehovan näkyvän järjestönkin laita. Kaikkien täytyy olla liittyneinä yhteen, saada sitä elämääantavaa hengellistä ravintoa, minkä Jumala panee kiertämään kansalleen järjestön kautta, saada uusia totuuksia, mitkä poistavat vanhat käsitykset, ja sitä kehoitusta, mikä tukahduttaa vinot henkilökohtaiset mielipiteet, ja tämä kaikki säilyttää meidät virkeinä ja voimakkaina ja toimeliaina sekä silmästä silmään näkevinä ja olka olkaa vasten taistelevina. Älä tule kuihtuneeksi oksaksi tai halvaantuneeksi jalaksi. Älä katkaise itseäsi pois järjestöstä ja tee hengellistä itsemurhaa. – Joh. 15:1–8.
Kansat jaetaan
23. Mikä kohtalo odottaa pilkkaajia ja välinpitämättömiä?
23 Jätä itsemurhahomma tälle vanhalle epävanhurskaalle maailmalle. Anna sen ilkkua ja pilkata ja sanoa meille, niinkuin jerusalemilaiset sanoivat Jeremialle: ’Ei maa kiinnosta Jumalaa. Hän on unohtanut sen. Hän ei tee hyvää eikä pahaa. Ja vaikka Harmagedon tuleekin jonakin päivänä, niin se ei tule meidän päivinämme eikä tämän sukupolven aikana.’ Miljoonat ihmiset, jotka eivät ehkä vainoa väkivaltaisesti, mutta jotka vain eivät toimi varoitustodistuksen mukaan, syrjäyttävät sen välinpitämättöminä. Tällainen välinpitämättömyys riittää heidän luokittelemiseensa ”vuohiksi”. (Matt. 25:41–46) Noiden omahyväisesti välinpitämättömien tai niiden, joiden otaksuttu suurempi älykkyys ei salli heidän harkita varoitusta, vaan jotka sivuuttavat sen huolettomasti hyläten sillä perusteella, että petetyt hölmöt varoittivat maailman lopusta heidän isänsä päivinä tai isoisänsä aikana, ja jotka sanovat asiain jatkuvan niinkuin menneisyydessäkin, tulisi muistaa, että pilkkaajat päättelivät samalla tavalla Nooan päivinäkin ja Lootin päivinä sekä Jeremian aikana. Apostoli Pietari varoitti tällaisten kopeain pilkkaajien ilmestymisestä ”viimeisinä päivinä”. – 2. Piet. 3:3–7.
24, 25. Mikä toimettomien luokka on liittynyt meihin? Mikä sen kohtalo on?
24 On toinen luokka, joka ilmaantuu näinä lopputodistuksen päivinä. Nämä tietävät Jehovan todistajain todistamistyöstä ja uskovat, että Jehovan todistajilla on paras uskonto ja että heidän julkaisunsa esittävät sopusointuisimman Raamatun selityksen. He katselevat erittäin rakkaudellisesti ja ihailevasti niitä totuuksia, jotka kertovat Jehovan uudessa maailmassa vallitsevista siunatuista elämän olosuhteista, ja he tulevat kuuntelemaan niitä kuin kaunista laulua. He tulevat aina kokouksiin, kun heidän suosikkipuhujansa ovat ohjelmassa, ja harvoin laiminlyövät konventteja eivätkä koskaan muistoateriatilaisuutta. Mutta he eivät toimi sen mukaan, mitä he kuulevat, ja he pitävät innokkaita todistajia intoilijoina ja kiihkoilijoina. He tulevat järkiinsä liian myöhään Hesekielin 33:31–33 mukaan:
25 ”He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu – ja katso, se toteutuu – silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta.” Kristus Jeesus puhui tästä luokasta tyhmyreinä sanoen: ”Jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri.” – Matt. 7:26, 27.
26. Ketkä toiset saarnaaminen tuo esiin? Miten lukuisina?
26 Mutta jos lopputodistus herättää pilkkaajia ja vainoojia ja kutkuttaa välinpitämättömien ja itsekkäitten ja tyhmien korvia, niin se tuo myös esiin vanhurskautta rakastavien lammasmaisen luokan. He eivät ainoastaan kuuntele, vaan ottavat myös vaarin, näkevät merkit, jotka todistavat Kristuksen toisen läsnäolon, uskovat varoituksen, että Harmagedon lähestyy, ja ottavat sydämelleen kehoituksen paeta vanhan maailman selkkauksista. Jesaja ennusti näiden valtavan lisääntymisen ja kokoamisen seurauksena siitä, että totuuden valon annetaan loistaa ympäri koko maailman. He kääntyvät kuin merten runsaus, kuin kyyhkyset, jotka pimentävät taivaan lentävillä joukoillaan, he tulevat Jehovan järjestön ainoan valon luokse. Järjestön portit ovat avoinna jatkuvasti, niitä ei suljeta päivällä eikä yöllä. Vaikka väärä uskonto, politiikka, kauppa, sotilasvalta, paholaiset ja Perkele itse koettavat paiskata portit kiinni, niin ne eivät sulkeudu hetkeksikään koskaan, vaan pysyvät auki, jotta valo loistaisi niistä ja jotta Herran ”muut lampaat” voisivat käydä niistä sisälle. Pieni tulee tuhanneksi, vähäinen väkeväksi kansaksi, ja Jehova kiirehtii suorittamaan sen, kun hänen palvelijansa antavat lopputodistusta. – Jes. 60:1–22.
Osallistu todistamiseen ja voittoon!
27. Minkä suunnan nämä ottavat ja miten pitkäksi ajaksi?
27 Nämä vanhurskautta rakastavat, jotka saapuvat, eivät tule Jehovan näkyvän järjestön luo ahmiakseen ahneesti hengellistä ravintoa itsensä lihottamiseksi tai siksi, että Valtakunnan siunausten ihanat totuudet kutittaisivat heidän korviaan. Ei, mitkään itsekkäät vaikuttimet eivät innoita heitä, vaan he pitävät suurempana siunauksena sitä, että saavat antaa totuutta toisille, kuin sitä, että he itse saivat sen ensiksi. He astuvat yhtä jalkaa toisten Jehovan todistajain kanssa, asettuvat paikoillensa riveihin, marssivat vastakuvallisen heinäsirkka-armeijan mukana, julistavat laajalti sanomaa, mikä polttaa ne rehevät laitumet, joilla papit ovat tehneet heinää, jonka se polttaa niin perusteellisesti kuin ne kettujen kuljettamat tulisoihdut, mitkä Simson lähetti uskottomien filistealaisten seisovaan viljapeltoon. Voidelluilla todistajilla ja heidän hyvätahtoisilla tovereillaan ei ole vain nyt kettuja viemässä totuuden tulisoihtuja. He yhdistävät äänensä paisuttamaan todistuksen kasvavan huudon täyteläisyyttä ja jatkavat sitä, kunnes lopputodistus on annettu kaikille kansoille, kunnes loppu tulee, ”kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi”. – Apt. 20:35; Jooel 2:1–11; Jer. 25:36; Tuom. 15:4, 5; Jes. 6:11.
28. Mikä kokemus meillä on nyt totuuden saarnaamisesta?
28 Sen jälkeen on kuuliaisen ihmiskunnan edessä loputtomat siunaukset uudessa maailmassa, mutta jotta saisimme korjata nuo tulevat siunaukset, niin meidän täytyy nyt kylvää totuuden siemeniä. Jos teemme tätä uskollisesti, niin joudumme vainottaviksi. Ihmiset saalistavat kuin jalopeurat Jumalan todistajia, kiihkoilevat heitä vastaan, yllyttävät roskajoukkoja ja hyökkäävät heidän kimppuunsa. Tuomion sanoma polttaa viholliset, ja tuliset rangaistustuomiot sytyttävät heidät liekkiin. Siksi he kärventävät todistajia yleisissä sanomalehdissä ja saarnastuoleissa ja käyttävät hampaitaan ja kieltään keihäinä ja miekkoina puhkaistakseen todistajain hyvän maineen sinkoamalla haukkumanimiä ja lokaa heidän ylleen. Niinkuin Daavid sanoi: ”Minun sieluni on jalopeurain keskellä, minun täytyy maata tultasuitsevaisten seassa, ihmisten, joiden hampaat ovat keihäitä ja nuolia ja joiden kieli on terävä miekka.” (Ps. 57:5) Mutta Jehova varaa hyvät varukset, jotka kääntävät pois jumalattomien tulinuolet, ja missä ihmisvoima ja -mahti pettää, siinä hänen henkensä antaa voiton! – Ef. 6:10–17; Sak. 4:6.
29. Miten pitkä aika on vielä, ja miksi on saarnattava nyt tai ei koskaan?
29 Osallistu nyt lopputodistuksen antamisen ihanaan aarteeseen, jotta voisit ravita itseäsi voiton hedelmillä. Aika on lyhyt – Saatanakin tietää sen! (Ilm. 12:12) Aika ei veny pitkäksi, jos se käytetään innokkaassa työssä. Raamattuhan kertoo, että ”Jaakob palveli . . . seitsemän vuotta saadakseen Raakelin, ja ne tuntuivat hänestä muutamilta päiviltä; niin hän rakasti häntä.” Ja kun aika venyi yli hänen odotustensa, niin se meni sittenkin pian. (1. Moos. 29:20, 27, 28) Aika, mikä erottaa meidät Harmagedonista, tuntuu hauskojen päivien nopealta virtaamiselta sen rakkauden tähden, mikä meillä on Jumalaan ja hänen Kuninkaaseensa ja Valtakunnan työhön. Kun ne päivät ovat menneet, niin lopputodistuksen historia merkitään muistiin, ja se on historia, mikä ei toistu. (Naah. 1:9; Matt. 24:21) Tämä vanha maailma on vaa’assa punnittu ja havaittu köykäiseksi, sen päivät ovat luetut niinkuin tunnitkin, koska Jumala tietää sen loppuhetken. (Matt. 24:36) Meidänkin evankeliumin saarnaamistuntimme ovat luetut sen mukana. Perkele käyttää jäljellä olevaa lyhyttä aikaa kuin villi, raivoava, ulvova jalopeura koettaen näyttää toteen väitteensä; meidän tulee käyttää aikamme yhtä innokkaasti hyvän puolesta, kuin hän käyttää aikansa pahan hyväksi. Sitten on mennyt se aika, jolloin hänet todistetaan valehtelijaksi ja osallistutaan lopputodistuksen antamiseen, kun Jumalan suuri kello lyö ja jyristen ilmoittaa Harmagedonin kohtalokkaan hetken koittaneen! Osallistu nyt lopputodistuksen antamiseen, muuten se jää sinulta ainiaksi!