Sorto lakkaa
IHMISKUNNAN itselleen tekemä sorron historia on todella järkyttävä. Lukemattomat miljoonat ihmiset ovat joutuneet kärsimään. Varsinkin valloitussodat ovat aiheuttaneet kurjuutta. Sellaisista yhteenotoista aiheutuneen suoranaisen elämänmenetyksen lisäksi sotaa seuranneet nälänhädät ja ruttotaudit ovat vaatineet paljon ihmishenkiä. Etkö kaipaakin sitä päivää, jolloin ei sortoa eikä siihen liittyvää kärsimystä enää ole.
On olemassa ihmisiä korkeampi Persoona, joka on määrännyt kaiken sorron loppumaan määräämänään aikana. Kaikkivaltias Jumala Jehova on täysin tietoinen ihmisten ja kansojen häpeällisestä historiasta. Se, miten hän on menneisyydessä kohdellut yksilöitä ja kansoja, on tae siitä, että hän tulee tekemään tilin. Itse asiassa se, millainen Jumala hän on, saa hänet väistämättä toimimaan. Hänen sanansa sanoo: ”Kiivas [yksinomaista antaumusta vaativa, UM] Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen. Herra kostaa vihollisilleen ja pitää vihaa vihamiehillensä. Herra on pitkämielinen ja suuri voimassansa, mutta Herra ei jätä rankaisematta.” – Naah. 1:2, 3.
Nämä sanat muodostavat osan Naahumin Niniveä, muinaisen Assyrian pääkaupunkia, vastaan lausumasta profeetallisesta julistuksesta. Koska Jehova Jumala ei muuta mittapuitaan, Niniven tuhoa koskeva historiallinen kertomus saa meidät vakuuttuneiksi siitä, ettei sorto kestä määrättömästi. (Mal. 3:6) Lisäksi vanhurskautta rakastavilla ei ole mitään pelättävää tilinteon päivässä. Naahumin profetia esittää seuraavat rohkaisevat sanat: ”Hyvä on Herra, turva ahdistuksen päivänä, ja hän tuntee ne, jotka häneen luottavat.” (Naah. 1:7) Sen tähden Naahumin profetian tutkiminen voi vahvistaa suuresti uskoamme.
NINIVE ”VIETTELEE KANSOJA”
Profeetta sanoi Niniveä ”verivelkojen kaupungiksi”. (Naah. 3:1) Sen soturit olivat kuin leijonia, jotka repivät saalistaan, ts. heikompia kansoja ja kansakuntia. (Naah. 2:11–13) 600-luvulla eaa., jolloin Naahum profetoi, assyrialaiset olivat Lähi-idän kauhu. Pelon herättämiseksi he olivat erittäin julmia niitä kohtaan, jotka eivät täyttäneet heidän vaatimuksiaan. Sotavankeja saatettiin polttaa tai nylkeä elävältä. Monet sokaistiin tai heitä kuljetettiin kiinnitettynä köysiin, jotka oli pantu nenän tai huulet lävistäviin koukkuihin.
Ei edes Juudan valtakunta välttynyt kärsimästä assyrialaisten käsissä. Aahas pyysi epäviisaasti kuningas Tiglat-Pileseriltä (Tillegat-Pilneseriltä) apua Israelin ja Syyrian valtakuntien muodostamaa liittoa vastaan. Vaikka assyrialaiset murskasivat tämän liiton voiman, Juuda ei todellisuudessa hyötynyt siitä. Aahas joutui voimakkaan ja vaativan liittolaisensa armoille. Raamattu kertoo: ”Tillegat-Pilneser, Assurin kuningas, lähti häntä vastaan ja ahdisti häntä eikä tukenut häntä. Sillä vaikka Aahas ryösti Herran temppeliä ja kuninkaan ja päämiesten linnoja ja antoi kaiken Assurin kuninkaalle, ei hänellä ollut siitä apua.” – 2. Kun. 16:5–9; 2. Aikak. 28:20, 21.
Jonkinasteisen itsenäisyyden säilyttämisen toivossa muutkin kansat sitoutuivat liittoihin Assyrian kanssa. Mutta tällaiset liitot johtivat vain siihen, että ne joutuivat Assyrian sorron kohteiksi ja menettivät vapautensa. Koska liittoihin sisältyi paljon avun ja suojeluksen lupauksia mutta koska ne lopulta johtivat vain tuskallisiin kokemuksiin, Niniveä sanotaan portoksi, joka ”viettelee kansoja”. (Naah. 3:4, UM) Sen ystävyyden tarjoukset olivat vetoavia, mutta voi sitä kansaa, joka hyväksyi ne!
Kun Hiskia, Aahaan poika ja hänen seuraajansa kuninkaana, yritti heittää yltään Assyrian ikeen, kuningas Sanherib hyökkäsi Juudan valtakuntaan ja otti haltuunsa linnoitetun kaupungin toisensa jälkeen. Vain Jumalan väliintulo säästi Jerusalemin tuholta. Jehovan enkeli iski kuoliaaksi 185 000 Assyrian sotajoukkoon kuuluvaa ja pakotti Sanheribin luopumaan kaupungin piirityssuunnitelmista. – 2. Kun. 18:13; 19:32–36.
NINIVEN LOPPU ENNUSTETTU
Assyrian Juudaan tekemät hyökkäykset häiritsivät maanviljelystyötä ja matkantekoa Jerusalemin temppelissä vuosittain pidettäville juhlille. Minkä huojennuksen Niniven kukistuminen siksi tuottaisikaan! Tämän odotteessa profeetta Naahum henkeytettiin lausumaan: ”Katso, jo ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa: ’Juhli, Juuda, juhliasi, maksa lupauksesi; sillä ei tule enää sinun kimppuusi turmiontuoja, hän on hävitetty kokonansa’.” – Naah. 1:15.
Mitä Ninive saattoi odottaa onnettomuutensa päivänä? Profeetta Naahum kuvailee piirityksen alaista kaupunkia. Turhaan Assyrian kuningas odottaa ”ylhäisiltään”, vahvoilta sotilailtaan, suojelusta. (Naah. 2:5) Kaupungin puolustajat olisivat kuin heikkoja naisia. Profetia esittää Ninivelle haasteen: ”Ammenna itsellesi vettä piirityksen varalta, vahvista varustuksiasi, astu liejuun, polje savea, käy kiinni tiilenmuottiin.” Kuitenkin kaikki ponnistelut kaupungin puolustuksen vahvistamiseksi osoittautuisivat hyödyttömiksi. Profetia jatkaa: ”Siinä on tuli sinut kuluttava, miekka on sinut tuhoava.” – Naah. 3:13–15.
Ninive oli ollut ”kuin vetten täyttämä lammikko”, johon kansakunnat ja kansojen rikkaudet olivat uhranneet. ”Nyt”, sanoo Naahum, ”ne pakenevat! – ’Seis! Seiskää!’ Mutta yksikään ei käänny.” (Naah. 2:8) Siten kansakunnat, jotka olivat saaneet hyötyä Ninivestä, pakenisivat kaikkiin suuntiin. Niille esitetty pyyntö jäädä auttamaan kaupunkia kaikuisi kuuroille korville. Suunnattomat hopea- ja kultavarastot joutuisivat ryöstelevien valloittajien käsiin. – Naah. 2:9.
Monien mielestä saattoi tuntua uskomattomalta, että ”verivelkojen kaupunki” kärsisi sellaisen kohtalon. Mutta ennustettu tapahtuma ei ollut vailla historiallista ennakkotapausta. Naahum kiinnitti huomion siihen seuraavin sanoin: ”Oletko sinä parempi, kuin oli Noo-Ammon, joka istui hallitsijana virtojen ääressä, vetten ympäröimänä, jolla oli virta varustuksena ja virta muurina? Sen väkevyytenä oli Etiopia ja egyptiläiset, joilla ei ollut määrää. Auttajinasi olivat Puut ja liibyalaiset. Sekin meni pakkosiirtolaisuuteen, vankeuteen. Senkin pienet lapset murskattiin kaikkien katujen kulmissa, sen ylhäisistä heitettiin arpaa, ja kaikki sen suurmiehet pantiin kahleisiin.” – Naah. 3:8–10.
Assyrialaiset tiesivät hyvin, mitä oli tapahtunut Noo-Ammonille eli Theballe. Heidän armeijansa olivat kuningas Assurbanipalin johdolla hävittäneet Theban maan tasalle. Kaupungin ”muuri” – sen puolustusvarustukset, joihin sisältyivät Niili ja sen kanavat – oli pettänyt. Ei edes etiopialaisilta, liibyalaisilta ja Puutin miehiltä saatu sotilaallinen tuki ollut kyennyt pelastamaan Thebaa.
Mikään ei voisi myöskään pelastaa Niniveä. Se oli aikaansaanut itselleen niin huonon maineen sodillaan ja liitoillaan, että sen kukistumista tervehdittäisiin riemuiten. ”Kaikki, jotka kuulevat sanoman sinusta”, kirjoitti Naahum, ”paukuttavat sinulle käsiänsä. Sillä ketä ei olisi yhäti kohdannut sinun pahuutesi?” – Naah. 3:19.
Naahumin profetian täyttymykseksi Ninive kukistui Babylonian kuninkaan Nabopolassarin ja Meedian Kyaksareen yhdistyneitten joukkojen edessä vuonna 632 eaa. Babylonialaiset aikakirjat kertovat: ”He veivät paljon saalista kaupungista ja temppelistä ja [muuttivat] kaupungin rauniokummuksi.”
Nykyään muinaisen Niniven paikalla ovat edelleen asumattomat rauniot, mikä osoittaa tosi ennustuksen Jumalan, Jehovan, olleen oikeassa. Samoin kuin sortava Ninive tehtiin tyhjäksi, niin tehdään kaikki sortajat nopeasti lähestyvässä ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa”. (Ilm. 16:14) Minkä suurenmoisen huojennuksen se onkaan tuottava! Tavattakoon meidät silloin niiden joukosta, jotka etsivät turvaa Korkeimmalta Suvereenilta.