17. luku

”Eedenin puutarha” Hänen nimensä tähden

 1, 2. Mikä osa Palestiinan maasta oli 20. vuosisadalla eaa. niin kuin ”Herran puutarha”, ja miten Juudan valtakunnan maasta tuli viidakon kaltainen?

AINAKIN osa Palestiinan maasta muistutti 20. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua näöltään sitä Eedenin puutarhaa, mihin Luoja asetti ensimmäisen ihmisen Aadamin.

² 1. Moos. 13:10 kertoo meille: ”Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha.” (1. Moos. 2:7–15) Neljäsataa vuotta myöhemmin Palestiinan Luvattu maa oli yhä kaunis, kuin maapallomme ”kaunistus”. Jehova puhui siitä ”maana, jonka olin heille [israelilaisille] katsonut ja joka vuotaa maitoa ja mettä – se on kaunistus kaikkien maitten joukossa”. (Hes. 20:5, 6) Siihen sisältyi se, mistä tuli Juudan valtakunnan alue, jonka pääkaupunki oli Jerusalem. Kun babylonialaiset valloittivat Juudan maan vuonna 607 eaa., niin seurauksena oli, että se jäi autioksi, vaille ihmisasukkaita ja kotieläimiä. Siitä tuli kuin viidakko. (Miika 3:12; Jer. 26:17, 18) Muuttuisiko se enää koskaan Eedenin puutarhan kaltaiseksi maaksi?

 3, 4. Minkä tätä maata koskevan sydäntä lämmittävän sanoman Jehova antoi Hesekielille Jerusalemin tuhoamisen jälkeen, ja milloin viholliset puhuivat Hänen voidellun jäännöksensä hengellisestä tilasta, kuten Hes. 36:1, 2 kertoo?

³ Kohta sen jälkeen, kun Babyloniassa olevat juutalaiset pakkosiirtolaiset olivat saaneet tietää pakolaiselta, joka oli ollut tapauksen silminnäkijänä, että babylonialaiset olivat hävittäneet Jerusalemin, Jehova antoi sydäntä lämmittävän vakuutuksen siitä, että vastikään autioitettu Juudan maa ei tulisi aina olemaan vailla ihmisiä ja kotieläimiä. Hän poistaisi nimensä häpeän ja tekisi nimensä suureksi sen perusteella, mitä hän tekisi tuon maan hyväksi ihmeellisellä tavalla. Hän sanoi uskolliselle profeetalleen Hesekielille: ”Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Israelin vuorista ja sano: Israelin vuoret, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra: Koska vihollinen on sanonut teistä: ’Kas niin!’ ja: ’Ikuiset kukkulat ovat tulleet meille perinnöksi’.” – Hes. 36:1, 2.

⁴ Tällä tavalla maailmalliset viholliset puhuivat hengellisen Israelin voidellun jäännöksen hengellisestä tilasta sen jälkeen, kun uskonnollinen vaino ja sorto oli autioittanut tuon tilan ensimmäisen maailmansodan aikana. Kristikunta oli silloin valmis ottamaan haltuunsa koko uskonnollisen alueen sodanjälkeisenä kautena syrjäyttääkseen hengellisten israelilaisten maahanpoljetun jäännöksen. Jehovalla oli kuitenkin erilaiset ajatukset, ja hän sanoi profeetallisesti Hesekielin kautta:

 5. Mihin tilaan olivat Israelin maan eri osat joutuneet, ja miten muut kansat asennoituivat siihen maahan?

⁵ ”Sentähden ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Koska – niin, koska teitä on hävitetty ja poljettu joka taholta, että joutuisitte muiden kansain omaisuudeksi, ja koska te olette joutuneet pahain kielten ja kansan panettelun alaisiksi, sentähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille, autioille raunioille ja hyljätyille kaupungeille, jotka ovat joutuneet saaliiksi ja pilkaksi muille kansoille, mitä ympärillä on. Sentähden sanoo Herra, Herra näin:

 6. Miten Jehova sanoi puhuttelevansa sellaisia kansoja?

⁶ ”Totisesti, kiivauteni tulessa minä puhun muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan, jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten ja sielu täynnä ylenkatsetta ottaneet omakseen minun maani karkoittaaksensa siitä ihmiset [sen laidunmaan tähden, Um] ja ryöstääksensä sen.” – Hes. 36:3–5.

 7, 8. Mikä oli Jehovan tahto maan suhteen, miten hänen täytyi puhua estääkseen kansojen hänen tahtonsa vastaiset ahneet yritykset, ja mikä Edomin maasta oli siis tuleva?

⁷ Viittaamalla toistuvasti itseensä Jehova ei jätä sijaa epäilyksille sen suhteen, kuka tässä puhuu. Autioitetun Juudan maan ympärillä asuvilla viholliskansoilla oli omat itsekkäät tarkoituksensa tuon tyhjän alueen suhteen, mutta Hänellä, Jehovalla, oli toinen ja erilainen tarkoitus. Nuo kansat ilmaisivat vihaavansa Jehovaa kadehtimalla Hänen pakkosiirtolaisuudessa olevan kansansa autioitettua maata, mutta hän oli määrännyt, että maan tuli pitää sapatti olemalla 70 vuotta asumaton ja viljelemätön. (2. Aikak. 36:19–21; Dan. 9:2) Nuo omaansa etsivät kansat piti estää toteuttamasta ahneita yrityksiään vastoin Jehovan tahtoa. Se velvoitti Jehovaa puhumaan ei vain sanoin vaan vielä enemmän teoin ”muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan”, kiivautensa tulessa nimensä ja asiansa puolesta. Se täyttäisi muun muassa sen, mitä hän oli sanonut edellisessä luvussa Edomia ja sen Seirin vuoristoseutua vastaan:

⁸ ”Minä teen sinut ikiautioksi, ja sinun kaupunkisi jäävät asumattomiksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. . . . autioksi tulet sinä, Seirin vuori, samoin koko Edom kaikkinensa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra.” – Hes. 35:9, 15.

 9. Täytyikö Israelin maan olla autiona yhtä kauan kuin Edomin maan, ja mitä sellaista Israelin maa oli kärsinyt, mikä velvoitti Jehovan puhumaan?

⁹ Jehovan pakkosiirtolaisuudessa olevan kansan maan piti olla autiona eikä kenenkään edomilaisen tai muuhun viholliskansaan kuuluvan pitänyt ryöstää sen hylättyjä kaupunkeja ja käyttää sen laidunmaita. Niin, maan piti olla ”autiona”, mutta ei ikuisesti, kuten Edomin maa määrättiin olemaan. ”Sentähden”, sanoi Jehova profeetalleen Hesekielille, ”ennusta Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, kiivaudessani ja vihassani minä puhun, koska teidän täytyy kärsiä pakanakansain pilkkaa [nöyryytystä, Um].” – Hes. 36:6.

10. Miksi Jehova oli ensimmäisen maailmansodan päättyessä tyytymätön siihen tapaan, millä vihollismieliset uskonnon harjoittajat (etenkin kristikuntaan kuuluvat) olivat toimineet, ja miksi hänen hengellisen Israelinsa hengellistä tilaa olisi pitänyt kunnioittaa?

¹⁰ Jehova oli vihastunut siitä tavasta, millä viholliskansat nöyryyttivät ”Israelin maata”, koska hän oli sallinut sen autioittamisen rangaistukseksi israelilaisten verivelkaisuudesta ja epäjumalanpalveluksesta. Jehova ei ollut vähemmän tyytymätön ensimmäisen maailmansodan päättyessä vuonna 1918 siihen tapaan, millä vihamieliset uskonnon harjoittajat, etenkin kristikuntaan kuuluvat, puhuivat Jehovan antautuneen kansan (hengellisen Israelin) uskonnollisesta tilasta. He olivat autioittaneet tuon tilan vainoilla ja omavaltaisuuksillaan ihmiskunnan ensimmäisen maailmansodan hysteerisinä päivinä. On totta, että hänen hengellisten israelilaistensa jäännöksen historia ei ollut moitteeton siihen aikaan, mutta siitä huolimatta heidän uskonnollista tilaansa olisi pitänyt kunnioittaa. Miksi? Koska se oli yhteydessä Hänen pyhään nimeensä, ja hänen nimeään pitäisi kunnioittaa, ei esittää väärin. Miten hän siis puhuisi kiivaudessaan ja vihassaan sodanjälkeisenä aikana? Tapahtuisiko Hänen nimelleen antautuneitten hengellisten israelilaisten hengellisessä tilassa jälleen mitään kaunistumista? Kuuntele:

11. Mitä Hes. 36:7–12 esittää Jehovan sanoneen Israelin vuorille siitä, kaunistettaisiinko niitä jälleen?

¹¹ ”Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni: totisesti saavat pakanakansat, jotka teidän ympärillänne ovat, itse kärsiä oman pilkkansa [nöyryytyksensä, Um]. Mutta te, Israelin vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne minun kansalleni Israelille, sillä he ovat aivan lähellä, ovat tulossa. Sillä katso, minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään. Ja minä lisään teille ihmisiä runsaasti – kaiken Israelin heimon kokonansa – ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Ja minä lisään teille ihmisiä ja karjaa runsaasti, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset. Minä teen teidät asutuiksi, niinkuin olitte muinaisina päivinänne, ja teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um]. Minä annan teidän kukkuloillanne kulkea ihmisten, kansani Israelin; ja he ottavat sinut omaksensa, ja sinä tulet heille perintöosaksi, ja sinä et enää tästälähin riistä heidän lapsiansa.” – Hes. 36:7–12.

HENGELLISEN TILAN SUUREMPI KAUNISTAMINEN

12. Millainen vahvistus Jehovan ilmaistulle tarkoitukselle on hänen vannomansa vala, ja mikä ennustuksen täyttymys tapahtui vuonna 537 eaa., mutta mikä nöyryytys kohtasi viholliskansoja?

¹² Kun Jehova kohottaa kätensä tehdäkseen valan ja vannoo mitä tahansa, mitä hänen on tarkoitus tehdä, on sen mahdotonta jäädä täyttymättä. (Hepr. 6:17, 18) Historian luotettavat tosiseikat osoittavat, että Jehovan valalla vahvistamat sanat täyttyivät Juudan maassa sen jälkeen, kun sen autiona olo, jolloin se oli vailla ihmisiä ja kotieläimiä, oli päättynyt vuonna 537 eaa. (Esra 1:1–3:7) Edomissa, Israelin ikivanhassa vihollisessa, taas, kuten Jer. 25:15–21 kertoo, täyttyi ennustus ennen Juudan maan autioituksen päättymistä, kun Babylonian kuningas kukisti Edomin maan vuosina 602–601 eaa. Myöhemmin, historian tapahtumien myötä, edomilaisista tuli pakolaiskansa, ja Jerusalemin toisen tuhon jälkeen vuonna 70 edomilaisten olemassaolo kansana päättyi. Muut viholliskansat, jotka olivat riemuinneet Juudan autioituksesta, joutuivat kukin kokemaan oman nöyryytyksensä Babylonian kuninkaan kädestä. (Jer. 25:21–24) Se oli Jumalan rangaistus!

13. Miten kristikunta koki suuren nöyryytyksen vuonna 1919 sen suhteen, mitä se oli ennustanut ja toivonut tapahtuvan hengellisten israelilaisten jäännökselle?

¹³ Hesekielin ennustuksen nykyisessä täyttymyksessä kristikunta satoine uskonnollisine lahkoineen koki suuren nöyryytyksen vuonna 1919. Miten niin? Koska ne nöyryytykset, joita se oli ennustanut ja toivonut hengellisen Israelin vainotulle jäännökselle, jäivät toteutumatta. Näiden hengellisten israelilaisten hengellinen tila ei jäänyt autioksi, vaan tuona vuonna se alkoi heidän kanssaan virota eloon, kun he jälleen elvyttivät pelottomasti Jehovan valtakunnan maailmanlaajuisen todistamistyön. – Matt. 24:14.

14. Mikä uhka aiheutti kristikunnan jäsenmäärän paisumisen, mutta mitä sen jäsenmäärälle tapahtui vuoden 1969 tilastotietojen mukaan, ja mitä Yhdysvaltain roomalaiskatolilaiset ilmoittivat vuonna 1970?

¹⁴ Koska ateistinen kommunismi muodosti yhä voimakkaamman maailmanherruutta tavoittelevan uhkan, niin demokraattiset poliitikot suosittelivat kristikuntaa voimakkaana uskonnollisena puskurina kansainvälisen kommunismin uhkaavaa vuoksea vastaan. Kristikunnan kirkkojen jäsenmäärä nousi lopulta erään vuosikirjan (Britannica Book of the Year 1968) mukaan huippulukemaan 977383000, johon sisältyivät roomalaiskatolilaiset, idän ortodoksisen kirkon jäsenet ja protestantit. Mutta jo seuraavana vuonna kristikunta koki tilastojen mukaan huomattavan takaiskun! Saman vuosikirjan (Britannica Book of the Year 1969, s. 647) mukaan kristikunnan jäsenmäärä laski 924274000:een, mikä on vähemmän kuin jäsenmäärän kokonaisarvio vuodelta 1963, joka oli 933055000.a Kahden seuraavan vuoden aikana (1970 ja 1971) ei annettu mitään tietoja menetyksen takaisinsaamisesta, sillä uusia numeroita ei julkistettu. Kuitenkin suuriotsikkoinen New York Times -lehden (21.5.1970) kirjoitus ”Katolilaiset ilmoittavat jäsenmäärän ensimmäisestä vähenemisestä Yhdysvalloissa tämän vuosisadan aikana” viittaa siihen, mitä todellisuudessa on tapahtumassa. Kirjoituksessa sanottiin:

Roomalaiskatolinen kirkko Yhdysvalloissa koki tällä vuosisadalla ensimmäisen laskun jäsenmäärässään niiden tietojen mukaan, jotka on julkistettu The Official Catholic Directoryn [Virallisen katolisen kalenterin] viimeisessä painoksessa.

Kirkon uusi kokonaisjäsenmäärä on 47872089 eli 1149 vähemmän kuin vuosi sitten newyorkilaisen P. J. Keney & Sonsin julkaiseman tilaston vuoden 1970 painoksen mukaan.

. . .

Seminaareihin ilmoittautui kaikkiaan 17317 eli 2256 vähemmän, ja hiippakuntien seminaareja oli yhteensä 118, 19 vähemmän kuin vuosi sitten. . . .

Samanaikaisesti maapallon väkiluku on lisääntynyt räjähdysmäisesti yli 3552000000:aan.

15. Mikä kysymys tehdään kuitenkin ”Jumalan Israelin” hengellisen tilan vertauskuvallisilla ”vuorilla” olevasta väestöstä?

¹⁵ Entä sitten ”Jumalan Israelin” hengellisen tilan vertauskuvalliset ”vuoret” ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1918? Onko näillä ”vuorilla” nyt jäsenmääränsä perusteella syytä uskoa, että Jehova suosii niitä ja että Hän, joka valalla vannoen vahvisti hyvän lupauksensa, on todella Jehova? Muistelkoot nämä vertauskuvalliset ”Israelin vuoret” omaa nykyhistoriaansa.

16. Miten hengellisen Israelin jäännöksen julkinen toiminta tehtiin autioksi vuonna 1918, mutta mitä tapahtui seuraavana vuonna?

¹⁶ Siihen aikaan, kun Kanadan hallitus kielsi kirjan Täyttynyt salaisuus helmikuussa 1918 ja kun tämän Raamatun selitysteoksen levittäminen lakkasi maaliskuussa 1918 Yhdysvaltain hallituksen sensuroimistoimenpiteitten takia, tämän kirjan ja muiden Vartiotorni-seuran julkaisujen levittämiseen osallistui toimeliaasti 7000 voidellun jäännöksen jäsentä, jotka henkilökohtaisesti menivät talosta taloon. (Ks. Vartio-Torni toukok. 1920 s. 73, kappale 6 ja The Watch Tower 1.3.1918 s. 78.) Vähän sen jälkeen hengellisen Israelin jäännöksen julkinen toiminta ”Israelin vuorilla” autioitettiin. Mutta seuraavana vuonna (1919) autioitus päättyi, ja hengellisten israelilaisten jäännöksen rohkeat, elvytetyt jäsenet alkoivat jälleen asuttaa noita ”vuoria”.

17. Mitä tapahtui sen jälkeen hengellisen Israelin hengellisen tilan ”vuorilla”, ja miten hengelliset israelilaiset ovat osoittaneet tietävänsä, että tämän Tekijä on Jehova?

¹⁷ Siitä lähtien toimeliaitten hengellisten israelilaisten lukumäärä on jatkuvasti lisääntynyt heidän hengellisen tilansa vuorilla ja he ovat nauttineet siitä runsaasta hedelmästä, millä Jehova on siunannut heidän ennallistettua suhdettaan Häneen. Vuonna 1928 raportoi 44080 jäännöksen jäsentä aktiivisen osallistumisensa Jehovan messiaanisen valtakunnan hyvän uutisen julistamiseen. Siihen aikaan he tiesivät, että se Jumala, joka suoritti näitä suurenmoisia tekoja heidän puolestaan maailmanlaajuisesta vastustuksesta huolimatta, oli Jehova. Kun toukokuun Vartio-Tornissa 1926 sivulla 67 oli tehty kysymys: ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” he vastasivat: ”Me haluamme.” He vahvistivat tämän päätöksen tarmokkaalla toiminnalla. He ymmärsivät, että Jehovan aika oli tullut ’tehdä itsellensä iankaikkinen nimi’. (Jes. 63:12; 2. Sam. 7:23) Käsittäen selvemmin kuin koskaan, että hän otti parhaillaan kaikista kansoista ”kansaa omalle nimellensä”, voideltu jäännös näki hyväksi tehdä itsensä tunnetuksi koko maailman edessä nimellä Jehovan todistajat, joka on otettu Pyhästä Raamatusta. – Jes. 43:10, Um; 44:8.

18. Ketkä alkoivat vuonna 1935 tulla toimeliaiksi vertauskuvallisten ”Israelin vuorten” voidellun jäännöksen kanssa, ja miten noilla ”vuorilla” on nyt syytä enemmän kuin koskaan aikaisemmin ’tietää, että minä olen Jehova’?

¹⁸ Vuoteen 1935 mennessä Hyvän Paimenen ”muiden lampaitten” ”suuri joukko” alkoi liittyä hengellisten israelilaisten voideltuun jäännökseen, ja hekin tulivat toimeliaiksi vertauskuvallisilla ”Israelin vuorilla”. Seurauksena oli, että Jumalan valtakunnan hyvän uutisen aktiivisten saarnaajien lukumäärä vuonna 1938 nousi 59047:ään, mihin sisältyi monia ”muita lampaita”. (Joh. 10:16; Ilm. 7:9–17) Toisen maailmansodan aikana raivonnut maailmanlaajuinen vainokaan ei riistänyt vertauskuvallisten ”Israelin vuorten” väestöä tai edes vähentänyt sitä, sillä toisen maailmansodan päättyessä vuonna 1945 osallistui 127478 henkeä maailmanlaajuisesti Jehovan perustetun messiaanisen valtakunnan julistamiseen. Sen jälkeisinä vuosina noiden vertauskuvallisten ”Israelin vuorten” väestö on tasaisesti kasvanut, kunnes vuonna 1972 raportoi 1596442 osallistuneensa todistamaan Jumalan nimestä ja valtakunnasta maailmanlaajuisesti. Ihmisten lisääntyminen noilla ”Israelin vuorilla” on totisesti ollut lähtöisin Jehovasta, ja heillä on nyt enemmän kuin koskaan syytä tietää, ”että minä olen Jehova”.

19. Kun vertauskuvalliset ”Israelin vuoret” tulivat ennallistetun hengellisen Israelin ”perintöosaksi”, niin mitä kysymyksiä heräsi niiden hallussapidosta ja siitä nimestä, jolla jäännös tunnettiin?

¹⁹ Hengellisen Israelin jäännös on siis vuodesta 1919 lähtien ottanut omaksensa nuo ”Israelin vuoret”, jotka ovat tulleet ”heille perintöosaksi”. (Hes. 36:12) He ovat jakaneet tämän hengellisen tilan Valtakunnan hedelmän ja edut kasvavan lampaankaltaisten ihmisten ”suuren joukon” kanssa, jota hallitseva Kuningas Jeesus Kristus erottaa nyt kaikkien kansojen vuohimaisista ihmisistä. (Matt. 25:31–46) Kun voideltu jäännös ensin omaksui nimen Jehovan todistajat vuonna 1931, monien maailmallisten tarkkailijoiden mielessä heräsi kysymys: ”Tuleeko nimi pysymään?” Eräs toinenkin kysymys vaati vastauksen: ”Osoittautuuko ’Israelin vuorten’ kuvaama hengellinen tila liian vaikeaksi vastuuksi ja koettelemukseksi hengellisten israelilaisten voidellulle jäännökselle, jotta se voisi asuttaa sen ja pitää sen hallussaan? Varsinkin sodanjälkeisenä kautena, jolle ovat ominaisia ateistinen kommunismi, fasismi ja natsismi, diktaattorit, sotaisa ’katolinen aktio’, kansalliskiihko, aivojen aikakauden älymystö, uskonnottomuus ja alentuneet moraalinormit.”

20, 21. Ottaen huomioon tällaisten maallisten seikkojen aiheuttaman paineen, mikä kysymys heräsi sen suhteen, millä tavalla ”vuoret” suhtautuisivat asukkaisiinsa, ja mitä Jehova vakuutti puhutellessaan noita ”vuoria”?

²⁰ Saisiko tällaisten maailmallisten seikkojen aiheuttama paine tänä anarkian ja väkivallan aikana ennallistetut hengelliset israelilaiset kaikkoamaan vasta-asuttamastaan hengellisestä tilasta, ikään kuin maahanhyökkääjät tai heidän maassaan vallitseva nälänhätä olisivat syöneet, nielaisseet heidät? Ei! Tämä ennallistamisen jälkeinen hengellinen tila oli varmasti säilyttävä ja ylläpitävä hengellisten israelilaisten uskollisen jäännöksen. Heidän Jumalansa antoi tästä vakuuden seuraavissa profeetallisissa sanoissa, jotka on osoitettu Israelin maalle:

²¹ ”Näin sanoo Herra, Herra: Koska teille on sanottu: ’Sinä olet ihmissyöjätär, oman kansasi lasten riistäjätär’, sentähden et sinä ole enää syövä ihmisiä etkä enää riistävä lapsia omalta kansaltasi, sanoo Herra, Herra. Enkä minä enää anna sinun joutua kuulemaan pakanakansojen pilkkaa [nöyryyttävää puhetta, Um], eikä tarvitse sinun enää kärsiä kansojen herjauksia, et myöskään sinä enää omaa kansaasi kaada, sanoo Herra, Herra.” – Hes. 36:13–15.

22, 23. Miten Kanaanin maa oli saanut huonon maineen asukkaittensa nielijänä, ja miten Jehova poisti nuo ”herjaukset” sekä luonnolliselta Israelilta että hengelliseltä Israelilta?

²² Kanaanin maalla oli huono maine, koska sen asukkaat tuhoutuivat ikään kuin maan nieleminä. (4. Moos. 13:33) Kun Jehova johti israelilaiset Kanaanin maahan vuonna 1473 eaa. ja he alkoivat tuhota siellä olleita seitsemää kansaa, niin oli kuin maa olisi syönyt, niellyt nuo asukkaat.

²³ Vuonna 607 eaa. Babylonian kuningas valloitti Juudan maan ja karkotti sieltä satoja eloon jääneitä juutalaisia, ja maa jäi autioksi, vaille ihmisiä ja kotieläimiä. Jälleen näytti siltä kuin maa olisi syönyt asukkaansa ja riistänyt Juudan valtakunnan kansalta sen lapset aivan samalla tavalla kuin se oli aikaisemmin vuonna 740 eaa. riistänyt Israelin valtakunnan kansalta sen lapset. Mutta Jehovan erikoissiunauksen ja -suojeluksen avulla kerran autio maa ei ollut enää joutuva kokemaan samaa niiden uskollisten israelilaisten jäännöksen suhteen, jotka ennallistettiin Babylonian pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa. ja sen jälkeen. Näin on tapahtunut myös sen hengellisen tilan suhteen, johon jäännös ennallistettiin sodanjälkeisenä vuonna 1919. Jäännöksen jäsenet ovat yhä siinä, elävinä, hedelmällisinä, lisääntyvinä.

HÄNEN PYHÄN NIMENSÄ SÄÄLIMINEN

24, 25. Osoittiko Jehova jäännökselleen tällaista jumalallista hyvyyttä sen oman arvollisuuden tai ansion vuoksi, ja miten Hes. 36:16–21 esittää Hänen selityksensä asiassa?

²⁴ Saiko esikuvallinen jäännös vuonna 537 eaa. ja sen jälkeen sekä vastakuvallinen jäännös vuonna 1919 ja sen jälkeen osakseen kaikkea tätä Jumalan varaamaa hyvyyttä oman arvollisuutensa tai ansionsa takia? Ei! Miksi ei? Koska ne olivat saastuttaneet aikaisemman Jumalalta saamansa tilan verenvuodatuksella ja epäjumalanpalveluksella. Siksi Jehova selittää:

²⁵ ”Ja minulle tuli tämä Herran sana: ’Ihmislapsi, kun Israelin heimo asui maassansa, he saastuttivat sen vaelluksellaan ja teoillaan. Niinkuin kuukautistilan saastaisuus oli minun edessäni heidän vaelluksensa. Niin minä vuodatin kiivauteni heidän ylitsensä veren tähden, jota he olivat vuodattaneet maassa, ja heidän kivijumalainsa [lantaisten epäjumaliensa, Um] tähden, joilla he olivat sen saastuttaneet. Ja minä hajotin heidät pakanakansojen sekaan, ja heidät siroteltiin muihin maihin. Vaelluksensa ja tekojensa mukaan minä heidät tuomitsin. Niin he tulivat pakanakansain sekaan; minne tulivatkin, he häpäisivät minun pyhän nimeni, kun heistä sanottiin: ”Nämä ovat Herran kansa, mutta heidän on täytynyt lähteä pois hänen maastansa”. Niin minun tuli sääli pyhää nimeäni, jonka Israelin heimo saastutti pakanakansain seassa, minne tulivatkin.’” – Hes. 36:16–21.

26. Millaisen vaikutelman Israelin joutuminen lähtemään omasta maastaan pakkosiirtolaisuuteen antoi Jehovasta, miten se näin ollen vaikutti Hänen nimeensä, ja miksi Hänen oli ilmaistava itsekunnioitusta myös nykyisen jäännöksensä ollessa kysymyksessä?

²⁶ Koska israelilaiset olivat lähteneet Jehovan maasta pakkosiirtolaisina, niin näytti siltä kuin Jehova, heidän tunnustamansa Jumala, ei olisi kyennyt suojelemaan heitä heidän vihollisiaan vastaan. Se tuotti häpeää hänen pyhälle nimelleen. Se pani pakanakansat puhumaan herjaavasti hänen nimestään. Vastaavasti kun hengellisten israelilaisten voideltu jäännös joutui Suuren Babylonin ja sen poliittisten ja sotilaallisten rakastajien orjuuteen ensimmäisen maailmansodan aikana, niin se sai näyttämään siltä, kuin he Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran jäseninä eivät olisi olleet aitoja kristittyjä. Näytti siltä kuin tosi Jumala ei olisi ollut heidän puolellaan eikä olisi suojellut heitä. Se tuotti häpeää Raamatun Jumalan nimelle, Jumalan, jolle he olivat todella antautuneet Kristuksen kastettuina opetuslapsina. Siksi Jehova oli velvollinen osoittamaan itsekunnioitusta säälimällä omaa nimeään. Se oli pyhä nimi eikä se ansainnut häpäisyä maailmallisten ihmisten taholta. Koska hänellä oli antautunut jäännös, joka oli yhteydessä hänen nimeensä, niin kaikki se, mitä hän teki säälistä omaa nimeään kohtaan, edellyttäisi sääliä myös jäännöstä kohtaan.

27, 28. Kenen tai minkä tähden Jehova toi israelilaiset takaisin heidän omaan maahansa, ja mikä suhde oli sen jälkeen vallitseva Hänen ja heidän välillään?

²⁷ Jumala ilmaisi selvästi Hesekielille, että hänen oma pyhä nimensä ja sen maine oli ennen kaikkea otettava huomioon, sanoessaan:

²⁸ ”Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä. Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne [lantaisista epäjumalistanne, Um] minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani [tuomiopäätöksiäni, Um] ja pidätte ne. Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne.” – Hes. 36:22–28.

29. Minkä tähden Jehova ennallisti voidellun jäännöksensä vuonna 1919, ja miten kävi ilmeiseksi, että Hän oli sen vapauttaja ja ennallistaja?

²⁹ Jehova ennallisti hengellisen Israelin voidellun jäännöksen sen etuoikeutettuun tilaan vuonna 1919, kohta ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, ei sen arvollisuuden vuoksi vaan oman pyhän nimensä takia. Tämä hämmästytti kristikunnan ja pakanamaailman kansoja. Jäännöksen jäsenille kävi ilmeiseksi, että Herra Jumala toimi kaikesta huolimatta heidän hyväkseen. Ja kun he tekivät julkisesti tunnetuksi, että heidän Jumalansa nimi on Jehova (kuten sivulla 14 kirjassa Jumalan harppu, julk. englanniksi 1921),b niin kansoilla ei ollut mitään syytä olla tietämättä, kuka oli hengellisten israelilaisten jäännöksen vapauttaja ja ennallistaja. Silloin täyttyi Jehovan julistama tarkoitus, joka koskee niitä kansoja, jotka häpäisivät Jumalan nimen sen takia, mitä hengellisille israelilaisille oli tapahtunut:

30. Mikä kansainvälisesti tärkeä Jumalan tarkoitus toteutui silloin?

³⁰ ”’Ja kansakuntien on tultava tietämään, että minä olen Jehova’, kuuluu Suvereenin Herran Jehovan lausunto, ’kun minut pyhitetään teidän keskuudessanne heidän silmiensä edessä.’” – Hes. 36:23, Um; AS.

31. Mistä nykyaikaisten raamatunkääntäjien menettelystä huolimatta Jumalan nimi on tullut laajemmalti tunnetuksi?

³¹ Ilmeisesti siksi, että Jumalan nimi on niin huomattavalla tavalla yhdistetty Jehovan kristittyihin todistajiin, kristikunnan kielenkääntäjät, jotka valmistavat Pyhän Raamatun uusia, nykyaikaisia käännöksiä, jättävät niistä nimen Jehova joko osaksi tai kokonaan pois ja korvaavat sen sanalla ”JUMALA” tai ”HERRA”. Siitä huolimatta nimi Jehova tulee tunnetuksi laajemmalla alueella, koska Hän on pyhittänyt sen hengellisen Israelinsa jäännöksen keskuudessa pakanakansojen silmien edessä kristikunnan sisä- ja ulkopuolella.

32. Miten Jehovan antautunut kansa on pyrkinyt pyhittämään hänen nimensä kansojen keskuudessa, ja mitä kansat, jotka kajoavat hänen uskolliseen kansaansa, ovat huomanneet?

³² Kansoille osoitetaan, että Jehova on tuottanut antautuneen kansan, joka pitää Hänen nimensä niin pyhänä, niin kunnioitettavana, että sen jäsenet koettavat varjella sitä kaikelta oman väärinkäytöksensä aiheuttamalta häpeältä; sen sijaan he koettavat tehdä kaikki Hänen nimensä kunniaksi. Siksi he tottelevat Häntä hallitsijana enemmän kuin ihmisiä, kun Jumalan laki ja Jumalasta piittaamattomien ihmisten laatimat lait ovat keskenään ristiriidassa. (Apt. 5:29) Kun kansat ahdistavat ja vainoavat kansaa, jonka Jehova on ottanut nimelleen, niin ne huomaavat olevansa tekemisissä kiusallisen ongelman kanssa. Kun ne käyttävät poliittista valtaansa ’tehdäkseen väkivaltaa lain varjolla’ Jehovan nimeä kantavaa kansaa vastaan, niin ne havaitsevat, että tämä laillinen tekosyy ei lopultakaan ole käyttökelpoinen, ja Jehova tekee julkisesti tunnetuksi, että hänellä ei ole mitään yhteistä tai toveruutta sellaisten rauhanhäiritsijöiden kanssa. (Ps. 94:20; Sak. 12:2–4) Mikään kansa ei voi epävanhurskaasti kajota Hänen uskollisiin todistajiinsa joutumatta lopulta tekemisiin Jehovan kanssa.

33. Miten Jehova on puhdistanut ennallistetun jäännöksensä jopa ”lantaisista epäjumalista”, ja millaisen ’sydämen’ hän on antanut sen jäsenille?

³³ Niin kuin kuukautisten saastaisuudet pestään pois puhtaalla vedellä, niin on Jehova puhdistanut ennallistetun jäännöksensä jäsenet uskonnollisesta epäpuhtaudesta puhdistavien välikappaleittensa avulla ikään kuin vihmomalla heidän päälleen puhdasta vettä. Koska hän on puhdistanut heidät tämän maailmallisen asiainjärjestelmän ”lantaisista epäjumalista”, niin miten johdonmukaista heidän onkaan kieltäytyä epäjumaloimasta poliittisia, sotilaallisia tai uskonnollisia arvohenkilöitä tai tekemästä epäjumalien palvontaan liittyviä eleitä ja liikkeitä kuvien, patsaitten tai vertauskuvien edessä! Hän on ottanut heistä pois kaiken sydämen kivisyyden ja antanut heille ”lihasydämen”, jossa on rakkautta ja kiintymystä panna heidät pitämään hänen tuomiopäätöksensä ja vaeltamaan hänen käskyjensä mukaan.

34. Mitä hänen heille antamansa ”uusi henki” aikaansaa, ja missä määrin hänestä on tullut heidän Jumalansa?

³⁴ Hän on pannut heidän sisimpäänsä ”uuden hengen”, toisin sanoen ”henkeni”, niin että he tuottavat Hänen henkensä hedelmää, joka on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus [usko, Um], sävyisyys, itsensähillitseminen”, joita vastaan ei ole mitään Jumalan lakia. (Gal. 5:22, 23) Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen kastettuina seuraajina heistä on todella tullut Jehovan kansaa, ja hänestä on tullut heidän Jumalansa, jolle heidän yksinomainen antaumuksensa on omistettu. – Hes. 36:25–28.

35. Millä tavalla Jehova lupasi siunata ennallistetun kansansa, ja miksi sen jäsenten tunteet ilmaisisivat, ettei Hän tehnyt sitä heidän tähtensä?

³⁵ Oikaistakseen minkä tahansa väärinkäsityksen, jonka kansat olivat ehkä saaneet Jehovasta, koska hän oli kurittanut kansaansa, Hän on täten runsaasti siunannut ennallistettua jäännöstään vuodesta 1919 lähtien, aivan niin kuin hän oli profeetallisesti luvannut profeettansa Hesekielin kautta: ”Minä vapahdan teidät kaikista saastaisuuksistanne. Ja minä kutsun esiin viljan ja teen sen runsaaksi enkä anna teille nälänhätää. Minä teen runsaaksi puitten hedelmän ja pellon sadon, niin ettette enää joudu kärsimään kansojen seassa herjausta nälän takia. Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne [tunnette inhoa omaa persoonaanne kohtaan, Um] rikostenne ja kauhistustenne tähden. En minä teidän tähtenne sitä tee, sanoo Herra, Herra: se olkoon teille tiettävä. Hävetkää ja tuntekaa häpeätä [nöyryytystä, Um] vaelluksenne tähden, te Israelin heimo.” – Hes. 36:29–32.

36. Miltä heidän menneisyydessä tekemänsä teot tuntuvat heistä heidän kokemansa ansaitsemattoman hyvyyden tähden, ja mistä Jumalan heille antamasta tiedosta he ovat kiitollisia?

³⁶ Sellaisen Jumalan hyvyyden tähden, jota voidellun jäännöksen jäsenille on osoitettu heidän ennallistetussa hengellisessä tilassaan, he tuntevat inhoa itseään kohtaan katsoessaan taakseen siihen, mitä he olivat menneisyydessä, ja havaitessaan virheensä ja pahat tekonsa, jotka eivät kirkastaneet Jumalan nimeä. Pelkkä sen ajatteleminenkin hävettää heitä, saa heidät tuntemaan nöyryytystä. Tämä asenne vie heiltä taipumuksen osallistua uudelleen hengellisiin ja moraalittomiin saastaisuuksiin omasta tahdostaan. Jehova pelastaa siis heidät kaikista heidän saastaisuuksistaan sen vaikutuksen takia, mikä hänen ansaitsemattomalla hyvyydellään on heihin heidän ennallistetussa tilassaan. He ymmärtävät tarkoin, että hän ei ole heidän aikaisemman hyvyytensä eikä heidän itsensä tähden kuvaannollisesti puhuen kutsunut elämää ylläpitävää viljaa orastamaan maasta ja tuottamaan niin runsasta satoa, että maailmalliset kansat eivät voi häväistä heitä siitä, että heillä olisi hengellisen ravinnon ja elintarvikkeiden nälkää. He ovat kiitollisia siitä, että Jumala on antanut heidän tietää tehneensä tämän kaiken heille oman pyhän nimensä tähden. He pyhittävät sen tähden Jehovan nimen elämässään kaikella nöyryydellä.

”KUIN EEDENIN PUUTARHA” ASUKKAINEEN

37, 38. Millaiseksi ennallistetun jäännöksen hengellinen tila on nyt siis muuttunut, ja miten Jehova ennusti sen Hesekielille?

³⁷ Koska Jehova Jumala on tuntenut tällaista sääliä pyhää nimeään kohtaan, niin ennallistetun jäännöksen hengellisestä tilasta on tullut hengellinen paratiisi. Valistuneet tarkkailijat, jotka ovat havainneet muutoksen, ovat tunnustaneet sen. On tapahtunut aivan niin kuin nimeään kunnioittava Jumala on ennustanut sanoessaan:

³⁸ ”Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen, ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan silmäin edessä. Silloin sanotaan: ’Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja’. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.” – Hes. 36:33–36.

39. Mitä Esra 3:1, 2 kertoo meille tuon ennustuksen muinaisen täyttymyksen alkamisesta?

³⁹ Tämän lupaavan ennustuksen muinaisen täyttymyksen alkamisesta on kirjoitettu Esran 3:1, 2:ssa: ”Kun seitsemäs kuukausi [tisri] tuli [70 autionaolovuoden päättyessä vuonna 537 eaa.] ja israelilaiset jo olivat kaupungeissa, kokoontui kansa yhtenä miehenä Jerusalemiin. Ja Jeesua, Joosadakin poika, ja hänen veljensä, papit, ja [käskynhaltija] Serubbaabel, Sealtielin poika, ja hänen veljensä nousivat rakentamaan Israelin Jumalan alttaria uhrataksensa sen päällä polttouhreja, niinkuin on kirjoitettuna Jumalan miehen Mooseksen laissa.” Babyloniasta palasi silloin 42360 israelilaista, ja heidän mukanaan seurasi 7337 orjaa ja 200–245 ammattilaulajaa, joten yhteismäärä oli lähes 50000 henkilöä. – Esra 2:64, 65; Neh. 7:66, 67.

40. Mitä sellaista tapahtui vuonna 1919 Jehovan ennallistetulle kansalle, mikä vastasi ensimmäistä pakkosiirtolaisuuden jälkeistä kokoontumista Jerusalemiin?

⁴⁰ Samaten Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran kahdeksan huomattavan virkailijan ja edustajan vapauttaminen maaliskuussa 1919 Yhdysvaltain liittovaltion kuritushuoneesta Atlantasta Georgiasta vertauskuvasi Kansainvälisten Raamatuntutkijain vapauttamista babylonilaisesta orjuudesta ja sorrosta. Jo seuraavassa kuussa, sunnuntai-iltana 13. huhtikuuta, monet tuhannet näistä antautuneista raamatuntutkijoista kokoontuivat kiitollisina yhteen seurakunnissaan ympäri maailman viettämään Herran illallista, jonka vuosijuhlan Jeesus asetti kuolemansa muiston viettämiseksi. Ensimmäiset raportit seurakunnista, joissa oli läsnä vähintään kolmekymmentä henkeä vain kahdeksassa Euroopan kaupungissa ja 164:ssä Etelä- ja Pohjois-Amerikan kaupungissa osoittivat läsnäolijoitten kokonaismääräksi 17961. Myöhemmin tulleita lisäraportteja ei julkaistu. (Ks. englanninkielistä Vartiotornia, 15.5.1919, s. 151.) Myöhemmin samana vuonna, 1.–8. syyskuuta, pidettiin Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran ensimmäinen sodanjälkeinen yleiskonventti Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa noin 6000 raamatuntutkijan ollessa läsnä. Sunnuntaina 7. syyskuuta 1919 yleisöä oli läsnä 7000.

41. Miten autioina olleet kuvaannolliset ”kaupungit” tulivat ”varustetuiksi” ja ”asutuiksi”?

⁴¹ Hengellisten israelilaisten ennallistetun jäännöksen seurakunnat olivat kuin muinaisen Israelin kaupungit. Niistä tuli ”varustettuja” etenkin siten, että ne järjestettiin paremmin toteuttamaan aktiivisesti Jeesuksen Matt. 24:14:ssä olevaa ennustusta eli saarnaamaan Jumalan perustetun valtakunnan hyvää uutista koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille. Ne varustettiin vielä täydemmin vuonna 1938, jolloin järjestön keskitetty teokraattinen hallinto otettiin käytäntöön kaikissa seurakunnissa kautta maailman paikallisen seurakunnallisen hallinnon asemesta. Näiden varustettujen seurakuntien ja niiden asukkaiden lukumäärä kasvoi.

42. Miksi on ilmeistä, että Jehova teki tämän, ja miten Jumalan valtakunnan ”hedelmien” tarjoamista laajennettiin?

⁴² On ilmeistä, että Jehova itse aikaansai tämän, sillä kristikunnan ja maailman kansat vastustivat sitä tai eivät olleet yhteistoiminnassa. Hän se siunasi ennallistetun jäännöksensä hengellisen tilan, niin että siitä tuli sangen hedelmällinen ja tuottoisa. Laajentaakseen Jumalan valtakunnan ”hedelmien” tarjoamisen koko asuttuun maahan Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura perusti kirjapainoja ja laajensi niitä monissa osissa maailmaa raamatullisen kirjallisuuden tuottamiseksi miljoonittain monilla kielillä, jotta ennallistettu jäännös olisi voinut levittää sitä ilmaiseksi tai hämmästyttävän pienestä nimellisestä korvauksesta. Toisen maailmansodan vuosina 1939–1945. aikaansaama hirvittävä hävitys ei vähentänyt tätä toimintaa. – Matt. 21:43.

43. Millä muulla tavalla Jehovan kansan seurakunta tuli hedelmälliseksi, paitsi että se tuotti Jumalan valtakunnan ”hedelmiä”, ja mitä rehellisten huomioitsijoiden täytyi huudahtaa todistajien hengellisestä tilasta?

⁴³ Ei ainoastaan Valtakunnan ”hedelmien” tarjoaminen lisääntynyt Valtakunnan saarnaamisen laajentuessa kautta maailman, vaan myös seurakuntien hengellisyys lisääntyi. Näin tapahtui varsinkin toisen maailmansodan jälkeen huolimatta siitä, että ihmisyhteiskunta turmeltui yhä nopeammassa tahdissa sekä kristikunnan sisä- että sen ulkopuolella. Seurakunnissa kukoisti suuremmassa määrin Jumalan ”Hengen hedelmä”, joka on ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus [usko, Um], sävyisyys, itsensähillitseminen”. (Gal. 5:22) Tämä ei ole käynyt ilmeiseksi ainoastaan Jehovan todistajien paikallisissa seurakunnissa vaan myös julkisemmissa kokouksissa, kuten kierros-, piiri-, kansallisissa ja kansainvälisissä konventeissa kautta maailman. Kristikunnan rappeutuneen uskonnollisen tilan vastakohtana on niiden, jotka ovat rehellisesti panneet merkille Jehovan todistajien hengellisen tilan hengellisen hyvinvoinnin, täytynyt huudahtaa: ”Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha.” (Hes. 36:35) Kenen ansiota se on?

44. Kenen ansiota tämä muutos oli, ja keiden tulisi panna merkille tämä tosiasia?

⁴⁴ Todellinen ansio tästä lankeaa Jehovalle eikä voidellulle jäännökselle ja Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suurelle joukolle”. Kauan sitten hän oli puhunut siitä profeetallisesti. Meidän aikanamme Hän on tehnyt sen. Oman paljon parjatun nimensä tähden hän on muuttanut voidellun jäännöksensä kerran niin aution hengellisen tilan hengelliseksi paratiisiksi, ”Eedenin puutarhaksi”, joka on Jehovan istutus samoin kuin alkuperäinen Eedenin puutarha Aadamin päivinä. (1. Moos. 2:7–9) Pankoot maailman kansat merkille tämän tosiasian.

45. Mitä Jehova Hesekielin kautta lupasi tehdä Juudan asumattomille kaupungeille, ja mitä pakkosiirtolaisuudessa olevien israelilaisten piti tehdä tämän suhteen?

⁴⁵ Siihen aikaan, kun profeetta Hesekiel oli Babylonian pakkosiirtolaisuudessa, tämä autioitetun kotimaan paratiisiksi muuttaminen oli jotakin sellaista, mitä piti vielä kaivata ja anoa, sillä jäljellä oli vielä vuosikymmenien pakkosiirtolaisuus Babyloniassa. Tästä silloisesta asiaintilasta Jumala huomautti profeetalleen Hesekielille sanoen: ”Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa. Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten [pyhien ihmisten, Um] laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” – Hes. 36:37, 38.

46. Miten voidellun jäännöksen nykyinen tila eroaa juutalaisten pakkosiirtolaisten olosuhteista ajateltaessa ennustusta, joka koski Juudan maan kaupunkien uudelleen asuttamista?

⁴⁶ Silloin yli 2500 vuotta sitten noiden katuvien juutalaisten, jotka toivoivat Jehovan armollisten lupausten täyttymistä, varsinkin hänen pyhän nimensä pyhittämiseksi ja kunniaansaattamiseksi, tarvitsi anoa Jehovaa kansoittamaan uudelleen Juudan maan autioitetut kaupungit. Monet noista pakkosiirtolaisuudessa olleista juutalaisista säilyivät elossa ja palasivat kotimaahansa nähdäkseen, miten Jehova toteutti lupauksensa heidän rakkaan kotimaansa uudelleenkansoittamisen suhteen. (Esra 3:12) Tällä 20. vuosisadalla on parhaillaan kulunut vuosikymmeniä vapautusvuodesta 1919. Voidellun jäännöksen ei tarvitse enää anoa Jehovaa kansoittamaan uudelleen pyhillä ihmisillä ”Jumalan Israelin” hengellistä tilaa. Se on nyt tapahtunut tosiasia, eikä ennustuksen täyttymyksen loppu ole vielä tullut. – Gal. 6:16.

47. Miten laajalti ovat Jehovan kristittyjen todistajien seurakunnat lisääntyneet, ja miten on ilmeistä, että Hän on tehnyt ”pyhien ihmisten lauman” hengellisen tilan hyväksi enemmän kuin sen alussa?

⁴⁷ Kuudessa suuressa maanosassa Etelämantereen pohjoispuolella ja merten saarilla Jehovan kristittyjen todistajien seurakuntien lukumäärä on lisääntynyt, jotta mahdollisimman laajalla alueella nautittaisiin Jumalan kristillisen Israelin hengellisestä tilasta, hengellisestä paratiisista. Tehdessään kristittyjen todistajiensa hengellisen tilan hyväksi enemmän kuin sen alussa eli ’alkuaikoina’ Jehova on täyttänyt sen valtavalla ”ihmislaumalla”. (Hes. 36:11) Samoin kuin Israelin kahdentoista sukukunnan tapana oli kokoontua laumaksi Jerusalemiin ja sen temppeliin vuoden kolmen ’juhlan’ (pääsiäisen, helluntain ja lehtimajanjuhlan) aikaan, niin Jehovan kristityt todistajatkin ovat iloinneet tulemisesta yhteen laumana ei ainoastaan paikallisiin valtakunnansaleihinsa vaan myös, hämmästyttävällä tavalla, säännöllisiin kierros-, piiri-, kansallisiin ja kansainvälisiin konventteihinsa.

48. Miten ”Hyvän tahdon ihmisten” piirikonventit kesäkuusta joulukuuhun vuonna 1970 ovat esimerkki sellaisesta kokoontumisesta laumaksi?

⁴⁸ Esimerkiksi vuoden 1970 ”Hyvän tahdon ihmisten” piirikonventeissa läsnäolijamäärä ylitti odotukset. Kaikissa näissä kuudessa maanosassa pidetyissä piirikonventeissa oli suurelle yleisölle tarkoitetun puheen aihe joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ”Ihmissuvun pelastaminen – Valtakunnan toimesta”.c Näiden läsnäolijamäärä oli kesäkuusta joulukuuhun yhteensä yli miljoonan.

49. Mihin pelastuskeinoon, jonka Pietari mainitsi juutalaisille helluntaipäivänä, Jehovan kristityt todistajat uskovat yhä?

⁴⁹ Vuoden 33 helluntain aikaan, jolloin kristillinen seurakunta oli alussaan, apostoli Pietari sanoi sille juutalaisten laumalle, joka oli kiinnostunut iankaikkisesta pelastuksesta: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran [Jehovan, Um] nimeä, pelastuu.” (Apt. 2:21; lainattu Jooelin 2:32:sta) Jehovan nykyiset kristityt todistajat uskovat yhä tuohon muuttumattomaan pelastuskeinoon.

50. Miten tämä Jehovan kristittyjen todistajien kokoontuminen yhteen laumaksi tekee tunnetuksi Jumalan nimen, ja mitä voidaan sanoa niistä ihmisistä, jotka etsivät elämää antavaa yhdessäoloa heidän kanssaan?

⁵⁰ Siitä syystä he eivät ainoastaan kokoonnu yhteen laumaksi vaan tekevät myös tunnetuksi Jehovan nimeä, koska hän on pelastuksen jumalallinen Aikaansaaja Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. (Room. 10:10–14) Ihmiset eivät voisi muussa tapauksessa tietää pelkästään Hänen antautuneen kansansa laumaksi kokoontumisen perusteella, että – kuten Hän sanoi – ”minä olen Jehova”. Mutta koska Jehovan kristittyjen todistajien kasvava joukko julistaa kaikkialla hänen nimeään ainoana nimenä, jota on huudettava avuksi pelastuakseen Jeesuksen Kristuksen kautta, niin yhä useammat ihmiset etsivät näiden todistajien elämääantavaa seuraa. Mikä oli maailmanlaajuinen läsnäolijoitten määrä Herran illallisen vuotuisessa vietossa 29. maaliskuuta 1972? Kaikkien saatujen raporttien mukaan se oli 3662407. (Vartiotorni 1.3.1973, s. 123) Tuo määrä edusti yli 28000:ta Jehovan todistajien seurakuntaa.

51. Mikä käy ilmeiseksi ja miksi Jehovan julistamasta tarkoituksesta, kun verrataan Valtakunnan julistajien julkaistua lukumäärää Herran illallisella läsnä olleiden määrään?

⁵¹ Siihen aikaan, kun he viettivät Herran Jeesuksen Kristuksen uhrikuoleman vuotuista muistojuhlaa, hänen, joka ’Jumalan Karitsana ottaa pois maailman synnin’, oli keskimäärin vain 1596442 Jehovan todistajaa, jotka julistivat säännöllisesti Jehovan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista yli 200 maassa. Aktiivisten julistajien lukumäärän ja Herran illallisen maailmanlaajuisen läsnäolijamäärän välisestä erotuksesta ilmenee, että yli kaksi miljoonaa henkilöä koki siihen aikaan sen, minkä kaikkien näiden ihmeellisten asioitten valtuutettu Tekijä oli ennustanut sanoessaan, että ”he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um]”. (Hes. 36:38) Jehova on vastaansanomattomasti muuttanut voideltujen todistajiensa, hengellisen Israelin nykyisen jäännöksen, kerran autiona olleen hengellisen tilan hengelliseksi ”Eedenin puutarhaksi”, ja sen Hän on tehnyt oman ansiokkaan nimensä tähden. – Hes. 36:22.

[Alaviitteet]

[Kaavio s. 321]

JUMALAN NIMEÄ julistavien lukumäärän kasvu

(Jokainen henkilö vastaa 100000 julistajaa)

VUOSI

1939 61589

1942 106000

1945 127478

1948 230532

1951 384694

1954 525924

1957 653273

1960 851378

1963 956648

1966 1058675

1969 1256784

1972 1596442