8. luku
Armo vainotuille mutta tuomio vainoojille
1. Kuinka pitkän ajan kuluttua Haggain viimeisen profetian jälkeen temppelinrakentajat saivat uuden henkeytetyn sanoman, ja mitä he olivat tehneet sillä välin?
PROFEETTOJEN Haggain ja Sakarjan päivien Jerusalemissa oli aika vierähtänyt vuoden 519 eaa. ensimmäiselle neljännekselle, mutta yhä oltiin Persian valtakunnan, Raamatun historian neljännen maailmanvallan, kuninkaan Dareios I:n toisessa hallitusvuodessa. Tasan kaksi kuukautta oli kulunut siitä, kun Haggai oli henkeytetty esittämään viimeiset profetiansa – Aaronin sukua oleville papeille ja käskynhaltija Serubbaabelille. Se oli tapahtunut yhdeksännen kuukauden (kislevin) 24. päivänä, mikä oli lähellä vuoden 519 eaa. alkua. Tuona Jerusalemin historian ikimuistoisena päivänä temppelin perustustyöt olivat alkaneet jälleen Moorian vuorella, aivan Siionin vuoren pohjoispuolella. Ennen kuin juutalaiset rakentajat saivat toisen henkeytetyn sanoman Jumalaltaan, he työskentelivät taukoamatta pyhän rakennuksen paikalla kaksi kokonaista kuukautta. Tällä kertaa he eivät antaneet minkään vihollisen häirintäyritysten pysähdyttää itseään.
2. Ketkä saivat ilmeisesti kuulla uutisen siitä, mitä Jerusalemissa oli tekeillä, ennen kuin kuningas Dareios I, ja kuinka paljon aikaa saattoi kulua ennen kuin päätös saatiin?
2 Sebatkuun 24. päivään mennessä vuonna 519 eaa. tieto siitä, mitä Jerusalemissa oli tekeillä, ei ehkä ollut vielä kantautunut kuningas Dareioksen korviin kaukaiseen Persian pääkaupunkiin. Uutiset kulkivat varsin hitaasti postihevosilla ratsastavien pikalähettienkin välityksellä, jotka matkasivat noin 160 kilometriä päivässä. (Est. 3:13–15; 8:10, 14) Jerusalemista oli ”hedelmällisen puolikuun” kautta Suusaniin yli 1600 kilometriä ja Suusanista pohjoisessa olevaan Ekbatanaan yli 300 kilometriä edellyttäen, että tiet olivat suoria. Siksi vei melkoisesti aikaa ennen kuin kuningas Dareios sai tämän hätkähdyttävän tiedon. Eufratin länsipuolella sijaitsevien maakuntien persialaiset virkailijat saivat kaiken järjen mukaan kuulla uutisen aiemmin. Näin ilmeisesti tapahtuikin. Nyt alkaneitten keskustelujen ja käynnistettyjen tutkimusten on täytynyt kestää kuukausia (neljä tai viisi kuukautta eräiden arvioiden mukaan), ennen kuin kuningas Dareioksen tätä kiistaa koskeva päätös voitiin saada ja toteuttaa. Tapahtumat olivat seuraavat, kuten Esra 5:2–6:2 kertoo:
3. Mitä kysymyksiä Eufratin länsipuolen persialaiset käskynhaltijat tekivät temppelinrakentajille, ja mitä nämä tekivät?
3 ”Niin Serubbaabel, Sealtielin poika, ja Jeesua, Joosadakin poika, nousivat ja alkoivat rakentaa Jumalan temppeliä Jerusalemissa, ja heidän kanssansa Jumalan profeetat, jotka tukivat heitä. Siihen aikaan tulivat heidän luoksensa Tattenai, Eufratvirran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, ja Setar-Boosenai sekä heidän virkatoverinsa ja sanoivat heille näin: ’Kuka on käskenyt teitä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria [hirsirakennelmaa, Um]?’ Niin me sanoimme heille niiden miesten nimet, jotka tätä rakennusta rakensivat. [Sitten he sanoivat heille tämän: ’Mitkä ovat tätä rakennusta rakentavien työkykyisten miesten nimet?’, Um] Ja juutalaisten vanhinten yllä oli heidän Jumalansa silmä, niin ettei heitä estetty työstä, vaan meni kertomus asiasta Daarejavekselle ja odotettiin sitä koskevan kirjoituksen tuloa sieltä takaisin.
4. Mitä Persian käskynhaltijoitten kuningas Dareios I:lle eli Daarejavekselle lähettämässä kirjeessä sanottiin?
4 ”Jäljennös kirjeestä, jonka Tattenai, Eufrat-virran tämänpuoleisen maan käskynhaltija, ja Setar-Boosenai sekä tämän virkatoverit, ne afarsakilaiset [alemmat maaherrat, Um], jotka olivat tällä puolella Eufrat-virran, lähettivät kuningas Daarejavekselle; he näet lähettivät hänelle kertomuksen, ja siihen oli kirjoitettu näin:
”’Kuningas Daarejavekselle kaikkea rauhaa!
”’Tietäköön kuningas, että me menimme Juudan maakuntaan, suuren Jumalan temppelille. Sitä rakennetaan suurista kivistä, ja hirsiä pannaan seiniin. Työ tehdään tarkasti ja sujuu heidän käsissään. Sitten me kysyimme vanhimmilta ja sanoimme heille näin: ”Kuka on käskenyt teitä rakentamaan tätä temppeliä ja panemaan kuntoon tätä muuria [hirsirakennelmaa, Um]?” Me kysyimme heiltä myöskin heidän nimiänsä ilmoittaaksemme ne sinulle ja kirjoitimme muistiin niiden miesten nimet, jotka ovat heitä johtamassa.
”’Ja he antoivat meille tämän vastauksen: ”Me olemme taivaan ja maan Jumalan palvelijoita, ja me rakennamme uudestaan temppeliä, joka oli rakennettu monta vuotta sitten. Suuri Israelin kuningas sen rakensi ja sai sen valmiiksi. Mutta koska meidän isämme vihoittivat taivaan Jumalan, antoi hän heidät kaldealaisen Nebukadnessarin, Baabelin kuninkaan, käsiin; ja hän hävitti tämän temppelin ja vei kansan pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Mutta Kooreksen, Baabelin kuninkaan, ensimmäisenä hallitusvuotena antoi kuningas Koores käskyn rakentaa uudestaan tämän Jumalan temppelin. Kuningas Koores antoi myös tuoda Baabelin temppelistä esiin Jumalan temppelin kulta- ja hopeakalut, jotka Nebukadnessar oli vienyt pois Jerusalemin temppelistä ja tuonut Baabelin temppeliin; ja ne annettiin Sesbassar-nimiselle miehelle, jonka hän oli asettanut käskynhaltijaksi. Ja hän sanoi tälle: Ota nämä kalut, mene ja pane ne Jerusalemin temppeliin. Ja Jumalan temppeli rakennettakoon entiselle paikallensa. Niin tämä Sesbassar tuli ja laski Jumalan temppelin perustuksen Jerusalemissa. Ja siitä ajasta alkaen tähän saakka sitä on rakennettu, eikä se vieläkään ole valmis.”
”’Jos kuningas siis hyväksi näkee, niin tutkittakoon kuninkaan aarrekammiossa siellä Baabelissa, onko niin, että kuningas Koores on antanut käskyn rakentaa tämän Jumalan temppelin Jerusalemissa; ja lähettänee kuningas meille tiedon tahdostansa tässä asiassa.’
5. Mihin toimenpiteisiin kuningas Dareios ryhtyi saatuaan kirjeen, ja mitä löydettiin?
5 ”Niin kuningas Daarejaves antoi käskyn, että asia tutkittaisiin Baabelin arkistossa, jonne myös aarteet koottiin. Ja Ahmetan [Ekbatanan, Um] linnasta, Meedian maakunnasta, löydettiin kirjakäärö, johon oli kirjoitettu seuraavasti: ’Muistettava tapahtuma.’”
6. Mitä rakentajat tekivät Jerusalemissa samanaikaisesti, ja mitä tapahtui sebatin 24. päivänä vuonna 519 eaa.?
6 Koko sen ajan, jonka nämä pappi Esran kertomat tapahtumat kestivät, juutalaisten jäännös jatkoi rohkeasti käskyn haltija Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan johdolla temppelin jälleenrakentamista. Näin tapahtui myös yhdennentoista kuukauden 24. päivänä, vuoden 519 eaa. talvella. Tuona merkittävänä päivänä profeetta Sakarja alkoi saada sarjan rohkaisevia näkyjä. Hän kertoo meille siitä:
ENSIMMÄINEN NÄKY
7. Mitä Sakarja näki ensimmäisessä näyssään sebatin 24. päivänä?
7 ”Kahdentenakymmenentenä neljäntenä päivänä yhdennessätoista kuussa, joka on sebat-kuu, Daarejaveksen toisena vuotena, tuli profeetta Sakarjalle, Berekjan pojalle, joka oli Iddon poika, tämä Herran sana: Minä näin yöllä, katso, mies ratsasti punaisenruskealla hevosella, ja hän seisahtui myrttien keskelle laaksoon, ja hänen jäljessänsä oli punaisenruskeita ja punaisia ja valkeita hevosia.” – Sak. 1:7, 8.
8, 9. Kuka selitti asiat Sakarjalle, ja mitä kysymyksiä hevosten näkeminen herätti?
8 Näyn aikana Sakarjalla oli enkeliopas, joka selitti hänelle asioita, jotka mekin nykyään haluamme ymmärtää. Miksi nuo ratsastajat hevosineen, jotka seisoivat myrttien keskellä laaksossa Jerusalemin lähellä, olivat siellä? Oliko sota uhkaamassa Jerusalemia tässä temppelin rakentamisen vaiheessa? Hevoset ovat Raamatussa sodan vertauskuva. (Job 39:22–28; Sananl. 21:31) Kuka lähetti nuo hevoset? Keitä ratsastajat esittävät? Onko heillä sota mielessä? Sakarja halusi tietää sen:
9 ”Niin minä kysyin: ’Mitä nämä ovat, Herra?’”
10, 11. Keiksi nuo hevosilla ratsastavat osoittautuivat, ja mitä he kertoivat ratsastajalle, joka oli myrttipuiden keskellä?
10 ”Enkeli, joka puhutteli minua, vastasi minulle: ’Minä näytän sinulle, mitä ne ovat’.” – Sak. 1:9.
11 Nuo ratsastajat osoittautuivat pyhiksi enkeleiksi, jotka Jumala oli lähettänyt ikään kuin tiedusteluretkelle. Tämä käy ilmeiseksi lukiessamme edelleen: ”Ja mies [ratsastaja], joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: ’Nämä ovat ne, jotka Herra [Jehova, Um] on lähettänyt maata kuljeksimaan’. Niin ne vastasivat Herran enkelille, joka seisoi myrttien keskellä, ja sanoivat: ’Me olemme kuljeksineet maata, ja katso, koko maa on alallansa ja rauhassa’.” – Sak. 1:10, 11.
12. a) Millä tavoin ”koko maa” oli rauhassa, kuten enkelitiedustelijat ilmoittivat? b) Mistä Egypti oli taistellut Assyrian ja sittemmin Babylonian kanssa tässä yhteydessä?
12 Mitä nämä enkelitiedustelijat sanoivat johtajalleen, joka istui punaisenruskean hevosen selässä? Sanoivatko he, että kaikkialla maassa vallitsi yleismaailmallinen rauha? Ilmeisesti sanoivat! Mutta tämä piti paikkansa vain suhteellisessa määrin, ts. suhteessa johonkin muuhun. Mihin? Jerusalemiin ja Juudan alueeseen. Miten niin? Koska Jerusalem oli menettänyt aikaisemman maallisen asemansa kansojen keskuudessa. Vuoteen 607 eaa. se oli ollut Jumalan maanpäällisen esikuvallisen messiaanisen valtakunnan sijaintipaikka. Tämä Jehovan pienoisvaltakunta oli häiritsevä tekijä pakanamaailmalle, pakanakansoille. Egypti taisteli Assyriaa ja sitten Babyloniaa vastaan päästäkseen sopimussuhteeseen Jerusalemin kanssa tai voidakseen valvoa sen asioita. Mutta ei enää vuoden 607 eaa. jälkeen.
13. Miksi Egypti lakkasi vuoden 607 eaa. jälkeen ylläpitämästä sopimussuhteita Jerusalemissa olevaan esikuvalliseen messiaaniseen valtakuntaan?
13 Tuona maailmanhistoriallisesti tärkeänä vuonna kuningas Nebukadnessar ja hänen babylonialaiset sotajoukkonsa sekä liittolaisensa tuhosivat Jerusalemin ja sen temppelin. Daavidin valtakunta kukistettiin, ja Daavidin kuninkaallista sukua oleva kuningas lakkasi istumasta ”Jehovan valtaistuimella” Jerusalemissa. Viimeinen ihmiskuningas, joka istui siellä, Serubbaabelin isoisän setä Sidkia, otettiin kiinni ja vietiin vankina Babyloniin, jotta hän olisi ollut lopun ikänsä siellä sokeana ja vangittuna pakkosiirtolaisena. Tisrikuussa vuonna 607 eaa. ne harvat juutalaiset, jotka oli jätetty köyhänä ja merkityksettömänä vähemmistönä Juudan maahan, pakenivat Egyptiin peläten babylonialaisia (kaldealaisia), ja Juudan maa ja Jerusalem jäivät autioiksi vaille ihmisiä ja jopa vaille kotieläimiä. Kävi aivan niin kuin profeetta Jeremia oli ennustanut! Silloin alkoi eräs Jumalan määräämä ajanjakso. Mikä?
14. Millä nimellä Jeesus Kristus kutsui tuota Jumalan määräämää aikakautta, mitä se merkitsi maailman politiikassa, ja milloin se päättyi?
14 ”Pakanain ajat”, joista Jeesus Kristus puhui myöhemmin sanoessaan: ”Jerusalem on oleva pakanain tallattavana, kunnes pakanain ajat täyttyvät.” (Luuk. 21:24) Koska Jerusalem oli ollut Jumalan messiaanisen pienoisvaltakunnan sijaintipaikka ja edusti sen tähden Jumalan valtakunnan oikeutta hallita kuningas Daavidin messiaanisen jälkeläisen välityksellä, niin tämä merkitsi jotakin erikoista noille pakanakansoille, joiden sallittiin tallata Jerusalemia eli sen valtakunnanoikeuksia. Mitä? Ei sen vähempää, kuin että sotajoukkojen Jehova sallisi pakanakansojen hallita maata Jumalan minkään messiaanisen valtakunnan häiritsemättä, minkään sellaisen aiemman häiritsemättä, jonka pääkaupunki oli ollut maallisessa Jerusalemissa. Koska sellaisten keskeytymättömien pakanain aikojen piti kestää seitsemän vertauskuvallista ”aikaa” eli 2520 kirjaimellista vuotta, niin tämä määräaika kestäisi vuoden 607 eaa. tisrikuusta vuoden 1914 tisrikuuhun 20. vuosisadallemme. (Dan., 4. luku) Ei ole siis ihme, että enkelitiedustelijat ilmoittivat vuonna 519 eaa. koko maan olevan rauhassa, ts. häiriöttömässä tilassa!
15. Miksi Juudan maan ja sen juutalaisen käskynhaltijan asema ei ollut mitenkään levottomuutta herättävä, ja miten tiedustelun tehnyt käskynhaltija Tattenai menetteli uudelleen aloitetun temppelin rakentamisen suhteen?
15 Kuningas Dareios I:n toisena vuonna Juudan maa ja sen paikallinen pääkaupunki Jerusalem oli vain yksi ”Intiasta Etiopiaan saakka” ulottuvan Persian valtakunnan 127 maakunnasta. (Est. 1:1–3) Sillä oli käskynhaltija eli maaherra, Serubbaabel, Sealtielin poika, mutta hän ei istunut Daavidin valtaistuimella, kuten hänen isoisänsä kuningas Joojakin oli istunut kolmen kuukauden ja kymmenen päivän ajan. Hän oli suoranaisesti vastuussa mahdollisesti yhdelle Eufratin länsipuolen hallintoalueen käskynhaltijoista, luultavasti käskynhaltija Tattenaille, ja viime kädessä hän oli vastuussa kuningas Dareios I:lle. Tällä hetkellä tuskin mikään seikka antoi aihetta olla vakavasti huolissaan Jerusalemin suhteen. Käskynhaltija Tattenai oli tosin joutunut kiihdyksiin, koska rakentaminen oli aloitettu uudelleen temppelin perustuksella, ja hän oli virallisesti tiedustellut: ”Mitkä ovat tätä rakennusta rakentavien työkykyisten miesten nimet?” Hän ei kuitenkaan käyttänyt sotaväkeä työn pysähdyttämiseksi. Sen sijaan hän päätti alistaa asian kuningas Dareioksen päätettäväksi, sillä hänen ratkaisuaan ”meedialaisten ja persialaisten peruuttamattoman lain mukaan ei voida muuttaa”. (Dan. 6:8) Miksi käskynhaltija Tattenai osoittautui niin pidättyväksi? Esra 5:5 selittää:
16. Miksi käskynhaltija Tattenai menetteli tällä tavalla Esra 5:5:n mukaan?
16 ”Ja juutalaisten vanhinten yllä oli heidän Jumalansa silmä, niin ettei heitä estetty työstä, vaan meni kertomus asiasta Daarejavekselle ja odotettiin sitä koskevan kirjoituksen tuloa sieltä takaisin.”
17, 18. a) Mitä enkelitiedustelijat siis saattoivat julistaa ”koko maan” tilasta? b) Kenen asennetta tähän nähden oli kuitenkin kaikkein tärkeintä tiedustella, ja mikä kysymys esitettiinkin?
17 Siitä, oliko maailma levoton seuratessaan Jerusalemin suunnitelmia ja tekoja, enkelitiedustelijat saattoivat siis ilmoittaa johtajalleen, joka seisoi myrttipuiden keskellä lähellä Jerusalemia sijaitsevassa laaksossa: ”Koko maa on alallansa ja rauhassa.” Pakanamaailma oli tosiaan omahyväinen pelkäämättä Jehova Jumalan minkäänlaisen messiaanisen valtakunnan puuttuvan asioihinsa. Mutta entä sotajoukkojen Jehova itse? Mikä oli hänen asenteensa Jerusalemiin ja siihen, mitä se edusti? Tuliko Häneltä nyt mitään lisävakuutusta, kun hänen profeettansa Haggai oli lakannut puhumasta henkeytettynä? Oliko hänkin pakanakansojen tavoin tyytyväinen Jerusalemin hyvinvointiin ja siihen osaan, joka sillä oli esitettävänä Jehovan tarkoitusten toteuttamisessa? Taivaan enkelitkin olivat kiinnostuneet tästä, erikoisesti Miikael, ”se suuri enkeliruhtinas, joka seisoo sinun [Danielin] kansasi lasten suojana”. (Dan. 12:1; 1. Piet. 1:12) Todistukseksi tästä profeetta Sakarja näkee tämän jälkeen näyssä seuraavaa:
18 ”Ja Herran enkeli lausui ja sanoi: ’Herra Sebaot, kuinka kauan sinä viivyt etkä armahda Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja, joille olet ollut vihainen nämä seitsemänkymmentä vuotta?’” – Sak. 1:12.
19. Miksi joistakuista näytti siltä, että Jumalan vihan ”seitsemänkymmentä vuotta” yhä jatkuisivat?
19 Sen mukaan, mitä enkeli sanoi, joidenkuiden mielestä näytti siltä, että ”näiden seitsemänkymmenen vuoden” jälkeenkin Jehovan viha ilmeni yhä Jerusalemia ja muita Juudan kaupunkeja vastaan. Tämä johtui siitä, että hänen temppelinsä jälleenrakentaminen oli lyöty laimin viimeisten seitsemäntoista vuoden aikana. Hän oli ollut sangen vihastunut heidän isiinsä, jotka olivat joutuneet kärsimään pakkosiirtolaisuudesta, koska he olivat häväisseet kuningas Salomon rakentaman edellisen temppelin. Nyt, vuoden 520 eaa. kahdeksannessa (marhesvan) kuussa, Jehova oli varoittanut kotimaahansa palannutta juutalaisten jäännöstä, jotta se välttyisi kärsimästä Jumalan vihastuksen siksi, että se tulisi isiensä kaltaiseksi ja kieltäytyisi palaamasta Jehovan luo täynnä intoa Hänen täyden palvontansa puolesta uudelleenrakennetussa temppelissä. (Sak. 1:1–6) Tässä valossa meidän tulee ymmärtää enkelin huudahdus siitä, mitä tämä kaikki saattoi ilmaista hänelle Jerusalemista ja muista jälleen asutetun Juudan maan kaupungeista.
20. Miksi siis enkelin huudahduksen ”näistä seitsemästäkymmenestä vuodesta” ei tule ymmärtää väärin tarkoittavan, että nuo ”vuodet” yhä jatkuivat?
20 Enkelin mainitsemat ”seitsemänkymmentä vuotta” tuovat mieleen profeetta Jeremian mainitsemat seitsemänkymmentä vuotta. Noiden seitsemänkymmenen vuoden ajan Juudan ja Israelin kansojen täytyi palvella Babylonian kuningassukua, mutta noiden seitsemänkymmenen vuoden päätyttyä Jehova oli vaativa tilille Babylonian kuninkaan ja kaldealaiset väärästä menettelystään ja rankaiseva heitä siitä. (Jer. 25:11–13) Tarkoittiko enkeli siis sitä, että nuo seitsemänkymmentä vuotta eivät olleet vielä päättyneet tai että ne olivat päättyneet aivan äsken? Se ei voinut pitää historiallisesti paikkaansa. Miksi ei? Koska noin kaksikymmentä vuotta aikaisemmin (v. 539 eaa.) Jehova oli käyttänyt persialaista Kyyros Suurta kukistamaan Babylonian maailmanvallan asemasta ja noin kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 537 eaa., Jehova vaikutti Kyyrokseen, joka toimi Babylonian kuninkaana, niin että tämä salli juutalaisten pakkosiirtolaisten lähteä Babyloniasta ja palata Jerusalemiin rakentamaan uudelleen Jehovan temppeliä. – Esra 1:1–2:2; 2. Aikak. 36:20–23.
21. Millaisessa tilassa piti Juudan maan olla noiden ”seitsemänkymmenen vuoden” aikana, ja mikä nyt osoittaa, oliko maan tuo tila sivuutettu kauan sitten?
21 Sitä paitsi Juudan maan tuli pitää sapattia, ”kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut”. (2. Aikak. 36:21) Miten? Olemalla ”autio, vailla ihmisiä ja eläimiä [kotieläimiä, Um], kaldealaisten käsiin annettu”. (Jer. 32:43; 33:10–12) Sekä profeetta Sakarja että enkelit tiesivät, että nuo Juudan maan ja Jerusalemin seitsemänkymmentä täyden autioituksen vuotta vailla ihmisiä ja kotieläimiä olivat päättyneet vuonna 537 eaa., jolloin juutalaisten jäännös palasi Babyloniasta ja asutti jälleen maan, niin että heidän kerrottiin olleen jälleen kaupungeissaan tuon vuoden seitsemännessä (tisri) kuussa. (Esra 3:1, 2) Sen sijaan, että se olisi edelleenkin ollut autiona kesantona, sitä ryhdyttiin viljelemään, kuten profeetta Haggai kertoo seitsemäntoista vuotta myöhemmin. (Hagg. 1:6–11; 2:16, 17) Nuo seitsemänkymmentä vuotta olivat siis aikoja sitten päättyneet!
22. Miten profeetta Daniel osoitti, että nuo ”seitsemänkymmentä vuotta” eivät ulottuneet vuoteen 519 eaa., jolloin Sakarja sai ensimmäisen näkynsä?
22 Jos nuo seitsemänkymmentä vuotta vielä jatkuivat tai olivat juuri päättyneet Sakarjan ensimmäisen käyn aikaan, niin miksi enkeli tietäen sen, minkä tiesi, puhui niin kuin puhui? Koska hän tiesi tuon ajanjakson olleen täsmälleen seitsemänkymmentä vuotta pitkä, niin miksi hän sanoi: ”Herra Sebaot, kuinka kauan”? (Sak. 1:12) Koska profeetta Daniel oli Dareios Meedialaisen ensimmäisenä vuotena Babylonin kukistumisen jälkeen vuonna 539 eaa. ’kirjoituksista huomannut vuosien luvun, josta Herran sana oli tullut profeetta Jeremialle, että Jerusalem oli oleva raunioina seitsemänkymmentä vuotta’. (Dan. 9:1, 2) Ja Daniel todella varmistui vuosien luvusta, ei seitsemäntoista pitkää vuotta ennen kuin niiden oli määrä päättyä, vaan välittömästi ennen noiden seitsemänkymmenen vuoden loppua persialaisen kuninkaan Kyyroksen ensimmäisenä hallitusvuotena. Täten iäkäs profeetta Daniel, joka eli ainakin ”Persian kuninkaan Kooreksen [Kyyroksen] kolmanteen hallitusvuoteen”, saattoi tietää laskeneensa oikein ajanjakson pituuden. (Dan. 10:1) Näin ollen nuo ”seitsemänkymmentä vuotta” eivät ulottuneet siihen aikaan, jolloin Sakarja sai ensimmäisen näkynsä vuonna 519 eaa.
23. Minkä pitemmän ajanjakson nuo ”seitsemänkymmentä vuotta” aloittivat, ja minkä vertailun enkeli suoritti kysyessään: ”Kuinka kauan”?
23 Muistettakoon myös, että nuo unohtumattomat seitsemänkymmentä vuotta olivat pakanain aikojen ensimmäiset seitsemänkymmentä vuotta. Kun siis nuo seitsemänkymmentä vuotta päättyivät vuonna 537 eaa., pakanain ajat jatkuivat yhä Jerusalemille, jota pakanakansat tallasivat. (Luuk. 21:24) Ilmeisesti siis se enkeli, joka huudahti: ”Herra Sebaot, kuinka kauan?”, viittasi taaksepäin tuohon aikaisempaan seitsemänkymmenen vuoden ajanjaksoon valaisevana esimerkkinä siitä, miten Jehova oli ollut vihainen valitulle kansalleen. Hän kysyi, uudistettaisiinko Jehovan viha heitä kohtaan jälleen, koska he olivat kauan lyöneet laimin Hänen temppeliään. Ja siksi enkeli kysyi, kuinka kauan kestäisi vielä, ennen kuin Jehova armahtaisi Jerusalemia ja muita Juudan kaupunkeja. Myös profeetta Sakarja oli kiinnostunut tietämään sen. Mekin olemme!
24. Miten Jehova vastasi kyselevälle enkelille, ja mitä Jehova tunsi Jerusalemia ja mitä pakanakansoja kohtaan?
24 Sakarjan on täytynyt tuntea tyydytystä siitä, että hän sai kuulla sotajoukkojen Jehovan ja kysymyksiä esittäneen enkelin välisen keskustelun: ”Niin Herra vastasi enkelille, joka puhutteli minua, ja lausui hyviä, lohdullisia sanoja. Ja enkeli, joka puhutteli minua, sanoi minulle: ’Saarnaa ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Minä kiivailen Jerusalemin ja Siionin puolesta suurella kiivaudella. Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin, jotka, kun minä vähän vihastuin, auttoivat onnettomuutta tapahtumaan.’” – Sak. 1:13–15.
25. Miksi Jehova oli ollut vihastunut valittuun kansaansa, mutta miksi hän oli vihastunut pakanakansoihin?
25 Jehova tunsi aiheellisesti vihastusta tottelematonta valittua kansaansa kohtaan. Hänen velvollisuutensa oli sen tähden antaa heille kurittava rangaistus. Hän käytti Babylonia ja sen liittolaisia ja suosijoita välikappaleenaan rangaistuksen antajina. Hän oli kuitenkin vain ’vähän vihastunut’. Toisaalta ne pakanakansat, joita Hän käytti välikappaleenaan ojennuksen antamisessa, menivät kurittamistoimissa liian pitkälle silkasta vihasta hänen valittua kansaansa kohtaan ja osoittaakseen halveksivansa häntä ja hänen palvontaansa. Pahansuovasti he ”auttoivat onnettomuutta tapahtumaan” hänen kansalleen. Ilkeydessään ne lisäsivät onnettomuutta ylimääräisesti. Miten halukkaita nykyiset vainoojat ovatkaan olleet menettelemään samalla tavalla Jehovan palvojia kohtaan! Sotajoukkojen Jehova saattoi todella sanoa hyvästä ja oikeudenmukaisesta syystä: ”Suurella vihalla minä olen vihastunut . . . pakanoihin.” Muistakoot nykyiset kansallismieliset vainoojat tämän!
26. Mitä Jehovan tarkoitus oli siksi nyt tehdä Jerusalemin suhteen?
26 ”Sentähden sanoo Herra näin: Minä käännyn Jerusalemin puoleen [varmasti palaan Jerusalemiin, Um] armahtavaisuudessa. Minun temppelini siellä rakennetaan, sanoo Herra Sebaot, ja mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse.” – Sak. 1:16.
27. Miten Jehova todistaisi vainoojille, että hän ei ollut lopullisesti hylännyt Jerusalemia, ja miten mittanuora jännitettäisiin sen ylitse?
27 Pakanakansojen toimet Juudan ja Jerusalemin väestön kurittamiseksi olivat muuttuneet suoranaiseksi vainoksi. Vainoojien on täytynyt ajatella, että noiden ihmisten Jumala oli hylännyt heidät kokonaan heidän käsiinsä. Mutta niin ei ollut! Jehova ei ollut hylännyt heitä iäksi. Hän oli päättänyt todistaa tämän vainoojille. Tämän vertauskuvaamiseksi Jerusalemia ei pitänyt jättää pysyvästi autioksi. Hän oli palaava sen luo armahtavaisuudessa sallimalla sen nousta tomusta ja raunioista ja tulla vielä kerran asutuksi. Sinne rakennettaisiin taloja ja siten ”mittanuora jännitetään Jerusalemin ylitse” taloja rakennettaessa. Vieläpä kaikkein tärkein rakennuskin – itse Jehovan temppeli – rakennettaisiin sinne! Mikä takaisku se olisikaan vainoojille ja heidän väärille jumalilleen!
28. Keille Jehovan valinta piti tehdä ilmeiseksi, ja minkä Jehova valitsi?
28 Jumalan aika jälleenrakentamiselle oli tullut. Mikään ei voinut nyt estää sitä. Jumala oli valinnut näkyvän maallisen järjestönsä. Tuo valinta piti tehdä ilmeiseksi Jumalan suosion välityksellä riippumatta siitä, suuttuisivatko suruttomat maailmalliset kansat siitä vai eivät. Jumalan valinnan ei pitänyt olla mikään salaisuus. Sen osoittamiseksi, että Jumalan päätökseen ja valintaan oli kiinnitettävä julkista huomiota, annettiin seuraava käsky profeetta Sakarjan kuullen: ”Saarnaa vielä ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä minun kaupunkini ovat hyvyydestä ylitsevuotavaiset, ja vielä Herra lohduttaa Siionin [tuntee mielipahaa Siionin tähden, Um] ja valitsee vielä Jerusalemin.” – Sak. 1:17.
29. a) Mitä Jehova siis väitti omistavansa, ja miten hän oli ilmaiseva valinneensa ne? b) Millä muulla nimellä Jerusalemia kutsuttiin ja miksi, ja kuka oli asuva siellä?
29 Huomatkaamme, että sotajoukkojen Jehova sanoo persialaisen Juudan maakunnan kaupunkeja ”minun kaupungeikseni”. Hän on valinnut ne. Hän väittää omistavansa ne. Hän on todistava, että nämä uudelleen rakennetut kaupungit olivat hänen, täyttämällä ne häneltä tulevalla hyvyydellä. Sen tähden ne tulevat kukoistamaan. Kaikissa näissä kaupungeissa oli oleva vanhimmiston muodostama paikallishallitus. Noilta uudelleenjärjestetyiltä kaupungeilta ei puuttuisi niiden maallista pääkaupunkia. Tuo tärkein kaupunki olisi Jehovan valitsema. Se olisi sama kuin Jehovan kansan pääkaupunki ennen pakkosiirtolaisuutta, nimittäin Jerusalem, jonka hänen oma kansansa oli rakentanut uudelleen. Se ei ollut mikään demokraattinen valinta eikä se ollut hallitsijankaan suorittama valinta. Se oli teokraattinen valinta. Tätä taivaallisen Teokraatin, sotajoukkojen Jehovan, valitsemaa kaupunkia sanottiin myös Siioniksi, koska kuningas Daavidin palatsi oli sijainnut Siionin vuorella ja Daavid oli pystyttänyt tuon palatsin läheisyyteen teltan, joka oli Jehovan liitonarkin väliaikainen säilytyspaikka. Jälleenrakennettu Siion eli Jerusalem oli oleva maakunnan hallitsevan elimen sijaintipaikka. Siksi käskynhaltija Serubbaabel asui siellä.
30. Miten ja milloin Jehova ’tunsi mielipahaa Siionin tähden’?
30 Siionin eli Jerusalemin asukkaiden itsepintaisen tottelemattomuuden takia Jehova oli säätänyt, että babylonialaiset tulisivat tuhoamaan kaupungin ja että se oli oleva autiona seitsemänkymmentä vuotta. Aikanaan Jehova tunsi mielipahaa aution Siionin tähden. Ei niin, että hän olisi menetellyt väärin tai tehnyt erehdyksen antaessaan tuhota Siionin, mutta hänen tahtonsa oli tapahtunut ja hänen tarkoituksensa oli toteutunut ja hän oli kunniaansaattanut itsensä. Nyt hänen vihansa saattoi asettua ja hän voi lohduttautua. Hän saattoi nyt tuntea murhetta vihastuksensa kohteen puolesta ja tuntea nyt olevansa vapaa osoittamaan sääliä sitä kohtaan ja lohduttamaan sitä. Tarvitsematta siis myöntää tehneensä erehdyksiä Jehova tunsi mielipahaa Siionin tähden seitsemänkymmentä vuotta kestäneen autiona olon lopulla. Tarvitsematta kumota yhtään omaa väärintekoaan ja tarvitsematta korjata ainoatakaan oikeudettomasti aiheuttamaansa vahinkoa Jehova toi armollisesti pakkosiirtolaisuudessa olleen kansansa takaisin ja pani sen rakentamaan Siionia uudelleen. Tuhon aika oli mennyt, rakentamisen aika oli käsillä! Mikä Jumalan säälin osoitus!
31. a) Mikä kansa oli vaatinut Jerusalemin hävittämistä maan tasalle, ja mitä se oli luullut? b) Milloin oli aika kuuluttaa, minkä kaupungin Jehova oli valinnut?
31 Silloin kun Siion eli Jerusalem hävitettiin maan tasalle vuonna 607 eaa., vihamieliset edomilaiset olivat kiihottaneet babylonialaisia valloittajia sanoen: ”Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!” (Ps. 137:7) Vahingoniloiset viholliset olivat luulleet, että sen Jumala Jehova oli hylännyt kaupungin iäksi ja että Hän ei heidän tavallaan koskaan enää valitsisi Jerusalemia. Mutta Jehova ei voinut unohtaa tai kieltää Jerusalemia koskevia armollisia ennustuksiaan. Uskollisena hän ’valitsi Jerusalemin’, ja tuo valinta oli voimassa vuosia myöhemmin vuonna 519 eaa. Sakarjan ensimmäisen näyn aikana. Jerusalemia ei ainoastaan rakennettu uudelleen hänen oman kansansa toimesta, vaan hänen temppelinsä perustus laskettiin sinne ja perustuksen päälle tulevien rakenteiden pystyttäminen oli jo alkanut. Kun temppeli olisi rakennettu valmiiksi, niin Jehova liittäisi siihen oman nimensä, hän olisi siellä läsnä henkensä välityksellä, ja hänen palvontaansa jatkettaisiin siellä täydessä laajuudessaan. Se todistaisi kaikille kansoille Jehovan valinneen Jerusalemin. Siksi oli myös vuonna 519 eaa. aika kuuluttaa hänen valintaansa!
32. Miksi me emme voi nähdä nykypäivien Jerusalemissa Sak. 1:17:n nykyistä täyttymystä?
32 Onko mitään samanlaista tapahtunut nykyaikana? Ei ainakaan nykyisessä Jerusalemissa, josta arabit ja israelilaiset taistelivat vuosina 1948 ja 1967. Ortodoksijuutalaiset valittavat eli lausuvat rukouksia alhaalla läntisen muurin (kotel ma’ arabí) juurella, kun taas noin kaksikymmentä metriä ylempänä sijaitsevalla tasanteella muhamettilaiset palvovat Kalliomoskeijassa ja Aksamoskeijassa. Tämän eteläpuolella kohoaa raamatullinen Siioninvuori autiona kaupungin nykyisten muurien ulkopuolella. Kun otamme riittävässä määrin huomioon todelliset olosuhteet, niin havaitsemme, että Jehova ei ole valinnut tätä maallista Jerusalemia nimensä ja palvontansa paikaksi. Meidän täytyy etsiä muualta Sak. 1:17:n nykyistä täyttymystä.
33. a) Mikä vastaa nykyään sitä, että Serubbaabel hallitsi muinaista Jerusalemia? b) Mitä on sanottava niistä, joita hän hallitsee?
33 Maan päällä ei tänä aikana suoriteta mitään temppelinrakentamista Jerusalemin käskynhaltijan Serubbaabelin johdolla. Kuitenkin on olemassa Suurempi Serubbaabel, joka on taivaassa kirkastettu Herra Jeesus Kristus. Jehovan nimessä hän hallitsee sitä, mistä Hepr. 12:22 puhuu ’Siionin vuorena ja elävän Jumalan kaupunkina, taivaallisena Jerusalemina’. Pakanain aikojen päättyessä vuonna 1914 hänet asetettiin sinne hallitsevana Kuninkaana, ja hän hallitsee niitä, jotka ovat hänen oikeita ja uskollisia opetuslapsiaan maan päällä. Sellaiset opetuslapset eivät ole millään muotoa lainkaan osa kristikunnasta, sillä sen muodostavat sadat keskenään ristiriitaiset uskonnolliset lahkot, ja se kannattaa Yhdistyneitä Kansakuntia pitäen sitä maailman rauhan ja turvallisuuden säilyttäjänä, ja sen kädet ovat täynnä verta, jota on vuodatettu tämän maailman epäkristillisissä sodissa. Taivaallinen Suurempi Serubbaabel hallitsee niitä, jotka palvovat samaa Jumalaa kuin hän, nimittäin sotajoukkojen Jehovaa. Nämä palvojat ovat myös velvolliset olemaan tämän Jumalan, Jehovan, kristittyjä todistajia. (Jes. 43:10–12; 44:8) He ovat niitä, jotka on samastettu ”taivaalliseen Jerusalemiin”, Suuremman Serubbaabelin hallintopaikkaan.
34. Miten ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 näytti siltä, kuin Jehova olisi hylännyt hengellisen Siioninsa eli Jerusaleminsa?
34 Kaikkien näiden raamatullisten yhtymäkohtien vuoksi nämä maan päällä olevat Jehovan kristityt todistajat edustavat ylhäällä olevaa Siioninvuorta ja ”taivaallista Jerusalemia”. Se, mikä on kohdannut heitä, on ikään kuin kohdannut kuvaannollista Siionia eli Jerusalemia. Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) sekasortoisissa oloissa kristikunnan niin sanotut kristityt vainosivat heitä, koska he koettivat pitää kiinni Suuremman Serubbaabelin, Jeesuksen Kristuksen, Valtakunnasta. Heidän julkinen todistamisensa Jehovan messiaanisesta valtakunnasta estettiin, ja se supistui lähes olemattomiin. He eivät taistelleet toisiaan vastaan lihan asein taistelemalla sotahullun kristikunnan vastakkaisilla puolilla, mutta viholliset tekivät lopun heidän kansainvälisestä yhteistyöstään hajottamalla heidän kansainvälisen järjestönsä. Heitä kohdanneitten maailmanlaajuisten koettelemusten vuoksi näytti siltä kuin Jehova, heidän Jumalansa, olisi hylännyt hengellisen Siionin eli Jerusalemin.
35. Kun sodanjälkeinen kausi alkoi, niin minkä ryhmien suhteen Jehovan oli valittava, mikä niistä edustaisi hänen hengellistä Siioniaan eli Jerusalemiaan?
35 Ensimmäinen maailmansota päättyi aivan äkkiä aselepoon marraskuussa 1918. Sodanjälkeinen kausi alkoi. Rauhanajan toimia saatettiin jälleen jatkaa. Tuon vuoden joulukuussa kristikunnan uskonnon harjoittajat alkoivat asennoitua maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälisen järjestön puolelle. Tämä kävi huomattavalla tavalla julkisesti ilmeiseksi Amerikan Kristuksen kirkkojen liittoneuvoston julistuksesta, jonka mukaan ehdotettu Kansainliitto on ”Jumalan valtakunnan poliittinen ilmaus maan päällä”, Näin siitä huolimatta, että ehdotetun Kansainliiton kaikki jäsenkansat olivat tahraantuneet miljoonien sodassa kuolleiden vereen. Oliko Liittoneuvosto oikeassa juhlallisessa julistuksessaan, jossa käytettiin hurskaan uskonnollisia sanontoja? Ainakin on varmaa, että nyt oli aika sotajoukkojen Jehovan ilmaista itsensä. Ketkä hän valitsisi hengellisen Siionin eli Jerusalemin edustajikseen? Kristikunnanko veren tahraamine vainoojineen vai Suuremman Serubbaabelinsa, Jeesuksen Kristuksen, valtakunnan vainotut kannattajat? Ketkä Hän järjestäisi todistajikseen?
36. Mitä kysymyksiä me teemme tänä aikana saadaksemme selville, valitsiko Jehova kristikunnan järjestökseen heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen?
36 Todistaako nykyisen kristikunnan epäjärjestys ja rappiotila vastaansanomattomasti, että sotajoukkojen Jehova valitsi sen sodanjälkeisenä vuonna 1919? Todistavatko nykyiset tosiasiat kiistattomasti, että hän on täyttänyt sen ”kaupungit” ylitsevuotavalla hyvyydellään? Kohoaako hänen hengellinen temppelinsä sen keskuudessa jälleenrakennettuna palvontahuoneena, toisin sanoen, palvooko se satojen uskonnollisten lahkojensa välityksellä Jehovaa Jumalana hänen hengellisessä temppelissään? Ketkä astuvat esiin kristikunnan todistajina antaen selvästi myönteisen vastauksen? Sellaisten todistajien puutteessa me katselemme muualle.
37. Mikä olosuhteissa tapahtunut muutos ohjaa huomiomme oikeaan suuntaan, kohti Jehovan valintaa?
37 Minne? Pelkkä nimi ei käännä huomiotamme Jehovan päivänselvään valintaan. Se, miten valitut ovat järjestäytyneet Hänen sodanjälkeiseen palvelukseensa ja mitä he ovat julistaneet ja minkä puolesta he ovat sovittelematta seisseet maailman näyttämöllä, kiinnittää huomiomme heihin. Lisäksi heidän tekonsa! Ja tietenkin se ”armahtavaisuus”, jossa sotajoukkojen Jehova on ”palannut” heidän luokseen. Me voimme arvostaa tätä tarkatessamme sitä hengellistä tilaa, mistä he ovat nousseet sodanjälkeisenä kautena. He ovat nousseet tilasta, missä he olivat näennäisesti Jumalan hylkäämiä, joita hän ei tunnustanut omikseen. Niin, tilasta, missä kristikunnan vainot tekivät heistä melkein lopun, kristikunnan, joka vainosi heitä paitsi ensimmäisen maailmansodan aikana myös toisen maailmansodan aikana sekä noiden maailman verilöylyjen välillä yrittäessään murtaa heidän uskonnollisen järjestönsä ja tuhota heidät lopulta ärsyttävänä uskonnollisena ongelmana. Ketkä sitten ovat olleet tällaisen uskonnollisen vainon ja vihamielisyyden mutta myös Jumalan ”armahtavaisuuden” kohteina?
38. Ketkä ovat osoittaneet olevansa Jehovan valitsemia maan päällä sodanjälkeisenä kautena ja minkä tuntomerkkien perusteella?
38 Historialliset tosiseikat vuosina 1914–1918 käydystä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien ilmaisevat, keitä he ovat. Heidän roolinsa kansainvälisellä näyttämöllä on saanut heidät erottumaan selvästi. He ovat niitä kristittyjä todistajia, jotka kantavat palvomansa ja palvelemansa Jumalan, Jehovan, nimeä. Siitä uskonnollisesta lamaannuksen tilasta, missä tämä kansainvälisesti halveksittu ryhmä oli sodanjälkeisenä vuonna 1919, tämä antautuneitten, kastettujen, hengellä voideltujen kristittyjen jäännös astui esiin Jehovan palvelukseen maailman toimintanäyttämöllä. Kun poliittinen, uskonnollinen, sotilaallinen ja yhteiskunnallinen maailma ryhtyi kannattamaan Kansainliittoa, tämä voideltu jäännös pysyi lujana Jehovan messiaanisen valtakunnan puolella pitäen sitä koko ihmiskunnan ainoana toivona ja alkoi saarnata ”tätä valtakunnan hyvää uutista” (Um) niin kuin ei koskaan aikaisemmin maallisen uransa aikana. Jäännöksen jäsenten suorittama ’tämän hyvän uutisen’ saarnaaminen on tähän mennessä osoittautunut juuri sellaiseksi, kuin Jeesus Kristus oli ennustanut sen muodostuvan Matt. 24:14:ssä, ”kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille”. Niin, 165 kielellä!
39. a) Mihin ja mitä osoittaen tämä urotyö ilmaisee Jehovan palanneen? b) Mitä he ovat lähestyneet, missä he suorittavat pyhää palvelusta, ja ketkä ovat nyt liittyneet heihin?
39 Tätä maailman aikakirjoissa merkittävää urotyötä he eivät ole suorittaneet pelkästään ihmisvoimin, ihmisen kyvyillä, kekseliäisyydellä, rohkeudella ja mielenlujuudella. Se on tapahtunut lähinnä siksi, että sotajoukkojen Jehova on valinnut heidät ennustettua palvelusta ja todistamista varten; ei vain sen tähden, että he olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina hänelle täysin antautuneita, vaan siksi, että hän oli osoittanut armoa heitä kohtaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja oli nyt ’palannut’ heidän luokseen ”armahtavaisuudessa”. Kulkemalla uskollisesti Kristuksen askeleissa he lähestyvät ’Siionin vuorta ja elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia’. Osoittaen suurempaa ymmärrystä ja tarkkanäköisyyttä kuin koskaan aikaisemmin he arvostavat Jehovan hengellistä temppeliä ja palvovat häntä siellä ja suorittavat palvelusta hengellisinä alipappeina taivaallisen Ylimmäisen Pappinsa Jeesuksen Kristuksen alaisuudessa. Heidän palvontaansa on nyt liittynyt lukematon rauhaisien, lampaan kaltaisten ihmisten ”suuri joukko” kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä. Aivan kuten oli ennustettu! (Ilm. 7:9–17) Me löydämme heitä 208 maasta ja saariryhmästä.
40. a) Miksi Jehova voi sanoa näitä seurakuntia ’kaupungeikseen’, ja miten ne on järjestetty? b) Miten nuo ”kaupungit” ovat ”hyvyydestä ylitsevuotavaiset”?
40 Heillä ei ole poliittisia yhdyskuntia, kuten kaupunkeja. Heidän kuvaannolliset ’kaupunkinsa’ ovat Jeesuksen Kristuksen, Suuremman Serubbaabelin, antautuneitten, kastettujen opetuslasten uskonnollisia seurakuntia. (Matt. 28:19, 20) Ne on järjestetty niiden teokraattisten ohjeitten mukaan, jotka on hahmoteltu henkeytetyssä Pyhässä Raamatussa, ja samoin kuin muinaisen Israelin kaupungeissa näissä seurakunnissa on kussakin paikallinen presbyteerio eli ”vanhimmisto”. Niissä on myös ”avustavia palvelijoita” (diákonoi) auttamassa kutakin vanhimmistoa. (1. Tim. 3:1–13; 4:14; Um; Tiit. 1:5–9; Fil. 1:1; 1. Piet. 5:1–4) Jehova voi sopivasti kutsua näitä kristillisiä seurakuntia ’kaupungeikseen’, koska hän on todellisuudessa vastuussa niiden järjestöstä ja kasvusta ja ne ovat varauksettomasti antautuneet Hänelle Jeesuksen Kristuksen kautta. Näiden Jehovan kuvaannollisten ”kaupunkien” tarkastelu osoittaa niiden olevan Hänen ’hyvyydestään ylitsevuotavaisia’ hengellisessä mielessä. Kaikkien kertyneiden todistusten mukaan sotajoukkojen Jehova on valinnut ne taivaallisen Jerusaleminsa edustajiksi. Ylistys Hänelle, koska Sak. 1:16, 17:n ennustuksella on ollut sellainen täyttymys!
TOINEN NÄKY
41. a) Mitä on sanottava siitä, onko se, mikä on jo kohdannut vainoojia, lopullinen tilanne? b) Mistä Sakarja kysyi toisessa näyssään, jonka hän sai sebatin 24. päivänä?
41 Mitä on sanottava niistä, jotka ovat vainonneet sotajoukkojen Jehovan antautuneita palvojia ja halunneet tuhota heidät? Tarkastellessamme nykyisiä maailman olosuhteita voimme havaita, mikä heitä on jo kohdannut. Vainoojien nykytila ei kuitenkaan ole lopullinen. Sen osoittamiseksi, mitä heille lopulta tapahtuu, profeetta Sakarjalle annettiin toinen näky välittömästi ensimmäisen jälkeen samana 24. päivänä yhdettätoista (sebat)kuuta vuonna 519 eaa., Persian kuninkaan Dareios I:n toisena vuonna. Meedo-Persian valtakunta oli Raamatun historian neljäs maailmanvalta, ja tämän toisen näyn olisi pitänyt kiinnostaa sitä. Näkijä, Sakarja, kertoo meille: ”Ja minä nostin silmäni ja katsoin. Ja katso: neljä sarvea. Ja minä sanoin enkelille, joka puhutteli minua: ’Mitä nämä ovat?’ Niin hän sanoi minulle: ’Nämä ovat ne sarvet, jotka ovat hajottaneet Juudan ja Israelin ja Jerusalemin’.” – Sak. 1:18, 19.
42. Mitä nuo ”sarvet” vertauskuvasivat, ja mitä se merkitsee, että niitä on neljä?
42 Profeetta Sakarja tiesi, että Raamatun henkeytetyissä heprealaisissa kirjoituksissa sarvea käytettiin vertauskuvaamaan kansan tai valtakunnan hallituksen valtaa. Nuo neljä vertauskuvallista sarvea eivät välttämättä kuvanneet neljää yksityistä kansaa tai valtakuntaa, jotka olivat siihen mennessä hajottaneet Juudan, Jerusalemin ja Israelin asukkaat ja tuhonneet heidän kaupunkinsa. Raamatussa luvulla neljä on vertauskuvallinen merkitys. Kun se esimerkiksi puhuu neljästä tuulesta, niin neljä taivaan tuulta viittaavat kaikkiin taivaan osiin eli ilmansuuntiin. Tai pelkästään neljä tuulta viittaavat kaikkiin maan suuntiin. (Hes. 37:9; Dan. 7:2) Profeetta Hesekielin näkemien Jehovan taivaallisten vaunujen neljä pyörää viittaavat Jumalan vaunujen hyvin tasapainotettuun ajoalustaan. (Hes. 1:15, 21) Neljä sarvea saattoivat tämän mukaisesti tarkoittaa kaikkia niitä hallitusvaltoja, jotka liittyivät asiaan tai joista oli kysymys, eikä kirjaimellisesti vain neljää, vaan valtoja, jotka vaikuttivat kaikilta suunnilta aiheuttamatta mitään tasapainottomuutta jättämällä jonkin ilmansuunnan pois.
43. Mitä muita poliittisia valtoja Egyptin, Assyrian ja Babylonian lisäksi nuo ”neljä sarvea” siis vertauskuvasivat?
43 Näin ollen eivät ainoastaan Egypti, Assyria ja Babylonia olleet sekaantuneet maailmanvaltoina Juudan, Israelin ja Jerusalemin hajottamiseen, vaan myös muut, kuten Edomin valtakunta ja muut, jotka olivat olleet kansallisia liittolaisia tai yhteistyössä tuossa pahassa toiminnassa Jehovan valittua kansaa vastaan. Kaikki ne olivat vainoojia. Nuo poliittiset järjestöt käyttivät valtaansa, etenkin sotilaallista voimaansa, vahingollisella, väkivaltaisella tavalla Jehovan valittua kansaa vastaan. – Sak. 1:15.
44. Miksi Jehova tunsi suurta vihastusta huolettomia pakanakansoja kohtaan?
44 Nuo pakanalliset poliittiset vallat olivat kaikki ylittäneet sen, mikä oli ollut sotajoukkojen Jehovan mielessä kovakorvaisen, tottelemattoman kansansa kurittamiseksi. Ne käyttivät niille suotua tilaisuutta vain ilmaistakseen pahansuopaisuuttaan, kaunaansa, kateuttaan ja ylenkatsettaan Juudaa, Israelia ja Jerusalemia vastaan. Siitä syystä sotajoukkojen Jehova sanoi enkelille Sakarjan kuullen: ”Suurella vihalla minä olen vihastunut suruttomiin pakanoihin.” (Sak. 1:15) Miten Jehovan tarkoitus oli ilmaista suuri vihastuksensa noita kansoja kohtaan, jotka olivat suruttomia, huolettomia saatuaan tyydyttää koston ja kaunan tunteensa Hänen kansaansa kohtaan? Hän paljastaa sen Sakarjan silmien eteen avautuneen toisen näyn loppuosassa, missä hän sanoo:
45. Mitkä Jehova osoitti näyssä Sakarjalle välikappaleikseen vihastuksensa ilmaisemiseksi huolettomia kansoja vastaan?
45 ”Sitten Herra näytti minulle neljä seppää [käsityöläistä, Um; JP; Ro]. Minä sanoin: ’Mitä nämä ovat tulleet tekemään?’ Ja hän vastasi näin: ’Nuo sarvet ovat ne, jotka ovat hajottaneet Juudan, niin ettei yksikään mies voi päätänsä nostaa; ja nämä ovat tulleet saattamaan ne pelkoon [vapisemaan, Um] ja heittämään maahan niiden pakanakansain sarvet, jotka ovat nostaneet sarven Juudan maata vastaan hajottaaksensa sen’.” – Sak. 1:20, 21.
46. a) Miksi näitä ”käsityöläisiä” oli neljä, ja mikä heidän tehtävänsä oli heidän ammatistaan huolimatta? b) Kuka lähetti heidät, ja mitä se merkitsi vainoojille?
46 Tässä mainitut käsityöläiset, joita oli luvultaan neljä, vastaavat neljää sarvea. Heidän lukumäärällään on sama merkitys kuin neljän sarven tapauksessa. He kuvaavat kaikkia ”käsityöläisiä”, jotka liittyvät asiaan ja jotka on järjestetty tasapainoisella, täysin asianmukaisella tavalla. Koska he olivat käsityöläisiä eli ammatin harjoittajia, niin he eivät olleet tuhon aiheuttajia. He olivat lähinnä rakentajia. Mutta heitä voitiin käyttää myös tuhotoiminnassa ja he voivat käyttää työkalujaan myös siihen tarkoitukseen. Tämä oli heidän tehtävänsä näyssä. Mutta kenen käsityöläisiä he olivat eli kuka oli lähettänyt heidät? Ilmeisesti sotajoukkojen Jehova, sillä he olivat tulleet tuhoamaan niiden neljän sarven voiman, jotka olivat hajottaneet Jehovan kansan: Juudan, Israelin ja Jerusalemin. Sen suorittamisessa he käyttivät epäilemättä ammatissaan tarvitsemiaan vasaroita. Voi siis vainoavia ”sarvia”! Jumalan tuomion toimeenpano oli kohtaava noita vainoojia.
VAINOOJAT JOUTUVAT JUMALAN HUOMION KOHTEIKSI
47. Miten se, mitä noille vainoojakansoille on myöhemmin tapahtunut, on käsitettävä – maailman tapahtumain luonnollisena kulkuna vai miten?
47 Vainoavat kansat eivät välttyneet Jehovan suurelta vihastukselta. Vanhan ajan historia osoittaa, että ne kansat, jotka olivat ilkeästi kohdelleet pahoin Jehovan muinaista valittua kansaa, eivät menestyneet sen jälkeen, vaan niitä kohtasi onnettomuus. Missä ne ovat nyt? Niiden onneton loppu ei ollut seurausta vain maailmantapahtumain luonnollisesta kulusta, mihin ei olisi liittynyt mitään kaikkivoittavaa suunnitelmaa. Kysymyksessä oli Jumalan vihastuksen toteutuminen niitä vastaan. Meidän ei tulisi unohtaa tätä opetusta tänä aikana.
48. a) Keiden vainooja Roomasta tuli ensimmäisellä vuosisadalla, ja miten se on jatkanut vainoojana? b) Minkä kristikunnan osan pää se on nykyään?
48 Hengellinen Israel syntyi ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla Jumalan lähettämän Messiaan, Juudan Beetlehemistä tulleen Jeesuksen, johdolla. Silloin syrjäytettiin luonnollisen, ympärileikatun Israelin kansa. Samoin kuin Iisak, Aabrahamin tosi perillinen, syrjäytti Ismaelin, josta tuli Iisakin vainooja, niin myös luonnollinen Israel vainosi Kristuksen opetuslapsia, jotka muodostivat hengellisen Israelin. Luonnollinen Israel joutui kärsimään tästä, sillä sen pyhä kaupunki Jerusalem tuhottiin vuonna 70 ja Juudan maakunnan hengissä säilyneet asukkaat hajotettiin etupäässä viemällä heidät pois vankeina. (Gal. 4:21–31; 1. Tess. 2:14–16; 1. Moos. 21:1–14) Rooman palon jälkeen vuonna 64 Rooma ryhtyi vainoamaan kristittyä hengellistä Israelia. Se jatkoi tätä vainoa, ei ainoastaan pakanallisen Rooman valtakunnan valtiaana, vaan myös Pyhän Rooman valtakunnan uskonnollisena valtiaana. Tuo Pyhä Rooman valtakunta lakkasi olemasta Napoleon Bonaparten päivinä 19. vuosisadan alussa. Rooma toimii kuitenkin edelleen uskonnollisen kristikunnan suurimman, voimakkaimman ja väekkäimmän osan päänä. Mutta tässä ominaisuudessa Rooma on saatettu ”vapisemaan”.
49. Mikä seurasi Roomaa vainoavana maailmanvaltana, milloin tämä ennustettiin ja kenen kautta?
49 Rooma joutui 18. vuosisadalla Raamatun historian kuudentena maailmanvaltana kumartamaan Brittiläisen imperiumin edessä, josta tuli Raamatun ennustuksen seitsemäs ja suurin maailmanvalta. Sen historia osoittaa senkin syyllistyneen sotajoukkojen Jehovan hengellisen Israelin vainoamiseen ja hajottamiseen. Tähän otti osaa myös Amerikan Yhdysvallat, joka myöhemmin yhtyi seitsemänteen maailmanvaltaan, josta tuli Angloamerikkalainen kaksoismaailmanvalta. Sellainen huonomaineinen vaino raivosi hengellisen Israelin jäännöstä vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana ja vielä laajempana toisen maailmansodan aikana. Tämä oli eloisasti ennustettu profeetallisin vertauskuvin pakkosiirtolaisuudessa olleelle profeetalle Danielille ”kuningas Belsassarin kolmantena hallitusvuotena”, ts. ennen muinaisen Babylonin kukistumista ja siis yli kaksikymmentä vuotta ennen Sakarjan näkyä neljästä sarvesta ja neljästä käsityöläisestä. (Dan. 8:1, 9–12, 23–26) Jehova siis tiesi, että hänen vertauskuvallisia ”käsityöläisiään” tarvittaisiin ”heittämään maahan niiden pakanakansain sarvet” yli 2490 vuotta Sakarjan näyn jälkeen.
50. Mitkä muut ”sarvet” ovat seitsemännen maailmanvallan lisäksi osallistuneet hengellisten israelilaisten vainoamiseen viime aikoina?
50 Nykyään kaksisarvisen Angloamerikkalaisen kaksoismaailmanvallan lisäksi myös muut nykyiset vertauskuvalliset ”sarvet” ovat osallistuneet hengellisen Israelin hajottamiseen vainoamalla ja sortamalla. Kaikkein raivokkaimpia näytteitä tässä suhteessa viime aikoina oli se sadistinen huono kohtelu, jonka kohteeksi Jehovan kristityt todistajat joutuivat natsijohtaja Adolf Hitlerin Kolmannessa Saksan valtakunnassa vuosina 1933–1945. Muut akselivallat yhtyivät hänen kanssaan tähän hengellisten israelilaisten ja heidän antautuneitten tovereittensa vihamieliseen sortamiseen. Siitä lähtien muut poliittiset ”sarvet”, jotka muodostavat yhdessä ”Pohjan kuninkaan”, ovat puskeneet ja lävistäneet ja uhanneet Jehovan uskollisia palvojia.
51. Milloin ja kenen välityksellä ennustettiin ”Pohjan kuninkaan” harjoittama vaino, joten mitä Jehova ajatteli vainoista?
51 ”Persian kuninkaan Kooreksen kolmantena hallitusvuotena”, Babylonin kukistumisen jälkeen, Jehovan enkeli ennusti profeetta Danielille rangaistuksesta, joka seuraa siitä, että vertauskuvallinen ”Pohjan kuningas” meidän aikanamme vainoaa Jehovan kristittyjä todistajia. (Dan. 10:1, 18–21; 11:29–36, 44, 45) Tämän perusteella on ilmeistä, että Jehova ei ajatellut ainoastaan niitä ”sarvia”, jotka olivat vainonneet hänen esikuvallista kansaansa menneisyydessä, vaan myös niitä ”sarvia”, jotka vainoaisivat hänen vastakuvallista kansaansa tulevaisuudessa, nyt meidän aikanamme.
52. Keitä varoittaakseen nykyaikana Jehova käytti esikuvallisen kansansa mennyttä tapausta, ja miten tämä ilmaistiin Johanneksen näyssä, jonka Ilm. 7:1–3 kertoo?
52 Jehova käytti näin ollen mennyttä, esikuvallisen kansansa vainoamistapausta varoittaakseen etukäteen niitä nykyajan kansoja, jotka ”ovat nostaneet sarven” hänen uskollisten palvojiensa oikeaa hengellistä tilaa vastaan. Kaikkia sellaisia kansoja vastaan hän käyttäisi vertauskuvallisia ”käsityöläisiään”. Koska näyn ”käsityöläisiä” on neljä, niin se tuo mieleemme sen, mitä kristitty apostoli Johannes näki näyssä vähän ennen ensimmäisen vuosisadan päättymistä. Hän kertoo siitä sanoen: ”Sen jälkeen minä näin neljä enkeliä seisovan maan neljällä kulmalla ja pitävän kiinni maan neljää tuulta, ettei mikään tuuli pääsisi puhaltamaan maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun. Ja minä näin erään muun enkelin kohoavan auringonnoususta, ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti, ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joille oli annettu valta vahingoittaa maata ja merta, ja sanoi: ’Älkää vahingoittako maata älkääkä merta, älkää myös puita, ennenkuin me olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijain otsaan’.” – Ilm. 7:1–3.
53. Mikä vaikutus noiden ”neljän tuulen” irtipäästämisellä on oleva ”neljään sarveen”, mutta mikä vahvistaa Jehovan vainottuja palvojia kestämään?
53 Neljän tuulen irtipäästäminen nostattaa maailmanlaajuisen myrskyn, joka vahingoittaa kaikkia maapallon kansoja ja tuhoaa ne vertauskuvalliset ”sarvet”, jotka ne ovat nostaneet ”elävän Jumalan sinetillä” sinetöityjä hengellisiä israelilaisia vastaan. Tämä saa aikaan saman tuloksen kuin kuvattiin ”neljällä käsityöläisellä”, jotka moukaroivat ja murskaavat kaikkien kansojen vertauskuvalliset ”neljä sarvea”. Kaiken sen ”armahtavaisuuden” jyrkkänä vastakohtana, jossa Jehova palaa vainottujen palvojiensa luo, hänen armottoman tuomionsa toimeenpano kohtaa heidän vainoojiaan. Täyden luottamuksemme paneminen tähän Jumalan vakuutukseen vahvistaa kaikkia vainottuja kestämään loppuun asti.