-
Belsassar, jumalaton mässäilijäVartiotorni 1950 | 15. kesäkuuta
-
-
hekumoi humalapäissään sillä, että hänen paholaisjumaliensa ylimmyys Jehovan suhteen oli nyt tullut vahvistetuksi. Mutta odotahan! Ruumiista irrallaan olevat aavemaiset sormet piirtävät seinälle outoa käsikirjoitusta, millä on äkillisesti raitistuttava vaikutus! Tämä ei ole alkoholin liottamien aivojen aiheuttama näköhäiriö! Se vaientaa tuon hurjan seurueen äänettömäksi niinkuin märkä vaate tukahduttaa tulen. Belsassarin punakat kasvot kalpenevat, levottomuus valtaa hänet, hänen säärensä tulevat hervottomiksi, ja hänen polvensa notkahtelevat. Kun ensimmäinen kauhistava järkytys menee ohitse, niin kuningas saa puhekykynsä takaisin ja kirkuu ennustajiaan ja velhojaan ja tähdistä katsojiaan. Selittäkää kirjoitus! Mutta kun nämä eivät taida sitä tehdä, niin kuninkaan kasvot tulevat vieläkin kalpeammiksi, ja hänen levottomuutensa kasvaa, ja hänen ylimyksensä ovat aivan ymmällä.
”Juuri sillä hetkellä ilmestyivät ihmiskäden sormet, jotka kirjoittivat kuninkaan palatsin kalkkiseinään, vastapäätä lampunjalkaa. Kuningas näki kämmenen, kun se kirjoitti, ja kuninkaan kukkea väri kalpeni, hänen ajatuksensa pelästyttivät häntä, hänen reisilihaksensa herpaantuivat, ja hänen polvensa löivät loukkua toisiaan vastaan. Sitten kuningas huusi äänekkäästi käskien tuomaan velhot, ennustajat ja tähdistä katsojat sisään. . . . Mutta yksikään kaikista kuninkaan viisaista ei voinut lukea kirjoitusta eikä selittää sen merkitystä kuninkaalle. Kuningas Belsassar tuli tästä kovin levottomaksi, hänen värinsä kalpeni, ja hänen ylimyksensä olivat aivan ymmällä.” – Dan. 5:5–9, Moffatt.
Hätääntyneet ja pelästyneet huudot saavat kuningataräidin tulemaan sekasortoiselle näyttämölle. Hän tuo hiukan järkeä tuohon hullujenhuoneeseen tyynin sanoin: ”Älkööt ajatuksesi pelästyttäkö sinua, älköön sinun värisi kadotko; sinun valtakunnassasi on mies, jossa on taivaan jumalien henki.” Hän ryhtyi kertomaan vapisevalle Belsassarille Jehovan profeetan Danielin teoista ja lopetti seuraavaan ehdotukseen: ”Kutsuttakoon Daniel, ja hän selittää tämän merkityksen.” Kun Daniel oli tuotu sisälle ja kun hänelle oli tarjottu palkintoja, jos hänen onnistuisi selittää kirjoitus, niin hän vastasi: ”Pidä lahjasi itselläsi ja anna palkintosi jollekulle toiselle! Kuitenkin minä luen kirjoituksen kuninkaalle ja annan hänen kuulla sen merkityksen.” – Dan. 5:10–17, Moffatt.
Daniel muistuttaa kuitenkin ennen kirjoituksen lukemista ja selittämistä Belsassaria siitä, että Jehova Jumala oli johtanut siten, että Nebukadnessar tuli valta-asemaansa maan kansojen hallitsijaksi, mutta että Nebukadnessar tuli sitten ylpeäksi ja röyhkeäksi sekä uhmaavaksi, minkä tähden hänet alennettiin mielipuolisuuteen, eikä hän toipunut eläimellisestä tilastaan, ennen kuin hän oppi tietämään, että Jehova Jumala on todellisuudessa kaikkien hallitsija. Daniel jatkaa sitten: ”Kuitenkaan sinä, hänen poikansa, Belsassar, et ole nöyrtynyt, vaikka sinä tiesit tämän; sinä korotit itsesi taivaan Herraa vastaan tuottamalla hänen huoneensa astiat eteesi, ja niistä sinä ja sinun ylimyksesi, sinun puolisosi ja jalkavaimosi olette juoneet viiniä ylistäen hopea- ja kulta, pronssi-, rauta-, puu- ja kivijumalia, jotka eivät voi nähdä eikä kuulla eikä ymmärtää; sinä et ole kirkastanut sitä Jumalaa, jonka vallassa on elämäsi ja kohtalosi. Siksi käsi lähetettiin hänen tyköään ja tämä kirjoitus kirjoitettiin.” – Dan. 5:18–24, Moffatt.
Kun Daniel oli antanut näin asiallisen huomautuksen siitä, miksi tuhoaennustava käsikirjoitus oli ilmaantunut hajoittamaan seurueen, niin hän luki sanat, esitti joka sanan, merkityksen ja selitti sen: ”Tämä on kirjoitus: Menê, Tekêl, Perês. Sen merkitys on: Menê (luettu), Jumala on lukenut sinun valtakuntasi päivät ja lopettanut sen; Tekêl (punnittu), sinut on punnittu vaa’alla ja havaittu vajaamittaiseksi; Perês (jaettu), sinun valtakuntasi on jaettu ja määrätty meedialaisille ja ’persialaisille.’” – Dan. 5:25–28, Moffatt.
Samalla kun tätä seinällä ollutta varoitusta luettiin ja selitettiin palatsissa, se meni täytäntöön ulkopuolella. Meedian Dareios ja Persian Kyyros johtivat Eufratin vedet syrjään kääntäen ne tavallisesta uomastaan kanavan avulla, mikä tyhjensi ne noin 103,5 km2 laajaan kaivantoon. Babylonialaiset olivat itse tehneet tämän aikaisemmin tyhjentääkseen virranuoman kaupungista, jossa silloin suoritettiin silta- ym. rakennustöitä. Nyt tekivät sen meedialaiset ja persialaiset, vaikkakin toisesta syystä. Mistä Eufratin vedet soljuivat kerran kaupungin halki, sieltä virtasivat nyt Dareioksen ja Kyyroksen sotajoukot sisään kuivaa uomaa pitkin. Ja aivan niinkuin Jesaja oli ennustanut, nämä valtausjoukot havaitsivat, että mässäävät babylonialaiset olivat jättäneet huolettomasti ne muurien portit auki, mitkä erottivat laiturit kaupungista. Juuri tuona Belsassarin pitoyönä valloitettiin kaupunki ja hänet surmattiin. (Dan. 5:30, 31; Jes. 45:1–4) Kaksi vuotta myöhemmin, v. 537 eKr., antoi Kyyros määräyksen, mikä vapautti juutalaiset ja salli heidän palata Jerusalemiin ja ennallistaa siellä palvontansa, aivan profeetallisen aikataulun mukaan, seitsenkymmenvuotisen autionaolon jälkeen. – Jer. 25:11, 12.
Babylon ei ollut valloittamaton, vaan kukistui Jumalan määräämänä aikana. Nykyisen maailmanjärjestön suurempi Babylon pitää myöskin itseään valloittamattomana, mutta Jumalan kansa näkee nyt Jumalan ennustussilmällä sen pikaisen kukistumisen ja oman vapautumisensa sen julmuuksista. (Ilm. 18:2, 21) Samoin kuin paholaisiapalvova kuningas Belsassar kuoli kaupunkinsa kukistuessa, niin nekin nykyiset maailman hallitusmiehet, jotka koettavat korottaa vääriä uskontojaan Jehovan tosi palvonnan yläpuolelle, kukistuvat Harmagedonissa nykyisen Babylonin mukana.
-
-
KirjeitäVartiotorni 1950 | 15. kesäkuuta
-
-
Kirjeitä
”Verensiirrosta”
Lokakuun 8. 1949
Hyvä Herra.
Vastaamme syyskuun 21 päivän kirjeeseenne verensiirrosta.
Totta on, että Jeesus suoritti armotöitä sapattipäivänä, ja hänet katsottiin syyttömäksi, koska oli lain mukaista tehdä sellaista hyvää juutalaisten sapattina. Jerusalemin esikuvallisessa temppelissä olleet papit työskentelivät myöskin sapattina täyttääkseen papilliset tehtävänsä, ja heitä pidettiin syyttöminä. Daavid ja hänen miehensä söivät näkyleipiä, joita saivat syödä ainoastaan papit, jotka menivät tabernaakkeliin syömään, koska Daavid miehineen tarvitsi silloin ruokaa. Mutta voidaanko tällaisiin asioihin vedota puolustaen sitä, että kristityillä on oikeus turvautua verensiirtoon itsensä tai jonkun ystävänsä tai rakkaansa ollessa kysymyksessä? Katsokaamme:
Jumalan liitto luomusten veren pyhyydestä tehtiin ihmiskunnan kanssa Nooan kautta ennen kuin sapatti asetettiin juutalaisille Mooseksen kautta. (1. Moos. 9:1–6) Kun Jeesuksen veri poisti mooseslaisen liiton sapattilakeineen, niin nooalainen verta koskeva liitto oli yhä voimassa, ja Jeesuksen apostolit ja opetuslapset tunnustivat tämän tosiseikan vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen ja käskivät sen tähden kristittyjä uskovia pidättymään ottamasta luomuksen verta elimistöönsä. (Apostolien teot 15:19, 20, 28, 29; 21:25) Jeesus ei siis antanut sapattina suorittamillaan hyvillä töillä seuraajilleen esimerkkiä verta koskevan nooalaisen liiton rikkomiseksi tai poikkeusten tekemiseksi siitä. Papit, jotka työskentelivät temppelissä sapattina, eivät antaneet esimerkkiä ei-papillisille veljilleen sapatin rikkomiseksi maallisella työllä; ja miksi eivät? Koska Jumala oli käskenyt noita pappeja tekemään ne työt temppelissä kaikkina viikonpäivinä, sapattinakaan poikkeusta tekemättä. He tottelivat siis Jumalaa suorittamalla sapattina sen, mitä he tekivät, temppelissä eikä sen ulkopuolella. He eivät rikkoneet sillä kuitenkaan verta koskevaa nooalaista liittoa.
Kun Daavid ja hänen miehensä söivät näkyleipiä, niin
-