Miten siinä pysyy

 1. Miten liikeasiat ja maallinen hyvyys ovat omiaan hidastuttamaan työtämme?

MEILLÄ täytyy olla jossakin määrin tämän maailman omaisuutta elämämme ylläpidoksi. Tuleeko maallinen omaisuus meille esteeksi kristillisessä työssämme? Lankeammeko me vihollisen ansaan siksi, että rupeamme pelkäämään menettävämme vakinaiset tulot maallisesta työstämme? Niitä, jotka ovat ruvenneet Jumalan palvelukseen, painostetaan monesti. Heidän liikkeitään boikotoidaan, varsinkin sellaisissa paikoissa kuin Quebecissä, missä väärä uskonto on vallalla, taikka heitä saatetaan vain uhkailla taloudellisilla tappioilla. Me tiedämme, että jos meissä on itsekkyyttä tai ylpeyttä, niin meidän vastustajamme vaikuttaa siihen hidastuttaakseen meitä työssämme. Tässä on eräs kristityn uskon suuri koetus. Herra on luvannut pitää huolen palvelijainsa kaikista tarpeista. (Matt. 6:33) Onko heidän uskonsa kyllin vahva? Luottavatko he Herran Sanaan? Apostoli Paavali esitti tietonsa ja uskonsa perusteella kristityn järkevän asenteen: ”Jos meillä on ruoka ja vaatetus, niin me olemme tyytyväisiä. Mutta ihmiset, jotka haluavat tulla rikkaiksi, lankeavat kiusauksiin ja ansoihin ja moniin tyhmiin, kiusallisiin pyyteisiin, mitkä johtavat ihmiset tuhoon ja sortumiseen. Sillä rahanrakkaus on kaiken pahan juuri, ja eräät ihmiset loittonevat rikastumisen halussaan pois uskosta ja lävistävät sydämensä monilla tuskilla.” – 1. Tim. 6:8–10, Amer. käänn.

 2. Mitä osaa pyrkivät maalliset viekoitukset ja omat himomme näyttelemään?

² Saatana koettaa tehdä tämän maailman asiat houkutteleviksi niille, jotka ovat Jumalan työssä. On monta lihan himoa, jotka sotivat henkeä vastaan. (1. Kor. 10:6–11; 1. Piet. 2:11; Jaak. 1:14, 15) On tämän elämän huvituksia, joiden voidaan antaa niellä koko vihitty aikamme. Jos meillä on runsaasti tämän elämän hyvyyttä, niin me voimme ruveta pelkäämään mukavan elämistapamme menettämistä totuuden takia. Vanhan maailman houkutukset voivat saada meidät katsomaan taaksemme. Sellaista on tapahtunut varhaisessa kristillisyydessä ja sattuu yhä nykyäänkin. Apostoli Paavali todisti kirjoituksissaan (2. Tim. 4:9, 10): ”Koeta päästä pian tulemaan luokseni. Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan.” Deemaalla oli suuret tilaisuudet palvella Jumalaa apostoli Paavalin kanssa, mutta hän menetti ne, koska ei pysynyt työssään. Omaksumalla valitsemansa elämänsuunnan hän voi vain menettää mahdollisuutensa saavuttaa iankaikkisen elämän, niinkuin hän ilmeisesti tekikin.

 3. Miten epäsopu ja pahanpuhuminen vaikuttaa?

³ Salakavala vihollisemme käyttää toisiakin keinoja Jumalan palvelijain hidastuttamiseksi: hän kylvää eripuraisuutta ystävien välille. Maailma puhuu usein meistä pahaa, mutta kun sellaista tulee niiden suusta, jotka ovat työtovereitamme, niin sitä ei voi ottaa niin helposti, se haavoittaa syvästi. Jos uskomme ei ole luja, niin me voimme loukkaantua ja eristäytyä toisista kristityistä. Se on erehdys, se voi saattaa meidät lopettamaan työmme. Siksi me emme saakaan sallia epäsovun hiipiä riveihimme, vaan meidän täytyy selvittää nopeasti kaikki erimielisyydet, mitkä syntyvät, ja mennä eteenpäin työssä. – Sananl. 6:14, 16, 19; Ef. 4:3, 12, 13, 31, 32; Kol. 3:12, 13.

 4. Miksi meidän täytyy olla varuillamme ja katsoa tinkimättömästi työtämme?

⁴ Koska paholainen hyökkää kimppuumme niin monelta taholta, niin meidän täytyy olla varuillamme ja taistella ankarasti mennäksemme eteenpäin. Meillä ei ole varaa asettaa elämäämme alttiiksi sattumille, joten meillä täytyy olla aina tinkimätön kanta. On olemassa vaara olla epäröivä, pysähtyä elämän tiellä. Me olemme viisaita, kun ymmärrämme, että koska olemme kerran vihkiytyneet palvelemaan Jumalaa, niin meidän ei tarvitse enää epäröidä, miten ratkaisemme asiat. Ja me kuljemme turvallista tietä, jos teemme aina päätöksemme Herran työn hyväksi ja hänen Sanansa mukaisesti. Jeesus antoi meille hyvän esimerkin siitä, miten on meneteltävä, kun Perkele kiusasi häntä autiomaassa. Jeesus tiesi, mitä Raamattu sanoi, joten hän käytti sitä vastauksissaan. Perkele ei kyennyt järkyttämään hänen vuorenvarmaa kantaansa. (Matt. 4:1–11) Meidänkin täytyy olla samalla tavalla varuillamme, että lihalliset halumme tai toiset luomukset eivät pääse vaikuttamaan meihin liikaa, niin että ne pidättävät meitä teokraattisista toimistamme. On välttämätöntä pysyä lujasti kiinni Herrassa ja hänen järjestössään ollaksemme turvassa.

 5. Miksi ja mitä hyväksemme käyttäen meidän täytyy harjaannuttaa mieltämme?

⁵ Meidän täytyy harjaannuttaa mieltämme tutkimalla Raamattua, jos aiomme pysyä työssämme. Jumalasta ja hänen päätöksestään ajatteleminen ja puhuminen on sinulle hyvä. Harkitse myös rajoituksiasi: sinä et voi käyttää loputtomasti aikaa mielesi harjaannuttamiseen. Jos sinä kulutat kaiken sen ajan maailmalliseen luettavaan, radion kuunteluun, kaukonäkökuvien katselemiseen jne. sekä maallisten asioitten ajatteluun, niin sinä tuhlaat aikaa, mikä voidaan käyttää suojaavan esteen rakentamiseen vihollisen nuolia vastaan. Sinä voit täyttää ajatuksesi tärkeillä asioilla. Onhan joka päivälle raamatunkohta, jota voit tarkastella ja joka on julkaistuna Vartiotornissa. Sinä löydät sopivia hetkiä keskustellaksesi teokraattisista asioista, kun olet tekemisissä toisten kanssa yleisessä todistamistyössä tai ystävien kanssa matkalla tai kotona. Viisas kristitty erottaa määrätyt säännölliset ajat mielensä rakentamiselle lujittaen itseään tehtävään työhön. – Fil. 4:8, 9.

 6. Miten voimme auttaa ystäviä uskoon ja oikeisiin tapoihin?

⁶ Tämä menettely auttaa toisiakin. Sinulla on etu rakentaa muitakin uskossa. Sinä kohtaat usein ihmisen, joka ei ole tinkimätön teillänsä, joka osoittaa huolimattomuutta työtavassaan. Sinä suoritat sellaiselle epäröivälle ilmeisen palveluksen, kun rohkaiset häntä käymään Raamatun tutkistelukokouksissa toisten saman kalliin uskon omaavien kanssa, kun ehdotat hänelle osallistumista myöskin palvelukseen. Hän ei kenties älyä sitä vaaraa, mihin hän on joutumassa esittäessään pieniä puolustelujaan sille, ettei tee, mitä Jumala vaatii vihkiytyneiltä palvelijoiltaan. Sinulla on kristittynä etu auttaa toista muodostamaan niitä hyviä tapoja, mitkä sinä olet omaksunut, ja taistelemaan niiden pahojen tapojen poistamiseksi, mitkä vievät taaksepäin. Kehitä tottumukseksi säännöllinen yhteydenpitosi Herran kansaan. Harjoita tavanomaisesti näitä asioita.

 7. Miten työn oikea arvostus auttaa meitä pysymään siinä?

⁷ Työssäsi pysyminen on helpompaa, jos arvioit oikein sen suurimerkityksellisen tehtävän, mikä on uskottu kristitylle. Tässä katoavassa maailmassa ei ole totisesti mitään ylevämpää arvoltaan. Se ei ole yleistä eikä tavallista. Ylpeä ihminen saattaa tuntea olevansa liian tärkeä tai kyvykäs mennäkseen talosta taloon Jumalan palveluksessa, mutta Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät ajatelleet sillä tavalla. He eivät valinneet Jumalan palvelemista siksi, että he eivät olisi kyenneet löytämään mitään muuta tointa tai että he olisivat olleet sopimattomia mihinkään toiseen työhön. He näkivät Jumalan palveluksen suurimmaksi kunniaksi, mikä voi tulla kenenkään luomuksen osaksi tämän maan päällä. Nykyään on Jehovan todistajain joukossa monta, joilla on maailman näkökulmasta katsoen harvinaisia luonnollisia kykyjä eli lahjoja. Heidän älynsä saattaa olla tavallista kehittyneempi. He voivat olla eteviä. Jos he suuntaisivat pyrkimyksensä sen mukaan, niin he voisivat saavuttaa korkeita asemia tässä maailmassa sekä rikkautta ja kaikkea sitä, mitä maailma tavoittelee. Mutta valitsevatko he nämä ajalliset asiat menettäen Jumalan kallisarvoisen työn ja siunaukset? Totisesti eivät. He käyttävät mieluummin kaikki luonnolliset kykynsä Herran työn edistämiseksi. Meidän tulee pitää luonnollisia taipumuksiamme Jehovalta saatuina lahjoina ja kehittää niitä hänen palveluksessaan. (1. Kor. 12:31; 13:8; 14:1, 39; Ef. 4:7–13) Olkoonpa meillä siis mitä kykyjä tahansa, paljon tai vähän, niin ne tulee soveltaa Jumalan työhön ja niin, että ne auttavat meitä pysymään tässä työssä.

 8, 9. Millaista työtä meidän tulee tehdä tässä palveluksessa? Miksi?

⁸ Mutta pelkkä Jumalan työhön osallistuminen ei riitä, vaan meidän täytyy antaa parhaamme siinä, jos tahdomme miellyttää häntä. Meidän tulee pitää työn laatu niin korkeana kuin mahdollista. Niinkuin Paavali sanoi: ”Minä laskin taitavan rakentajan tavoin perustuksen, niinkuin Jumala antoi tehtäväkseni, ja nyt joku muu rakentaa sille. Mutta olkoon jokainen huolellinen siinä, miten sen tekee. Sillä kukaan ei voi laskea muuta perustusta, kuin mikä on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus itse. Mutta jos joku käyttää kultaa tai hopeaa tai kallisarvoista kiveä rakentaessaan tälle perustalle, tai puuta tai heinää tai olkia, niin hänen työnsä laatu on käyvä ilmeiseksi, sillä se Päivä osoittaa sen. Sillä se Päivä tulee tulessa, ja tuli koettelee kunkin työn laadun. Jos se, mitä ihminen on rakentanut tälle perustukselle, kestää koetuksen, niin hän on saava palkkansa. – 1. Kor. 3:10–14, Amer. käänn.

⁹ On erehdys aliarvioida ihmeellinen Jumalan palvelus. Se palvelus on arvaamattoman arvokas aarre. ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2. Kor. 4:7) Me saamme kyvyn palvelukseemme Jumalalta, ja meidän tulee käyttää tätä kykyä luovasti, omantunnontarkasti ja ahkerasti. Me nautimme Jumalan työn tekemisestä, jos teemme sitä oikein, jos annamme parhaamme. Silloin suoritetaan hyvää rakennustyötä, meidän työmme on hedelmällistä. Jumala antaa meille palkkamme työmme laadun perusteella: Jehova maksaa meille hyvin vanhurskaudessa suorittamastamme palveluksesta: hän antaa meille iankaikkisen elämän. ”Jumalaton ihminen ansaitsee petollista palkkaa, mutta sillä, joka kylvää vanhurskautta, on tosi palkinto.” – Sananl. 11:18, Amer. käänn.

10. Mitä nykyistä palkkaa me saamme, jos teemme näin?

¹⁰ Me saamme jo nyt palkintoja: meillä on se mielihyvä, mikä tulee vain Herran siunaamana, ja meillä on Herran ilo, sydän täynnä toivoa ja odotusta. Nämä tulevat meille suojaksi Perkeleen vastustusta vastaan. Me näemme, että meillä on nyt etu kehittyä niiden monien kokemusten ja koetusten kautta, mitkä kohtaavat meitä. Me ikään kuin täydellistämme työmme puhdistaen pois viat. Kun näemme työmme parantuvan, niin saamme paljon iloa. Me riemuitsemme Herran tahdon tekemisestä, niinkuin on kirjoitettu: ”Teidän täytyy löytää suurin ilo, veljeni, joutumisestanne erilaisiin koetuksiin, sillä te tiedätte, että teidän uskonne koetteleminen johtaa lujuuteen, ja lujuudella täytyy olla täysi ilmenemismahdollisuus, jotta olisitte täysin ja kokonaan kehittyneitä ja ilman mitään puutteita.” – Jaak. 1:2, 3, Amer. käänn.

Puhtaan omantunnon vapaus

11. Minkä vapauden puhdas omatunto antaa meille?

¹¹ Tätä palveluksemme täydellistämistä seuraa tietoisuus siitä, että me teemme sitä, mikä on oikein. Herra maksaa näin meille sillä vapaudella, mikä tulee vain puhtaan omantunnon omaamisesta. Me olemme kristittyinä vihkiytyneet palvelemaan Isäämme, ja hän auttaa meitä säilyttämään nuhteettomuutemme. Kulkemalla vanhurskauden tietä me saamme paljon siunauksia, ja meillä on etu osoittaa vilpittömällä käytöksellämme, että ne, jotka solvaavat meitä, saavatkin kaiken häpeän. ”Ja kuka voi vahingoittaa teitä, jos te olette innokkaita sen tekemisessä, mikä on oikein? Vaikkapa kärsisittekin rehellisyyden takia, niin olette siunattuja. Mutta älkää pelätkö heitä älkääkä olko levottomia, vaan kunnioittakaa Kristusta Herrana sydämessänne ja olkaa aina valmiit esittämään puolustuksenne kenelle tahansa, joka pyytää teitä selittämään omaamaanne toivoa. Mutta tehkää se lempeästi ja kunnioittavasti ja pitäkää omatuntonne puhtaana, niin että ne, jotka solvaavat teidän rehellistä kristillistä käytöstänne, joutuisivat häpeämään parjauksiaan.” Miten ihmeellinen tunne onkaan olla vapaa pelosta, olla tyytyväinen, turvata Korkeimman suojelevan käden varmuuteen! Jos saa kärsiä siksi, että tekee oikein Jumalan työssä, niin se tuottaa tiettyä iloa, mutta kuinka suuri onkaan toisaalta niiden henkinen tuska, jotka tekevät väärin!” ”Sillä on parempi kärsiä oikein tekemisestä, jos se olisi Jumalan tahto, kuin väärin tekemisen tähden.” – 1. Piet. 3:13–17, Amer. käänn.

12. Mihin säälittävään tilaan työssä pysymättömyys johtaa?

¹² Kun me pysymme Jumalan palvelustyössä ja pidämme lujasti kiinni hänen järjestöstään, niin me voimme kärsiä vainoa, mutta Jumala antaa meille voiman ja kyvyn kestää sen. Mutta jos me ajelehdimme huolimattomasti takaisin vanhan maailman teille ja joudumme Saatanan moniin kuoppiin ja ansoihin, niin silloin me kärsimme niistä sanoinkuvaamattomista kurjuuksista, mitkä kasaamme itsellemme. Vartiotorni-Seuran huomio kiinnitetään useasti sellaisiin asioihin, koska nuo henkilöt etsivät apua ahdingonaikanaan. Seuraava kirje esittää eräänkin äskeisen esimerkin, mikä on perin onneton:

Rakkaat Veljet.

Kirjoitan pyytäen neuvojanne eristäytymisestä ja avioerosta. Mieheni ja minä olemme Jehovan todistajia, mutta me olemme laimentuneet kahtena viime vuotena palvelusinnossamme. Minä näen sen erehdyksen, minkä olemme tehneet, ja olen koettanut saada mieheni jälleen työhön. Tämän vuoden ensimmäisestä päivästä lähtien en ole voinut saada häntä kokouksiin. Hän ajattelee, että koska hän oli yhteen aikaan ryhmänpalvelija ja on antanut käsiensä vaipua, niin hän on menettänyt oikeutensa Valtakunnan siunauksiin. Luonnollisesti ajattelen Perkeleen kietoneen hänet, ja hän koettaa puolustella nyt tekojaan.

Hänellä on suhde erääseen naiseen, ja hän haluaa avioeroa voidakseen naida hänet. Sanoin hänelle, että hän menettää varmasti kaiken toivon, jos jatkaa tällä tavalla. Meillä on kaksi lasta, ja minä ajattelen, että kenen tahansa, jolla on tieto Jumalan laeista, pitäisi kyetä näkemään, että heidän täytyy hylätä moiset kiusaukset, vaikka me emme voisikaan tulla toimeen keskenämme, niinkuin minä luulisin meidän voivan tehdä, jos hän luopuisi tuosta toisesta naisesta. Olkaa hyvät ja kirjoittakaa meille niin pian kuin mahdollista asemastamme. Ymmärrän meidän menettäneen paljon siunauksia laiminlyönneillämme, mutta onko kaikki toivo mennyt? Tiedän hänen rakastavan Herraa ja Herran kansaa. Mutta olen ymmällä sen suhteen, mihin toimenpiteisiin minun olisi ryhdyttävä.

Teidän teokratian puolesta,

Tämä on se erittäin säälittävä tila, mihin eräät henkilöt ovat joutuneet siksi, että eivät ole pysyneet työssä eivätkä pitäneet kiinni Herran järjestöstä. Tällaista haluaa Saatana aiheuttaa niille, jotka antavat hänelle mahdollisuuden pysähtymällä seurustelemaan jälleen vanhan maailman kanssa: henkistä kärsimystä, kurjuutta, onnettomuutta.

13. Miten Jumalan armon hyväksikäyttö auttaa meitä pysymään siinä?

¹³ Meitä lohduttaa tieto, että taivaan Jumalamme on armollinen ja että hän on ainiaan läsnäoleva avun ja lohdun lähde. Kun meidät saadaan lankeamaan vastustajamme alituisesti hyökätessä ja kun me annamme perään, niin me kärsimme sanomatonta kurjuutta sen tähden. Mutta jos me rakastamme tosiaan Jumalaa, me käännymme hänen puoleensa ja etsimme hänen apuaan, niinkuin lapsi menee isänsä luokse. Me voimme saada tämän avun hänen ansaitsemattomasta hyvyydestään, jos ponnistelemme vilpittömästi kulkeaksemme siitä pitäen oikeaa tietä. Me tiedämme, ettemme voi jatkaa tahallista syntiemme toistamista ja tulla taas joka kerta pyytämään anteeksiantoa, niinkuin jotkut tekevät nykyisissä uskonnollisissa piireissä, koska Raamattu ei anna lupaa sellaiseen (Hepr. 10:26–30), mutta kun me kadumme vilpittömästi ja koetamme kulkea oikeaa tietä palaten Herran työhön ja päättäen pysyä siinä, niin meillä on Herra, joka auttaa meitä toipumaan. Kärsimysaika on vähintään varmasti mitä vaikeinta aikaa – onpa monta, jotka eivät toivu koskaan – ja niinpä Jehovan viisas palvelija pitääkin näkemyksensä asiasta selvänä ja pysyy työssään vaarantamatta millään tavalla elämäänsä.

14. Millä menettelyllä voimme menettää koko palkan menneistä töistämme?

¹⁴ Isämme tarkastaa lopultakin meidän töitämme, ja sitten ratkaistaan, saammeko me iankaikkisen elämän vai emme. Miksi antautuisimme tyhmästi alttiiksi sille vaaralle, että menetämme tuon Jehovalta tulevan erinomaisen maksun taantumalla ja tavoittelemalla tämän vanhan kuolevan maailman petollisia palkkoja? On parempi harkita apostoli Pietarin sanoja ja ottaa niistä vaarin: ”Ja jos te puhuttelette häntä Isänä, joka tuomitsee jokaisen puolueettomasti siitä, mitä hän tekee, niin teidän täytyy elää kunnioittavasti koko aika, minkä olette täällä, sillä te tiedätte, että teitä ei ole lunastettu millään katoavalla, kuten hopealla tai kullalla, siitä turhanpäiväisestä elämäntavasta, missä teidät kasvatettiin, vaan kalliilla verellä.” (1. Piet. 1:17–19, Amer. käänn.) Kristityitä vaaditaan elämään kunnioittavasti koko aika, minkä he ovat tässä vanhassa maailmassa, noudattaen huolellisesti Jumalan Sanaa, jos he aikovat saada lopullisen hyväksynnän taivaassa olevalta Elämänantajalta. Kristuksen Jeesuksen lunnaita ei tule pitää minään tavallisena asiana, vaan hopeaa ja kultaa paljon kallisarvoisempana aarteena. Me voimme menettää kaikki Herran siunaukset, jos palaamme siihen turhanpäiväiseen elämään, missä meidät kasvatettiin ennen kuin tunsimme totuuden ja vihkiydyimme.

15, 16. Mistä ja miten saamme voimaa työhömme?

¹⁵ Me löydämme suojan sen palkan lisäksi, minkä saamme nyt Jehovalta. Mehän olemme pahassa maailmassa, joka yrittää tuhota kaiken, mikä kunnioittaa Jehovan nimeä, ja jollemme me saisi ylhäältä vertaansa vailla olevaa suojaa, niin meillä ei olisi mahdollisuuksia säilyä tässä vanhassa maailmassa. Meillehän annetaan kaikkea järjellistä apua. Herra on antanut palvelijoilleen yllin kyllin henkeään, ja sen mukana on tullut hengellisen ravinnon saanti ja tieto hänen päätöksistään, mitä me emme voi pidättää itsellämme. Ruokaa on runsaasti. Kun työskentelemme ankarasti, niin käytämme enemmän tätä ravintoa ja arvostamme sitä suuremmin. Se antaa meille lisää voimaa pysyä työssämme.

¹⁶ Se voima, minkä Jumala antaa meille kestääksemme tässä vanhassa maailmassa, menee tämän maailman ymmärryksen ylitse. Maailma näkee Jehovan todistajain pysyvän järjestönä työssään missä tahansa ja kaikissa olosuhteissa, vainon ja sodankin väkivallan uhalla. Työn pysähdyttämiseksi tehdyt yritykset lopettaisivat tavallisuudessa minkä ryhmän toiminnan hyvänsä. Me tiedämme voivamme kestää yksistään Jehovan avulla, ja siksi me emme kerskukaan itsestämme. ”Me kerskumme Jumalan kirkkauden toivossa. Emmekä ainoastaan siinä, vaan me myös riemuitsemme ahdistuksissa tietäen, että ahdistus saa aikaan kestävyyttä ja kestävyys hyväksymyksen ja hyväksymys toivon; eikä tämä toivo joudu häpeään, koska Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämeemme sen pyhän hengen kautta, mikä on meille annettu.” – Room. 5:1–5, Diaglott.

17. Mikä on ainoa viisas menettely nyt työmme suhteen? Miten?

¹⁷ Jumalan henki voi auttaa meitä kestämään, ja tämän ihmeellisen toivon avulla voimme säilyä lujina, voimme jatkaa, pysyä työssämme. Tämä on nyt ainoa viisas tehtävämme. Meillä on elämän toive, ja aika on niin lähellä. Paavali sanoi: ”Älkää menettäkö rohkeuttanne, sillä se palkitaan runsaasti. Te tarvitsette kestäväisyyttä, jos aiotte täyttää Jumalan tahdon ja saada sen siunauksen, minkä hän on luvannut.” – Hepr. 10:35, 36, Amer. käänn.

Ponnistelujen järkevä sijoitus

18. Mihin meidän ei pidä tuhlata kaikkea tarmoamme? Miksi ei?

¹⁸ Meidän täytyy sijoittaa ponnistelumme pysyviin asioihin, mitkä ovat aina teokraattisia, Jumalan työtä. Meitä kehoitetaan olemaan tuhlaamatta kaikkea tarmoamme maallisiin yrityksiin, jotka on tuomittu tuhoutumaan läheisessä Harmagedonin taistelussa. Jos omistamme kaiken aikamme sellaiseen, niin me menetämme sen, koska kaikki sellainen on tuomittu tuhoutumaan yhdessä tämän maailman kanssa nyt jo lähellä olevassa Harmagedonin taistelussa. Jos annamme kaiken aikamme sellaisiin asioihin, niin se on menetettyä aikaa, koska tuollaiset asiat katoavat. Ja mikä vielä pahempaa: me voimme murskautua niiden mukana Harmagedonissa, koska emme ole pysyneet Jumalan työssä emmekä pitäneet sitä ensimmäisenä elämässämme. ”Älkää työskennelkö sen ruoan eteen, mikä katoaa, vaan sen, mikä kestää iankaikkiseen elämään, jonka Ihmisen Poika on antava teille, koska Isä Jumala on valtuuttanut hänet tekemään siten.” (Joh. 6:27, Amer. käänn.) On muistettava, että pelastuksen saaminen merkitsee työtä, siinä pysymistä tyynessä niinkuin tuulessakin. ”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä oli teidän tykönänne, vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte.” – Fil. 2:12.

19. Millä hyödyllisillä tavoilla voi henkilökohtainen työmme tapahtua?

¹⁹ Ja kaikki työ, minkä teemme, on hyödyllistä. Muutamat oikeaan aikaan puhutut sanat auttavat monta ihmistä arvostamaan enemmän Jumalan päätöksiä ja hänen suurta armoaan. Meillä on tilaisuuksia puhua toisille ihmisille puhelimessakin. Me kirjoitamme kirjeitä evankeliumista. Me voimme postittaa Valtakuntaa koskevaa kirjallisuutta ystävillemme ja hyvätahtoisille ihmisille. Kun kotiimme tulee vieraita, me saatamme puhua heidän kanssaan Jehova Jumalasta. Tämä kaikki on sitä hyvää työtä, mitä suoritamme usein sen tärkeän työn lisäksi, jota teemme käydessämme ihmisten luona heidän kodeissaan ja liikepaikoissa. Teemmepä paljon tässä työssä tai vähän, jos voimamme ja kykymme ovat vähäiset, niin työssä pysyminen on hyvä. Koska se merkitsee pelastusta, niin sinun työsi ei ole tuhlausta eikä hukkaan kulutettua. ”Sentähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” – 1. Kor. 15:58.

20. Miksi 1. Timoteuksen kirjeen 4:16:nnella on nyt suurempi voima?

²⁰ Kristittyjä on aina vaadittu työskentelemään, koska se on Korkeimman Jumalan periaatteitten mukaista. 1. Timoteuksen kirjeen 4:16:nteen kirjoitettu Paavalin kehoitus oli täysipainoinen merkitykseltään vihkiytyneille varhaiskristillisyyden aikaan. Mutta ajat ovat nykyään vielä vaarallisemmat, päivät pahemmat. Nyt on tullut aika, jolloin ratkaistaan lopullisesti yleishallintoa koskeva suuri kysymys, ja pahojen suuttumus on huipussaan. Tämä merkitsee sitä, että hyökkäykset niitä vastaan, jotka koettavat tehdä Jumalan työtä, ovat kiihkeämpiä ja väkivaltaisempia kuin minään muuna historian aikana. Meidän itsemme täytyy seisoa lujina nuhteettomuudessamme kaiken tämän edessä, antamatta koskaan vähäisintäkään rakoa Perkeleelle iskeä haavoittavasti meitä, jotta tulisimme kyvyttömiksi kristilliseen palvelukseen; sallimatta hänen joukkojensa koskaan vangita itseämme ja laahata meitä takaisin tämän maailman pimeyteen ja sen perikatoon.

21. Miten työmme on nyt siunaus voitoksemme?

²¹ Meille annettu työ on suuri siunaus. Se on suojakeino, koska se pitää erossa vanhan maailman vaarallisista asioista. Meidän on nyt saarnattava ja opetettava. Kaikki aika ja tarmo, minkä voimme suinkin panna liikkeelle, tulee käyttää tähän työhön. Me olemme ryhtyneet siihen päättäneinä nähdä sen loppuun asti. Jehovan nimi liittyy siihen, joten se on meidän iankaikkinen pelastuksemme. Me haluamme voittaa, ja me voimme voittaa tekemällä hyviä töitä. Niin, meidän täytyy pysyä työssämme odottaen uskollisina sitä aikaa, jolloin Ilmestyskirjan 22:12:nnessa (Amer. käänn.) oleva Herran lausunto on täyttynyt: ”Katso! Minä tulen hyvin pian tuoden mukanani palkkani korvatakseni jokaiselle, mitä hän on tehnyt.” Nyt se aika on tullut. Koska suuren kiistakysymyksen lopullisen ratkaisun on tapahduttava tämän sukupolven aikana, niin pelastuksemme on paljon lähempänä kuin silloin, kun kristityt alkoivat ensin palvella Jumalaa. Se on paljon likempänä kuin silloinkaan, kun me itse aloimme suorittaa Jumalan työtä. Me emme saa asettua vaaroille alttiiksi katsahtamalla taaksemme vanhaan maailmaan. Meidän ei tule uskaltautua vähäisimpäänkään hidastumiseen nykyään. Tämän tähden 1. Timoteuksen kirjeen 4:16:nnessa (Moffatt) oleva kehoitus merkitsee meille niin paljon näinä viimeisinä päivinä: ”Valvo itseäsi ja valvo opetustasi; pysy työssäsi.”