Voitko jäljitellä Jeremian kestävyyttä?

”Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet [Jehovan] nimessä.” – Jaak. 5:10.

1, 2. Onko olemassa kaavaa, jonka mukaan ihminen voisi olla varma siitä, että hänen elämänsä osoittautuu hyväksi? Selitä.

MILLAISEKSI haluat elämäsi muodostuvan? Varmasti toivot, että sen lopputulos on onnellinen. Haluat käyttäytymisesi ansaitsevan kiitosta ja olevan sellainen, että sillä on arvoa ja että se koituu tosi hyödyksi toisille. Mutta elämässä on monta särmää ja vaihetta. Miten joku voi olla varma siitä, että hänen elämänsä osoittautuu oikeaksi? Onko tälle mitään kaavaa, jota voi varmasti ja selvästi noudattaa?

² Heprealaiskirjeen nimeämätön kirjoittaja, jonka ymmärretään yleensä olevan apostoli Paavali, antaa neuvon tässä suhteessa sanoen: ”Muistakaa niitä, jotka ottavat johdon teidän joukossanne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa, ja kun tarkastelette, millaiseksi heidän käytöksensä osoittautuu, jäljitelkää heidän uskoaan.” – Hepr. 13:7, Um.

 3. Keiden käyttäytymistä voimme miettiä hyödyksemme?

³ Se on näin yksinkertaista. Paavali puhuu tässä etupäässä apostoleista, jotka ottivat johdon silloisten kristittyjen joukossa. Nykyään meillä on samanlaisen uskon omaavia miehiä, jotka ovat ottaneet johdon Jumalan kansan keskuudessa. Näin ollen me voimme tarkkailla nyt niitä uskollisia miehiä, jotka ottavat johdon keskuudessamme, erityisesti ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” hallitsevan elimen jäseniä. (Matt. 24:45–47) Paavali oli kuvaillut Heprealaiskirjeen 11. luvussa heprealaisen ja sitä varhaisemman ajan Jumalan palvelijain uskoa esimerkkinä. Meillä on lisäksi täydellinen kirjoitettu kertomus siitä esikuvasta, jonka antoivat entisten aikain uskolliset miehet ja jonka mukaan me voimme ohjata käyttäytymisemme. Jos meidän käyttäytymisemme ei osoittaudu hyväksi, niin se on sen tähden totisesti oma vikamme. Me voimme panna sen osoittautumaan hyväksi, jos todella tahdomme.

 4. Miten voimme jäljitellä Jeremian uskoa?

⁴ Niiden joukossa, jotka ovat puhuneet meille Jumalan sanaa, on profeetta Jeremia, ei suoraan puhuvana vaan Jumalan sanaan kirjoitettuna, ”että meillä kärsivällisyyden [kestävyytemme, Um] ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo”. (Room. 15:4) Meillä on aivan täydellinen kertomus Jeremian elämästä ja käyttäytymisestä, ja se puhuu huomattavasta kestävyydestä. Jos me otamme oman käyttäytymistapamme verrattavaksi Jeremian käyttäytymiseen eri olosuhteissa, joihin hän joutui, niin me voimme jäljitellä hänen uskoaan ja saavuttaa Jeremian kestävyyden, mitä niin kipeästi tarvitaan meidän aikanamme.

 5. Merkitseekö Jeremian kestävyyden esimerkin noudattaminen ihmisen seuraamista? Selitä.

⁵ Me näemme selvästi asiaa tarkastellessamme, että Jehova antaa kesto-ominaisuudet ja -voiman. Me emme voi kestää oman viisautemme opastamina emmekä omassa voimassamme. Eikä Jeremiakaan voinut. (Jer. 17:9; Sananl. 3:5, 6) Jeremian uskollisen kestävyyden esikuvan noudattaminen ei merkitse siis ihmisen seuraamista vaan todellisuudessa sitä, että me jäljittelemme Jeremian elämän uskollista esikuvaa, jonka saivat aikaan Jehovan menettelyt hänen kanssaan. Meidän täytyy sen tähden ottaa ohjeeksemme se esikuva, minkä Jehova antaa, ja ne apulähteet, jotka hän varaa kestääksemme.

ROHKEUS

6, 7. Mitä Jeremia ensiksi teki saadakseen rohkeutta kestää?

⁶ Onko sinulla rohkeutta ryhtyä saarnaamaan Valtakunnan hyvää uutista ihmisille? Jeremian tehtävä oli hyvin samanlainen. Ja hän suoritti sen. Miten?

⁷ Heti alussa hän hankki selvän käsityksen tehtävästään. Hänen oli tiedettävä, mitä hänen oikein piti tehdä. Jehova sanoi hänelle alussa: ”Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.” Tee kaikkea tätä! Miten? Ei Jeremian oman järkeilyn eikä sanojen mukaan eikä filosofian eikä psykologian mukaan eikä olemalla yhteiskunnallinen uudistaja. Eikä hän saanut myöskään valtuutta profeetoilta eikä papeilta. Ei, vaan Jehova sanoi: ”Katso, minä panen sanani sinun suuhusi” ja ”puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua”. – Jer. 1:7, 9, 10.

 8. Miten Jeremia ensin suhtautui asiaan, kun hänet kutsuttiin profeetaksi, mutta mikä antoi hänelle rohkeutta mennä eteenpäin?

⁸ Olet saattanut sanoa: ”Pidän Jehovan todistajien sanomasta, mutta saarnaajaa minusta ei tule koskaan!” Jeremiakin pani ensin vastaan, kun Jehova ilmoitti hänelle, että hänestä oli tuleva profeetta. (Jer. 1:5, 6) Määrätty yli kansojen! Mikä tehtävä! Jeremia oli siihen aikaan nuori mies, mutta hän tunsi itsensä pojaksi. Hän tunsi olevansa ehdottomasti epäpätevä, ja tällöin Jumala sanoi hänelle, että hänen täytyy puhua Jehovan sanoista jokaiselle, jonka luo Jumala hänet lähettää, kuninkaittenkin sisältyessä ilmeisesti tähän. Mutta nyt hän tiesi, että hän puhuisi Jumalan omia sanoja ja että Jumala, joka istuu niin korkealla kansojen yläpuolella, että asukkaat ovat kuin heinäsirkkoja, voi varmasti panna Jeremian lausunnot toteutumaan. (Jes. 40:22) Jeremia voi ehdottomasti luottaa kaikkeen, mitä hän sanoi. Mikä kannustin kestämään!

PUOLUSTELUT

 9. Miksi emme voi puolustaa saarnaamattomuuttamme sanomalla, että Jeremia oli erilainen, koska Jehova kutsui hänet profeetaksi?

⁹ Joku saattaa nyt sanoa: ”Jeremia oli erilainen kuin minä. Hän oli profeetta, jonka Jumala itse oli kutsunut.” Onko Jehovan todistajien tehtävä sen epämääräisempi? Jumala antoi Jeremialle hänen tehtävänsä, mutta ei suoraan vaan enkelin välityksellä. Mutta kristityille Jumala on puhunut enkeleitä paljon Suuremman kautta antaen heille heidän selväpiirteisen tehtävänsä; niin, ”Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi”. ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet.” (Hepr. 1:2; 2:1) Juuri Jumalan Pojalle on annettu vallan valtikka kansoihin nähden, jotta hän ’musertaisi’ ne kuin saviastian, ja hän on sanonut meille: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansojen ihmisistä kastaen heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettaen heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä asiainjärjestelmän loppuun saakka” ja ”tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman”. Se ei ole meidän sanomamme vaan Jumalan. – Ps. 2:9; Matt. 28:19, 20, Um; 24:14.

10. Olisiko Jehovan todistajien helpompi kestää, jos he olisivat henkeytettyjä niin kuin Jeremia oli?

¹⁰ Jälleen voi joku vastata: ”Mutta Jeremia oli henkeytetty.” Se on totta. Huomaa kuitenkin, ettei henkeyttävä henki ollut Jeremialla kaiken aikaa; se oli ainoastaan silloin kun Jehova antoi hänelle erikoisen sanoman julistettavaksi. (Jer. 36:1, 2; 42:7) Hän oli silti kokoajan profeetta, joka kulki ihmisten keskellä kaiken aikaa. (Jer. 37:4; 18:11; 7:2; 2:2; 11:2, 6) Ja sen ohella, että Jeremia oli profeetta, hänellä oli muukin tehtävä. Hän oli pappi. (Jer. 1:1) Jeremialla ei ollut niin kuin ei meilläkään aina huomiota herättävää tehtävää suoritettavana, vaan jokapäiväinen Jumalan palveleminen, joka jatkui totunnaisesti läpi päivittäisen elämän. Hän olisi voinut lähteä pois tehtävästään ja keskeyttää sen mukavan elämän tai materialististen asioitten houkutuksesta. Jeremian olisi ollut helppo uupua hyvän tekemisessä. Hänen oli noustava aamulla ja aherrettava profeetanvelvollisuuksissaan. Hänen oli suoritettava pappispalveluksensa, kun hän oli palvelemassa temppelissä jonkun valvojan alaisena, joka ei ehkä pitänyt hänestä. Hänen oli siedettävä pappistovereittensa turmelusta, heidän tuomion vääristelyään lahjusten ottamisen tähden, heidän moraalittomuuttaan ja vihaansa Jeremiaa kohtaan, kun hän tuomitsi heidän menettelynsä. – Jer. 6:13.

11. Miten kauan Jeremia ennusti, ja mitä muuta hyödyllistä hän teki?

¹¹ Jeremian kestävyys oli elinikäinen. Meidän täytyy muistaa, että hän alkoi ennustaa nuorena miehenä kuningas Joosian 13. vuotena, ja tämä oli alkanut hallita vuonna 659 eaa. Jeremia jatkoi siis keskeytymättä vuodesta 647 eaa. vuonna 607 eaa. tapahtuneeseen Jerusalemin kukistumiseen asti. (Jer. 25:3; 39:1) Kuinka monet meistä ovat viettäneet yli 40 vuotta evankeliuminpalveluksessa? Hän omisti myös huomattavasti aikaa ja tarmoa kirjoittamiseen. Jeremian kirjan ja Valitusvirsien lisäksi Jeremian uskotaan kirjoittaneen myös 1. ja 2. Kuningasten kirjan. Tämä vaati tunnontarkkaa tutkimista, mutta miten arvokasta se onkaan meille!

12. Mikä auttoi Jeremiaa suorittamaan työnsä kokosydämisesti, ja mikä antoi hänelle voiman kohdata vastustajansa pelottomasti?

¹² Miten Jeremia säilytti vahvan sydämen suorittaakseen työnsä päivittäin, tehden sen hyvin ja väsymättä? Jehovan sanat ja henki ylläpitivät häntä Jehovan lupauksen mukaan: ”Minä teen sinusta tänä päivänä varustetun kaupungin, rautapatsaan ja vaskimuurin koko maata vastaan, Juudan kuninkaita, sen ruhtinaita, sen pappeja vastaan ja maan kansaa vastaan.” Siksi Jeremia saattoi ’vyöttää kupeensa’ ja olla ahkera. Jeremia tiesi, että hänen edessään oli elämän ja kuoleman taistelu, mutta hän tiesi myös, että hänellä oli kaikkeuden suurimman voiman tuki: ”Älä pelkää heitä”, Jehova rohkaisi, ”älä heitä kauhistu, . . . he sotivat sinua vastaan, mutta eivät voita sinua, sillä minä olen sinun kanssasi . . . ja pelastan sinut.” – Jer. 1:8, 17–19.

ASENNE TEHTÄVÄÄN

13. a) Ylläpitikö Jeremian kestävyyttä pelkkä päättäväisyys vai mikä? b) Miksi Jeremialla oli myötätuntoa ihmisiä kohtaan?

¹³ Jeremia ei kestänyt yksinomaan rohkeuden enempää kuin päättäväisyydenkään avulla ikään kuin ”hammasta purren”. Ymmärtäen perusteellisesti tehtävänsä hän oivalsi, ettei hänen työnään ollut yksinomaan tuhota, julistaa onnettomuutta kansoille. Hänen tehtävänään oli myös istuttaa ja rakentaa. Se osa oli ilo ja mielihyvä hänelle. Päättäväisyys ei yksin ylläpitänyt häntä. Hän teki työtään rakkaudesta ja myötätunnosta kansaa kohtaan. Jeremia tiesi, että ihmiset olivat kuin lampaita, joilla on petolliset paimenet. Profeetat, joita Jehova ei ollut lähettänyt ja joille hän ei ollut puhunut, väittivät edustavansa Häntä ja omaksuivat ylimielisesti vallan ihmisiin nähden saattaen heidät ymmärtämään väärin Jumalan ja hänen tiensä ja käskynsä. Näitä profeettoja ja pappeja painoi syyllisyyden vuori, sillä Jehova sanoi Jeremialle: ”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.” (Jer. 23:22) Nämä miehet olivat todellisuudessa syynä kaikkiin kansaa painaviin ahdistuksiin. Sen sijaan että he olisivat kestäneet Jumalan tiellä, he olivat juurruttaneet kansaan ”kestävän uskottomuuden”. Siitä tuli ”suosittu elämäntapa”. (Jer. 8:5, 6, Um) Näetkö rinnakkaisuuden nykyään?

14. Mikä Jeremian saarnaamisessa vetosi vilpittömiin, ja mikä oli Jeremian kestävyyden ydin?

¹⁴ Jeremia halusi kansan kuuntelevan Jumalan sanoja ja elävän eikä kuolevan Jerusalemia uhkaavassa hävityksessä. Jumala ei ollut antanut hänelle suurempaa ymmärrystä pelkästään hänen itsensä pelastumiseksi. Se oli sitä varten, että hän voisi auttaa toisia vilpittömiä ihmisiä. Jeremian asenne kuvastui hänen saarnaamisessaan. Samoin ihmiset vaistoavat nyt, johtuuko meidän asenteemme yksinomaan siitä, että saarnaaminen saataisiin suoritetuksi, vai rakkaudesta ja auttamishalusta. Vilpitön, rakkaudellinen asenne vetää ”lampaita”, ja se on kestävyytemme todellinen ydin, sillä rakkaus ”kestää kaikki”, eikä ”rakkaus . . . raukea koskaan tyhjiin”. – 1. Kor. 13:7, 8, Um; Matt. 9:36; Joh. 10:2–5.

15. Kuvaile Jeremian huolenpito niiden hyvinvoinnista, joille hän saarnasi.

¹⁵ Onko sinun rakkautesi yhtä vahva kuin Jeremian? Hänen huolenpitonsa ihmisistä oli niin suuri, että hän todella itki sen onnettomuuden johdosta, mikä oli kohtaava heitä. (Jer. 8:21–9:1; Luuk. 19:41–44) Hän ei antanut vastuksen katkeroittaa itseään. Yksinpä turmeltunutta, raukkamaista kuningas Sidkiaakin kohtaan hän oli ystävällinen ja kunnioittava. Todella, kun Sidkia oli petollisesti luovuttanut Jeremian päämiehille, jotka aikoivat tappaa hänet, niin hän osoitti aitoa huolenpitoa Sidkian hyvinvoinnista pyytäen häntä hartaasti tottelemaan Jehovan ääntä, jotta hän olisi saanut elää edelleen. – Jer. 38:4, 5, 19–23.

KIISTAKYSYMYS

16, 17. a) Jos me heikkenemme kohdatessamme välinpitämättömyyttä, niin mitä voimme ajatella rohkaisukseksemme? b) Mikä rohkaisi Jeremiaa puhumaan avoimesti kansan papeille ja johtajille, joiden hän tiesi hyvin todennäköisesti vastustavan häntä entistä enemmän?

¹⁶ Heikkeneekö sinun kestävyytesi hiukan, kun toisinaan käyt talosta taloon sellaisten luona, jotka eivät halua kuulla? Ajattelehan silloin Jeremiaa ehkä seisomassa Öljymäellä ja katsomassa Kidronin laakson poikki yli Jerusalemin tarkastellen sen korkeita muureja ja upean temppelin vielä korkeampaa sijaintia tietäen, että hänen, heiveröisen ihmisen, oli mentävä poikki laakson kaupunkiin. Sitten hänen piti kutsua kaupungin papit ja vaikutusvaltaiset miehet yhteen Hinnomin laakson portille ja rikkoa saviruukku sanoen heille vasten kasvoja, että Jehova oli murskaava sillä tavalla Jerusalemin ja heidän kauniin, mahtavalta vaikuttavan temppelinsä! Jos Jehova säästäisi hänet, niin että hän pääsisi pakenemaan heidän vihaansa sieltä, niin hänen piti lisäksi nousta itse temppelin esipihalle ja julistaa tuleva onnettomuus papeille, profeetoille ja kansalle. – Jer. 19:1, 2, 10, 11, 14, 15.

¹⁷ Yhteinen kansa saattaisi kuunnella Jeremiaa. Mutta nuo papit ja johtajat – ei ollut paljon epäilystä siitä, että he vain vastustaisivat hänen työtään sitä kiivaammin. Mikä rohkaisi häntä puhumaan noille ylpeille miehille? Jeremia näki, mistä oli kysymys. Hän ei koskaan kadottanut näkyvistään sitä tosiasiaa, että kysymyksessä oli enemmän kuin hänen henkilökohtainen turvallisuutensa, jopa enemmän kuin ihmisten henki ja Jerusalemin kaupunki. Hän tiesi, että kysymyksessä oli Jehovan nimi. Kansaa vastaan langetettu tuomio oli hirvittävä. Hän tunsi murhetta sen rappion johdosta, mihin israelilaiset olivat vajonneet väärässä palvonnassa. Jerusalem oli suuren Kuninkaan Jehova Jumalan kaupunki, ja Daavidin suvun kuninkaat istuivat siellä ”Jehovan valtaistuimella”. (Matt. 5:35; 1. Aikak. 29:23, Um) Kansa oli loitonnut niin kauas tosi Jumalasta, että se oli pystyttänyt veistettyjä kuvia häväistäkseen Häntä polttamalla poikiaan ja tyttäriään uhrina. – Jer. 7:31.

18. Kun Jeremia katseli Jerusalemin kaupunkia, niin minkä valitettavan tilan hän näki, ja omaksuiko hän ylimielisen tai omavanhurskaan asenteen tämän takia?

¹⁸ Kun Jeremia katsoi alas kaupungin kattoja, niin hän voi nähdä ilmaan kohoavia uhrisavupatsaita ja kansaa, varsinkin naisia uhraamassa uhrikakkuja ja juomauhreja ”taivaan kuningattarelle”. Tämä oli se inhottava näky, jota Jehovan oli katseltava joka päivä. Hänen nimeään edustava kaupunki loukkasi häntä äärimmilleen! Jeremia ihmetteli Jehovan pitkämielisyyttä. Hänen oli pakko sanoa: ”Sellaisia ovat vain alhaiset.” (Jer. 5:4; 19:13; 44:15–19; 18:13) Sittenkin Jeremia otti itselleen osan Jehovan tyytymättömyydestä kansaa kohtaan sanoen: ”Me tunnemme, Herra, jumalattomuutemme, isiemme pahat teot, sillä sinua vastaan me olemme syntiä tehneet. Älä hylkää, nimesi tähden! Älä anna kunniasi valtaistuinta häväistäväksi.” (Jer. 14:20, 21) Hän ei omaksunut ”pyhempi kuin sinä” -asennetta vaan oli kiitollinen Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä, kun Hän käytti häntä toisten auttamisessa.

19, 20. Miten Jehovan nimen pyhittämiskysymyksen ymmärtäminen on tärkeä meille nykyään, ja mitä meitä rohkaisevaa Jeremia sanoi tästä?

¹⁹ Kiistakysymyksen ymmärtämisen pitäisi olla valtavasti vaikuttava voima kristityillä nykyään, aikana, jolloin papit sanovat, että ”Jumala on kuollut” ja kääntävät ihmiset kehitysopin, kansallismielisyyden, luonnontieteen ja filosofian epäjumalien puoleen. Juuri tällaisesta syystä Jeremia kirjoitti, ja se vahvistaa kestävyyttämme nykyään:

²⁰ ”Ei ole ketään sinun vertaistasi, Herra; sinä olet suuri, ja suuri ja voimallinen on sinun nimesi. Kuka ei sinua pelkäisi, sinä kansojen kuningas? Sillä siihen sinä olet arvollinen. Sillä kaikissa kansojen viisaissa ja kaikissa heidän valtakunnissansa ei ole yhtäkään sinun vertaistasi. He ovat kaikki tyynni järjettömiä, tyhmiä. . . . Mutta Herra on totinen Jumala; hän on elävä Jumala ja iankaikkinen kuningas. Hänen vihastansa vapisee maa, ja kansat eivät kestä hänen suuttumustansa. Sanokaa heille näin: Jumalat, jotka eivät ole tehneet taivasta eikä maata, ne katoavat maan päältä ja taivaan alta. Hän on tehnyt maan voimallansa, vahvistanut maanpiirin viisaudellansa ja levittänyt taivaat taidollansa.” – Jer. 10:6–8, 10–13.

ROHKAISU

21, 22. a) Oliko Jeremia ”yli-ihminen”, niin ettei pilkka ja vaino häirinnyt häntä? b) Mitä tapahtui hänelle, kun hän oli suorittanut tehtävänsä, särkenyt ruukun pappien ja vanhempien miesten edessä? c) Miten Jeremia menetteli tämän jälkeen, mutta mitä hän sitten teki, ja mikä pakotti hänet jatkamaan saarnaamista?

²¹ Masennutko sinä toisinaan monista ynseistä kielloista? Noudata Jeremian esimerkkiä lohduksesi ja rohkaisuksesi. Pidä mielessäsi Jeesuksen velipuolen Jaakobin sanat: ”Elias [profeetta niin kuin Jeremiakin] oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin.” (Jaak. 5:17) Samoin kuin me nyt, Jeremiakin oli epätäydellinen ihminen, joka asui epätäydellisten ihmisten keskuudessa, joista useimmat vastustivat totuutta. Kohta ruukun rikkomisen jälkeen Jeremia sai kärsiä suurimmat loukkaukset. Ei ainoastaan hänen Jehovan nimessä julistamaansa sanomaa jätetty huomioon ottamatta, vaan myös temppelin ylivalvoja löi häntä kuvaukseksi suurimmasta halveksunnasta! Tämä lyöminen on saattanut olla lyömistä raipoilla temppelin ylivalvojan määräyksestä. Kun näin korkea viranomainen otti johdon, niin kansa tunsi voivansa vapaasti syytää tyydytyksekseen häntä kohtaan ivaa, pilkkaa ja herjauksia. Ihmiset ovat saattaneet myös lyödä häntä ja sylkeä hänen päälleen Jeremiaa vihanneitten profeettojen ja pappien kannustamana. Sitten hänet pantiin jalkapuuhun, ikään kuin hän, Jehovan edustaja, olisi ollut rikollinen. (Jer. 20:1–3) Jalkapuu oli luultavasti portilla olevassa huoneessa eli kopissa. – Vrt. 2. Aikak. 16: 10:een; Apt. 16:24:ään.

²² ”Jalkapuuta” merkitsevä heprealainen sana merkitsee ’väännettyä’, ’vääristettyä’. Ihminen joutui siinä koukistettuun, luonnottomaan asentoon. Sellaisen yön jälkeen Jeremia oli varmaan rusikoitu ja lopen huonossa kunnossa ja uupunut, ja hänen mielensä oli matala. Menipä hän niin pitkälle, että hän sanoi: ”En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään.” Mutta hän ei jättänyt huutamatta Jumalaa avukseen. Jehovalle esittämässään rukouksessa hän kertoi tietävänsä, että hän oli ollut pilkan ja ivan aihe Jehovan nimen ja sanan takia ja että ihmiset kaikkialla puhuivat hänestä pahaa odottaen hänen tekevän jonkin erehdyksen, jotta he voisivat päästä eroon hänestä. Hän olisi tosiaan helposti saattanut kuolla ihmisten käsissä juuri sinä päivänä. Mutta hän näki, miten Jehova oli ollut hänen kanssaan vanhurskaana Tuomarina ja Vapauttajana, ja hän jätti tyytyväisenä asiansa Jehovan käsiin. Ja hän havaitsi paljon helpommaksi kestää pilkkaa ja kärsimystä kuin hänen sisimmässään olevaa Jehovan sanan painetta, joka pakotti hänet puhumaan: ”Sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut.” Eikö Jehova ole samalla tavalla vapauttanut kansaansa nykyisinä aikoina ja valanut siihen intoa Sanansa ja henkensä välityksellä? Jehovan todistajain historia ja omat henkilökohtaiset kokemuksemme todistavat tämän. (Jer. 20:9–12) Eikö ihminen ole onnellisempi kestäessään pilkkaa kuin kärsiessään Jehovan sanan valmentaman hyvän omantunnon kuritusta?

23. a) Kun Jeremia kysyi, miksi jumalattomat menestyvät, niin millaisen vastauksen hän sai? b) Mikä läksy meidän tulee oppia tästä, ja mikä totuus Jumalasta meidän tulee pitää mielessä?

²³ Jeremia kysyi kerran: ”Miksi jumalattomain tie menestyy? Miksi kaikki uskottomat saavat elää rauhassa? . . . he kasvavat, kantavat myös hedelmää. Heidän suussansa sinä olet lähellä, mutta kaukana heidän sisimmästään.” Jeremia sai vastauksensa. Jehova ilmaisi, ettei hän ollut sellaisten kanssa ja että hän olisi juuriva heidät pois heidän maastaan. Samoin meidän kestävyytemme perustuu sen ymmärtämiselle, että Jehova myös kestää ja on pitkämielinen, mutta että hän tarkkailee ja toteuttaa tuomionsa niille, jotka vaeltavat jatkuvasti väärää tietä. Meidän ei tule näin ollen menettää tasapainoamme toisten tähden, jotka näyttävät menestyvän pahalla elämäntiellä, vaikka he huomiota herättävästi väittäisivätkin palvelevansa Jumalaa. Sen, joka haluaa miellyttää Jumalaa, täytyy ymmärtää, että Jumala ei ainoastaan ole olemassa, vaan myös, että ”hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät”. Kestä, niin sinut palkitaan! – Jer. 12:1, 2, 12–14; Ps. 37:7–9; Hepr. 11:6; Gal. 6:9.

24. a) Mikä meidän tulee ottaa huomioon, kun luemme sellaista, mitä Jeremia sanoi ollessaan tilapäisesti masentunut? b) Mitä meidän tulee käsittää, kun joudumme vastoinkäymisiin?

²⁴ Meidän tulee muistaa se pitkä ajanjakso, jonka Jeremia palveli. Silloin voimme ymmärtää, miksi hän myöhemmin lausui esimerkiksi: ”Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin.” Jos joku meistä otettaisiin kiinni, häntä lyötäisiin, hänet pantaisiin jalkapuuhun, pidätettäisiin yhä uudelleen, jos hän viettäisi useita jaksoja vankilassa, kuulisi pilkkaa ja uhkauksia jatkuvasti, niin ehkä me vuosien jälkeen lausuisimme joitakin melko katkeria valituksia. Mutta Jeremia ei koskaan syyttänyt Jumalaa väärinteosta. Hän ymmärsi merkityksettömyytensä ja tiesi, että Jehova ymmärsi hänen sydämensä kiintymyksen Häneen ja tunsi empatiaa häntä kohtaan. (Jer. 20:14–18; 12:3) Sen pitäisi vahvistaa meitä, kun todella masentavat olosuhteet näyttävät nielevän meidät. Jeremiaa ei näet käyttänyt Jeremia itse vaan Jehova, joka ylläpiti häntä ja elähdytti häntä. Se osoittaa, että jos Jehova näkee hyväksi sallia meidän joutua vastoinkäymisiin, niin hänellä on tarkoitus siinä, ja vaikka me saatamme kärsiä hiukan ja ihmetellä miksi, niin Jehova ottaa vastuun ja antaa meille lisävoiman selviytyä ja olla onnellisempia jälkeenpäin.

25. Miten Jeremian esimerkki auttaa meitä näkemään tottelevaisuuden tarpeen näennäisesti merkityksettömissä asioissa?

²⁵ Meidän halukasta, nopeaa tottelemistamme saatetaan toisinaan koetella. Olemmeko halukkaita käyttämään aikaa ja voimia tehdäksemme jotain, mikä näyttää suhteellisen merkityksettömältä? Ehkä on kysymyksessä käynti hajallaan asuvien henkilöiden luona, jotka eivät edellisillä käynneillä olleet kotona. Tai uusintakäynnin tekeminen niiden luo, jotka ottivat vain lehden. Saattaa olla kysymyksessä säännöllinen ponnistelumme pitääksemme raamatuntutkistelun tai käydäksemme apua tarvitsevien luona. Jeremia olisi saattanut valittaa pitkää matkaa ja asian näennäistä mitättömyyttä, kun häntä käskettiin viemään liinainen vyö Eufratille, joka oli lähes 500 kilometrin päässä, ja kätkemään vyö kallion koloon. Sitten häntä käskettiin jonkin ajan kuluttua palaamaan ja ottamaan se sieltä. Se oli luonnollisesti mennyt piloille. ’Miksi kaikki tämä yhden vyön takia?’ hän olisi voinut kysyä. Mutta hän sen sijaan totteli, ja se oli voimakas todistus ja elävä kuvaus Jehovan pitkämielisyydestä Israelia ja Juudaa kohtaan. Se painoi huomioitsijoiden mieleen Jehovan päätöksen saattaa lopulta kansansa tuhoutumaan, kansa, jota hän oli kantanut kuin vyötä kupeellaan ylistykseksi ja kaunistukseksi itselleen, mutta josta oli tullut uppiniskainen ja epäjumalinen. – Jer. 13:1–11.

AVIOLIITTO

26, 27. a) Miten jotkut osoittavat kestävyytensä heikkenevän? b) Miten Jeremia antaa esimerkin meille tässä tärkeässä asiassa, ja miten meidän tulee suhtautua siihen?

²⁶ Jotkut antautuneet Jehovan todistajat ovat etsineet läheistä seuraa sellaisten kanssa, jotka eivät ole antautuneita, ovatpa avioituneetkin epäuskoisten kanssa. Tavallinen puolustelu, kun näin on jätetty huomioon ottamatta Jehovan sana tässä asiassa, on ollut: ’Seurakunnassa ei ole ketään ikäistäni, joka olisi sopiva.’ Kun tiedämme tällaisen menettelyn vaarallisuuden, niin me tunnustamme tällaisen ajattelun merkitsevän kestävyyden heikkenemistä. Jeremian esimerkki auttaa meitä tässäkin suhteessa. Muinaisessa Israelissa oli avioitumisvaikutin eräissä suhteissa voimakkaampi kuin nykyaikana. Ei ollut ainoastaan sama luonnollinen halu, vaan myös maaperintö ja perheen nimi olivat hyvin korkeassa arvossa, ja jollei tuotettu perillisiä, sitä pidettiin onnettomuutena. (5. Moos. 25:5, 6; 1. Sam. 1:5–11) Siitä huolimatta Jehova antoi Jeremialle seuraavan käskyn: ”Älä ota itsellesi vaimoa, älköönkä sinulle tulko poikia ja tyttäriä tässä paikassa.” Ei ainoastaan: ’Älä mene naimisiin epäuskoisen kanssa’, vaan: ’Älä mene lainkaan naimisiin!’ – Jer. 16:1, 2.

²⁷ Jehovalla oli syynsä tähän käskyyn, ja hän selitti ne Jeremialle. Ne, jotka olisivat syntyneet tuohon Jerusalemin historian arveluttavaan aikaan, olisivat joutuneet vain onnettomuuteen. Jerusalem oli pian hävitettävä, ja sen lasten piti kuoleman. Jeremia totteli pitäen Jehovan palvelusta ja hänen sanaansa tärkeämpänä kuin avioliittoasiakaan oli. Hän uskoi Jehovaan. Jehova puolestaan vahvisti häntä kestämään onnellisin seurauksin. (Jer. 16:3, 4) Koska me elämme vielä paljon vaarallisempia aikoja kuin Jeremia, niin eikö meidän pitäisi osoittaa kestävyyttä tottelemalla Jehovan sanaa, niin että jos menemme naimisiin, avioidumme ”vain . . . Herrassa”? Eikö ole parempi odottaa, jos se on tarpeellista, että Jehova varaa sen, mitä hän tietää meidän henkilökohtaisesti tarvitsevan kestääksemme, kuin olla miellyttämättä häntä? Ota huomioon, mitä Jehova sanoi Daavidille 2. Sam. 12:7–9:ssä.

SEURA

28. a) Mitä seuraa Jeremia arvosti ja löysi? b) Mikä seura oli kaikkein mieluisinta, ja mihin hyvään seuraan Jehova yhdistää Jeremian?

²⁸ Jeremia valvoi itseään seuran suhteen. Hän piti ensi sijassa arvossa Jehovan sanaa. Se oli hänen ilonsa ja riemunsa, ja se piti hänet läheisesti Jehovan yhteydessä. (Jer. 15:16) Säilyttääkseen tämän läheisen suhteen Jumalan kanssa hän vältti niiden seuraa, joita Jehovan palvonta ei lainkaan kiinnostanut ja jotka eivät kuunnelleet hänen sanaansa arvostaakseen ajan vakavuutta, jossa he elivät. (Jer. 15:17) Jeremia löysi kuitenkin hyviä ihmistovereita monista Jehovan vihaajista huolimatta. Hänellä oli uskollinen kirjurinsa Baaruk. Hänellä oli joitakuita, jotka kuuntelivat häntä, mm. etiopialainen Ebed-Melek, joka pelasti Jeremian liejuisesta kaivosta. Tämän johdosta Jeremialla oli onnellinen etu antaa Ebed-Melekille Jehovan lupaus säilyä turvassa Jerusalemin hävityksen läpi. Jeremia havaitsi reekabilaiset uskollisiksi koetuksessa, joten he saattoivat Jerusalemin asukkaat häpeään. (Jer. 35:1–19) Vaikkei Jeremialla ollutkaan siis sitä, mitä ”normaalia elämää” elävät israelilaiset pitivät nautintona, niin hänellä oli kuitenkin sellaista, mikä oli arvokkainta ja tuotti suurimman nautinnon: ymmärtäväisyys ja Jehovan tuntemus, mikä todellisuudessa on suurin mahdollinen ilo. (Jer. 9:23, 24; 1. Kor. 1:31) Ja hänen uskollisuutensa takia Jehova yhdistää hänet siihen suureen ’todistajapilveen’, jolle hän on valmistanut ”kaupungin”, Valtakunnan hallituksensa. Jehova sijoittaa hänet niiden joukkoon, joiden uskoa voimme jäljitellä. – Jer. 36:4–8; 38:7–13; 39:15–18; Hepr. 12:1; 11:16.

RUUMIILLINEN KÄRSIMYS

29. Mitä Jeremia koki, mikä tekee hänestä ’vaivankestämisen esikuvan’?

²⁹ Kaikki Jehovan todistajat eivät ole kärsineet ruumiillisesti totuuden tähden, mutta monet ovat, toiset jopa kuolemaan asti. Jeremia oli yksi niistä, joihin Jaakob viittasi sanoessaan: ”Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä.” (Jaak. 5:10) Jeremian kotikaupungin Anatotin miehet uhkasivat häntä kuolemalla (Jer. 11:21), temppelin ylivalvoja Pashur löi häntä ja pani hänet yöksi jalkapuuhun (Jer. 20:2, 3), pappien, väärien profeettojen ja kansan roskajoukko otti hänet kiinni temppelissä ja uhkasi häntä kuolemalla. (Jer. 26:8–11) Häntä pidettiin suljettuna vankilan pihaan (Jer. 32:2; 33:1), hänet vangittiin syytettynä siitä, että hän aikoi karata kaldealaisten puolelle, kun hän lähti Jerusalemista mennäkseen kotiinsa Benjaminin alueelle; tässä tilaisuudessa ruhtinaat löivät häntä ja panivat hänet erääseen vankiluolaan kahleisiin useiksi päiviksi; hänen oli vedottava kuninkaaseen välttääkseen kuoleman siellä; sittenkin hänet pantiin vankeuteen vartioston pihaan. (Jer. 37:11–16, 20, 21) Kuningas Sidkia luovutti hänet myöhemmin ruhtinaille, jotka yrittivät tappaa hänet laskemalla hänet liejuiseen kaivoon. – Jer. 38:4–13.

30. Miltä Jeremiasta tuntui siihen aikaan, kun Nebukadnessarin henkivartiosto johti vangit pois Jerusalemista?

³⁰ Kaiken tämän lisäksi Jeremia kesti Babylonian toimeenpaneman piirityksen vaikeudet niin kuin toisetkin Jerusalemin asukkaat, hyvät ja pahat. Lopulta Nebukadnessarin henkivartioston päällikkö vapautti hänet silloin kaupungista vastuussa olevien korkeitten babylonialaisten viranomaisten määräyksestä, ja hänen käsirautansa poistettiin. Jeremia rakasti noita ihmisiä, joita kohdeltiin nyt niin pahasti, ja hän oli vielä enemmän häpeissään Jehovan nimelle tuotetusta pilkasta. Ajatella, että Jumalan oma huone, temppeli, ja Jumalan oma valtaistuin ja hänen nimikkokansansa olivat tahritut ja tallatut Jumalan entisen vihollisen Babylonian ja demonijumala Merodakin palvojien saastaisten jalkojen alle! Hänestä näytti tuntuvan siltä, että hänen pitäisi mennä pakkosiirtolaisuuteen ja kärsiä koko kansan kanssa, niin suuri oli häpeä ja epäsuosio. – Jer. 40:1–5.

31. a) Miten Jehova osoitti rakkauttaan silloinkin, kun antoi Israelin pakkosiirtolaisuuteen? b) Mikä onnellinen toivo Jeremialla oli tähän aikaan?

³¹ Mistä Jeremia sai sellaisen rakkauden? Jehovalta, Jumalaltaan. Jehovahan oli ansaitsemattoman hyvyyden täyttämä, kun ei kääntynyt kokonaan pois kannastaan, vaan ilmaisi Jeremian kautta, ettei hän ollut unohtanut liittoaan eikä hänen rakkautensa ollut vähentynyt hänen uskollisia palvelijoitaan Aabrahamia, Iisakia, Jaakobia ja Daavidia kohtaan. Jeremialla oli tänä Israelin historian synkkänä päivänä onnellinen toivo, sillä Jumala oli henkeyttänyt hänet ennustamaan Israelin saattamisen entiselleen Jehovan suosioon 70 vuoden päästä ja, vielä tuonnempana tulevaisuudessa kuin hän mahtoi ymmärtääkään, uuden liiton tekemisen hengellisen Israelin kanssa. – Jer. 31:31–34.

SUOJELUS

32. Mistä syistä Jeremia tarvitsi yhä enemmän suojelusta, kun Jerusalem lähestyi loppuaan?

³² Tarkastelkaamme nyt Jehovan ihmeellisiä ohjailuja Jeremian suojelemiseksi. Epäedulliset seikat häntä vastaan olivat suuret, varsinkin kun Jerusalem tuli yhä turmeltuneemmaksi, kunnes kaupunki oli lopulta epätoivoinen Nebukadnessarin aiheuttamien piiritysolosuhteitten takia. Papit ja profeetat olivat Jeremian leppymättömiä vihamiehiä. Hengeltään kansallismieliset ruhtinaat vihasivat suurimmalta osaltaan häntä pitäen häntä epäisänmaallisena ja kapinallisena. Ja yksi vaarallisimmista Jeremian teoista oli vaikuttava varakkaitten ja vaikutusvaltaisten rikkauksiin, kun hän käski heitä vapauttamaan heprealaiset palvelijansa Jumalan lain mukaan. He tottelivat ensin, jopa tekivät liiton Jehovan temppelissä, tietysti ulkokultaisesti, sillä kun heidän kaupunkiaan uhkaava vaara näytti menneen ohitse eikä heidän mielestään tarvinnut kääntyä Jehovan puoleen apua anomaan, niin he rikkoivat liittonsa ja ottivat heprealaisveljensä takaisin orjuuteen. Tämän tähden Jeremia sanoi heille, että heille annetaan vapaus mennä miekkaan, ruttoon ja nälkään. – Jer. 34:8–22.

33. Miksei Jeremia tuntenut koskaan yksinäisyyttä, ja miten Jehova osoitti olevansa lähellä Jeremiaa kaikessa?

³³ Kun nyt tarkastelet kutakin Jeremian vapautusta, niin muista, että Jehova on elävä Jumala, jolla on sama voima ja huoli kansastaan nykyäänkin. Jehova oli Jeremian koetuksissa niin lähellä häntä, että kun Jeremia piti kiinni nuhteettomuudestaan, Jehova ei hylännyt häntä. Hän ei koskaan jättänyt Jeremiaa kärsimään koetuksia tai kiusauksia yksin, niin että hän ei olisi kyennyt kestämään niitä. (1. Kor. 10:13) Jeremialla ei ollut koskaan aihetta tuntea yksinäisyyttä. Juuri silloin, kun Jeremia enimmän tarvitsi suojelua, Jehova pani Jeremian vihollisiin jonkin pelon, jonkin omantunnon vaivan niihin, joilla oli vielä kunnioitusta Jumalan lakia kohtaan, tai toi esiin jonkun oikeamielisen henkilön käyttäen sitä paitsi suoranaista enkelien suojelua niin kuin Jerusalemin hävityksen aikana. Pane nyt merkille seuraavassa luetelluissa tapauksissa, että asia näytti usein olevan hyvin täpärällä ja koetteli ankarasti Jeremian kestävyyttä, mutta siitä huolimatta hänellä oli aina Jehovan täysi turva.

34. Minkä Jeremian vihamiehet tiesivät pidättävän heitä, ja miten Jehovan todistajia on suojeltu samalla tavalla?

³⁴ 1) Jeremian pappisvihamiesten kiihkeä halu oli tappaa hänet, raivata hänet pois tieltä. Mutta he tiesivät, että hän puhui Jehovan sanaa (mikä oli itsessään suuri suoja), joten he sanoivat hänelle ”Rauha!”, mutta odottivat hänen tekevän vaikka pienenkin erehdyksen, jotta heillä olisi keino, millä he voisivat kostaa hänelle saaden sen kuitenkin näyttämään lailliselta. Mutta Jehova ohjasi häntä huolellisesti ja taitavasti kuin ”väkevä sankari”. (Jer. 20:10, 11) Se saa meidät ajattelemaan, kuinka Jehova ohjaa kansaansa ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijansa” välityksellä meidän aikanamme. Se, että Jehovan todistajat puhuvat totuutta kaiken aikaa, on riisunut aseet heidän vihollisiltaan pitäen heidät neuvottomina, niin etteivät he ole löytäneet keinoa työn lopettamiseksi rikkomatta niitä lakeja, joita he käyttävät oman yhteiskuntansa koossa pitämiseksi.

35. Mitä välikappaletta Jehova käytti Jeremian suojelemisessa, kun papit ja kansa olivat tappamaisillaan hänet temppelissä?

³⁵ 2) Papit ja profeetat ja heidän seuraajansa olivat vähällä tappaa Jeremian kuningas Joojakimin hallituksen alkupuolella, mutta Jehova käänsi pelottavan tilanteen Jeremialle tilaisuudeksi puolustautua ja laillisesti vahvistaa saarnaamisensa. Tässä tilaisuudessa Jehova varasi eräiden Juudan vanhimpien kypsät perustelut hänen suojakseen. He mainitsivat menneitä esimerkkejä Jehovan menettelyistä, mistä oli seurauksena, että voimallinen ruhtinas Ahikam astui väliin suojelemaan Jeremiaa. – Jer. 26:7–24.

36. Miten Jehova pelasti hänet kuolemasta vankiluolassa?

³⁶ 3) Jeremia oli vangittuna monta päivää vankiluolassa eikä olisi elänyt paljon kauemmin, mutta hän vetosi kuningas Sidkiaan, joka vastoin häikäilemätöntä, raukkamaista luonnettaan käski tuomaan Jeremian vartioston pihaan, missä hänelle annettiin leipää päivittäin. Miksi Sidkia näin teki? Ainoa vastaus on Jehovan huolenpito Jeremiasta. – Jer. 37:18–21.

37. Ketkä tulivat hänen suojakseen, kun kuningas Joojakim yritti tappaa hänet?

³⁷ 4) Kun Jeremia ja hänen kirjurinsa Baaruk olivat kuoleman vaarassa kuningas Joojakimin taholta sen jälkeen, kun kuningas oli polttanut Jeremian kirjakäärön, niin Joojakimin miehet etsiskelivät heitä tuloksetta. Ruhtinaat olivat varoittaneet heitä ja käskeneet kätkeytymään ennen käärön lukemista. Mutta auttoivatpa nuo ystävälliset ruhtinaat heitä pysymään kätkössä tai eivät, niin suojelus tuli todellisuudessa Jehovalta, sillä kertomus sanoo: ”Herra kätki heidät.” – Jer. 36:19–26.

38. Mitä keinoa Jehova käytti, kun Jeremia olisi kuollut kaivossa?

³⁸ 5) Jehova kannusti oikeasydämisen etiopialaisen miehen Ebed-Melekin toimimaan Jeremian pelastamiseksi kuolemasta liejuiseen kaivoon. Ebed-Melek otti 30 miestä mukaansa, koska oli vaarallista mennä Jeremian avuksi. Ebed-Melek tarvitsi heitä estämään Jeremian vihamiehiä ehkäisemästä hänen pelastamistaan. Ja sen valtuutti itse Sidkia. Johtuiko se jälleen Sidkian rakkaudesta Jeremiaa kohtaan? Voimme varmasti vastata kieltävästi. – Jer. 38:7–13.

39. Miten Jehovan käsi oli selvästi nähtävissä, kun Nebukadnessarin vartiopäällikkö vapautti hänet?

³⁹ 6.) Maailmanhallitsija Nebukadnessar, Merodak-jumalan palvoja, Jerusalemin pitkäaikaisen vihollisen Babylonian kuningas, pantiin käskemään Nebusaradan, hänen vartiostonsa päämies, huolehtimaan siitä, ettei Jeremialle tapahtunut mitään vahinkoa! Miksi? Koska Jeremia oli ollut uskollinen Jehovan sanan puhumisessa, ja Jehova, joka voi ohjailla kuninkaita ja joka ”tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille”, oli hänen puolellaan. – Jer. 39:11–14; 40:1–5; Dan. 4:32.

40. a) Miten Jeremia säästyi hengissä Jerusalemin piirityksen ja hävityksen aikana? b) Miten Jehova osoitti silloin muistavansa liittonsa?

⁴⁰ 7) Jeremia varjeltui hengissä läpi Jerusalemin kauhean hävityksen, jolloin kaupungissa ei ollut jäljellä lainkaan ruokaa, jotkut vajosivat sellaiseen säälittävään tilaan, että söivät omia lapsiaan, muurit lopulta murtuivat, Jerusalemin asukkaat surmattiin, kuningas Sidkian omat pojat tapettiin hänen silmiensä edessä, jotka sitten sokaistiin, ja vangit vietiin pois kahleissa. (Jer. 19:9; 39:6–9; 52:10, 11) Jehovan enkelit olivat suojelleet häntä. Palavan kaupungin ulkopuolella, babylonialaisten paaluunnaulitsemien uhrien kirkunan kaikuessa hänen korvissaan Jeremia voi kiittää Jehovaa sen tekemisestä, mikä ihmisten olisi ollut mahdotonta tehdä. Hän oli elossa; Baaruk oli säästynyt; Ebed-Melek oli yksi eloon jääneistä; vilpitönsydämiset reekabilaisetkin olivat elossa olevien vankien joukossa. (Jer. 39:16–18; 35:17–19; 45:2, 5) Jumala muisti Aabrahamin ja Daavidin kanssa tekemänsä liitot, niin että hän salli Jekonjan, kymmenen vuotta aikaisemmin Babyloniin viedyn Joojakimin pojan, elää ja tulla Jeesuksen Kristuksen kasvatusisän esi-isäksi varaten hänelle siten laillisen perintöoikeuden Daavidin valtaistuimeen, ja hän varjeli Jehosadakin Eleasarin ja Piinehaan ylimmäispapillisesta suvusta. – Jer. 52:31–34; Matt. 1:11, 16; 1. Aikak. 6:1–15.

41. Miksi Jeremia tarvitsi yhä Jerusalemin kukistuttua kestävyyden ominaisuutta?

⁴¹ Nebukadnessarin maahan jättämät harvat israelilaiset eivät kaiken tämän jälkeenkään kuunnelleet Jeremian ennustuksia. Jeremia vietiin väkivalloin Egyptiin. Hän kesti edelleen siellä eikä luopunut ennustamisestaan. Se kysyi yhä rohkeutta, koska hänen oli julistettava, että he kärsisivät onnettomuuden, koska luottivat Egyptin kuninkaaseen eivätkä Jehovaan. – Jer. 43:8–10; 44:1, 28, 29.

42. Mikä oli yksi vaikeimpia seikkoja, jotka Jeremia kesti?

⁴² Huomattava seikka Jeremian kestämisessä oli, että hän sai kokea epäsuosion Jehovan maanpäällistä järjestöä kohtaan. Se järjestö vietiin pakkosiirtolaisuuteen ja sen jäsenistä tuli orjia. Jehovalla ei ollut enää vapaata, riippumatonta maanpäällistä järjestöä edustamassa häntä. Kaupunkia ja valtakuntaa, jotka kauan olivat olleet ylistyksenä hänen nimelleen, ei enää ollut. Daavidin suvun kuninkaat oli pantu viralta. (Hes. 21:25–27) Siionin vuori ei ollut enää ”kaiken maan ilona” eikä Jehovan nimen ylistyksenä, vaan nyt se oli todellisuudessa häpeä. (Ps. 48:3; Valit. 1:1, 8) Jeremia tiesi, että ennalleen asettaminen oli 70 vuoden päässä, ja se oli tuleva kauan hänen elinikänsä jälkeen. Tämäkään ei murskannut Jeremian kestävyyttä. – Jer. 25:11, 12.

43. Onko Jehovan todistajien edessä Jumalan järjestön murtuminen niin kuin Jeremialla oli? Selitä.

⁴³ Meidän ei tarvitse nyt kestää näin murskaavia asioita. Jehovan kansan muodostama järjestö on yksimielinen ja nauttii Jehovan suosiota ja hänen mielihyvänsä ilmauksia, eikä sitä koskaan kukisteta eikä heitetä pois epämieluisena Jumalalle. (Jes. 54:7–15) Vaikka emme voisi olla säännöllisessä yhteydessä järjestön jäsenten kanssa emmekä suoranaisessa kosketuksessa päätoimiston kanssa tai vaikka olisimme tyystin eristetyt maantieteellisesti tai vainon johdosta, niin, vaikkapa vangittuina yksinäisselliin, me tiedämme, että Jumalan järjestö silti toimii, silti ylistää hänen nimeään. Tämä tekee kestämisen paljon helpommaksi.

44. Ovatko nykyiset Jehovan todistajat läpikäyneet samanlaisen vankeuskauden? Miksi? Entä tulevaisuudessa?

⁴⁴ Jotkut nykyään elävät veljet läpäisivät tosiaan ajan, vuodesta 1914 vuoteen 1918, jolloin Jehova oli tyytymätön ja salli järjestönsä kokea Suuren Babylonin vankeutta. Silloin kysyttiin tosiaan kestävyyttä ankarassa ahdingossa. Jehovan nimelle annettu ylistys väheni hyvin pieneksi ääneksi. Koetus oli kova jokaisen yksilön nuhteettomuudelle. Jumala ei tietenkään hylännyt uskollisiaan. Hän antoi heille kestovoiman, ja he tulivat koetuksesta vahvempina. Hän ennallisti heidät rakkauteensa, eikä sen jälkeen mikään, ei edes toinen maailmansota, kansalliset vallankumoukset, diktatuurit, viralliset kiellot, roskaväen toiminta, vangitsemiset eikä sen joidenkuiden jäsenten kuolema ole hidastuttaneet Jumalan järjestön kasvua lukumääräisesti eikä laadullisesti. Tähän meidän on tuettava kestävyytemme.

45. a) Onko Jehova kiinnostunut kestävyydestämme? b) Mitä meidän täytyy tehdä, ja mikä meidän täytyy ymmärtää seuraukseksi kestävyyden menetyksestä?

⁴⁵ Jehova tahtoo siis, veljet, meidän kestävän, ja hän huolehtii siitä siinä määrin, että puhuu meille Poikansa kautta. (Hepr. 1:2) Jehovan valtaistuin on iankaikkisesti vanhurskaan Kuninkaan käsissä, ja kuningas Jeesus Kristus hallitsee toimeliaasti pitäen huolen siitä, että oikeus pysyy voimassa. Meidän on vain suoritettava meille annettu tehtävä niin kuin Jeremiakin teki ja jätettävä loppu Kuninkaalle. Tämä ei tee siitä helppoa elämää. Jokaisen on todistettava nuhteettomuutensa. Se vaatii antautumista ja kestämistä. Mutta onnellisuus ei tule keskeyttämällä.

46. Mistä voimme olla varmat, jos kestämme?

⁴⁶ Jos kestät, olet onnellinen kestäessäsi, ja kuinka iloinen oletkaan, kun saavutat lopullisen päämääräsi! Rukoile ja odota Jehovalta pelastusta kiusauksen ja koetuksen aikoina. Se ei tule aina sillä tavalla kuin sinä saatat odottaa, mutta se tulee samoin kuin se tuli Jeremiallekin. Kun edessäsi on tehtävä tai kun tunnet masennusta, harkitse sellaisten miesten kuin Jeremian uskoa ja jäljittele sitä, niin Jumala ”vähän aikaa kärsittyänne . . . on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava”. – 1. Piet. 5:10.

[Kuva s. 374]

Jeremia sai kärsiä mitä suurimpia loukkauksia, mm. olla jalkapuussa yli yön, ikään kuin hän olisi ollut rikollinen. Silti hän kesti kaiken pilkan

[Kuva s. 377]

Jehova vapautti Jeremian. Kun Jerusalem kukistui, niin hänet päästettiin vapaaksi ja hänen käsirautansa poistettiin Babylonian viranomaisten käskystä