ihmisinä. Me voitamme tämän palkinnon ainoastaan, jos kehitämme kyvyn huolehtia asioista loppuun asti ja todistamme omaavamme sen, kun kohtaamme pulmia ja vaikeuksia. Kun suoritamme aloittamamme loppuun pienissä asioissa, niin voimme kestää myös suuremmissa. – Luuk. 16:10; 1. Kor. 9:24–27; 2. Tim. 2:5.

Siis ’kaikki, mitä teet, se tee sydämestäsi, niinkuin Herralle eikä ihmisille’, sillä sinä saat Jumalalta palkan, joka on todella arvokas. – Kol. 3:23, 24.

Annatko kohtuuttoman huomattavan aseman luomuksille?

ME HUOMAAMME ihmisten eri osissa maailmaa osoittavan kunnioitusta kaikenlaisille kohteille, eläimet ja ihmiset mukaan luettuina. Toiset näistä tunnustetaan avoimesti jumaliksi. Toisia ei kutsuta jumaliksi, mutta niihin kohdistettu ihailu ja huomio ja usein tottelevaisuus tai antaumus tekevät niistä kuitenkin itse asiassa jumalia. Jopa kristikunnassakin niiden palvojat suorittavat monesti paljon enemmän palvelusta niille kuin sille Jumalalle, jota he väittävät palvelevansa.

Jehova Jumala, Raamatun Jumala, on ”yksinomaista antaumusta vaativa Jumala”. (2. Moos. 20:5, Um) Jokainen poikkeaminen täydellisestä alamaisuudesta tosi Jumalalle ja hänen kokosydämisestä palvelemisestaan on omiaan saamaan palvojan ajelehtimaan pois tottelevaisuudesta Hänen lakejaan kohtaan. Tällaisen ihmisen hengellinen ja moraalinen ryhti luhistuu, ja hän luisuu vähitellen tottelemattomuuteen Jumalaa kohtaan ja epäjumalanpalvelijaksi. Lopulta hän ei enää tunnusta Jehovan ylimmyyttä, ja hänestä tulee Jumalan vihollinen.

”SAASTAISTEN EPÄJUMALIEN” PALVONTA ISRAELISSA

Papit ja uskonnolliset opettajat olivat muinaisessa Israelissa loitonneet yhä kauemmas laista, niin että Jumalalle osoitettava yksinomainen antaumus oli rappeutunut hälyttävässä määrin. Tosiaan, olosuhteet olivat tulleet niin huonoiksi vähää ennen kuin babylonialaiset hävittivät Jerusalemin, että Jumala oli hylännyt Jerusalemissa sijainneen temppelinsä. Mutta hän halusi kaikkien tietävän, että hän siitä huolimatta oli täysin tietoinen siitä mitä oli tapahtumassa. Jumala huolehti myös juutalaisten keskuudessa olevista vilpittömistä ihmisistä, jotta he olisivat tienneet, miksi hän oli rankaisemaisillaan kansaa. Siksi hän salli profeettansa Hesekielin nähdä ja paljastaa ne törkeät inhottavuudet, joita heidän johtajansa tekivät temppelissä.

Hesekiel siirrettiin näyssä Babylonista Jerusalemiin, ja Jehova johdatti hänet kiertokäynnille sikäläiseen temppeliin. Hesekiel selostaa:

”Ja hän vei minut esipihan ovelle, ja minä näin, ja katso: seinässä oli jokin aukko. Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, murtaudu läpi seinän’. Niin minä murtauduin läpi seinän, ja katso: jokin ovi!” – Hes. 8:7–9.

Joko suurennetun aukon tai sen lähellä olevan ’jonkin oven’ läpi Hesekiel voi mennä sisälle ja nähdä mitä oli tapahtumassa. Hän kertoo meille:

”Ja hän sanoi minulle: ’Mene ja katso häijyjä kauhistuksia, joita he täällä tekevät’. Niin minä menin ja näin, ja katso: kaikenkaltaisia inhottavia matelijain ja karjaeläinten kuvia ja kaikenkaltaisia Israelin heimon kivijumalia [saastaisia epäjumalia, Um] oli piirretty seinään yltympäri. Ja niiden edessä seisoi seitsemänkymmentä miestä, Israelin heimon vanhimpia, ja näiden keskellä seisoi Jaasanja, Saafanin poika; ja kullakin heillä oli suitsutusastiansa kädessään, ja suitsutuspilvestä nousi tuoksu. Niin hän sanoi minulle: ’Näetkö, ihmislapsi, mitä Israelin heimon vanhimmat tekevät pimeässä, itsekukin kuvakammiossansa? Sillä he sanovat: ”Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan”.’” – Hes. 8:9–13.

Kuvittelehan! Nämä tosi palvonnan otaksutut johtajat ovat kunnioittamassa jumalina inhottavia,