Lukijoiden kysymyksiä
◼ Kuuluuko Herran maan päällä olevien voideltujen jäännös Jehovan taivaalliseen vaimonkaltaiseen järjestöön, ”ylhäällä olevaan Jerusalemiin”?
Maan päällä olevien voideltujen voidaan sanoa olevan Jumalan järjestön, hänen älyllisten luomustensa kaikkeudenperheen näkyvä osa.
”Uudestisyntyneinä” yksilöinä heistä tulee Jehovan hengellisiä poikia. (Johannes 3:3, 5; Roomalaisille 8:15–17) Jehova on heidän Isänsä. Mutta heillä on myös ”äiti”, sillä apostoli Paavali kirjoitti, että ”ylhäällä oleva Jerusalem – – on meidän äitimme”. Tämän täytyy viitata uskollisten henkiluomusten taivaalliseen järjestöön, jota Jehova pitää kuvaannollisena ”vaimona”. (Galatalaisille 4:26) Kun voidellut kristityt saavat taivaallisen palkintonsa, heistä tulee todellisuudessa tuohon taivaalliseen järjestöön kuuluvia. – Ilmestys 4:4; 14:1–5.
Maan päällä olevaan jäännökseen kuuluvat voidellut eivät vielä kirjaimellisesti ole osa ”ylhäällä olevaa Jerusalemia”. Mutta koska heillä taivaallisen elämän odotteet omaavina hengellisinä poikina on ainutlaatuinen asema ja koska he edustavat Jumalan taivaallista ”vaimoa”, Jehova toisinaan puhuu epäsuorasti myös heille, kun hän esittää taivaassa olevalle vaimonkaltaiselle järjestölleen käskyjä, profetioita, lupauksia ja lohdutuksen sanoja.
Voimme havainnollistaa tätä sillä, mitä Jumala sanoi muinaiselle Israelille. Jehova kuvaili Jesajan välityksellä vaimoa, joka on kahleissa ja tomussa ja jonka täytyy herätä ja säteillä valoa. (Jesaja 51:9, 14; 52:1, 2; 60:1) Jehovan uskolliset henkipojat, jotka muodostavat hänen taivaallisen ”vaimonsa”, eivät ole olleet sellaisissa olosuhteissa. Mutta Israelin kansa totisesti oli ollut. Kun israelilaiset vapautettiin Babylonin vankeudesta vuonna 537 eaa., he heräsivät, nousivat tomusta ja alkoivat heijastaa Jehovan valoa. Kansaa edustanut jälleenrakennettu Jerusalem oli kuin vaimo, joka oli ollut hylätty mutta joka oli nyt saatu takaisin ja joka tuotti lapsia, elpyneeseen kansaan kuuluvia juutalaisia. (Jesaja 54:1–8; 60:1–22; 66:7–14) Siten Jesajan profetian sanat, jotka koskivat Jehovan, ”aviomiesomistajan” (UM), ”vaimon” tilannetta, toteutuivat tuota vaimoa edustaneessa maanpäällisessä kansassa.
Siirtäkäämme nyt huomiomme siihen hengelliseen kansaan, jonka Jumala hyväksyi sen jälkeen, kun hän (ja hänen taivaallinen ”vaimonsa”) lakkasivat käyttämästä lihallista Israelia. (Galatalaisille 6:16) Oltuaan ”hedelmätön” monia vuosisatoja ”ylhäällä oleva Jerusalem” alkoi tuottaa hengellisiä poikia. Jeesus tuotettiin ensimmäisenä vuonna 29 ja sen jälkeen 144 000 muuta apostoleista aina meidän aikaamme asti. (Galatalaisille 4:21–31) Tämän vuosisadan alkupuolella hengellisten israelilaisten jäännös antoi lyhyeksi ajaksi painostuksen edessä periksi ja joutui tavallaan vankeuteen. Sitten vuonna 1919 heidät vapautettiin Babylonin vankeudesta uudestisyntyneenä kansana hengelliseen maahan. Voimme siten havaita, että muinaista Jerusalemia koskeville Jesajan profeetallisille sanoille löytyy rinnakkaistäyttymys maan päällä olevassa hengellisessä Israelissa.
Tarkastelkaamme myös Ilmestyksen 12:1–17:ää. Jumalan taivaallinen ”vaimo” tuotti ”pakanain aikojen” päättyessä vuonna 1914 Valtakunta-hallituksen, ”poikalapsen”. Alennettuun tilaan joutunut Saatana ”vihastui vaimoon”. Mutta hän ei hyökännyt suoraan Jumalan vaimonkaltaista taivaallista järjestöä vastaan, koska hän ei voinut enää päästä taivaaseen. Sen sijaan Saatana kävi sotaa ”hänen siemenensä jäljellä olevia vastaan”, jotka edustivat vaimoa täällä maan päällä.
Siten samoin kuin oli muinaisen maallisen Israelin laita, sama pitää paikkansa hengellisestä Israelista. ”Ylhäällä olevan Jerusalemin” tilanne heijastuu sen maanpäällisten lasten keskuudessa. Käytännössä ne käskyt, se ojennus ja lohdutus sekä ne lupaukset, jotka Jehova esittää taivaalliselle vaimolleen, koskevat pääasiassa niitä maan päällä olevia, jotka edustavat tuota vaimoa ja jotka odottavat pääsevänsä osaksi Jumalan taivaallista järjestöä.
◼ Tuleeko ”suureen joukkoon” kuuluvista osa Jehovan yleisjärjestöä?
Kaikki Jehovan todistajat palvelevat nyt ennen ”suurta ahdistusta” Jumalaa onnellisina ja ykseydessä. (Matteus 24:21) Se ei ole aiheuttanut mitään jakautuneisuutta, että vain harvat ovat hengellä voideltuja ja odottavat menevänsä taivaaseen samalla kun enemmistöllä on toivo elää ikuisesti maallisessa paratiisissa. Kuten Jeesus osoitti, sekä ”lampaat” että ”muut lampaat” yhdistetään ”yhdeksi laumaksi”. (Johannes 10:11, 16) Siten Jehovan nykyinen palvelijoitten järjestö muodostuu noihin molempiin ryhmiin kuuluvista, joilla on erilainen toivo.
Jehova näki ennalta, että hänen vaimonsa saisi iloita sellaisesta menestyksestä. Hän osoitti, että kaikista kansoista koottaisiin suuret määrät sellaisia ihmisiä, jotka eivät olisi hengellisiä israelilaisia. (Jesaja 60:1–22; 61:5–9) Ilmestyskirja kuvailee ”suuren joukon, jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä” seisovan ”valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä”. Siihen kuuluvilla on toivo elää maan päällä. He eivät ole osa sitä voidelluista muodostuvaa hengellistä kansaa, johon kuuluvat varsinaisesti edustavat nykyään Jehovan yleisjärjestöä. Silti ”suuri joukko” seisoo Jumalan valtaistuimen ja Karitsan edessä pukeutuneina viittoihin, jotka on valkaistu pesemällä ne Karitsan veressä. Kuinka suurenmoinen asema heillä onkaan jo nyt! – Ilmestys 7:9–17.
Näiden ”suureen joukkoon” kuuluvien nuhteettomuutta on myös koeteltu. Se että he pysyvät jatkuvasti uskollisina sekä nyt että läpi tuhatvuotisen hallituskauden ja loppukoetuksen, johtaa siihen, että Jehova julistaa heidät yhdessä ylösnousseitten kanssa, jotka tulevat kuulumaan Jeesuksen ”muihin lampaisiin”, täydellisinä ihmisinä vanhurskaiksi. Kun heidät on siten ’vapautettu turmeltuvuuden orjuudesta’, he saavat nauttia ”Jumalan lasten loistoisasta vapaudesta”. (Roomalaisille 8:21) Silloin he ovat, niin kuin Aadam ja Eeva alkujaan olivat, Jumalan yleisjärjestön näkyvä osa. He ovat Jehovan ja hänen taivaallisen vaimonkaltaisen järjestönsä täydellisiä, älyllisiä jälkeläisiä.