Lukijain kysymyksiä

● Johanneksen 5:28, 29 ja Apostolien tekojen 24:15 puhuu niiden ylösnousemuksesta, jotka ovat tehneet hyvää eli ovat vanhurskaita, ja niiden, jotka ovat tehneet pahaa eli ovat vääriä. Ketkä ovat kumpiakin näissä kahdessa joukossa? – R. K., Pennsylvania.

Uuden maailman käännös kääntää nämä kohdat seuraavasti: ”On tullut hetki, jona kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat ulos, ne, jotka tekivät hyvää, elämän ylösnousemukseen, ne, jotka harjoittivat pahuutta, tuomion ylösnousemukseen.” (Joh. 5:28, 29) ”On oleva sekä vanhurskasten että epävanhurskasten ylösnousemus.” (Apt. 24:15) Ne, jotka pääsevät ensimmäiseen ylösnousemukseen ja jotka herätetään henkiluomuksina hallitsemaan Kristuksen kanssa, luokitellaan ”vanhurskaiksi”, ”jotka tekivät hyvää”. Mutta sen lisäksi voidaan katsoa, että muinaiset uskolliset ja kaikki muiden lampaitten suureen joukkoon kuuluvat, jotka saattavat kuolla ennen Harmagedonia, ovat tehneet hyvää ja että heidätkin lasketaan vanhurskaiksi. Koska he ovat yrittäneet tehdä Jumalan tahdon eivätkä ole harjoittaneet pahuutta, niin heillä on ylösnousemus, mikä saattaa heidät iankaikkisen elämän tielle. Mutta ne, jotka eivät ole eläneet tuomioaikana ja jotka eivät ole tunteneet Jehovan vaatimuksia ja ovat tietämättään harjoittaneet pahuutta, tulevat takaisin ihmiskunnan noustessa yleensä tuhatvuotiskautena ja joutuvat tuominta-aikaansa. Siksi heistä puhutaan sellaisina, jotka tulevat takaisin ”tuomion ylösnousemukseen”.

Huomaa, että Johanneksen 5:28 rajoittaa ylösnousemuksen niihin, jotka ovat ”muistohaudoissa”. Tämä merkitsee, sitä, että ainoastaan ne, joiden olemassaolon Jehova säilyttää muistissaan, herätetään, ja tämä muistaminen ilmaistaan eli kuvataan sanalla ”muistohauta”. Siksi heitettiin sellaiset rikolliset, jotka katsottiin arvottomiksi saamaan ylösnousemusta, Hinnomin laaksoon eli Gehennaan – missä heidän ruumiinsa hävisivät – valittamatta, hautaamatta, ilman että mikään hauta muistutti tai osoitti heidän olleen aikaisemmin olemassa. Niitä siis, jotka eivät ole ”muistohaudoissa” eli joiden ei vertauskuvata täten olevan Jumalan muistissa, ei muisteta ylösnousemusaikaan. Tämä merkitsee meille tänä aikana sitä, että niitä, jotka elävät nykyisessä tuomioajassa ja jotka syystä tai toisesta eivät asennoidu Jehovan puolelle ja jotka hän sentähden surmaa Harmagedonin taistelussa, ei säilytetä hänen muistissaan herätettäviksi kuolleista. Jeremian 25:33 osoittaa, että tähän ryhmään kuuluu nyt maan päällä elävien ihmisten enemmistö: ”Herran surmaamia on oleva sinä päivänä maan äärestä maan ääreen. Ei heille pidetä valittajaisia, ei heitä koota eikä haudata; he tulevat maan lannaksi.” Näitä Jehovan surmaamia suuria joukkoja, joita verrataan yli maan levitettyyn lantaan, ei voida juuri pitää ”muistohaudoissa” olevina, jotka Kristus muistaa ja kutsuu esiin tuhatvuotiskautena.

● Miksi Jeesus kielsi parannettuja kertomasta kenellekään heille suoritetuista ihmetöistä, ja miksi hän kielsi opetuslapsiaan sanomasta kenellekään, että hän oli Kristus? – M. C., Ohio.

Kun kaksi sokeaa miestä oli saanut näkönsä Jeesukselta, niin hän ”varoitti heitä vakavasti sanoen: ’Katsokaa, ettei kukaan saa tästä tietää’.” (Matt. 9:30) Puhdistettuaan spitaalisen Jeesus ”varoittaen häntä ankarasti . . . laski hänet heti menemään ja sanoi hänelle: ’Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään, vaan mene ja näytä itsesi papille ja uhraa puhdistumisestasi se, minkä Mooses on säätänyt, todistukseksi heille’.” Mutta mies levitti ympäri kertomusta ihmetyöstä, ”niin ettei Jeesus enää saattanut julkisesti mennä kaupunkeihin” niiden kansanjoukkojen takia, jotka ehkäisivät hänen liikkumistaan. (Mark. 1:40–45) Parannettuaan miehen, joka oli kuuro ja jota vaivasi puhevika, Jeesus ”kielsi heitä sitä kenellekään kertomasta”. (Mark. 7:33–36) Kristus Jeesus teki tämän, koska hän ei halunnut tulla julkisesti mainostetuksi kaduilla eikä saattaa ihmisiä ratkaisemaan kantaansa häneen nähden tuollaisten kiertelevien huhujen perusteella. Hän tahtoi ihmisten itsensä näkevän ja kuulevan ja ratkaisevan hänestä saamansa käsityksen oman henkilökohtaisen kokemuksensa perusteella.

Tästä samasta syystä hän kielsi opetuslapsiaankin ilmoittelemasta häntä Messiaaksi. Sen sijaan että tätä olisi julistettu kaduilla ja että tämä asia olisi saatettu käsiteltäväksi tuollaisissa julkisissa paikoissa, tutkikoon jokainen ja tehköön oman ratkaisunsa todistusten perusteella. Siksi Jeesus, joka kysyi opetuslapsiltaan, kenen ihmiset sanoivat hänen olevan, huomasi joidenkuiden ajattelevan hänen olevan Elia tai Johannes Kastaja tai Jeremia tai joku muu profeetta. Silloin hän kysyi opetuslapsiltaan, mitä he ajattelivat, ja Pietari ilmaisi heidän uskonsa: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” ”Silloin hän varoitti vakavasti opetuslapsiaan kenellekään sanomasta, että hän on Kristus.” Tehköön kukin oman ratkaisunsa, niinkuin tämä keskustelu hänen opetuslastensa kanssa osoitti heidän tekevänkin ja tulevan eri johtopäätöksiin. Heillä oli Heprealaiset Kirjoitukset, ja he tunsivat Messiasta koskevat ennustukset ja saattoivat nähdä Jeesuksen työt ja kuulla hänen sanansa. Ratkaiskoot kantansa. – Matt 16:13–20.

Kun katkeroituneet juutalaiset sanoivat ärtyisesti: ”Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille suoraan”, niin Jeesus vastasi sen tähden: ”Ne teot, joita minä teen Isäni nimessä, ne todistavat minusta.” (Joh. 10:24, 25) On totta, että Jeesus tunnusti samarialaiselle naiselle kaivolla, että hän oli Messias, ja tämä kertoi sen kaupunkinsa ihmisille, ja nämä samarialaiset tulivat kuuntelemaan Jeesusta. Mutta huomaa, että heidän ratkaisunsa perustui sille, mitä he kuulivat Jeesuksen sanovan, eikä sille, mitä tuo nainen oli kertonut heille: ”He sanoivat naiselle: ’Emme enää usko sinun puheesi tähden, sillä me itse olemme kuulleet ja tiedämme, että tämä totisesti on maailman Vapahtaja’.” (Joh. 4:7–42) Vasta kun hänet pantiin valalle ylipappien ja sanhedrinin edessä, hän ilmaisi heille olevansa Messias, mutta ennen kuin hän teki sitä silloinkaan, hän sanoi ”Se oli sinun sanottava.” Heidän oli sanottava, oliko hän Messias vai ei, todistusten perusteella. Ratkaisu oli heidän tehtävä, heidän vastuullaan. (Matt. 26:63, 64, Um) Samoin Jeesus sanoi silloinkin, kun hän oli Pilatuksen edessä ja viranomaiset kysyivät, oliko hän kuningas: ”Teidän asianne on sanoa, että minä olen kuningas.” Ratkaisu oli Pilatuksen tehtävä. – Joh. 18:37, Um.

Jeesus ei halunnut siis ihmisten uskovan häneen siksi, että toiset olivat vaikuttaneet heihin puheittensa perusteella. Hän halusi heidän itsensä ratkaisevan, täyttivätkö hänen sanansa ja tekonsa Messiasta koskevat ennustukset vai eivät. Hän ei halunnut minkään ratkaisun perustuvan kiihdyttäville kertomuksille, jotka kulkivat suusta suuhun ja joita lisäiltiin, eikä hänestä kaduilla annetulle äänekkäälle mainostukselle. Hän ei tahtonut sen kaltaista julkisuutta niinkuin fariseukset. (Matt. 6:2, 5) Raamattu vahvistaa tämän Matteuksen 12:15–19: ”Hän paransi heidät kaikki, ja hän varoitti vakavasti heitä saattamasta häntä julki, että kävisi toteen, mikä on puhuttu profeetta Esaiaan kautta, joka sanoo: ’Katso, minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, minun rakkaani, johon minun sieluni on mielistynyt; minä panen Henkeni häneen, ja hän on [tekevä kansoille selväksi, mikä on oikeus]. Ei hän riitele eikä huuda, ei hänen ääntänsä kuulla kaduilla.’” (Jes. 42:2) Se, että Jeesus kielsi ihmetöittensä ja messiaanisuutensa sekavan ilmoittelemisen, täytti siis ennustukset.

● Huhtikuun 1. p:n Watchtowerissa oli luettelo huomattavista historiallisista vuosista, ja se esittää Aadamin luoduksi syksyllä v. 4025 eKr. Mitä perusteluja tälle voidaan mainita? – D. D., Iowa.

Luettelon lopussa sanotaan näin: ”Lukijan tulee huomata, että monet varhaiset raamatulliset tapahtumat sattuivat vuosina, mitkä ulottuivat syksystä syksyyn. Juutalaisilla on nytkin ’tavallinen vuosi’, mikä kestää syksystä syksyyn. Lähdettäessä Egyptistä v. 1513 eKr. asetettiin ’pyhät vuodet’, mitkä laskettiin keväästä kevääseen.” Tämä osoittaa, että vuodet ulottuivat muinaisina aikoina syksystä syksyyn, mikä merkitsee sitä, että heidän uusi vuotensa alkoi syksyllä. Miten tällaiseen menettelyyn päädyttiin? On järkevää päätellä, että se alkoi Aadamista, ja jos siten on, niin on myös järkevää tehdä se johtopäätös, että hänet luotiin syksyllä. Hän laski luonnollisesti aikaa siten, mikä hänen suhteensa oli siihen, ja hän luki vuodet luomisestaan lähtien. Kun hän oli elänyt yhden vuoden, niin hänelle alkoi uusi vuosi; uusi vuosi alkoi näin ollen hänelle silloin, kun hänen luomisensa vuosipäivä tuli. Hänen oma perheensä ja myöhemmin heidän jälkeläisensä saattoivat hyvin luonnollisesti omaksua sen ajan uudeksi vuodekseen. Muinaisten ihmisten tavaksi saattoi siten tulla vuosien laskeminen Aadamin luomisajan perusteella, ja jos tämä pitää paikkansa ja koska he laskivat vuotensa syksystä syksyyn, niin voimme uskoa johdonmukaisesti, että Aadam luotiin vuoden syyspuolella.

On huomattava, että syksy on erittäin merkityksellinen Jumalan järjestelyissä. Eräs niistä kolmesta huomattavasta juhlasta, mitkä Laki käski israelilaisia viettämään, nimittäin lehtimajan- eli korjuujuhla, oli syksyllä. Sovituspäivä oli syksyllä. Salomon temppelikin vihittiin syksyllä, Jerusalemin täydellinen autioitus tuli syksyllä, Jehovan palvonta ennallistettiin sinne syksyllä seitsemänkymmenen autionaolovuoden jälkeen, Jeesus syntyi syksyllä v. 2 eKr., hänet voideltiin Messiaaksi syksyllä v. 29 jKr. ja asetettiin valtaistuimelle taivaaseen syksyllä v. 1914 jKr.