16. luku
Kuninkaan esittäminen tuo vapautuksen vangeille
1. Millainen sovellutus Sakarjan ennustuksella on nykyään sen puhuessa maista ja kaupungeista, jotka mainitaan nykyisin uutisissa, ja mikä auttaa meitä saamaan selville nykyisen täyttymyksen?
SYYRIAN ja Libanonin maat ja Gazan vyöhyke mainitaan nykyään usein etusivun uutisissa. Sakarjan ennustuksen yhdeksännessä luvussa puhutaan näiden alueiden kaupungeista. Sillä, mitä profeetta Sakarja sanoi silloin kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua, ei kuitenkaan ole nykyisin mitään sovellutusta näihin maihin niiden suhteessa Israelin tasavaltaan. Lukuun ottamatta Sakarjan ennustuksen ensimmäistä, kirjaimellista täyttymystä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla, ennustus täyttyy lopullisesti nykyään, tällä 20. vuosisadalla, vain hengellisesti eli kuvaannollisesti. Tutustumalla ensimmäiseen 1900 vuotta sitten sattuneeseen täyttymykseen voimme ymmärtää sen nykyisen hengellisen täyttymyksen.
2. Minkä aikakauden karttaa me katsomme, ja ovatko ”Hadrakin maan” yhteydessä mainitut paikat juutalaisia?
2 Jos katsomme karttaamme Palestiinan maasta Persian kuninkaiden hallituskaudella, havaitsemme siitä Damaskon, Syyrian pääkaupungin, samoin Hamatin kaupungin noin 190 kilometriä Damaskosta pohjoiseen; näemme myös muinaiset foinikialaiset (nykyään libanonilaiset) Tyyron ja Siidonin kaupungit Välimeren rannikolla; samoin filistealaiset Gassan (Gazan), Askelonin, Ekronin, Asdodin ja Gatin kaupungit; myös Jerusalemin ja Samarian kaupungit. ”Hadrakin maa” ei näy kaikissa kartoissa, koska sen sijaintia ja rajoja ei tarkalleen tiedetä, mutta ennustus yhdistää Damaskoon tämän maan, joka mainitaan vain kerran. Balyn ja Tushinghamin vuonna 1971 toimittama Raamatun maailmankartasto (Atlas of the Biblical World) sanoo sivulla 199 ”Hadrakin maata” yksinkertaisesti ”Damaskon lähellä olevaksi Syyrian alueeksi”. Westminsterin historiallinen Raamatun kartasto (The Westminster Historical Atlas to the Bible) puhuu vuoden 1956 tarkistetussa painoksessaan sivulla 124 Hadrakin maasta ”Hamatista pohjoiseen olevana Syyrian alueena”, joka siis on sijainnut myös Damaskon pohjoispuolella. Asiaan ei vaikuta paljon, onko sanonta ”Hadrakin maa” käsitettävä vertauskuvallisesti tarkoittamaan koko sitä yhteisaluetta, millä edellä mainitut Syyrian, Foinikian ja Filistean kaupungit sijaitsivat. Ne olivat kaikki ei-israelilaisia, ei-juutalaisia.
3. Miten Sakarjan kahdeksannen luvun loppujakeet muodostavat vastakohdan yhdeksännen luvun alkujakeille?
3 Sakarjan ennustuksen kahdeksannen luvun loppujakeet (20–23) kertovat, miten ihmisiä kansojen kaikista kieliryhmistä ja monista eri kaupungeista menee Jerusalemiin palvomaan Jehovaa tarttuen Juudan miestä liepeeseen mennäkseen yhdessä hänen kanssaan palvomaan hänen Jumalaansa. Mitä tapahtuu niille ihmisille, jotka eivät tee näin? Seuraavan (yhdeksännen) luvun kahdeksan ensimmäistä jaetta kertovat meille hyvin täsmällisesti, millaisia seurauksia on siitä, että niin ei tehdä. Lukekaamme tuo kohta, Sak. 9:1–8:
4. Kuka puuttuu sen mukaan, kuin Sak. 9:1–8 esittää, siinä mainittujen asioihin ja keiden hyväksi?
4 ”Ennustus, Herran [Jehovan, Um] sana, Hadrakin maata vastaan, ja Damaskoon se laskeutuu. Sillä Herran silmä katsoo ihmisiä, kaikkia Israelin sukukuntia ja myös Hamatia, joka on sen kanssa rajatusten, sekä Tyyroa ja Siidonia, sillä ne ovat sangen viisaat. Tyyro on rakentanut itsellensä linnoituksia ja kasannut kokoon hopeata kuin tomua ja kultaa kuin katujen lokaa. Katso, Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman, ja se itse poltetaan tulella. Sen näkee Askelon ja peljästyy, ja Gassa, ja vapisee kovin [tuntee sangen ankaria tuskia, Um], ja Ekron, sillä sen toivo joutuu häpeään. Ja Gassasta hukkuu kuningas, eikä Askelonissa enää asuta. Asdodissa asuu sekasikiöitä [avioton poika, Um], ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden. Mutta minä poistan veret hänen suustansa ja heidän iljetyksensä hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös meidän Jumalallemme; hän on oleva niin kuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on oleva niinkuin jebusilainen. Minä teen leirini temppelini suojaksi [huoneeni etuvartioksi, Um] sotajoukoilta, jotka tulevat ja menevät, eikä tule käskijä enää heidän kimppuunsa, sillä nyt olen minä sen omin silmin nähnyt.”
5. Miksi Jehovan epäsuosio lepäsi Damaskon, ”Hadrakin maan” ja Hamatin yllä?
5 Muinainen Syyria palvoi kuudennella vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua vääriä jumalia ja ylläpiti vihollisuuttaan ennallistettua Juudan maata kohtaan. Se kieltäytyi palvomasta Jehovaa hänen jälleenrakennetussa temppelissään Jerusalemissa. Oli siis olemassa hyvä syy siihen, että Jehovan sana ei ollut suosiollinen, vaan ”Hadrakin maata” vastaan, koska se oli osa Syyriaa. Hänen epäsuotuisa sanansa lepäsi koko maan pääkaupungin eli Damaskon yllä, ja koska Hamatin alue rajoittui Damaskoon, Jehovan epäsuotuisa sana lausuttiin myös sitä vastaan. Näin ollen koko Syyria oli Jumalan epäsuosiossa.
6. Miksi Jehovan sana oli Foinikian kaupunkeja vastaan?
6 Foinikian maa rajoittuu Syyriaan, ja sekin oli kääntynyt Juudan maata vastaan sen synkimmän ahdingon aikana. Ps. 83:6–9 mainitsee foinikialaiset kaupungit Gebalin ja Tyyron niiden joukossa, jotka muodostivat kansainvälisen salaliiton Jehovan kansaa vastaan, sanoen: ”Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan: Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset, Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat. Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla [Mooabilla ja Ammonilla].” Tyyro oli itse asiassa Siidonin siirtokunta, ja Sak. 9:2–4 mainitsee ne, sanoen:
7. Mihin Sak. 9:2–4 yhdistää Tyyron, ja mitä ennustetaan tapahtuvan Tyyrolle?
7 ”Sekä Tyyroa ja Siidonia, sillä ne ovat sangen viisaat. Tyyro on rakentanut itsellensä linnoituksia ja kasannut kokoon hopeata kuin tomua ja kultaa kuin katujen lokaa. Katso, Herra köyhdyttää sen ja syöksee mereen sen voiman, ja se itse poltetaan tulella.”
8. Kumman Tyyron Sakarja mainitsi, ja miksi oli niin?
8 Nämä sanat vahvistavat sen, että ”Jehovan sana” lausuttiin myös koko Foinikiaa vastaan, jota edustivat sen maailmankuulut kaupungit Tyyro ja Siidon. Tässä mainittu Tyyron kaupunki on saarikaupunki, sillä Babylonian kuningas Nebukadnessar tuhosi mannerkaupungin Palestiinan sotaretkellään. (Hes. 29:17–20) Eloon jääneet tyyrolaiset pakenivat jonkin matkan päästä rannikolta olevalle saarelle ja rakensivat sinne voimakkaan kaupungin. Sen mukaan, mitä Hes. 28:1–19 sanoo, Tyyro oli kavalasti pettänyt entisen ystävänsä Israelin, ja Siidon liittoutui Tyyroon tässä menettelyssä. (Hes. 28:20–26) Kun Juudan maa oli ennallistettu vuonna 537 eaa. sen oltua seitsemänkymmentä vuotta autiona, niin Tyyro ja Siidon eivät muuttaneet sydämentilaansa Jerusalemia ja sen toista temppeliä kohtaan. Miten epäviisasta!
9. Miten Tyyro rikastui ja varustautui, mutta miten Jehovan ennustus sen suhteen täyttyi?
9 Sekä Tyyro että Siidon jatkoivat toimimista tämän maailman viisauden mukaan, lisäten viisauttaan kasatakseen rikkauksia, kootakseen kultaa ja hopeaa tänne maan päälle, missä rosvot saattavat ryöstää ne. Se mahtava valli, jonka Tyyro rakensi suojakseen merenkävijä- ja kauppamahtina, ei kestänyt kreikkalaisen valloittajan Aleksanteri Suuren strategiaa vuonna 332 eaa. Sen maajoukot sekä sen monilla laivoilla palvelevat joukot jättivät sen silloin pulaan. Maallisen teloitusvälineensä avulla Jehova syöksi Tyyron sotavoimat mereen, mihin se oli perustanut linnoituksensa. Jehova köyhdytti sen luovuttamalla sen suunnattomat rikkaudet voittajalle. Kun sitten tuli kulutti sen, niin se merkitsi sen täydellistä tuhoa.
10. Millaista kiinnostusta Tyyron ja Siidonin asukkaat osoittivat Jeesusta Kristusta kohtaan, ja mitä kerrotaan perustetun Tyyroon?
10 Vuosia myöhemmin Tyyro rakennettiin uudelleen, mutta ei se eikä Siidon saavuttanut enää sitä vahvaa kaupallista asemaa, mikä sillä oli ollut, ennen kuin sitä vastaan lausuttu ”Jehovan sana” toteutui. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla monet ihmiset tulivat Tyyrosta ja Siidonista kuulemaan ja katsomaan Jeesusta, ja hän paransi heidät. (Mark. 3:7, 8; Luuk. 6:17; Matt. 15:21–29) Jeesuksen omien sanojen mukaan, jotka Matt. 11:20–22 ja Luuk. 10:13, 14 esittävät, Tyyrossa ja Siidonissa olisi ollut paljon ihmisiä, jotka olisivat olleet halukkaita kuuntelemaan Jumalan valtakunnan sanomaa ja toimimaan sen mukaan. Apostoli Paavalin kolmannen lähetysmatkan aikana Tyyrossa oli kristillinen seurakunta. (Apt. 21:2–7) Nuo tyyrolaiset eivät turvautuneet sotavoimaan eivätkä koonneet aarteita maan päälle vaan taivaaseen.
PAKANAVIHOLLISEN YLPEYS HÄVITETÄÄN
11, 12. a) Mikä kaupunkien välinen liitto hallitsi muinoin Filisteaa? b) Keiden ylpeyden Jehova oli hävittävä ja miten?
11 Mikä sitten on se ”Jehovan sana”, joka julistettiin Filisteaa vastaan? Vanhalla ajalla viiden kaupungin, Asdodin, Askelonin, Ekronin, Gatin ja Gassan, liitto hallitsi Filistean maata. Jostakin syystä Gatia ei mainita tässä filistealaisia vastaan suunnatussa Jehovan sanassa. Sak. 9:5–7 jatkaa ennustamista ja sanoo:
12 ”Sen näkee Askelon ja peljästyy, ja Gassa, ja vapisee kovin [tuntee sangen ankaria tuskia, Um], ja Ekron, sillä sen toivo joutuu häpeään. Ja Gassasta hukkuu kuningas, eikä Askelonissa enää asuta. Asdodissa asuu sekasikiöitä [avioton poika, Um], ja minä hävitän filistealaisten ylpeyden. Mutta minä poistan veret hänen suustansa ja heidän iljetyksensä hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös meidän Jumalallemme; hän on oleva niinkuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on oleva niinkuin jebusilainen.”
13. a) Miten Tyyron tuho vuonna 332 eaa. oli vaikuttava Askeloniin, Gassaan ja Ekroniin? b) Minkä muutoksen Asdod oli kokeva?
13 Askelonin kaupungin piti siis nähdä Tyyron tuho, pelästyä ja lopulta tulla asumattomaksi. Gassa taas joutui tuntemaan sangen ankaria tuskia ilmeisesti samasta syystä; ja tuon tuskallisen tapahtuman ja sen seurausten johdosta siinä tapahtui hallitsijanvaihdos ja sen syntyperäinen kuningas tuhoutui. Ekronin kaupunki piti nähtävästi Tyyroa toivonaan, jonka se kuvitteli voivan suojella hyökkäävää vihollista vastaan ja vapauttaa sen käsistä. Kun siis Tyyro murskattiin raunioiksi Aleksanteri Suuren piiritettyä sitä seitsemän kuukautta vuonna 332 eaa., niin myös Ekron vääntelehti sangen ankarissa tuskissa, koska sen toivo oli pettänyt, joutunut häpeään. Mutta mitä tapahtui tässä mainitulle neljännelle kaupungille, Asdodille? Ilmeisesti sen asukkaitten piti vaihtua, sillä Jehova oli sanonut: ”Asdodissa asuu sekasikiöitä [avioton poika, Um].” Laillinen, syntyperäinen väestö ei ollut jäävä sinne. Muukalaisten, vierasmaalaisten piti valloittaa kaupunki, ei ainoastaan sen hallitusvallan vaan myös asujaimiston suhteen.
14. Millaiseen asenteeseen Israelia kohtaan Filistea oli syyllistynyt, ja miten Jehova oli hävittävä sen?
14 ”Jehovan sana” oli siis eittämättä Filisteaa vastaan. Filistealaiset olivat olleet hyvin ylpeitä ja röyhkeitä etenkin Jehovan kansaa kohtaan senkin jälkeen, kun se oli palautettu kotimaahansa. Heidän ylpeytensä kävi kuitenkin lankeemuksen edellä. Suorittamalla sen, mistä on edellä kerrottu, Filistean neljälle johtavalle kaupungille, Jehova oli ’hävittävä filistealaisten ylpeyden’. Kukaan filistealainen ei voinut enää kerskua verratessaan itseään Jehovan kansaan. Jehova oli myös hävittävä heidän väärän uskonnollisen palvontansa.
15. a) Mitä tapahtuu filistealaisten ”verille” ja ”iljetyksille”? b) Minkä menettelyn filistealaisten jäännös omaksuu?
15 Palvoessaan vääriä jumaliaan he söivät uhreja, jotka olivat inhottavia Jehovalle ja hänen kansalleen. Eikä niistä eläinuhreista, joita he söivät uhriaterioillaan, ollut vuodatettu verta. Tällainen saastainen epäjumalanpalvelus oli lopetettava, sillä ”Jehovan sana” sanoi edelleen: ”Mutta minä poistan veret hänen [filistealaisen] suustansa ja heidän iljetyksensä hänen hampaittensa välistä, ja hänestäkin jää jäännös meidän Jumalallemme.” Sitä, millä tavalla nuo veret ja iljetykset poistetaan filistealaisen suusta ja hampaitten välistä, ei ole selitetty. Mutta kaikista niistä filistealaisista, jotka kieltäytyvät tottelemasta Jumalan käskyä ja luopumasta epäjumalanpalveluksesta inhottavine uhreineen ja menoineen, jätetään jäljelle jäännös, joka tekee sen vapaaehtoisesti, kuuliaisesti. Tuo jäännös on oleva ”meidän Jumalamme”, sotajoukkojen Jehovan, puolella. Mikä elämää pelastava muutos tämä onkaan! Mutta Sak. 9:7 sanoo edelleen tästä jäännöksestä: ”Hän on oleva niinkuin sukuruhtinas Juudassa, ja Ekron on oleva niinkuin jebusilainen.”
16. a) Miten filistealaisten jäännöksestä oli tuleva ”niinkuin sukuruhtinas Juudassa”? b) Millaista yhteiskunnallista asemaa merkitsi ekronilaisille se, että heistä tuli ”niinkuin jebusilainen”?
16 Koska filistealaiset olivat haamilaisia, heistä ei tietenkään voinut tulla seemiläisen ja heprealaisen Juudan sukukunnan sukuruhtinaita. (1. Moos. 10:6, 13, 14, 21–25) Mutta kuuliaisesta jäännöksestä, joka oli käännytetty ”meidän Jumalamme” Jehovan palvontaan, saattoi tulla ”niinkuin sukuruhtinas Juudassa”. Näin ollen jäännöksellä tulisi olemaan huomattava asema Jehovan valitun kansan yhteydessä eikä sitä pidettäisi vähäpätöisenä tai merkityksettömänä. Sen jäsenille annettaisiin vastuita niin kuin sukuruhtinaille. Nämä vastuut olisivat kuitenkin juudealaisten vastuiden alapuolella. Tämä on ilmaistu sanomalla, että ”Ekron on oleva niinkuin jebusilainen”. Jebusilaiset olivat filistealaisten tavoin haamilaisia, eivät Haamin pojan Misraimin vaan hänen poikansa Kanaanin kautta, joten he olivat kanaanilaisia. (1. Moos. 10:6, 15, 16) Jebusilaiset olivat Jerusalemin varhaisia asukkaita, minkä vuoksi kaupungista käytettiin myös nimeä Jebus.
17. Miksi ’jebusilaisen kaltaiseksi’ tuleminen merkitsi suosittua asemaa ekronilaisille?
17 Vuonna 1070 eaa. kuningas Daavid valloitti kaupungin jebusilaisilta ja antoi sille nimen Jerusalem. (Tuom. 1:21; 2. Sam. 5:4–9) Myöhemmin Daavidin poika kuningas Salomo käytti kukistettuja jebusilaisia orjatyöläisinä erilaisten julkisten rakennusten, kuten Jerusalemin suurenmoisen temppelin, rakentamisessa. (1. Kun. 9:15–23; 2. Aikak. 8:1–10) Mikä etu noilla jebusilaisilla olikaan saada osallistua Jehovan temppelin rakentamiseen Jerusalemiin sekä erinomaisten rakennusten pystyttämiseen Jumalan esikuvallista messiaanista Valtakuntaa varten muinaisessa Israelissa. Kun siis Ekronista ja sen asukkaista, jotka kääntyivät ”meidän Jumalamme”, Jehovan, palvontaan, tuli ”niinkuin jebusilainen”, niin heidät saatettiin suosittuun, joskin alistettuun asemaan.
18. Mitä kokemuksia kristillisyyden kanssa filistealaisilla oli ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla?
18 Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Jumalan messiaanisen valtakunnan hyvää uutista saarnattiin filistealaisille. Muistamme, että evankelista Filippus saarnasi eräälle etiopialaiselle eunukille heidän ajaessaan tämän vaunuissa ”tiellä, joka vie Jerusalemista alas Gassaan” Filisteaan. Kastettuaan tämän etiopialaisen käännynnäisen kristillisyyteen Filippus lähti hänen luotaan, ja hänet tavattiin Asdodista (kreikaksi Azotos, nykyään Isdud), joka sijaitsee noin 55 kilometriä Gassasta pohjoiseen. Epäilemättä monet filistealaiset suhtautuivat vastaanottavaisesti Filippuksen evankelioimiseen. (Apt. 8:26–40) Italialaisen sadanpäämiehen Korneliuksen kääntymyksen jälkeen vuonna 36 filistealaiset saattoivat tulla käännytetyiksi ja saada Jumalan pyhän hengen Kristuksen kautta.
19. Miten profeetallinen kuvaus ’Asdodissa asuvasta aviottomasta pojasta’ täyttyy nykyisissä vastakuvallisissa filistealaisissa?
19 Nykyisellä 20. vuosisadallamme monet uskonnon harjoittajat ovat olleet muinaisten filistealaisten kaltaisia palvoessaan vääriä jumalia ja taistellessaan Jehovan kansaa vastaan. Samoin kuin muinaisessa Asdodissa, filistealaisten viiden kaupungin muodostaman liiton tärkeimmässä kaupungissa, tapahtui väestön vaihtuminen ikään kuin aviottomia poikia olisi tullut sinne, samoin nämä nykyiset vastakuvalliset filistealaiset ovat kokeneet persoonallisuuden muutoksen. Antautumalla Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta ja tulemalla kastetuiksi vedessä he lakkaavat olemasta osa tästä filistealaisesta maailmasta ja heistä tulee sille vieraita, ’muukalaisia’, luonnottomia ja siihen kuulumattomia. He eivät tavoittele itsekästä kaupallisuutta muinaisen Tyyron tavoin eivätkä he ole siitä riippuvaisia eivätkä aseta siihen toivoaan samalla tavalla kuin Ekron luotti Tyyroon; he eivät myöskään luota sotajoukkoihin muinaisen Syyrian tavoin. He pidättyvät nykyajan maailman verenhimoisten jumalien palvonnasta ja palveluksesta. He asennoituvat antaumuksellisesti ”meidän Jumalamme”, sotajoukkojen Jehovan, puolelle.
20. Mihin työhön nämä nykyiset muuttuneet filistealaiset saavat osallistua hengellisten israelilaisten jäännöksen kanssa?
20 Ottaen tämän menettelyn huomioon näiden nykyisten muuttuneiden filistealaisten sallitaan osallistua hengellisten israelilaisten eli juutalaisten voidellun jäännöksen kanssa Jehovan palvonnan edistämiseen hänen hengellisessä temppelissään. Aivan ”niinkuin sukuruhtinaalle Juudassa” heille annetaan tehtäviä ja vastuita temppelitoiminnan yhteydessä. Näiden Jehova Jumalan antautuneiden, kastettujen palvelijoiden joukko on jo kasvanut ”suureksi”, ja kasvu jatkuu yhä. Tämän lukemattoman ”suuren joukon”, joka liittyy hengellä voideltuun jäännökseen, ennusti Ilm. 7:9–17.
21, 22. a) Mitä hyötyä Jehovan kansalle oli siitä, että hän teki leirinsä sen etuvartioksi, ja miksi kukaan käskijä ei enää kävisi sen kimppuun? b) Miten Jehova on täyttänyt tämän ennustuksen hengellisen Israelin jäännöksensä suhteen nykyään?
21 Muinaiset Filistea, Foinikia ja Syyria olivat entisten juutalaisten pakkosiirtolaisten ennallistetun jäännöksen väkivaltaisia vihollisia. Osoittaakseen, miten päinvastaisella tavalla sotajoukkojen Jehova suhtautuu noihin vihollisiinsa kuin valittuun kansaansa, Israelin huoneeseen, hän sanoo edelleen: ”Minä teen leirini temppelini suojaksi [huoneeni etuvartioksi, Um] sotajoukoilta, jotka tulevat ja menevät, eikä tule käskijä enää heidän kimppuunsa, sillä nyt olen minä sen omin silmin nähnyt.” – Sak. 9:8.
22 Leiriytyessään kuin etuvartioon sotajoukkojen Jehova saattoi torjua hyökkäävän vihollisen pääsemästä lähelle Hänen ’huonettaan’ ja valtaamasta sitä ja sitten vetäytymästä takaisin. ”Etuvartiona” hän estäisi orjia kuljettavaa ”käskijää” tulemasta enää heidän kimppuunsa ja orjuuttamasta heitä. Samalla tavalla sama sotajoukkojen Jehova on suojellut hengellisten israelilaisten ”huonetta” tänä ”lopun aikana”, jolloin viholliset ovat kokoontuneet yhteen suuremmin joukoin kuin koskaan aikaisemmin vastustamaan Jehovan palvontaa, jota suoritetaan hänen hengellisessä temppelissään. Jehovan mahtavan hengen vahvistamana hänen hengellisen Israelin ’huoneensa’ vastustaa menestyksellisesti maailmallisten ’käskijöitten’ kaikkia yrityksiä käydä sen hengellisen tilan kimppuun ja tulla sen uskonnolliseksi käskijäksi. Kristuksen apostoleita jäljitellen se tottelee Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin ihmisiä. – Apt. 5:29.
23. a) Mitä Jehovan lausunto: ”Nyt minä olen sen omin silmin nähnyt” tarkoittaa ajateltaessa hänen kansansa asemaa koko ihmiskunnan keskuudessa? b) Miten tämä pitää nykyään paikkansa hengellisestä jäännöksestä ja sen palvojatovereitten ”suuresta joukosta”?
23 Sotajoukkojen Jehova on tietoinen niistä uhkauksista ja ponnisteluista, joita viholliset tekevät niitä vastaan, jotka palvovat hänen temppelissään, kuten hän itse sanoo: ”Nyt olen minä sen omin silmin nähnyt.” Tämä vastaa sitä, mitä hän sanoi aikaisemmin ”ennustuksessaan” näillä sanoilla: ”Herran [Jehovan, Um] sana, Hadrakin maata vastaan, ja Damaskoon se laskeutuu. Sillä Herran silmä katsoo ihmisiä, kaikkia Israelin sukukuntia.” (Sak. 9:1) Hänen tarkkaava silmänsä ei katso ainoastaan ”kaikkia Israelin sukukuntia” vaan myös maallista ihmistä. Toisin sanoen koko ihmiskuntaa hänen valitun kansansa lisäksi. Siksi hän esitti julistuksensa perinteellisiä vihollisia, kuten Syyriaa, Foinikiaa ja Filisteaa vastaan, jotka olivat kohdelleet huonosti Israelin kahtatoista sukukuntaa. Tällä ”ennustuksella” on nykyään hengellinen sovellutuksensa Jehovan hengellisen Israelin ja sen palvojatovereitten ”suuren joukon” vihollisissa. Siinä, millä tavoin sotajoukkojen Jehova kohtelee kaikkia näitä palvojiaan ja toisaalta Syyrian, Foinikian ja Filistean nykyisiä vastineita, on jo nyt nähtävissä eroa. Koko laajuudessaan ero käy ilmeiseksi lähestyvän ”suuren ahdistuksen” aikana, jolloin hän vapauttaa täysin uskolliset palvojansa kaikista heidän jumalattomista vihollisistaan. – Matt. 24:21, 22; Ilm. 7:14, 15; 19:11–21.
”SINUN KUNINKAASI TULEE SINULLE!”
24. a) Mitä kysymyksiä esitetään Gassan kokemuksen johdosta sen vihollisuuden kohteesta Jerusalemista? b) Miksi Jerusalemin huuto eroaa Gassan huudosta?
24 Kuninkaan piti tuhoutua filistealaisesta Gassan kaupungista, mutta mitä oli tapahtuva filistealaisten vihollisuuksien kohteessa Jerusalemissa, jota runollisesti kutsuttiin Siioniksi? Pitääkö sen Gassan tavoin ’tuntea sangen ankaria tuskia’, koska se näkisi ahneen kaupallisuuden ja epäteokraattisten sotajoukkojen linnoituksen kukistumisen? Pitääkö sen huutaa hirvittävästä tuskasta ja kauhistavasta pelosta? Huutaa sen pitää, mutta ei samasta syystä kuin Gassan, sillä esitettyään julistuksensa Syyriaa, Foinikiaa ja Filisteaa vastaan Jehova jatkaa: ”Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse [huuda voitonriemuisena, Um]a, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja [pelastettu, Um] hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla. Ja minä hävitän vaunut Efraimista ja hevoset Jerusalemista. Sodan jousi hävitetään, ja hän julistaa rauhan [puhuu rauhaa, Um] kansoille. Ja hänen hallituksensa ulottuu merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin.” – Sak. 9:9, 10.
25. Miksi ”tytär Jerusalemilla” on täysi syy huutaa voitonriemuisena ja olla erittäin iloinen kuninkaan lähestyessä?
25 Miksi Jerusalemilla ei olisi tämän loistavan lupauksen täyttyessä kaikki mahdolliset hyvät syyt iloita ja ’huutaa voitonriemuisena’? Siihen aikaanhan, kun tämä Jumalan lupaus annettiin profeetta Sakarjan kautta, Jerusalemissa ei ollut omaa kuningasta. Sillä oli vain maakunnallinen käskynhaltija, jonka Persian kuningas Dareios I oli nimittänyt, nimittäin Sealtielin poika Serubbaabel Daavidin kuninkaallisesta sukuhaarasta. Babylonialaiset olivat kukistaneet Daavidin valtakunnan noin yhdeksänkymmentä vuotta aikaisemmin, vuonna 607 eaa., tuhotessaan Jerusalemin kokonaisuudessaan ja karkottaessaan sen kuninkaan Sidkian Babyloniin. Vaikka Jerusalemin seitsemänkymmentä vuotta kestänyt täydellisen autioituksen aika oli päättynyt, niin 2520 vuotta pitkien pakanain aikojen, jolloin ei-juutalaiset kansat saivat tallata Jerusalemin oikeutta Daavidin suvun kuninkuuteen, oli jatkuttava vuoteen 1914 saakka. Niinpä ”tytär Jerusalem” katseli Sakarjan aikana ikävöiden kohti sitä aikaa, jolloin tulisi tosi Messias-Kuningas, joka olisi Daavidin sukua, käskynhaltija Serubbaabelin esikuvaama Messias. – Hagg. 2:23.
26. Miksi meidän ei tarvitse tehdä epävarmoja arvailuja Sakarjan ennustuksen ensimmäisen täyttymyksen suhteen?
26 Meidän, jotka tänä aikana olemme kiinnostuneet tosi Messiaasta, emme väärästä Kristuksesta, ei tarvitse tehdä epävarmoja arvailuja sen suhteen, milloin Sakarjan ennustus täyttyi ensimmäisen kerran. Ainakin kolme silminnäkijää on kirjoittanut sen meitä varten muistiin ja selostanut sen meille, nimittäin Matteus Leevi, veronkokooja, Johannes Markus, joka oli Jerusalemin asukas, ja Sebedeuksen poika Johannes sekä lisäksi eräs ensimmäisen vuosisadan historioitsija, joka tutki tähän asiaan liittyviä tosiseikkoja, nimittäin lääkäri Luukas Vähästä-Aasiasta. Se tapahtui sunnuntaina 9. niisankuuta vuonna 33. Matteus Leevi kertoo:
Ja kun he lähestyivät Jerusalemia ja saapuivat Beetfageen, Öljymäelle, silloin Jeesus lähetti kaksi opetuslasta ja sanoi heille: ”Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta löydätte aasintamman sidottuna ja varsan sen kanssa; päästäkää ne ja tuokaa minulle. Ja jos joku teille jotakin sanoo, niin vastatkaa: ’Herra tarvitsee niitä’; ja kohta hän lähettää ne.”
Mutta tämä tapahtui, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetan kautta, joka sanoo: ”Sanokaa tytär Siionille: ’Katso, sinun kuninkaasi tulee sinulle hiljaisena ja ratsastaen aasilla, ikeenalaisen aasin varsalla’.”
Niin opetuslapset menivät ja tekivät, niinkuin Jeesus oli heitä käskenyt, ja toivat aasintamman varsoineen ja panivat niiden selkään vaatteensa, ja hän istuutui niiden päälle. Ja suurin osa kansasta levitti vaatteensa tielle, ja toiset karsivat oksia puista ja hajottivat tielle. Ja kansanjoukot, jotka kulkivat hänen edellään ja jotka seurasivat, huusivat sanoen: ”Hoosianna Daavidin pojalle! [Oi pelasta Daavidin Poika!, Um] Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen. Hoosianna korkeuksissa!”
Ja kun hän tuli Jerusalemiin, joutui koko kaupunki liikkeelle ja sanoi: ”Kuka tämä on?” Niin kansa sanoi: ”Tämä on se profeetta, Jeesus, Galilean Nasaretista”.
Ja Jeesus meni pyhäkköön; ja hän ajoi ulos kaikki, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet. Ja hän sanoi heille: ”Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi’, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Ja hänen tykönsä pyhäkössä tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät.
Mutta kun ylipapit ja kirjanoppineet näkivät ne ihmeet, joita hän teki, ja lapset, jotka huusivat pyhäkössä ja sanoivat: ”Hoosianna Daavidin pojalle [Oi pelasta Daavidin Poika!, Um]”, niin he närkästyivät ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nämä sanovat?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Kuulen; ettekö ole koskaan lukeneet: ’Lasten ja imeväisten suusta sinä olet valmistanut itsellesi kiitoksen’?” – Matt. 21:1–16.
27. Miten ennustus olisi täyttynyt, elleivät opetuslapset olisi huutaneet?
27 Ja juutalainen lääkäri Luukas lisää seuraavan yksityiskohdan:
Ja muutamat fariseukset kansanjoukosta sanoivat hänelle: ”Opettaja, nuhtele opetuslapsiasi”. Mutta hän vastasi ja sanoi: ”Minä sanon teille: jos nämä olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat.” – Luuk. 19:39, 40; ks. myös Mark. 11:1–18; Joh. 12:12–19.
28. Miten Jeesus oli ratsastaessaan voitokkaana Jerusalemiin rauhallinen, ”nöyrä”, ”vanhurskas” ja ”pelastettu”?
28 Siis sen sijaan, että Jeesus Kristus olisi tullut sotaratsulla, hän ratsasti rauhallisesti aasilla Jerusalemiin, toisin kuin kuningas Herodes Suuri, joka piiritti Jerusalemia kolme kuukautta vuonna 37 eaa. ja valloitti sen sitten rynnäköllä ja syöksi valtaistuimelta hasmonealaisen (makkabealaisen) kuninkaan Antigonoksen, joka kuului Leevin sukukuntaan. Jeesus oli todella ”nöyrä”, kuten Sak. 9:9 oli ennustanut. Hän ei ollut väärä Kristus tai väärä Messias, vaan ”vanhurskas”, Messias, jonka hänen taivaallinen Isänsä Jehova oli kunniaansaattanut. Hän oli todellakin ”vanhurskas”, koska hän oli täydellinen lihassa, synnitön, tahraton ja siis kykenevä uhraamaan itsensä täydellisenä ihmisuhrina ottaakseen pois koko epävanhurskaan ihmismaailman synnin. (Apt. 7:52; Hepr. 7:26; 1. Joh. 2:1) Hänet oli todella ”pelastettu” aivan samalla tavalla kuin hänen muinainen esi-isänsä Daavid pelastettiin, kun hänelle annettiin voitto vihollisistaan. (2. Sam. 22:1–4; 8:6, 14) Suuri ihmisjoukko ei turhan takia huutanut Jeesuksen ratsastaessa voitokkaana Jerusalemiin: ”Hoosianna Daavidin pojalle!” eli ”Oi pelasta Daavidin Poika!” Seitsemän päivää myöhemmin Kaikkivaltias Jumala pelasti Jeesuksen kuolemasta herättämällä hänet kuolemattomaan elämään taivaassa. – Hepr. 5:7–10.
29. a) Miten Jeesus Kristus ’puhui rauhaa kansoille’, kun ajatellaan hänen hengellisiä opetuslapsiaan? b) Miten hän tuhoaa kaikki sotavarusteet kristikunnan sisä- ja ulkopuolelta, ja mikä seuraus on siitä, että hän puhuu rauhaa nykyiselle ”suurelle joukolle”?
29 Hän on se, jota piti kutsua ”Rauhanruhtinaaksi”. (Jes. 9:5, 6) Hänen juutalaiset opetuslapsensa tulivat kaikista Israelin sukukunnista, myös Efraimista ja Juudasta, ja hän yhdisti heidät rauhanomaiseen kristilliseen veljeyteen; tekipä hän opetuslastensa keskuudessa lopun vihollisuudesta luonnollisten ympärileikattujen juutalaisten ja pakanoitten välillä. (Ef. 2:11–20) Tällä tavalla hän on jo puhunut ”rauhaa kansoille”. Kristikunta on kuitenkin kieltäytynyt kuuntelemasta hänen puhettaan ja jatkaa sotimista keskuudessaan tänäkin päivänä. Tulevassa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa Jehova Jumala käyttää messiaanista Kuningastaan tuhotakseen sotavaunut ja jouset ja kaikki kristikunnan sisä- ja ulkopuolella olevat voimakkaat sota-aseet. (Ilm. 16:14–16, Um; 19:11–21) Hän tuhoaa kaikki väkivaltaisen sodankäynnin kannattajat ihmiskunnasta, kaikista kansoista. Jehovan hengellisessä temppelissä olevien kaikista kansoista tulleiden rauhaa rakastavien palvojien ”suurelle joukolle” voittoisa kuningas Jeesus Kristus sen sijaan puhuu rauhaa ja rauhassa, ja se varjellaan. – Ilm. 7:14.
30. Miten Jeesus Kristus esitettiin virallisesti Kuninkaana vastakuvalliselle Jerusalemille pakanain aikojen päätyttyä vuonna 1914, mutta mikä kysymys herää hänen vastaanottamisestaan?
30 Kun pakanain aikojen 2520 vuotta päättyivät vuonna 1914 pakanakansoilta eivätkä ne voineet enää tallata Jerusalemin oikeutta messiaaniseen kuninkuuteen Daavidin kuninkaallisessa sukuhaarassa, niin Korkein Jumala Jehova asetti Messiaan Jeesuksen taivaalliselle valtaistuimelle hallitsemaan ja käymään kukistaen vihollistensa keskellä. (Ps. 110:1–6; Apt. 2:34–36; Hepr. 10:12, 13) Ensimmäisen maailmansodan aikana (1914–1918) hengellisten israelilaisten antautunut, kastettu jäännös julisti julkisesti, että pakanain ajat olivat päättyneet ja että Korkein Jumala oli tehnyt Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta hallitsevan Kuninkaan taivaissa. Näin Jehovan messiaaninen Kuningas esitettiin erityisesti kristikunnalle, jota ensimmäisen vuosisadan Jerusalem esikuvasi. Mutta ottiko kristikunta, joka väitti koostuvansa Kristuksen opetuslapsista, hänet vastaan Kuninkaana, jonka ”hallitus” oli ulottuva ”merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin”?
31. Mikä todistaa joulukuuhun 1918 mennessä, ottiko kristikunta Jehovan Messiaan vastaan Kuninkaanaan?
31 Ei sen mukaan, mitä kristikunta teki hänen hengellisten ’veljiensä’ voidellulle jäännökselle, mikä oli samaa kuin jos se olisi tehty Jeesukselle, Messiaalle, itselleen. (Matt. 25:40, 45; Mark. 9:37) Kolme ja puoli vuotta pakanain aikojen päättymisen jälkeen sotavarustuksissa oleva kristikunta saattoi Kristuksen hengellisten veljien jäännöksen vainoamisen ja sortamisen suureen huippukohtaan keväällä 1918. (Ilm. 11:2–10) Vasta sen tehtyään kristikunta lopetti ensimmäisen maailmansotansa 11. marraskuuta 1918. Jäljitellen ensimmäisen vuosisadan Jerusalemia kristikunta kieltäytyi ottamasta vastaan Jehovan messiaanista Kuningasta. Seuraavassa kuussa (joulukuussa 1918) kristikunta asettui julkisten asiakirjojen mukaan suosimaan ehdotettua Kansainliittoa ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä”.
32. Ottiko kukaan Jehovan messiaanista Kuningasta vastaan ottaen huomioon kristikunnan menettelyn, ja mitä heidän piti ennustuksen mukaan tehdä?
32 Eikö sitten kukaan ottanut vastaan messiaanista Kuningasta, jonka sotajoukkojen Jehova esitti? Kyllä heitäkin oli! Aivan samalla tavalla kuin sunnuntaina niisankuun 9. päivänä vuonna 33 juutalaisten jäännös eli Jeesuksen Kristuksen opetuslapset tervehtivät häntä ja lausuivat hänet tervetulleeksi hänen ratsastaessaan kuninkaallisesti Jerusalemiin, niin oli olemassa myös hengellisten israelilaisten jäännös, joka teki samalla tavalla pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914. Kristikunnan pakanahallitusten aiheuttamat vainot ja pakkokeinot olivat hajottaneet heidät, samalla tavalla kuin Jeesuksen opetuslapsetkin olivat hajallaan hänen kavaltamisensa ja pidättämisensä johdosta viidentenä päivänä sen jälkeen, kun hän oli ratsastanut voitokkaana Jerusalemiin. Mutta ensimmäisenä sodanjälkeisenä vuonna 1919, kun Jumalan elämääantava henki oli elvyttänyt heidät ja asettanut heidät jälleen toimeliaiksi hänen palvelukseensa, he hylkäsivät Kansainliiton, joka tuona vuonna oli hyväksytty ja aloittanut toimintansa. Sen sijaan, että he olisivat hyväksyneet sellaisen Kristuksen valtakunnan korvikkeen, he omaksuivat Sak. 9:9:n hengen ja ’iloitsivat suuresti’ ja alkoivat ’huutaa voitonriemuisina’, koska heidän Kuninkaansa, oikea Messias-Kristus, oli tullut heille.
33. a) Miten nämä Kuninkaan vastaanottajat ovat tehneet ilonsa tunnetuksi ja huutonsa kuulluksi vuodesta 1919 lähtien? b) Milloin ja miten Messias-Kristus lakkaa ratsastamasta rauhallisella aasilla, ja minne hän silloin ratsastaa?
33 He tekivät ilonsa tunnetuksi kaikkialla maailmassa. He antoivat huutonsa kuulua maailmanlaajuisesti. Miten? Aloittamalla vuonna 1919 Jumalan messiaanisen valtakunnan julistamiseksi suurimman rynnistyksen, mitä ihmismaailma on koskaan tuntenut. (Matt. 24:14; Ilm. 14:6) He ovat antaneet Jumalan messiaanista valtakuntaa koskevan hyvän uutisen julistuksen kaikua niin laajalti kuin Messiaan ”hallituksen” ennustetaan ulottuvan: ”merestä mereen, Eufrat-virrasta hamaan maan ääriin”. (Sak. 9:10; Ps. 72:8) Jo 208 maata ja saariryhmää on kuullut tästä 165 kielellä. Jumalan muuttumattomana määräaikana – joka on nyt lähellä – koko kristikunta ja muut tämän maailmallisen asiainjärjestelmän ainekset poistetaan koko tältä alueelta nopeasti lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa”, jonka kaltaista ihmismaailma ei ole koskaan aikaisemmin tuntenut. Ilm. 19:11–21 ei kuvaa Messias-Kristuksen enää ratsastavan rauhallisella aasilla vaan valkoisella sotahevosella hyökkäämässä taisteluun poistaakseen kaikki vastustajat, jotka ovat laittomasti pitäneet hallussaan hänen maallista valta-aluettaan vuodesta 1914 lähtien.
VANKIEN PALAAMINEN VARUSTUKSEEN
34. a) Oliko niin, että Jeesus Messias ainoastaan julisti vapautta vangeille? b) Mitä kysymyksiä Jehovan julistus Sak. 9:11, 12:ssa mainitulle ”naiselle” herättää?
34 Kun Jeesus Messias oli maan päällä täydellisenä ihmisenä, hänet lähetettiin ”julistamaan vangituille vapautusta”. (Jes. 61:1; Luuk. 4:16–21) Hän ei ainoastaan julista tätä, vaan julistamisensa jälkeen hän tarjoaa sitä vangituille. Jehovan Sakarjan kautta antama julistus ennustaa tämän sanoessaan edelleen: ”Ja myös sinun [oi nainen, Um] vankisi minä sinun liittosi veren tähden päästän pois vedettömästä kuopasta. Tulkaa takaisin varustukseen, te vangit, joilla on toivo.” (Sak. 9:11, 12) Ketä tässä puhutellaan naisena, keitä ovat ”vangit” ja mikä on ”varustus”?
35. ”Nainen”, jota tässä puhutellaan, on veriliitossa. Missä tilaisuudessa tuo veri vuodatettiin?
35 Se, jota puhutellaan tässä kuin naisena, on järjestö, joka on liitossa Jehova Jumalan kanssa kalliin elämänveren perusteella. Ei, se ei ole maallinen Jerusalem eikä maallinen, luonnollisten ympärileikattujen israelilaisten muodostama kansa. On totta, että muinainen Israelin kansa oli kansallisessa liitossa Jehovan kanssa niiden eläinuhrien veren perusteella, jotka välittäjä Mooses uhrasi Siinainvuoren luona Arabiassa. (2. Moos., 24. luku) Tuon kansallisen sopimuksen mukaan, joka saatettiin voimaan eläinten vierellä, israelilaisten jäännös oli vapautettu pakkosiirtolaisuuden vankilastaan Babyloniasta vuonna 537 eaa. Mutta nyt Jehova puhui Sakarjan kautta kaukaisessa tulevaisuudessa saatavasta vapautuksesta, joka tulisi kauan sen jälkeen, kun heidät oli vapautettu Babylonian pakkosiirtolaisuudesta. Se vapautus vedettömästä kuopasta seuraisi Jehovan messiaanisen Kuninkaan esittämistä. Se seuraa Jeesuksen voitokasta ratsastusta Jerusalemiin viisi päivää ennen juutalaisten pääsiäistä vuonna 33. Tuona pääsiäispäivänä vuodatettiin uhriveri.
36. Kenen verta tässä tarkoitetaan, kenen kanssa veriliitto on tehty, ja ketä puhutellaan Sak. 9:11:ssä ”naisena”?
36 Kenen veri? Messiaan veri, jota kaikkien niiden pääsiäislampaitten veri oli esikuvannut, jotka juutalaiset olivat uhranneet vuosittain ensimmäisestä pääsiäisestä lähtien, jota vietettiin Egyptissä vuonna 1513 eaa. (1. Kor. 5:7; Joh. 1:29, 36; 1. Piet. 1:18, 19) Uusi liitto astui voimaan Messiaan veren perusteella, joka oli kallisarvoisempi kuin kaikkien Israelin uhraamien eläinuhrien veri. Keiden kanssa? Ei maallisen Jerusalemin tai luonnollisen Israelin kanssa, jotka hylkäsivät messiaanisen Kuninkaan ja aiheuttivat hänen kuolemansa, vaan hengellisen Israelin kanssa, joka oli sydämeltään ympäri leikattu ja sisällisesti juutalainen. (Jer. 31:31–34; Hepr. 8:7–9:15) Tämän uuden liiton Välittäjä Jehovan ja hengellisen Israelin välillä on Messias Jeesus. Niinpä Sak. 9:11:ssä kohdistetaan sanat hengelliselle Israelille naisena, joka on veriliitossa.
37, 38. a) Keitä ovat naisen ”vangit”, ja mikä on vedetön kuoppa tällä 20. vuosisadalla? b) Mikä laajempi merkitys voidaan ehkä antaa vedettömälle kuopalle, ja minkä liiton veri saattaa voimaan?
37 Missä sitten olivat tämän vertauskuvallisen naisen ”vangit”? Tällä 20. vuosisadalla ja tänä ”asiainjärjestelmän päättymisen” (Um) aikana nämä ”vangit” ovat hengellisten israelilaisten voideltu jäännös. Tämän vuosisadan historia kertoo, että he joutuivat ensimmäisen maailmansodan aikana uskonnollisen Suuren Babylonin ja sen poliittisten ja sotilaallisten suosijoitten orjuuteen. Siinä tilassa ollessaan he olivat kuin ”vedettömässä kuopassa”. Siellä ei ollut mitään hengellistä virkistystä, ei mitään toivoa poispääsystä! Heidän tässä tilassa tekemänsä synnit annettiin heille kuitenkin anteeksi Kristuksen sovitusuhriksi vuodatetun veren perusteella, ja heidät ennallistettiin Jehovan suosioon ja oikeaan hengelliseen tilaansa maan päällä, eivätkä he olleet enää karkotetussa asemassa Häneen nähden. Mutta tuo vedetön kuoppa voi myös kuvata sitä laajempaa epäsuotuisaa tilaa, missä he ovat yleisen synnin kirouksen ja sen rangaistuksen, kuoleman, alaisuudessa, kuoleman, joka on peritty ensimmäisiltä syntisiltä ihmisvanhemmiltamme Aadamilta ja Eevalta. Vaadittiin todella Kristuksen lunastusverta niiden pelastamiseksi tuosta tilasta, jotka muodostavat hengellisen jäännöksen. Hänen vertansa käytettiin uuden liiton saattamiseksi voimaan. Jeesus sanoi:
38 ”Tämä merkitsee minun ’liiton vertani’, joka vuodatetaan monien hyväksi syntien anteeksi antamiseksi.” (Matt. 26:28, Um) ”Tämä malja merkitsee uutta liittoa minun vereni ansiosta, joka vuodatetaan teidän hyväksenne.” – Luuk. 22:20, Um; Hepr. 13:20.
39. Vain mistä lähteestä tulevaa toivoa nuo vedettömässä kuopassa olevat ”vangit” saattoivat pitää vireillä, ja minkä kutsun Jehova esitti heille vuonna 1919?
39 Soveltamalla siis sen uuden liiton verta, joka oli tehty hengellisen Israelin kanssa, sotajoukkojen Jehova päästi vangitun jäännöksen pois vedettömästä synnin ja kuoleman tuomion ”kuopasta”. (Hepr. 12:24) Uskonnollinen Suuri Babylon ei tarjonnut näille ”vangeille” mitään toivoa; he saattoivat pitää vireillä ”toivoa” vain luottamalla Jehova Jumalan ja hänen Messiaansa rakkaudellisiin lupauksiin. Näille Suuren Babylonin alaisuudessa hengellisessä pakkosiirtolaisuudessa oleville sotajoukkojen Jehova esitti vuonna 1919 kutsun: ”Tulkaa takaisin varustukseen, te vangit, joilla on toivo.” – Sak. 9:12.
40. a) Mitä ”vankien” piti tehdä Jumalan antaman kutsun johdosta? b) Mihin ”varustukseen” vankien täytyi palata?
40 Tuo Jumalan antama kutsu merkitsi noille ”vangeille, joilla on toivo”, Suuresta Babylonista ulos lähtemistä! (Ilm. 18:1–4) Sana ”varustus” muistuttaa meitä sanoista, jotka 2. Sam. 5:7–9 esittää: ”Mutta Daavid valloitti Siionin vuorilinnan, se on Daavidin kaupungin. . . . Sitten Daavid asettui vuorilinnaan ja kutsui sen Daavidin kaupungiksi.” Kuningas Daavidin pääkaupunki laajeni kuitenkin käsittämään enemmän kuin Siioninvuoren, ja sitä alettiin kutsua Jerusalemiksi. Jerusalem on siis tässä mainittu ”varustus”, ei niinkään paljon itsessään lujasti linnoitettuna kaupunkina, vaan sen perusteella, mitä se edusti. Mitä se edusti? Jumalan messiaanista valtakuntaa, sillä sen ihmiskuningas voideltiin pyhällä öljyllä hallitsijaksi, ja voideltu hallitsija istui ”Jehovan valtaistuimella”. – 2. Sam. 5:1–3; 1. Aikak. 29:23, Um.
41. a) Miten tämä ”vankien” paluu esikuvattiin vuonna 537 eaa.? b) Miksi ”vangit” saattoivat tulla takaisin valtakuntaan vuonna 1919?
41 Vuonna 537 eaa. Babylonian pakkosiirtolaisten jäännös palasi Juudan maahan ja rakensi uudelleen Jerusalemin kaupungin ja tuli näin takaisin maalliseen varustukseen. Heidän menettelynsä esikuvasi hengellisen Israelin nykyisen jäännöksen toimintaa. Totellen Jehovan kutsua voideltu jäännös lähti ulos Suuresta Babylonista vuonna 1919 ja palasi hengelliseen ”varustukseen”. Mikä voisi olla valloittamattomampi varustus kuin Jumalan järkkymätön messiaaninen valtakunta? Samoin kuin Jerusalemin maallinen varustus edusti Jehovan messiaanista valtakuntaa, samoin hengellinen varustus kuvaa sitä, mihin muinaisella Jerusalemilla oli jumalallinen oikeus, nimittäin Jehovan valtakuntaa, missä tosi Messias istuu Jumalan oikealla puolella taivaassa. Pakanain ajat, jolloin kansat saivat tallata tuota jumalallista oikeutta valtakuntaan, päättyivät vuonna 1914, ja messiaaninen valtakunta syntyi välittömästi sen jälkeen taivaissa. (Ilm. 12:1–9) Kim siis voideltu jäännös vapautettiin vuonna 1919, se saattoi ’tulla takaisin’ varustuksen kaltaiseen Valtakuntaan, jota jäännökseen kuuluvat olivat julistaneet vuodesta 1914 lähtien. He osoittivat tehneensä niin elvyttämällä Valtakunnasta saarnaamisensa laajemmaksi kuin koskaan aikaisemmin.
42. Mitä hengellisen Israelin jäännös voi sanoa tänä aikana Jehovan ”naiselle” antaman lupauksen täyttymyksestä: ”Tänä päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan”?
42 Voidellulla jäännöksellä oli erittäin painavat syyt ’tulla takaisin varustukseen’, sillä sotajoukkojen Jehova sanoi edelleen hengelliselle Israelille ikään kuin naiselle: ”Myös tänä päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle [oi nainen, Um] korvaan.” (Sak. 9:12) Ja eikö sotajoukkojen Jehova ole tehnyt niin? Kyllä. Kun vapautettujen hengellisten israelilaisten voideltuun jäännökseen kuuluvat katsovat nykyään taakseen, niin heidän on pakko myöntää, että se, mitä heidän täytyi kestää ensimmäisen maailmansodan aikana Suuren Babylonin ja sen maailmallisten rakastajien käsissä, ei ollut mitään verrattuna niihin hengellisiin siunauksiin, joista he saavat nyt nauttia heille kuuluvassa hengellisessä tilassaan. Näin on ollut erityisesti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen! Heidän Vapauttajansa, sotajoukkojen Jehova, on antanut heille käsistään enemmän kuin he odottivatkaan. Sitä on ollut ikään kuin ”kaksin verroin”. Millaisista siunauksista he nauttivatkaan!
HENGELLINEN SOTA SEITSEMÄTTÄ MAAILMANVALTAA VASTAAN
43. Miten Jehova sanoi käyttävänsä kansaansa hengellisessä hyökkäyssodassa, kuten Sak. 9:13–15 esittää?
43 Sotajoukkojen Jehova näki etukäteen ne, jotka tulevaisuudessa hyökkäisivät hänen kansaansa, hänen palvojiaan, vastaan. Mihin toimenpiteisiin hän ryhtyisi? Sekä hyökkäykseen että puolustukseen. Hyökkäyksestään hän sanoi: ”Sillä minä jännitän Juudan jousekseni, panen siihen nuoleksi Efraimin ja nostan sinun poikasi, Siion, sinun poikiasi vastaan, Jaavan [Kreikka, Um], ja teen sinut [ts. Siionin] sankarin miekan kaltaiseksi. Herra on näkyvä heidän yllänsä, ja hänen nuolensa lähtee kuin salama. Herra, Herra puhaltaa pasunaan ja kulkee etelän myrskytuulissa. Herra Sebaot on suojaava heitä, ja he syövät, ja he tallaavat linkokiviä, he juovat ja pauhaavat niinkuin viinistä ja ovat täynnä, niinkuin uhrimaljat, niinkuin alttarin kulmat.” – Sak. 9:13–15.
44. Ikään kuin minkä herättämää Jumalan voitokkaan kansan ilo oli, ja mitä tulevaa maailmanvaltaa heidän ei siis tarvinnut pelätä?
44 Tässä kuvaannollisessa sodankäynnissä Jehovan palvojat tulevat olemaan voitokkaita, sillä he pauhaavat ilosta ikään kuin heidän sydämensä olisi viinistä riemua täynnä. (Ps. 104:15) Ennallistetuilla israelilaisilla ei siis ollut Sakarjan päivinä mitään pelättävää ’Kreikan poikien’ taholta, kun Aleksanteri Suuri johti ne maailmanherruuden asemaan viidentenä maailmanvaltana. Babylonia, Jerusalemin tuhooja, oli nyt kukistunut kolmannen maailmanvallan asemasta. Meedo-Persia hallitsi siihen aikaan maailmaa neljäntenä maailmanvaltana. Ja vuonna 332 eaa. Kreikka oli ottava sen paikan viidentenä maailmanvaltana ja hallitseva Juudan maata.
45. a) Minkä Kreikan maailmanvallan epäsuoran jälkikasvun kanssa voidellun jäännöksen täytyi käydä hengellistä sotaa ja mistä kiistakysymyksestä? b) Miten ’Siionin pojat’ ovat päässeet voitolle?
45 Sen mukaan, mitä Dan. 8:8–25 esittää, Kreikan valtakunnasta oli kuitenkin kasvava Rooman valtakunta kuudenneksi maailmanvallaksi ja siitä edelleen vertauskuvallinen ’pieni sarvi’, Angloamerikkalainen kaksoismaailmanvalta, seitsemänneksi maailmanvallaksi. Tämän kristillisenä pidetyn seitsemännen maailmanvallan kanssa on hengellisen Israelin voidellun jäännöksen täytynyt kamppailla varsinkin ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana. Sen on täytynyt käydä hengellistä sotaa yrittäessään pysytellä puolueettomana maailman poliittisten valtojen riitaisuuksissa ja totella Jumalaa hallitsijana pikemmin kuin kansallishenkisiä ihmisiä. (Apt. 5:29–32) Hengelliset ’Siionin pojat’ ovat päässeet voitolle uskomalla Jumalan sanaan ja olemalla uskollisia Jehovan messiaaniselle valtakunnalle. Tätä ei voida sanoa luonnollisten, ympärileikattujen juutalaisten sionistisesta liikkeestä tähän päivään saakka.
46. Miten Jehova käyttää voideltua jäännöstään maan päällä kuin jousta ja nuolta, miten nopeasti hänen nuolensa kulkee, miten hän puhaltaa vertauskuvalliseen ”pasunaan”, ja mitä hän käyttää ”sankarin miekkana”?
46 Kun seitsemäs maailmanvalta suunnitteli ja työskenteli Kansainliiton hyväksi vuosina 1918–1919 pitäen sitä ”Jumalan valtakunnan poliittisena ilmauksena maan päällä”, Jehovan messiaaninen valtakunta, joka oli perustettu taivaissa vuonna 1914 ja jota muinainen Siion kuvasi, vastusti tätä ihmistekoista korviketta. Jehova on käyttävä valtakuntaansa ”sankarin miekkana”. ”Valtakunnan lapset” (Siionin hengelliset pojat) julistavat maailmanlaajuisesti Valtakunnan sanomaa, joka on myös kuin hengellinen miekka. (Matt. 13:38, 43; Ef. 6:17) Kuten muinaista Juudaa (jousta) ja kuten Efraimia (nuolta) Jehova käyttää voidellun jäännöksen vanhempaa elossa säilynyttä osaa työntääkseen nuorempaa osaa nuolen tavoin julistamaan Suvereenin Herran Jumalan tuomiosanomaa messiaanisen valtakunnan vihollisia vastaan. Jehovan vertauskuvallinen ”nuoli” kiitää ”kuin salama” Valtakunnan julistamiseen, ”meidän Jumalamme kostonpäivän” julistamiseen. (Jes. 61:1, 2) Pyhän Sanansa Raamatun nykyisillä selityksillä Jehova kaiuttaa hengellistä ”pasunaa” kutsuakseen voidellun jäännöksensä hengelliseen sodankäyntiin.
47. a) Varsinkin mistä lähtien on Jehova näkynyt kansansa yllä, ja missä suhteessa hän on puolustanut sitä? b) Miten se on tallannut kuvaannollisia ”linkokiviä”, ja mikä täyttää sen ilolla niin kuin viini?
47 Hän itse on näkynyt jäännökseen kuuluvien yllä, sillä vuodesta 1931 lähtien heitä on kutsuttu nimenomaan hänen nimellään, Jehovan kristityiksi todistajiksi. Messiaanisen valtakuntansa vihollisia vastaan hän kulkee kuin ”etelän myrskytuulissa”, jotka ovat tunnetusti rajuja lähi-idässä. Mutta hän puolustaa hengellisten israelilaistensa uskollista jäännöstä ja säilyttää sen uskon ja hengellisyyden ja Jumalan antaman hengellisen tilan. Viholliset sinkoavat monia tyrmääviä esteitä ennallistettua jäännöstä vastaan, mutta jäännös osoittaa kykenevänsä ottamaan sellaiset vertauskuvalliset ”linkokivet” vastaan niiden tyrmäämättä sitä pois toiminnasta, ja itse asiassa se tallaa nuo ”linkokivet” ja tekee tyhjäksi niiden vaikutuksen. Samoin kuin temppelin maljat täytettiin eläinuhrien verellä, mikä sitten läiskäytettiin kuparisen uhrialttarin sivua vasten, niin että sen kulmat kastuivat likomäriksi, niin se, että Jehova vuodattaa vihollistensa elämänveren tuhotessaan heidät, täyttää puolustautuvan jäännöksen ilolla, niin kuin vihollisten veri olisi viiniä, jota on lupa juoda, jotta jäännökseen kuuluvien sydän riemuitsisi.
48. Millaisella hellyydellä Jehova lupasi kohdella antautunutta kansaansa, ja millaisten kivien tavoin sen jäsenet ovat kimallelleet?
48 Sen sijaan että Jehova olisi kuin hyökkäävä soturi hengellisten israelilaistensa jäännöstä vastaan, hän on sille hellä kuin rauhaisa paimen. Niinpä hän tulee ”ennustuksensa” huippukohtaan ja sanoo: ”Ja Jehova, heidän Jumalansa, pelastaa varmasti heidät sinä päivänä kuin kansansa lauman; sillä he tulevat olemaan kuin otsarivan kivet, jotka kimaltelevat hänen maansa yli. Sillä kuinka suuri onkaan hänen hyvyytensä ja kuinka suuri onkaan hänen miellyttävyytensä! Vilja saa nuorukaiset kukoistamaan ja uusi viini neitsyet.” – Sak. 9:16, 17, Um.
49, 50. a) Mistä lähtien Jehova on kunnioittanut niitä, jotka kunnioittavat hänen nimeään? b) Miten Jehova toimii laumansa Pelastajana, ja miten kallisarvoisia siihen kuuluvat ovat Hänelle?
49 Sakarjan aikana se oli sydäntä vahvistava ennustus. Tänä aikana, seitsemännen maailmanvallan ja koko tämän muun sotilaallistetun asiainjärjestelmän ”lopun ajan” myöhäisenä hetkenä, ennustuksesta on tullut kokemus, joka nyt on saavuttamassa suurenmoisen huippukohtansa.
50 Siitä lähtien, kun pääkirjoitus ”Kuka haluaa kunnioittaa Jehovaa?” ilmestyi tammikuun 1. päivän Vartiotornissa 1926 (engl., suomeksi 1.5.1926), Jehovan on huomattavalla tavalla kautta maailman julistettu olevan hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen Jumala. On aivan kuten Hän oli kauan sitten sanonut profeetallisen ”Jumalan miehen” välityksellä: ”Minä kunnioitan niitä, jotka minua kunnioittavat”, joten hän tosiaan kunnioitti Jehovaa kunnioittavaa jäännöstä. (1. Sam. 2:30) Hän pelasti sen koko ihmiskunnan historian pahimman sodan, toisen maailmansodan (1939–1945) vainojen ja vaarojen läpi, koska nämä kunnioitettavat hengelliset israelilaiset olivat hänelle rakkaita samalla tavalla kuin lammaslauma on rakas lähi-idän paimenelleen. Miten kalliita ovatkaan kuninkaallisen otsarivan kivet kantajalleen, jonka ulkonäkö herättää kunnioittavaa pelkoa niiden kimaltelun vuoksi! Aivan yhtä kalliita kuin kimaltelevat kivet kuninkaallisessa päänkoristeessa ovat nämä hänen hengellisen ”kansansa lauman” uskolliset hänelle. Hän pelastaa heidät vielä vihollisen viimeiseltä hyökkäykseltä.
51. Millainen mielikuva jäännökseen kuuluville on muodostunut Jehovasta, ja ikään kuin millaisen huolenpidon avulla hän on pannut heidät kukoistamaan hengellisesti?
51 Miten suureksi Jehovan hyvyys heitä kohtaan onkaan osoittautunut! Kuinka miellyttävän kuvan he ovatkaan Hänestä saaneet! Hän on ruokkinut heitä hengellisellä ravinnolla paljastetusta Pyhästä Sanastaan kuin runsailla viljasadoilla. Heidän sydämensä on ilahtunut kuin uudesta viinistä. Kaikki tämä on saanut heidät kukoistamaan hengellisesti.
[Alaviitteet]
a Vrt. Sef. 3:14; Jes. 44:23; Ps. 41:13; Job 38:7.
[Kartta s. 258]
(Ks. painettu julkaisu)
PALESTIINAN MAA
PERSIAN KUNINKAIDEN HALLITUSKAUDELLA
KITTIM (KYPROS)
Hamat
VÄLIMERI
Ribla
HADRAKIN MAA (?)
Libanonin vuoret
SYYRIA
FOINIKIA
Siidon
Tyyro
Damasko
BAASAN
Samaria
Jordan
EFRAIM
Jerusalem
Asdod
Askelon
Gassa
FILISTEA
Ekron
JUUDA
Gat