Laulavat taistelijat

”Siunattu olkoon Jehova, minun kallioni, joka opettaa minun käteni sotimaan ja minun sormeni taistelemaan. . . . Minä tahdon laulaa uuden laulun sinulle, Jumala; kymmenkielisen psalttarin säestyksellä minä tahdon laulaa ylistystä sinulle.” – Ps. 144:1, 9, As.

 1, 2. Onko laulamisen ja taistelemisen välillä yleensä läheistä yhteyttä?

LAULAMINEN ja taisteleminen – tuntuuko se sinusta oudolta yhdistelmältä? Se ei ole todellisuudessa kuitenkaan niin epäsuhtaista, kuin miltä se saattaa kuulostaa. Ovathan nämä kaksi usein läheisesti yhdistetyt tämänkin maailman otteluihin ja taisteluihin. Mutta enemmän se pitää paikkansa Raamatussa mainitusta taistelusta, niin historiallisesta kuin profeetallisestakin, missä taistelu tapahtuu Jehovan ohjauksella ja hänen hyväksymyksellään. Ja on varmasti aivan totta, että hänen kansaansa kuuluvat ovat samalla sekä laulajia että taistelijoita.

² Sotilasmusiikki kuuluu maailman innoittavimpaan musiikkiin, minkä tarkoitus on panna veri kiertämään ja jalat pysymään tahdissa marssin rytmin kanssa. On myöskin sävelletty ja laulettu monta laulua taisteluhengen herättämiseksi ja luottamuksen synnyttämiseksi odotettuun voittoon. Sitten on tietysti myöskin suuri määrä lauluja ja musiikkia, mikä sopii voittajien riemullisten tunteitten ilmaisemiseen taistelun päätyttyä. Mutta me myönnämme kernaasti, että harvoin on ollut sopivaa laulaa ja taistella samalla kertaa varsinkaan nykyaikaisen sodankäynnin tuhossa.

 3. Miten etäisessä muinaisessa ajankohdassa Raamattu mainitsee laulamisen?

³ Meitä kiinnostaa kuitenkin paljon enemmän sen laulamisen ja taistelemisen yhteys, mikä kerrotaan Raamatussa, kun muistamme, että ”kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi”, varsinkin meille, ”joille asiainjärjestelmien täydellistetyt loput ovat saapuneet”. (Room. 15:4; 1. Kor. 10:11, Um) Mutta ennenkuin alamme suoranaisesti käsitellä tätä aihetta, on meidän sopiva huomata, miten syvälle juurtunut laulamisen mainitseminen on pyhässä Kertomuksessa. Mitä me luemme Jehovan kysyneen Jobilta etäisestä muinaisuudesta, ihmisperheen luomista kauan edeltäneestä ajasta: ”Missä olit silloin, kun minä laskin maan perustukset? . . . kun aamutähdet lauloivat yhdessä ja kaikki Jumalan pojat huusivat ilosta?” (Job 38:4, 7, As) Meillä on tähän liittyvästä ja vielä etäisemmästä menneisyydestä voimakkaasti valaiseva kertomus Jumalan ainoasyntyisestä Pojasta hänen olemassaoloajaltaan ennen hänen ihmiseksi tuloaan, viisaudeksi personoituna, ja siinä sanotaan: ”Jehova omisti minut tiensä alussa, ennen muinaisia töitään. Minut asetettiin iankaikkisuudesta, alusta, ennenkuin maata oli. . . . Kun hän merkitsi maan rajat, silloin olin hänen luonaan taitavana työntekijänä; ja minä olin päivittäin hänen ihastuksensa riemuiten aina hänen edessään, riemuiten hänen asuttavasta maastaan; ja minun ihastuksenani olivat ihmisten lapset.” (Sananl. 8:22, 23, 29–31, As) Hänen ihastuttava toveruutensa Jehovan kanssa ja hänen ilonsa hänen edessään löysi usein ilmaisunsa mitä ihanimmassa taivaallisessa laulannassa.

 4. Mikä kysymys herää täten, ja mitä me tulemme odottaneeksi vastaukselta?

⁴ Nämä kertomukset taivaallisesta laulannasta herättävät mielessämme seuraavan kysymyksen: Mainitaanko Raamatussa mitään Jehovan itsensä laulamisesta? Vastaus on hyvin kiinnostava, sillä siitä näyttää hämmästykseksemme olevan ainoastaan yksi maininta, mikä sisältyy nyt täyttyvään ja myöskin taisteluun liittyvään ennustukseen. Tämä tekee tapauksen ainoalaatuiseksi ja huomattavaksi, ja siihen kiinnitetään asiaankuuluvaa huomiota tutkistelumme kuluessa.

 5. a) Miten syvällejuurtunut on musiikin lahja ihmiskunnassa? b) Mistä voimme löytää jotakin vielä parempaa kuin musiikki ja miksi?

⁵ Siitä ei mainita mitään, laulettiinko Eedenin puutarhassa vai ei, kun kaikki oli täydellistä. On kuitenkin vaikea kuvitella, ettei siellä olisi laulettu, varsinkin kun miehelle annettiin hänen rakastettava toverinsa ja vastikkeensa, joka saattoi vastata ja liittyä lauluun laululintujen säestäessä tuossa ihanteellisessa ympäristössä. Mutta ei ole epäilystäkään siitä, että musiikin lahja ja kyky on syvällejuurtunut ihmisperheeseen, sillä Aadamin varhaisten jälkeläisten joukossa kuvaillaan Juubal ”kaikkien niiden kantaisänä, jotka [harppua] ja huilua soittavat”. (1. Moos. 4:21) Se on yhtä syvällejuurtunut kuin ihmeelliset Jumalan antamat puhe- ja kirjoittamislahjatkin. Ja vielä meidän päivinämmekin ilmaisevat ihmisperheen jäsenet kaikkialla maan päällä yhä tätä syvällejuurtunutta halua ilmaista itseään soitossa ja laulussa, vaikka he ovatkin niin epätäydellisiä ja vieraantuneita Luojastaan ja onnettomasti ”tämän asiainjärjestelmän jumalan” sokaisemia. (2. Kor. 4:4, Um) Tämä lahja on yhä olemassa, vaikka se onkin usein johdettu harhateille ja väärinkäytetty. Tämän maailman musiikissa on tosiaan jotakin ihastuttavaa, mutta Jumalan Sanassa, mihin Jumalan nimi on kirjoitettu rakkaudellisimmin rivein, on paljon ihastuttavampia, paljon suurenmoisempia ja miellyttävämpiä piirteitä.

TAISTELEMINEN JA LAULAMINEN JEHOVAN PÄIVÄNÄ

 6. Minkä aiheen jälkeen tarkastellaan tätä asiaa?

⁶ Tulkaamme nyt tarkastelumme pääaiheeseen ja katsokaamme, mitä Kirjoitukset sanovat ja mitä me voimme oppia rohkaisuksemme ja opastukseksemme tästä laulamista ja taistelemista koskevasta kaksipuolisesta aiheesta. Me tahdomme sanoa aluksi lyhyesti, mikä aihe on, ja osoittaa sitten, miten Jumalan Sana tukee sitä runsain määrin. Me olemme ensiksikin eläneet vuodesta 1914 jKr. lähtien kaikkein kohtalokkainta aikaa, ”sitä päivää”, ”Jehovan suurta päivää”. (Jes. 26:1; Sef. 1:14, As; 3:8) Tänä päivänä tapahtuu paljon taistelua, mistä Jehova on vastuussa. Kristus Jeesus, joka voi vastata ennustuksessa Jehovan ”käsivartta”, suorittaa todellisuudessa tämän taistelun. (Ps. 98:1) Kristuksen Jeesuksen alaisuuteen on asetettu taivaalliset joukot hänen käytettäväkseen. Maan päällä olevalla Jumalan kansallakin on osansa näyteltävänä. Suuri ja iankaikkinen pelastus aikaansaadaan voittojen sarjalla, mikä johtaa täydelliseen ja lopulliseen voittoon kaikista Jumalan vihollisista Harmagedonin taistelussa ja mikä nähdään ”uusien taivaitten ja uuden maan” varmassa perustamisessa kaikkien niiden hyväksi, jotka haluavat saavuttaa iankaikkisen elämän tuossa uudessa maailmassa. (Jes. 65:17) Tämä loistava pelastus, mikä on jo alkanut toteutua, on laulamisemme pääsisällys, ja huomaa, että tämä laulaminen antaa kaiken kiitoksen ja kaiken ylistyksen sille, jolle se oikeutetusti kuuluu, Jehovalle, hänen voimakkaan ”pyhän käsivartensa” kautta.

 7. Mihin profeetalliseen näytelmään sisältyi laulamista ja taistelua, ja minkä erikoisen päätöksen Jehovan puolelta se paljastaa?

⁷ Useimmat lukijamme tuntevat niiden Raamatun todistusten yltäkylläisyyden, joita on käsitelty usein yksityiskohtaisesti näillä palstoilla sen vahvistamiseksi, että vuosi 1914 osoitti Jehovan päivän alun. Sen sijaan että ottaisimme nyt aikaa esittääksemme todistuksia tästä, me siis tahdomme tarkastella ensiksi yhtä noista profeetallisista näytelmistä, mitkä muodostettiin todellisessa elämässä Jumalan johtaessa ja hoidellessa valittua kansaansa, Israelia, ja mitkä esittävät voimakkaasti nykyisen sekä laulamista että taistelemista koskevan kysymyksen. Viittaamme siihen tilaisuuteen, jolloin Jumala vieraili Egyptissä aikaansaadakseen valtavan vapautuksen ja pelastuksen Israelin lapsille, kuten Daavidin esittämässä kysymyksessä ilmaistaan: ”Ja missä on maan päällä toista kansaa sinun kansasi Israelin vertaista, jota Jumala itse on käynyt lunastamaan kansaksensa, tehdäkseen [itselleen nimen].” (2. Sam. 7:23) Me muistamme tämän mukaisesti, että Jumala antoi Mooseksen huomauttaa ja varoittaa faraota tuohon jumalten taisteluun sisältyvästä kysymyksestä, kuten kerrotaan 2. Mooseksen kirjan 9:16:nnessa, minkä Paavali lainaa seuraavasti: ”Juuri sitä varten minä olen sallinut sinun jäädä olemaan, että näyttäisin sinun yhteydessäsi voimani ja että minun nimeäni julistettaisiin kaiken maan päällä.” – Room. 9:17, Um.

 8. Miten Jumalan ilmaisema päätös täyttyi erityisesti siihen osaan nähden, minkä Mooses ja Israelin lapset näyttelivät?

⁸ Pankaa erityisesti merkille, miten tämä lausunto meni täytäntöön. Se tapahtui etusijassa Jumalan mahtavien tekojen kautta ja hänen taistellessaan kansansa puolesta alkaen Egyptin vitsaussarjasta ja huipentuen koko faraon sotajoukkojen tuhoutumiseen Punaisessa meressä. Tämä saattoi Jehovan nimen ja maineen leviämään laajalle, kuten Raahab ja gibeonilaiset todistavat. (Joos. 2:10; 9:9) Mutta nuo mahtavat teot eivät itsessään ilmaisseet nimeltä sitä, jolle kunnia niistä kuului. Silloin astui Mooses näyttämölle kaikkien Israelin lasten ohella. Tämä pyhä nimi julistettiin ja kiistakysymys esitettiin ensiksi faraon edessä, kuten kerrotaan 2. Mooseksen kirjan 5:1, 2:sessa. Se alkoi suullisena taisteluna, kylmänä sotana. (Kuka sanoo, ettei Mooses ollut taistelija?) Mutta kun näytelmän huippukohta oli saavutettu Israelin ollessa turvallisesti toisella puolella Punaista merta kuljettuaan kuivaa maata pitkin halki meren ja voidessa katsoa taakseen ja olla vihollisjoukkojen täydellisen tuhon todistajana, niin kohosi suuri riemulaulu Jehovan ylistykseksi Mooseksen ottaessa johdon noilla vertaansa vailla olevilla säkeillä: ”Minä laulan Jehovalle, sillä hän on voittanut loistavasti: hevosen ja sillä ratsastajan hän on heittänyt mereen. Jehova on minun väkevyyteni ja lauluni, ja hänestä on tullut minun pelastukseni; tämä on minun Jumalani, ja minä ylistän häntä; minun isäni Jumala, ja minä korotan häntä. Jehova on soturi, Jehova on hänen nimensä.” – 2. Moos. 15:1–3, As.

 9. Mitkä kohdat tulee huomata 2. Mooseksen kirjan 15. luvussa olevasta kertomuksesta?

⁹ Kun luet tämän laulun sanat 2. Mooseksen kirjan 15. luvusta, niin huomaa, miten voimakkaasti siinä painotetaan sitä tosiasiaa, että kaikki kunnia ja ylistys tästä suuresta pelastuksesta tulee antaa Jehovalle. Huomaa myöskin sen kielen kauneus ja voimakkuus ja noihin lyhyisiin, yksinkertaisiin sanoihin ja lauseisiin sisältyvä runollisuuden ja musiikin tajun vaikutelma, vaikka emme luekaan sitä alkuperäisellä hepreankielellä. Saamme myös tietää, miten ”naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden. Ja Mirjam vastasi heille [tarttuen johtosäveleeseen]: ’Laulakaa Jehovalle, sillä hän on voittanut loistavasti: hevosen ja sillä ratsastajan hän on heittänyt mereen.’” (2. Moos. 15:20, 21, As) Ehkä he lauloivat ja tanssivat yöhön saakka, ja me voimme kuvitella tuon näyn siinä ylevässä ulkoilmatanssisalissa, mustan samettikatoksen alla, tähtien ja kohoavan kuun ollessa nyt vähenemässä ja taustana nuo tummina vyöryvät vedet, jotka hautasivat syvälle koko Egyptin sotajoukot.

10. Miten me näemme tämän näytelmän nykyisen täyttymisen, ja mihin päätelmään se johtaa?

¹⁰ Me näemme nyt tämän profeetallisen näytelmän saavuttavan täyttymyksensä silmiemme edessä. Farao ja hänen sankarinsa ja sotajoukkonsa kuvaavat sattuvasti Jumalan ja Jumalan kansan vihollisia, nimittäin Saatanaa ja hänen johtavia edustajiaan, hänen ”siementään”, ja kaikkia vanhan maailman voimia. Toisaalta esittävät Mooses ja Israelin lapset, joihin kuului Mirjam ja kaikki mukana olleet naiset, sattuvasti Kristusta Jeesusta (Moosesta suurempaa ennustettua profeettaa) ja maan päällä olevan Jumalan kansan uuden maailman voimia, kaikki ne mukaanluettuina, jotka osallistuvat laulamaan ”Mooseksen, Jumalan orjan, laulua ja Karitsan laulua”. (Apt. 3:22, 23; Ilm. 15:3, Um) Niinkuin farao ja hänen sotajoukkonsa pilkkasivat silloin jumaliensa vaikutuksesta Jehovaa ja joutuivat siinä itsepäisesti pysyen Punaisella merellä tulleeseen tuhoon, niin nyt ”koko maanpiirin kuninkaat [hallitsijat ja johtajat]” uhmaavat Jehovaa ja hänen ilmaisemaansa päätöstä ja varoitusta ja menevät paholaisten vaikutuksesta Harmagedoniin. (Ilm. 16:13–16) Katsellen näytelmää kokonaisuudessaan voimme nähdä, että Mooses ja Israelin lapset voidaan sopivasti kuvailla laulaviksi taistelijoiksi heidän faraota ja hänen vaatimuksiaan ja puristustaan vastaan omaksumansa asenteen perusteella ja siksi, että he julistivat Jehovan nimeä ja päätöstä ja lauloivat lopullisen ylistyslaulunsa, vaikka he eivät taistelleetkaan sota-asein. Eikö Jehovan kansa ole täsmälleen samassa asemassa nykyään ja eikö sitä voida kuvailla samaten?

11. Mikä kysymys herää Mooseksen laulun laulamisajan suhteen?

¹¹ Mutta me kuulemme jonkun sanovan: ’Koska tuota laulua, missä Mooses otti johdon, ei laulettu, ennenkuin Egyptin sotajoukot olivat tuhoutuneet Punaiseen mereen, niin eikö se osoita, että mekään emme voi yhtyä laulamaan yhdessä voiton ylistystä Jehovalle, ennen kuin Harmagedon on taisteltu ja kaikki vihollisemme tuhottu?’ Katsokaamme samaa asiaa koskevia toisia raamatunkohtia nähdäksemme tämän tärkeän kysymyksen oikealta kannalta.

TILANTEEN AVAIN

12. a) Missä raamatunkohdassa ja millä tavalla on Valtakunnan syntyminen kuvailtu? b) Mikä nimenomainen julistus seurasi taivaassa käytyä sotaa?

¹² Kun palaamme vuoteen 1914 jKr., jolloin tunnustamme Jehovan päivän alkaneen, niin mieleemme johtuu, että tämän Jumalan päätöksen toteutumisessa sattuvan käännekohdan tunnusmerkkinä oli Ilmestyskirjan 12. luvussa Valtakunnan syntyminen, kuvaannollisen ’taivaassa näkyvän’ vaimon synnyttäessä poikalapsen. ”Ja syttyi sota taivaassa” heti sen jälkeen, mistä oli seurauksena, että Saatana ja hänen enkelinsä singottiin pois taivaasta maan päälle. (Ilm. 12:3, 5, 7) Tämä oli tapahtunut 1918:aan mennessä, niinkuin on usein selitetty Raamatun mukaisesti näillä sivuilla. Kuuntele huolellisesti sen voiton riemuhuudon sanamuotoa, mikä kajahti silloin kautta taivaan pihojen: ”Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta.” – Ilm. 12:10.

13. Miten tämä julistus on avain tilanteeseen, ja mihin se johtaa?

¹³ Tässä on avain koko tilanteeseen. Se oli ensimmäinen voittojen sarjan tapaus, mikä toi pelastuksen Siionille ja varmisti ”uusien taivaitten” ja ”uuden maan” vahvistamisen. Me emme sekoita tuota taivaassa käytyä sotaa Harmagedonin taisteluun, mutta me tiedämme ilman epäilyksen hiventäkään tuon alkuvoiton ja Jehovaan ja hänen valtaistuimelle asetettuun Kuninkaaseensa, Kristukseen Jeesukseen, omaamamme rajattoman uskon perusteella, että tämän ”uskollisen ja totisen” soturin lopullinen voittokin on ehdottomasti taattu. (Ilm. 19:11) Tuon voiton johdosta ja meidän uskomme perusteella sekä siksi, että olemme antautuneet ja antaneet elämämme Jehovalle, on jälleen seuraava ilmaisukin tullut onnelliseksi kokemukseksemme: ”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole [sieluansa] rakastaneet [kuoleman vaaran uhallakaan].” Siksi sanotaan edelleen: ”Sentähden riemuitkaa [ja laulakaa], taivaat, ja te, jotka niissä asutte!” Kuka voisi muuta kuin laulaa? – Ilm. 12:11, 12; katso myös 1. Joh. 5:4; Ef. 2:6.

14. Onko hyvä syy uskoa, että sota on jo käyty taivaassa?

¹⁴ Kysyykö joku tässä kohdassa: Miten voitte olla niin varmoja näistä seikoista ja siitä, että sota taivaassa on jo käyty? Me vastaamme: Se vahva todistus, mikä nähdään Jehovan järjestön ohjauksessa yksimielisesti vuodesta 1918 lähtien palvelevan Jehovan kansan varjeltumisessa ja menestyksessä ja lisääntymisessä kaikesta vihollisen taholta kärsitystä vihasta ja vainosta huolimatta, on yhtä vakuuttava osoitus tuon sodan menestyksellisestä tuloksesta, kuin pyhän hengen tulo helluntaina oli siitä, että Jeesuksen lunastusuhri oli hyväksytty taivaan kartanoissa.

15. Onko meillä pätevät syyt päätellä, että Jumalan kansaan kuuluvat voidaan nyt kuvailla laulaviksi taistelijoiksi?

¹⁵ Ei ole epäilystäkään siitä, että Jumalan kansaan kuuluvat, ”jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus”, ovat sodassa ”lohikäärmeen” kanssa, vaikka ”meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset”, sotilaalliset. (Ilm. 12:17; 2. Kor. 10:4) He osoittavat Jehovan ja hänen järjestönsä, Siionin, kautta varaamansa ihmeellisen huolenpidon avulla jatkuvasti olevansa voittajia ja riemuitsevansa Jehovan pelastuksesta. Kuka voi kieltää sitä, että Jumalan kansa voidaan kuvailla nyt sopivasti laulavien taistelijoitten muodostamaksi?

16. Mikä raamatullinen henkilö on huomattava sekä laulamisessa että taistelemisessa, ja kenelle kunnia kuuluu?

¹⁶ Raamatussa on niin paljon sellaista, mikä vahvistaa edelläsanotun, että meidän on vaikea valita sopivampia kohtia. Mutta kiinnittäkäämme huomiomme lähinnä siihen toiseen raamatulliseen henkilöön, joka kenties huomattavammin kuin Mooses havaittiin suloiseksi laulajaksi ja suureksi taistelijaksi, varmasti huomattavammaksi, mitä tuli kirjaimelliseen laulamiseen ja taistelemiseen. Me tarkoitamme luonnollisesti Daavidia, joka kuvaili henkeytettynä itsensä ”Israelin suloisena psalminkirjoittajana”. Mutta huomaa, kuinka hän antoi tutkistelumme mukaisesti kaiken kunnian Jehovalle, joka opetti hänet ”soittamaan [harppua] taitavasti”, sillä hän jatkaa heti: ”Jehovan henki puhui minun kauttani, ja hänen sanansa oli minun kielelläni.” Hän kirjoittaa myöskin urhoollisuudestaan taistelijana: ”Kiitetty olkoon [Jehova], minun kallioni, joka opettaa minun käteni taistelemaan, minun sormeni sotimaan.” – 2. Sam. 23:1, 2 ja Ps. 33:3, As; Ps. 144:1.

PSALMI 118

17. Kuka kirjoitti useimmat Psalmit, ja miten niitä tulee katsella?

¹⁷ Daavid kirjoitti henkeytyksestä suurimman osan Psalmeista, jotka perustuvat enimmäkseen hänen omiin kokemuksiinsa ja kuvailevat etukäteen Jeesuksen Kristuksen ja myöskin luokkana katsoen Kristuksen seuraajien kokemuksia. Ne eivät ole ainoastaan ihania lauluja, jotka sisältävät runsaasti pyhää runoutta, vaan ne ovat etupäässä ennustuksia ja kuuluvat ’kaikkeen, mikä kirjoitettiin ennalta meidän opetukseksemme’; ja tämä mielessämme me haluamme tarkastaa Psalmia 118. Se vahvistaa huomattavalla tavalla sen tosiasian, että juuri nyt, ennen Harmagedonia, on aika laulaa ja riemuita ”ja [julkisesti] julistaa Jehovan töitä” jo meidän hyväksemme toimeenpannun pelastuksen perusteella. – Ps. 118:17, As.

18. Mikä on 118. Psalmin aihe, ja miten se liittyy Ilmestyskirjan 12:10:nteen?

¹⁸ Tämän psalmin useintoistuva aihe on lausuma: ”Sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” Tämä muodostaa perusteen psalmin alkukehoitukselle: ”Kiittäkää [Jehovaa].” (Ps. 118:1) Se on tämän tähden psalmi eli laulu, joka ei anna kiitosta luomukselle, ei itselleen Daavidillekaan, jota käytettiin niin voimallisesti Israelin vihollisten kukistamisessa, vaan Jehovalle, Israelin todelliselle Taistelijalle ja Pelastajalle. Tämä ajatus ilmenee kerran toisensa jälkeen läpi koko psalmin, kun Daavid kertoo, kuinka hänen lukuisat vihollisensa, ”kaikki kansat”, yrittivät musertaa hänet ja Israelin pienen valtakunnan, kuten hän sanoo sattuvasti eräässä paikassa, että ”niinkuin mehiläiset he minua piirittivät”. Hän lisää sitten: ”Mutta Jehova auttoi minua”, ja tämä johtaa hänet siihen erikoiseen lausumaan, mikä kiinnittää huomiomme: ”Jehova on minun väkevyyteni [taistelijana] ja lauluni, ja hän tuli minulle pelastajaksi.” (Ps. 118:10–14, As) Täsmälleen tätä vastaava huudahdus on Ilmestyskirjan 12:10:nnessä.

19. Mihin erikoisiin tapahtumiin liittyy Daavidin menestyminen taistelijana?

¹⁹ Huomaa vielä jo esitettyä todistelua vastaavasti, että Daavid ei päässyt erittäin vahvaan ylemmyysasemaansa kaikkiin vihollisiinsa nähden vain yhden murskaavan voiton avulla, mikä esikuvaa Harmagedonia, vaan voittojen sarjan avulla. Tämä on samaa, kuin mitä on sanottu Kristuksesta Jeesuksesta, Suuremmasta Daavidista: ”Hän lähti voittamaan ja täydentämään voittonsa.” (Ilm. 6:2, Um) Eikä Daavid odottanut lopulliseen voittoon asti, ennenkuin hän alkoi laulaa. Kertomus osoittaa, että ratkaiseva menestys Daavidille Israelin kuninkaana alkoi siitä ajasta, jolloin hän valloitti Siionin vuoren ja asetti sinne valtaistuimensa ja toi sinne myöhemmin liitonarkin, Israelin tosi palvonnan keskuksen. (Katso 2. Samuelin kirjan 5. ja 6. lukua.) Siitä pitäen hän menestyi, vaikka hän taistelikin vielä, ja lauloi samalla, että Jehova ”tuli minulle pelastajaksi”. Kuten kertomus sanoo: ”Ja Daavid tuli yhä mahtavammaksi, ja [Jehova, sotajoukkojen Jumala], oli hänen kanssansa”, kunnes ”[Jehova] oli suonut hänen päästä rauhaan kaikilta hänen ympärillään olevilta vihollisilta”. – 2. Sam. 5:10; 7:1.

20. Miten 118. Psalmi paljastaa näiden tapahtumien perusteella profeetallisen merkityksensä meidän ajallemme?

²⁰ Tästä ajankohdasta, Siionin varmasta lujituksesta, lähtien ahdistuskauden jälkeen on Psalmi 118 käynyt toteen sekä Daavidin kokemuksissa että siinä, mitä sillä esikuvattiin. Tässä psalmissa oleva varma opas, mikä määrää tämän ajankohdan meidän aikamme suuressa täyttymyksessä, on seuraavassa lausunnossa: ”Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi.” (Ps. 118:22) Yhdistäen tämän Jesajan 28:16:nteen ja 1. Pietarin kirjeen 2:6, 7:nteen on jouluk. 1. p:n Vartiotorni 1951 esittänyt yksityiskohtaiset todistukset sille, että kulmakiven laskeminen täydellisessä täyttymyksessään tapahtui 1918 jKr., jolloin Kristus esitettiin Kuninkaana ensimmäisessä läsnäolossa toteutunutta pienoistäyttymystä vastaavasti. (Katso Matteuksen 21:4–9) Se oli totisesti hyvin erikoinen ajanjakso eli ”päivä”. Päinvastoin kuin 24-tuntinen päivä, mikä näyttää ilman muuta seuraavan edeltäjäänsä, tämä profeetallinen päivä oli erityisesti Jehovan tekemä, ja se on suuren riemuitsemisen ja laulamisen aihe, kuten sanotaan: ”Tämä on se päivä, jonka [Jehova] on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä.” (Ps. 118:24) Huomaa myöskin, miten Daavid ei puhu ainoastaan omasta puolestaan, kuten sanoessaan, että ”[Jehova] on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni”, vaan sisällyttää kaikki tosi israelilaiset mukaansa, niinkuin hän esittää sen jälkeen: ”Riemun [laulun] ja pelastuksen huuto kuuluu vanhurskaitten majoissa.” Riemuitkaamme siis ja laulakaamme nyt kaikki ääneen Jehovan pelastuksen johdosta, minkä hän on aikaansaanut Siionissa tänä omana päivänään. – Ps. 118:14, 15.

21. Mihin menettelyyn näiden totuuksien ymmärtäminen innostaa meitä?

²¹ Kun ymmärrämme, että Jehova on antanut meille Sanaansa kohdistuvan totuuden valon, niin että me emme ainoastaan ymmärrä sitä ja näe sen täyttyvän tänä ihmeellisenä päivänä, vaan että meillä on myöskin etu olla osallisina siinä, niin me iloiten ’annamme kiitoksen Jehovalle hänen armostaan’. Eikä siinä kaikki, vaan me myöskin täytymme taisteluhengellä ja päätämme ”pitää Jumalan käskyt” työskennellessämme ”Jeesuksen todistuksen” antamisessa ”alttiina kuolemaan asti”. Me antaudumme ja sitoudumme epäitsekkäästi tähän toimintaan. Katsohan, miten ihanasti tämä on ilmaistu: ”[Jehova] on Jumala, ja hän antoi valon meille loistaa. Sitokaa juhlauhrit köysillä alttarin sarviin asti.” – Ilm. 12:11, 17; Ps. 118:27.

22. Miten Jesajan 12:1–6 liittyy tutkielmaamme?

²² Mutta havaitsitko sinä erityisesti huomautusta (§ 20), joka koski Siionin perustamista ”ahdistuskauden jälkeen”? Tähän viitataan 118. Psalmin 18:nnessa jakeessa: ”[Jehova] kyllä minua kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut.” Mutta katsokaamme nyt Jesajan 12:tta lukua nähdäksemme, miten tämä lyhyt ennustus vahvistaa yltäkylläisesti joka sanallaan tutkielmamme pääkohdat. Kuten Vartiotornissa on usein selitetty, Jehovan ”sen päivän” alkupuolella kansaansa kohtaan ilmaisema viha johtui siitä, että siihen kuuluvat eivät eläneet tehtävänsä mukaisesti laulavina taistelijoina. Mutta Jumala korjasi armossaan tilanteen ja lohdutti kansaansa tuomalla pelastuksen Siionille. ”Sillä hän on tehnyt loistavan työn – tämä on hyvin tunnettu koko maassa.” (Jes. 12:5, Ro) Sitten tulee jälleen toisto: ”’Sillä [Jehova, Jehova] on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.’ Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä.” Niinkuin Jeesus ilmaisi keskustellessaan samarialaisen naisen kanssa eräällä kirjaimellisella lähteellä, totuuden elämääantavaa vettä voidaan ammentaa nyt vapaasti ja iloiten kaikille janoaville, jotka haluavat suorittaa pyhää palvelusta tosi palvonnan hengessä. Kaikilta puolilta kohoaa sentähden nyt mahtava vastaus raikuvaan käskyyn: ”Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä.” – Jes. 12:2, 3, 6; Joh. 4:14, 23; Ilm. 22:17.

23. Missä raamatunkohdassa Jehovan viitataan laulavan ja mistä syystä, ja minkä rohkaisun se antaa meille?

²³ Sinä muistat lopuksi meidän maininneemme jo tämän kirjoituksen alkupuolella siitä yhdestä raamatunkohdasta, missä Jehovan itsensä viitataan laulaneen. Tämä on Sefanjan 3:14–17 (As). Ensin tulee meidän rohkaisemiseksemme laulajina käsky ’laulaa ja huutaa ja iloita ja riemuita koko sydämestämme’. Miksi? Koska ”Jehova on ottanut pois [”kumonnut”, Ro] sinun [epäedulliset] tuomiosi, hän on heittänyt pois sinun vihollisesi [babylonilaiset ja faraomaiset sortajasi]; Israelin Kuningas, Jehova, on sinun keskelläsi; sinun ei tarvitse pelätä pahaa [”onnettomuutta”, Ro] enää.” Sitten tulee meidän rohkaisemiseksemme taistelijoina tämä sydäntäsykähdyttävä käsky: ”Sinä päivänä sanotaan Jerusalemille: ’Älä pelkää; Siion, älä anna käsiesi veltostua. Jehova, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, tuo mahtava, joka pelastaa [viholliselta]; hän riemuitsee sinusta iloiten; hän lepää rakkaudessaan; hän iloitsee sinusta laulaen.” Mihin nostattavampaan ja ylevämpään säveleeseen voisimmekaan lopettaa tämän tutkielmamme? – Vertaa Psalmia 132:13–18.