Sanotaan ”rauha” vaikka ei rauhaa ole
1. Miten nykyajan Jeremia-luokka suhtautuu niihin, jotka julistavat ”rauha!”, vaikka rauhaa ei ole?
PROFEETTA Jeremia ei kuulunut niihin aikalaisiinsa, jotka sanoivat ”rauha!”, vaikka ei rauhaa ollut. Samoin ei nykyajan Jeremia-luokkakaan kuulu niihin kristikunnan puhetorviin, jotka jäljittelevät Jeremian ajan itsepintaisia ”rauhan” julistajia. Ketkä lopulta osoittautuvat totuuden puhujiksi, ”rauhan” julistajat vai niin sanotut ”onnettomuuden ennustajat”?
2, 3. a) Mistä lähteestä ihmiset tuntevat olevansa pakotettuja etsimään häiriintymätöntä, kestävää rauhaa? b) Mitä Jeremian käskettiin seuraavaksi sanoa sen valaisemiseksi, kuinka huono sellainen rauhan lähde on?
2 Ihmisistä tuntuu, että heidän on pakko odottaa yliluonnollista apua ylhäältä, jotta maailman asiat voitaisiin ratkaista rauhanomaisesti. Mutta he eivät odota muinaisen profeetan Jeremian Jumalan olevan häiriintymättömän, kestävän rauhan lähde. Yliluonnolliset voimat, joilta he odottavat rauhaa, tulevat osoittautumaan täysin avuttomiksi vääriksi jumaliksi! Varoitukseksi meille kaikille kuninkaitten, ruhtinaitten, pappien, profeettojen ja yhteisen kansan perusteettomien rauhan unelmien särkymisestä, kun heidän väärät rauhanjumalansa pettävät heidät, henkeytetyn profeetan Jeremian käskettiin sanoa kyseisestä ajasta:
3 ”Siihen aikaan [josta kerrotaan Jeremian 7:32–34:ssä], sanoo Herra, otetaan [babylonialaisten valloittajien toimesta] Juudan kuningasten ja sen ruhtinasten luut, pappien ja profeettain luut sekä Jerusalemin asukasten luut pois heidän haudoistansa ja hajotetaan auringon, kuun ja kaiken taivaan joukon eteen, joita he rakastivat [palvontaesineinä] ja palvelivat, joita he seurasivat, etsivät ja kumartaen rukoilivat; niitä [luita] ei koota eikä haudata, vaan ne tulevat maan lannaksi.” – Jer. 8:1, 2.a
4. Mitä hautojen häpäiseminen ilmaisee väärien jumalien palvojille, ja mitä he eivät ole arvollisia kokemaan?
4 Taivaankappaleet, jotka olivat lähettäneet säteitään niin lupaavasti Jerusalemin ja Juudan maan asukkaiden ylle, katsoisivat silloin avuttomina alas sinä onnettomana aikana, jolloin ratkaistaisiin kysymys: Kuka on totuuden Jumala? Uskonnon ja politiikan alalla huomattavien henkilöitten hautojen häpäiseminen ilmaisisi niitä kohtaan tunnettavaa halveksuntaa, jotka palvoivat vääriä jumalia vastoin Jehovan kymmentä käskyä. He eivät saisi nukkua rauhassa kuolonuntakaan. (Job 3:13–19) Jehovan silmissä hurskaat väärien jumalien palvojat eivät ansaitse saada suojelevaa pyhyyttä varsinkaan siksi, että he väittävät olevansa kristillisessä suhteessa Raamatun Jumalaan ja silti rikkovat hänen selvästi esitettyjä käskyjään. (2. Moos. 20:1–6; 1. Joh. 5:21; 2. Kor. 6:16) He eivät ole arvollisia kokemaan kuolleille kuuluvaa kunnioitusta!
5. Miten Jehovan todistajien vainoojat tulevat havaitsemaan, että heidän Jehovaan kohdistamansa pilkka soveltuu heidän omiin jumaliinsa?
5 Tilinteon päivä tulee siis kohtaamaan niitä, jotka ovat vainonneet Jehovan kristittyjä todistajia ja pilkanneet heitä uhmaavin sanoin: ’Missä on teidän Jumalanne Jehova? Tulkoon hän pelastamaan teidät nyt!’ (Ps. 22:8, 9) Lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, jossa kristikunta tuhoutuu, sitä teoillaan mielistelevät vainoojat tulevat huomaamaan, voivatko heidän väärät jumalansa auttaa heitä. Silloin he saavat tietää, etteivät heidän jumalansa kykene pelastamaan heitä sen Jumalan tuomiolta, jota he pilkkasivat.
6, 7. a) Mitä Babyloniin karkotetut olisivat pitäneet parempana ja miksi? b) Vaikka Jehova on pyytänyt palaamaan luokseen, niin miten siihen on suhtauduttu samalla tavalla kuin Jeremian aikana?
6 Jeremian aikana joidenkuiden oli määrä jäädä eloon Jerusalemin tuhossa. Miten heidän kävi? Heidät oli määrä karkottaa Babylonian maahan. Heille ’kuolema oli oleva halutumpi kuin elämä’. (Jer. 8:3) Vaikka Jehova pyysi liittoa vastaan rikkovia israelilaisia palaamaan rauhalliseen suhteeseen kanssaan, he juoksivat tämän maailman ’juoksua’ aina vuoteen 607 eaa. asti. Niinpä he eivät laskeneet varmaa perustusta rauhallisen tulevaisuuden saamiselle Jehovan siunauksen alaisuudessa. Samoin nykyaikana kristikunta on juossut juoksuaan. Kymmenien vuosien ajan vuodesta 1919 lähtien Jeremia-luokka, joka on koostunut Jehovan voidelluista todistajista, on tehnyt tunnetuksi, millä tavalla voidaan päästä takaisin rauhallisiin suhteisiin Raamatun Jumalan kanssa. Mutta suurin osa kristikunnan kirkonjäsenistä on kieltäytynyt noudattamasta neuvoja. On käynyt juuri niin kuin Jeremia sanoi:
7 ”Miksi kääntyy tämä kansa, Jerusalem, pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? . . . ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa.” – Jer. 8:4–6.
8. Minkä havaitsematta jättäminen oli vikana silloin niin kuin nykyäänkin?
8 Missä oli vika Jeremian aikana, jolloin oli Jehovan aika tarkastaa liittokansansa? Ja missä on vika nykyään, kun on kysymys kristikuntaan kuuluvista? Vika oli silloin ja on nytkin siinä, etteivät he käyttäneet havaintokykyään, jonka avulla esimerkiksi muuttolinnut havaitsevat kevään saapumisajan. Pohjoisesta tulleet linnut, jotka ovat asettuneet pohjoisen talven ajaksi turvaan lämpimille eteläisille alueille, esimerkiksi Palestiinaan, palaavat viipymättä pesimä- ja parittelupaikoilleen pohjoiseen. Tämän vastakohdaksi Jehova sanoo: ”Mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta [tuomiota, UM].” (Jer. 8:7) Samanlainen oli tilanne Jeesuksen ja hänen apostoliensa päivinä, ennen kuin roomalaiset tuhosivat Jerusalemin vuonna 70. (Matt. 16:2–4; Luuk. 19:44) Samanlainen tilanne on ilmeinen kristikunnassa näinä Jeremia-luokan päivinä.
VAMMAA EI PARANNETTU
9, 10. a) Millä perusteella kristikunnan papit väittävät olevansa viisaita ja lakiin perehtyneitä? b) Minkä ennakkonäkemyksen Jehova esittää meille heidän menettelyjensä seurauksista todisteeksi heidän väitteensä paikkansapitämättömyydestä?
9 Kristikunnan papisto väittää olevansa viisas, ei niinkään siksi, että sillä on Raamattu, vaan teologisen koulutuksensa takia. Papit väittävät tuntevansa Raamatun Jumalan lain ja osaavansa tulkita ja soveltaa sitä. Mutta Raamatun Jumala tietää asian olevan toisin. Hän katsoo eteenpäin lähitulevaisuuteen, jolloin papit joutuvat kohtaamaan seuraukset siitä, miten ovat hoitaneet kristikunnan asioita. Tällaisen ennakkonäkemyksen ilmaisten Jehova sanoo:
10 ”Kuinka saatatte sanoa: ’Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki’? Totisesti! Katso, [lopullisen yhteenoton puhjetessa] valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä. Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta? Sentähden [vihollisvoimien hyökätessä] minä annan heidän vaimonsa vieraille, heidän peltonsa valloittajille. Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta.” – Jer. 8:8–10.
11, 12. a) Miten kristikunnan ’kirjanoppineiden kynä’ ’on tehnyt valheen työtä’? b) Mikä on Jeremian 8:9:n mukaan syy siihen, että kristikunnan kirjoittajien kynä on kirjoittanut valhetta?
11 Kirjoittaessaan vastoin sitä, mitä Jehova on ennustanut, nykyajan kristikunnan ’kirjanoppineiden kynä’ on pian osoittautuva ”valhekynäksi”. Se ei ole kirjoittanut totuutta. Siksi tänä ”lopun aikana”, jolloin on kirjoitettu niin paljon kristikunnan puolesta, tämä uskonnollinen ’kynä’ on totisesti ’tehnyt valheen työtä’. (Dan. 12:9) Mistä se on johtunut?
12 Jehova sanoi sen Jeremian 8:9:ssä: ”Katso, he [maineikkaat viisaat miehet] ovat hyljänneet Herran sanan – mitä heillä on viisautta?” Niin, kristikunnan papit voivat kyllä lainata teematekstinsä Raamatusta, mutta sitä seuraavassa saarnassaan he poikkeavat siitä, mitä Raamattu sanoo. He opettavat ihmisten perinteitä, jotka kumoavat Jumalan kirjoitetun sanan. He puhuvat politiikasta ja suosituista yhteiskunnallisista uudistusohjelmista. He teeskentelevät omaavansa jumalallista ’viisautta’, mutta asettavat kreikkalaisen filosofian ja ”tämän maailman viisauden” sen edelle, mitä Raamattu sanoo ihmissielusta, kuolleitten tilasta, Jumalan persoonallisuudesta jne. (1. Kor. 3:19) Mutta he kulkevat ansaan. Lopulta he ”joutuvat kiinni”, kun heidän omat maailmallisesti viisaat menettelynsä pettävät heidät. He joutuvat häpeään ja kohtaavat kauhistavat seuraukset.
13. Ketkä ovat etupäässä vastuussa siitä, että kristikunnan kirkonjäsenet ovat hankkineet ”väärää voittoa” pienimmästä suurimpaan? Ja mistä se johtuu?
13 Papit ovat kannustaneet ”laumojaan” maailmallisiin pyrkimyksiin, joista on luvassa mainetta tai aineellisia palkkioita. He ovat suosineet rikkaita köyhien vahingoksi. He ovat vaatineet rahallista korvausta uskonnollisista palveluksista. Koska he itse ovat antaneet tällaisen esimerkin, he ovat suuressa määrin syyllisiä siihen, että heidän kirkonjäsenensä, niin pienet kuin suuretkin, panevat hengelliset harrastukset taka-alalle ja ”väärän voiton” eli ”epärehellisen voiton” saamisen etualalle. (1. Piet. 5:1, 2) Kuinka sopivaa siksi onkaan, ettei Jehova estä sellaisia nimikristittyjä menettämästä kaikkea ’väärää voittoa’ lähestyvässä kristikuntaa kohtaavassa ”suuressa ahdistuksessa”! Heitä koskeva Jehovan profeetallinen sana tulee siten toteutumaan.
14. Missä määrin papit ovat parantaneet kristikunnan hengellisen vamman?
14 Kristikunnan pappeja pidetään edelleen hengellisinä lääkäreinä. Mutta ovatko he sen jälkeen kun ensimmäinen maailmansota päättyi vuonna 1918 onnistuneet parantamaan kristikunnan hengellistä haavaa, ”vammaa [hepreaksi šeber]”? Sen jälkeinen kuudenkymmenen vuoden historia varaa tosiasiat papistosta ja sen yhteydessä olevista uskonnollisista johtajista. Se osoittaa, että he eivät ole tarttuneet kristikunnan sairauden perussyyhyn ja sen, miksi se ei tule säilymään ”suuressa ahdistuksessa” vaan kokee tuhon Jumalan langettavan tuomion alaisena. He hoitavat vain oireita mutta eivät todellista syytä siihen, miksi kristikunnalla on tuomittu asema Jumalan edessä. He ovat parantaneet sen vamman pinnallisesti, ”kepeästi”, ikään kuin se olisi vähäpätöinen asia Jehova Jumalan silmissä.
15. Mitä papit ajattelevat käyttämistään uskonnollisista parannuskeinoista, ja mitä vakuutteluja he esittävät laumoilleen?
15 Kristikunnan kirkonjäsenten määrä on ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen lisääntynyt valtavasti, mutta mitä on sanottava jäsenten hengellisestä tilasta ja heidän suhteestaan Jehova Jumalaan? Pappien käyttämät uskonnolliset parannuskeinot eivät ole parantaneet asiaintilaa, ne eivät ole estäneet suoranaista maailmallisuutta tunkeutumasta kirkkoihin. Meidän ei tarvitse esittää tästä yksityiskohtia lukijoillemme. Papit ovat varsin luottavaisia käyttämiensä parannuskeinojen suhteen. Sanoin, jotka saavat heidän sairaat laumansa hellittämään valppaudestaan, nykyajan ”papit” ja ”profeetat” esittävät jatkuvasti kristikunnalle vakuuttavia sanoja: ”Rauha, rauha!” tai: ”Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin.” – Jer. 8:11; An American Translation; ks. myös The New English Bible.
16. Miten papit puhuvat päinvastoin kuin Jeremia-luokka?
16 Tällä tavalla nämä uskonnolliset johtajat harjoittavat petosta. He saavat laumansa ajattelemaan, ettei kristikunnassa ole pohjimmiltaan mitään vikaa. He vakuuttavat, että sen suhde Jumalaan on hyvä ja ettei sen tähden ole odotettavissa mitään hänen aiheuttamaansa ahdistusta. Älkää siksi kiinnittäkö huomiota ennustuksiin, joita Jeremia-luokka esittää kristikunnan pikaisesta tuhoutumisesta ”suuressa ahdistuksessa”. – Jer. 6:14.
17. Miksi Jehovan ja kristikunnan välillä ei ole todellisuudessa rauhaa?
17 Kristikunnan puhetorvet esittävät siten uhkaavan tilanteen väärässä valossa antaessaan vakuutuksia rauhasta, ”vaikka ei rauhaa ole”. Jehova Jumalan ja kristikunnan välillä ei ole rauhallista suhdetta. Kristuksen sovitusveri ei peitä sen syntejä. Sen pilviä hipova syntien paljous on anteeksiantamaton. Jumala ei siis ole rauhassa sen kanssa. Sitä odottaa tuho eikä ”rauha” eli hengellinen kukoistus, koska sen papit ja kirkonjäsenet ovat häpeämättömästi ”tehneet kauhistuksia” Jehovan silmissä. – Jer. 8:12.
18. Miten tuho kohtaa kristikuntaa, ja kuinka perusteellinen se on?
18 Koska papit ja heidän laumansa elävät huolettomina, tuho kohtaa heidät ”äkisti”, ikään kuin ”silmänräpäyksessä”. (Jer. 4:20; 6:25, 26) Siitä lähtien kun ensimmäinen maailmansota päättyi vuonna 1918, Jehova on tutkinut tarkasti kristikuntaa, ja pian, omana määräaikanaan, hän on kiinnittävä siihen asianmukaista huomiota, niin kuin hän kiinnitti muinaiseen Jerusalemiinkin. Silloin sen itsevarmat uskonnonharjoittajat saavat rangaistuksekseen tuhon. Jehova tekee puhdasta jälkeä; siitä ei jää mitään tähteitä korjattavaksi. Mitä tahansa aineellista Jehova onkin sallinut heidän hankkia, se ”menee heiltä ohi” (UM) ja joutuu vihollisten käsiin. – Jer. 8:12, 13.
19. a) Mitä Jeesus käski opetuslastensa tehdä, kun Jerusalemin tuhon läheisyys ilmaistaisiin? b) Mitä varustamattomalla maaseudulla olleet Jeremian aikana tekivät vain pettyäkseen odotteissaan?
19 Mitä Kristus käski juutalaisten tehdä vuonna 33, kun hän ennusti tuhon, joka oli kohtaava Jerusalemia vuonna 70? Lähteä pois Jerusalemista ja koko Juudean maakunnasta, kun uhkaavan tuhon ilmaistaisiin olevan lähellä. Pellolla tai maaseutupaikoissa olevan ei tullut mennä Jerusalemiin, vaan lähteä heti paikalla pois koko Juudeasta päästäkseen turvaan ja säilyäkseen elossa. (Matt. 24:15–18; Luuk. 21:20, 21) Mutta kun babylonialaiset tuhontuojat Jeremian aikana lähestyivät, ihmiset katsoivat parhaaksi lähteä varustamattomalta maaseudulta suojaan Jerusalemiin ja muihin varustettuihin kaupunkeihin. He mieluummin hukkuivat tällaisissa mahdollisissa suojapaikoissa piirityksen aikana, jos se oli välttämätöntä. Mutta Jehovalta, heidän temppelinsä Jumalalta, ei tullut apua. Sen sijaan hän antoi heidän juoda katkeran annoksen, kuolemaa tuottavaa ”myrkkyvettä”. Heidän väärien ’profeettojensa’ vakuuttelujen johdosta ’odotettiin rauhaa’, mutta mitä oli tulossa? ”Mutta hyvää ei tule, [odotetaan] paranemisen aikaa, mutta katso, tulee peljästys!” Heidän korvissaan soivat hyökkäävien tuhovoimien äänet eli tiedot niistä. – Jer. 8:14–16.
20. Kuka Jeremian 8:17:n mukaan aiheutti kuolemaa tuottavien voimien lähettämisen, ja miten tämä profetia täyttyi?
20 Jehova itse lähetti Jeremian aikana edustajansa ilmoittamaan liittoa vastaan rikkovia israelilaisia kohtaavasta tuhosta. He olivat tehneet kauhistuksia hänen edessään ja saastuttaneet hänen temppelinsä ja maansa. ”Sillä katso, minä lähetän teidän sekaanne käärmeitä, myrkkyliskoja, joihin ei lumous tehoa, ja ne purevat teitä, sanoo Herra.” (Jer. 8:17) Israelissa ei ollut silloin Moosesta, joka olisi nostanut vaski- eli kuparikäärmeen tangon päähän, jotta israelilaiset olisivat parantuneet käärmeen puremasta pelkästään katsomalla uskossa kuparikäärmeeseen. (4. Moos. 21:4–9; Joh. 3:14, 15) Babylonialaiset tuhoojat ja autioittajat tarkoittivat täyttä totta; mikään, mitä piiritetyt israelilaiset tekivät, ei voinut silloin vuonna 609 eaa. lumota babylonialaisia pois Jumalan heille antamasta tehtävästä. ”Varustetut kaupungit”, joista israelilaiset olivat etsineet turvaa, eivät voineet suojella heitä Jehovan tuomiolta.
21. Miten Jehova Jeremian 8:18, 19:ssä osoitti, ettei hänen sydämensä tuntenut iloa kansallisonnettomuuden aiheuttamisesta?
21 Jehovan sydän ei tuntenut iloa tämän kansallisonnettomuuden aiheuttamisesta. Siksi hän antoi asianmukaisen varoituksen ja ennusti Juudan maan autioittamisen ja useimpien eloon jääneiden karkottamisen kaukaiseen Babyloniaan. Jehovan ’outoa työtä’ hämmästelevät karkotetut anoisivat onnettomina häneltä apua. Niinpä hän sanoi: ”Missä on virvoitus minun murheeseeni? Minun sydämeni on sairas. Katso, tyttären, minun kansani, huuto kuuluu kaukaisesta maasta [Babyloniasta]: ’Eikö Herra ole Siionissa, eikö ole siellä sen kuningas?’” – Jer. 8:18, 19.
22. Miksi tämä Jumalan työ vaikutti oudolta, ja minkä Jehova sanoi syyksi siihen?
22 Juutalaiset pakkosiirtolaiset eivät voineet käsittää, että Jehova jättäisi Jerusalemin (Siionin) niin alennettuun tilaan, ettei sillä olisi temppeliä Jumalansa huoneena eikä kuninkaallista valtaistuinta, jolla kuningas Daavidin jälkeläinen istuisi Jehovan voideltuna kuninkaana. Mikä häpeä se olikaan silloin Hänen nimelleen! Niin outoa kuin se olikin silloin, kristikunnan lähestyvä tuho tuntuu vielä oudommalta. Jehova osoittaa syyn sen tulemiseen vastatessaan juutalaisten pakkosiirtolaisten avunhuutoon: ”Miksi he ovat vihoittaneet minut jumalankuvillansa, muukalaisten turhilla jumalilla?” – Jer. 8:19b; Jes. 28:21.
23. Miten Jeremian 8:20:n mukaan on käyvä kristikunnan kannattajille, jotka toivovat pelastuvansa teoillaan?
23 Kristikunnan pelastumistoiveet ovat epäraamatullisia; ne raukeavat taatusti tyhjiin! On tuleva aika, jolloin kristikunnan kannattajien on pakko sanoa: ”Ohi on elonaika, lopussa kesä [pelastuskeinojen tuottamiseen], mutta ei ole meille apua tullut.” (Jer. 8:20) Älkäämme olko näiden sanojen esittäjien joukossa!
24. Mikä Jeremian 8:21, 22:ssa oleva huudahdus ilmaisi murhetta sellaisen onnettoman sanoman johdosta kuin meillä on?
24 Ihmiset, jotka nykyään kannattavat kristikuntaa, saattavat tuntea itsensä murheellisiksi tällaisen sanomamme johdosta. Kauan sitten Jeremia tunsi itsensä murheelliseksi tietäessään, että oli odotettavissa sen temppelin tuhoutuminen, jossa hän oli palvellut pappina, ja koska kansa, jonka jäsen hän oli, oli joutuva surmattavaksi ja hajotetuksi. Epätoivoissaan oman kansansa hengellisen elpymisen suhteen ja täysin vilpittömästi ilman kostonhalua hän saattoi huudahtaa: ”Tyttären, minun kansani, murtumisen [šeber] tähden olen minä murtunut [šabár], minä käyn murheasussa, kauhistus on minut vallannut. Eikö Gileadissa ole palsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat kasva umpeen?” – Jer. 8:21, 22.
25. Onko kristikunnalla nykyään käytettävissä mitään parannuskeinoa, ja mitä kestävää rauhaa haluavien pitäisi nyt tehdä?
25 Muinaisen Jerusalemin ja Juudan maan murtunut hengellinen tila ei ollut parannettavissa. Sen tähden babylonialaiset vuonna 607 eaa. todella mursivat eli murskasivat heidät. Nykyään, tänä myöhäisenä ajankohtana, ei ole olemassa mitään hengellistä ’Gileadin palsamia’, joka kykenisi parantamaan kristikunnan. Paetkoot siksi kaikki ne, jotka haluavat saada aidon ja kestävän rauhan Jehova Jumalan kanssa, siitä nyt ennen kuin tuho yllättää sen ”äkisti”.
(Tämä Jeremian profetiaa käsittelevä kirjoitussarja jatkuu.)
[Alaviitteet]
a Huom. Baaruk 2:24, 25.