12. luku
Kristikunta ja juutalaisuus nyt autioituksen edessä
1. Mikä vuosi 1975 oli roomalaiskatolisen kirkon uskonnollisessa kalenterissa, ja miten usein sellaisia juhlavuosia vietetään?
1975 oli roomalaiskatolisen kirkon uskonnollisessa kalenterissa merkitty pyhäksi vuodeksi, joka todellisuudessa alkoi jouluaattona 24. joulukuuta vuonna 1974. Tällä 20. vuosisadalla on vietetty kolme muuta pyhää vuotta, nimittäin vuonna 1925, vuonna 1933 Jeesuksen Kristuksen vuonna 33 tapahtuneen kuoleman 1900-vuotismuistoksi sekä vuonna 1950. Uusi katolinen tietosanakirja (New Catholic Encyclopedia) sanoo tästä asiasta 7. osan sivuilla 108 ja 109 mm. seuraavaa:
Vuosi, jona juhlallinen plenaariane [täydellinen ane] myönnetään uskollisille tietyissä olosuhteissa ja synnintunnustajille annetaan erivapauksia. Pyhät vuodet ovat tavanmukaisia, kun ne sattuvat säännöllisin väliajoin (joka 25. vuosi nykyaikana), ja ylimääräisiä, kun ne julistetaan jostakin erikoissyystä, esimerkiksi vuonna 1933 lunastuksen vuosipäivän kunniaksi. Vuosien 1300 ja 1950 välillä on vietetty 25 yleistä pyhää vuotta. . . .
Ensimmäinen pyhä vuosi 1300 alkoi joulukuun 24.–25. päivän iltana. Paavi Bonifatius VIII julkaisi bullan . . . jonka mukaan joka sadas vuosi oli vietettävä yleismaailmallista riemuvuotta. . . . Vuonna 1342 Klemens VI sääti riemuvuoden joka 50. vuodeksi; . . . Vuonna 1389 Urbanus VI lyhensi ajan 33 vuodeksi . . . ja julisti kolmannen pyhän vuoden vuodeksi 1390. . . . Neljäs riemuvuosi oli täysi satavuosi 1400, ja viides pidettiin vuonna 1425 . . . Lopulta vuonna 1470 Paavali II lyhensi ajan 25 vuodeksi, niin että seuraava pyhä vuosi oli vuonna 1475, ja tuo tapa on säilynyt meidän päiviimme asti. . . .
2. Mitä viimeaikaiset tilastot osoittavat kristikunnan koosta?
2 Roomalaiskatolinen kirkko astui pyhään vuoteen 1975 roomalaiskatolilaisten lukumäärän ollessa arviolta 551949000, mikä tekee siitä suurimman uskonnollisen järjestön maan päällä nykyään. Seuraavaksi suurimmassa uskonnollisessa järjestössä, hindulaisuudessa, on 515580500 jäsentä. Jos lisäämme roomalaiskatoliseen väestöön arviolta 91580700 idän ortodoksisen kirkon jäsentä ja protestanttisten uskontokuntien ilmoitetut 324263750 jäsentä, saamme kristikunnan jäsenmääräksi ainakin 967793450 – valtava uskonnollinen järjestö, jonka kukistaminen tai pois pyyhkäiseminen maan päältä tuntuisi tavallisissa oloissa mahdottomalta. (Ks. The World Almanac 1975, s. 322.)
3, 4. Missä kuvauksessa Jeesus ennusti kristikunnan määrällisen kasvun laajuuden?
3 Kun kristikunnan nykyistä kokoa verrataan sen kokoon sen alussa neljännellä vuosisadalla, sen nykyinen jäsenmäärä on ilmeinen todistus valtavasta kasvusta. Saa sen vaikutelman, että Hän, josta kristikunta on saanut nimensä, on siunannut kristikuntaa. Tilastot, jotka ilmaisevat sen kasvaneen lähes miljardin jäsenen suuruiseksi, antavat helposti vaikutelman, että kristikunta on kukoistanut hengellisen paratiisin yltäkylläisyydessä. Jotkut saattaisivat ajatella, että se on menossa kohti päämäärää, joka sillä kerran oli, kohti maailman käännyttämistä. Sen kasvun nykyisiin mittasuhteisiin ei pitäisi olla hämmästyttävä, sillä Jeesus Kristus itse ennusti sen. Sarjassa profeetallisia kuvauksia eli vertauksia hän ennusti jokapäiväisestä elämästä otetuilla esimerkeillä kristikunnan kasvun. Hän sanoi esimerkiksi:
4 ”Taivasten valtakunta on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja kylvi peltoonsa; sehän on pienin kaikista siemenistä, mutta kun se on kasvanut, se on suurin vihanneskasveista, ja siitä tulee puu, niin että taivaan linnut tulevat ja löytävät lepopaikan sen oksilta.” – Matt. 13:31, 32; Mark. 4:30–32.
5. a) Mikä Jeesuksella oli mielessään, kun hän viittasi tässä ”taivasten valtakuntaan”? b) Miksi tämän ei tulisi vaikuttaa oudolta, kun otetaan huomioon tätä edeltävä vertaus?
5 Tässä vertauksessa Jeesus Kristus viittasi ”taivasten valtakuntaan” mielessään sen väärennös. Tämä ei ollut outoa, sillä juuri tätä vertausta edeltäneessä vertauksessa hän kuvasi, miten tekokristittyjä tuotettaisiin suuret määrät. Kylväjän tavoin, joka kylvi hyvää vehnän siementä peltoon, hän kylvi kuvaannollista ”hyvää siementä”, ”valtakunnan lapsia”. Mutta, kuten vertauksessa esitetään, samoin kuin vihollinen tuli yöllä ihmisten nukkuessa ja kylvi samaan peltoon rikkaruohon siementä eli myrkkyraiheinän (huimalusteen) siementä, niin myöhemmin, kun kastetut kristityiksi tunnustautuvat eivät pysytelleet valveilla ja valppaina erheen ja teeskentelijöitten tunkeutumisen suhteen, Saatana Panettelija kylvi tekokristittyjä todellisten ”valtakunnan lasten” sekaan. Näin syntyi tarve suorittaa oikean erotteleminen väärästä Jumalan määräaikana, ”asiainjärjestelmän päättymisessä”, missä me nykyään olemme. – Matt. 13:24–30, 36–43; vrt. jakeisiin 47–50.
6. Mitä Jeesus ennusti ”valtakunnan lasten” määrästä, sen sijaan että hän olisi ennustanut maailman kääntymyksen?
6 Herra Jeesus Kristus ei odottanut eikä ennustanut maailman kääntymistä tosi kristillisyyteen. Hän ei ennustanut, että koko ihmismaailmasta tulisi jonakin päivänä todellisia ”valtakunnan lapsia”. Tuleville ”valtakunnan lapsille” hän sanoi: ”Teidän Isänne tietää, että te tarvitsette näitä. Etsikää kuitenkin jatkuvasti hänen valtakuntaansa, niin nämä lisätään teille. Älä pelkää, pieni lauma, sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan.” (Luuk. 12:30–32) Noin 65 vuotta sinapinsiemenvertauksen esittämisen jälkeen ylösnoussut, kirkastettu Jeesus Kristus antoi ilmestyksen apostoli Johannekselle ja esitti yksinkertaisesti, että ”valtakunnan lapsia”, hengellisiä israelilaisia, olisi määrältään kaksitoista kertaa kaksitoistatuhatta. Vertaa tätä kristikunnan nykyiseen jäsenmäärään, eli vertaa 144000:ta 967793450:een. – Ilm. 7:4–8.
7. Miten Raamatun tekstiyhteys auttaa meitä tunnistamaan ”linnut’, jotka löytävät lepopaikan Jeesuksen kuvauksen sinappipuusta?
7 Niinpä Jeesus Kristus tiesi hyvin, että tosi kristillisyydestä, ”taivasten valtakunnasta”, ei ollut tuleva kuvaannollista ”puuta”, jonka oksilla linnut saattoivat asustaa ja jonka alta ne löytäisivät runsaasti varjoa. Aikaisemmassa vertauksessa neljänlaisesta maaperästä, johon ”valtakunnan sanaa” tarkoittavaa hyvää siementä kylvetään, Jeesus otti linnut mukaan kuvaan. Ketä hän selitti noiden ”lintujen” kuvaavan? ”Paholaista”, ”Panettelijaa”. Toisin sanoen pahan Panettelijan maallisia asiamiehiä. (Matt. 13:1–8, 18–23; Luuk. 8:4–8, 11–15) Markuksen 4:15:ssä häntä sanotaan ”Saatanaksi”. On näin ollen järkevää, että samassa yhteydessä, samassa vertausten sarjassa, mainitut linnut kuvaisivat samankaltaisia seikkoja. Näin ollen linnut, jotka löytävät lepopaikan sinappipuusta, kuvaisivat ”paholaisen”, ”Saatana Panettelijan”, asiamiehiä. He vastaisivat ”rikkaruohoja”, epäaitoa vehnää, joka esiintyy vertauksessa vehnästä ja rikkaruohoista. He ovat ”paholaisen lapsia”.
8. Kuka sitten on vertauksen ”mies”, joka kylvi sinapinsiemenen, ja ketä käytettiin huomattavalla tavalla välikappaleena neljännellä vuosisadalla?
8 Juuri ”taivasten valtakunnan” väärennös, nimittäin kristikunta, on täynnä näitä vertauskuvallisia lintuja, ”paholaisen lapsia”. Nykyään se on kyllin iso käsittääkseen heidät kaikki. Vertauksessa ”mies”, joka kylvi sinapinsiemenen, kuvasi ”Ihmisen Poikaa”, Jeesusta Kristusta. Mutta turmellakseen sen kasvun Saatana Panettelija solutti vähitellen mukaan tosi kristillisyydelle vieraita aineksia, tekokristittyjä. Neljännellä vuosisadalla Saatana teki kauaskantoisen siirron Rooman maailmanvallan johtavan poliitikon Konstantinus Suuren välityksellä. Vuonna 312 tämä veren tahraama sotilas väitti kääntyneensä kristillisyyteen, todellisuudessa kuitenkin aikansa luopiokristillisyyteen, jonka tunnustajia armeijassa oli. Tämä kunnianhimoinen mies voitti poliittiset kilpailijansa ja nousi Rooman maailmanvallan keisarin asemaan. Tässä ominaisuudessa hän toimi Rooman pakanauskonnon pontifex maximuksena eli ylipappina. Hän piti kiinni tästä pakanauskonnon arvonimestä, asemasta ja vallasta siitä huolimatta, että hän väitti olevansa kristitty.
9. a) Millaista Jumalaa kaikki tämän vertauskuvallisen ”puun” ”linnut” palvovat? b) Minne he kaikki odottavat lopulta menevänsä, minkä tähden on sopivaa yhdistää, heidät kuvauksessa ”taivasten valtakuntaan”?
9 Pontifex maximuksena keisari Konstantinus toimi ikään kuin hän olisi kristillisen kirkon näkyvä pää ja kutsui koolle niin kutsuttujen ”piispojen”, kristityiksi tunnustautuvien seurakuntien esivalvojien, kirkolliskokouksen Nikeaan Vähään-Aasiaan vuonna 325. Tuossa kirkolliskokouksessa pontifex maximus Konstantinus ratkaisi piispojen riidan siitä, kuka ja mikä Jumala on, asettumalla kolminaisuusoppia kannattavien puolelle ja säätämällä, että Jumala on kolmiyhteinen Jumala, Jumala kolmessa erottamattomassa persoonassa, nimittäin Isä Jumala, Poika Jumala ja Pyhä Henki Jumala. Tähän päivään asti epäraamatullinen ”kolminaisuusoppi” on ollut kristikunnan lahkolaiskirkkojen perusoppi. Tähän turmeltuneeseen sinappi-”puuhun” monet maailmallismieliset ”linnut” lentävät lepäämään. Ne kaikki odottavat menevänsä taivaaseen ”valtakunnan lasten” tavoin ja näkevänsä tämän salaperäisen, selittämättömän, kolmiyhteisen Jumalan. Totisesti kristikunnassa, joka matkii ”Jumalan valtakuntaa”, täyttyy vertaus ”sinapinsiemenestä”.
USKONNOLLINEN TURMELUS
10. Minkä toisen kuvauksen Jeesus esitti ”taivasten valtakunnasta” Matteuksen 13:33:ssa?
10 Matteuksen 13:33:n mukaan välittömästi sinapinsiementä koskevan vertauksen jälkeen Jeesus Kristus esitti toisen kuvauksen osoittaakseen vielä jotakin ”taivasten valtakunnan” jäljitelmästä. Me luemme: ”Hän puhui heille vielä toisen kuvauksen: ’Taivasten valtakunta on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja kätki kolmeen suureen mitalliseen jauhoja, kunnes koko määrä happani.’” (Myös Luuk. 13:18–21) Entä miten tämä kuvaus on täyttynyt?
11. a) Mitä hapatus oli raamatullisina aikoina, ja mikä vaikutus sillä on? b) Miten hapatusta käytetään Raamatussa kuvaannollisesti? Valaise.
11 Hapatus oli raamatullisina aikoina hapantaikinaa, jota säilytettiin ja jota lisättiin uuteen taikinaerään, jotta se alkaisi käydä ja muodostaa kaasukuplia, jotka hapattaisivat eli kohottaisivat koko taikinamäärän. Käyminen on todellisuudessa hajaantumista, turmeltumista, niin että se usein aiheuttaa pilaantumisen. Tästä syystä sitä yleensä käytetään Pyhässä Raamatussa kuvaannollisesti huonossa merkityksessä. Esimerkiksi epäuskoiset fariseukset ja saddukeukset olivat hengellisen hapatuksen hankitsijoita, mistä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta.” Opetuslapset ymmärsivät tämän tarkoittavan ”fariseusten ja saddukeusten opetusta”. (Matt. 16:6–12) Luukkaan 12:1:n mukaan Jeesus käski opetuslapsiaan: ”Varokaa fariseusten hapatusta, joka on ulkokultaisuutta.” Tällä oppeja ja juhlamenoja tarkoittavalla hapatuksella saattoi olla myös poliittinen vivahde, jota juutalaiset kuningas Herodeksen puoluelaiset edustivat, niin että Jeesus sanoi: ”Pitäkää silmänne auki, varokaa fariseusten hapatusta ja Herodeksen hapatusta.” – Mark. 8:15.
12. Mitä hapatus kuvasi 1. Korinttolaisille 5:6–8:ssa, ja minkä vastakohta se oli?
12 Täysin tuota varoitusta totellen ensimmäisen vuosisadan kristityt viettivät päivittäisessä elämässään sen muinaisen juutalaisen happamattomien leipien juhlan vastakuvaa, jota vietettiin seitsemän päivää jokavuotisen pääsiäisen jälkeen. Oli näin ollen täysin sopivaa, että apostoli Paavali varoitti heitä kuvaannollisesta hapatuksesta ja sanoi: ”Teidän kerskumisenne aihe ei ole hyvä. Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Puhdistakaa pois vanha hapatus, jotta olisitte uusi taikina, niin kuin olettekin vailla hapatusta. Sillä onhan Kristus, meidän pääsiäisuhrimme, uhrattu. Viettäkäämme siis juhlaa, ei vanhoin hapatuksin eikä vahingollisuuden ja pahuuden hapatuksin, vaan vilpittömyyden ja totuuden happamattomin leivin.” (1. Kor. 5:6–8) Tämä apostolin lausunto asetti kuvaannollisen vahingollisuuden ja pahuuden hapatuksen, väärän, lahkolaisen opetuksen ja uskonnollisen ulkokultaisuuden, vastakkain vilpittömyyden, aitouden ja totuuden kanssa.
13. Miksi Jeesus viittasi kuvauksessaan naiseen, ja millainen on hapatusmäärän suhde jauhomäärään?
13 Kuten tuolloin maanviljelyksen piiri oli miehen valta-aluetta, niin keittiö oli naisen valta-aluetta. (2. Sam. 13:6–8; 1. Kun. 17:11–13; Jer. 7:18; Luuk. 17:35) Jeesus käytti näin ollen sopivasti kuvauksessaan naista, joka pani pienen palan hapatusta suureen taikinaerään hapattaakseen sen. Taikinassa oli ”kolme suurta mitallista jauhoja”. Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) ilmaisee jauhomäärän kääntämällä Matteuksen 13:33:n seuraavasti: ”Taivaan valtakunta on kuin hiiva, jonka nainen otti ja sekoitti puolen sentnerin [noin 25 kg:n] määrään jauhoja, kunnes se kaikki happani.” Uusi amerikkalainen Raamattu (The New American Bible) kuvailee tapahtumaa sanoen: ”Jumalan valtakunta on kuin hiiva, jonka nainen otti ja alusti kolmeen mitalliseen jauhoja. Lopulta koko taikina alkoi kohota.” Myös Byingtonin käännös korostaa hapatetun taikinan määrää sanomalla: ”Taivaan Valtakunta on kuin palanen hiivaa, jonka nainen otti ja sekoitti kymmeneen gallonaan [noin 38 litraan] jauhoja, kunnes se joutui kokonaan käymistilaan.” Tämä valaisee sitä, miten kuvaannollinen hapatus vaikuttaa.
14, 15. a) Mikä vaikutus kuvaannollisella hapatuksella on uskonnolliseen järjestöön? b) Millä sanoilla apostoli Pietari varoitti sellaisesta vaikutuksesta seurakunnassa?
14 Kirjaimellisen hapatuksen eli hiivan tavoin kuvaannollinen hapatus aiheuttaa uskonnollisen järjestön happanemisen. Se on välikappale, joka turmelee uskonnollisesti. Sen valmistaa Saatana Panettelija, ja hän käyttää maallisia ihmisasiamiehiään kuvaannollisen hapatuksen lisäämiseksi puhtaaseen uskonnolliseen järjestöön tarkoituksena sen turmeleminen ja tekeminen soveltumattomaksi Jumalan käyttöön ja soimaukseksi ja häpeäksi Jumalalle. Kirjeessään, joka on kirjoitettu noin 31 vuotta sen jälkeen, kun tosi kristillinen seurakunta perustettiin helluntaipäivänä vuonna 33, apostoli Pietari varoitti sellaisesta uskonnollisen hapatuksen tunkeutumisesta seurakunnan keskuuteen, kun hän sanoi:
15 ”Näin ollen meillä on profeetallinen sana varmempana, ja teette hyvin kiinnittäessänne siihen huomiota niin kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun sydämessänne, kunnes päivä sarastaa ja kointähti nousee. Sillä te tiedätte ensiksi sen, että yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta. Sillä profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan ihmiset puhuivat Jumalalta saamaansa pyhän hengen johtamina. Mutta kansan keskuuteen tuli myös vääriä profeettoja, niin kuin teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, tuottaen itselleen pikaisen tuhon. Lisäksi monet tulevat seuraamaan heidän irstaita tekojaan, ja heidän takiaan totuuden tietä tullaan pilkkaamaan. He tulevat myös ahneudessaan kiskomaan teistä hyötyä väärennetyin sanoin. Mutta vanhoista ajoista saakka oleva tuomio ei etene heille hitaasti, eikä heidän tuhonsa torku.” – 2. Piet. 1:19–2:3.
16. Mistä apostoli Paavali samaten varoitti Efesoksen seurakuntaa?
16 Apostoli Paavali varoitti Vähässä-Aasiassa sijaitsevan Efesoksen seurakunnan vanhimpia suullisesti juuri samasta sanoen: ”En ole pidättynyt kertomasta teille kaikkea Jumalan neuvoa. Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä. Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” – Apt. 20:27–30.
17, 18. a) Mitä näistä vääristä opettajista ja profeetoista aikanaan tuli? b) Miksi heitä syystä kutsuttiin ”tuhon pojaksi”?
17 Nämä väärät opettajat ja profeetat, susimaiset miehet lampaitten vaatteissa, rakentaisivat ja muodostaisivat vähitellen ”laittomuuden ihmisen” yhteisön. Tämä Saatana Panettelijan ihmisvälikappale aiheuttaisi kapinan eli ”luopumuksen” uskonnollisessa järjestössä, joka väittää olevansa kristillinen. Tästä syystä tämä uskonnollisten johtajien papillinen yhteisö olisi tuomittu tuhoon, niin että tätä ”ihmis”-yhteisöä voitaisiin syystä kutsua ”tuhon pojaksi”. Tietenkään se uskonnollinen järjestö, joka joutuisi tämän ”laittomuuden ihmisen” valvontaan, ei saisi Jumalan suosiota, vaan merkittäisiin tuhottavaksi Hänen määräaikanaan. Miksi?
18 Koska ”he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua. Sen vuoksi Jumala antaa erheen mennä vaikuttamaan heihin, että he päätyisivät uskomaan valheen, jotta heidät kaikki tuomittaisiin, koska he eivät uskoneet totuutta, vaan mieltyivät epävanhurskauteen.” – 2. Tess. 2:3–12.
19. Miten ”laittomuuden ihminen” tuli selvästi tunnistettavaksi ajanlaskumme neljännellä vuosisadalla?
19 Vaikka ”tämän laittomuuden salaisuus” oli jo vaikuttamassa apostolien päivinä, ”laittomuuden ihmisen” yhteisö kehittyi selvästi havaittavaan muotoon vasta keisari Konstantinus Suuren hallitessa neljännen vuosisadan ensimmäisellä neljänneksellä. Tämä pakanallinen pontifex maximus yritti luoda ”uskontosulautuman” tekemällä sekoituksen. Tosi kristillisyys ei voi koskaan sekoittua tai sulautua minkään tämän maailman väärän uskonnon kanssa. (2. Kor. 6:14–7:1) Kuitenkin Rooman maailmanvallan uskonnollispoliittinen johtaja pakotti kanssaan neuvotelleet niin kutsutut ”piispat” sovittelemaan. Näin turmeltunut kristillisyys, jota nämä ”piispat” valvoivat, sulautui Rooman pakanalliseen uskontoon, ja syntyi ”uskontosulautuma”, joka oli hyväksyttävämpi, vähemmän vastenmielinen niille, jotka olivat yhä sydämeltään pakanoita ja jotka halusivat pitää kiinni joistakin pakanallisista uskonnollisista ajatuksistaan ja menettelyistään. Entisen pakanauskontonsa totunnaistavan mukaan he sallivat ”piispojen” muodostaa yläpuolelleen pappisluokan hallitsemaan heitä, jotka muodostivat maallikkoluokan. Tästä uskontosulautumasta tuli valtionuskonto.
20, 21. a) Mikä on kehittynyt tuloksena uskonnollisen ”hapatuksen” sekoittumisesta kristikuntaan sen alussa? b) Mitä ”lihan tekojen” yleisyys kristikunnan kirkkojen jäsenten keskuudessa osoittaa, vaikka he ajattelevatkin menevänsä taivaaseen kuollessaan?
20 Tällä tavalla perustettiin kristikunta, ja sitä seuranneina vuosisatoina se on kasvanut siihen mittaan, mikä sillä nyt on. Se on valtava uskonnollinen joukko nykyään, ja kuitenkin pienestä uskonnollisesta ”hapatuksesta”, joka sekoittui järjestöön sen alussa, se on hapannut täysin pakanuudesta, maailmallisuudesta, vahingollisuudesta, pahuudesta, ihmisten perinteistä, ulkokultaisuudesta ja demonien opeista. Kristikunta teki itsestään osan Suuresta Babylonista, väärän uskonnon maailmanmahdista, ja siitä on tullut tuon uskonnollisen maailmanvallan huomattavin yksittäinen osa. (Ilm. 17:3–6) Nimi kristikunta saattaa tuoda mieleen ajatuksen, että sen uskonnollisten jäsenten päämääränä on heidän kuoltuaan taivaallinen valtakunta. Mutta nykyään enemmän kuin koskaan aikaisemmin kristikunta on täynnä ”lihan tekoja”, ja apostoli Paavali mainitsee, mitä nämä teot ovat ja voiko niiden perusteella päästä taivaalliseen valtakuntaan:
21 ”Vähäinen määrä hapatusta hapattaa koko taikinan. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat haureus, epäpuhtaus, irstaus, epäjumalanpalvelus, spiritismin harjoittaminen, vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot, kateus, juopottelu, mässäilyt ja muut näiden kaltaiset. Näistä varoitan teitä ennalta, samoin kuin olen jo ennalta varoittanut teitä, että ne, jotka harjoittavat sellaisia, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” – Gal. 5:9, 19–21.
22. Nauttiiko kristikunta nykyään hengellisestä paratiisista, ja mitä toiveita sillä on päästä mihinkään toiseen Jumalan paratiisiin?
22 Kun otetaan huomioon kaikki usein mainitut tosiasiat, niin voiko kukaan vilpitönsydäminen ihminen sanoa, että kristikunta ja sen suuri jäsenmäärä nauttii nykyään hengellisestä paratiisista, joka kuvaillaan Pyhässä Raamatussa? Onko sen jäsenien määrä mennä kuolemassa taivaaseen ja syödä ”elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa”? (Ilm. 2:7) Tai tuleeko Jehova Jumala säilyttämään kristikunnan sen uskonnollisen nimen ja uskontunnustusten tähden, niin että se säilyy elossa nykyisessä maailman ahdingossa ja nauttii kirjaimellisesta maallisesta paratiisista Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen lähestyvän tuhatvuotisen hallinnon aikana? (Luuk. 23:43) Ei ole mitään raamatullista syytä vastata näihin kysymyksiin myöntävästi. Sen sijaan kristikunnan kohtalo esikuvattiin sillä, mitä Edomin maa kohtasi Jesajan ennustuksen 34. luvun täyttymyksen mukaan.
EDOMIN NYKYINEN VASTINE
23. Ketkä pitävät nykyään Jehovaa Tuomarinaan, Asetustenantajanaan ja Kuninkaanaan, kuten Jesaja ennusti, ja miltä sairauksilta he ovat sen tähden turvassa?
23 Kolme jaetta, jotka edeltävät tämän Jesajan 34. luvun alkua, esittävät julistuksen uskonnollisesta asemasta, jota kristikunnalla ja juutalaisuudella ei ole ollut. Nuo jakeet kuuluvat: ”Herra [Jehova, UM] on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme [Asetustenantajamme, UM], Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät. Nyt ovat köytesi [hyökkäävän vihollisen purjelaivaston köydet] höltyneet, eivät pidä mastoa kannassaan kiinni, eivät vedä lippua liehumaan. Mutta silloin jaetaan riistosaalista runsaasti, [Jehovan vapautetun kansan] rammatkin ryöstävät ja raastavat. Eikä yksikään asukas sano: ’Minä olen [hengellisesti] vaivanalainen [sairas, UM]’. Kansa, joka siellä asuu, on saanut syntinsä anteeksi.” (Jes. 33:22–24) Päinvastoin kuin kristikunta ja juutalaisuus Jehovan kristityt todistajat, jotka asuvat Jehovan suosion ja suojelun hengellisessä paratiisissa, ovat tehneet Jehovasta Kuninkaansa, Asetustenantajansa, Tuomarinsa ja Pelastajansa. Heidät sen tähden varjellaan hengellisiltä sairauksilta, taudeilta ja vitsauksilta, jotka vaivaavat kristikuntaa ja juutalaisuutta. – Ps. 91:1–10.
24, 25. a) Mihin osallisuudesta Jehova muistuttaa kansoja Jesajan 34. luvussa? b) Mitä niille ilmoitetaan tämän oikeusjutun lopputuloksesta?
24 Aivan tuon ennustuksen perässä Jesajan ennustuksen 34. luku esittää maailmallisille kansoille hirvittävän tulevaisuudennäkymän. Tuo näkymä on vastakohtainen tausta, joka tuo korostetummin esille sen säteilevän hengellisen paratiisin, joka kuvaillaan seuraavassa (35.) luvussa. Koska niin tuhoisaa on kansojen edessä ja koska se on lähtöisin Jehovasta, Hän antaa ennakkoilmoituksen kansoille ja kansallisille ryhmille. Kansojen ihmiset voivat nykyään ajatella, ettei Jumalalla ole mitään tekemistä asian kanssa, että he eivät ole millään lailla tekemisissä Jumalan kanssa, että materialistisina ihmisinä he hoitavat omat asiansa eivätkä ole missään vastuussa Korkeimmalle Olennolle, Luojalle. Mutta profeetta Jesajan välityksellä Jehova Jumala herättää kansojen huomion ja muistuttaa niitä siitä, että ne ovat todellisuudessa mukana oikeusjutussa, joka on esillä kaikkeuden tuomioistuimen edessä, ja että sen tähden ne tulevat kokemaan tuomion toimeenpanon.
25 Niinpä 34. luvun alussa Jumalan puhemies sanoo: ”Astukaa esiin, te kansat, ja kuulkaa; te kansakunnat, tarkatkaa. Kuulkoon maa ja kaikki, mitä siinä on, maanpiiri ja kaikki, mikä siitä kasvaa. Sillä Herra on vihastunut kaikkiin kansoihin ja kiivastunut kaikkiin heidän joukkoihinsa; hän on vihkinyt heidät tuhon omiksi, jättänyt heidät teurastettaviksi. Heidän surmattunsa viskataan pois, ja niitten raadoista nousee löyhkä, ja vuoret valuvat heidän vertansa [vuorten täytyy sulaa heidän verestään, UM]. Kaikki taivaan joukot menehtyvät [sotajoukot mätänevät, UM], taivas kääritään kokoon niinkuin kirja, ja kaikki sen joukot varisevat alas, niinkuin lehdet varisevat viinipuusta, niinkuin viikunapuusta raakaleet [kuihtunut viikuna, UM].” – Jes. 34:1–4.
26. Mistä Jumala vaatii kansat tilille, ja erityisesti mitkä kansat?
26 Huomiomme kiinnitetään tässä kansojen verivelkaisuuteen, ja kaikkein syyllisimpiä näistä kansoista ovat olleet kristikunnan kansat. Ne eivät ole kastelleet maata likomäräksi ainoastaan turhaan tapettujen villieläinten verestä, vaan erityisesti ihmisverestä. Kenen tulisi johdonmukaisesti ja syystä vaatia kansoilta kaikki se veri, jonka ne ovat vuodattaneet, pyytää se kansoilta takaisin, koska tämä veri edustaa Jumalan antamaa elämää? Ei kenenkään muun kuin Luojan itse, Elämänantajan, joka antoi ihmiskunnalle elämää ylläpitävän veren. Kaikilla nykyajan kansoilla on pysyvät sotajoukkonsa, joita on enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja jotka kaikki on varustettu, valmistettu ja valmennettu vuodattamaan enemmän ihmisverta kansainvälisissä selkkauksissa.
27. a) Miten vakava on Jumalan laki, että sielu täytyy antaa sielusta? b) Mitä ilmaistaan lausunnolla, että ”vuorten täytyy sulaa heidän verestään”?
27 Jehova Jumala ei puhunut turhaan lausuessaan oikeudenmukaisen lakinsa: elämä täytyy antaa elämästä; sielu täytyy antaa sielusta. (1. Moos. 9:4–6; 2. Moos. 21:23–25) Tämän muuttamattoman lain mukaisesti Hän panee kansojen veren vuotamaan niiden kuolemaksi. Kansojen lisääntyvä verivelkaisuus on niin suuri, että Elämänantajalle takaisin kuuluvana maksuna verta tulisi niin paljon, että se riittäisi ikään kuin sulattamaan, liuottamaan vuoret. Luonnollisesti maailmallisten kansojen sotavoimien täydellisessä tuhossa kukistuisivat myös niiden hallitukset, joita Raamatun ennustuksissa toisinaan kuvataan ”vuoriksi”.
28. Mihin ennustuksen ilmaus ”kaikki taivaan sotajoukot” viittaa, ja mitä niille tapahtuu?
28 Ilmauksella ”kaikki taivaan sotajoukot” profeetta ei tarkoita taivaittemme tähtiä ja planeettoja, kuten aurinkoa, kuuta ja linnunrataamme ja muita kaukaisia linnunratoja. Sen sijaan ihmiskunnan hallituksia, jotka ovat esivaltoina ylempänä, verrataan maallisen ihmisyhteiskunnan yläpuolella oleviin taivaisiin. (Room. 13:1–4) Niinpä ”taivaan sotajoukot” olisivat näiden ihmiskunnan taivaankaltaisten hallitusten yhdistettyjä sotajoukkoja. Nämä ”sotajoukot”, jotka vaikuttavat taivaankorkuisten hallitusten voimakkaimmalta osalta, ”mätänevät”, hajoavat kuin sellainen, mikä katoaa. Yllämme oleva kirjaimellinen taivas näyttää kaarevalta kuin muinainen kirjakäärö, jonka kirjoitus oli yleensä koveralla pinnalla, sisäpinnalla. Taivaittemme aurinko, kuu ja tähdet näyttävät olevan taivaittemme holvikaarella kuin kirjoitusta kirjakäärön sisäpuolella.
29. Miten kuvaannolliset taivaat osoittautuvat ”kuin kirjaksi” ja kuin ”kuihtuneeksi viikunaksi”?
29 Kun kirjakäärön sisäpuolelle kirjoitettu aineisto on siirtynyt lukijan silmien ohi, silloin loppuun luettu kirjakäärö kääritään kokoon ja pannaan pois. Samaten ”taivas kääritään kokoon niinkuin kirja” siten, että taivaan kaltaisten hallitusten, joiden ”sotajoukot” ovat näytelleet näkyvää osaa ihmiskunnan historian sivuilla, on tultava loppuunsa, historiansa viimeiselle sivulle, ja näin ollen ne täytyy saattaa loppuunsa, poistaa olemassaolosta, johon Jumala ei salli niiden enää tulla. Niiden vaikuttavalta näyttävät ”sotajoukot” menettävät elämän raikkauden ja kukistuvat, katoavat niiden näkyvistä, jotka ovat lukeneet niiden historiaa, niin kuin kuivuneet lehdet varisevat viiniköynnöksestä ja niin kuin kuihtunut viikuna putoaa viikunapuusta. Niiden aika on ohi. – Vrt. Ilmestyksen 6:12–14:n kieleen.
KRISTIKUNTA, EDOMIN NYKYINEN VASTINE
30, 31. Miten Jesajan ennustuksen seuraavat jakeet osoittavat, että tässä mainitut ”taivaat” eivät ole Jumalan asuinsijan näkymättömiä henkitaivaita?
30 Se, että ”taivaita”, joiden ”sotajoukot” mätänevät eli varisevat kuihduttuaan pois, ei tule käsittää Jumalan asuinsijan näkymättömiksi henkitaivaiksi, käy edelleen ilmi Jesajan ennustuksesta. Jehova ilmaisee ajatuksensa siinä sanomalla:
31 ”Sillä minun miekkani taivaassa on juopunut vimmaan [kastunut, UM]; katso, se iskee alas Edomiin [Idumeaan, kreikk. LXX], tuomioksi kansalle, jonka minä olen, vihkinyt tuhoon. Herran miekka on verta täynnä, rasvaa tiukkuva, karitsain ja kauristen [nuorten oinaitten ja urosvuohien, UM] verta, oinasten munuaisrasvaa. Sillä Herralla on uhri Bosrassa [Edomin eli Idumean pääkaupungissa], suuri teurastus Edomin maassa. Villihärkiä kaatuu yhteen joukkoon, mullikoita härkien mukana. Heidän maansa juopuu verestä, ja heidän multansa tiukkuu rasvaa. Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.” – Jes. 34:5–8.
32. Keitä edomilaiset olivat, ja millaisella seudulla he asuivat?
32 Edomilaisten aluetta, joka sijaitsi Kuolleenmeren ja Akabanlahden välisen Aromaan molemmin puolin, kutsuttiin ”Eesaun vuoristoseuduksi”. (Ob. 8, 9, 19, 21, UM) Eesau oli Edomiksi kutsutun miehen alkuperäinen nimi. Lisänimi Edom, joka merkitsee ’punaista’, annettiin Eesaulle siksi, että hän myi Aabrahamin suvun esikoisoikeuden nuoremmalle kaksosveljelleen Jaakobille (Israelille) annoksesta punertavaa keittoa. (1. Moos. 25:29–34, UM; Hepr. 12:16, 17) Koska Jaakob syrjäytti Eesaun (eli Edomin) kallisarvoisen esikoisoikeuden suhteen, tämä tuli täyteen murhanhimoista vihaa hengellismielistä kaksosveljeään kohtaan. (1. Moos. 27:30–45) Eesau ryhtyi asumaan vuoristoseudulla, joten hän asui korkealla, kuin taivaassa. Jehova puhui tältä näkökannalta, kun hän profeettansa Obadjan suun kautta sanoi eesaulaisille (edomilaisille):
”Sinun sydämesi ylpeys on pettänyt sinut, joka asut kallionrotkoissa, istut korkealla ja sanot sydämessäsi: ’Kuka voi syöstä minut maahan?’ Vaikka tekisit pesäsi korkealle niinkuin kotka ja vaikka sen sija olisi tähtien välissä, minä syöksen sinut sieltä alas, sanoo Herra.” – Ob. 3, 4.
33. a) Mitä tarkoitetaan Jesajan 34:5:n lausunnolla, että Jumalan miekka ”kastuisi” ”taivaassa”? b) Millä sanoilla viitataan Edomin suurempiin ja pienempiin jäseniin?
33 Sen tähden puhuessaan tuhosta, joka tulee Edomin kansalle sodankäynnin ”miekalla”, Jehova saattoi sanoa kuvaannollisesti, että hänen miekkansa kastuisi ”taivaassa”, se olisi täynnä verta. Hän oli vihkinyt edomilaiset oikeudenmukaiseen tuhoon, ja tuo tuho yltäisi Edomin kansan korkea-arvoisimpaankin osaan, jota kuvattiin sen pääkaupungilla Bosralla. Jehova puhuu tämän viholliskansan teurastuksesta uhrina, sillä se toteuttaa hänen tuomionsa ja saattaa kunniaan hänet Kaikkeuden Suvereenina. Jehova puhuu viholliskansan suuremmista ja pienemmistä jäsenistä vertauskuvallisesti ”villihärkinä” ja ”mullikoina” sekä ”nuorina oinaina” ja ”urosvuohina”. Tämän murhamielisen, verivelkaisen kansakunnan maan täytyy kastua asukkaittensa verestä Jehovan teurastus-”miekan” välityksellä.
34–36. Mitä edomilaiset olivat tehneet ansaitakseen tämän jyrkän kohtelun Jumalan käsissä?
34 Tämä Edomin maan jyrkkä kohtelu oli ansaittua; muussa tapauksessa se ei olisi ollut jumalallisen oikeuden teko. ”Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.” (Jes. 34:8) Ei ollut kysymys niin kutsutusta ”sionismista”. Sen sijaan oli kysymyksessä muinainen Siion, missä Jehovan valitun kansan voidellut kuninkaat olivat istuneet ”Jehovan valtaistuimella”. Vuonna 607 eaa. Babylonian sotajoukot olivat tuhonneet Jerusalemin pyhän kaupungin ja kukistaneet Juudan valtakunnan ja karkottaneet eloon jääneet juutalaiset pakanalliseen Babylonian maahan. Tässä tilanteessa Edomin kansan asenne Jehovan kuritettua kansaa kohtaan paljastui erehtymättömästi. Miten?
35 Jehova kiinnittää edomilaisten huomion siihen profeettansa Obadjan välityksellä, kun hän sanoo:
”Sinä päivänä, jona sinäkin olit läsnä, päivänä, jona vieraat [babylonialaiset] veivät pois hänen [Israelin] rikkautensa, jona muukalaiset tunkeutuivat sisään hänen porteistaan ja heittivät Jerusalemista arpaa, olit myöskin sinä niinkuin yksi heistä.
”Mutta älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä ojenna kättäsi hänen rikkauteensa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: Niinkuin sinä olet tehnyt, niin sinulle tehdään; kosto sinun teostasi kohtaa sinun omaa päätäsi. Sillä niinkuin te olette juoneet minun pyhällä vuorellani, niin tulevat kaikki pakanakansat juomaan ainiaan: he juovat ja särpivät ja ovat, niinkuin ei heitä olisi ollutkaan.” – Ob. 11–16.
36 Henkeytetty psalmista palautti mieleen veljeskansan saman ilkeämielisen käytöksen, kun hän rukoili Jehovaa ja sanoi: ”Muista, Herra, Jerusalemin tuhopäivä, kosta se Edomin lapsille, jotka sanoivat: ’Hajottakaa se, hajottakaa perustuksia myöten!’ Tytär Baabel, sinä häviön oma, autuas se, joka sinulle kostaa kaiken, minkä olet meille tehnyt!” – Ps. 137:7, 8.
37. a) Miksi Jehova piti Edomin kanssa käymäänsä ’asiaa Siionin puolesta’ omana asianaan? b) Milloin Jehovan koston ilmaus edomilaisia kohtaan alkoi?
37 Sen, mitä edomilaiset tekivät hänen valitulle kansalleen sen hätäpäivänä vuonna 607 eaa., Jehova katsoi tehdyksi hänelle itselleen. Tästä syystä hänellä oli ’asia Siionin puolesta’. Sen tähden sen vuoden täytyi tulla, jolloin hän antaisi ’maksun Siionin asian puolesta’ ja ilmaisisi kostonsa rikkoneita edomilaisia kohtaan. (Jes. 34:8) Jehova alkoi ilmaista vanhurskasta kostoaan edomilaisia kohtaan Babylonin kuninkaan Nebukadnessarin välityksellä pian Jerusalemin tuhon jälkeen. – Jer. 25:17–21.
EDOMILAISTEN HERODESTEN TEOT
38. Mihin muihin tekoihin Jehovan kansaa vastaan edomilaiset hallitsijat, kuten kuningas Herodes Suuri, Herodes Antipas ja kuningas Herodes Agrippa I, syyllistyivät?
38 Edomin (Eesaun) jälkeläiset eli idumealaiset, kuten kreikankieliset heitä kutsuivat, syyllistyivät jatkuvasti Jumalan valittua kansaa vastaan tähdättyihin tekoihin. Kuningas Herodes Suuren suku oli idumealaisia eli edomilaisia. Raamatun kertomus paljastaa häpeäksi tälle kuninkaalle, joka rakensi Jerusalemin upean temppelin, että hän pelkäsi sukunsa valtakunnan puolesta ja yritti murhata nuoren Jeesus-lapsen Juudan Betlehemissä. (Matt. 2:1–22) Noin 30 vuotta myöhemmin ketun kaltainen piirihallitsija Herodes Antipas mestautti syntymäpäiväjuhlissaan Jeesuksen edelläkävijän Johannes Kastajan. (Matt. 14:1–11; Luuk. 13:31, 32) Kun Jeesuksen elämää vuonna 33 punnittiin oikeudessa ja maaherra Pilatus lähetti hänet silloisen Galilean kuninkaan Herodes Antipaan, Herodes Suuren pojan, luo, tämä hallitsija pettyi Jeesukseen eikä arvostanut häntä Messiaaksi, vaan lähetti hänet takaisin Pilatuksen luo ja kuolemaan. (Luuk. 23:6–12) Joitakin vuosia myöhemmin kuningas Herodes Agrippa I yritti miellyttää juutalaisia ja teloitti miekalla Johanneksen veljen Jaakobin, yhden Jeesuksen Kristuksen kahdestatoista apostolista, ja vangitsi sitten apostoli Pietarin aikoen teloittaa hänet juutalaisten pääsiäisen jälkeen. (Apt. 12:1–6) Entä sitten kuningas Herodes Agrippa II?
39. Minkä asiamiehenä kuningas Herodes Agrippa II pysyi, vaikka hänelle annettiin tilaisuus tulla kristityksi?
39 Maaherra Festus järjesti niin, että apostoli Paavali tuotiin Kesareassa erikoisistunnossa Agrippan eteen. Kun Paavali laillisen puolustuspuheensa huippukohdassa sanoi kuninkaalle: ”Uskotko, kuningas Agrippa, Profeettoja? Tiedän että uskot”, niin mitä tämä idumealainen sanoi Paavalille? ”Lyhyessäpä ajassa taivuttaisit minut tulemaan kristityksi.” (Apt. 26:27, 28) Vaikka kuningas Agrippa oli siihen aikaan ympärileikattu juutalainen käännynnäinen, hänestä ei koskaan tullut hengellistä israelilaista, kristittyä. Hän pysyi mukana politiikassa pakanallisen Rooman maailmanvallan asiamiehenä.
40. a) Mihin Jeesusta vastaan tähdättyyn salaliittoon Herodeksen puoluelaiset osallistuivat? b) Minkä tapahtuman jälkeen edomilaiset katoavat historiasta Raamatun ennustuksen täyttymykseksi?
40 Jeesuksen elinaikana Herodeksen puoluelaiset yrittivät yhteistyössä fariseusten kanssa solmia Jeesuksen sanoissaan asiassa, joka koski sitä, oliko juutalaisten raamatullisesti luvallista maksaa veroa keisarille. He yrittivät panna hänet kahden tulen väliin saattamalla hänet vaikeuksiin joko roomalaisten kanssa tai juutalaisten kansallismielisen puolueen kanssa. (Matt. 22:15–22) Näin ollen herodilaiset eivät suhtautuneet myönteisesti kristillisyyteen sen alussa. Sama piti paikkansa Raamatun kertomuksen mukaan edomilaisista eli idumealaisista, joiden johdossa Herodesten kuninkaallinen suku oli. He pitivät kiinni juutalaisuudesta. Roomalaisten piirittäessä Jerusalemia vuonna 70 idumealaiset tulivat auttamaan juutalaista puolueryhmää, joka piti hallussaan temppelialuetta toista juutalaisten puolueryhmää vastaan ja joka pyysi idumealaisilta apua. Mutta idumealaisten (edomilaisten) apu osoittautui turhaksi, ja Jerusalem kukistui roomalaisten edessä, ja se samoin kuin siellä oleva Herodeksen temppeli tuhottiin. Tämän tuhon jälkeen idumealaiset eli edomilaiset katoavat Lähi-idän historian näyttämöltä. Raamatun ennustus ei jäänyt toteutumatta heidän kohdallaan.
MUINAINEN EDOM JA NYKYINEN VASTAKUVA
41. Mikä on ”Edomin maan” nykyinen vastine?
41 Samoin Jehovan ennustus ei jää täyttymättä ”Edomin maan” nykyisen vastineen eli vastakuvan kohdalla. Mikä on tuo vastakuva? Se on kristikunta. Samoin kuin Jehova Jumala käytti muinaista juutalaista kansaa ja Jerusalemia esikuvallisella tavalla enteilemään kristikuntaa koskevia asioita, samoin Hän käytti veljeskansaa Edomia esikuvallisella tavalla. (1. Kor. 10:6, 11; Kol. 2:16, 17) Edomilaiset olivat Eesaun, lisänimeltään Edomin (”Punaisen”) lihallisia jälkeläisiä. Heidän kansallinen esi-isänsä oli Israeliksi kutsutun Jaakobin vanhempi kaksosveli. Koska Eesau oli Iisakin ja Rebekan esikoinen, hänellä oli mielestään luonnollinen oikeus isoisältään Aabrahamilta periytyvään esikoisuuteen.
42. Mitkä esikoisoikeuteen liittyvät kehitysvaiheet johtivat siihen, että Eesau tunsi vihaa Jaakobia kohtaan?
42 Jehova Jumala sivuutti kuitenkin esikoispojan luonnollisen oikeuden, ja ennen kaksosten syntymistä hän ilmoitti suosivansa toiseksi syntyvää kaksosta, Jaakobia (”Syrjäyttäjää”). Vaikka näin oli, Eesau suhtautui esikoisoikeuteen epäpyhällä tavalla ilmaisematta arvostusta hengellisiä asioita kohtaan. Ollessaan väsynyt ja nälkäinen hän oli halukas myymään tämän esikoisoikeuden arvostavalle veljelleen Jaakobille vain yhdestä ateriasta. Myöhemmin, kun tuli hänen isänsä Iisakin aika antaa Aabrahamin siunaus, Eesau jätti huomioon ottamatta valan, jonka hän oli vannonut varmistaakseen esikoisoikeuttaan koskevan kaupan, ja hän suoritti valmisteluja saadakseen esikoisen siunauksen, johon hänellä ei ollut enää oikeutta. Oli ainoastaan oikein, että hän jäi tässä asiassa toiseksi ja siunaus tuli sille, jolle se oikeudenmukaisesti kuului Jumalan tahdon mukaan, Jaakobille. Mutta Eesausta tuntui, että hänet oli syrjäytetty epäoikeudenmukaisesti, että hänet oli petetty. Niinpä hän ilmaisi vihansa ja aikoi tappaa Jaakobin ensimmäisessä mahdollisessa tilaisuudessa. – 1. Moos. 25:29–27:45; Hepr. 12:16, 17.
43. a) Keistä Jaakob tuli tässä suhteessa esikuvaksi? b) Entä Eesau?
43 Tässä suhteessa Jaakobista tuli esikuva Aabrahamin lupauksen perillisistä, niistä, joista tulee Aabrahamin hengellinen ”siemen”, nimittäin Jeesuksen Kristuksen voidelluista opetuslapsista, Kristuksen ollessa Aabrahamin ”siemenen” pääasiallinen osa. (Gal. 3:16–29) Materialistisesta Eesausta taas tuli esikuva luonnollisen Israelin kansasta, joka oli Aabrahamin lihallisia jälkeläisiä ja joka ajatteli Aabrahamin siunauksen kuuluvan luonnostaan itselleen.
44. Miten luonnolliset, ympärileikatut israelilaiset kokonaisuutena osoittivat, että he olivat tosiaan Eesaun kaltaisia?
44 Näistä luonnollisista, ympärileikatuista israelilaisista ei kuitenkaan tullut kelvollisia Aabrahamin hengelliseksi siemeneksi. He hylkäsivät Aabrahamin luvatun ”siemenen” huomattavimman jäsenen, nimittäin Jeesuksen Kristuksen, surmauttivat hänet ja sen jälkeen vainosivat hänen uskollisia seuraajiaan. Ainoastaan pieni jäännös luonnollisista juutalaisista täytti vaatimukset ja tuli osaksi Aabrahamin hengellistä siementä. Niinpä puuttuvaksi jäänyt määrä Aabrahamin hengellisen siemenen jäseniä oli otettava ei-juutalaisista, jotka täyttivät vaatimukset. (Room. 2:28, 29; 11:1–29) Näin ollen suurin osa juutalaisesta kansasta teki itsensä kaukaisen setänsä Eesaun eli Edomin kaltaiseksi.
45. Miten Eesaun eli Edomin jälkeläiset alkoivat ilmaista vihamielisyyttä veljeskansaansa israelilaisia kohtaan?
45 Epäpyhyytensä eli hengellisen arvostuksen puutteensa tähden Eesau ei kyennyt siirtämään Aabrahamin erikoisuutta itsestään polveutuvalle kansalle, eesaulaisille eli edomilaisille. (Hepr. 12:15–17) Nämä edomilaiset olivat Eesaun jälkeläisiä epäuskoisista pakanavaimoista. (1. Moos. 26:34, 35; 27:46; 28:6–9) Luonnollisesti heillä olisi syytä ajatella, että heiltä oli riistetty Aabrahamin luonnollisen siemenen asema ja oikeus luvattuun siunaukseen heidän setänsä Jaakobin eli Israelin toiminnan tähden. He oppivat siksi helposti hautomaan vihaa, jota heidän kansallinen esi-isänsä Eesau oli tuntenut Jaakobia kohtaan, ja tämä viha ilmeni vihamielisyytenä veljeskansaa israelilaisia kohtaan. Seuraavien vuosisatojen kuluessa edomilaiset eli idumealaiset pantiin tuntemaan Jehova Jumalan epäsuosio. – Hes. 35:1–9; Mal. 1:2–4.
46. Miten edomilaiset sulautuivat juutalaiseen kansaan makkabealaisten aikana?
46 Ajanjaksona, jolloin makkabealaishallitsijat hallitsivat Juudan maahan palanneita juutalaisia, eloon jääneitten edomilaisten oli pakko tulla juutalaisiksi käännynnäisiksi. Noin vuosien 130 ja 120 eaa. välillä makkabealaisten sukuun kuuluva Johannes Hyrkanos kukisti edomilaiset ja pakotti heidät ottamaan ympärileikkauksen ja tulemaan juutalaiskäännynnäisiksi. Tämä selittää sen, miksi juutalaiset sietivät edomilaisen (idumealaisen) kuninkaan Herodes Suuren ja hänen kuninkaallisen sukunsa hallitusvaltaa. (Ks. Flavius Josephus, Antiquities of the Jews, 13. kirja, 9. luku, kpl 1; 15. kirja, 7. luku, kpl 9.) Tällä tavalla edomilaiset (idumealaiset) sulautuivat ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan juutalaisten kansaan, jota käytettiin raamatullisena esikuvana kristikunnasta.
47. Millä tavoilla kristikunta on osoittautunut Eesaun eli Edomin kaltaiseksi?
47 Eesaun eli Edomin tavoin kristikunta on väittänyt omakseen Aabrahamin lupausta ja pitää itseään Aabrahamin hengellisenä siemenenä, joka perii taivaallisen valtakunnan Jeesuksen Kristuksen kanssa. Uskonnollisten väitteittensä mukaan kristikunnan jäsenet tekevät itsestään niiden kaksosveljiä, jotka ovat Jumalan messiaanisen valtakunnan tosi kristittyjä perillisiä, Jeesuksen Messiaan tosi opetuslapsia. Siitä huolimatta kristikunta ei rakasta näitä uskollisia hengellä voideltuja Kristuksen opetuslapsia. Se vihaa heitä murhanhimoisesti. (1. Joh. 3:12–15) Aina neljännellä vuosisadalla tapahtuneesta perustamisestaan lähtien kristikunta on vainonnut niitä, jotka eivät ole tekokristittyjä. Nämä noudattavat Jeesuksen sanoja ja esimerkkiä siten, että he eivät ole osa tästä maailmasta, mutta kristikunta on tehnyt itsestään tämän maailman ystävän tulemalla osaksi siitä. Sen tähden se vihaa sitä, mitä maailma vihaa. (1. Joh. 2:15–17; Joh. 15:19; 17:14, 16; Jaak. 4:4) Vainoamalla tosi kristittyjä se kuvittelee suorittavansa Jumalalle pyhää palvelusta. – Joh. 16:2.
48. Miten kristikunta toimi hengellistä Israelia kohtaan ensimmäisen maailmansodan aikana, samoin kuin edomilaiset olivat toimineet Jerusalemin tuhoutuessa vuonna 607 eaa.?
48 Nykyinen 20. vuosisadan historia todistaa tämän. Ensimmäisen maailmansodan aikana hengellisen Israelin uskollinen jäännös tuli kaikkien kansojen vihaamaksi, aivan kuten Jeesus Kristus oli ennustanut tosi seuraajistaan. (Matt. 24:9; 10:7–22) Syy tähän maailman vihaan oli se, että voideltu jäännös julisti Jumalan messiaanisen valtakunnan olevan koko maan oikeudenmukainen hallitus, koko ihmiskunnan ainoa toivo. (Mark. 13:10–13) Uskollisen jäännöksen kokeman vainon ja kärsimyksen aikana kristikunta ei ilmaissut lainkaan myötätuntoa sitä kohtaan. Todisteet todellisuudessa osoittavat, että kristikunnan uskonnollinen papisto lietsoi tätä vainoa Jumalan messiaanisen valtakunnan ”hyvän uutisen” julistajia vastaan. Se iloitsi kristikunnan sotivien kansojen kanssa näiden valtakunnan julistajien tukahduttamisesta ja heidän julkisen todistamistyönsä tappamisesta, aivan kuten edomilaiset olivat iloinneet babylonialaisten kanssa Jerusalemin tuhosta vuonna 607 eaa. – Ilm. 11:7–10.
49, 50. a) Miten kristikunta osoitti edelleen toisen maailmansodan aikana, että sillä oli muinaisen Edomin henki? b) Mikä kohtaa nyt nykyisiä edomilaisia, nimittäin kristikunnan kansoja, samoin kuin juutalaisuutta sen täyttymykseksi, mitä Jumala sanoi Jesajan kautta?
49 Kristikunta, joka helli vihaansa hengellisten israelilaisten jäännöstä kohtaan, jotka erottuivat tosi kristittyinä päinvastoin kuin sen kirkonjäsenet, jotka osallistuivat verenvuodatukseen väkivaltaisessa sodankäynnissä, ei iloinnut, kun Jumalan henki elvytti tukahdutetut Valtakunnan julistajat vuonna 1919. Se ei iloinnut hengellisestä paratiisista, johon nuo ennallistetut hengelliset israelilaiset saatettiin. (Jes. 35:10) Vuosina 1939–1945 käydyn toisen maailmansodan aikana, joka puhkesi kristikunnan rajojen sisäpuolella, kristikunta jälleen kiihotti uskonnollista vainoa ja yritti raivoisasti pyyhkiä pois hengellisen Israelin jäännöksen ja heidän Jehova Jumalaa palvovien tovereittensa hengellisen paratiisin. Mutta se oli turha yritys! Jehovan kristityt todistajat säilyivät elossa ja tulivat esiin toisesta maailmanselkkauksesta lukuisampina kuin koskaan aikaisemmin. Kun otetaan huomioon sellainen kristikunnan ilmaisema väkivaltainen viha Jehova Jumalan kristittyjä todistajia kohtaan, onko Hänellä ’asia Siionin puolesta’? Onko Jehovan ”maksun vuosi”, Hänen ’koston päivänsä’ koittanut nykyajan edomilaisille? – Jes. 34:8.
50 Vastaus on myöntävä! Kristikunta on siis nyt autioituksen edessä. Sama kohtaa myös juutalaisuutta!