kirjanoppineitten perinteen ja vapautti opetuslapsensa sellaisesta hengellisesti kuolettavasta vaikutuksesta. Hän sanoi noille ”ulkokullatuille”: ”Minkä vuoksi tekin rikotte Jumalan käskyn perinteenne takia? . . . te olette tehneet Jumalan sanan pätemättömäksi perinteenne takia.” – Matt. 15:3–9.

Käyttivätkö sitten Jeesus ja hänen opetuslapsensa Jumalan nimeä yleisesti? Epäilemättä, sillä he kaikki lainasivat usein Raamatun kirjoituksia, jotka sisälsivät Jehovan nimen. He käyttivät usein Septuaginta-käännöstä, Heprealaisten kirjoitusten kreikankielistä käännöstä, jota alettiin valmistaa Aleksandriassa suunnilleen 200-luvulla eaa. ja jonka jäljennökset sisälsivät yhä tetragrammin. Tosin Septuaginta-käännöksestä satoja vuosia myöhemmin tehdyt jäljennökset noudattivat juutalaista perinnettä ja jättivät Jumalan nimen pois. Mutta Jeesuksen maanpäälläolon ajalta peräisin olevat kirjakääröt tai kreikkalaisen Septuagintan osat sisältävät heprealaisin kirjaimin kirjoitetun tetragrammin. – Ks. Vartiotornia 1. 8. 1978 s. 6–8.

Jeesus itse ilmaisi selvästi, että hän käytti Jumalan nimeä. Hän sanoi esimerkiksi Isälleen esittämässään rukouksessa: ”Olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka annoit minulle maailmasta. . . . minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja tulen tekemään sen tunnetuksi.” (Joh. 17:6, 26) Lisäksi Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” (Matt. 6:9) Miksi Jeesus olisi esittänyt nämä lausunnot, ellei hän olisi käyttänyt Jumalan nimeä?

Jumalan uusi valittu kansa, hengellinen Israel, kristillinen seurakunta, käytti siis yleisesti Jumalan nimeä. (Gal. 6:16) Sen tähden eräät Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten (”Uuden testamentin”) käännökset sisältävät Jehovan nimen. Tällaisia ovat esimerkiksi Franz Delitzschin hepreankielinen käännös Kreikkalaisista kirjoituksista (1877), Benjamin Wilsonin The Emphatic Diaglott (1864), George N. LeFevren The Christian’s Bible – New Testament (1928) ja Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten Uuden maailman käännös (1975), ja on olemassa vielä muitakin tällaisia käännöksiä. Mutta suurin osa käännöksistä on noudattanut juutalaisten perinnettä ja jättänyt Jumalan nimen pois.

Melko pian Jeesuksen ajan jälkeen ennustettu luopumus alkoi turmella tosi kristillistä oppia ja henkeä. (2. Tess. 2:3; 2. Piet. 2:1–3) Keskiajan pitkän yön tultua Jumalan nimen käyttö lakkasi.b Monien vuosisatojen ajan tieto Jumalan nimestä rajoittui pääasiassa luostareihin ja oli vain munkkien kaltaisten tutkijoitten saatavissa.

Miten sitten Jumalan nimi tuli tunnetuksi kautta maailman, niin kuin se tunnetaan nykyään?

”Suuri on Herra Jehova!”

Franz Schubert sävelsi musiikin tähän Johann Ladislav Pyrkerin runoon ”Kaikkivaltius” (opus 79/2, DV 852, 1825), joka sanatarkasti suomennettuna kuuluu:

Suuri on Herra Jehova! Sillä taivas

ja maa julistavat hänen valtaansa.

Kuulet sen myrskyn pauhinassa,

metsävirran äänekkäässä kohinassa.

Kuulet sen vihreän metsän hiljaisessa huminassa,

näet sen aaltoilevan viljapellon kullassa,

ihastuttavien kukkasten väriloistossa,

tähtisten taivaitten tuikkeessa.

Se kaikuu pelottavana ukkosen jylinässä ja

leimuaa nopeissa salamanvälähdyksissä.

Mutta vielä tuntuvammin julistaa sinulle sykkivä sydän

Jehovan, ikuisen Jumalan, valtaa,

kun rukoillen kohotat katseesi ylös

ja toivot suosiota ja armoa.