Minkäkaltainen on ”taivasten valtakunta”

”Minkäkaltainen Jumalan valtakunta on, ja mihin vertaan sitä?” – Luuk. 13:18.

1, 2. Minkä ennustuksen Jeesus täytti käyttäessään kuvauksia opetuksessaan?

KUVAUKSILLA eli vertauksilla oli huomattava osuus Jeesuksen Kristuksen opetusmenetelmässä 1 900 vuotta sitten. Hän täytti siten erään Raamatun ennustuksen. Tästä me saamme varmuuden Jeesuksen Kristuksen elämäkerrasta, jonka kirjoitti hänen apostolinsa Matteus Leevi. Tämä elämäkerrankirjoittaja sanoo:

² ”Tämän kaiken Jeesus puhui ihmisjoukoille kuvauksin. Tosiaankaan ilman kuvausta hänellä ei ollut tapana puhua heille, jotta täyttyisi se, mikä oli puhuttu profeetan välityksellä, joka sanoi: ’Minä avaan suuni kuvauksiin, minä julistan sitä, mikä on ollut kätkettynä [maailman] perustamisesta lähtien.’” – Matt. 13:34, 35; Ps. 78:2.

 3. Miksi voitaisiin Jumalan valtakuntaa koskevia kuvauksia kutsua, ja miten Jeesus aloitti ne?

³ Niitä kuvauksia eli vertauksia, jotka koskivat erityisesti Jumalan messiaanista valtakuntaa, voitaisiin hyvin kutsua Valtakunta-kuvauksiksi eli -vertauksiksi. Toisinaan ne alkoivat seuraavin sanoin: ”Taivasten valtakunta on . . . kaltainen” tai: ”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa?” tai: ”Mihin vertaan Jumalan valtakuntaa?” – Matt. 13:47; Mark. 4:30; Luuk. 13:20.

4, 5. a) Miten monta kuvausta Jeesus esitti, ja minkä sarjan niitä hän esitti Matteuksen 13. luvussa? b) Millaisissa olosuhteissa Jeesus kertoi kuvaukset sinapinsiemenestä ja hapatuksesta, kuten Luukkaan 13:17–21 osoittaa?

⁴ Jeesuksen sanotaan esittäneen kolmekymmentä kuvausta eli vertausta. Matteuksen evankeliumin 13. luvun mukaan Jeesus esitti kerran seitsemän Valtakunta-kuvauksen sarjan ja nämä kuvaukset liittyivät läheisesti toisiinsa. Ensiksi oli kuvaus kylväjästä, sitten vehnästä ja rikkaruohoista, sinapinsiemenestä, taikinaan kätketystä hapatuksesta, peltoon kätketystä aarteesta, hyvin kallisarvoisesta helmestä ja nuotasta. (Matt. 13:1–50) Evankeliuminkirjoittaja Luukas aloittaa vertaukset sinapinsiemenestä ja hapatuksesta eri tavalla ja sanoo:

⁵ ”Kun hän sanoi tämän, kaikki häntä vastustavat rupesivat häpeämään, mutta koko ihmisjoukko rupesi iloitsemaan kaikista niistä loistavista teoista, joita hän teki. Sen tähden hän sanoi vielä: ’Minkäkaltainen Jumalan valtakunta on, ja mihin vertaan sitä? Se on sinapinsiemenen kaltainen, jonka mies otti ja pani puutarhaansa, ja se kasvoi ja tuli puuksi, ja taivaan linnut ottivat lepopaikan sen oksilta.’ Ja taas hän sanoi: ’Mihin vertaan Jumalan valtakuntaa? Se on hapatuksen kaltainen, jonka nainen otti ja kätki kolmeen suureen mitalliseen jauhoja, kunnes koko määrä happani.’” – Luuk. 13:17–21.

 6. Koska Jeesus esitti nämä vertaukset sen jälkeen kun kansa oli iloinnut hänen suorittamiensa tekojen johdosta, niin mitä joku voisi olla taipuvainen ajattelemaan Jeesuksen halunneen valaista näillä vertauksilla?

⁶ Koska ”koko ihmisjoukko rupesi iloitsemaan kaikista niistä loistavista teoista, joita hän teki”, niin joku voisi olla taipuvainen ajattelemaan, että Jeesus vastasi ”koko ihmisjoukon” iloitsemiseen kertomalla kaksi profeetallista kuvausta osoittaakseen, miten Jumalan valtakunta ei koostuisi ainoastaan ”pienestä laumasta”, niin kuin Jeesus oli aiemmin osoittanut Luukkaan 12:32:ssa, vaan että se sen sijaan kasvaisi suurikokoiseksi ja koko ihmismaailma olisi lintujen kaltainen asuessaan Valtakunnan tarjoamassa turvapaikassa ja edelleen että suuri määrä ihmisiä tulisi kristillisyyden tosi opetusten läpitunkemaksi. Esimerkiksi teologian tohtori H. A. W. Meyerin teos Critical and Exegetical Handbook to the Gospel of Matthew (Matteuksen evankeliumin kriittinen ja selitysopillinen käsikirja) sanoo vuoden 1884 englantilaisessa painoksessa sivulla 259 kappaleessa 3:

Sinapinsiemenvertaus on tarkoitettu osoittamaan, että sen suuren yhdyskunnan, joka koostuu niistä, jotka tulevat osallistumaan messiaaniseen valtakuntaan, ts. Jumalan todellisen kansan, joka muodostaa tulevan valtakunnan valtion, on määrä kehittyä pienestä alusta suureksi joukoksi ja sen tähden kasvaa laajalti; . . . ”pienestä laumasta he lisääntyivät lukemattomaksi joukoksi”. Hapatusvertaus on toisaalta tarkoitettu osoittamaan, miten Messiaan valtakunnan erityiset vaikutukset (Ef. 4:4–) vähitellen tunkeutuvat läpi kaikkien sen tulevien alamaisten, kunnes tällä tavalla koko määrä on saatettu perinpohjaisesti siihen hengelliseen tilaan, joka tekee sen soveliaaksi pääsemään valtakuntaan.

7, 8. Minkä vakavan kysymyksen Luukas kertoo sen jälkeen ja minkä Jeesuksen Valtakunta-vertauksen?

⁷ Mutta on eräs merkityksellinen seikka, joka ansaitsee tässä tarkastelun. Se on tämä: Heti kerrottuaan nuo kaksi Jeesuksen vertausta ja sanottuaan, miten hän sen jälkeen meni paikasta toiseen opettamaan, evankeliuminkirjoittaja Luukas esittää erään miehen kysymyksen: ”Herra, onko pelastuvia vähän?” Näyttikö Jeesuksen vastaus olevan yhtäpitävä tämän kysymyksen kanssa? Ilmaisiko se ”pienen lauman” valtakunnan? – Luuk. 13:22, 23.

⁸ Kuulehan: ”Hän sanoi heille: ’Ponnistelkaa tarmokkaasti päästäksenne sisään kapeasta ovesta, koska monet, sanon teille, yrittävät päästä sisään, mutta eivät voi, kun kerran talonisäntä on noussut ja lukinnut oven ja te alatte seisoa ulkopuolella ja kolkuttaa oveen sanoen: ”Herra, avaa meille.” Mutta hän sanoo teille vastaukseksi: ”En tiedä, mistä te olette.” Silloin te alatte sanoa: ”Me söimme ja joimme sinun edessäsi, ja sinä opetit valtakaduillamme.” Mutta hän puhuu ja sanoo teille: ”En tiedä, mistä te olette. Menkää pois luotani, kaikki te epävanhurskauden tekijät!” Siellä tulee teillä olemaan itku ja hampaiden kiristely, kun te näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulkopuolelle!’” (Luuk. 13:23–28) Siis kaikkien, jotka pääsevät ”kapeasta ovesta” sisälle, on ’ponnisteltava tarmokkaasti’. – Huomaa myös Luuk. 13:5–9.

 9. Miten J. H. Paton selitti hapatusvertauksen vuoden 1881 huhtikuun Vartiotornin numeroon laatimassaan kirjoituksessa?

⁹ Siionin Vartiotornin (engl.) huhtikuussa 1881 ilmestyneessä numerossa sivulla 5 oli J. H. Patonin laatima kirjoitus hapatusvertauksesta. Hän sanoi asiaa käsitellessään:

Tätä edistyvää ja loistavan menestyvää työtä näyttää kuvanneen Vapahtajan vertaus, jossa Hän vertasi taivaan valtakuntaa hapatukseen, jonka nainen otti ja kätki kolmeen mitalliseen jauhoja, kunnes koko määrä happani. Matt. 13:33. Hyvin vakuuttavan tuntuinen ja, haluamme lisätä, voimakas väite vertauksen tällaista sovellutusta vastaan perustuu siihen tosiseikkaan, että Raamatussa puhutaan leivän ja opin hapatuksesta epäpuhtauden ja turmeluksen aineksena. Esittäisikö Vapahtaja taivaan valtakunnan turmelusta edustavalla aineksella ja tapahtumalla? Me ymmärrämme Vapahtajan käyttävän tässä vertauksessaan ainoastaan yhtä hapatuksen piirrettä, joka on sen läpitunkeva voima. Se ei lakkaa, ennen kuin työ on tehty, ja niin Jumalan valtakuntakaan ei lopeta toimintojaan, ennen kuin kirous on poistettu.

10. Mitä Vartiotorni mainitsi 15.5.1900 hapatusvertauksesta?

¹⁰ Mutta Siionin Vartiotorni (engl.) otti 15. toukokuuta 1900 sivulla 154 tästä näkemyksestä poikkeavan kannan. Se sanoi alaotsikon ”Hapatusvertaus” alla: ”Hapatus edustaa turmelusta läpi Raamatun: kaikissa muissa tapauksissa, joissa sitä käytetään Raamatussa, se on esitetty pahana, epäpuhtautena, sellaisena mikä saastuttaa. . . . Ei näyttäisi järkevältä, että Herramme käyttäisi tässä sanaa hapatus niin kuin kristikansa yleensä otaksuu, hyvässä merkityksessä, ilmaisemassa jotain pyhän hengen suosiota. Me toteamme päinvastoin yhtenäisyyden kaikissa hänen opetuksissaan, ja me saamme olla yhtä varmoja siitä, ettei hän käyttäisi hapatusta vanhurskauden vertauskuvana, kuin että hän ei käyttäisi spitaaliakaan pyhyyden vertauskuvana.”

11. Miten Vartiotorni selitti 15.6.1910 hapatusvertauksen?

¹¹ Vartiotorni 15. kesäkuuta 1910 (s. 205, engl.) noudatti samaa ajatuslinjaa. Se sanoi otsikon ”Jauhoihin kätketty hapatus” alla seuraavaa: ”Vertaus ’hapatuksesta’ (jae 33) kuvaa sitä tapahtumasarjaa, jonka vuoksi kirkko oli, kuten edeltä kerrottiin, joutuva väärään tilaan. Samoin kuin nainen ottaisi jauhoeränsä leipomista varten ja panisi siihen hapatusta (hiivaa), mistä olisi seurauksena, että koko määrä happanisi, niin olisi Kristuksen kirkonkin laita; koko huonekunnan ravinto happanisi eli turmeltuisi. Jokainen osa turmeltuisi enemmän tai vähemmän väärien oppien hapatuksesta, joka tunkeutuisi läpi koko määrän. Niin on nykyään lähes jokainen Jeesuksen ja hänen apostoliensa teroittama oppi vääristynyt pimeän keskiajan erehdyksistä enemmän tai vähemmän.” – Ks. myös The Watch Tower 15.6.1912, s. 198, 199, otsikosta ”Hapatusvertaus”.

HAPATUS JA VIINI

12. Minkä vastaväitteen edellä mainittu Vartiotornin kirjoituksen laatija olisi voinut esittää ja minkä Jeesuksen kuvauksen viinistä ja viinileileistä mahdollisesti mainiten?

¹² Jos J. H. Paton olisi ollut Vartiotornin toimittajan C. T. Russellin tavoin elossa siihen aikaan, niin hän olisi voinut väittää noita vuosina 1900, 1910 ja 1912 ilmestyneiden Vartiotornin numeroiden kirjoituksia vastaan. Hän olisi saattanut vaatia, että Vartiotorni pitäisi kiinni ’ainoastaan [Jeesuksen] vertauksen yhdestä hapatuksen piirteestä, joka on sen läpitunkeva voima’. Koska läpitunkeva voima on aiheutuvassa käymisessä, niin hän olisi voinut väittää, että käyminen on käymistä, sellaista, mitä täytyy katsella asiallisesti. Niinpä hän olisi saattanut viitata Matteuksen 9:17:ään, jossa Jeesus sanoo: ”Eikä uutta viiniä kaadeta vanhoihin viinileileihin; muutoin viinileilit halkeavat ja viini valuu ulos ja viinileilit turmeltuvat; vaan uusi viini kaadetaan uusiin viinileileihin, ja molemmat säilyvät.” – Myös Mark. 2:22; Luuk. 5:37, 38.

13. a) Missä merkityksessä sitten viinin käymistä käytetään vertauskuvana? b) Mikä kysymys herää tämän johdosta hapatuksen aiheuttaman käymisen vertauskuvallisesta merkityksestä?

¹³ Uuden viinin yhä jatkuva käyminen aiheuttaa kaasukuplia ja halkaisee vanhat, joustamattomat viinileilit. Viinin käyminen tapahtuu hyvässä tarkoituksessa, joten käymistä käytetään tässä hyvällä tavalla ja se kuvaa jotakin hyvää. Mutta osoittaako se, että hapatuksen aiheuttamaa käymistä käytetään vertauskuvaamaan jotakin hyvää vertauksessa naisesta, joka kätki hapatusta kolmeen suureen mittaan jauhoja, kunnes koko taikina happani? Ja onko siis olemassa poikkeus tai pari siitä, että Raamattu käyttää hapatusta vertauskuvaamaan sellaista, mikä on huonoa ja pahaa? Käyttääkö Raamattu hapatusta kuvauksena kahdenlaisella tavalla, sekä sen vertauskuvana, mikä on hyvää ja vanhurskasta, että myös sen vertauskuvana, mikä on huonoa ja pahaa?

14. Mikä tosiseikka osoittaa, ettei Raamattu pidä viinin käymistä samanveroisena kuin jauhotaikinaan lisätyn hapatuksen aiheuttamaa käymistä?

¹⁴ Miten voidaan kuitenkaan väittää, että Raamattu käyttää taikinan hapatusta näin kahdenlaisella tavalla, kun pääsiäisen ja sitä seuranneen seitsenpäiväisen juhlan vietossa viiniä sallittiin juoda, mutta kaikki leivän hapatus oli kielletty, tuomittu rikkojalle aiheutuvan kuolemanrangaistuksen uhalla? (3. Moos. 23:5–13; Luuk. 22:7–20) Pitääkö Raamattu siis kaikkia käymistapahtumia ja niiden läpitunkevaa voimaa samanlaisena? Pitääkö Raamattu ainoastaan käymisen aiheuttamaa läpitunkevaa voimaa sinä seikkana, joka on otettava huomioon, siitä huolimatta mikä käymisen aiheuttaa? Raamatun vastaus on kielteinen. Me emme muuten havaitsisi ilmeistä erilaisuutta pääsiäisen ja sen viikon pituisen happamattoman leivän juhlan vietossa, joka seurasi pääsiäistä.

15. Mikä on käymisessä ratkaiseva tekijä, ja koskeeko siis hapatusvertaus myönteistä puolta vai ei?

¹⁵ On näin ollen ilmeistä, että käyminen läpitunkevine voimineen ei itsessään ole ratkaiseva tekijä, niin että se merkitsisi vertauskuvallisesti joko hyvää tai pahaa tilaa. Se, mikä lisätään edistämään käymistä, on sen sijaan ratkaiseva tekijä. Pyhässä Raamatussa ei käymistä ja sen aiheuttajaa ole erotettu eri tekijöiksi. Näin ollen käymistä, joka aiheutuu luonnostaan viinin teossa, ei luokitella samaksi kuin se käyminen, jota edistetään jauhotaikinassa lisäaineella, nimittäin hapatuksella eli hapantaikinalla.a Tämän tähden se, joka viittaa uusiin viinileileihin pantuun käyvään uuteen viiniin osoittaakseen, että leipää valmistettaessa lisätty hapatus (hapantaikina) on vertauskuva siitä, mikä on hyvää ja vanhurskasta, ei näe asian ydintä. Hänen todistelunsa ei perustu Raamattuun. Tästä syystä todistelu, jota J. H. Paton käyttää Siionin Vartiotornin huhtikuun numerossa 1881 (engl.), ei pidä paikkaansa. Henkeytetty Raamattu velvoittaa meidät tekemään eron hapatuksen (hapantaikinan) ollessa vertauskuvana. Hapatusvertaus ei siis ole kuvaus myönteisestä puolesta, vaan päinvastoin kielteisestä puolesta. Mutta me esitämme enemmän tästä hapatusasiasta myöhemmin aihetta käsitellessämme.

”TAIVASTEN VALTAKUNTA ON . . . KALTAINEN”

16, 17. Miksi joku voi väittää edellä olevaa vastaan sen perusteella, miten vertaukset sinapinsiemenestä ja hapatuksesta aloitetaan? Mutta millainen johdanto on annettu vertaukselle nuotasta, ja miten tätä nuottaa käytetään?

¹⁶ Pitääkö vuosien 1900, 1910 ja 1912 Vartiotornin (engl.) numeroissa oleva aiempi selitys hapatusvertauksesta paikkansa nykyään, kun Jeesuksen vertaukselliset kuvaukset saavuttavat täyttymisensä huippukohdan? Pitää tosiaan! Jotkut Raamatun tutkijat saattavat olla taipuvaisia väittämään vastaan, koska, kuten he sanovat, ”taivasten valtakunnan” sanotaan olevan hapatuksen ja sinapinsiemenen kaltainen. (Matt. 13:31–33) Niin, mutta on myös totta, että Jeesus sanoi Matteuksen 13. luvussa olevan vertaussarjan seitsemännessä ja viimeisessä vertauksessa:

¹⁷ ”Vielä taivasten valtakunta on nuotan kaltainen, joka laskettiin mereen ja kokosi kaikenlaista kalaa. Kun se tuli täyteen, kalastajat vetivät sen ylös rannalle, ja istuuduttuaan he keräsivät hyvät kalat astioihin, mutta kelpaamattomat he heittivät pois. Siten on asiainjärjestelmän päättymisessä: enkelit lähtevät ja erottavat pahat vanhurskaista ja heittävät heidät tuliseen pätsiin. Siellä heillä tulee olemaan itku ja hampaiden kiristely.” – Matt. 13:47–50.

18. a) Mitkä kysymykset herätetään näin ollen nuottaa sekä viisaita ja tyhmiä neitsyitä koskevien vertausten suhteen? b) Mitä Jeesus ilmeisesti tarkoitti sanoessaan, että ”taivasten valtakunta on [sen ja sen] kaltainen”?

¹⁸ Mehän tiedämme, että ne, jotka muodostavat ”taivasten valtakunnan” eli messiaanisen ”Jumalan valtakunnan”, ovat Karitsa Jeesus Kristus ja hänen 144 000 seuraajaansa, jotka ovat hengellisiä israelilaisia. (Ilm. 7:4–8; 14:1–5) Meidän on näin ollen kysyttävä tässä vaiheessa: tarkoittiko Jeesus, että tämä 144 001 jäsentä käsittävä Valtakunta-luokka on kuin nuotta, joka pitää itsessään ”pahoja” ja ”vanhurskaita” yksilöitä, ja että Jeesusta Kristusta alemmat enkelit käsittelevät sitä? Me muistamme myös Jeesuksen aloittaneen erään toisen vertauksen sanoen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva kymmenen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi oli ymmärtäväistä.” (Matt. 25:1, 2) Onko meidän ymmärrettävä, että sataneljäkymmentäneljä tuhatta ja yksi jäsentä käsittävä Valtakunta-luokka on jakaantunut, niin että puolet on tyhmiä ja puolet ymmärtäväisiä yksilöitä? Näinhän ei mitenkään voi olla! Ilmaisulla ”taivasten valtakunta on [sen ja sen] kaltainen” Jeesus siis ilmeisesti tarkoitti, että taivasten valtakunnan yhteydessä on se ja se piirre tai että Valtakunnan yhteydessä olevat asiat ovat sen ja sen kaltaiset.

19, 20. a) Mitä meidän on tiedettävä tämän vertaussarjan tarkoituksesta päästäksemme oikeaan käsitykseen? b) Miksi Jeesus omien sanojensa mukaan puhui ihmisille vertauksin?

¹⁹ Tämä käsitys Jeesuksen ilmaisujen merkityksestä sallii hänen valaista niin huonoja kuin hyviäkin kehitysvaiheita ”taivasten valtakunnan” eli messiaanisen ”Jumalan valtakunnan” suhteen. Päästäksemme oikeaan käsitykseen meidän on otettava huomioon tarkoitus, jota varten vertaus tai vertaussarja esitettiin. Jeesus itse antoi meille tietoa tästä tarkoituksesta. Kun hän oli esittänyt julkisesti vertauksen eli kuvauksen neljänlaisesta maaperästä, johon kylväjän siemen putosi, niin hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä: ”Minkä vuoksi sinä puhut heille kuvauksen?” Pankaamme nyt merkille seuraava Jeesuksen vastaus:

²⁰ ”Teidän [opetuslasten] on suotu ymmärtää taivasten valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta noiden ihmisten ei ole suotu. Sillä sille, jolla on, annetaan lisää, ja hänellä on oleva runsaasti, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan sekin, mikä hänellä on. Tämän vuoksi minä puhun heille kuvauksen, koska [lainatakseni Jesajan 6:9, 10:stä] katsoessaan he katsovat turhaan ja kuullessaan he kuulevat turhaan eivätkä tajua sen merkitystä, ja heissä täyttyy Jesajan profetia, joka sanoo: ’Kuullessanne te kuulette; mutta ette suinkaan tajua kuulemanne merkitystä, ja katsoessanne te katsotte, mutta ette suinkaan näe. Sillä tämän kansan sydän on käynyt vastaanottamattomaksi, ja korvillaan nämä ihmiset ovat kuulleet osoittamatta vastakaikua, ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät koskaan näkisi silmillään eivätkä kuulisi korvillaan eivätkä tajuaisi kuulemansa merkitystä sydämellään eivätkä kääntyisi takaisin enkä minä parantaisi heitä.’” – Matt. 13:10–15.

21. a) Miten Jesajan 6:9, 10 täyttyi Israelissa, kun Jeesus käytti vertauksia? b) Miten neljänlaista maaperää koskeva vertaus valaisee tätä samaa tosiseikkaa?

²¹ Tässä Jeesus sanoi, mikä hänellä oli tarkoituksenaan puhuessaan Israelin kansalle vertauksia käyttäen Psalmin 78:2 täyttymykseksi; ja vertauksin Jeesus osoitti, että Jesajan 6:9, 10:ssä oleva ennustus täyttyisi, nimittäin että verraten harvat, vain jäännös, hyväksyisivät hänen tosi sanomansa ja tulisivat ”taivasten valtakunnan” arvoisiksi tosi kristityiksi. Esimerkiksi vertauksessa kylväjästä hän puhui neljänlaisesta maaperästä, mutta kolme neljästä osoittautui hedelmättömäksi. Vain hyvänlaatuinen maa tuotti runsaasti, kolmikymmen-, kuusikymmen-, satakertaisesti, Valtakunnan sanoman julistamisessa. (Matt. 13:3–8) Näin ollen oli jo sarjan ensimmäisessä vertauksessa ”taivasten valtakuntaa” koskeva kielteinen puoli enemmistönä.

22. Missä luokassa Jesajan 6:9, 10 täyttyy Jeesuksen vertauksessa vehnästä ja rikkaruohoista?

²² Seuraavaksi esitetyssä vertauksessa vehnästä ja rikkaruohoista vihollinen kylvi vehnäpeltoon rikkaruohoja, niin että kun elonkorjuuaika tuli, pelto oli pilalla siksi, että rikkaruohoja oli niin runsaasti. Jeesus selitti, että ”hyvä siemen” merkitsee voideltuja tosi kristittyjä, ”valtakunnan lapsia”. Rikkaruohot ovat tämän vastakohta, ne ovat tekokristittyjä, itse asiassa ”paholaisen lapsia”, sen Panettelijan, joka ne kylvi. Elonkorjuuaika on ”asiainjärjestelmän päättyminen”, missä me nyt olemme. Kun katselemme sitä hengellistä elonkorjuutyötä, joka on ollut käynnissä vuoden 1919 keväästä lähtien, niin mitä me havaitsemme? ”Valtakunnan lapsia”, joita korjataan enkelien ohjauksessa, on vain jäännös, nykyään luvultaan noin kymmenen tuhatta, jotka osallistuvat Herran illallisen vietossa vertauskuvallisen leivän ja viinin nauttimiseen. Vuoden 1948 jälkeen, jolloin raportti osoittaa heitä olleen 25 395, heidän lukumääränsä on vähentynyt. Toisaalta on epäaitoja ”valtakunnan lapsia”, niitä joissa Jesajan 6:9, 10:n ennustus täyttyy, noin miljardi kristikunnan kirkkojen jäsentä. – Matt. 13:24–30, 36–43.

23. Kuinka monet ryhtyvät myönteiseen toimintaan vertauksessa, joka koskee kätkettyä aarretta?

²³ Vertauksessa peltoon kätketystä aarteesta ainoastaan yksi mies löytää tämän aarteen ja ”myy, mitä hänellä on, ja ostaa sen pellon”. Kaikkien muiden arvojentaju on suuntautunut toisaanne, koska heidän silmänsä olivat ikään kuin ’kiinni liimatut’ eivätkä nähneet siinä pellossa piilevää arvoa. – Matt. 13:44.

24. Kuinka monet matkustavat kauppiaat olivat hyvin kallisarvoista helmeä koskevassa vertauksessa halukkaat maksamaan sen hinnan?

²⁴ Vertauksessa ”yhdestä hyvin kallisarvoisesta helmestä” on ainoastaan yksi ”matkustava kauppias”, joka haluaa saada harvinaisimman helmen, mikä voidaan löytää. Hän on ainoa, joka ”meni ja myi heti kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen”. Kaikki muut matkustavat kauppiaat etsivät jotain muuta, mitä he pitivät arvokkaana, todennäköisesti jotain sellaista, mistä heidän ei ostohinnan saamiseksi olisi tarvinnut antaa maksuksi kaikkea, mitä heillä oli. – Matt. 13:45, 46.

25, 26. a) Milloin vertaukset nuotasta ja vehnäpellosta saavuttavat täyttymyksensä huippukohdan? b) Miten nämä ennustukset täyttyvät ”vanhurskaissa” ja tekokristityissä?

²⁵ Vertauksessa nuotasta tämä suurten kalamäärien pyydys, jota käsittelevät ”enkeleitä” kuvaavat kalastajat, kokoaa ”kaikenlaista kalaa”, sellaista kalaa, jota lakia noudattavien juutalaisten oli sopivaa syödä, ja muuta kalaa, jonka Mooseksen laki kielsi. Ainoastaan kelvolliset kalat kerättiin astioihin ja muut heitettiin inhottavina pois. – Matt. 13:47–50.

²⁶ Vertaus vehnäpellosta saavuttaa täyttymyksensä huippukohdan täällä maan päällä ”asiainjärjestelmän päättymisessä”, jossa olemme olleet vuodesta 1914 lähtien. Kun siis toimenpiteet edistyvät ’pahojen erottamisessa vanhurskaista’ Jumalan pyhien enkelien näkymättömässä johdossa, niin millaisen huomaamme tilanteen olevan ”taivasten valtakunnan” yhteydessä? Ovatko ”vanhurskaat”, jotka on kutsuttu taivaan valtakuntaan, valtavana enemmistönä? He ovat päinvastoin vähäpätöinen hengellinen ”jäännös”, jota vastoin kristikunnan kirkonjäseniä, jotka odottavat pääsevänsä taivaaseen kuollessaan, arvioidaan olevan satoja miljoonia. Jesajan 6:9, 10:n ennustus täyttyy näissä tekokristityissä. Nämä heitetään sen ”suuren ahdistuksen” ”tuleen”, joka on aivan edessä. (Matt. 13:47–50) Kristikunta, ”taivasten valtakunnan” väärennös, ei siis ole paikka, josta kenenkään pitäisi nyt etsiä turvaa.

[Alaviitteet]