Miten taivaallinen johto ohjaa maallista seurakuntaa?
KUKA otti maan päällä olevien opetuslasten joukon johdon sen jälkeen kun Kristus Jeesus kuoli, herätettiin kuolleista ja nousi taivaaseen?
Ei kukaan ihminen. Jeesus oli varhemmin sanonut opetuslapsilleen, ettei heitä tullut kutsua ”’johtajiksi’, sillä teidän Johtajanne on yksi: Kristus”. (Matt. 23:10, Um) Niin, vaikka Kristus Jeesus ’asetettiin Jumalan oikealle puolelle taivaissa’, niin hänet on tehty ”kaiken pääksi seurakunnalle”. ”Hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää.” – Ef. 1:20, 22; Kol. 1:18.
Mutta miten Kristus Jeesus voi johtaa taivaasta käsin? Lähettikö hän säännöllisesti sanomia enkeleitten välityksellä? Jollei, niin eikö hän olisi tarvinnut jotakuta ihmistä, sellaista kuin Pietari, palvelemaan pääedustajanaan, sijaisenaan (sijaisjohtajanaan) maan päällä?
Raamatun kertomus osoittaa, että vaikka enkelisanansaattajat tosin toivat silloin tällöin ohjeita nuorelle kristilliselle seurakunnalle, niin se ei kuitenkaan ollut pääasiallinen keino, jota Jeesus käyttää johtaessaan. Ja vaikka jotkut Jeesuksen apostoleista ja opetuslapsista, kuten Paavali, Pietari ja jotkut muut, määrättiin palvelemaan veljiään jollakin alueella, niin ketään henkilöä ei kuitenkaan määrätty valvomaan seurakuntaa maailmanlaajuisesti.
Mutta eikö Pietari ollut huomattava henkilö seurakunnan asioissa sekä ennen helluntaita, sen aikana että sen jälkeen vuonna 33? Kyllä, hän otti esille uskottoman Juudaksen paikan täyttämistä koskevan asian ja mainitsi sitä tukevia raamatullisia perusteita kokoontuneitten opetuslasten edessä. Hän oli erityisen huomattava helluntaina, ja myöhemmin hän toimi useammin kuin kerran opetuslasten puhemiehenä (toisinaan Johanneksen ohella) ja ilmeisesti toimi eräitten kokousten puheenjohtajana. (Apt. 1:15–22; 2:14, 37; 4:8–20; 5:1–9, 27–32) Mutta tekikö tämä hänestä seurakunnan näkyvän pään? Oliko hänellä valta määrätä ja ohjata toisia apostoleita ja opetuslapsia kaikkialla maailmassa?
Ei, näin ei ollut. Esimerkiksi Pietari ei valinnut Juudaksen tilalle asetettavaa apostolien joukkoon. Kokous valitsi kaksi ehdokasta, ja Jehova Jumala ilmaisi sitten valitsemansa. (Apt. 1:23–26) Lahjoitusrahoja ei talletettu Pietarin haltuun vaan ”apostolien jalkojen juureen”. (Apt. 4:34–37; 5:1, 2) Kun vakava pulma uhkasi aiheuttaa hajaannusta seurakunnassa, niin apostolien joukko nimitti miehiä ratkaisemaan vaikeuden. (Apt. 6:1–6) Ja kun Filippuksen evankelioimistyö Samariassa tuotti useita opetuslapsia, niin Apt. 8:14, 15:n kertomus sanoo: ”Kun apostolit, jotka olivat Jerusalemissa, kuulivat, että Samaria oli ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he saisivat Pyhän Hengen.” Pietari ei näin ollen toiminut yksipuolisesti, ”apostolien ruhtinaana”, vaan oli itsekin apostolien joukon määräyksen ja ohjauksen alainen. Hän palveli heidän edustajanaan hänelle määrätyssä tehtävässä.
JOHTAMINEN TAPAHTUU PYHÄN HENGEN JA JUMALAN SANAN VÄLITYKSELLÄ
Kristus Jeesus oli luvannut lähettää opetuslapsilleen ”auttajan” (Um). Oliko tämä joku ihminen? Ei, vaan se oli Jumalan pyhä henki eli toimiva voima, joka oli auttava heitä muistamaan, mitä hän oli sanonut ja tehnyt, ja oli opastava heidät kaikkeen totuuteen. (Joh. 14:16, 17, 26; 15:26; 16:13) Se oli tekevä heidät kykeneviksi suorittamaan heille määrätyn evankeliuminpalveluksen. (Apt. 1:4, 5, 8) Tämä lupaus täyttyi erityisesti vuoden 33 helluntaista lähtien. Kristillisen seurakunnan Valvojana Jeesus käytti pyhää henkeä hallinnollisella tavalla opastamassa miesten valitsemista erikoistehtäviin ja paikallisseurakuntien valvontaan. (Apt. 13:2–4; 20:28) Sen välityksellä hän osoitti heille, mihin heidän tuli keskittää palvelusponnistelunsa evankelioidessaan, tehden sen sekä panemalla heidät liikkeelle että estämällä heitä. (Apt. 16:6–10; 20:22) Oliko tämä kaikki automaattista, niin ettei heidän tarvinnut lainkaan ponnistella? Ei, vaikka jokainen voi omata tämän hengen Jumalan ”ilmaisena lahjana”, niin heidän oli helluntaina tultava kastetuiksi, ja apostolien piti panna kätensä heidän päälleen sen jälkeen. Pyhällä hengellä kastamisen jälkeen nämä voidellut kristityt halusivat tuottaa pyhän hengen hedelmää. Ja siksi he voivat pyytää sitä taivaalliselta Isältään etsien sitä hartaasti. – Apt. 2:38, Um; Luuk. 11:9–13.
Mutta Kristuksen ohjauksen saaminen pyhän hengen välityksellä vaati myös jotakin muuta. Se vaati Jehova Jumalan suvereenisuuden jatkuvaa tunnustamista ja siihen alistumista. Niin kuin apostoli Pietari sanoi juutalaisten korkeimmalle oikeudelle eli sanhedrinille, Jumala antaa pyhän hengen ainoastaan ”niille, jotka tottelevat häntä hallitsijana”. (Apt. 5:32, Um) Tämä vaatii samaten Jumalan Voidellun, Herran Jeesuksen, johtoaseman tunnustamista, kuten nähdään eräitten efesolaisten opetuslasten tapauksesta, jotka eivät saaneet pyhää henkeä, ennen kuin ”he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen”. (Apt. 19:1–6) Tähän sisältyi myös pitäminen kiinni kokosydämisesti siitä Jumalan sanasta, jota Jeesus oli selittänyt opetuslapsilleen ja johon hän oli opettanut heitä luottamaan ehdottomasti. Jos he eivät olisi antaneet tämän Sanan hallita elämässään ja ratkaisuissaan, niin he olisivat vastustaneet pyhää henkeä. (Apt. 7:51–53; 1. Tess. 4:8) Mutta käyttämällä nöyrästi ja vilpittömästi hyväkseen näitä Jumalan varauksia, Jumalan henkeä ja hänen Sanaansa, opetuslapset pysyivät Pään, Kristuksen Jeesuksen, yhteydessä ja hänen rakkaudessaan. – Joh. 17:6, 20, 21; 15:7, 10.
JOHTO ILMENEE SEURAKUNTAJÄRJESTELYSSÄ
Jeesus vertasi yksityisiä opetuslapsiaan häneen, ”totiseen viinipuuhun”, liitettyihin oksiin. (Joh. 15:1–5) Koska kristityistä pitää paikkansa, että ”Kristus on jokaisen miehen pää”, niin merkitseekö se sitä, että kristitty voi säilyttää erillisen ja riippumattoman suhteen Kristukseen Jeesukseen Päänään, erossa muista Jeesuksen tosi opetuslapsista? (1. Kor. 11:3) Ei lainkaan. Apostoli Paavalihan kirjoitti: ”Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa.” (Kol. 3:15) Me osoitamme yhteytemme Kristukseen Jeesukseen vakavasti ”pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa”. (Ef. 4:3–6) Kristus Jeesus ilmaisee siis johtoasemansa yksilöille ruumiinkaltaisen seurakuntajärjestelyn välityksellä. Eroaminen siitä merkitsisi hänen johtoasemansa hylkäämistä. Se ilmaisisi joko sen, että asianomainen epäilee Kristuksen kykyä Päänä valvoa ruumista tai että hän on tyytymätön siihen tapaan, millä Kristus sen tekee.
Samoin kuin Jumala voi puhua lihallisesta Israelista, kun se oli uskollinen, käyttäen sanoja ”minun palvelijani”, samoin tuli myös hengellisestä Israelista, kristillisestä seurakunnasta, yhteisönä ”palvelija”-luokka. (Jes. 41:8, 9; 43:10) Kristus Jeesus kuvaili sen ’uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi palvelijakseen’ eli ’taloudenhoitajakseen’. Ja koska ihmiset voivat hänen toisessa läsnäolossaan osoittautua ’uskollisiksi vähässä’, niin hän lupasi, että hänen voideltujen kristittyjen muodostama palvelijaluokkansa asetettaisiin hänen ”kaiken omaisuutensa hoitajaksi”. (Matt. 24:45–47; Luuk. 12:42, Um; Matt. 25:21, 23) Miten hengellinen Israel toteuttaisi Kristuksen kaikkien maallisten etujen hoitamisen?
Me voimme ymmärtää, miten tämä on tehty, kun muistamme, millä tavalla Kristus johti ensimmäisen vuosisadan kristillistä seurakuntaa. Kuten olemme nähneet, apostolit palvelivat alun perin hallitsevana elimenä, ja heihin liittyi myöhemmin toisia, jotka olivat päteviä ”vanhempia miehiä” eli vanhimpia Jerusalemin seurakunnassa. Selvimmässä kuvassa, mikä meillä on yhdestä heidän kokouksestaan, on Jumalan hengen ja Sanan voima heidän opastamisessaan ratkaisuun mitä huomattavin. Vaikka ympärileikkauskysymystä käsittelevä kokous alkoi hyvin erilaisin mielipitein, niin nämä kaksi voimaa, Jumalan henki ja Sana, saattoivat opetuslapset yksimieliseen johtopäätökseen.
Apostoli Pietari kertoi ensin, miten henki oli annettu ympärileikkaamattomille kansojen ihmisille. Paavali ja Barnabas todistivat sitten hengen toiminnoista heidän evankeliuminpalveluksessaan tällaisten ihmisten keskuudessa. Lopuksi Jaakob, Jeesuksen velipuoli, jota pyhä henki epäilemättä auttoi muistamaan Raamattua, kohdisti huomion henkeytettyyn ennustukseen, joka kertoi edeltä, että kansojen ihmisiä otettaisiin Jumalan nimiin. Opetuslasten olisi ollut helppo menetellä pelkästään entiseen tapaan, ’niin kuin aina oli tehty’ niin sanoaksemme. Mutta Jumalan hengen ja Sanan koko voima ja ohjaus osoitti yhteen suuntaan ja vaati heitä mukauttamaan ajattelunsa uudeksi. Kun Jaakob esitti päätöksen kysymyksen ratkaisemiseksi, niin se hyväksyttiin sen tähden täysin yksimielisesti. Oliko Kristus käyttänyt johtoasemaansa pyhän hengen välityksellä? Tähän joukkoon kuuluvat tiesivät, että näin oli ollut, ja he sanoivat kirjeessään, joka esitti heidän päätöksensä: ”Sillä [kaikkein ensiksi] Pyhä Henki ja [toiseksi] me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät.” – Apt. 15:1–29.
Jerusalemissa olevaa hallitsevaa elintä edustavat miehet toimittivat sitten tämän kirjeen kristillisiin seurakuntiin yleensä. Seurakunnat arvostivat tätä päätöstä ja hyväksyivät sen ja ilmaisivat siten vilpittömästi tunnustavansa Kristuksen Jeesuksen johtoaseman. Se antoi heille runsaita siunauksia, lujuutta uskossa ja kasvua. – Apt. 15:22, 30, 31; 16:4, 5.
Hyödytkö sinä tästä Jumalan Pojan johtoasemasta? Mikä seurakunta ilmaisee nykyään pitävänsä kiinni Jumalan sanasta ja alistuvansa hänen henkensä opastukseen osoitukseksi tästä johtoasemasta? Miksi et tutkisi tätä koskevia todisteita jotka ovat havaittavissa Jehovan todistajien kristillisessä seurakunnassa?