Opetettu kieli voi ’rohkaista uupunutta’
”MINÄ annan teille paimenet oman sydämeni mukaan, ja he kaitsevat teitä ymmärryksellä ja taidolla [tiedolla ja tarkkanäköisyydellä, UM]”, on Jehova Jumala luvannut. Eikö olekin virkistävää nauttia sellaisten hengellisten paimenten huolenpidosta, joilla on sekä tietoa että tarkkanäköisyyttä? – Jeremia 3:15.
Tarkkanäköisyyteen sisältyy enemmän kuin vain pinnallinen tarkastelu. Se vaatii pinnan alle katsomista. Jesajan 44:18:ssa (UM) tarkkanäköisyys yhdistetään sydämeen, ei siis silmään. Tätä vilpitöntä tarkkanäköisyyttä tarvitaan erityisesti silloin, kun paimenet ovat tekemisissä ”masentuneiden sielujen” kanssa. Jesaja osoitti, mitä muuta tarvitaan: ”Herra, minun Jumalani, on antanut minulle taitavan [opetettujen, UM] kielen, niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.” – Jesaja 50:4, Raamatunkäännöskomitean suomennos.
Henkilön täytyy olla Jehovan opettama, jotta hän tietäisi, miten ’voi sanalla rohkaista uupunutta’. Kun vanhimmat perehtyvät Raamattuun, käyttävät sitä ja osoittavat sydämestä lähtevää tarkkanäköisyyttä, niin he voivat auttaa menestyksellisesti monia masentuneita. Useimmat vanhimmat arvostavat paimennustyötään koskevia hyödyllisiä ehdotuksia. He saattavat ymmärtää ehkä jonkin kielteisen kokemuksen avulla, että joskus hyvää tarkoittavat yritykset voivat aiheuttaa pettymyksen. Tämä kirjoitus käsittelee sitä, miten masentuneita voidaan auttaa. Ilmeisesti vanhimmat menettelevät eri tavalla sellaisen suhteen, joka on ’niskoitteleva’ tai ’turhan puhuja’ seurakunnassa. – 1. Tessalonikalaisille 5:14; Tiitukselle 1:10–13.
Usein vastakkaiset esimerkit voivat auttaa näkemään sopivien ja epäsopivien menettelytapojen välisen eron.
”Kurjat lohduttajat”
Kun Job oli masentunut, kolme hänen toveriaan kuuli hänen ahdingostaan ja tuli ”surkuttelemaan ja lohduttamaan häntä”. (Job 2:11) Koska heillä oli väärä näkemys, he sopivat kehnosti tähän tehtävään. Heillä oli jo tullessaan seuraavanlainen teoria mielessään: jos joku kärsii, niin hän on tehnyt jotakin pahaa. Sen vuoksi he eivät ymmärtäneet, mistä Jobin ongelmat todellisuudessa johtuivat. Interpreter’s Bible arvioi heidän antamaansa ’lohdutusta’:
”Se alkaa ärsyttää. . . . Se on sivustakatsojan esittämää arvostelua, johon on lisätty hieman hyviä neuvoja. . . . ikään kuin joku turvallisesti rannalla seisova huikkaisi pari iloista sanaa meren synkissä syövereissä kamppaileville sieluparoille, joita valtavat hyökyaallot pieksevät. Job tarvitsee inhimillisen sydämen myötätuntoa. Hän saa sarjan täysin ’tosia’ ja täysin moitteettomia uskonnollisia fraaseja ja moraalisia latteuksia.”
Muun muassa mitkä suhtautumistavat ärsyttivät? Elifas päätteli kylmäkiskoisesti: ’Katso, olet vahvistanut toisia. Nyt kun sinulla on ongelmia, sinä kauhistut. Eikö sinun pitäisi luottaa omaan nuhteettomuuteesi?’ Bildad lisäsi: ’Jos vain etsisit Jumalaa enemmän, niin hän asettaisi sinut entisellesi.’ Tämä oli hyvin tunteetonta erityisesti siksi, että Job luotti jo Jumalaan. Miltä sinusta olisi tuntunut? Nuo näennäisesti hyvää tarkoittavat sanat eivät lohduttaneet Jobia vaan ’runtelivat’ häntä. Ei ollut mikään ihme, että hän huudahti: ’Jospa vain olisitte minun sijassani!’ – Job 4:3–6; 8:5, 6; 16:2, 4, 5; 19:2.
Yksikään kristillisen seurakunnan vanhin ei tietystikään halua heijastaa noiden ”ystävien” asennetta tai heidän demonien henkeyttämää filosofiaansa. (Job 4:15, 16) Lohduttavien paimenten täytyy kuitenkin silloin tällöin muistuttaa itseään, etteivät tee samanlaisia virheitä. Yrittäessään auttaa ”masentunutta sielua” vanhimmat kysyvät todennäköisesti henkilöltä, miksi hänestä tuntuu pahalta. Ehkä masentunut ajattelee menettäneensä Jumalan hengen. Vanhimmat tietävät Daavidin esimerkin ja muiden raamatullisten esimerkkien perusteella, että syntinen käytös voi aiheuttaa masennusta. (Psalmit 38:2–7) He saattavat lukea henkilön kanssa kristityn käytöstä käsitteleviä raamatunkohtia ja kysyvät ehkä sitten: ’Onko sinulla Raamatun valossa mitään todellista syytä ajatella, että Jumala on ottanut henkensä pois sinulta?’ Sen sijaan että henkilölle sanottaisiin, ettei hän ole tehnyt mitään väärää, tai ehkä vihjattaisiin, että hän on tehnyt jotakin väärää, saattaa olla hyödyllistä antaa henkilön tehdä oma johtopäätöksensä. Hän saattaa ymmärtää, että hänen syyllisyydentunteensa ovat aiheettomia. Jos taas hän on syyllistynyt väärintekemiseen, vanhimmat voivat auttaa häntä tekemään ”suoria polkuja jaloilleen” ja saamaan jälleen Jehovan hyväksymyksen hymyn osakseen. – Heprealaisille 12:12, 13.
Masentuneet ihmiset tuntevat usein raskasta syyllisyyttä ilman mitään varsinaista aihetta. Tarkkanäköisyys auttaa vanhimpia huomaamaan tällaiset tilanteet. Eräs masentunut kristitty, joka arvosti syvästi rakastavien paimentensa auttamiskäyntejä, uskoi varmasti menettäneensä Jumalan hengen. ”Yritä tosissasi pinnistää muistiasi ja mieti, oletko tehnyt jotakin pahaa”, sanoi eräs vanhin kerran. Nainen vain istui ja itki. ”Mutta minä en pysty muistamaan mitään sellaista. Haluatteko minun järjestävän jotakin? Auttaisiko se?” hän nyyhkytti. Vanhimmat ymmärsivät tilanteen ja yrittivät auttaa muilla keinoin.
Jobin neuvonantajat olivat päättäneet etukäteen, että Job oli tehnyt jotakin väärää. Vanhimmat jotka osaavat ”rohkaista uupunutta”, käsittelevät kunkin tilanteen ”ilman ennakkopäätöstä, tekemättä mitään ennakkomieltymyksen mukaan”. (1. Timoteukselle 5:21) Esittäessään tutkivia kysymyksiä he eivät syytä vaan ovat empaattisia ja asettuvat todella toisen asemaan.
Tarkkanäköiset neuvonantajat
Vaikka Elihu esittikin välillä suoria neuvoja, hän ilmaisi olevansa tarkkanäköinen. Hän oli hyvä kuuntelija. Hän ei ’vastannut ennen kuin oli kuunnellut’, sillä sellainen menettely olisi ollut Raamatun suorasukaisen lausunnon mukaan ”typerää ja loukkaavaa”. (Sananlaskut 18:13, Beck) Hän kiitti Jobia tämän uskollisuudesta ja kannusti häntä kertomaan ajatuksensa. Sellainen tarkkanäköisyys antoi Elihun sanoille lisää ”tehoa”. – Job 32:4, 11; 33:5–7, 32; Sananlaskut 16:23.
Jehova on paras esimerkki tarkkanäköisestä neuvonantajasta. Se miten hän kohteli profeetta Joonaa, osoittaa tarkkanäköistä empatiaa ja myötätuntoa. Joona suuttui, kun Jehova päätti olla tuhoamatta niniveläisiä ja jättää siten profeetan tuomiosanoman täyttämättä. Joona masentui niin syvästi, että halusi kuolla. Miten Jehova kohteli häntä? Sanoiko hän: ’Mutta Joona, sinähän olet itsekeskeinen. Eikö sydämessäsi ole lainkaan rakkautta? Sinä ajattelet vain sitä, miltä näytät toisten silmissä!’ Nämä sanat olisivat saattaneet pitää paikkansa. Ne olisivat kuitenkin todennäköisesti vain saaneet hänet tuntemaan itsensä entistä syyllisemmäksi ja masentuneemmaksi. Mitä Jehova teki?
”Onko vihastumisesi oikea?” Jehova kysyi. Hän esitti siis yksinkertaisen kysymyksen, jonka tarkoitus oli saada hänet ajattelemaan. Hän ei syyttänyt eikä tuominnut. Vaikka Joona ei osoittanutkaan vastakaikua heti, Jehova ei luopunut toivosta hänen suhteensa vaan järjesti suuren kasvin suojaamaan häntä auringonpaahteelta. Sitten Jehova käytti valaisevaa esimerkkiä, joka ilmeisesti kosketti Joonan sydäntä. Hän sai suuren kasvin kuolemaan. Kun Joona vihastui kasvin kuolemasta, Jehova auttoi häntä ymmärtämään, että niniveläisten elämä oli paljon arvokkaampi kuin tuon kasvin elämä. Eikö hänen pitäisi tuntea enemmän sääliä heitä kohtaan kuin pelkkää kuollutta kasvia kohtaan? Yksinkertaista mutta tehokasta! – Joona 4:1–11.
Kun vanhimmat yrittävät rohkaista masentuneita sieluja, heidän täytyy jäljitellä Jehovaa ja Elihua. Anna auliisti teeskentelemätöntä kiitosta. Esitä yksinkertaisia ja suoria ajatuksia ja kysymyksiä. Puhu helppotajuisesti. Ole täsmällinen mutta vältä uhkailevia kysymyksiä. Kuvauksia jotka ehkä saavat henkilön ajattelemaan tai kohdistamaan tunteensa hieman toisenlaiseen asiaan (Joona esimerkiksi vihastui kasvin kuolemasta), voidaan käyttää henkilön auttamiseksi ymmärtämään oman ajattelutapansa virheellisyys. Mutta muista: ”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa.” (Sananlaskut 25:11) Jos henkilön ajattelutapa on väärä, auta häntä oikaisemaan se vähitellen, pyri lisäämään hänen vähäistä itsekunnioitustaan. ”Huoli painaa alas miehen mielen, mutta hyvä sana sen ilahuttaa.” – Sananlaskut 12:25.
Millaisia ehdotuksia vanhin sitten voi yrittää esittää masentuneelle?
Apua merkityksellisistä rukouksista
”Vaikka minusta tuntuikin, että Jehova ymmärsi täydellisesti, niin aika ajoin masennus tai paniikki oli niin ankara, että rukoileminen tuntui minusta hyödyttömältä”, kertoo eräs masentunut sielu. Vanhimmat jotka myöntävät, että tällaisia tunteita on monilla masentuneilla ihmisillä, voivat rohkaista heitä jatkamaan sinnikkäästi rukoilemista. Mitä heidän sitten tulisi rukoilla?
”Rukoilin Jehovaa joko auttamaan minua kestämään tai ohjaamaan minut jonnekin, mistä saisin apua”, kertoi eräs masentunut nuori nainen. Eräs 33-vuotias masentunut äiti, jonka ei-uskova aviomies kohtelee häntä huonosti, sanoi: ”Kun tulin liian huolestuneeksi, jännittyneeksi tai pelokkaaksi, käännyin Jehovan puoleen heti paikalla laskeutuen joskus polvilleni ja itkien ja rukoillen häntä auttamaan minua voittamaan. Oli hyvin tärkeää esittää yksityiskohtaisia rukouksia. Sain monesti välitöntä helpotusta.” Eräs 41-vuotias vaimo sanoi: ”Kun olin masentunut, minun oli vaikea muodostaa rukousta. Mutta Roomalaiskirjeen 8:26 oli todellinen lohdutuksen lähde. Saatoin siis vain pyytää Jehovalta: ’Auta minua!’”
Vanhimmat voivat rukoilla henkilön kanssa ja hänen puolestaan. Heidän pitäisi tietystikin välttää sanomasta mitään sellaista, mikä saisi henkilön tuntemaan entistä suurempaa syyllisyyttä. On varmasti rakentavaa pyytää Jehovalta masentuneen kuunnellessa, että Hän auttaisi tätä ymmärtämään, miten paljon toiset ja myös Jehova rakastavat häntä. Kärsivälle voidaan myös osoittaa, miten paljon helpotusta vilpitön rukous ja Jehovaan turvaaminen voivat tuoda. – 1. Samuelin kirja 1:9–18.
Auta uupunutta tulemaan tarkkanäköiseksi
”Joskus ihmisistä tuntuu, että he ovat menettäneet uskonsa, ja heillä on usein sen vuoksi voimakas syyllisyydentunne”, selittää tri Nathan Kline, New Yorkin osavaltion Rocklandin tutkimusinstituutin mielenterveystyön osaston johtaja. ”Vaikka joissakin tapauksissa onkin kysymys hengellisestä epäonnistumisesta, niin monissa tapauksissa ei nähdäkseni ole todennäköisesti kysymys uskon pettämisestä vaan masennuksen varhaisesta oireesta.” Hän esitti tämän lausunnon havaittuaan oireita useissa syvästi uskonnollisissa potilaissaan. Jos siis vakavasta masennuksesta kärsivä henkilö saadaan ymmärtämään tämä, se voi usein poistaa aiheettomia syyllisyydentunteita.
Eräs todistaja, joka on auttanut useita ”masentuneita sieluja” toipumaan, sanoo: ”Se aiheeton syyllisyydentunne, jota jotkut ryhtyvät kantamaan, on uskomatonta. Tunnen syyllisyyttä erehdyksistäni, mutta uskon myös, että koska Jehova on antanut lunnaat virheiden kumoamiseksi, niin en voi piiskata itseäni ikuisesti niiden vuoksi. Tämä on yksi niistä seikoista, jotka yritän kovasti saada autettavani tajuamaan.” Henkilön täytyy ymmärtää, että jos hän todella katuu jotakin pahaa tekoa, ei halua tehdä sitä enää koskaan ja yrittää todella ’oikaista vääryyden’, niin hän voi luottaa siihen, että lunnaat puhdistavat hänen omantuntonsa. ”Jumalista murhetta” tuntevien auttaminen näkemään Jehovan armo ja anteeksianto usein todella lievittää heidän masennustaan. – Psalmit 32:1–5, 11; 103:8–14; 2. Korinttolaisille 7:9–11.
Vaikka väärät ajatukset vaivaisivatkin masentuneen mieltä, ei ole syytä tuntea itseään arvottomaksi tai ”Jumalan tuomitsemaksi”. Raamattu varoittaa kehittämästä ja ’panemasta täytäntöön’ sellaisia ajatuksia. (Jaakob 1:14, 15; Galatalaisille 5:16) Jos joku siis ponnistelee karkottaakseen sellaiset ajatukset, niin hänen ei pitäisi olla syyllisyydentunteiden vallassa.
Masentunut saattaa esimerkiksi tuntea äkkiä voimakasta suuttumusta tai mielipahaa. Vanhin ei saa paljonkaan hyvää aikaan, jos hän sanoo henkilölle: ’Sinulla ei saa olla tuollaisia tunteita’ tai: ’Sinulla ei pitäisi olla tuollaisia tunteita.’ Tosiasia on, että henkilöllä on sellaisia tunteita! Raamattu myöntää realistisesti, että ihminen tuntee silloin tällöin suuttumusta, mutta se varoittaa toimimasta vihan vallassa. (Psalmit 4:5, ”vaviskaa” = ”kiihtykää”, UM; 37:8) Se kehottaa, ettemme pysyisi ärsyyntyneessä tilassa. (Efesolaisille 4:26, 27) Tarkkanäköinen vanhin voi siis muutaman yksinkertaisen kysymyksen avulla saada selville, miksi kärsivä tuntee itsensä vihaiseksi. Kun henkilöä on autettu erittelemään tilannetta (kuten Joonaa autettiin), hän saattaa havaita, ettei hänen vihaansa ole todellista syytä. Jos joku taas on loukannut häntä, häntä voidaan auttaa ottamaan tietyt raamatulliset askeleet ja voittamaan siten mielipahansa. – Kolossalaisille 3:13; Matteus 5:23, 24; Luukas 17:3, 4.
Jos vanhin pystyy panemaan valppaasti merkille uupuneissa ilmenevät kielteiset asenteet masennuksen ollessa alkuvaiheessaan, niin henkilö voidaan usein palauttaa kohdalleen ja pelastaa vajoamasta vakavaan masennukseen – häiriötilaan, joka saattaa vaatia lääkärin apua. Silloinkin vanhin voi auttaa masentunutta ihmistä tai hänen perhettään ymmärtämään, milloin häiriö on tullut niin vakavaksi, että tarvitaan lääkärin hoitoa. Tämä ei merkitse, että vanhimmat ’leikkivät lääkäriä’ tai määräävät, millaista hoitoa annetaan. He voivat viitata niihin hoitokeinoihin, jotka mainittiin vuoden 1982 tammikuun 22. päivänä ilmestyneessä Herätkää-lehdessä olleessa kirjoituksessa ”Miten vakavaa depressiota pyritään hoitamaan”. Kirjoituksessa kerrotaan useista hoitomenetelmistä, mutta siinä ei pyritä edistämään mitään niistä.
Auta saavuttamaan tasapaino
”Kuin olisin jokaisen päivän joka hetkenä riippunut kaikin voimin kiinni henkikullassani”, kuvaili eräs 40-vuotias kristitty äiti kamppailuaan vakavan masennuksen kanssa. Toivuttuaan hän eritteli erästä syytä: ”Koska yritin täyttää kaikkien odotukset ja toimia niin, ettei mikään perhe-elämäni tai palvelukseni osa joutuisi vähimmässäkään määrin laiminlyödyksi, noudatin aikataulua, joka uuvutti minut. Tätä jatkui kahdeksan vuotta, ja lopulta lääkäri sanoi minun olevan ’lopussa’. Muistellessani sitä minusta tuntuu, että vaikka en noudattanutkaan sellaista aikataulua arvottomista syistä, niin minun olisi pitänyt olla järkevämpi.”
Koska on olemassa vaara, että henkilö tulee arvostelukyvyttömäksi, niin vanhinten täytyy joskus auttaa masentunutta saavuttamaan tasapaino toiminnoissaan. He kannustavat varmasti kokosieluiseen Jumalan palvelemiseen. Itse asiassa joskus on järjestetty niin, että kun vakavasta masennuksesta kärsivä ei ole pystynyt osallistumaan ovelta-ovelle-saarnaamiseen, niin hän on ollut kuuntelemassa toisen todistajan johtamaa raamatullista keskustelua, jos hänen tilansa on sallinut. Masentunut on ottanut voimiensa mukaan osaa keskusteluun.
Muista, että apostoli Paavali käski kristittyjä: ”[Antakaa] ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi, mikä on pyhää palvelusta järjenkykyinenne.” (Roomalaisille 12:1) Henkilön ajattelukyvyn piti siis liittyä asiaan. ”Järjenkyvyksi” käännetty kreikkalainen sana (logikos) merkitsee kirjaimellisesti olla ”looginen”. Jumala odottaa siis meidän tekevän sen, mikä on järkevää eli loogista. Jokaisen kyvyt, ruumiillinen kestävyys ja olosuhteet ovat erilaiset. Kokosieluinen palvelus merkitsee, että teet kaiken, mihin sinun sielusi ja voimasi pystyy, ei siis jonkun muun. – Markus 12:30; Kolossalaisille 3:23.
Kun ihminen on sairas, hänellä on vähemmän voimia, vaikka hän haluaisikin sydämessään ja mielessään tehdä Jumalan palveluksessa yhtä paljon kuin ennen. Tosin kaikkien niiden, jotka saavat ikuisen elämän, täytyy ’ponnistella tarmokkaasti’, mutta sellaista ponnistelemista ei voida aina ehdottomasti mitata jonkun tekemän työn määrän mukaan. Epafroditus ei pystynyt sairaana tekemään yhtä tarmokkaasti ”Herran työtä” kuin ollessaan terve. Paavali kuitenkin kiitti häntä ponnistelemisesta yleensä. – Luukas 13:24; Filippiläisille 2:25–30.
Muuttuneet olosuhteet, esimerkiksi sairaus, saattavat estää meitä tekemästä täysin sitä, mitä sydämemme haluaa. Erään matkavalvojan vaimo esimerkiksi sairastui vakavaan masennukseen. Hän kertoi: ”Olen ollut kaiken ikäni erittäin toimelias, ja nautin täysin Jumalalle suorittamastani palveluksesta. Mutta sitten minua vaivasi hellittämättä noin yhdeksän kuukauden ajan hirvittävä tunne, että olin aivan maassa.” Hänen ja hänen aviomiehensä täytyi lopettaa joksikin aikaa seurakunnissa vieraileminen, ja lääkäri hoiti hänen sairauttaan. Yli vuoden kuluttua hän oli toipunut siinä määrin, että he saattoivat jälleen ryhtyä tähän tarmoa vaativaan palvelustehtävään. Hän on nykyään kokosieluinen niin kuin ennenkin, ja hän kirjoittaa: ”Olen jälleen onnellinen palveluksessani. Mutta nykyään kun tunnen itseni liian väsyneeksi ja uupuneeksi, jään kotiin ja lepään ja yritän noudattaa ruumiini antamia merkkejä. Nykyään pystyn tunnistamaan oireet, ja olen hyvin kiitollinen Jehovalle siitä, että olen tulossa terveeksi.”
Me kaikki voimme siis olla hyvin kiitollisia siitä, että meillä on Jumala, joka hyväksyy lahjamme ja uhrauksemme ’sen mukaan mitä meillä on eikä sen mukaan mitä meillä ei ole’. Tämä pitää paikkansa kaikkien uhrausten suhteen, ovatpa ne sitten hengellisiä, aineellisia tai ruumiinvoimiimme liittyviä. – 2. Korinttolaisille 8:12.
Joskus masentunutta ihmistä täytyy ehkä auttaa olemaan arvostelukykyisempi siinä, miten hän käyttää voimiaan. Eräs vakavasta masennuksesta kärsinyt sisar sanoi: ”Olin tasapainoton. En osannut sanoa ’Ei’. Aina kun joku pyysi minua tekemään jotakin, vastasin: ’Kyllä se sopii.’ Minun täytyi opetella sanomaan: ’Se ei ikävä kyllä sovi. En todellakaan voi tehdä sitä. Ehkä voin auttaa sinua joskus toiste.’ Minun oli pakko opetella tämä, tai muuten olisin sekaisin.” Ihminen joka yrittää jatkuvasti ylittää voimansa, voi sairastua vakavaan masennukseen. Viisas mies esitti neuvon: ”Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi? Älä ole kovin jumalaton, äläkä ole tyhmä: miksi kuolisit ennen aikaasi?” – Saarnaaja 7:17, 18.
Puhuminen lohduttavasti masentuneille sieluille vaatii vilpitöntä ponnistelemista. Henkilön täytyy oppia noudattamalla Jumalan sanassa esitettyjä neuvoja. Täytyy myös oppia olemaan tarkkanäköinen. Tulokset ovat kuitenkin sen arvoisia.
Kuvittele miten iloista on nähdä, että murheellinen ihminen, joka kertoo itkien tunteistaan, alkaa muuttua. Kyynelten tilalle tulee vähitellen iloinen ilme. Hymy valaisee kasvot. Tällainen henkilö on varmasti hyvin kiitollinen rakastavalle ja ymmärtäväiselle paimenelle! Ennen kaikkea meidän myötätuntoinen taivaallinen Isämme, joka ”lohduttaa masentuneita”, on siitä varmasti hyvin iloinen. – 2. Korinttolaisille 7:6, New American Standard Bible.
[Kuva s. 10]
Meidän pitäisi välttää olemasta Jobin tovereiden kaltaisia kurjia lohduttajia
[Kuva s. 11]
Aiheutatko masentuneille lisää ongelmia vai lohdutatko heitä todella?
[Kuva s. 13]
Vanhimmat voivat rukoilla henkilön kanssa ja hänen puolestaan välttäen sanomasta mitään sellaista, mikä saisi hänet tuntemaan entistä suurempaa syyllisyyttä