Jumalan sana on elävä
Jumala käyttää alhaisia
AAMOKSEN koti on Tekoassa, kaupungissa joka sijaitsee noin kuusitoista kilometriä etelään Jerusalemista. Idän puolella on Juudan erämaa, laaksojen ja rotkojen halkoma pyöreälakisten, karujen kukkuloiden muodostama maasto. Sadekautena alueella on vähän kasvillisuutta. Täällä Aamoksen vaatimattomana työnä on lampaanhoito. Hän tekee myös kausiluontoista työtä sykomoriviikunoiden lävistäjänä, jolloin hän puhkaisee hedelmän jouduttaakseen sen kypsymistä ja lisätäkseen sen kokoa ja makeutta. – Aam. 1:1; 7:14, 15.
Paimennustyössä ollessaan Aamos saa kutsun palvella Jehovan profeettana. Jumalan hengen kannustamana hän lähtee kohti pohjoista Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan alueelle. Rohkeasti Aamos julistaa tuomiosanomaa Jerobeamin, Jooaan pojan, kuningashuoneelle ja ennustaa myös Israelin pakkosiirtolaisuuden. – Aam. 6:7; 7:9, 11.
Beetelissä, vasikanpalvonnan keskuksessa, Aamoksen profetoiminen häiritsee kovasti epäjumalia palvovaa pappia Amasjaa. Hän yrittää pelotella Jehovan profeettaa ja sanoo hänelle: ”Sinä näkijä, mene matkaasi ja pakene Juudan maahan, syö leipäsi siellä ja ennusta siellä. Mutta Beetelissä älä ennusta enää, sillä se on kuninkaan pyhäkkö ja valtakunnan temppeli.” – Aam. 7:12, 13.
Jumalan hengen rohkaisemana Aamos pysyy tehtävässään. ”En minä ole profeetta enkä profeetanoppilas”, hän sanoo, ”vaan minä olen paimen ja metsäviikunapuiden viljelijä [sykomoripuiden viikunoiden lävistäjä, UM]. Ja Herra otti minut laumojeni äärestä, ja Herra sanoi minulle: ’Mene ja ennusta minun kanssani Israelia vastaan’.” Sitten hän julistaa Amasjalle, mikä tuomio häntä tulee kohtaamaan siksi että hän vastusti Jumalan sanomaa: ”Sinun vaimosi joutuu portoksi [voittavan armeijan sotilaat raiskaavat hänet] kaupungissa, sinun poikasi ja tyttäresi kaatuvat miekkaan, sinun maasi jaetaan mittanuoralla [niiden toimesta, jotka tulevat valloittamaan maan], sinä itse kuolet saastaisessa maassa [Israelin maan ulkopuolella].” – Aam. 7:14–17.
Aamoksen valitseminen Jehovan profeetaksi 800-luvulla eaa. valaisee voimakkaasti sitä, ettei Kaikkivaltias ole riippuvainen maailman viisaista työnsä suorittamiseksi. Nykyäänkin on Jumalan tarkoituksen mukaista käyttää alhaisia ihmisiä, jotka ovat halukkaita mukautumaan hänen henkensä ohjaukseen. Ja kuinka pelottomia he ovatkaan olleet julistaessaan hänen nimeänsä ja valtakuntaansa! Viisaat joutuvat täten häpeään. Jehova Jumala todistaa siten, ettei heidän viisauttaan tarvita. Ne kyvyt, joista he ylpeilevät, osoittautuvat arvottomiksi. – 1. Kor. 1:26–31.