Arvostatko Jumalan kärsivällisyyttä sinua kohtaan?
”Jehova . . . on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” – 2. Piet. 3:9.
1. a) Miksi arvostamme ihmisiä, jotka ovat kärsivällisiä meitä kohtaan? (Sananl. 25:15) b) Mikä voi olla seurauksena, kun tulemme kärsimättömiksi toisia kohtaan?
EMMEKÖ olekin iloisia, kun ihmiset menettelevät kärsivällisesti meitä kohtaan eivätkä kohtele meitä ankarasti? Me arvostamme sitä, kun he ottavat huomioon meidän pulmamme ja olosuhteemme auttaen huomaavaisesti meitä siinä määrin kuin kykenevät. Elämään liittyy nykyään kylliksi pulmia jo ilman kärsimättömien ihmisten tarpeetonta painostustakin. Ja jos me tulisimme itse kärsimättömiksi, niin se ei tekisi elämäämme nautittavammaksi. Me päinvastoin ärsyttäisimme toisia ja tekisimme heille vaikeammaksi suhtautua meihin huomaavaisesti. Saattaisipa meidän kärsimättömyytemme loukata sellaisia ihmisiä, joilta odotamme apua ja rohkaisua.
2, 3. a) Mikä vakaumus on tärkeä meille pysyäksemme kärsivällisinä, kun näemme jumalattomien ihmisten menestyvän? (Ps. 37:1–6; Hepr. 11:6) b) Miten Saarnaajan 8:12, 13 osoittaa, että on aina parasta olla Jehovaa pelkäävä?
2 Mutta miten voi pysyä kärsivällisenä, kun näkee epäoikeudenmukaisuutta ja sortoa ja kun jumalattomat ihmiset näyttävät menestyvän? Se vaatii uskoa. Meidän täytyy tosiaan olla vakuuttuneita siitä, että Jehova Jumala oikaisee kaikki asiat. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä kuningas Salomo havaitsi ja henkeytettiin kirjoittamaan: ”Vaikka syntinen voi tehdä pahaa sata kertaa ja jatkaa pitkän aikaa niin kuin häntä miellyttää, niin minä myös tiedän, että tosi Jumalaa pelkääville käy hyvin, koska he pelkäsivät häntä. Mutta pahalle ei käy ensinkään hyvin, eikä hän jatka päiviään, jotka ovat kuin varjo, koska hän ei pelkää Jumalaa.” – Saarn. 8:12, 13, UM.
3 Ihmisten oikeudenkäyttö voi olla leväperäinen, ja rikolliset saattavat kyetä välttämään rangaistuksen jonkin laissa olevan porsaanreiän avulla. Lakia rikkovat ihmiset voivat ajatella selviytyvänsä jotenkin, mutta heidän pahuutensa ei tuota palkkaa, kuten Salomo osoitti. Heidän elämänsä kuluu nopeasti loppuun, ”kuin varjo”, eikä koko heidän oveluutensa ja juonittelunsa hyödytä mitään sen pidentämiseksi. Jumalaa pelkäävät eivät toisaalta joudu todella epäedulliseen asemaan. He säilyttävät puhtaan omantunnon, saavat tyydytyksen sen tekemisestä, minkä tietävät olevan oikein, ja vaikka he kuolisivatkin, niin heillä on toivo tulla herätetyiksi elämään. Loppujen lopuksi ’tosi Jumalaa pelkääville käy hyvin’.
4. Mitä meidän tulee pitää mielessämme, kun häiriinnymme siitä, mitä näemme tapahtuvan maailmassa, kuten tähdennetään 1. Mooseksen kirjan 6:5, 6:ssa ja Habakukin 1:13:ssa?
4 Edelleen tosi kristityt tekevät hyvin, kun pitävät mielessään, että laittomuus, joka häiritsee heitä, murehduttaa myös Jehova Jumalaa. Me tiedämme tämän siitä, millaiselta Raamattu sanoo hänestä tuntuneen Nooan ajan väkivaltaisen maailman vuoksi. Me luemme: ”Kun Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat, niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle, ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.” (1. Moos. 6:5, 6) Niin, Jehova oli pahoillaan sen johdosta, että ihmiskunta oli osoittautunut niin pahaksi, että hänen oli hävitettävä se. Häntä murehdutti syvästi se seikka, että ihmiset käyttivät huonosti elämänsä ja hänen heidän ylläpidokseen varaamansa runsaat tarvikkeet. Profeetta Habakuk kirjoitti vuosisatoja myöhemmin Jehovasta: ”Sinun silmäsi ovat puhtaat, niin ettet voi [mielihyvin] katsoa pahaa etkä saata katsella [hyväksyen] turmiota.” – Hab. 1:13.
5. Miksi Jehova on osoittanut kärsivällisyyttä Pietarin 2. kirjeen 3:9:n mukaan?
5 Kaikkivaltias Jumala on siitä huolimatta kärsivällisesti sietänyt kapinallista ihmiskuntaa. Miksi? ”Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen, niin kuin jotkut pitävät hänen menettelyään hitautena, vaan hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska hän ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan haluaa kaikkien pääsevän katumukseen.” (2. Piet. 3:9) Pane merkille, että Jumalan kärsivällisyys on koitunut kristittyjen hyödyksi, sillä apostoli Pietari puhui uskoville tovereilleen sanoen, että ”hän on kärsivällinen teitä kohtaan”. Mitä tämä oikein merkitsee?
6. Miksi voidaan sanoa, että Jehovan kärsivällisyys on koitunut tosi kristittyjen hyödyksi?
6 Apostoli osoitti, että sitä, minkä jotkut tulkitsivat Jumalan hitaudeksi, tulee katsella aivan eri valossa. Se, ettei Jehovan koston päivä ole vielä tullut, todistaa, että hän rakastaa ihmiskuntaa ja haluaa ihmisten elävän eikä kuolevan. Kristityt olivat aiemmin epäuskoisia, joten heillä ei ollut hyväksyttyä asemaa hänen edessään. Jos Korkein olisi pannut tuomionsa täytäntöön silloin jumalatonta maailmaa kohtaan, niin hekin olisivat tuhoutuneet. Jumalan kärsivällisyys on siis koitunut kristittyjen pelastukseksi samalla kun se avaa kaikille tilaisuuden pelastumiseen. Eikö meidän pitäisi olla kiitollisia siitä, että näin on ollut?
7. a) Onko Jehova loputtomasti kärsivällinen tottelematonta ihmiskuntaa kohtaan? (Jes. 55:6, 7; Sef. 2:2, 3) b) Mikä todistaa meidän elävän ”viimeisiä päiviä”? c) Miksi meidän on erityisesti oltava kärsivällisiä?
7 Luonnollisesti aika, jolloin Jehova Jumala on saattava loppuun nykyisen ’tilaisuuden päivän’, jona nyt elävät voisivat tulla hyväksyttyyn suhteeseen hänen kanssaan, lähestyy nopeasti. (2. Kor. 6:2) Raamatun ennustukset ja Raamatun ajanlasku osoittavat vuoden 1914 jälkeisen ajan, jolloin rikollisuus ja väkivalta on lisääntynyt, jolloin on ollut sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, pelkoa ja levottomuutta, tämän jumalattoman maailman ”viimeisiksi päiviksi”. (Mark. 13:3–37; Luuk. 21:7–36; 2. Tim. 3:1–5) Niin kauan kuin tämän järjestelmän ”viimeiset päivät” jatkuvat, kristittyjen täytyy harjoittaa kärsivällisyyttä odottaen luottavaisesti Jehova Jumalan tuovan vapautuksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. (2. Tess. 1:6–9) Näin on, koska nämä ”viimeiset päivät” pysyvät ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”. – 2. Tim. 3: 1.
PROFEETAT KÄRSIVÄLLISYYDEN MALLEINA
8. Keiden kärsivällisyydestä antamaan esimerkkiin opetuslapsi Jaakob viittasi, ja minkä kysymyksen tämä voi herättää?
8 Meidän täytyy sen tähden erityisesti nyt ammentaa rohkaisua siitä kärsivällisyyden esimerkistä, jonka muinaiset Jumalan palvelijat varasivat. ”Veljet”, kirjoitti opetuslapsi Jaakob, ”ottakaa pahan kärsimisen ja kärsivällisyyden osoittamisen malliksi profeetat, jotka puhuivat Jehovan nimessä.” (Jaak. 5:10) Mitä nämä profeetat sitten kohtasivat ja miksi?
9. a) Millaista vastakaikua profeetat saivat maanmiehiltään? b) Miksi he osoittivat jatkuvasti kärsivällisyyttä israelilaisia kohtaan useita vuosia?
9 Profeetat havaitsivat usein, että heidän israelilaistoverinsa kieltäytyivät kuuntelemasta heitä ja pysyivät itsepintaisesti edelleen omissa lainvastaisissa menettelytavoissaan. Raamattu esittää seuraavan yhteenvedon Israelissa ja Juudassa vallinneesta tilanteesta: ”Herra oli varoittanut sekä Israelia että Juudaa kaikkien profeettainsa, kaikkien näkijäin, kautta ja sanonut: ’Palatkaa pahoilta teiltänne ja noudattakaa minun käskyjäni ja säädöksiäni, kaiken sen lain mukaan, jonka minä annoin teidän isillenne ja jonka minä olen teille ilmoittanut palvelijaini, profeettain, kautta’. Mutta he eivät kuulleet.” (2. Kun. 17:13, 14) Mutta esimerkiksi profeetat Jesaja, Jeremia ja Miika palvelivat tällaisesta välinpitämättömyydestä huolimatta uskollisesti vuosikymmeniä. He olivat huolissaan maanmiestensä hyvinvoinnista ymmärtäen, että toimiminen profeetallisten varoitusten mukaisesti merkitsi elämää.
10. Millaista kärsimystä profeetat kokivat kuningas Ahabin hallituskaudella?
10 Kansan yleinen kuuntelemattomuus ei ollut ainoa vastus, jonka kanssa profeetat saivat kärsivällisesti taistella. Monia herjattiin, pahoinpideltiin ja jopa surmattiinkin. Esimerkiksi Israelin kuninkaan Ahabin aikana tapettiin kaikki Jehovan profeetat, jotka Ahabin Baalia palvova kuningatar lisebel voi saada kiinni. Sata muuta pelastui Jumalaa pelkäävän Obadjan avulla kätkeytymällä luoliin. (1. Kun. 18:4, 13) Samaan aikaan Jehova varjeli profeettansa Elian joutumasta Ahabin käsiin sen takia, mitä hänellä oli mielessään häntä varten. (1. Kun. 18:10–12) Myöhemmin Eliakin pakeni Iisebeliä henkensä edestä. (1. Kun. 19:2, 3) Mutta Jehova Jumala lähetti hänet takaisin suoraa päätä jatkamaan tuossa maassa profeetantyötään. (1. Kun. 19:9, 15–18) Erään toisen kerran kuningas Ahab määräsi panemaan Jehovan profeetan Miikan vankilaan ja antamaan hänelle rajoitetusti ruokaa ja juomaa. Miksi? Koska Miika oli julistanut totuudellisesti Jehovan sanaa. – 1. Kun. 22:26, 27.
11. Mitä Jeremia joutui kärsimään useitten profetoimisvuosiensa kuluessa?
11 Yksi profeetta, joka kesti paljon, oli Jeremia. Hänen oman kotikaupunkinsa Anatotin miehet uhkasivat tappaa hänet. (Jer. 11:21) Kerran väkijoukko, jossa oli pappeja ja vääriä profeettoja, otti profeetan kiinni temppelin alueella ja uhkasi häntä kuolemalla. (Jer. 26:8–11) Raamattu kertoo, että temppelin ylivalvoja pappi Pashur ”löi” häntä. Tämä voi merkitä sitä, että Pashur määräsi profeetan ruoskittavaksi. Kun näin korkea virkailija otti johdon Jeremian huonossa kohtelemisessa, niin muut saivat varmaan rohkeutta pilkata, ivata ja kohdella huonosti profeettaa. Jeremia pantiin sitten kuin rikollinen yöksi jalkapuuhun. (Jer. 20:2, 3, 7, 8) Jeremiaa syytettiin väärin karkaamisesta kaldealaisten puolelle, ja hänet pantiin ”vankiluolaan” niin kurjiin olosuhteisiin, että hänen henkensä oli vaarassa. Hän vetosi kuningas Sidkiaan, joka käski sitten säilyttää häntä vankilan pihassa. (Jer. 37:11–16, 20, 21) Sidkia myöntyi myöhemmin päämiesten vaatimuksiin, että Jeremia luovutettaisiin heille. Nämä päämiehet yrittivät tappaa profeetan heittämällä hänet liejuiseen kaivoon. – Jer. 38:5, 6.
12. Mitä Jeremian 38:20 ja 8:21–9:1 ilmaisevat Jeremian kärsivällisyyden osoittamisesta?
12 Jeremia kärsi tosin paljon pahaa maanmiestensä käsissä, mutta hän osoitti jatkuvasti kärsivällisyyttä eikä katkeroitunut heitä kohtaan. Esimerkiksi kun kuningas Sidkia oli luovuttanut hänet ruhtinaille, jotka havittelivat hänen kuolemaansa, niin profeetta ilmaisi kiinnostusta tämän heikon hallitsijan hyvinvointia kohtaan. Jeremia pyysi häntä hartaasti: ”Kuule vain Herran ääntä, kuule, mitä minä sinulle puhun, niin sinun käy hyvin, ja sinun henkesi säilyy.” (Jer. 38:20) Kun Jeremia aiemmin harkitsi sitä kauheaa tuomiota, mikä oli kohtaava Juudaa ja Jerusalemia, niin hän ei ollut ilmaissut kostonhimon vaan murheen tunteita. Hän sanoi: ”Tyttären, minun kansani, murtumisen tähden olen minä murtunut, minä käyn murheasussa, kauhistus on minut vallannut. Eikö Gileadissa ole palsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat kasva umpeen? Oi, jospa minun pääni olisi silkkaa vettä ja minun silmäni kyynellähde, niin minä itkisin päivät ja yöt tyttären, minun kansani, kaatuneita!” (Jer. 8:21–9:1) Millaista kärsivällisyyttä, millaista rakkautta Jeremia ilmaisikaan kansaansa, israelilaisia, kohtaan!
13. Mikä osoittaa, että profeettojen näkemät olosuhteet huolestuttivat heitä? (Jer. 5:3, 4)
13 Meidän ei tule kuitenkaan koskaan unohtaa, että Jeremia ja toiset uskolliset profeetat tunsivat syvästi sen kauhean vääryyden ja sorron, mitä maassa harjoitettiin. He kaipasivat vapautusta. Esimerkiksi profeetta Habakukin oli huudahdettava: ”Minkätähden sinä annat minun nähdä vääryyttä ja itse katselet turmiota? Minun edessäni on hävitys ja väkivalta; on syntynyt riita, ja on noussut tora. Sentähden on laki heikko, ja oikeus ei tule milloinkaan voimaan. Sillä jumalaton saartaa vanhurskaan; sentähden oikeus vääristetään.” – Hab. 1:3, 4.
14. Vaikka uskolliset profeetat kaipasivat vapautusta huonoista olosuhteista, niin mitä he eivät tehneet Jehovan ja hänen sanomansa suhteen? (Jer. 20:9; Miika 3:8)
14 Uskolliset profeetat eivät siitä huolimatta antaneet henkilökohtaisen halunsa vapautuksen saamiseksi vaikuttaa niin, että he olisivat suhtautuneet kärsimättömästi Jehovaan ja lakanneet julistamasta hänen sanomaansa. Niin kauan kuin Jehova osoitti kärsivällisyyttä jotakin tarkoitusta varten, hekin olivat halukkaita kantamaan soimausta julistaessaan hänen sanomaansa: ”Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne; ja minkätähden te kuolisitte, Israelin heimo!” – Hes. 33:11.
HYVIEN KÄRSIVÄLLISYYDEN ESIMERKKIEN PITÄISI KANNUSTAA MEITÄ TOIMINTAAN
15. Miksi meillä on vielä suurempi syy olla kärsivällisiä kuin noilla heprealaisilla profeetoilla oli?
15 Jos muinaiset heprealaiset profeetat voivat olla niin kärsivällisiä kohdatessaan suuria vaikeuksia, niin totisesti meillä on vielä suurempi syy olla kärsivällisiä. Miksi? Koska meillä on niin paljon enemmän kuin noilla profeetoilla oli. Nuo profeetat katsoivat eteenpäin uskossa kohti Messiaan tuloa, mutta tiesivät, etteivät he eläisi niin kauan että näkisivät sen suurenmoisen tapauksen. Jeesus Kristus sanoi juutalaisille: ”Totisesti minä sanon teille: monet profeetat ja vanhurskaat halusivat nähdä, mitä te näette, eivätkä nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä kuulleet.” (Matt. 13:17) Monet asiat, joita profeetat odottivat uskossa, toteutuivat vuosisatoja sitten. Lisäksi ovat monet nykyään elävät henkilökohtaisesti saaneet todeta taas toisten ennustusten täyttymyksen. (Ilm. 6:1–8; 17:8) Antamalla elämänsä uhriksi Jeesus Kristus varasi muuttumattoman takeen siitä, että kaikki Jumalan lupaukset täyttyvät. (2. Kor. 1:20, 21) Me näemme joka päivä todisteita siitä, että me elämme ”lopun ajassa”. (Dan. 11:40–43; 12:1, 4; Matt. 24:7–14) Siitä syystä soveltuu meihin tämä Jeesuksen Kristuksen rohkaisu: ”Nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne, koska teidän vapautuksenne on lähestymässä.” (Luuk. 21:28) Tosiaan, Jumalan Poika ryhtyy pian ”kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana” toimimaan jumalattomia vastaan tuoden tervetulleen vapautuksen kaikesta kärsimyksestä ja sorrosta. – Ilm. 19:11–21.
16. Miten voimme osoittaa arvostavamme Jehovan kärsivällisyyttä meitä kohtaan?
16 Eikö meidän pitäisi kärsivällisesti odottaa tuota suurta päivää, varsinkin kun se on niin lähellä? Eikö meidän pitäisi haluta auttaa niin monia kuin suinkin saamaan tietoa Jumalan pelastamiskeinosta? Ja kysymyksen ollessa toisten puutteista, eikö meidän pitäisi olla halukkaita sietämään niitä kärsivällisesti? Jos arvostamme vilpittömästi sitä, että Jumalan kärsivällisyys on merkinnyt pelastusta meille, niin me olemme sydämestämme halukkaat tähän kaikkeen.
KÄRSIVÄLLISYYDEN KALLISARVOINEN HEDELMÄ
17. Mikä Jaakobin 5:7, 8:ssa oleva kuvaus osoittaa, että kärsivällisyyden osoittaminen on välttämätöntä, jos aiomme nähdä hyvää hedelmää?
17 Kun me osoitamme jatkuvasti kärsivällisyyttä uskollisia profeettoja jäljitellen, niin se voi johtaa siihen, että saamme nähdä hyvää hedelmää. Tämä ilmenee siitä, mitä opetuslapsi Jaakob kirjoitti: ”Osoittakaa . . . kärsivällisyyttä, veljet, Herran läsnäoloon asti. Katso! Maanviljelijä odottelee maan kallista hedelmää osoittaen kärsivällisyyttä sen suhteen, kunnes hän saa varhaissateen ja myöhäissateen. Osoittakaa tekin kärsivällisyyttä; tehkää sydämenne lujiksi.” – Jaak. 5:7, 8.
18. Vaikkei maanviljelijä voikaan jouduttaa sadetta eikä satojen kasvua, niin mitä hän voi tehdä satoa odottaessaan?
18 Maanviljelijä ei voi tehdä mitään jouduttaakseen sadetta tai satojensa kasvua. Hän voi suorittaa työnsä ahkerana maanviljelijänä muokaten maata, kylväen siementä ja huolehtien viljellystä pellosta. Mutta hän ei pysty vallitsemaan sateita, eikä hän voi muuttaa Luojan satojensa kasvulle vakiinnuttamia lakeja. Hänen odottamiseensa olosuhteissa, joita hän ei voi muuttaa, odottamiseensa Jehovan lakien mukaisesti, viitataan ’kärsivällisyyden osoittamisena’. Kun maanviljelijä tekee jatkuvasti voitavansa, niin lopulta kasvit kasvavat ja saadaan hedelmää.
19. Miten kärsivällisyys liittyy kuvaan, kun kysymys on hedelmän tuottamisesta aitojen opetuslasten muodossa?
19 Niin on tosi kristittyjenkin laita nykyään. Vastuullamme on ”hyvän uutisen” julistaminen toisille ja Jumalan sanan opettaminen kiinnostuneille. (1. Kor. 9:16; Matt. 28:19, 20) Mutta me emme voi aikaansaada emmekä jouduttaa hengellistä kasvua nerokkuudellamme emmekä menettelytavoillamme, joita saatamme keksiä. Tätä meidän täytyy odottaa Jehovalta, samalla kun suoritamme kärsivällisesti oman osamme toimien täysin sopusoinnussa hänen Sanansa kanssa. Apostoli Paavali teki tämän selväksi kirjoittaessaan: ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala sai aikaan jatkuvan kasvun, joten ei istuttaja ole mitään eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka saa aikaan kasvun. Istuttaja ja kastelija taas ovat yhtä, mutta kumpikin on saava oman palkkansa oman vaivannäkönsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita.” (1. Kor. 3:6–9) Jehova Jumala ei ole suorittamatta omaa osaansa. Osoittautukaamme me siis hänen uskollisiksi työtovereikseen, ilmaisten siten arvostavamme Jehovan kärsivällisyyttä meitä kohtaan. Miten onnellisia tulemmekaan silloin olemaan, kun saamme nähdä jotain siitä, mitä olemme istuttaneet ja kastelleet, kehkeytyvän täyteen kristilliseen kasvuun! Niin, hedelmänä on Jeesuksen Kristuksen aitoja opetuslapsia.
[Kuvat s. 225]
Vaikka profeetta Jeremia kärsi paljon israelilaistovereittensa käsissä, niin hän osoitti jatkuvasti kärsivällisyyttä