Ebed-Melek rohkea mies
EBED-MELEK ei ollut israelilainen, vaan etiopialainen eunukki. Hän palveli Sidkian, viimeisen Jerusalemissa hallinneen Juudan kuninkaan, hovissa. Vaikka Ebed-Melek oli turmeltuneitten, jumalattomien virkamiesten ympäröimä, hän oli rohkea, sääliväinen mies, joka arvosti suuresti sitä, mikä on oikein.
Ebed-Melekin hyvät ominaisuudet tulivat erikoisesti ilmi silloin, kun kaldealaiset piirittivät Jerusalemin kaupunkia. Jehovan profeetta Jeremia oli toistuvasti julistanut, että kaupunki oli tuomittu, ja hän oli kehottanut kansaa pelastautumaan antautumalla piirittäjille. Hänen Korkeimmalta saamansa sanoma kuului: ”Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta joka menee kaldealaisten luo, se saa elää, pitää henkensä saaliinansa ja jää eloon.” Tämä raivostutti eräitä päämiehiä, jotka toimivat kuningas Sidkian neuvonantajina. He olivat päättäneet puolustaa kaupunkia hinnalla millä hyvänsä antautumatta. Koska he eivät tunnustaneet Jeremian sanoja Jumalan henkeyttämiksi, he pitivät profeettaa esteenä Jerusalemin menestyksellisen puolustamisen tiellä. – Jer. 38:1–3.
Sen tähden nämä päämiehet menivät kuningas Sidkian luo ja syyttivät Jeremiaa sotamiesten ja jäljellä olevan väestön taistelumielen murtamisesta. He pyysivät, että profeetta surmattaisiin kansan kiihottajana, joka ei ollut kiinnostunut kansan rauhasta eikä hyvinvoinnista. (Jer. 38:4) Heikkona monarkkina Sidkia suostui heidän vaatimukseensa ja sanoi: ”Katso, hän on teidän käsissänne. Sillä eihän kuningas voi mitään teitä vastaan.” (Jer. 38:5) Sidkia oli noudattanut heidän neuvoaan taistelun jatkamisessa kaldealaisia vastaan, ja niinpä hän tunsi olevansa velvollinen suostumaan sen miehen poistamiseen, joka heidän mielestään vaikutti haitallisesti heidän sotatavoitteittensa edistymiseen. Vaikkei Sidkia nimenomaan valtuuttanutkaan Jeremian teloitusta, hän käytännöllisesti katsoen allekirjoitti profeetan kuolemantuomion antamalla päämiehille täyden vallan hänen elämänsä suhteen.
Ehkä nämä päämiehet kuitenkin tunsivat jonkinlaista pelkoa, joka esti heitä sekaantumasta suoranaiseen verenvuodatukseen. Siitä huolimatta he päättivät tappaa profeetan ilman väkivaltaa. He laskivat hänet liejuiseen kaivoon kuolemaan. – Jer. 38:6.
Kun Jeremia oli ollut pidätettynä vankilan pihassa, hän oli saanut kuninkaan määräyksestä leivän päivittäiseksi ruoka-annoksekseen. (Jer. 37:21) Mutta nyt kun hän oli liejuisessa kaivossa, tämä kuninkaallinen käsky ei ollut enää voimassa. Koska ruokavarat olivat itse asiassa ehtymässä Jerusalemista, Jeremialla ei totisesti ollut enää mitään toivoa saada ruokaa keneltäkään. Hänen kuolemansa oli vain ajan kysymys.
Kun Ebed-Melek sai kuulla, mitä päämiehet olivat tehneet profeetalle, hän ryhtyi toimimaan viivyttelemättä. Hän ei varovaisesti odottanut tilaisuutta päästä yksityisesti kuningas Sidkian puheille. Tälle etiopialaiselle eunukille ei henkilökohtainen turvallisuus ollut päähuoli. Viattoman miehen elämä oli vaarassa, ja niinpä Ebed-Melek halukkaasti asetti oman hyvinvointinsa toiselle sijalle. Hän lähestyi kuningasta julkisesti Benjaminin portin viereisellä aukiolla. Tämä portti oli todennäköisesti kaupungin pohjoisosassa, josta suunnasta oli tuleva suurin paine piirittävien kaldealaisten taholta. – Jer. 38:7.
Rohkeasti etiopialainen eunukki puhui Jeremian hengen puolesta. Hän ei pelännyt tuomita päämiesten toimintaa, vaikka hän tiesi, että se, jolle hän anomuksen esitti, oli myöntynyt heidän vaatimuksiinsa. Muutamin sanoin Ebed-Melek esitti tosiasiat: ”’Herrani, kuningas! Nuo miehet ovat pahoin tehneet kaikessa, mitä ovat tehneet profeetta Jeremialle: he ovat heittäneet hänet kaivoon, kuolemaan nälkään siihen paikkaansa.’ Sillä kaupungissa ei ollut enää leipää.” – Jer. 38:9.
Yllättäen Sidkia peruutti Jeremiaa koskevan päätöksensä ja valtuutti Ebed-Melekin panemaan toimeen profeetan pelastamisen. Kuningas sanoi: ”Ota mukaasi täältä kolmekymmentä miestä ja nosta profeetta Jeremia kaivosta, ennenkuin hän kuolee.” (Jer. 38:10) Ei ole todennäköistä, että Jeremian vetämiseen pois kaivosta olisi tarvittu kolmekymmentä miestä. Mutta koska profeettaa ja hänen sanomaansa vihattiin kiihkeästi, niiden sekaantuminen asiaan, jotka halusivat Jeremian kuolevan, oli varsin mahdollista. Jos Ebed-Melekillä olisi ollut vain muutamia apumiehiä, heidät olisi voitu nujertaa, mutta kolmekymmentä miestä olisi riittänyt mahdollisten ongelmien selvittämiseen, joita olisi voinut syntyä suunnitellun pelastustoiminnan yhteydessä.
Ebed-Melek toteutti heti Sidkian käskyn. Myös se tapa, jolla hän toteutti sen, todistaa hänen säälistään ja huolehtivaisuudestaan profeettaa kohtaan. Koska kaivo oli syvä ja Jeremia oli vajonnut liejuun, tarvittiin melkoisesti voimaa hänen vetämisekseen sieltä pois. Niinpä paljaat köydet olisivat voineet upota profeetan lihaan. Ja oli hyvinkin mahdollista, että Jeremia oli laskettu kaivoon kovakouraisesti. Hänen kainaloissaan saattoi siksi olla haavoja. Ebed-Melek ilmeisesti harkitsi tilannetta huolellisesti. Hän hankki kuluneita riepuja ja vaatteita ja köysien avulla antoi ne Jeremialle, jotta hän voi panna niitä kainaloittensa alle ja köysien ympärille. Siten rievut ja vaatteet vaimensivat köysien aiheuttamaa puristusta, kun Jeremia vedettiin ylös kaivosta. – Jer. 38:11–13.
Miksi Ebed-Melek oli niin rohkea? Vaikka hän oli ulkomaalainen, joka asui kansan keskuudessa, joka tuotti suurta häpeää Jehova Jumalalle, hän oppi luottamaan Korkeimpaan. Niin, luottamus Jehovaan sai Ebed-Melekin rohkeasti tulemaan vihatun profeetan avuksi. Tästä etiopialainen eunukki sai palkkansa. Hänelle annettiin Jeremian kautta Jehovan vakuutus: ”Katso, minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi eikä onneksi; ja tämä tapahtuu sinun edessäsi sinä päivänä. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, . . . etkä sinä ole joutuva niiden miesten käsiin, joita sinä pelkäät. Sillä minä pelastan sinut, niin ettet kaadu miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, koska sinä turvasit minuun.” (Jer. 39:16–18) Näiden sanojen mukaan Ebed-Melek oli näkevä Jerusalemin tuhon, josta Jeremia oli ennustanut. Silti hänen ei tarvinnut pelätä sitä. Kuten Ebed-Melek oli pitänyt Jeremian elämää kallisarvoisena, niin Jehova Jumalakin pitäisi Ebed-Melekin elämää yhtä kallisarvoisena ja varjelisi hänet elossa.
Minkä erinomaisen esimerkin Ebed-Melek antoikaan meille siinä, ettei hän antanut periksi ihmispelosta vaan asennoitui rohkeasti Jehovan profeetan puolelle! Korkein ei unohtanut Ebed-Melekin vanhurskasta tekoa. Hän ei myöskään unohda meidän uskollista palvelustamme, johon sisältyy veljiemme auttaminen suuren hädän aikana. Raamattu sanoo: ”Jumala ei ole epävanhurskas, niin että hän unohtaisi teidän työnne ja sen rakkauden, jota olette osoittaneet hänen nimeään kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja edelleen palvelette.” (Hepr. 6:10) Pyrkikäämme siis olemaan rohkeita niin kuin Ebed-Melek.