Jumalan kansan menestykseen osallistuminen

”Auta minua pelastuksellasi, jotta minä näkisin valittujesi menestyksen, jotta riemuitsisin kansasi ilossa.” – Ps. 106:4, 5, As.

 1, 2. Kenet poliitikot ovat tunnustaneet menestyksen lähteeksi, ja miten pitkälle ovat äskeiset pyhät vuodet auttaneet menestystä?

MENESTYKSELLÄ on vain yksi alkulähde – Jehova Jumala. Maailman poliitikot ovat tunnustaneet ulkokultaisesti tämän tosiseikan. Kun he ovat esittäneet omia suunnitelmiaan aineellisen yltäkylläisyyden saamiseksi, niin he ovat lainanneet Psalmin 127:1: ”Jos [Jehova] ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos [Jehova] ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.” Kuten jokainen tietää, ei sitä menestystä, minkä poliitikot sanoivat olevan nyt ”aivan nurkan takana”, tullutkaan todellisella, pysyvällä tavalla, kun me käännyimme nurkan ympäri.

² Kristikunnan mahtavin uskonnollinen järjestö vietti 1933 erityistä pyhää vuotta Jeesuksen Kristuksen 1 900 vuotta aikaisemmin tapahtuneen kuoleman muistoksi. Jotta ihmiset olisi saatu uskomaan, että tuo uskontojärjestelmä on parempien aikojen tuoja, niin paavikunnan pyhää vuotta julistettiin palavasti luvaten, että nyt ’uskonnon hyökyaalto pyyhkäisee kansat rauhaan ja menestykseen’. Mutta miten kävi kuusi vuotta myöhemmin? Kansat tulivat pyyhkäistyiksi koko ihmiskunnan historian tuhoisimpaan sotaan. Pyhän vuoden vietto 1950 ei parantanut sodanjälkeistä aikaa, vaan osoittautui Korean sodan alkuvuodeksi, se oli kuin pistoolinlaukaus kauhistuttavan Idän ja Lännen välisen aseistautumiskilpailun alkamiseksi, mikä uhkaa pian kolmannella maailmansodalla ja atomipommien pudottamisella molemmilta puolilta.

 3. Miksi menestys ei olekaan seurannut heidän ponnistelujaan ja rukouksiaan?

³ Miksi menestys ei ole kruunannut kristikunnan poliittisten ja uskonnollisten johtajien ponnisteluja ja yrityksiä? Seuraavasta syystä: Jehova ei ole ollut yhteistoiminnassa heidän kanssaan. Jehova kieltäytyi yhtymästä rakentamaan heidän sodanjälkeisiä rakennelmiaan maailman rauhan ja hyvinvoinnin saavuttamiseksi. He ovat hylänneet hänet, ja hän on hylännyt heidät. Heidän on pakko harmikseen lainata tämä raamatunkohta: ”Odotetaan rauhaa, mutta hyvää ei tule, paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!” – Jer. 14:19.

 4. Missä sitten on menestys, joka todistaa Jehovan sen lähteeksi?

⁴ Kristikunnassa ei ole vakiintunutta, taattua menestystä. Niin sanotussa pakanamaailmassa ei ole sitä myöskään. Eikö maan päällä ole sitten lainkaan menestystä, mikä osoittaisi Jehova Jumalan olevan sen alkulähde ja luoja? Kyllä on. Missä? Siellä, mistä sitä pitäisi järkevästi katsoen löytääkin: niiden ihmisten keskuudessa, jotka kantavat hänen nimeään, nimittäin Jehovan todistajain. Tämä selittää syyn heidän onnellisuuteensa, jolla ei ole vertaa missään tässä vanhassa maailmassa, onnellisuuteen, mitä mitkään muutokset vielä pahempaan tai pahimpaankaan tässä vanhassa maailmassa eivät voi tukahduttaa eikä tuhota. Heidän onnensa ei perustu mihinkään aineelliseen menestykseen eikä tämän maailman aseistettuun rauhaan. Se ei ole riippuvainen tähän maailmaan kuuluvan epävarman, häviävän tavaran runsaasta omistamisesta. Se on hengellistä menestystä, todellista, käytännöllistä hyvinvointia, mikä on muuttanut heidän elämänsä ja tehnyt heistä onnellisimpia kuolevaisia maan päällä. Se ei romahda koskaan. Sitä tukee ja sen takaa kaikkeuden suurin ja ainoa kestävä hallitus, vuonna 1914 taivaissa perustettu Jehovan valtakunta, missä hänen Poikansa Jeesus Kristus on hänen rinnallaan.

 5. Keiden rukoukseen ja mistä lähtien tämä on vastaus?

⁵ Jumala vastaa rukoukseen. Hän ei suosi rukouksiin vastatessaan kristikuntaa, vaan ainoastaan totista nimelleen otettua kansaansa. Tämän kansan kukoistava tila tänä ratkaisevana aikana on vastaus sen rukouksiin. Hän on kuullut sen rukouksen, koska se esitettiin oikeista vaikuttimista ja koska se oli hänen tahtonsa mukainen, joka on ilmaistu hänen Sanassaan esitetyissä ennustuksissa. Kolmekymmentä vuotta sitten, tarkalleen sanoen perjantaina syyskuun 8. 1922, ilmoitettiin Jehovan todistajain Cedar Pointissa, Ohiossa, pitämässä kansainvälisessä konventissa, että Jehovan päivä oli tullut ja että Psalmissa 118:24, 25 oleva profeetallinen rukous on nyt sopiva: ”Tämä on se päivä, jonka Jehova on tehnyt; me riemuitsemme ja iloitsemme siitä. Pelasta nyt, me pyydämme sinulta, Jehova, Jehova, me pyydämme sinulta, lähetä nyt menestys.” (As) Nyt, kolmen vuosikymmenen jälkeen, me voimme mitata hänen tänä päivänään lähettämänsä menestyksen määrän. Me pääsimme silloin alkuun sodanjälkeisen menestyksen tiellä. Nyt on meille suotu menestys vertaansa vailla kristillisyyden historiassa.

 6. Missä heikossa tilassa jäännös oli ensimmäisen maailmansodan lopussa?

⁶ Jehovan todistajat olivat ensimmäisen maailmansodan päättyessä marraskuussa 1918 kurjassa tilassa. Totaalisen valtion sodan miekkaa käyttävien vihollistemme ilkeä vaino oli saattanut heidät sellaiseen asemaan. Heidän oma pelkonsa ja ymmärryksen puutteensa oli osaltaan vaikuttanut siihen. He olivat kautta maailman aivan järjestäytymättöminä. Heidän keskuudessaan ei ollut käytännöllinen teokraattinen hallitus voimassa. Joukko heidän päävirkailijoitaan oli kirjaimellisesti vankilassa, koska he yrittivät olla uskollisia Jumalan asialle. Heidän äänensä oli täysin tukahdutettu puhumasta julkisesti Jumalan valtakunnan puolesta maailman vastustuksen takia. He olivat kokonaan epävarmoja sen suhteen, mikä Jumalan tahto oli heihin nähden maan päällä sodanjälkeisenä aikana. Vain muutamat heistä olivat maailman kirjaimellisissa vankiloissa, mutta he kaikki olivat Perkeleen maailmanjärjestelmän hengellisessä vankilassa, mitä Raamattu sanoo ”Babyloniksi”. He tunsivat siellä ne rajoitukset, mitkä oli pantu heidän elävän tosi Jumalansa vapaalle omantunnonmukaiselle palvonnalleen ja heidän hänen valtakunnalleen suorittamalleen palvelukselle. He tunsivat siellä Jumalan heille ilmaiseman epäsuosion niiden syntien ja sen maailmallisen epäpuhtauden vuoksi, mistä he eivät olleet täysin tietoisia. He olivat Jumalan edessä tilassa, mitä Ilmestyskirjan 11:8, 9 vertaa Jumalan todistajien kuolleitten ruumiitten makaamiseen suojattomina saastaisessa kaupungissa kolme ja puoli päivää. Mikä kurjuus!

 7, 8. Miten Jehova osoitti heille laupeuttaan, ja kuka on esittänyt hyvin heidän kaipauksensa ja kiitollisuutensa ja millaisin sanoin?

⁷ Nuori sukupolvi on kasvanut sen jälkeen. Se ei käsitä paljon silloista mielentilaa eikä järjestön asemaa. Mutta Jumala on erittäin armollinen, täynnä laupeutta niitä kohtaan, joiden sydän on vilpitön hänen suhteensa ja jotka pyrkivät pitämään kiinni hänestä järkkymättömästi kiintyneinä! Vaikka Jehova olikin vihainen ja tyytymätön heihin ja antoi heittää heidät maahan, niin hän ei halunnut sallia hävittää heitä, mikä olisi sopinut erittäin hyvin vihollisillemme. (2. Kor. 4:8, 9) Nimensä tähden ja armonsa yltäkylläisyydessä hänellä oli muut tarkoitukset hänelle antautuneitten voideltujen muodostaman jäännöksen suhteen. Hän avasi sentähden heidän sokeat silmänsä näkemään, että hän oli luvannut heille vapautuksen Sanassaan ja että heidän piti astua suureen työhön tullakseen hämmästyttävän menestyksen siunaamiksi. Tottelevaiset ja innokkaat olivat halukkaita palvelemaan Jumalaa maan päällä loppuun asti, ja miten heidän sydämensä tunsikaan vastakaikua tälle ihmeelliselle odotteelle, mikä oli kuvailtu hänen profeetallisessa Sanassaan! Jos hän päästäisi heidät pois tästä pidätystilasta ja avaisi heille tien vapauteen ja hänen estottomaan, pelottomaan palvontaansa, niin kuinka iloisina he osallistuisivatkaan hänen jatkuvaan työhönsä sen loistavaan huippuun saakka! Jokainen halukas sydän vuodatti kiitollisuutta Jumalalle tästä uudesta toivosta! Miten hyvin psalminkirjoittaja ilmaisikaan samanlaisissa olosuhteissa heidän kiitollisuutensa, heidän ylistämishalunsa ja heidän kaipauksensa seuraavin Psalmissa 106:1–5 olevin liikuttavin sanoin:

⁸ ”Ylistäkää Jehovaa. Antakaa kiitos Jehovalle, sillä hän on hyvä, sillä hänen laupeutensa pysyy ikuisesti. Kuka voi ilmaista Jehovan mahtavat teot tai tuoda esiin kaiken hänen ylistyksensä? Siunattuja ovat ne, jotka säilyttävät oikeuden, ja se, joka noudattaa vanhurskautta kaikkina aikoina. Muista minua, Jehova, suosiolla, mitä osoitat kansallesi, osoita minulle pelastuksesi, jotta minä näkisin valittujesi menestyksen, jotta minä riemuitsisin sinun kansasi ilossa, jotta minä iloitsisin sinun perintösi kanssa.” – As.

 9, 10. Onko keillään niin voimakkaat tunteet, kuin tässä on ilmaistu? Ja ketkä ovat Jehovan omia, hänen valittujaan, hänen kansaansa, hänen perintöään?

⁹ Ovatko sinun tunteesi yhtä voimakkaat sitä kohtaan, mikä on Jehova Jumalan, kuin mitä psalminkirjoittaja ilmaisee tässä? Onko sinulla rakkautta ja arvostusta Jehovan omia, hänen valittujaan, hänen kansaansa, hänen perintöään, kohtaan, niin että sinäkin haluat pelastua heidän kanssaan ja nähdä heidän menestyksensä, osallistua Jumalan heille osoittamaan suosioon, olla iloinen heidän kanssaan ja riemuita siitä, että saat olla yhteydessä heidän, hänen perintönsä, kanssa?

¹⁰ Tällaiselta tuntui jokaisesta voidellun jäännöksen vilpittömästä jäsenestä silloin, kun he viruivat Babylonin vankeudessa tämän maailman valtojen alaisina. Onko sinulla henkilökohtaisesti tuo kuluttava halu nykyään? Jehovan kansa on hänen nimeään kantava kansa, jonka hän on ottanut kaikista kansoista, juutalaisista ja pakanoista, viimeisten yhdeksäntoista vuosisadan kuluessa ’kansaksi omalle nimelleen’ voidellen sen hengellään. Sen muodostavat hänen valittunsa, jotka on valittu yhtymään hänen Poikansa Kristuksen Jeesuksen kanssa hänen taivaallisessa valtakunnassaan ja joiden takia hän lyhensi ahdistuksen päivät vuonna 1918, jotta osa lihasta pelastuisi. (Apt. 15:14; Matt. 24:21, 22) He ovat maan päällä ainoa kansa, jonka hän tunnustaa ja jonka kanssa hän on tekemisissä, hengellisten israelilaisten kansa, sisällisesti juutalaisia, joiden Kuningas on tosi Messias, Jeesus Kristus. He ovat Jehovan perintö, se pieni lauma, jonka jäsenistä hän tekee hengellisiä lapsiaan, joille hän asettaa erikoisvaatimukset ja jotka hän ottaa lopuksi pois maan ihmiskunnasta ja korottaa taivaaseen hallitsemaan kuninkaina Jeesuksen Kristuksen kanssa kaikkien muiden maan päällä olevien lampaittensa siunaamiseksi. – 1. Piet. 2:9; 5. Moos. 32:9; Ps. 33:12; Jes. 19:25; 63:17.

11. a) Miksi sinä olet nyt liittynyt hänen kansaansa? b) Mitä Psalmin 68:6 täyttymys saattaa meidät tekemään näin ollen?

¹¹ Ilmeisestikin siksi, että sinulla on tällainen arvostus, sinä olet halunnut liittyä Jumalan valittujen kansaan. Sinä olet havainnut, ketkä ovat Jehovan nimelle otettua kansaa, ja sinä ymmärrät, että hänen suosionsa on parempi kuin vanhan maailman suosio, koska hänen suosiossaan on todellinen elämä, se on ainoa, mikä tekee elämän elämisen arvoiseksi. Sinä huomaat, kuinka hyvä hän on ollut kansaansa kuuluville tässä maailman lopussa, kuinka heiltä ei ole puuttunut hänen laupeuttaan, vaikka hän sallikin tyytymättömyydessään heidän joutua vihollisen valtaan ensimmäisen maailmansodan aikana, ja hän on osoittanut tätä laupeutta suorittamalla heille mahtavia vapautus- ja uudelleenjärjestämistekoja. He eivät ole enää kuritushuoneissa, harvalukuisia, eikä vihollisvoima voi ehkäistä heitä laajenemasta eikä estää Jumalan valtakunnan julistajien ja hänen nimensä ylistäjien lisääntymistä. Heidän lukumääränsä kasvu herättää nyt hämmästystä. Jehova ei ole lisännyt heitä ainoastaan niillä jäännöksen uudemmilla jäsenillä, jotka ovat ottaneet vihollisen puolelle menneitten kapinallisten paikat, vaan myöskin hyvätahtoisten ihmisten alinomaa kasvavalla joukolla kuin suurilla lammaslaumoilla, muilla lampailla, jotka kaikki on tuotu yhteen laumaan Jumalan lauman yhden Oikean Paimenen, Jeesuksen Kristuksen, alaisuuteen. Sinä näet tässä hänen Psalmissa 68:6 olevan lupauksensa lopullisen ja täydellisen täyttymyksen: ”Jumala asettaa yksinäiset perheisiin, hän tuo vangit menestykseen, mutta kapinalliset asuvat paahtuneessa maassa.” (As) Kuinka me, jotka ikävöimme saada nähdä hänen valitun kansansa menestyksen ja osallistua siihen, kuinka me siis voisimme vastustaa kutsua tulla ylistämään Jehovaa ja kiittämään häntä julkisesti hänen hyvyydestään? Miten me voimme tosiaan esittää hänen tekojaan kuvaillen täysin hänen mahtavuuttaan, miten me voimme tuoda esiin koko hänen ylistyksensä? Onhan niin paljon ylistettävää!

12, 13. Miten kristikunnan köyhyys on verrattavissa meidän menestykseemme?

¹² Ajattelehan, miten köyhä kristikunta on henkisesti! Sillä ei ole mitään todistuksia Jumalan suosiosta. Sen rukouksilla ja ristiretkillä, joihin se turvautuu tämän maailman rauhan ja menestyksen puolesta – mihin maailmaan se itsekin kuuluu – ei ole lainkaan menestystä. Se on ymmällä. Sillä on suunnaton pelko tulevasta olemassaolostaan kaikesta kerskunnastaan huolimatta sen suhteen, miten vanhoja sen laitokset ovat. Sillä ei ole ajankohtaista sanomaa kansalleen, ei hengellistä ravintoa, ei totuuden vettä. Se ei suorita sitä Jumalan työtä, mikä on ennaltakerrottu ennustuksissa tämän maailman lopusta. Ajattele toisaalta sitä hengellistä menestystä, mihin Kaikkivaltias Jumala on saattanut meidät – meidät, jotka olimme kerran vankeina tässä babylonilaisessa maailmassa! Meidän rukouksiimme, joita me olemme esittäneet kuluneet kolmekymmentä vuotta pyytäen häntä pelastamaan meidät ja lähettämään meille menestyksen, on vastattu yli odotustemme tällä puolella Harmagedonia. Kuinka hänen pyhä Sanansa onkaan tehty selvemmäksi meille, sen salaisuudet, sen pyhät salatut asiat paljastettu meille! Ei ole enää epävarmuutta sen suhteen, miksi meidät on jätetty maan päälle ”kansain määräaikojen” loputtua 1914, ei epäilystä siitä, mikä tehtävämme on. Vaikka vihollisen vainotoimenpiteet olivatkin tuominneet meidät kuolemaan, niin me tiedämme, että Jumala virvoitti meidät uudelleen henkiin kuolleesta tilastamme ja että vihollisemme joutuvat kuolemaan Harmagedonissa, mutta Jumalan voima on nyt merkinnyt meidät elämään uudessa maailmassa ja jopa säilymään hengissä Harmagedonin tuhoavassa sodassakin.

¹³ Meillä on Jumalan tälle päivälle kuuluva sanoma. Koska me pysymme tarkasti hänen Sanassaan emmekä maailman filosofiassa eikä ihmisten laatimissa uskontunnustuksissa ja perimätiedoissa, niin meillä on Jumalan tälle päivälle tarkoittama sanoma. Se on hyvä uutinen Jeesuksen Kristuksen hallitsemasta Jumalan perustetusta valtakunnasta. Sen sijaan että kristikunnan pappien ja saarnaajien luku vähenee alituisesti, meidän Valtakunnan hyvää uutista saarnaavien evankeliuminpalvelijaimme lukumäärä kasvaa yhä. Meillä on Jumalan työ tehtävänämme, ja me rohkaisemme mielemme tehdäksemme sen. Meillä on hänen henkensä, joka panee meidät toimimaan ja joka tukee meitä, ja Jumala suorittaa ennustettua työtään meidän kauttamme, ei väellä eikä armeijoilla, vaan hengellään. Se on teokraattisen järjestön henki. Meidän maljamme vuotaa ylitse, meidän hengellinen pöytämme on tukevan ravinnon täyttämä vihollistemme edessä. Useimmat meistä saattavat olla köyhiä aineellisessa suhteessa, mutta me teemme monia rikkaiksi hengellisesti. Kaikki tämä hengellinen hyvinvointi on tarkoitettu tekemään Jumalan kansan iloiseksi. Kuinka me voisimme olla riemuitsematta ja iloitsematta Jehovassa?

TUNNUSTUS

14. Mutta mikä varoitus meidän on otettava varteen, ja mistä meidän henkilökohtainen pysymisemme tässä menestyksessä on riippuvainen?

¹⁴ Mutta ottakaamme varoitus varteen! Meidän oma yksilöllinen, henkilökohtainen pysymisemme Jehovan kansan riemuitsevassa ilossa ja osallistumisemme sen menestykseen on ehdollinen. Miksi? Siksi, että hän antaa järjestölleen varman sanansa: ”Eikä mitään kirousta ole enää oleva”, koska hän pitää siitä huolen, että hänen järjestönsä pysyy järjestönä puhtaana ja vapaana ja uskollisena. Hän sanoo koko järjestölleen: ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen [olkoon se sitten kansalliskiihkoinen, fasistinen, uskonnollinen tai kommunistinen], joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi. Tämä on [Jehovan] palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo [Jehova].” Hän antaa ennallistetulle järjestölleen tämän sanan: ”Näin sanoo sotajoukkojen Jehova: Minun kaupunkini ovat vielä ylitsevuotavat menestyksestä; ja Jehova lohduttaa vielä Siionia ja valitsee vielä Jerusalemin.” (Ilm. 22:3; Jes. 54:17; Sak. 1:17, As) Mutta osallistutko sinä yksilönä jatkuvasti tähän kaikkeen hengelliseen hyvinvointiin, suosioon ja varjeluun? Se riippuu kokonaan siitä, pidätkö sinä kiinni Jehovan teokraattisesta järjestöstä ja oletko sinä yksimielinen ja sopusoinnussa sen kanssa. Se riippuu kokonaan siitä, elätkö sinä sen oikeitten periaatteitten mukaan ja käyttäydytkö sinä siten, että olet arvollinen pidettäväksi Jehovan järjestössä.

15. Mitä meidän täytyy tätä varten tehdä?

¹⁵ Sinun täytyy sitä varten karttaa niitä syntejä, mitkä kietovat helposti huolettomat ja itseensä luottavat. Me emme saa antaa hengellisen menestyksen nousta päähämme ja tehdä itsestämme itserakkaita ja sellaisia, jotka tuntevat olevansa liian varmoja itsestään. Varo sanomasta vielä niinkuin psalminkirjoittaja sanoi: ”Minä sanoin menestykseni päivinä: ’En minä ikinä horju’.” (Ps. 30:7) Älä unohda vastuutasi äläkä tule tyhmäksi laiminlyömällä sitä, osoittamalla uskottomuutta vähimmässä. Muista sananlasku: ”Yksinkertaiset tappaa heidän oma luopumuksensa, ja tyhmät tuhoaa heidän oma suruttomuutensa [menestyksensä].” (Sananl. 1:32) Älä tule kristikunnan kaltaiseksi, jolle Jehova puhui profeetallisesti: ”Minä puhuin sinulle onnesi päivinä. Sinä vastasit: ’En tahdo kuulla’.” (Jer. 22:21; Sak. 7:7) On olemassa vaara, että ne, jotka ovat itsetietoisia menestyksestään, ovat tottelemattomia. Pidä selvänä mielessäsi ne synnit, mitkä saattoivat Jehovan muinaisessa Israelin järjestössä olevat yksilöt tuhottaviksi, jopa koko kansan luovutettavaksi vihollisilleen oikaisevaa rangaistusta varten. Muista omat syntisi, mitkä kerran erottivat sinut tosi Jumalasta ja hänen kansastaan. Sinä voit helposti uusia ne. Vältä sitä.

16. Mitä psalminkirjoittaja teki rukouksensa jälkeen, ja ketkä tekivät samoin ensimmäisen maailmansodan jälkeen?

¹⁶ Psalminkirjoittaja rukoili Jumalaa olemaan hänelle suosiollinen vielä kerran ja pelastamaan hänet ja sallimaan hänen nähdä Jumalan kansan menestys ja ilo ja osallistumaan siihen, mutta hän tunnusti heti rukouksensa jälkeen kansansa synnit eikä puolustellut itseäänkään, vaan otti oman osansa moitteesta. Hän sanoi: ”Me olemme tehneet syntiä isäimme kanssa, me olemme pahoin tehneet ja olleet jumalattomat.” (Ps. 106:6) Niin, ”me”, minä yhtä hyvin kuin muutkin. Kansalla on syytä tunnustaa Jumalaa vastaan tekemänsä kansallissynnit. Kristikunta, joka vuoti verta ensimmäisen maailmansodan lopussa, kiehui sisäisestä riitaisuudesta ja oli syypää Jumalan kansan vainoamiseen, kieltäytyi ylpeästi tunnustamasta syntejään. Jotkut uskonnolliset papit tekivät jonkinlaisen tunnustuksen, mutta eivät päässeet kristikunnan synnin ja jumalattomuuden oikeaan ytimeen. Sananlaskujen 28:13 sanookin sentähden: ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” Jehovan voideltujen todistajien sydämestä uskollinen jäännös tunnusti järjestöä koskevat syntinsä ja laiminlyöntinsä Jumalaa kohtaan. He katuivat niitä jumalisella tavalla, ja tämä pani heidät kääntymään niistä pois ja oikaisemaan opetuksensa ja tapansa. Heidän järjestönsä tunnusti nuo Korkeinta Jumalaa vastaan tehdyt synnit, ja yksityiset jäsenet omaksuivat oman osuutensa niihin synteihin. Siksi Jumala ennallistikin heidät suosioonsa ja palvelukseensa ja antoi heille menestyksen.

17. Mitkä kahdeksan kansan syntiä psalminkirjoittaja kertoi ja miksi?

¹⁷ Psalminkirjoittaja eritteli nämä synnit meille yksityiskohtaisesti muistutukseksi itselleen ja varoitukseksi Jehovan kansalle tähän päivään asti. Ensiksi oli Israelin kapina Jehovaa, Johtajaansa, vastaan Punaisella merellä, missä Egyptin takaa-ajavat sotajoukot uhkasivat vallata heidät. Toiseksi he nurisivat autiomaassa sen tavan johdosta, millä Jumala käsitteli heidän ruokatilannettaan, ja panivat hänet koetukselle. Kolmanneksi kadehtivat sadat henkilöt Mooseksen ja Aaronin huomattavia teokraattisia asemia tullakseen vain maan nielemiksi Daatanin ja Abiramin mukana maanjäristyksessä ja tulenliekin surmaamiksi Koorahin ja hänen leeviläisjoukkonsa kanssa. Neljänneksi he valoivat kultaisen vasikan ja palvoivat sitä vapauttajajumalanaan Mooseksen ollessa neljäkymmentä päivää poissa Siinain vuorella neuvottelemassa Jehovan enkelin kanssa. Viidenneksi he hylkäsivät Kaalebin ja Joosuan rohkaisevan ilmoituksen ja kuuntelivat uskottomien vakoilijoitten huonoa ilmoitusta, kun kaksitoista vakoilijaa palasi tarkastamasta Luvattua maata, ja kieltäytyivät marssimasta tuohon maahan Jehovan johdolla. Kuudenneksi he antoivat perään epäjumaliapalvovien naisten viekoitteleville vehkeilyille ja ryhtyivät palvomaan epäsiveellistä väärää jumalaa Baal-Peoria ollessaan Mooabin tasangoilla 39 vuotta myöhemmin ja juuri Luvatun maan edessä virran toisella puolella. Seitsemänneksi he valittivat kapinallisesti Meribassa, Siinin autiomaassa vedenpuutetta ja kiihdyttivät Mooseksenkin menettämään mielenmalttinsa ja toimimaan Jumalalle epämieluisella tavalla. Kahdeksanneksi he jättivät noiden syntien huipuksi Jumalan käskyt ja varoitukset huomioonottamatta asetuttuaan Luvattuun maahan, sovittelivat sikäläisten pakanain kanssa ja antautuivat hengelliseen haureuteen heidän inhoittavien väärien jumaliensa kanssa.

18. Mitä psalminkirjoittaja rukoili siis, ja miksi hänelle vastattiin?

¹⁸ He kärsivät jokaisesta ja kaikista näistä synneistä tuhoisat seuraukset joutuen lopulta vankeuteen vihollismaahan, samalla kun Jerusalem oli autiona 70 vuotta ja joutui myös siihen 2 520-vuotiseen kauteen, minkä kuluessa pakanat vallitsivat maata ja mikä kesti 1914:ään asti. Psalminkirjoittaja rukoili pelastusta tuosta vihollismaan vankeudesta ja Jumalan palvonnan uudistamista heidän autioitettuun kotimaahansa ikävöiden saada nähdä ja kokea sen itse sanoinkuvaamattomassa ilossa ja riemussa. Vain Jumalan armo ja se, että hän menetteli valitsemansa kansan kanssa tekemänsä liiton mukaisesti, pani hänet vastaamaan tällaiseen Jumalan kunnia mielessä esitettyyn vilpittömään rukoukseen. – Ps. 106:6–46.

19, 20. a) Mikä painoi leimansa kaikkiin psalminkirjoittajan kansan synteihin? b) Miten meitä sentähden varoitetaan ja mitä meidän on tehtävä?

¹⁹ Huomaa nyt seuraava seikka kaikista psalminkirjoittajan kansan synneistä: Jehovan kansa iloitsi vain jonkin aikaa hänen teoistaan ja unohti sitten vähitellen tai nopeasti hänen työnsä ja jumaluutensa, varsinkin kun edessä oli joitakin vaikeita ongelmia ja tilanteita. Mikä oli seurauksena? Kapina Jumalaa ja hänen järjestelyjään ja määräämiään palvelijoita vastaan sekä kääntyminen takaisin tähän maailmaan ja sen saastaisten jumalien puoleen. Apostoli Paavali itse mainitsee joukon näitä Israelin samoja syntejä ja varoittaa meitä kristittyjä niiden toistamisesta sanoen (Um): ”Nämä tapahtuivat heille esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmäin täydellistetyt loput ovat tulleet. Varokoon siis se, joka ajattelee olevansa lujassa asemassa, ettei hän lankea.” – 1. Kor. 10:1–12.

²⁰ Emmekö haluakin nyt nauttia jatkuvasti sitä menestystä ja iloa, millä Jehova on suosinut valittua kansaansa? Meidän on tällöin oltava koko aika varuillamme, ettemme unohtaisi hänen mahtavia tekojaan ja hänen laupeuttaan kansaansa kohtaan ja tulisi lopulta valittajiksi, itsekkään kunnianhimoisiksi, siveettömän saastaisiksi, tämän maailman asioita haluaviksi, maailman mahteja pelkääviksi, omaa tahtoamme ja mielipidettämme epäjumaloiviksi, kapinallisiksi ja vastuutamme laiminlyöviksi teokraattisen järjestön sisällä tai sen alaisuudessa. Kun meidät on vapautettu tästä babylonilaisesta maailmasta, niin emme voi koskaan palata sen synteihin ja samalla olla osallisia Jumalan opetetun kansan jatkuvasta menestyksestä. Meille on kirjoitettu tämän muistamiseksi Jobin 36:10, 11:nnessä (As): ”Hän avaa myös heidän korvansa opetukselle ja käskee heitä kääntymään pois pahuudesta. Jos he kuulevat ja palvelevat häntä, niin he saavat viettää päivänsä menestyksessä ja vuotensa ilossa.” Meidän oma hengellinen hyvinvointimme käskee meitä etsimään aina Jumalan järjestön hyvinvointia rukoillen sen nuhteettomuuden puolesta: ”Rukoilkaa Jerusalemin rauhan puolesta; ne menestyvät, jotka rakastavat sinua. Rauha olkoon sinun muuriesi sisällä ja menestys sinun palatseissasi. Veljieni ja tovereitteni tähden minä sanon nyt: Olkoon sinulla rauha. Jehovan, Jumalamme, huoneen tähden minä etsin sinun parastasi.” – Ps. 122:6–9, As.

21. Mihin meidän täytyy turvata, ja mitä meidän täytyy kuunnella saadaksemme osallistua jatkuvasti menestykseen?

²¹ Me emme voi onnistua koskaan omassa voimassamme emmekä oman viisautemme avulla. Kun joudumme sellaisten olosuhteitten ja asiainkehitysten eteen, mitkä uhkaavat menestystämme Jumalan kansana, niin meidän on yksinkertaisesti turvattava Jehovan voimaan rohkaistessamme itseämme tekemään siten muistamalla hänen Sanassaan kerrottuja ihmeellisiä tekoja sekä niitä tekoja, mitkä hän on suorittanut meille täyttäessään ennustuksiaan. Kun marssimme jatkuvasti kohti loppuottelua laulaen Jehovan ylistystä, niin meidän täytyy osoittaa uskovamme hänen ennustuksiinsa tulevaisuuteemme nähden. Ne ovat innoittavia ennustuksia. Hänen teokraattinen Kuninkaansa kehoittaa meitä: ”Uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte.” (2. Aikak. 20:20) Me tarvitsemme hänen ennustustensa opastusta ja rohkaisua, mitkä ennustukset hän tekee selviksi meille tänä ahdingon aikana. Kun Israelin ennallistettu kansa uudelleenrakensi Jehovan, Jumalansa, huonetta, niin hänen profeettansa, joiden kirjoitukset meillä on nyt, auttoivat sitä suuresti eteenpäin, ja siitä on kirjoitettu: ”Niin juutalaisten vanhimmat rakensivat, ja työ onnistui heille profeetta Haggain ja Sakarjan, Iddon pojan, ennustuksen tukemana.” (Esra 6:14) Mekin ahkeroimme elävän tosi Jumalan puhtaan palvonnan uudelleenrakentamistyössä. Me osoitamme viisautta kuunnellessamme Jumalan profeettoja, jotka puhuvat meille hänen Sanansa kautta. Meidän on sentähden välttämättä tutkittava ennustuksia yksityisesti ja mentävä sinne, missä voimme kuulla keskusteltavan niistä, Valtakunnansaleissamme pidettävissä kokouksissa tai kierros-, piiri-, koko maata käsittävissä tai kansainvälisissä konventeissa. Jos me otamme näistä vaarin, niin se varmistaa meidän jatkuvan menestymisemme Jumalan palveluksessa.

22. Mitä meidän täytyy koettaa edistää menestyäksemme ja miksi?

²² Jos me etsimme aina Jumalan Sanan ja Valtakunnan etujen edistämistä, niin me menestymme, sillä hänen Sanansa ei palaja koskaan hukkaan hänen luokseen, vaan hän sanoo: ”[Se] saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin”, ja: ’Hänen valtakuntansa kasvulla ei ole loppua oleva.’ – Jes. 55:11; 9:7, As.

EDELLEEN TEHTÄVÄ TYÖ

23, 24. Miksi psalminkirjoittajan pelastusrukoukseen ei ole vielä täysin vastattu meidän kohdaltamme?

²³ Harmagedonin sotaa edeltävä työ ei ole vielä suoritettu. Meidän oma pelastumisemme ei ole vielä täydellinen. On lukemattomia muita lampaita, jotka ovat kaukana Jehovan Oikeasta Paimenesta ja tarvitsevat apua pelastuakseen. Meidän rukoustemme on kohottava Jumalan luo laajeten oman pelastuksemme ulkopuolelle käsittämään muiden lampaittenkin pelastuksen. Rukous, minkä psalminkirjoittaja esitti lopuksi, on ilmeisesti meidänkin rukouksemme nykyään: ”Pelasta meidät, oi Jehova, meidän Jumalamme, ja kokoa meidät kansoista antamaan kiitosta sinun pyhälle nimellesi ja riemuitsemaan sinun ylistyksessäsi. Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Ja sanokoon koko kansa: ’Amen. Ylistäkää Jehovaa’.” – Ps. 106:47, 48, As.

²⁴ Näitä muita lampaita on paljon, jotka Oikean Paimenen täytyy vielä koota. Heitä pidetään kaikissa kansoissa Babylonin vankeina tietämättömyyden ja pelon avulla, mutta he ikävöivät syvällä sydämessään päästä osallisiksi Jehovan valittujen menestyksestä riemuitakseen hänen kansansa ilossa. Ennenkuin me olemme työskennelleet heidän vapautumisekseen Jumalan tahdon mukaan, tämä rukous ei ole saanut täydellistä vastaustaan pyyntöön, että Jumala pelastaisi MEIDÄT ja kokoaisi MEIDÄT (ei vain minua) kansoista kiittämään hänen pyhää nimeään ja voittamaan ylistämällä häntä.

25. a) Mitä meidän täytyy tehdä, jottemme olisi ristiriitaisia kehoittaessamme kaikkia ihmisiä antamaan hyväksymyksensä? b) Miksi me voimme olla ja miksi meidän tulee olla anteliaita menestyksessämme?

²⁵ On ristiriitaista, jos me kehoitamme kaikkia ihmisiä antamaan hyväksymyksensä sille, että me siunaamme Jehovaa, Jumalaamme, emmekä sitten anna heidän kuulla ja saada tietoa hänestä ja tulla kosketuksiin hänen Kristuksen johdossa olevan teokraattisen järjestönsä kanssa heidän vapautumisekseen. Astu siis eteenpäin. Anna heidän nähdä ja kuulla meitä hänen todistajinaan ja huomioida meidän hengellistä menestystämme ja tuntea ylitsevuotavaa halua päästä siitä osalliseksi. Meidän asenteemme heihin nähden täytyy olla sama kuin psalminkirjoittajan, joka sanoi: ”Huutakoot ilosta ja riemuitkoot ne, jotka suosivat minun vanhurskasta asiaani, niin, sanokoot he jatkuvasti: ’Jehova olkoon ylistetty, hän, joka on mielistynyt palvelijansa menestykseen’.” (Ps. 35:27, As) Menestys, millä hän on siunannut meitä, on kyllin runsas, niin että muiden lampaitten suuri joukko voi saada siitä osansa, olipa se kuinka lukuisa hyvänsä. Meillä on varaa olla anteliaita, avokätisiä. Kun me jaamme hyvinvointimme epäitsekkäästi toisten kanssa, niin me saamme nähdä Jumalan näkyvän järjestön menestyksen kasvavan yhä enemmän maailman pahenevasta tilasta huolimatta. Meidän oma ilomme lisääntyy Jehovassa hänen kansansa kanssa koko matkan uuteen maailmaan. Siksi me yhdymmekin psalminkirjoittajan kanssa sanomaan itsellemme ja toisille: ”Ylistäkää Jehovaa.”