Mitä kansan syntymä on merkinnyt ihmiskunnalle
1, 2. a) Vastaako Jehova suoraan Jesajan 66:9:ssä esittämiinsä kysymyksiin? b) Minkä kehotuksen hän esittää Jesajan 66:10–14:n mukaan?
SEN SIJAAN että Jumala olisi vastannut Jesajan 66:9:ssä esittämiinsä kysymyksiin selvän kielteisesti, hän pani Jesajan esittämään seuraavan riemullisen kehotuksen:
2 ”Iloitkaa Jerusalemin kanssa ja riemuitkaa hänestä kaikki, jotka häntä rakastatte; iloitsemalla iloitkaa hänen kanssaan, te, jotka olette hänen tähtensä surreet, että imisitte ja tulisitte ravituiksi hänen lohdutuksensa rinnoista, että joisitte ja virkistyisitte hänen kunniansa runsaudesta. Sillä näin sanoo Herra: Minä ohjaan hänen tykönsä rauhan niinkuin virran ja kansojen kunnian niinkuin tulvajoen. Ja te saatte imeä, kainalossa teitä kannetaan, ja polvilla pitäen teitä hyväillään. Niinkuin äiti lohduttaa lastansa, niin minä lohdutan teitä, ja Jerusalemissa te saatte lohdutuksen. Te näette sen, ja teidän sydämenne iloitsee, ja teidän luunne virkistyvät kuin vihanta ruoho; ja Herran käsi tulee tunnetuksi hänen palvelijoissansa, mutta vihollistensa hän antaa tuntea vihansa.” – Jesaja 66:10–14.
3. Mihin kotimaahansa palanneita juutalaisia pakkosiirtolaisia siis verrattiin ja mistä he saivat nauttia, ja kenen käden he näkivät tässä asiassa?
3 Pakkosiirtolaisuudesta palanneita verrattiin siis ravintoa saaviin vastasyntyneisiin lapsiin. Babylonin jokien varsilla oleville juutalaisille pakkosiirtolaisille maininta rintojen imemisestä ilmaisi, että tuhoutuneen pääkaupungin paikalle rakennettaisiin uusi Jerusalem ja että siitä tulisi monien kansalaisten eli asukkaitten muodostaman väestön äiti ja monien muiden valtansa alaisuudessa olevien kansalaisten äiti. (Vrt. Luukas 13:34.) Samaan tapaan kuin äidit siihen aikaan Lähi-idässä uudelleen rakennettu Jerusalem kantaisi lapsiaan vasemmalla tai oikealla lonkallaan ja istuessaan hyväilisi niitä hellästi sylissään. Ne juutalaiset, jotka rakastivat Jehovan näkyvää järjestöä silloin 500-luvulla eaa., iloitsivat tästä, ja he lakkasivat suremasta sitä, ettei heidän pakanamaassa viettämänsä pakkosiirtolaisuuden aikana ollut 70 vuoteen Jerusalemia Jehovan valitun kansan pääkaupunkina. Heidän ilonsa oli samanlaista kuin on kuvailtu Psalmissa 126 sen murheen vastakohtana, jota ilmaistaan Psalmissa 137. Jehovan palvelijat näkivät vapautumisessaan hänen kätensä.
4, 5. a) Miten jäännös reagoi siihen, että Jumalan ”käden” toiminta heidän hyväkseen oli ilmeistä, ja mitä se arvosti enemmän kuin ennen? b) Minkä muun toiminnan aika oli silloin tullut? c) Miten Jesaja kuvailee tämän?
4 Sama piti paikkansa vuonna 1919 ’syntyneen’ hengellisen ”kansan” jäsenistä. Kun he olivat kokeneet hämmästyttävän vapautumisen ensimmäisen maailmansodan aikana asetetuista rajoituksista ja tuhon omaksi joutumisen uhkasta, he iloitsivat suunnattomasti. Heidän murheensa kaikkosi. He arvostivat syvemmin kuin koskaan ennen sitä, että Jehova oli heidän Jumalansa ja että hänellä on näkyvä järjestö, aivan samoin kuin hänellä on taivaissa näkymätön järjestö joka on kuin vaimo hänelle. Tämä näkymätön järjestö on jäännökselle ”äiti”, ”ylhäällä oleva Jerusalem”. (Jesaja 54:1–6; Galatalaisille 4:26) Tultuaan siis jälleen yhteen ensimmäisen maailmansodan aikaisesta järjestäytymättömästä tilastaan he iloitsivat siitä, että tämä hengellinen ”äiti”, Jumalan, heidän Isänsä, taivaallinen ”vaimo”, ravitsi, kantoi ja helli heitä. Vanhemman Veljensä Jeesuksen Kristuksen kautta Jehovalle vihkiytyneinä ”palvelijoina” he saivat lohdutusta sen tuntemisesta, että Jehovan ”käsi” toimi heidän hyväkseen. Tämän vastakohdaksi hänen oli tullut aika ’antaa vihollistensa tuntea vihansa’. Heidän joukossaan olivat ne, jotka vihaavat hänen vastasyntyneen valtakuntansa julistajia, sillä hänelle vihkiytyneen kansan viholliset ovat myös hänen vihollisiaan. Jehova kertoo, miten hän toteuttaa tuomionsa, sanoessaan edelleen:
5 ”Sillä katso, Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia on oleva paljon. Jotka pyhittäytyvät ja puhdistautuvat puutarhamenoja varten, seuraten miestä, joka on heidän keskellänsä, jotka syövät sianlihaa ja muuta inhottavaa sekä hiiriä, niistä kaikista tulee loppu, sanoo Herra. Minä tunnen heidän tekonsa ja ajatuksensa. Aika tulee, että minä kokoan kaikki kansat ja kielet, ja he tulevat ja näkevät minun kunniani.” – Jesaja 66:15–18.
6. Miten israelilaiset Jesajan aikana rikkoivat liittonsa ja tahrasivat itsensä?
6 Silloin, kun Jesaja kirjoitti nuo sanat, yli 100 vuotta ennen vuonna 607 eaa. tapahtunutta Jerusalemin tuhoa, israelilaiset rikkoivat törkeästi Jehovan kanssa tekemäänsä kansallista liittoa, profeetta Mooseksen välittämää lakiliittoa. He pyhittäytyivät ja puhdistautuivat erikoispuutarhoissa suoritettavaa epäjumalanpalvontaa varten ja rikkoivat Jumalan lakeja, jotka kielsivät heitä syömästä tiettyjä ruokia. He saastuttivat ja tahrasivat itsensä liittonsa Jumalan edessä eivätkä tehneet mitään hänen kunniakseen.
7. a) Miten Jehova toimi liittonsa ehtojen mukaisesti asian ratkaisemiseksi? b) Minkä kanssa Jumalalla on samanlainen riita-asia nykyään?
7 Niinpä hän tuotti noille liiton rikkojille tuliset, myrskyisät tuomionsa täysin sopusoinnussa liittonsa ehtojen kanssa. Hän tarttui teloitus-”miekkaan” sen riita-asian ratkaisemiseksi, joka hänellä oli kaiken juutalaisen lihan kanssa. Ei ihme, että vain muutama tuhat säilyi hengissä Jerusalemin armottomasta tuhosta, ja heidätkin vietiin pitkäksi aikaa pakkosiirtolaisuuteen epäjumalia palvovaan pakanalliseen Babyloniin. Kaikki ympärillä olevat kansat ja kieliryhmät saivat omin silmin nähdä tämän Jehovan kunnian ilmenemisen, joka osoitti hänet liittonsa pitäväksi Jumalaksi joka ei valehtele. Kaikki tämä antaa meille vakavan muistutuksen siitä, että samalla Jumalalla on riita-asia paljon suuremmassa laajuudessa nykyisen kristikunnan kanssa, joka väittää olevansa muinaisen Israelin sijasta Jehova Jumalan kansa. Omaksi kunniakseen hän tulee käyttämään koston ”miekkaansa” lyödäkseen sen kertakaikkisesti.
Kansojen keskuuteen asetettu ”merkki”
8, 9. a) Minkä aikaansaamisen ja minkä kansansa sodanaikaisen kokemuksen jälkeen Jehova on täyttänyt tarkoituksensa kunniakseen? b) Miten hän esitti tarkoituksensa Jesajan 66:19, 20:ssä?
8 Tuottaakseen kautta maailman kunniaa itselleen tämä Kaikkivaltias Jumala on toteuttanut muuttumattoman tarkoituksensa sen suhteen, mitä tapahtuisi sen jälkeen kun hän synnytti ”maan yhden päivän kivulla” ja ”kansan yhdellä haavaa”. Kun luemme hänen Jesajan 66:19, 20:ssä esitetyt sanansa, voimme palauttaa mieleemme, mitä hän on kunniakseen tehnyt siitä lähtien, kun hengellisten israelilaisten jäännöksen muodostama ”kansa” syntyi vuonna 1919, vaikka se oli lakannut olemasta järjestäytynyt kansa ensimmäisen maailmansodan aikana eikä sillä juuri ollut toivoa säilyä elossa tuossa maailmanselkkauksessa eikä se odottanut sitä. Jehova sanoi:
9 ”Ja minä teen tunnusteon [asetan merkin, UM; hepr. ōth; latin. signum, Vulgata] heidän keskellänsä ja lähetän pakoonpäässeitä heidän joukostansa pakanain tykö Tarsiiseen, Puuliin ja Luudiin, jousenjännittäjäin tykö, Tuubaliin ja Jaavaniin, kaukaisiin merensaariin, jotka eivät ole kuulleet minusta kerrottavan eivätkä nähneet minun kunniaani, ja he ilmoittavat minun kunniani pakanain keskuudessa. Ja he tuovat kaikki teidän veljenne kaikista kansoista uhrilahjana Herralle hevosilla, vaunuilla, kantotuoleilla, muuleilla ja ratsukameleilla minun pyhälle vuorelleni Jerusalemiin, sanoo Herra, niinkuin israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran temppeliin.”
10. Miksi Jumalan kansojen keskuuteen ’asettama’ ”merkki” on osoittautunut?
10 Miksi se ”merkki” on osoittautunut, jonka Jehova on ’asettanut’ kansojen keskuuteen ensimmäisestä maailmansodasta lähtien? Se on ollut elävä ”merkki”. Jesajan profetian alkupuolella tämä Jehovan puhetorvi sanoi: ”Katso, minä ja lapset, jotka Herra on minulle antanut, me olemme Herran Sebaotin merkkeinä ja ihmeinä Israelissa, hänen, joka asuu Siionin vuorella.” (Jesaja 8:18) Heprealaiskirjeen 2:11–13:ssa kristitty apostoli Paavali lainaa noita profeetallisia sanoja ja soveltaa ne Jeesukseen Kristukseen ja hänen hengestäsiinneisiin opetuslapsiinsa sanoen: ”Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki peräisin yhdestä, ja siitä syystä hän ei häpeä kutsua heitä ’veljiksi’ sanoessaan: . . . ’Katso! Minä ja lapsukaiset, jotka Jehova on minulle antanut.’”
11. Mitä ne, jotka muodostavat ”merkin”, ovat saarnanneet kautta maailman vuodesta 1914 lähtien, ja miksi heidät tarvitsi koota?
11 Sopusoinnussa tämän kanssa se ”merkki”, jonka Jehova asetti maan kansojen keskuuteen, joita koskevat ”pakanain ajat” päättyivät vuonna 1914, on hengellinen ”kansa”. Sen jäsenet ovat saarnanneet kautta maailman Jumalan valtakuntaa, joka syntyi taivaissa ”kansain määräaikojen” päättyessä vuonna 1914. (Luukas 21:24, Kirkkoraamattu; Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös; Matteus 24:14) Sitä tarkoitusta varten Jehova kokosi hengellisten israelilaisten jäännöksen yhteen, sillä ensimmäisen maailmansodan aikainen ankara varoo oli saanut sen hajaantumaan.
12. a) Keitä piti lisätä ensimmäisessä maailmansodassa säilyneen jäännöksen yhteyteen? b) Milloin erikoisesti ”pakoonpäässeitten” lähettäminen alkoi?
12 Oli myös vielä muita, jotka oli määrä tuoda ja lisätä niiden hengellisten israelilaisten yhteyteen, jotka säilyivät ensimmäisessä maailmansodassa, jotta Kristuksen hengellisten ”veljien” jäännöksen täysi jäsenmäärä olisi saavutettu tänä aikana. (Matteus 25:40) Siitä lähtien kun Kansainvälisten Raamatuntutkijoitten ensimmäinen yleiskonventti pidettiin Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa kesällä vuonna 1919, Jehova alkoi huomattavasti lähettää alkuperäisen jäännöksen ”pakoonpäässeitä” ”pakanoiden” eli ”kansojen” luo. Vielä huomattavammin hän teki siten Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran konventissa vuonna 1922 samassa paikassa vähän matkan päässä Sanduskyn rannasta Ohiossa, kun Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti huipensi konventtilaisille pitämänsä innostavan puheen dramaattisiin sanoihin: ”Julistakaa, julistakaa, julistakaa Kuningasta ja hänen valtakuntaansa.” Sen jälkeen hengellisten israelilaisten jäännöksen seurakunnat ryhtyivät julistamaan Jumalan perustettua valtakuntaa ”todistukseksi kaikille kansoille” kaikkien jäsenten julistaessa kentällä ”talosta taloon” ja julkisesti. Kaikki olivat valtakunnan lähettiläitä! – Apostolien teot 20:20.
13. Ketkä kootaan kaikista kansoista Jesajan profetian täyttymykseksi ja ikään kuin millä kävelemistä nopeammilla keinoilla?
13 Kaikki tämä johti Jesajan profetian täyttymykseksi hengellisten veljien jäännöksen suureen kokoamiseen ikään kuin kaikenlaisten kulkuvälineitten avulla, jotka ovat paljon kävelyä nopeampia. Jehova oli sanonut lähettävänsä ”pakoonpäässeitä” jopa kaukaisiin maihin, ja hän teki sen lähettämällä niitä, jotka olivat selviytyneet elossa ensimmäisestä maailmansodasta ja nälänhädästä, ruttotaudeista ja maanjäristyksistä, jotka olivat tunnusomaisia vuosien 1914–1918 kuolemaa aiheuttavalle aikakaudelle, ja erityisesti vainosta, joka riehui Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kanssa innokkaassa yhteistoiminnassa olevia vihkiytyneitä raamatuntutkijoita vastaan kautta maailman. Varsinkin varoo aiheutti joidenkuiden hengellisen kuoleman, niin että he eivät olleet mukana elossa säilyneen jäännöksen uudelleen kokoamisessa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, varsinkaan silloin kun Seuran painotuotteiden ja sen seurakunnissa vierailevien matkaedustajien kautta alettiin esittää kutsua yhteistoimintaan.
14. Mistä lähetetyt ”pakoonpäässeet” kertoivat, ja millainen tietämättömyys vallitsi joissakin paikoissa, joihin heitä lähetettiin?
14 Mutta Jehovan ennustuksen mukaan uskolliset ’ilmoittivat hänen kunniaansa pakanain keskuudessa’. (Jesaja 66:19) Nuo tottelevaiset ”pakoonpäässeet” menivät kaikkiin maihin ja ”kansoihin”, joihin heidän oli mahdollista päästä, jopa ”kaukaisiin merensaariin”, kertomaan Jehovan valtakunnan kunniasta. Tämä valtakunta oli nyt perustettu taivaissa ja annettu Jehovan hallitsevalle Kuninkaalle, Jeesukselle Kristukselle. Monet noissa kansoissa ja kaukaisilla saarilla olevat eivät olleet kuulleet lainkaan kerrottavan tosi Jumalasta Jehovasta eivätkä olleet koskaan ymmärtäneet, että ennustettujen aikain merkkien mukaan hänen loistoisa valtakuntansa oli syntynyt taivaissa. – Ilmestys 12:1–5, 10.
15. Millaisessa hengellisessä tilassa niiden hengellisten ”veljien”, jotka tuodaan ”uhrilahjaksi Herralle”, täytyy pitää itsensä ja miksi?
15 Kaikki ne, jotka ”pakoonpäässeet” ovat tuoneet hengellisinä ”veljinään”, he ovat tuoneet ”uhrilahjana Herralle”, Jehovalle, eivätkä jonkin uskonlahkon ihmisjohtajalle tai jollekin maalliselle poliittiselle maailmanvallalle, joka kilpaili kansan tuen saamisesta. ”Uhrilahjan” täytyi olla puhdas, jotta se olisi ollut otollinen Jehovalle. Sen tähden profetiassa verrataan tämän elävän ”uhrilahjan” tuomista siihen, kun ”israelilaiset tuovat ruokauhrin puhtaassa astiassa Herran temppeliin”. (Jesaja 66:20) Siksi ne hengelliset ”veljet”, jotka muodostavat tämän ”uhrilahjan”, eivät saa olla osa tästä maailmasta; heidän täytyy suojella itsensä ”maailman tahroilta”. (Jaakob 1:27) Heidän täytyy pysyä puolueettomina tämän epäpuhtaan asiainjärjestelmän saastuttavaan politiikkaan nähden. Sen tähden Jehova sanoi, että heidät tuotaisiin ”pyhälle vuorelleni, Jerusalemiin” (UM). Tämä ei tarkoita nykyistä Jerusalemia, poliittisen Israelin valtion pääkaupunkia. Valtio, jonka pääkaupunki se on, on 85-prosenttisesti juutalainen, ja se on maailman rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi perustetun Yhdistyneiden Kansakuntien järjestön jäsen.
16. Miksi Jehovalla ei ole Lähi-idässä nykyään mitään, mitä voitaisiin kutsua hänen ”pyhäksi vuorekseen”?
16 Nykyisessä Jerusalemissa Lähi-idässä ei ole mitään ”pyhää vuorta”, jota Jehova voisi kutsua omakseen uskonnollisessa merkityksessä. Miksi ei? Koska sen vuoren laella, joka kerran oli hänen ”pyhä vuorensa”, on nyt muhamettilaisten pyhäkkö, Kalliomoskeija. Se ei ole Jehovan palvojia varten, vaan Allahin, jumalan jolla ei ole persoonanimeä.
17. Mikä on siis ”pyhä vuori, Jerusalem” jolle hengellisiä ”veljiä” on tuotu vuonna 1919 tapahtuneesta kansan syntymästä lähtien?
17 Kun harkitaan rehellisesti kaikkia asiaan kuuluvia seikkoja, seuraava merkittävä toteamus on ilmeinen: Jesajan 66:20:ssä mainittu ”pyhä vuori” tarkoittaa nykyisessä täyttymyksessä hengellisten israelilaisten äitijärjestöä, nimittäin ”ylhäällä olevaa Jerusalemia”, josta puhutaan Galatalaiskirjeen 4:26:ssa. Se on se Siion, joka on ’synnyttänyt lapsensa’ Jesajan 66:8:n mukaan. Nämä ”lapset” muodostavat ”kansan”, joka ’synnytettiin yhdellä haavaa’ sodanjälkeisenä vuonna 1919. Sen vuoksi ne hengelliset ”veljet”, jotka ”pakoonpäässeet” ovat tuoneet ”kansan” syntymästä lähtien, on tuotu ”uhrilahjana Herralle” ja saatettu kosketuksiin hänen kuninkaallisen järjestönsä, ”ylhäällä olevan Jerusalemin”, kanssa, jota vanhan ajan uudelleen rakennettu maallinen Jerusalem esikuvasi. Koska nämä tuotiin esiin ”hänen lapsinaan”, heidät saatettiin Jehovan yleisjärjestön näkyvään maalliseen osaan olemaan hengellisiä jerusalemilaisia.
Jehovan puhtaan palvonnan ennallistaminen
18. Mitä ”kansan” oli mitä sopivinta tehdä toiminta-alueellaan, koska Jehova lupasi ottaa joitakuita vastasyntyneestä ”kansasta” myös ”leeviläisiksi papeiksi”?
18 Ryhtyikö tämä vastasyntynyt ”kansa” palvomaan täydessä määrin elävää tosi Jumalaa Jehovaa sodanjälkeisellä hengellisellä toiminta-alueellaan? Sellainen menettely oli mitä sopivinta nyt, kun siihen kuuluvat oli vapautettu Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, herruudesta. Ja siten he tekivätkin sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jehova lupasi tehdä vastasyntyneen ”kansan” suhteen Jesajan 66:21:ssä: ”Ja heitäkin minä otan leeviläisiksi papeiksi, sanoo Herra.” Meidän täytyy muistaa, että kun israelilaiset vuosina 607–537 eaa. olivat 70 vuotta pakkosiirtolaisuudessa vanhan ajan Babylonissa, he olivat vailla Aaronin sukuun kuuluvan ylimmäisen papin ja alipappien ja heidän palvelijoittensa, leeviläisten, aktiivista palvelusta, koska temppeli, jossa he palvelivat, tuhottiin. Jehova oli sen ennustanut täsmällisesti Hoosean 3:4, 5:ssä sanoen:
19. Miten Jehova oli ennustanut palvontansa ennallistamisen Hoosean 3:4, 5:ssä?
19 ”Kauan aikaa saavat israelilaiset olla . . . ilman uhria ja patsasta, ilman kasukkaa ja kotijumalia. Senjälkeen israelilaiset kääntyvät ja etsivät Herraa, Jumalaansa, ja Daavidia, kuningastansa [Messiasta]. Vavisten he lähestyvät Herraa ja hänen hyvyyttänsä päivien lopulla.”
20. Minkä rakentamista sellainen Jehovan toiminta edellytti, mihin piti rakentaa ja minkä erittäin tärkeitten tarpeiden täyttämiseksi?
20 Sen lisäksi että Jehova vapautti heidät Babylonista, hän huolehtisi myös heidän tärkeimmistä tarpeistaan, heidän hengellisistä tarpeistaan. Hän asettaisi uudelleen virkaansa laillisen ylimmäisen papin alipappeineen, ja näiden apuna olisi leeviläisten joukko. Tämä edellytti temppelin rakentamista uudelleen Jerusalemiin, jossa temppelissä nämä voisivat suorittaa palvelustehtäviään. Ne olisivat erittäin tärkeitä ”kansalle”, joka oli syntyvä ”yhdellä haavaa”. Tämä oli tapahtuva ”maassa”, joka syntyisi ”yhden päivän kivulla”, heidän rakkaassa kotimaassaan. Niin oli käyvä, niin epätodennäköiseltä kuin se saattoikin näyttää. – Jesaja 66:8.
21. Mitä samanlaista tapahtui hengellisessä merkityksessä vastasyntyneelle ”kansalle” vuodesta 1919 lähtien?
21 Hengellisessä merkityksessä sama on pitänyt paikkansa hengellisen Israelin jäännöksestä, koska Jehova Jumala vapautti sen Suuresta Babylonista (väärän uskonnon maailmanmahdista) sodanjälkeisenä vuonna 1919. Hän piti ensin huolta siihen kuuluvien hengellisistä tarpeista. Hän selvensi heidän ymmärrystään sen suhteen, mikä oli Messias-Kuninkaan, Jeesuksen Kristuksen, virka Jumalan Ylimmäisenä Pappina. Hän puhdisti heidät kaikista uskonnollisista tahroista, joita heissä vielä oli siksi, että he olivat olleet Suuren Babylonin yhteydessä ja sen orjuudessa. ”Valitun heimon, kuninkaallisen papiston, pyhän kansan, [Korkeimmalle Jumalalle] erikoisomaisuudeksi otetun kansan”, jäseninä he oppivat ymmärtämään entistä selvemmin, kuinka ja miksi heidän tarvitsi pysyä täysin puolueettomina nykyisen maailman poliittisten asioiden suhteen. He näkivät, että elävän tosi Jumalan oli tullut aika ’tehdä itselleen nimi’. Ja he näkivät velvollisuudekseen korottaa Jumalan persoonanimi Jehova kaikkien muiden nimien yläpuolelle. He havaitsivat, että heidän velvollisuutensa oli olla tämän Jumalan todistajia, jonka nimi oli jätetty varjoon satojen vuosien ajan, ja he omaksuivat sopivasti nimen ”Jehovan todistajat” muistettavana vuonna 1931. – 1. Pietari 2:9; Jesaja 43:12; 63:12.
22. Vaikka Raamatun opetukseen sisältyy ihmisten pelastus, niin mikä on sen tärkein asia, sen tärkein opetus ja miksi?
22 Pyhän Raamatun tärkein asia, tärkein opetus, ei ole ihmissuvun pelastus synnistä ja kuolemasta ja Saatana Panettelijan ja hänen järjestönsä orjuudesta, vaikkakin se ansaitsee asianmukaisen huomioonoton henkeytetyssä Raamatussa. Vuoden 1941 englanninkielisen Vartiotornin elokuun 15. päivän numeron pääkirjoituksessa, jonka nimi oli ”Nuhteettomuus”, sanottiin: ”Raamatussa tähdennetään toistuvasti Jehovan tarkoitusta, jonka mukaan hänen vanhurskas hallituksensa tulee hallitsemaan maailmaa. Hänen hallituksensa on teokratia, jonka johtoon hän on asettanut Kristuksen Jeesuksen Kuninkaaksi. . . . Saatanan uhmaavan haasteen herättämä tärkein kysymys oli ja on KAIKKEUDENHERRUUS.” (Kappaleet 1, 19) Korkeimman Jumalan päätarkoitus on siis saattaa kunniaan tämä kaikkeudensuvereenisuus, joka on yksin hänellä. Hän tekee sen kunniakseen pian ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Har-Magedonin taistelukentällä. (Ilmestys 16:14–16) Hengellisen Israelin ”pyhän kansan” velvollisuus, etu ja kunnia on säilyttää nuhteettomuutensa Jehovan kaikkeudenherruutta eli suvereenisuutta kohtaan ja todistaa siten Panettelija valehtelijaksi.
23. Minkä viholliskansojen ponnistelujen tyhjäksi tekeminen on Jesajan 66:22:ssa olevien Jehovan sanojen täyttymystä?
23 Aina tähän saakka kaikki Saatanan näkyvään järjestöön kuuluvien maailmallisten kansojen, ponnistelut ovat epäonnistuneet, kun ne ovat yrittäneet tuhota Jehovan ”kansan”, joka ’syntyi’ vuonna 1919 vastasyntyneeseen ”maahansa”. Tämä on sen vakuutuksen luotettava täyttymys, jonka Kaikkeuden Suvereeni esitti Jesajan 66:22:ssa seuraavin sanoin: ”Niinkuin uudet taivaat ja uusi maa, jotka minä teen, pysyvät minun kasvojeni edessä, sanoo Herra, niin pysyy teidän siemenenne ja teidän nimenne.”
24. a) Mistä Jumalan uusien taivaitten ja uuden maan pysyvyys antaa vakuuden hengellisen Israelin jäännökselle? b) Minkä osa jäännöksestä tehdään aikanaan?
24 Mitä kaikkea tahansa Saatana Panettelija ja hänen näkymättömät demoninsa ja hänen näkyvä maallinen järjestönsä yrittänevätkin lähitulevaisuudessa tehdä hengellisen Israelin jäännöstä vastaan, sitä ja sen nimeä ei tulla pyyhkäisemään pois. Saatanan järjestön näkyvä maallinen siemen ja sen nimi eivät tule enää kauan pysymään. Mutta sen täydellisenä vastakohtana Jehovan yleisjärjestön siemen, hengellisen Israelin jäännös, pysyy; sen viholliset eivät tule pyyhkimään pois sen nimeä eikä se joudu unohduksiin. Aivan yhtä varmasti kuin Kaikkeuden Suvereenin Jehovan tekemät uudet taivaat ja uusi maa pysyvät, pysyvät myös hengellisen Israelin jäännös ja sen arvokas nimi. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että hengellisen Israelin jäännös pysyy iäti maan päällä, sillä aikanaan siihen kuuluvat otetaan pois ja liitetään Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen yhteyteen ”uusissa taivaissa”, ja he tulevat palvelemaan alipappeina hengellisessä temppelissä.
25. a) Milloin Jehova alkoi ’tehdä’ noita ”uusia taivaita”? b) Erityisesti mistä lähtien ovat ”uuden maan” tulevat jäsenet ilmaantuneet?
25 Jehova Jumala alkoi tehdä ”uusia taivaita” ”kansain määräaikojen” päättyessä vuonna 1914, jolloin hän asetti kirkastetun Poikansa Jeesuksen Kristuksen taivaalliselle valtaistuimelle hallitsemaan kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana. Tämä on ”Daavidin Poika”, ja kun hän oli täydellisenä ihmisenä maan päällä, Kaikkeuden Suvereeni Jehova teki hänen kanssaan liiton ikuisesta valtakunnasta. (Matteus 21:15) Kuningas Jeesus Kristus hallitsee taivaalliselta valtaistuimeltaan maapalloamme. ”Uuden maan” tekeminen ei merkitse eikä vaadi kirjaimellisen maamme tuhoamista, sillä tämä planeetta Maa ”pysyy iäti”. (Saarnaaja 1:4) Kristuksen hallinnassa oleva Jumalan valtakunta muuttaa sen ikuiseksi paratiisiksi. Se ei ole ristiriidassa tämän suurenmoisen tosiasian kanssa, sillä ”uuden maan” tekeminen merkitsee sitä, että Jehova tekee uuden ihmisyhteiskunnan, joka on täysin sopusoinnussa hänen kanssaan ja hänen vanhurskaitten ”uusien taivaittensa” kanssa. (2. Pietari 3:13) Hänellä on jo elossa maan päällä miljoonia tuon ”uuden maan” yhteiskunnan tulevia jäseniä. He ovat ilmaantuneet erityisesti vuodesta 1935 lähtien.
26. a) Miten tämän ”suuren joukon” tulemiseen hengellisen Israelin jäännöksen yhteyteen viitattiin Jesajan 66:12:ssa? b) Missä tämä ”joukko” nyt palvelee Jehovaa?
26 Nämä ovat tulleet kaikista kansakunnista, roduista, kansoista ja kielistä ja ovat vihkiytyneet Jehova Jumalalle Ylimmäisen Papin Kristuksen kautta ja ovat vertauskuvanneet vihkiytymisensä vesikasteella Hyvää Paimentaan, Jeesusta Kristusta, jäljitellen. (Johannes 10:14–16) Aikaisemmin, Jesajan 66:12:ssa, Jehova oli sanonut, että hän ohjaisi ”ylhäällä olevaa Jerusalemia” edustavan hengellisen Israelin jäännöksen luo ”kansojen kunnian niinkuin tulvajoen”. Vuodesta 1935 lähtien tämä ”kansojen kunnian” ohjaaminen hengellisen jäännöksen luo on ollut käynnissä, kun Hyvän Paimenen, hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” on alkanut ilmaantua. (Ilmestys 7:9–17) Koska tähän joukkoon kuuluvat ovat olleet uskollisia Kristuksen hallinnassa olevalle Jehovan teokraattiselle hallitukselle, Hyvä Paimen on tehnyt heistä ”yhden lauman” hengellisten israelilaisten jäännöksen kanssa. Heidät tuodaan Jehovan hengelliseen temppeliin, jota kutsutaan ”kaikkien kansojen rukoushuoneeksi”. (Jesaja 56:7; Markus 11:17) Jumalan hengellisessä temppelissä, jossa kaikkiin kansoihin kuuluvat saavat rukoilla, kunniakas ”suuri joukko” suorittaa ”hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt”. – Ilmestys 7:15.
27, 28. Kuinka usein ”suuri joukko” ”kaikesta lihasta” kokoontuu jäännöksen kanssa, ja millaisia tuloksia tuottaa sen osallistuminen todistustyöhön?
27 Tämä suurenmoinen nykyinen kehitys on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jehova edelleen sanoo Jesajan 66:23:ssa: ”’Ja varmasti tapahtuu, että uudesta kuusta uuteen kuuhun ja sapatista sapattiin kaikki liha tulee kumartumaan minun edessäni’, on Jehova sanonut.” (UM) – Haggai 2:7–9.
28 Raporttien mukaan ”suuri joukko” ”kaikesta lihasta” pitää kokouksia hengellisen Israelin jäännöksen kanssa säännöllisesti ikään kuin ”uudesta kuusta uuteen kuuhun [kuukausittain] ja sapatista sapattiin [viikoittain]”. Se osallistuu uskollisesti voidellun jäännöksen kanssa julkiseen todistamiseen ja talosta taloon suoritettavaan todistustyöhön, jotta ”asiainjärjestelmän päättymistä” koskeva Jeesuksen ennustus täyttyisi: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille.” (Matteus 24:3, 14) Ne ”kaikkeen lihaan” kuuluvat, jotka ilmaisevat vastakaikua saarnaamiselle, ’tulevat kumartumaan’ Suvereenin Jehovan edessä.
29, 30. a) Miten Jesajan 66:24 ilmaisee, että ”kaikesta lihasta” tulevat palvojat säilyvät ”suuressa ahdistuksessa”, joka tekee lopun tästä asiainjärjestelmästä? b) Minkä perustuksen he muodostavat, ja keitä he myöhemmin johtavat kaiken taivaassa ja maan päällä olevan Tekijän palvontaan?
29 Koska he säilyvät elossa maailmaa aivan pian kohtaavasta ”suuresta ahdistuksesta”, he saavat nähdä, kuinka Jehova saattaa kunniaan kaikkeudensuvereenisuutensa tuhoamalla omat vihollisensa ja heidän vihollisensa maailmanlaajuisessa ”ahdistuksessa”. Tähän viitaten Jesaja päättää profetiansa sanoihin: ”Ja he [ahdistuksessa säilyvät] käyvät ulos katselemaan niiden miesten ruumiita, jotka ovat luopuneet minusta; sillä heidän matonsa ei kuole, eikä heidän tulensa sammu, ja he ovat kauhistukseksi kaikelle lihalle.” – Jesaja 66:24.
30 Samoin kuin kirotut ”vuohet” Jeesuksen vertauksessa, joka täyttyy tämän ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana, ne jotka luopuvat Suvereenista Herrasta Jehovasta, ”menevät ikuiseen pois karsimiseen”, ikuiseen tuhoon. (Matteus 24:3; 25:31–46) Sitten ”uuden maan” perustuksena olevat paratiisimaan lampaankaltaiset perijät lausuvat keskuuteensa tervetulleiksi kaikki ne, jotka herätetään kuolleista elämään lihassa maan päällä. He johtavat kaiken sellaisen kuolleista herätetyn lihan palvomaan yksimielisesti ”uusien taivaitten” ja ”uuden maan” kunniaan saatettua Tekijää. – Jesaja 65:17; 2. Pietari 3:13.
Miten vastaisit seuraaviin kysymyksiin, jotka perustuvat Jesajan 66:8–20:een?
Jae 8: Miten Jehovan hengellinen ”kansa” ’syntyi’ hengelliseen ”maahansa” vuonna 1919?
Jakeet 9–14: Miten Jerusalem ravitsi ”lapsiaan” ja huolehti rakkaudellisesti heistä? Miten tämä soveltuu hengellisiin lapsiin meidän aikanamme?
Jakeet 15–18: Mitkä menettelyt aiheuttivat Jerusalemin tuhon vuonna 607 eaa., ja mitä se ennustaa nykyajasta?
Jakeet 19, 20: Minkä ”merkin” Jehova on asettanut ”pakanain keskuuteen”? Mitä tarkoitusta varten?
Miten vastaiset seuraaviin kysymyksiin, jotka perustuvat Jesajan 66:19–24:ään?
Jae 19: Miten ”pakoonpäässeitä” on lähetetty ”pakanain” luo? Mikä siitä on ollut seurauksena?
Jae 20: Millä tavalla ”israelilaiset” ovat tuoneet ”uhrilahjan” Jehovan huoneeseen?
Jae 21: Millä tavalla jotkut on otettu palvelemaan ”pappeina”?
Jae 22: Minkä vakuutuksen Jehova antaa ennallistetulle kansalleen viitaten ”uusien taivaitten ja uuden maan” varmuuteen?
Jae 23: Millä tavalla me näemme ”kaiken lihan” kumartuvan Jehovan edessä ”uudesta kuusta uuteen kuuhun ja sapatista sapattiin”?
Jae 24: Mitä ”suuressa ahdistuksessa” elossa säilyvät näkevät omin silmin Jehovasta luopuneitten kohtalosta?
[Kuva s. 19]
Niin kuin äiti Jerusalem huolehti rakkaudellisesti ”lapsistaan”
[Kuva s. 25]
’Päästyään pakoon’ ”Suuresta Babylonista” Jehovan todistajat ovat lähteneet viemään Valtakunnan sanomaa