”Tutkikaa alati mitä itse olette”
”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tutkikaa alati, mitä itse olette.” – 2. Kor. 13:5, Um.
1, 2. a) Mitkä ajatukset ja kysymykset risteilevät usein mielessä, kun harkitsemme tosi persoonallisuuttamme? b) Miksi kristitylle on tärkeätä tietää, mikä hänen todellinen persoonallisuutensa on?
MILLOIN viimeksi suoritit perusteellisen itsetutkistelun? Olitko tyytyväinen näkemääsi? Mitä persoonallisuutesi kertoo toisille sinusta? Oletko sinä niin monien erilaisten ajatusten ja tunteiden vallassa, että on vaikea sanoa, millainen sinun persoonallisuutesi on todellisuudessa? Oletko sinä uskollinen Aabraham jonain päivänä ja epäilevä Tuomas seuraavana? Oletko alistuva Saara maanantaina ja hallitseva Iisebel tiistaina? Vai tarmokas Paavali keskiviikkona ja maailmaa rakastava Deemas torstaina? Millainen sinä oikeastaan olet?
2 Toisiin ihmisiin nähden sinun persoonallisuutesi samoin kuin kasvosikin ilmentävät aina sinua. Mutta onko se, mitä he näkevät, todellinen sinä, vai näytteletkö sinä ulkokullatun osaa ja annat joidenkuiden ihmisten nähdä ainoastaan, mitä sinä haluat heidän näkevän? Onko se, mitä he näkevät tai mikä sinä todellisuudessa olet, kunniaksi suurelle Jumalalle Jehovalle?
3. Miksi on tärkeätä, että tutkimme itseämme, ja miksi voimme sanoa, että itsetutkistelumme on Jumalaan ja lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden ilmaus?
3 On tärkeätä, että me katselemme itseämme nähdäksemme, minkä laatuisia henkilöitä me olemme. Me emme halua ulkonäkömme emmekä persoonallisuutemme loukkaavan toisia. Me nautimme hyvän seuran miellyttävyydestä ja toivomme toisten nauttivan meidän seurastamme. Me emme koeta sen tähden olla epämiellyttäviä ystävillemme emmekä Jumalallemme, joka on läheisin Ystävämme. Tällainen huoli on oikea, koska se ilmaisee meidän rakkautemme Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. – Matt. 22:37–39.
4. Mainitse tapauksia, joissa on käytetty sanoja ”koetella” ja ”tutkia” Raamatussa, ja mainitse, miksi Raamatun kirjoittajat käyttivät tällaisia ilmaisuja.
4 On hämmästyttävää, miten monta kertaa Raamattu käyttää sellaisia sanoja kuin ”koetella” ja ”tutkia”. Meidän kannattaisi tosiaan tarkastella näiden tällaisten sanojen käyttöä Raamatun sanakirjoista. Sinä et hämmästy ainoastaan sitä, kuinka monta kertaa niitä on käytetty, vaan myös sitä, missä, keille ja miksi ne lausuttiin. Tässä on esimerkiksi Paavalin kuudesta eri kirjeestä otettuja kohtia: ”Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room. 12:2) ”Koetelkoon siis ihminen ensin itseänsä.” (1. Kor. 11:28) ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tutkikaa alati, mitä itse olette.” (2. Kor. 13:5, Um) ”Jos joku luulee jotakin olevansa, vaikka ei ole mitään, niin hän pettää itsensä. Mutta tutkikoon kukin omat tekonsa.” (Gal. 6:3, 4) ”Tutkikaa, mikä on otollista Herralle.” (Ef. 5:10) ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” (1. Tess. 5:21) Apostoli tähdentää tällaisin vetoomuksin, kuinka tarpeellista on tutkia itseämme alituisesti, jotta meidät havaittaisiin ’moitteettomiksi ja puhtaiksi’, ’tahrattomiksi Jumalan lapsiksi kieron ja nurjan sukukunnan keskellä’. – Fil. 2:14–16.
5. Miten meidän täytyy nähdä itsemme ja miksi?
5 Tutkiaksemme itseämme, niin kuin Paavali kehottaa, meidän täytyy nähdä itsemme sellaisina kuin Jumala näkee. ”Herra näkee sydämen.” (1. Sam. 16:7; Sananl. 21:2) Hän katsoo meidän salattuja vaikuttimiamme ja halujamme. Ollaksemme varmat siitä, että meillä on Jumalan hyväksymys, meidän täytyy siis tarkistaa kätketyt vaikuttimemme ja halumme ja havaita sydämemme ajatukset ja aikomukset. Meidän täytyy tietää, miksi meidän pitäisi tehdä muutoksia persoonallisuudessamme, mitä muutoksia ja miten. Kaikki tämä vaatii itsemme, vaikuttimiemme, meitä ympäröivän maailman ja Jumalan erehtymättömän kirjoitetun sanan, Raamatun, täsmällistä tuntemista.
MIKSI SINUN ON TUTKITTAVA ALATI, MITÄ OLET?
6, 7. Miksi on tarpeellista, että tutkimme itseämme alati?
6 On monia syitä, joiden takia meidän tulee alati tutkia, mitä olemme. Eräs syy on se, että me olemme syntyneet synnissä ja siinneet vääryydessä. (Ps. 51:7) Meidän mielemme on luonnostaan taipuvainen turmelukseen. Varjellaksemme itsemme langenneen luontomme olennaisena osana olevan synnin petolliselta voimalta meidän täytyy tutkia alati itseämme.
7 Toinen syy itsemme tutkimiseen on se, että me elämme aikana, jolloin Saatana Perkele käyttää kaikkia kuviteltavissa olevia perkeleellisiä juonia, jotka ovat hänen käytettävissään, imaistakseen koko ihmiskunnan hävityksen pyörteeseen kanssaan. Hän on tehnyt maineen, rahan, omaisuuden, vallan ja huvitukset jumaliksi. Erään amerikkalaisen yliopiston (Wheaton College Graduate Schoolin) dekaanin Merrill C. Tenneyn mukaan näistä on tullut 20. vuosisadan epäjumalia. Meidän täytyy alati tutkia itseämme, jottei meitä petettäisi palvomaan näitä epäjumalia, jotka eivät voi antaa elämää.
8, 9. a) Miksi meidän täytyy koetella moraalisia taipumuksiamme? b) Mitä muita huonoja suhteita meidän täytyy kavahtaa?
8 Vielä eräs syy itsetutkisteluun on se tosiasia, että moraaliaidat ovat matalat tässä maailmassa, ja moraalittomuuteen luisumisen vaara on aina tarjolla. Tämä merkitsee sitä, että meidän täytyy tutkia tarkoin seuramme, koska ”huono seura hyvät tavat turmelee”. (1. Kor. 15:33) Seura voi saada meidät luisumaan vanhan maailman tupakointi-, juopottelu-, haureus- ja irstaustapoihin. Meidän on sen tähden tutkittava itseämme.
9 Ihmiset eivät ole ainoata huonoa seuraa, mitä meidän täytyy kavahtaa. Mieli ja sydän täytyy myös suojella, koska ulkopuoliset ilmaukset ja vaikutelmat voivat haavoittaa niitä. Niitä täytyy varjella huonon luettavan, huonon katseltavan ja huonon ajateltavan moraalittomilta vaikutuksilta. Sukupuoliset elokuvat, pöyristyttävät sarjakuvakirjat ja raamatunkriitikkojen epäuskoiset kirjoitukset eivät vahvista uskoa ja hyvettä meissä. Tiedä, että se, millä me ravitsemme mieltämme, vaikuttaa meihin aikanaan. Jos me emme tule siis valikoiviksi ystäviemme omaksumisessa, jollemme lue hyviä kirjoja ja etsi hyödyllistä huvia, niin huomaamme epäilemättä ajelehtivamme vanhaan maailmaan ja saatamme aivan hyvin päätyä tuhon kuiluun sen kanssa. On siis viisasta, että alati tutkimme, mitä itse olemme. – Hepr. 2:1; 1. Joh. 2:15–17.
10, 11. a) Miksi meidän on varottava itsevarmuutta? b) Mitä vaaroja on sellaisten ominaisuuksien kuin välinpitämättömyyden ja laiminlyönnin takana?
10 Meidän täytyy varjeltautua kannanotoilta, mitkä ovat vaarallisia ja tuhoisia palvontatavallemme, ja tämä on jälleen eräs syy tutkia, mitä itse olemme. Paavali varoitti meitä tulemasta itsevarmoiksi seuraavin sanoin: ”Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea.” (1. Kor. 10:12) Itsevarmuus voi johtaa meidät siihen tyhmyyteen, että me luotamme omaan voimaamme tai asevoimiin. Se voi saada meidät nojaamaan omaan ymmärrykseemme tai toisten ihmisten ymmärrykseen, sen sijaan että turvaisimme Jumalan voimaan ja viisauteen. – Sananl. 3:5–7.
11 Varo myös välinpitämättömyyttä ja laiminlyöntiä. Kumpikin voi osoittautua kohtalokkaaksi. Välinpitämättömyys voi tuudittaa meidät uneen aikamme vaatimuksiin nähden, ja laiminlyönti voi saada meidät pitämään pilkkanamme Jehovan pöytää. Meidän on sen tähden tutkittava itseämme alati todetaksemme, mitä olemme, jottemme joutuisi näiden Perkeleen ovelien ansojen uhriksi. – 1. Kor. 16:13; 1. Tess. 5:1–11; 1. Piet. 5:8; Mal. 1:7.
VAROITTAVIA ESIMERKKEJÄ
12. Miten Kainin esimerkki on varoitus meille, ja minkä neuvon Paavali antaa kristityille tässä suhteessa?
12 Huolehdintaan on syitä. Raamattu esittää meille koko joukon esimerkkejä miehistä, jotka joutuivat Saatanan juonien uhreiksi pääasiassa siksi, että he lakkasivat tutkimasta, minkälaatuisia ihmisiä he olivat. Kain oli ilmeisesti ilkeämielinen mies. Jumala varoitti häntä hillitsemään vihaansa, mutta Kain kieltäytyi kuulemasta. Hänen hillitsemätön vihansa johti hänet murhaan, karkotukseen ja kuolemaan Jumalan suosion ulkopuolella. Apostoli Paavali neuvoo sen tähden viisaasti kristittyjä poistamaan kiukun, vihan, herjaavan puheen ja säädyttömän kielenkäytön. Hän sanoo, että näistä tavoista täytyy päästä, mikäli aiomme ansaita Jumalan hyväksymyksen ja saavuttaa elämän. Nyt on aika tutkia taipumuksiamme ja tehdä tarpeelliset muutokset tutkimalla, mitä me itse olemme. – 1. Moos. 4:6–16; Kol. 3:8, 9.
13. Miksi Eesau on hyvä varoitusesimerkki, ja mikä opetus hänen esimerkissään on kristityille?
13 Eesau halveksi esikoisoikeuttaan. Häneltä puuttui pyhien asioitten arvostusta. Yhdestä ateriasta hän ”myi esikoisuutensa”. Kun hän yritti saada nämä oikeudet takaisin, niin hän ei voinut, vaikka hän kyynelin pyysi isäänsä muuttamaan mieltään. Nyt on meidän aika tarkistaa arvostuksemme pyhiä asioita kohtaan, jottemme sortuisi syntiin ja Eesaun tavalla myisi juuri sitä, mitä me enimmän haluamme, nimittäin iankaikkista elämää, yhdestä ateriasta, yhdestä epärehellisestä, syntisestä teosta ja jatkaisi sillä tiellä katumatta. Tutki alati, mitä olet. – Hepr. 12:16, 17; 3:12–19.
14. Millä tavalla kuningas Saul, kuningas Salomo ja Juudas Iskariot ovat varoittavia esimerkkejä meille nykyään eläville?
14 Kuningas Saul kieltäytyi uskomasta, että ”kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva”. Saulilla oli kunnia olla Israelin ensimmäinen kuningas, mutta hän ei oppinut kuitenkaan koskaan ehdotonta tottelevaisuutta. Hän menetti kuninkuuden itseltään ja perheeltään äkillisillä tottelemattomuudenteoillaan. Kuningas Salomo, jolla oli suurempi loisto kuin kaikilla muilla luonnollisen Israelin kuninkailla, joutui huonon seuran uhriksi. Pakanavaimot käänsivät hänet pois Jehovasta paholaisjumalien palvojaksi. Juudas Iskariot, Herramme Jeesuksen Kristuksen apostoli, myöntyi tulemaan rahaa rakastavaksi materialistiksi. Hänen ahneutensa veti hänet epäuskoon, syntiin ja itsemurhaan. Kaikki nämä olivat kerran uskollisia miehiä, mutta he lankesivat uskollisuudestaan, kun he lakkasivat tutkimasta, mitä he itse olivat. He ovat meille varoittavina esimerkkeinä, jotta alati tutkisimme, mitä me itse olemme, ettemme heidän laillaan olisi uskottomia ja harhaantuisi pois elämän tieltä. – 1. Sam. 15:22, 23; 1. Kun. 11:1–10; Matt. 27:3–6.
NOUDATETTAVIA ESIMERKKEJÄ
15. Miksi Nooa, Mooses, Paavali ja Jeesus Kristus ovat hyviä esimerkkejä meidän seurattavaksemme?
15 Raamattu mainitsee myös miehiä, joiden esimerkkiä voimme noudattaa, uskollisia miehiä, jotka tutkivat alati, mitä he itse olivat. Oli Nooa, tarkkanäköinen mies, joka vaelsi Jumalan kanssa ja josta ”tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee”. (Hepr. 11:7) Oli Mooses, Israelin johtaja ja kuitenkin ”sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä”. (4. Moos. 12:3) Oli apostoli Paavali, joka oli huomattava kristitty evankeliuminpalvelija, innokas uskon ja hyvien töitten mies. (2. Kor. 11:23–27; Fil. 4:12, 13) Ja Jeesuksen Kristuksen elämässähän meillä on tietysti täydellinen esimerkkimme. Hän oli mies, ”joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä”. Nämä miehet osoittivat elämällään itselleen ja muille, mitä he olivat, elämällä, mikä ilmensi nuhteettomuutta ja yksinomaista antaumusta Jumalalle. He saivat uskollisuutensa takia kunniallisen maininnan Jumalan sanassa ja paikan hänen uudessa vanhurskaassa maailmassaan. – Hepr. 2:17, 18; 4:15, 16; 7:26.
KEINOJA OSOITTAA, MITÄ OLET
16. Mitä välineitä kristityt käyttävät nykyään tutkiakseen itseään?
16 Miten on nyt? Millä tavalla kristityt osoittavat, mitä he ovat? Mitä Jehova on varannut heille tätä varten? Ennen kaikkea Jehova on varannut pyhän Sanansa, Raamatun, mikä sisältää hänen elämää koskevat käskynsä ja periaatteensa. Sitten hän on vuodattanut pyhän henkensä eli toimivan voimansa kansalleen, mikä voima tekee Raamatun selväksi. Jumala on lisäksi siunannut ihmisiä järjestöllä, mikä varaa heille raamatullisia apuvälineitä ja järjestää seurakunnan kokouksia ja konventteja, ja niiden avulla kukin voi tutkia itseään. Ne toimivat yhdessä kuin peileinä, joista kristitty voi katsella itseään joka näkökannalta ja kulmalta.
17. a) Mitä muuta kuin Raamattua tarvitaan, ennen kuin Sanasta voi tulla lamppu tiellemme? b) Kenestä valo lähtee, ja miten profeetta Jesaja osoittaa sitä varattavan?
17 Ottakaamme Raamattu esimerkiksi. Jos emme tutki Raamattua, se ei ole meille voima. Miljoonilla ihmisillä on Raamattu, mutta he eivät ole tehneet kuitenkaan minkäänlaista parannusta elämässään. Mistä se johtuu? Ennen kuin mikään peili voi tulla tehokkaaksi, täytyy olla valoa. Peili ei heijasta mitään kuvaa täydellisessä pimeydessä enempää kuin Raamattukaan. Nähdäksemme hengellisen olemuksemme Jumalan sanasta meillä täytyy olla valoa tämän Sanan Tekijältä, nimittäin Jehovalta. Hän selitti profeettansa Jesajan kautta, että hän suosii kansaansa valollaan, sanoen: ”Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa. Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.” – Jes. 60:2, 3; Jaak. 1:17.
18. a) Mitä kanavaa käytettiin valon tuomiseksi ihmisille, ja miten se toimitettiin edelleen? b) Mitä tämä todistaa? Mainitse esimerkki.
18 Jehovan valo heijastui ihmisten keskuuteen pääasiallisesti hänen ainoasyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen persoonan välityksellä. Jeesus sanoi: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Apostoli Johannes esittää Jeesuksen meille ”tosi valona, joka antaa valoa kaikenlaisille ihmisille”. (Joh. 8:12; 1:1–11, Um) Jeesus siirsi valonsa edelleen seuraajilleen sanoen heille: ”Te olette maailman valkeus. . . . loistakoon teidän valonne ihmisten edessä.” (Matt. 5:14–16) Tämä merkitsee sitä, että hengelliset asiat voidaan ymmärtää ainoastaan läheisessä yhteydessä Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajien kanssa, joilla on elämän valo, koska kaikki muut pysyvät pimeydessä. Tätä tosiasiaa valaisee hyvin sen etiopialaisen eunukin esimerkki, joka ei voinut ymmärtää Kirjoituksia, ennen kuin kristitty Filippus valisti häntä. Etiopialainen eunukki astui silloin pois pimeästä menneisyydestään ja tuli kristityksi. – Apt. 8:26–38.
19. a) Minkä toimenpiteiden täytyy nyt seurata, jotta saisi Jumalan sanan ymmärrystä? b) Miten opetuslapsi Jaakob osoittaa tiedon soveltamisen tarpeen?
19 Menettelytapa on nykyään hyvin samanlainen, jos me tahdomme tutkia, minkä laatuisia ihmisiä olemme. Meidän täytyy ensin tutkia Jumalan sanaa Jehovan kansan, hänen kristittyjen todistajiensa, yhteydessä. Sitten meidän täytyy antaa Jehovan sanan vaikuttaa mieleemme siinä määrin, että se muuttaa tahtomme, halumme, harrastuksemme, taipumuksemme, tulevaisuuden toiveemme ja sydämentilamme. Jos tahdomme jatkaa oikealla tiellä, niin meidän täytyy täyttää jatkuvasti mielemme Jumalan sanan hyvillä asioilla, sillä mieli ohjaa ruumista. (Fil. 4:8, 9) Jotta se olisi tehokas, niin meidän täytyy sovelluttaa oppimaamme, kuten opetuslapsi Jaakob selittää: ”Jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli. Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas [onnellinen, Um] tekemisessään.” Onnellisuus tulee parannusten tekemisestä ja näiden parannusten näkemisestä elämässämme eikä yksistään siitä tiedosta, että muutoksia on tehtävä. – Jaak. 1:23–25.
20. a) Mitä muutoksia persoonallisuudessaan ja elämässään varhaiskristityt pystyivät tekemään ja miksi? b) Mitä muutoksia Jehovan todistajat tekevät nykyään, ja mitä tämä todistaa?
20 Raamatun periaatteitten sovelluttaminen päivittäin ei ole niin vaikeata kuin se saattaa ensin näyttää olevan. Tosi kristityt ponnistelevat erityisesti noudattaakseen näitä periaatteita, ja siksi he kykenevät onnistumaan suuressa määrin. Apostolien aikana tapahtui ihmeteltäviä muutoksia, kuten Paavali ilmoittaa 1. Korinttolaiskirjeen 6:9–11:ssä. Monet Korinton kristityt puhdistuivat sellaisista synneistä kuin haureudesta, epäjumaluudesta, varkaudesta, ahneudesta, juoppoudesta, herjauksesta ja kiristyksestä. Jehovan totiset kristityt todistajat tekevät nykyään samoja muutoksia Jumalan sanan, hänen henkensä ja järjestönsä avulla. Ja jos tuhat tai kahdeksansataa tuhatta heistä voi riisua pois vanhan persoonallisuuden ja pukeutua uuteen mukautuen Jumalan tahtoon tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa, niin varmasti toisetkin voivat tehdä sen, jos vain yrittävät vilpittömästi. Mutta maailmallismieliset, joilta puuttuu rakkautta vanhurskauteen, eivät yritäkään. He turvautuvat mielipuolusteluunsa, että Raamattu on liian ihanteellinen tälle ajalle. Me osoitamme kumminkin, mitä olemme, siinä määrin kuin sovellutamme Raamatun periaatteita.
MUITA ITSEMME TUTKIMISAPUKEINOJA
21, 22. a) Miten Vartiotorni-seuran Raamatun tutkistelun apuvälineet auttavat itsetutkistelussamme? Valaise asiaa. b) Miten ”Vartiotorni”-lehdet ovat olleet apuna meille?
21 Raamatun lisäksi on muitakin keinoja, joiden avulla voimme osoittaa itsellemme, mitä olemme. Vartiotorni-seuran raamatulliset tutkimisvälineet esimerkiksi tarjoavat ihmeellisiä keinoja, joiden avulla voimme koetella uskoamme. Ne asettavat voimakkaitten suurentavien peilien tavoin polttopisteeseen meidän väärät puolemme, mitkä tarvitsevat oikaisua. Ottakaamme esimerkiksi tämän lehden takasivulla olevien päivän tekstien tarkastelu. Ne ja niiden selitykset auttavat meitä joka päivä näkemään itsemme sellaisina kuin olemme. Jonain päivänä meitä käsketään ’toimittamaan virkamme täydellisesti’, seuraavana meitä kehotetaan olemaan ”helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita”, ja kolmantena päivänä meitä kannustetaan ”suun tunnustuksella pelastumaan”. Vuoden joka päiväksi on hyvä ajatus harkittavaksi. Me saamme sen tähden joka päivä aiheen kysyä itseltämme: Suoritammeko me palveluksemme? Osoitammeko me veljellistä rakkautta? jne. Me tutkimme henkilökohtaisesti itseämme näillä läpitunkevilla ajatuksilla. – 2. Tim. 4:5; 1. Piet. 3:8; Room. 10:10.
22 On myös lukuisia muita Raamatun tutkimisen apuvälineitä, kuten kirja ”Tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä”. Eivätkö nämä julkaisut tutki tietosi syvyyttä? Eivätkö niiden sisällökkäät sivut mittaa kypsyyttäsi? Vartiotorni-lehdet ovat niin ikään olleet muutamina viime vuosina tavattomaksi avuksi kiinnittämällä huomiomme ajankohtaisiin totuuksiin moraalista, avioliitosta ja veren pyhyydestä ja auttamalla siten meitä tutkimaan itseämme, millaisia henkilöitä me tosiaan olemme.
23, 24. a) Miten seurakunta on varannut jokaiselle palvelijalle keinoja tutkia itseään henkilökohtaisesti? b) Mikä varaus on seurakunnalla itsetutkisteluun kokonaisuutena? c) Millä tavalla konventit tarjoavat mahdollisuuden itsetutkisteluun ja millaisin tuloksin?
23 Jokainen kristitty seurakunta on myös peili, josta voimme yksityisesti tai yhteisesti tutkia itseämme. Yksityisesti voimme todeta, mitä olemme, kuuntelemalla tarkkaavaisesti esityksiä, esittämällä selityksiä, antamalla rohkaisua, lohdutusta ja toivoa. Julistajan raporttikortti, mihin evankeliuminpalvelijan seurakunnan yhteydessä suorittama toiminta merkitään, on jälleen eräs keino, millä voimme tutkia itseämme henkilökohtaisesti. Se paljastaa raportillaan, missä määrin meillä on hengellistä kiinnostusta toisiin, jotka eivät tunne totuutta. Me tekisimme sen tähden hyvin, jos tarkistaisimme kenttäpalvelus-”peiliämme” usein. – Matt. 6:21.
24 Kokonaisuutena voi seurakunta tarkastella itseään ja edistymistään, vahvoja ja heikkoja puoliaan, tutkimalla seurakunnan taulukkoa, mihin seurakunnan kuukausitoiminta on merkitty. Ja paljon suuremmassa mitassa tarjoavat kristilliset konventit keinon, jolla monet seurakunnat voivat nähdä itsensä erillisenä yksikkönä. Nämä konventitkin muistuttavat peilejä siinä, että ne kertovat kristityille, ovatko he rotu- ja kansallisennakkoluulojen tahraamia, voivatko he työskennellä yhdessä rauhassa ja yksimielisyydessä ja rakastavatko he toisiaan yhtenä kansana. Binghamtonin (New York) Sun sanoi Jehovan todistajain vuonna 1958 New Yorkin kaupungissa pitämästä konventista: ”Tuon suunnattoman joukon järjestyksellisyys ja se, että se oli itse asiassa kaikkiin kansallisuuksiin kuuluvien ihmisten muodostama, neekereitten ja aasialaisten ollessa liittyneet valkoihoisiin tasavertaisina, oli eräs poikkeuksellinen ja tosiaan merkille pantava piirre.” Jehovan todistajain konventit todistavat sitovasti, että kristityt voivat elää yhdessä ja että he tutkivat, mitä he itse ovat.
2. KORINTTOLAISKIRJEEN 13:5:NNEN LÄHEMPI TARKASTELU
25. a) Miksi Paavali käski korinttolaisia koettelemaan ja tutkimaan itseään, ja minkä läksyn me voimme oppia tästä? b) Mikä vaara uhkaa aina, ja miten tämä uhka voidaan voittaa?
25 Huomaa jälleen 2. Korinttolaiskirjeen 13:5:nnessä olevat Paavalin sanat, joissa lausutaan: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tutkikaa alati, mitä itse olette.” (Um) Korinttolaiset etsivät vikoja Paavalista, he epäilivät hänen vaikuttimiaan ja väheksyivät hänen työtään. Paavali sanoo heille, että heidän olisi parempi tutkia ja koetella itseään, että heidän asemansa Jumalan edessä oli vaarassa. Kenties me voimme oppia läksyn tästä. Älkäämme kulkeko etsien vikoja älkäämmekä epäilkö toisia väärintekijöiksi. ”Ota ensin malka omasta silmästäsi”, sanoi Jeesus, ”ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” (Matt. 7:3–5) On hyödytöntä pitää mittapuita, joita ei sovelleta. Meidän tulee soveltaa ensin kristillisiä periaatteita itseemme, ennen kuin katselemme muuanne. Kristittyjen täytyy pysyä Kristuksen tuomion alaisuudessa. Meille on kohtalokkaan helppoa tehdä kristityksi tunnustautumisesta sen mukaan elämisen korvike. Jeesus varoitti: ”Miksi te huudatte minulle: ’Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?” (Luuk. 6:46) Kristityn täytyy johtaa omaa itsetutkisteluaan todetakseen seuraavansa Kristusta. Toiset saattavat sanoa hänen seuraavan tai olevan seuraamatta, mutta jollei hän itse tiedä seuraavansa, jollei hän itse näe erehdyksiään eikä ryhdy korjaamaan hairahduksiaan, niin kaikki on menetettyä. Vain jos me olemme halukkaita ja kykeneviä saattamaan sisimmät ajatuksemme, tunteemme ja jokapäiväisen käytöksemme Jehovan elämää hallitsevien periaatteitten tarkastelun alaisuuteen, me voimme tuntea itsemme ja todeta, mitä olemme. Jos kätkeydymme omahyväisyyden, omien hyveittemme taakse pelastuaksemme itsekritiikiltä, minkä vilpittömyys ja totuus aikaansaavat, jos eristäydymme totuuden voimasta, jos kieltäydymme kysymästä itseltämme, mitä me uskomme, millaisiksi olemme tulossa, niin olemme alttiita harhaantumaan maailman kuvitelmiin, sillä ainoastaan paljastautuminen totuuden valolle riisuu pois kaikki harhakuvitelmat itsemme suhteen ja avaa tien parantumiseen ja elämään. – 1. Joh. 1:5–7; 2:9–11.
26. Miten meidän tulee suhtautua itsetutkisteluun, ja miten itsetutkistelua voidaan ohjata?
26 On sen tähden tärkeätä, että me tutkimme itseämme yksityisesti ja yhteisesti, ei kuitenkaan hautoen virheitämme, vaan päinvastoin ryhtyen saattamaan huoneemme (elämämme) järjestykseen. Me voimme tehdä tämän tekemällä itsellemme teräviä kysymyksiä, sellaisia kuin: Uskonko minä Jumalaan? Luotanko minä hänen Sanaansa? Tulevatko hänen ajatuksensa mieleeni, kun esiintyy pulmia? Tuomitsenko minä aina toisia enkä koskaan itseäni? Olenko todella nöyrä? alistuvainen? anteeksiantavainen? rakastava? Tunnenko rukoilemisen tarvetta? Haluanko rukoilla? palvoa? tehdä Jumalan tahdon? Tietoisten tarpeittemme laatu on edistymisemme koetin. Mitä enemmän meillä on rakkautta Jumalaan, sitä enemmän meidän on pakko etsiä hänen läsnäoloaan ja kanssakäymistä hänen kanssaan. Tutki Jumalalle suorittamasi palveluksen määrää ja laatua. Kysy: Tuotanko minä hengen hedelmiä? Valmistanko minä saarnani hyvin, teenkö uusintakäyntejä niiden luo, jotka ilmaisevat kiinnostusta, ja pidänkö raamatuntutkisteluja heille? Käskenkö minä toisia tutkimaan Raamattua, mutta en tutki sitä itse? Opetanko minä toisia, mutta en itseäni? Tutki itseäsi, sillä me korjaamme sitä, mitä kylvämme. Me tutkimme, mitä me itse olemme, ajatuksillamme ja teoillamme, puheellamme ja rukouksillamme. – 1. Piet. 3:1–4; Joh. 15:8–10; Gal. 5:22–25; Roomalaisille, 2. luku; Gal. 6:7.
27. a) Mitä sinä havaitset, kun tutkit itseäsi, ja mitä sinun tulee tehdä, kun huomaat tarvitsevasi oikaisua? b) Mikä on tulos alituisesta, vilpittömästä itsetutkistelusta ja oikaisusta Jehovan määräämän tavan mukaisesti?
27 Kun katsot seuraavan kerran peiliin, niin kysy itseltäsi: Miltä minä näytän Jumalasta? Mene sitten hänen peiliensä, hänen Sanansa, Raamatun, hänen järjestönsä välityksellä varattujen raamatuntutkistelun apuneuvojen, seurakunnan kokousten ja konventtien, luo ja tutki näiden avulla itseäsi sekä ota selvä saamastasi vastauksesta. Huomaat, että sinussa oleva hyvä johtuu Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä eikä ole omaa aikaansaannostasi, että sinä tarvitset paljon armoa ja sinun on osoitettava armoa toisille. Tutkimalla itseäsi sinä havaitset, mitä tosiaan uskot ja ilmaisetko uskosi elämänasenteellasi. Opit myös tietämään, että jotkin sinua koskevat seikat vaativat oikaisua. Kun saat sen selville, niin ryhdy heti toimenpiteisiin itsesi suhteen käyttäen Jumalan sanaa, hänen henkeään ja järjestöään auttamaan itseäsi erheittesi oikaisemisessa. Kun sinä et ota itsestäsi mittaa sairaalloisesti, vaan iloisesti ja teet tarpeelliset oikaisut, niin sinä kehität itsessäsi kauniin persoonallisuuden, jollainen Kristuksellakin oli. Tämä muutos takaa sinulle onnen nyt ja iankaikkisen elämän siunaukset Jumalan uudessa maailmassa. Siis ”tutkikaa alati, mitä itse olette”. – 2. Kor. 13:5, Um; Gal. 6:3–5.