kuin silloin, kun kristityt alkoivat ensin palvella Jumalaa. Se on paljon likempänä kuin silloinkaan, kun me itse aloimme suorittaa Jumalan työtä. Me emme saa asettua vaaroille alttiiksi katsahtamalla taaksemme vanhaan maailmaan. Meidän ei tule uskaltautua vähäisimpäänkään hidastumiseen nykyään. Tämän tähden 1. Timoteuksen kirjeen 4:16:nnessa (Moffatt) oleva kehoitus merkitsee meille niin paljon näinä viimeisinä päivinä: ”Valvo itseäsi ja valvo opetustasi; pysy työssäsi.”

Lunastus kuolemasta ja haudasta

JUMALAN ilmaisema päätös on lunastaa ja vapauttaa ensin kristillinen tosi seurakunta, Jeesuksen Kristuksen vihkiytyneet seuraajat, jotka ovat ”hänen kehonsa” jäseniä ja valittuja hallitsemaan hänen kanssaan taivaan valtakunnassa. Toiseksi seuraa se työ, millä Hyvä Paimen Jeesus Kristus kokoaa ja vapauttaa ”muut lampaansa”, kun näiden valittujen ottaminen on suoritettu Raamatussa ilmoitettuun täyteen määräänsä 144 000:een asti. Tämä jälkimmäinen työ, näiden hyvätahtoisten vihkiytyneitten ihmisten kokoaminen, on nyt käynnissä, ja sadat tuhannet osoittavat olevansa jo koottuja Jehovan teokraattisen järjestön laumaan.

”Lunastusta” vastaava englantilainen sana ransom on saatu latinalaisesta sanasta ”redemptio” ranskalaisen ”rançon”-sanan välityksellä. Teonsanana tämä ransom [lunastaa] merkitsee ”takaisinostamista vankeudesta, orjuudesta, rangaistuksesta tai muusta sellaisesta maksamalla hinnan; ostamista orjuudesta; vapauttamista, kuten synnistä, sen rangaistuksesta tai muusta sellaisesta; lunastajana olemista”. (Websterin Uusi kansainvälinen sanakirja [engl.]) Jehova Jumala lunastaa, ja hän tekee sen rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Seuraavassa tarkastellaan tällaisia eri tapauksia.

Nimeä ”Efraim” käytetään toisinaan ennustuksissa merkitsemään sellaista ihmisluokkaa, joka on kerran tuntenut totuuden Kristuksen hallitsemasta Jumalan valtakunnasta, mutta joka tulee uskottomaksi Jumalalle ja sovittelee tämän maailman kanssa. ”Pahan palvelijan” luokka, jonka Jeesus ennusti, kuuluu tähän ryhmään. Hoosean 13:12–14 esiintyy sana ”lunastan”, ja sitä käyttävä ennustus osoittaa sen jyrkän eron, mikä on niillä kristityillä, jotka ovat olleet kerran valistuneita, mutta joista tulee uskottomia, ja niillä kristityillä, jotka pysyvät uskollisina ja totisina Jumalaa ja hänen Kristustaan kohtaan ja jotka ovat sen tähden ”Siionin lapsia”. Siion, joka on Jumalan yleisjärjestö, synnytti v. 1914 jKr. luvatun Valtakunnan Jeesuksen Kristuksen persoonassa, jotta hän hallitsisi Jehovan yleissuvereenisuuden Kunniaansaattajana. (Ilm. 12:1–5) Mutta tosiseikat osoittavat, että Siion synnytti v. 1918 jKr. toiset kuninkaalliset lapset, jotka tulevat hallitsemaan hänen kanssaan, ja nämä syntyivät nousemalla kuolleista henkielämään kirkastetun Jeesuksen Kristuksen seurassa. Maan päällä on vielä jäännös Siionin lapsista, jotka olivat ensimmäisen maailmansodan aikana aina vuoteen 1918 asti maailman valtojen ankarasti sortamia ja pantuina Perkeleen babylonialaisen maailmanjärjestön vankeuteen. ”Pahan palvelijan” luokka osoittautui siihen aikaan uskottomaksi, mutta uskollinen jäännös pysyi luotettavana Jumalalle antamassaan lupauksessa, ja niin Siion synnyttikin siihen kuuluvat hyväksyttyinä lapsinaan palvelemaan siitä pitäen Jehovaa todistajina maan päällä. – Ilm. 12:17.

Viitaten näiden kahden luokan erilaisiin kohtaloihin Hoosean 13:12–14 sanoo: ”Efraimin rikos on sidottu kokoon, talteen on pantu hänen syntinsä. Hänelle tulee synnyttäjän tuskat. Hän on älytön lapsi, sillä hän ei aikanansa tule esiin kohdusta. Tuonelan kädestä minä heidät päästän, kuolemasta minä heidät lunastan. Missä on sinun ruttosi, kuolema, missä sinun surmasi, tuonela? Katumus on peitetty minun silmiltäni.” Moffattin näistä jakeista tekemä nykyaikaisempi käännös osoittaa, että ”lunastaminen” merkitsee ”pelastamista” ja että ”tuonela” on ”kuolleitten maa” eli ihmiskunnan hauta. Se kuuluu näin: ”Efraimin vääryys on huolellisesti koottu, hänen syntinsä on varastoitu häntä varten. Lapsen synnyttämistuskat ovat tulleet, mutta hän on mieletön lapsi, hän ei tahdo tulla kohdun suulle oikealla hetkellä [ja syntyä siten niinkuin joku Siionin lapsista päämääränään iankaikkinen elämä]. Onko minun pelastettava heidät kuolleitten maasta? Onko minun vapautettava heidät kuolemasta? Ei, tule, kuolema, vaivoinesi! Tule, kuolleitten maa, ruttoinesi! Minulla ei ole lainkaan aikomusta antaa perään.” (Moffatt) Ketkä Jumala vapauttaa sitten sheolista eli kuolleitten maasta?

Hoosean 13:14:ttä, joka on lainattu edellä, on käytetty kauan soveltaen Aadamin jälkeläisten lunastamiseen synnistä ja kuolemasta Jeesuksen kalliilla verellä. Mutta apostoli Paavali oikaisee tällaisen väärän sovellutuksen ja osoittaa sen soveltuvan Jumalan ”uuteen luomukseen” Kristuksen yhteydessä. (2. Kor. 5:17) Lainaamme tähän tämän vahvistukseksi, että nämä lunastetut ovat Jeesuksen Kristuksen uskollisia voideltuja seuraajia, joista tulee Siionin lapsia, 1. Korinttolaiskirjeen 15:52–55 olevat apostolin sanat, jotka koskevat 144 000:n voidellun kristityn ylösnousemusta: ”Kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ’Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?’” Apostoli lainaa tässä Hoosean 13:14:nnestä ja osoittaa niin ollen, että sitä ei voida soveltaa yleensä ihmiskuntaan.

Kun nämä kristityt vihkiytyivät Jumalalle, niin heidät lunastettiin silloin kuolemasta, koska heihin sovellutettiin Kristuksen lunastusuhrin ansio ja heidät vanhurskautettiin synnistä, jonka rangaistus on kuolema. Jumala siittää heidät heidän vanhurskauttamisensa jälkeen elämänantavalla hengellään hengellisiksi lapsikseen, järjestönsä Siionin jäseniksi. Hoosean 13:14:ttä ei voida soveltaa koko ihmissuvun lunastamiseen Kristuksen vuodattamalla verellä, sillä apostoli osoittaa tämän kohdan soveltuvan niihin, jotka Jumala on vanhurskauttanut ja siittänyt hengellään. (Joh. 3:3, 5) Perkele yritti tuhota nämä Jehovan todistajat v. 1918 käyttämällä maailmanlaajuista järjestöään. ”Efraimilla” kuvattu luokka lankesi pois tuossa puristuksessa ja tuli siksi ”pahaksi palvelijaksi”, jota Jeesus kuvailee Matteuksen 24:48–51. Siihen kuuluvien kohtalo on iankaikkinen kuolema, hävitys. Mutta hänen uskolliset, hengestäsiinneet palvelijansa lunastettiin eli vapautettiin vastustajan vallasta, vastustajan, joka oli toivonut voivansa panna heidät hautaan, sheoliin eli kuolleitten maahan ja hävittää heidät kuolemassa ja siten puhdistaa kaikki Jehovan todistajat pois maan pinnalta.

Vuonna 1914 tuli aika, jolloin Jeesus Kristus asetettiin valtaistuimelle hallitsevana Kuninkaana ja jolloin ’hänen väkevyytensä valtikka’ lähetettiin Siionista ja hänen käskettiin hallita vihollistensa keskellä. (Ps. 110:1, 2) ”Sota taivaassa” alkoi heti tämän syntymän jälkeen, ja sitä seurasi sota meidän maapallollamme. Se merkitsi ”synnytystuskien alkua” maan päällä, ja siitä lähtien 1919:ään asti olivat Jumalan hengestäsiinneet todistajat suuressa ahdistuksessa kaikissa kansoissa. (Ilm. 11:18; 12:7–13; Matt. 24:7, 8) Mutta 1919 Jumala lunasti eli vapautti uskolliset Saatanan järjestön vallasta ja ehkäisi siten vihollisen musertamasta heitä ja hävittämästä heitä maanpinnalta. Tämä heidän lunastamisensa eli vapauttamisensa Suuresta Babyloniasta ennustettiin Miikan 4:10:nnessä seuraavin sanoin: ”Vääntelehdi vain kouristuksissasi, tytär Siion, niinkuin synnyttäjä, sillä nyt sinun on lähdettävä ulos kaupungista ja asuttava kedolla ja mentävä Baabeliin asti: siellä sinut pelastetaan; siellä lunastaa sinut Herra [Jehova] vihamiestesi käsistä.”

Jumala puhuu Jesajan 35:8–10 siitä ”valtatiestä”, jota kulkien hänen lunastetut eli vapautetut omansa pelastuvat Babyloniasta ja palaavat hänen teokraattiseen järjestöönsä ja sen palvontaan ja palvelukseen. Hän sanoo siinä: ”Ja siellä on oleva kohotie – korkea tie, ja sitä nimitetään Pyhyyden valtatieksi, jota ei kulje kukaan saastainen; vaan Hän Itse on oleva yksi niistä, jotka vaeltavat sitä tietä, eikä pahanilkinen eksy sille. Siellä ei ole oleva jalopeuraa, eivätkä raatelevat pedot nouse sille, sellaista ei sieltä löydetä – siten vaeltavat lunastetut; ja Jahven lunastamat palaavat ja menevät Siioniin huutaen, aikakaudenkestävä ilo päittensä yllä, riemu ja iloisuus valtaa heidät, ja suru ja huokaus pakenevat pois.” – Rotherhamin käännös.

Ennen kuin Jumalan vihkiytynyt kansa lunastettiin eli vapautettiin vuonna 1919, sen oli pakko olla sekaantuneena Saatanan järjestöön, ja sitä pidätti se luulo, että tämän jumalattoman maailman hallitsijat muodostaisivat ”korkeammat vallat”, joille jokaisen kristityn täytyy olla alamainen. (Room. 13:1) Mutta kun Jumala antoi v. 1919 vihkiytyneelle kansalleen kutsunsa tarttua hänen työhönsä hänen todistajanaan ja tehdä se pelottomasti, niin se vastasi siihen ja murtautui pois Babyloniasta. Jehova Jumala paljasti sitten tähän kansaansa kuuluville, että hänen pääjärjestönsä on Siion ja että he ovat sen lapsia eli tulevia jäseniä, ja he lähtivät iloisina ”Pyhyyden valtatietä” palaamaan Siioniin ja palvelemaan Jumalaa Siionin lapsina. Selkä kohti Babyloniaa he kulkivat kuvaannollista valtatietä. Siionin lasten jäännös otti johdon tällä valtatiellä, mikä johtaa Babyloniasta, mutta matkalla ollessaan he noudattivat Jumalan käskyä opettaa toisia, jotka etsivät tietä vanhurskauteen, jotta he tuntisivat sen tien ja pääsisivät elävän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tykö. Saastaisten ”pahanilkisten” ei sallita astua tälle valtatielle. Ketkä sitten saavat kulkea sitä ja tulla Siioniin, Jumalan järjestöön? Nepä tietenkin, jotka Jehova lunastaa eli vapauttaa Perkeleen järjestön vallasta. Niinkuin on kirjoitettu: ”Siellä ei ole oleva yhtään jalopeuraa [Perkele on kuin kiljuva jalopeura], eikä yksikään raateleva peto [Perkeleen maailman poliittisia hallituksia verrataan villipetoihin] nouse sille; niitä ei löydy sieltä, vaan lunastetut astelevat siellä, ja Jehovan lunastamat palajavat ja tulevat laulaen Siioniin.” – Jes. 35:9, 10, Am. stand.-käänn.

Me huomaamme edellälainaamistamme teksteistä, että niissä ei ole mainittu suoraan sitä hintaa eli maksua, mikä hankkii lunastuksen eli lunnaat. ”Lunnaitten” eli ”lunastamisen” selvä merkitys kaikissa näissä teksteissä on irtipäästäminen, vapaaksilaskeminen, pelastaminen, vapauttaminen vihollisen käsistä, so. Perkeleen järjestöstä, joka sisältää hänen asiamiehensä, jotka vastustavat ja vainoavat Jumalan uskollisia todistajia. Vihollisjärjestöltä ei osteta vapaaksi eli lunasteta koskaan ketään, vaan lunastamisen puhutaan päinvastoin tapahtuvan aina vihollisen VALLASTA eikä viholliseLTA. Sanomme jälleen, että Jehova, joka toimii toimeenpanevan Päävirkailijansa Jeesuksen Kristuksen kautta, aikaansaa tämän irtipäästämisen, pelastamisen eli vapauttamisen vihollisen vallasta.

VAPAUTUS VERENKOSTAJAN KÄSISTÄ

Niiden hyvätahtoisten ihmisten, jotka vihkiytyvät nykyään Jumalalle Kristuksen kautta, esitetään vapautuvan Verenkostajan käsistä tulevassa Harmagedonin taistelussa. Hän on niiden veren Kostaja, jotka on surmattu. Sellaisessa tapauksessa vaaditaan maksamaan jotakin samanarvoista, kuin mitä nuo surmatut menettivät, siis elämä elämästä. Tämä sääntö on lausuttu 5. Mooseksen kirjan 19:21:sessä, mistä luemme: ”Älä sääli häntä: henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta, käsi kädestä, jalka jalasta.” Niiden ”turvakaupunkien” yhteydessä, mitkä Jehova Jumala määräsi muinaisen Israelin maahan, sanottiin sitä miestä, joka ajoi takaa tuollaiseen kaupunkiin pakenevaa veren vuodattajaa, ”verenkostajaksi” eli ”verenlunastajaksi”. (Rotherham) Verenlunastus ei merkitse tässä sitä lunastamista, mikä on hankittu Kristuksen Golgatalla vuodattamalla verellä, vaan tarkoittaa maksamista samalla mitalla, korvausta, mikä suoritetaan sille, joka on syypää toisen veren vuodattamiseen. Se on korvaus, mikä maksetaan Jehova Jumalan kuolemaatuottaville vihollisille Harmagedonin taistelussa, ja tämän korvauksen maksaa suuri Kostaja eli Verenlunastaja, Jeesus Kristus, vastikkeeksi siitä verestä, minkä Jumalan viholliset ovat vuodattaneet. Toisin sanoen, Kostaja eli Lunastaja, Jeesus Kristus, tasoittaa tilit Jehova Jumalan vihollisten ja ihmiskunnan sortajien kanssa Harmagedonin taistelussa.

Henkilö, joka oli aiheuttanut toisen kuoleman erehdyksestä, tahtomattaan ja ilman vihollismielisyyttä tai ilkeyttä, saattoi pelastua verenkostajan eli lunastajan käsistä pakenemalla turvakaupunkiin ja pysymällä siellä sen Israelin ylipapin kuolemaan asti, joka suoritti uhreja synnin sovitukseksi. Tämän profeetallisen kuvauksen nykyisessä sovellutuksessa täytyy tällaisen ihmisen paeta Kristuksen alaisen Jehovan järjestön turviin ja jäädä sinne Jeesuksen synnitsovittavan veren suojaan luottaen hänen vuodattamaansa vereen suoja- ja pelastuskeinona. Ihmiset, jotka ovat tänä aikana tahtomattaan rikkoneet Jumalan lakia ja tehneet kuolettavaa väkivaltaa Jehovan todistajia vastaan, voivat saada lunastuksen tuhosta Jehovan suuren Ylimmäisen Papin, Jeesuksen Kristuksen, lunastavan veren kautta. Jehovan vihollisten tuhoaminen Harmagedonissa on kuvattu tuossa muinaisessa turvakaupunkikuvauksessa lunastushintana, mikä maksetaan niiden ihmisten puolesta, jotka jumalattomat viholliset ovat surmanneet. Mutta Jeesus Kristus, Jehovan suuri Ylimmäinen Pappi ja Toimeenpaneva Virkailija, varaa uhrinsa ansiolla lunnaat niiden puolesta, jotka pakenevat häneltä turvaa etsimään. Hän on Jehovan Teloittaja niiden puolesta, jotka jäävät vihollisleiriin ja jotka pysyvät tahallaan osallisina tuon vihollisleirin synteihin. He kärsivät sellaisen jumalattomuuden takia tuhon korvatakseen sen jumalattomuuden, mitä he ovat harjoittaneet Jehova Jumalaa ja hänen vihkiytynyttä kansaansa kohtaan.

Kummassakin tapauksessa toimitetaan vapauttaminen eli pelastaminen velvoituksen täyttämisellä eli suorittamisella, se. synnistä määrätyn rangaistuksen kärsimisellä, siis kuolemalla. Kristuksen Golgatalla varaama lunastushinta oli niiden puolesta, jotka uskovat häneen Lunastajana ja vihkiytyvät Jumalalle ja vannovat pitävänsä hänen käskynsä. Mutta Harmagedonissa tapahtuva lunastaminen rankaisee niitä jumalattomia, jotka ansaitsevat sen, so. niitä, jotka ovat aiheuttaneet vahinkoa tahallisesti tai tahallisessa tietämättömyydessä. Ne, jotka ovat tällä tavalla tuottaneet vahinkoa tai tehneet väkivaltaa Jumalan pienille, ovat velallisia eli syypäitä jumalattomuutensa takia. Sellaisten velvollisuus on maksaa, ja he maksavatkin Harmagedonissa hengellään. He eivät voi maksaa velkaansa vahingoittamalleen henkilölle, koska tämä on kuollut, joten heidän täytyy maksaa kuollutta lihan ja veren mukaan lähinnä olevalle sukulaiselle, nimittäin Kristukselle Jeesukselle, joka osallistui lihaan ja vereen voidakseen lunastaa ihmiskunnan ja tulla sen ”Iankaikkiseksi Isäksi”. Aivan samoin kuin se henkilö, joka aiheuttaa surmatun kuoleman, on velallinen, niin täytyy surmatun lähimmän sukulaisen, ”lunastajan”, toimittaa kuolema tuolle surmaajalle. Lunastaja poistaa velan perimällä surmaajan hengen. Kristikunta ja kaikki maan kansat ovat rikkoneet tahallisesti sen iankaikkisen liiton, mikä koskee veren pyhyyttä ja mikä tehtiin Nooan kanssa vedenpaisumuksen jälkeen ja minkä vertauskuvaksi asetettiin sateenkaari. Jumala sanoi tässä liitossa: ”Ja totisesti minä vaadin teidän verenne, teidän elämänverenne; jokaiselta eläimeltä minä sen vaadin ja ihmiseltä, jokaisen ihmisen veljeltä minä vaadin ihmisen hengen. Kuka tahansa vuodattaa ihmisen veren, hänen verensä on ihminen vuodattava, sillä hän teki ihmisen Jumalan kuvaksi.” – 1. Moos. 9:5, 6, Am. stand.-käänn.

Mitä tuli tahattomaan surmaajaan, niin hänen henkeään ei vaadittu häneltä, jos hän pääsi aikanaan turvakaupunkiin. Israelin ylimmäinen pappi varjeli ja suojeli häntä tuossa muinaisessa esikuvassa. Mutta nykyisessä vastakuvassa suojelee Jehovan suuri Ylimmäinen Pappi, Jeesus Kristus, joka suoritti syntien sovituksen hänen tykönsä pakenevien puolesta, ne hyvätahtoiset ihmiset, jotka pakenevat